Luostarinmäen käsityöläismuseo

Matkustimme tyttären kanssa Turkuun toukokuun loppupuolella ihastelemaan kesän ensituulahduksia. Lähdimme varsin koleasta Oulusta junalla kohti Turkua, jossa meitä odotti lähes hellekelit ja upean vihreä luonto.

Ohjelmaa emme olleet etukäteen vapaahetkille suunnitelleet, vaan suuntasimme asemalta ja veljen perheen majoituksesta aina ensin keskustaa kohti.

Eka päivänä ei paljon ehditty kuin käydä syömässä ja ostamassa tyttärelle matkasta jääneet aurinkolasit, mutta seuraavana aamuna tytär lähti pyörällä pääsykokeisiin ja minä vähän myöhemmin bussilla keskustaan. Päätin jäädä Kauppatorin kohdalla pois kyydistä ja suuntasin ihmettelemään Turun torin vilkasta elämää. Monenlaista kauppiasta niin vaate- kuin ruokapuolellakin löytyi ja ihmisiä oli todella runsain joukoin liikkeellä.

Lähes heti katseeni vangitsi torin laidalla olevan rakennuksen kupoli ja päätin mennä kurkkimaan lähemmin mikä rakennus on kyseessä. Sieltähän löytyi Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkko eli ortodoksinen kirkko. Portin pielessä oli avoinna-kyltti, joten sisälle vain.

Kirkko on valmistunut 1845 ja sen ikonostaasin ikonit on maalannut Berndt Abraham Godenhjelm ja osa muista ikoneista on peräisin Valamon luostarista.

Kirkon jälkeen lähdin pikkuhiljaa suuntaamaan kohti sovittua tapaamispaikkaa, mutta aikaa oli vielä runsaasti niin poikkesin ihmettelemään Turun pääkirjaston arkkitehtuuria ja hetkeksi suojaan kuumaa auringonpaistetta.

Kirjaston jälkeen ylitin Aurajoen Kirjastosiltaa pitkin. Horisontissa näkyi Tuomiokirkon torni, mutta marka sinne olisi ollut liian pitkä niukalla aikataululla. Jatkoin suorinta tietä yli Vartiovuorenpuiston kohti Luostarinmäkeä.

Luostarinmäen käsityöläismuseokortteli on aivan käsittämättömän upea puutaloalue, joka on säilynyt Turun palosta 1827. Kaikki alueen rakennuskset ovat säilyneet omilla paikoillaan. Turun palon jälkeen rakennukset päätettiin purkaa ja talot alkoivat hiljalleen rapistua ihmisten muutettua muualle. Turun kaupunki kumminkin lunasti rakennuksia itselleen ja museoalue on avattu 29.6.1940. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet alueelta pois 1970-luvulta.

Ennen museoon menoa on mahdollista kahvitella Kahvila Kisällissä. Tästä linkistä löyty monta Turun Otava kahvilan paikkaa.

Suosittelen tutustumaan tähän museoon erityisesti sen takia, että täällä voi nähdä miten tavalliset ihmiset ovat eläneet. Useissa museoissa ja kartanoissa joihin pääsee tutustumaan esitellään herrasperheiden elinolosuhteita.

Harakkasaari

Harakkasaari sijaitsee muutaman kilometrin päässä Kuhmon keskustasta, lähellä Kalevala camping -aluetta. Hyviä parkkipaikkoja löytyy reitkeilijöille runsaasti. Saari on pieni, noin 2,5 hehtaaria, joten siellä tuskin kukaan pääsee eksymään vaikkei polkuja olekaan merkattu mitenkään.

Meillä oli vain pari tuntia aikaa illalla käväistä saarella ennen pimeän tuloa. Mukaan otimme vain juotavaa, uimavaatteet ja tyttäremme lähti sup-laudalla meidän muiden kävellessä.

Päivä oli ollut todella lämmin ja tuulinen ja edelleen illalla tuulesta huolimatta tarkeni hyvin kuljeskella kesävaatetuksessa. Eikä tarvinnut hyttysiäkään häätää ympäriltä, kiitos tuulen.

Oikein kuivana kesänä Harakkasaareen pääsee jalkoja kastelematta, mutta nyt piti joitakin metrejä kahlata vedessä, vettä oli syvimmillään aikuisella puoleen sääreen.

Saaren luonto on mäntykangasta ja herkkää kulumiselle ja siellä on kielletty kulkeminen moottoriajoneuvolla. Saari kuuluu osana Lentuan luoonsuojelualuetta.

Harakkasaaresta löytyy useita hiekkapohjaisia uimarantoja, mutta suurimmalta rannalta löytyy kesällä 2021 rakennettu nuotiopaikka, liiteri ja käymälä. Saarella ei ole laituria, mutta hyvin näytti tulistelemaan tulleet miehet pääsevän rannalle moottoriveneellä.

Harakkaaari on paikallisten virkistyskäytössä ympäri vuoden. Talvella saarea kiertää hiihtoladut, kesäisin saaren ympäristö ja koko kaunis Lammasjärvi ovat upeita paikkoja soudella, meloa, suppailla jne.

Suosittelen tätä retkikohdetta ehdottomasti kaikenlaisille retkeilijöille, jotka nauttivat mäntymetsistä tai yleensäkin luonnosta. Muistathan kumminkin huolehtia omat roskasi pois ja elää muutenkin sovussa luonnon kanssa. 🙂

Kalevala Camping

Tällä reissulla suuntasimme auringon ja sääennusteiden mukaan järkevän ajomatkan päähän kotoamme ja parhaimmat kelit löytyivät itäisestä Suomesta. Matkamme kulki siis kohti Kuhmoa, melko lähelle Venäjän rajaa. Vartiuksen rajanylityspaikalle matkaa Kuhmosta on vain 58 km, linnuntietä huomattavasti vähemmän.

Olemme kaksi vuotta sitten käyneet Kalevala campingin alueella, mutta silloin siellä ei näkynyt ketään missään ja niinpä siirryimme saman firman läheiseen matkaparkkiin. Tässä linkki kahden vuoden takaiseen juttuun. Nyt päätimme mennä viikonlopuksi leirintäalueen puolelle, oli siellä muita tai ei.

Leirintäalue sijaitsee täydellisen upealla mäntykankaalla, josta avautuvat upeat maisemat Lammasjärvelle saarineen. Joskus muinoin alueelle on rakennettu huoltorakennukset sekä törmälle, että mäen alle rantaan. Nykyään käytössä ovat vain rannan vessat,suihkut ja saunat.

Ihmettelimme, miksei huoltorakennuksille ja muille tiloille tehdä mitään korjaustoimienpiteitä ja pääsimme juttelemaan yrittäjän kanssa leirintäalueen tilasta ja ylläpidosta. Kaikelle tälle oli ihan luonnollinen selitys. Yrittäjillä on vuokrasopimus leirintäalueen maihin kesä kerrallaan ja koko kangas on jo kaavoitettu tonteiksi loma-asunnoille, joten on ymmärrettävää ettei kauheasti alueen kehittäminen kiinnosta noin epävakaalta pohjalta. Jää nähtäväksi onko tätä leirintäaluetta enää ensi kesänä.

Joka tapauksessa meillä oli hyvä viikonloppu Kuhmossa nauttien helteistä, ukkosista ja tuulista, mutta ennen kaikkea upeasta luonnosta, josta myös monet taitelijat ja kirjailijat ovat ammentaneet voimaa ja inspiraatiota teoksiinsa. Kuhmossa elää pala Kalevalalaista historiaa ja läheisen Venäjän rajan myötä lukuisat muistomerkit ja Talvisotamuseo muistuttavat meitä menneistä tapahtumista.

Leirintäalueen läheisyydestä löytyy luontokohteiden lisäksi esim. frisbeegolf-rata, tenniskentät, rullahiihtorata, useita nuotiopaikkoja, hiekkarantoja ja vähän kauempana näytti olevan kunnon urheilukenttä.

Kuhmosta löytyisi meidän makuun niin paljon luontokohteita ja muutakin tekemistä, että seiellä voisi helposti viettää ainakin viikon. Seuraavassa postauksessa esittelen ihastuttavan paikan, missä ehdimme iltaseltaan käväistä retkeilemässä.

Luultavasti, jos olette enemmän lukeneet postauksiani, voitte huomata, että sydämeni sykkii enemmän pienille maalaispitäjille kuin isoille cityille. 🙂

Kalajoen hiekat

Kasitien varrella, Kalajoen kaupungissa, sijaitsee yksi Suomen upeimmista merenrannoista hiekkadyyneineen eli Hiekkasärkät. Upea, jos ei kavahda tarkoituksella rakennettuja turistipaikkoja.

Hiekkasärkkien aluetta on johdonmukaisesti kehitetty lomakohteeksi aina 1960-luvulta saakka. Paikallisten retkikohteena Särkät on tunnettu jo ennen 1900-lukua.

Nykyisin alueelta löytyy majoitusta ja tekemistä vaatimattomasta suorastaan yltäkylläisyyteen saakka.

Mahdollisuuksia majoittumiseen on kahdella leirintäalueella, hotelleissa ja mökeissä. Tekemistä löytyy ilmaisista luontoseikkailuista maksullisiin huvitteluihin, mm. Seikkailupuisto Pakka, kylpylähotelli Sani, vesileikkipuisto Jukupark, on sisäleikkipuistoa, cartingia jne.

Me kävimme Hiekkasärkillä päiväkävelyllä, osa uimassa, osa palvomassa aurinkoa ja kaikki nautiskelemassa lähes silmänkantamattomiin jatkuvista hiekkaisista maisemista.

Lapsuudessa Hiekkasärkät olivat lähes joka kesäinen käyntikohde, mutta nykyisin alueella tulee käytyä noin kerran kymmenessä vuodessa. Paikka on ihana, mutta omat mieltymykset vettä rauhallisempiin kohteisiin.

Isojen leirintäalueiden huonoja puolia lämpiminä kesinä on se, että täytyisi osata ennakoida lomansa hyvissä ajoin ja varata paikka, jotta sinne oikeasti pääsee karavaanari majoittumaan. Meillä se ei yleensä onnistu, kun päätökset syntyy hetkessä.

Kuten nyt, olemme viikolla miettineet kohdetta viikonlopun reissulle ja lukeneet Ilmatieteenlaitoksen sääennusteita kohtuullisen ajomatkan päästä Oulusta. Ensin luulimme viikonlopun kohteena olevan Manamansalo, mutta monien muutosten jälkeen olemme matkalla Kuhmoon tätä kirjoittaessa. Tosin matkaa on vielä jäljellä ja joskus suunnitelmat muuttuvat vireillä matkalla.

Sillankorvan leirintäalue

Mieheni loman viimerippeillä oli aika suunnata kohti autokauppoja. Oulussa kävimme ajamassa muutaman Skodan ja tulimme siihen tulokseen, että jatketaan sillä merkillä oikean yksilön etsimistä.

Octavia on liian pieni sisätiloiltaan, jos takana matkustaa edes joskus yhtäaikaa pitkä täysi-ikäinen, teini ja yksi turvaistuimessa, joten mallina sitten on Superb. Ei muuta kuin vaunu vanhan auton perään ja matkaan. Lähtiessä ei ollut mitään muuta tietoa kohteesta kuin Ylivieskassa olisi koeajettavissa kaksi autoa ja sen jälkeen pitäisi löytää jostain paikka parkkeerata karavaani yöksi.

Lapset olivat reissulla ihan sekaisin, että missä päin olemme milloinkin, kun vaihtoehtoja heiteltiin ilmoille ja määränpäät vaihtuivat. Listalla olivat mm. Kalajoki, Pyhäjoki, Raahe, Pyhäjärvi, Seinäjoki, Evijärvi, Kokkola, Jyväskylä jne.

Ylivieskan autot ei meille kelvannut, joten pienen soittelukierroksen jälkeen niin leirintäalueille kuin automyyjillekin, jatkoimme matkaa Evijärvelle Sillankorvan leirintäalueelle. Kokkolan ja Hiekkasärkän leirintäalueet olivat täynnä jo puolen päivän aikaan.

Sillankorvan leirintäalue on pieni yksityinen leirintäalue, jonka on omistanut sama pariskunta viimeiset seitsemän vuotta. Sieltä vakuuteltiin tilaa riittävän ja paikkoja ei kuulemma voi varata etukäteen.

Leirintäalue on pienehkö nurmikenttäalue aivan Evijärven rannalla. Paikat ovat vapaasti valittavissa omien mieltymysten mukaan ja saimme huipun paikan omalla rantatontilla.

Leirintäalue on siisti ja hyvin hoidettu. Vessat ja suihkutilat on remontoitu nykyaikaisiksi, mutta sisustamalla ja räsymatoilla tiloihin on tuotu viihtyvyyttä. Huoltorakennuksesta ja keittiötiloista löytyy kaikki tarpeellinen leiriytyjien vapaaseen käyttöön. Telttailijat voivat vaikka kokata katoksessa ja kaikki välineet löytyvät talon puolesta. Aluemaksuun sisältyy myös saunominen yleisillä vuoroilla.

Vastaanotossa on pienimuotoinen kioski herkkuineen ja jäätelöineen sekä kahvila, johon yrittäjä itse leipoo tuoreita leivonnaisia. Samasta tilasta saa lainata leiriytymisen aikana ilmaiseksi lukemista ja lautapelejä.

Ulkona vanhasta tanssipaviljongista on tehty pelitila, josta löytyy pöytätennis, Korona-peli, mölkky ja monia muita pelejä.

Leirintäalueelle saapumispäivä oli reissumme ainoa tiedossa oleva hellepäivä, joten illan hämärässä suuntasimme järveen uimaan. Uimaranta ei ollut ihan meidän mieleen, sillä pohja on hieman mutainen ja nostaa kahlatessa mutaa pintaan, mutta suihkulla selviää puhtaaksi. Matala ranta on oivallinen uimapaikka pienille lapsille.

Perjantaina oli jälleen aika suunnata etsimään meille uudempaa autoa ja tällä kertaa määränpäänä Seinäjoki. Päädyimme ostamaan testaamame auton ja nyt kun hellitti autonostostressi voi jatkaa elämää kuuntelemmalla auton äänimaailmaa, että toimiiko tämä niin kuin pitää. Elämä on! 🙂

HugoPark Aulangolla

Lomallamme viimeisenä turistikohteena oli Aulangon seikkailupuisto HugoPark. Tätä kohdetta oli odotettu pitkään ja hartaasti, sillä kuopuksemme on tämän paikan kaima ja hän oli kuullut jostain HugoParkista. Vähällä oli jäädä käymättä tämä paikka, mutta viime hetkellä saimme vielä senkin mahdutettua mukaan suunnitelmiin.

Suomesta löytyy vain reilu 20 seikkailupuistoa, joista tämä sijaitsee Hämeenlinnan Aulangolla. HugoParkissa on huomioitu seikkailijat alkaen pienimmistä 2-3 vuotiaista ja huimimmat paikat ovat 20 metrin korkeudessa.

Lipun hintaan sisältyvät valjaat, kypärät ja huippuhyvä aloitusopastus. Pakolliset kiipeilyyn soveltuvat käsineet voi ottaa mukaan omat tai ostaa lipunmyynnistä neljän euron lisähintaan. Jatkokäytössä HugonParkin logolla varustetut käsineet soveltuvat hyvin puutarhatöihin ja meilläkin poika oli innoissaan omalla nimellä varustetuista sormikkaista.

Opas neuvoi turvavälineiden käytön ensimmäisen radan alussa ja siitä oli helppo jatkaa matalalla oleva harjoitusrata turvallisesti loppuun. Meillä 5-vuotias poika uskalsi menna eka radan lisäksi kakkosen ja vähän matkaa kolmosta, mutta varovaisena lapsena seikkailu loppui siihen ja piti palata kesken radan takaisin.

Mieheni ja 13-vuotias kävivät yhdessä kolmosen, nelosen ja vitosen, jotka ovat 4-1o metrin korkeudessa. Sen enempää emme ehtineet olemaan, mutta jäipähän seikkailtavaa ensi kertaankin.

Itse en ollut kiipeilemässä seikkailupuistossa, vaan ensin kuvasin kiipeilijöitä ja sen jälkeen lähdin tutustumaan puistoon näkyvään graniittikiviseen rauniolinnakkeeseen.

Aulangon puistoalueella sijaitsevat historialliset rakennukset ja muut rakennelmat -on rakennuttanut upporikas poikamieseversti Hugo Standertskjöld (1844-1931). Eversti rakennuti alueelle jopa 160 erillistä rakennusta, keskieurooppalaistyylisiä puistojaja puutarhoja, tekojärviä jne.

Valitettavasti iso kartanorakennus on tuhoutunut tulipalossa 1928, mutta onneksi muuta Standertskjöldin kädenälkeä on jäänyt jälkipolville ihasteltavaksi. Ihastuttava kavaljeerirakanuus, (rakennettu 1890) joka toimi nyt Kesäkahvila Kavaljeerina.

Koko ikänsä poikamiehenä viihtynyt Hugo Standertskjöld myi tilansa edullisesti Hämeenlinnan kaupungille yleishyödylliseen käyttöön.

Tällä erää viimeinen postaus tältä reissulta. Uusia on suunniteltu, mutta kaikki on epävarmaa. Ainakin olemme kaikki takaisin terveiden kirjoissa. 🙂

Lammin keskiaikanen kirkko

Nykytiedon mukaan Lammin keskiaikainen kirkko on rakennettu vuosien 1490-1510 välillä. Kirkko on omistettu Aleksandrian Pyhälle Katariinalle. Tästä linkistä voit lukea Pyhän Katariinan mielenkiintoisen, julman ja kiistellynkin kertomuksen.

Kirkko oli aiemmin puurankenteinen, kunnes paloi Suomen sisällissodan aikana huhtikuussa 1918 ja jäljelle jäi vain kirkon kiviseinät.

Kirkon jälleenrakentamisen on suunnitellut arkkitehti Usko Nyström ja seinä- ja kattomaalaukset Bruno Tuukkanen. Kirkon korjaus on valmistunut 1920.

Lammin kirkko on korjattu perusteellisesti 2001-2002. Korjaustyön suunnitteli arkkitehti Virpi Tervonen.

Loman aikana oli tarkoitus tavata enemmänkin eteläisen Suomen sukulaisia, mutta Lammi jäi ainoaksi lajiaan aiemmissa postauksissa kerrottujen syiden takia.

Teimme kiertoajelun kauniin Ormajärven ympäri. Untulan uimarannalla kävimme moikkaamassa kuvanveistäjä Raimo Hossin sunnittelemaa ja toteuttamaa Ormanneito-veistosta.

Tampereen tuomiokirkko

Juhannusviikonlopun sunnuntaina oli aika heittää hyvästit vanhimmalle tyttärellemme Tampereen rautatieasemalla. Hieman meillä tuli kiire, joten aikaa hypätä junaan oli vain muutama minuutti ja samalla olimme oman kiireen keskellä onnellisen tietämättömiä VR:n junaliikenteen kaaoksesta.

Tampereen aseman tiloissa oli ollut noin 2000 matkustajaa kolmen aikaan odottomassa kotiin pääsyä, mutta me juoksimme parkkipaiklata suoraan junalle. Ihmettelimme vain, miksi aseman seutu on täynnä busseja.

Tyttären päästyä matkaan ajelimme hetken katsellen Tampereen kaupungin maisemia ja nauttien auton ilmastoinnin raikkaudesta. Päätimme ettei päivän ohjelmaan kuulu mitään kovin erikoista, sillä edellisen päivän rankkuus ja jatkuvat helteet eivät innostaneet jatkamaan täysillä eteenpäin paahtamista.

Ajelulla vastaan tuli upea Tampereen hiippakunnan kansallisromanttinen tuomiokirkko. Kirkko on rakennettu 1902-1907 Lars Sonckin piirustusten pohjalta. Kirkon taiteellisesta puolesta on vastannut Hugo Simberg ja Magnus Enckell.

Olemme lähes joka kesä vierailleet vähintään yhdessä kirkossa, jossa emme ole aiemmin käyneet. Tänä kesänä niitä on jo kaksi eli toinenkin esittely luvassa Lammilta. Kaiken koetun hälinän ja kulkemisen jälkeen kirkot ovat hyviä paikkoja hetkeksi rauhoittua ihastelemaan arkkitehtuuria, historiaa ja kuumina kesäpäivinä useimmiten niissä on myös viileää.

Vankila ja militariaa

Vankila

Hämeen linnasta marssimme suoraan Vankilan portista sisälle. Nämä kaksi kohdetta sijaitsevat ihan vierekkäin, joten oli luonnollista jatkaa museoiden koluamista.

Entisen Hämeenlinnan lääninvankilan nimi on nykyisin lyhyesti ja ytimekkäästi Vankila. Vankila on valmistunut vuonna 1871 Suomen ensimmäiseksi sellivankilaksi. Virallisena vankilana toiminta loppui 1993, jonka jälkeen vuonna 1997 Hämeenlinna kaupunki alkoi ylläpitämään vankilamuseota. Kansallismuseon yleisökohteena museotoiminta alkoi 2019 jolloin nimeksi muutettiin Vankila.

Paikka on erittäin mielenkiintoinen vaikka kovin karu olemukseltaan. Vankilassa eletty elämä kirjoituksineen ja piirroksineen kiinnittää huomion seinillä. Hajuherkälle eletty elämä tarttuu kovalla otteella myös sieraimiini ja pinttyneestä tupakan ja jonkin muun määrittelemättömän hajun yhdistelmästä en pääse eroon koko kierroksen aikana. Siitäkin huolimatta suosittelen. 🙂

Enpä ole muissa vanhoissa tai uusissa vankiloissa vieraillut, mutta tuolla ainakin elämä on ollut kovin karua ja ahdasta. Jos ei muuta, niin tämä vahvistaa käsitystäni pysyä edelleenkin vankiloista pois, korkeintaan museo sellaisissa kannattaa vierailla.

Vankilan ensimmäisessä kerroksessa sijaitsee galleriakäytävä, jossa voi nähdä mm. sellejä eria aikakausilta, vankilassa tehdyn ruumisarkun ja tutustua hallinnollisiin huoneisiin.

Toisessa kerroksessa voi nähdä terveydenhuoltohenkilökunnan huoneita ja Vankilan vaihtuvat näyttelyt sijaitsevat täällä.

Pohjakerroksessa eli maakerrassa on tilat joihon vangit ovat saapuneet ensimmäisenä vankilaan joutuessaan. Tämä on mielestäni mielenkiintoisin paikka, sillä täällä löytyvät mm. eristyssellit, pelkääjänselli ja sauna. Maakertaan suositeltiin tutustumaan viimeiseksi, sillä sieltä on suora yhteys ulkomaailmaan, kun olet tutustunut kaikkiin muihin kerroksiin.

Militariamuseo

Militariamuseon jätimme viimeiseksi. Tämäkin kohde on ihan muiden paikkojen lähettyvillä ja olisi ollut käveltävän matkan päässä, mutta päivä oli ihan hirvittävän kuuma, +30 astetta, niin päätimme kiertää autolla lähemmäksi. Viilennystä, juotavaa ja lepoa jaloille ja selälle.

Täytyy kyllä heti alkuun sanoa, että oman romun selän vuoksi, tämä kohde jäi todella vaillinaiseksi. Löysin isosta viileästä tilasta mukavan paikan istuskella ja muut enemmän asiasta kiinnostuneet saivat tarkastella menneiden aikojen asearsenaalia ja kunniamerkkejä yms. tarkemmin.

Paikka on Hämeenlinnan Linnankasarmi ja siellä on Suomen laajimpia sota- ja sotahistoriallista esineistöä, aseita, kunniamerkkejä, ajoneuvoja jne. Perusnäyttely keskittyy Puolustuvoimien historiaan, sotilaselämään, tykistö-, pioneeri- ja viestiaselajien kehitykseen.

Hetken mietin jo, että jätänkö tämän Militariamuseon osuudeen kokonaan postaamatta, mutta antaapa näiden kuvien olla täällä vaikka paljon mulla ei olekaan kerrottavaa aiheesta. Jääpähän enemmen nähtävää ja koettavaa itsekullekin, joka haluaa museossa vierailla.

Illalla palatessamme leiripaikkaamme, poikkesimme vielä Parolan panssarimuseon pihalla. Paikka oli juuri menossa kiinni klo 18.00, joten tämä samaan teemaan passaava kohde jää jollekin muulle reissulle.

Keskiaikainen Hämeen linna

Jostain syystä Hämeenlinna kaupunkina on jäänyt aina reissuillamme ohikulkukaupungiksi ja sitä myöten myös Hämeen upea keskiaikainen linna. Tämän kesän loma oli varta vasten suunniteltu niin, että Hämeenlinna osuu reitille ja siellä tutustutaan useampaan kohteeseeen. Ykköskohteena itse linna, muita mahdollisia paikkoja Vankilamuseo, Militariamuseo, Aulanko, HugoPark jne.

Hämeen linna on arvioitu rakennetuksi jo 1200-luvulla ja ensimmäiset maininnat linnasta löytyy vuodelta 1308. On arveltu, että linna olisi alunperin ollut harmaakivilinna ja laajennusten myötä 1300-1400-luvulla linnan laajennukset on toteutettu siihen aikaan verrattain harvinaisella rakennusmateriaalilla eli tiilellä. Tiilellä on saatu rakennettua hienostuneempia ja koristeellisempia ykistyiskohtia.

Linnan merkitys Suomen historiassa on aikojen saatossa vaihdellut rajojen ja tilanteiden muuttuessa ja historiaan mahtuu niin loiston kuin rappion päiviä. Linnan osia on vuosisatojen varrella tuhoutunut ja uusia osia on rakennettu tilalle silloiseen aikaan sopivalla tyylillä, taidolla ja tarpeella.

Sotilaallinen käyttö linnassa loppui vuonna 1837, jonka jälkeen linna muutettiin vankilaksi ja alueelle rakennettiin ojennuslaitos 1844 ja Suomen ensimmäinen sellivankila 1872. Naisvankila linnasta tuli 1881. Vankilatoiminta alueella loppui 1993 ja vankila-alue suojeltiin kaikkine rakennuksineen.

Hämeen linnassa toteutettiin laajoja entistämistöitä 1956-1988, jolloin purettiin vankilavaiheessa rakennetut puitteet. Linnassa tehdään jatkuvasti kunnostustöitä ja siitä tai jostain muusta syystä johtuen linnassa oli harmittavan monia suljettua ovia ja mielenkiintoisia portaikkoja joihin ei päässyt tutustumaan.

Tästä linkistä löydät suoraan lippujen hinnat. Me ostimme kaikille aluelipun, joka sisältää pääsymaksun linnaan, Vankilamuseoon ja Militariamuseoon. Meille kerrottiin lipunmyynnissä, ettei joka paikassa tarvi käydä samana päivänä, vaan liput ovat voimassa siihen asti, että ne on käytetty.

Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen kokemus ja ainakin meidän jälkikasvun mielestä paikka oli todellakin tutustumisen arvoinen kohde. Matkan haasteista johtuen piti tehdä uudelleen arviointia, että mihin kohteisiin ehdimme tutustua juhannusviikonlopun aikana ja itse linna oli kaikkien ykkössuosikki. Jopa seikkailupuisto HugoPark Aulangolla jäi taka-alalle. (Lapset 18,13 ja 5 v.)