Sievin hääpäivämme

Yleensä olemme pyrkineet hääpäivänämme tai sen lähellä viettämään vähintään yhden yön kahdestaan jossain reissussa mökillä, hotellissa tai joskus asuntovaunureissullakin. Tänä vuonna poikkeuksellisesti vietimme 22:tta hääpäivää perheen kesken mökillä Sievissä.

Reissu yhdistettiin, kun tyttäremme oli Reisjärvellä viikonlopun heppaleirillä ja päätimme mieluummin olla mökillä viikonlopun kuin ajella satoja kilometrejä edestakaisin.

Melkoisen vähän löytyy Reisjärvi, Sievi ja lähikuntien alueella tarjolla olevia vuokramökkejä, vaikka mökkejä näyttää olevan sielläkin suunnalla pilvin pimein. Mökin vuokrasimme Urjanlinnan sivujen kautta.

Metsätähti-mökki on vuonna 2018 valmistunut pieni mökki, joka on hyvin varusteltu. Periaatteessa sieltä löytyy nukkumapaikat kuudelle, mutta on mielestäni siihen liian pieni.. Mökillä on hyvä parisänky, ei niin hyvä vuodesohva ja kaksi kokoontaitettavaa kapeahkoa patjaa. Pieni miinus mökille siisteydestä, mutta se on tuo ikuisuusongelma vuokrakohteissa, että mikä on kenenkin mielestä hyvin siivottu.

Tästä johtuen päädyimme Sievin Maasydänjärvelle, joka on Keski-Pohjanmaalla melkoisen tunnettu paikka viihdekeskuksena. Vähän mietitytti etukäteen kuinka viihteellinen meininki paikan päällä on, mutta täytyy sanoa, että omassa pienessä mökkikuplassamme emme juurikaan tienneet ympäröivästä maailmasta.

Maasydänjärven alueella on todella mahtavat ulkoilumaastot mäntymetsineen, järvineen ja luontopolkuineen. Nämä maisemat ovat minulle jo lapsuudesta tuttuja, mutta valitettavasti viikonlopun säät olivat kertakaikkisen kurjat. Vettä, räntää ja lunta satoi vaakasuoraan tuulen saattelemana koko viikonlopun taukoamatta.

Sunnuntaina tytärtämme leiriltä hakiessa vierailimme Reisjärven kirkkomaalla ja kävimme viemässä kynttilän sukuhaudalle.

Meillä lähestyy syysloma ja tyttäret (ja minä) haaveilevat uudesta mökkilomasta pohjoisessa ja issikkavaelluksesta. Kaikki on vaan vielä avoinna.

Siskoni Lappi

Siskoni on asunut muutaman vuoden Ivalossa, jossa vakaista aikomuksista huolimatta tulee käytyä aivan liian harvoin kylästelemässä. Nyt oli kumminkin edessä sellainen viikonloppu, että tuntui hyvältä ja oikealta olla juuri siskon lähellä.

Meillä oli vain lyhyt viikonloppu aikaa ja koko reissu kotipihasta ja takaisin kesti 52,5 tuntia, josta ajoa kertyi 1000 km. Eipä siinä aikaa jäänyt juurikaan Lapin maisemien ihasteluun saatikka retkien tekoon. Toisaalta siskon pihapiiri on niin upea, ettei muuta kaivannutkaan.

Siskoni pihapiirissä on erillinen vierasmaja, joka on teidän kaikkien vuokrattavissa Airbnb:n kautta ja löytyy nimellä Villa Starling. Asunto on remontoitu noin vuosi sitten täydellisesti.

Erilliseen hintaan voi vuokrata käyttöönsä ehkä parasta saunaa, missä olen saunonut, hinta 30 euroa / 1,5 tuntia Pihalla olevan kodan saa käyttöön puiden hinnalla 8 euroa/säkki. Kannattaa linkistä lukea tarkemmat kuvaukset majoituksesta ja sen sisällöstä.

Pihapiirissä saattaa nähdä porojen lisäksi kuljeskelemassa pari koiraa ja kissaa. Vaikka omistajalla on eläimiä, niin vuokrattava asunto on täysin eläinvapaa ja sinne ei voi ottaa eläimiä mukaan.

Lapissa oli vielä ruskaa jäljellä ja luonnollisesti käytin jokaisen mahdollisuuden hyväkseni ikuistaa maisemat kuviksi. On tämä meidän Suomi vaan kaunis maa.

Sunnuntaina kotimatkalla ihan pieni pysähdys nelostien varteen ennen Saariselkää ja muutama kuva tuntureista ja heipat Lapille.

Paluu Manamansaloon!

Tänne täytyi taas päästä, Manamansalon maisemat suorastaan kutsuivat meitä, tulkaa tänne. 🙂

Vanhin tyttäremme oli kesätyö- ja lomamatkalla Ivalossa puolitoista kuukautta ja hänen kotiuduttuaa kysyimme häneltä, että haluaako hän tänä kesänä perheen kesken karavaanarireissulle ja jos haluaa niin minne. Vastaus tuli hetkeäkään empimättä, Manamansalon leirintäalueelle.

Hiukan varovaisesti ehdotin hänelle, että miltä kuulostaisi viikon reissu? Nyt ollaan viikko oltu täällä ja aika on rientänyt niin nopsaan, että vielä venytämme lomaamme yhdellä päivällä.

Saavuimme perjantaina tänne koko perheellä ja lisäksi menossa mukana ovat minun vanhempani omalla vaunullaan. Sunnuntaina mieheni täytyi lähteä kotia ja töihin, koska hänen lomansa on jo loppunut. Alunperin suunnitelma oli, että hän hakee meidät perjantai-iltan kotia, mutta ei raaski vielä kotiutua täältä ja ollaan ainakin yksi yö.

Kauheasti täältä leirintäalueelta ei ole uusia näkökantoja esittää, joten linkitän tähän aiemmat postaukset ja kuvien kautta saatte elää tämän vuotista reissuamme.

Manamansalossa mieli lepää 2019

Manamansalo – Oulujärven helmi 2018

Maisemat ovat yhtä hurmaavat vuodesta toiseen, joten niitä jaksaa kuvata. Samoin pehmeän hiekkainen uimaranta jaksaa ihastuttaa vuodesta toiseen uimareita ja heidän rantavahtejaan.

Ilmat tällä lomalla ovat olleet kovasti vaihtelevat, kylmistä sadepäivistä lähes hellelkeleihin. Sadepäivinä on otettu rennosti vaunulla lueskellen, somettaen ja ulkoillen sadekuurojen välissä. Aurinkoisina päivinä on ulkoiltu enemmän ja tietysti vietetty aikaa rannalla ja osa porukasta on ahkeroinut keräämällä mustikoita talven varalle pakkaseen.

Välistä leirintäalue on ollut lähes täynnä ja kaikista kurjimmilla keleillä koko isolla alueella ei ollut kuin muutama muu vaunu meidän lisäksi. Nyt viikonloppua kohden näyttää taas liikenne vilkastuvan ja sopivasti aurinkokin pilkistelee pilviverhon takaa.

Jälleen kerran voin todeta, että tämä on maailman paras lomanviettopaikka meidän perheelle.

Kuopijoon käy tie

Tämän reilun viikon reissun viimeinen etappi on Kuopio Rauhalahden leirintäalue. Kyseisellä aluella olemme olleet kerran aiemmin, noin kymmenen vuotta sitten ja silloin paikasta jäi ihan hyvät fiilikset.

Olemme olleet varsinaisia karavaanareita ja omalla vaunulla kulkijoita vuodesta 2014 asti ja sitä ennen kuljimme useampana kesänä viikon reissuja vanhempieni asuntoautolla. Sinä aikana olemme olleet puskaparkeissa ja sekä SF Caravan- alueilla että muilla leirintäalueilla.

Omat kokemukseni näiden alueiden välillä on hiukan ristiriitaiset, karavaanareiden omilla alueilla on yleensä siisitimpää (vessat yms. tilat), rauhallisempaa, edullisempaa, paremmin hoidetut alueet ja rakennukset. Muilla leirintäalueilla, varsinkin isoilla, siisteys kärsii väkimäärän paljoudesta ja on rauhattomampaa elämää, juhlijoita enemmän.

Nämä on minun havaintojani ja omat mieltymykseni vaikuttavat mielipiteeseeni ja käytämme yhtälailla kaikkia alueita, mikä parhaiten osuu matkamme varrelle.

Rauhalahden leirintäalue on Suomen viidestä viiden tähden leirintäalueista yksi. Tästä linkistä voit lukea enemmän tähtien vaatimuksista ja tästä linkistä, miten Suomen luokitus eroaa muiden maiden vaatimuksista. Ihan mielenkiintoista luettavaa.

Suomessa siis leirintäalueiden tähtiluokitusta parantaakseen pitää mm. olla paljon erilaisia palveluita tarjolla ja anniskelualueiden pitää olla kunnossa. Kaikki tämä on minulle toisarvoista ja tärkeämpää olisi hyvät majoitusalueet, siistit ja puhtaat saniteettitilat ja muut huoltorakennukset, hyvät lasten puistot ja kunnolliset uimarannat.

Rauhalahti kärsii mielestäni tästä viidestä tähdestä, sillä palveluita löytyy alueelta laidasta laitaan. Esimerkkinä monenlaista välinevuokrausta, anniskelualueet, eläinpuisto jne.

Vaikka joka paikassa toitotetaan koronaviruksen myötä tehostettua siivousta, se ei käytännössä näkynyt millään lailla WC-tiloissa. Illalla vessat olivat haisevat, likaiset, käsipyyhepapaperit lopppuivat kesken ja tilat olivat yksinkertaisesti paljon käytetyt. Toki käyttäjät itse voisivat omalta osaltaan huolehtia siisteydestä, mutta silti välisiivous olisi ollut paikallaan.

Toinen häiriötekijä alueella oli remuavat ukkoporukat mökeissään, kun vaunupaikkamme sattui liian lähelle heitä. Heillä varmaan oli ihan mukavaa, mutta alkoi jo korvissa soida aikuisten miesten känninen räkätys kun sitä oli kuunnellut tunti toisensa perään.

Luonnollisesti tähtiluokitus nostaa palveluiden ohella myös hintaa. Meillä yksi lapsistamme ei ollut mukana reissussa, joten neljältä hengeltä kaksi vuorokautta omassa asuntovaunussa maksoi 86 euroa sähköineen.

Nyt voi kuulostaa siltä, että koko paikka on ihan kökkö, mutta ei se sitä ole. 🙂 Henkilökunta on todella ystävällistä, huoltotilat ovat isot ja niihin ei tarvinnut koskaan jonottaa väkimäärästä huolimatta. Juomavesipisteitä on runsaasti ympäri aluetta, hieno uimaranta leikkipuistoineen ja mitkä upeat maisemat niin leirintäalueella kuin koko Kuopiossa ja lyhyitä luontopolkuja kulkee Rauhalahden alueella.

Monilla leirintäalueilla on tarkat saapumis- ja poistumisajat, esim. klo 12 täytyy olla alueelta ulkona ja meidän kesälomarentoutujayökukku-perheelle tämä monesti tuottaa hankaluuksia ja varsinkin kiirettä. Rauhalahteen voi saapua aamu kuudelta ja poistua täytyy illalla klo 23 mennessä.

Saavuttuamme Rauhalahteen, pystytimme leirin, söimme ja lähdimme ystäväperheen kanssa Koskilaivoilla risteilylle Saaristokaupunkiin. Sää oli mitä mainioin 1,5 tunnin risteilylle M/S Koskella. Risteilyt lähtevät Kuopion Matkustajasatamasta, mutta ainakin M/S Salmetar ottaa matkustajia kyytiin myös Rauhalahdesta.

Risteilyllä seilataan Kallaveden saaristossa ja mm. Kuopion asuntomessualueen ranta-asunnot näkyivät risteilijöille. Risteilyt on mitä mainioin kohde myös lapsiperheille ja varsinkin 3-vuotiasta kovasti kiinnosti laivan “ratti” ja torven töräyttely oli mieliinpainuva ja jopa vähän pelottava. Perhelipun (2+2) hinta on 40 euroa.

Risteilyn jälkeen palloilimme hetken satamassa katselemassa maailman menoa ja siinä seisoskellessamme paikalle saapui riksakuski kyselemään olisiko kyydin tarvitsijoita. Kyyti satamasta leirintäalueelle olisi maksanut 3o euroa kolmelta hengeltä. Sen sijaan Vänärin uimarannan kierros maksoi kymmenen euroa, joten kolme innokkainta pääsi testaamaan tätä hupia.

Seuraavana päivänä oli vuorossa pakollinen shoppailupäivä ja suuntasimme Matkuksen ostoskeskukseen. Ensimmäisenä lapsilla kiinnittyi huomio isoon leikkipuistoon kauppakeskuksen pihalla, joka ilmeisesti oli melko uusi. Lupasimme, että ensin shoppaillan ja syödään ja sitten leikitään.

Tämmöseen paikkaan kun eksyy lomareissulla, tulee väkisillä mieleen, että heittää aikaa niin hukkaan, mutta nyt oli oikeasti pakko käydä ostoksilla. Aikaa kului tuntikaupalla täällä ja syödäkin täytyi, mutta onneksi Ikean lihapullat auttoivat jaksamaan vielä lasten Olopuistoonkin.

Illalla leirintäalueella kävin tyttären kanssa rannalla hetken kuvaamassa, mutta varsinaisia luontokuvauksia enemmän seuraavassa postauksessa.

Kattivankkurissa Vuokatinvaaran kupeessa

Suunnitelmissa oli matkustaa Kuhmosta Rautavaaralle, mutta sääennusteet olivat karua kertomaa vähän joka puolelle Suomenmaata. Metsäkartanon alueella on pajlon isoja puita, jotka vaunun päälle kaatuessaan tekisivät tuhoisaa jälkea, joten valitsimme Kattivankkurin. Tiesimme ennakolta, ettei siellä ole puita juuri ollenkaan.

Tässä linkki viime syksyiseen Vuokatin postaukseen.

Ennen olin suurien kaupunkien ja nähtävyyksien ystävä, mutta yhä enemmän sydämeni sykkii pienille kunnille ja metsäisille konnuille. Pikkuisilla paikkakunnilla on viehättäviä putiikkeja, joita isoimmista kaupungeista ei löydy. Luontokohteita toki löytyy molemmista, mutta pienissä paikoissa nämä molemmat tulevat samassa paketissa.

Mielikuvissani Vuokatin seutu kuulosti hieman tylsältä ja usein käydyltä paikalta, vaikka itse leirintäalue onkin entuudestaan tuntematon. Joten ei muuta kuin rohkeasti päin mielikuvia ja muuttamaan käsityksiä ko. paikasta.

Kattivankkuri sijaitsee ihan Vuokatinvaaran syleilyssä kaikkien palvelujen läheisyydessä ja Sotkamon keskustaankin on vain matkaa alle kymmenen kilometriä.

Kattivankkuri on SF Caravan Kainuun-jäsenalue, joka tarkoittaa sitä, että kainuulaiset karavaanarit pyörittävät aluetta talkoilla. Kaikki, jotka ovat maksaneet Suomen karavaanareiden jäsenmaksun kerran vuodessa, tänä vuonna maksu on 43 euroa, saavat jäsenalennuksen kaikilla Suomen SF Caravanalueilla. Kattivankkurin hinta on jäsenille kesäkaudella 20 euroa/vrk riippumatta perhekoosta ja hintaan sisältyy sähkö, sauna yleisillä vuoroilla ja kaikki muut leirintäalueen palvelut. Ei jäsenille hinta on 33 euroa/vrk. Muiden vastaavien alueiden hinnat ovat samaa luokkaa, mutta joitain eroja hinnoittelussa voi olla.

Alueella on lapsille ilmaista tekemistä mm. Katinkolo, josta löytyy Pleikkari ja muita peleja, siisti aidattu leikkipuisto, polkupyöriä ja huiput polkuautot.

Tuloiltana testasimme Kattivankkurin perhesaunan, joka on varattavissa varsin kohtuulliseen hintaan, 50 min/15 euroa. Siistit ja isot tilat isommallekin seurueelle.

Sää Vuokatissa oli hyvin vaihteleva, välistä aurinko paistoi ja lämmitti ja seuraavassa hetkessä vettä tuli niskaan kuin saavista kaataen. Taivaalla näkyi milloin uhkaavia ukkospilviä ja sateenkaaria, mutta uskomattominta olin yhden illan auringonlasku, joka muutti tiuhaan tahtiin taivaanrannan värisävyjä.

Kuvasin auringon värittämää maisemaa ensin leirintäalueella, mutta pikapikaa hurruutimme myös ylös Vuokatinvaaran huipulla olevalle parkkipaikalle, josta aukenivat upeat näkymät Kainuun maisemiin.

Ja kyllä, pakko todeta, että Vuokatti oli ennakko-odotuksiani pajon parempi paikka! Hyvät tilat majoittua vaunulla, siistiä, tilavaa, upeat maisemat ulkoiluun, paljon tekemistä niin lapsille kuin aikuisille ja turvallista majoittua myös myrskyllä. Pienimuotoinen myräkkä oli ensimmäisenä yönä ja muutaman kerran tuuli puisteli vaunua oikein kunnolla, mutta eipä sitä jaksanut loputtomiin pysytellä hereillä kuuntelemassa tuulen vinkunaa ja sateen ropinaa, vaan uni otti vallan lopulta aikuisistakin matkaajista.

Oulangan kansallispuistossa

Kiutaköngäs

Olen joskus nuorena kiertänyt Karhunkierroksen ja sieltä on muistoihin jäänyt useita kauniita kohteita, joissa olen halunnut käydä uudelleen. Yksi niistä on Kiutaköngäs

Kiutakönkäälle lähtee noin kilometrin mittainen polku Oulangan luontokeskuksesta, jonka varrella on useita rappusia, joten reitti soveltuu vain jalkaisin kuljettavaksi.

Kesäkuun alkupuolella reitti on jo kuiva lukuunottamatta pari märkää kohtaa, jotka pääsee kiertämään helposti lenkkareilla. Nähtävillä on, että rinteestä virrannut puro on vielä hetki sitten kulkenut polun ylitse.

Sää on aurinkoinen ja melko lämmin edellisen päivän hyisen kelin jälkeen. Luonto hehkuu alkukesän vihreyttä ja mustikkaa näyttäis tulevan hyvin, jos mikään ei pilaa satoa.

Jos Rukalla on ollut hiljaiseloa, niin täällä riittää porukkaa. Ja miten on mahdollista, että joka paikassa voi tulla tuttuja vastaan. Kuusamon erämaassa tapasin koulukaverini reilun 20 vuoden takaa. 🙂

Kiutaköngäs on uskomattoman upea paikka, jossa vesimassat kulkevat 325 metrin pituisen kosken läpi ja korkeusero tuolla matkalla on 14 metriä. Korkein pudotus on ylimpänä, jossa vesi syöksähtää alas noin neljän metrin matkan. Kuvissa paikka ei pääse oikeuksiinja luonnollisesti kuvista puuttuu myös korviahuumaava kosken pauhu.

Paikka on sykähdyttävän kaunis, mutta ylimääräisiä sykähdyksiä se antaa vielä mukana olevien lasten ja vieläpä muidenkin läsnäolevien lasten vuoksi. Onneksi meitä on kaksi aikuista mukana, minä voin kuvata rauhassa ja mies pitää kokoajan herkeämättä kiinni 3-vuotiaasta parkouraajasta.

Alueen mukavuuksiin kuuluu myös WC ja taukopaikka, mutta niitä palveluja emme tarvinneet tällä reissulla.

Käylänkoski

Matkalla majapaikkaan pysähdymme Käylänkoskelle, joka Kitkajoessa olea pieni koski. Parkkipaikalta kävelymatkaa koskelle on muutamia kymmeniä metrejä.

Vetta virtaa runsaasti eri pikkuhaaroja pitkin ja kymmenkunta erilaista pientä siltaa johdattaa kulkijan paikasta toiseen, tosin tällä hetkellä kaikille silloille ei ole asiaa. Tänne ei huolittu pikkuseikkailijaa mukaan.

Virta näytti mielestäni älyttömän voimakkaalta, mutta niin vain seisoi yksi kalastaja virrassa kahluusaappaineen. Omaa päätä pelkkä ajatuskin huimasi.

Leenan Koskitupa näyttää kauemaa katsottuna olevan keskellä virtaa ja lähempää katsottuna portailla on tainnut vesi virratakin. Koskitupa on auki kesäkuukausina, josta mainoksen mukaan saa kahvin lisäksi lohikeittoa joka päivä.