Idän pikajunan matkassa

Lähdin tyttärieni kanssa yhden yön shoppailureissulle Tuuriin ja etsiessämme erilaisia majoitusvaihtoehtoja Kyläkaupan läheltä, saimme todeta vaihtoehtoja olevan melko vähän. Ainakin, jos suunnitelmat ovat lähteä pikaisella aikataululla, vapaita ja kohtuuhintaisia kohteita löytyi rajoitetusti.

Mutta Booking.comin kautta majoitusta etsiessä silmillemme hyppäsi aina sama paikka eli Tuurin junamajoitus. Varasin neljän hengen hytin kolmelle, joten tilaa oli ruhtinallisesti kymmenen neliöä, joten vähän mietitytti etukäteen tilojen riittävyys, mutta toisaalta tiesimme viettävämme aikaa enemmän kaupoissa kuin junassa.

Junamajoitus sijaitsee vanhalla Tuurin asemalla, kävelymatkan päässä Keskisen kaupoista. Jugendtyylinen asemarakennus on rakennettu 1908. Vanha höyryveturi puisine vaunuineen seisoo ylväänä aseman edustalla vastaanottamassa matkustajia kyytiinsä.

Nykyään ohikulkevat junat pysähtyvät aseman sijasta Keskisen kyläkaupan kohdalla, noin 500 metriä asemalta Alavudelle päin. Junat suhahtavat muutaman kerran päivässä junamajoituksen ohitse. En tiedä kulkeeko junia yöllä ohi, ainakaan me ei herätty siihen, jos kulkevat.

Junamajoituksen sisustus on saanut inspiraatiota Idän pikajunasta ja tunnelmaan pääsee mukaan heti astuttuaan vaunun ovesta sisään. Tunnelma on todellakin erilainen kuin perushotellissa. Upeita, paksuja ja runsaita verhoja ja voimakkaan kuviollisia tapetteja ja tätä kaikkea täydennettynä hienoilla yksityiskohdilla, kuten valaisimilla ja vanhoilla matkalaukuilla.

Junassa on kuusi hyttiä, joista yksi on sviitti. Jokaiseen hyttiin kuuluu oma vessa ja suihku, lisäksi löytyy minijääkaappi ja televisio. Itse hytti on kymmeneksi neliöksi yllättävän tilava ja meille jokaiselle löytyy petipaikan muodossa oma soppi, josssa voi olla rauhassa niin halutessaan.

Yhteisistä tiloista löytyvät kaikkien majoittujien vapaaseen käyttöön tarkoitettu jääkaappi, kahvinkeittovälineet ja aamupuuron keittokin onnistuu ilman omia hiutaleita.

Suosittelen tätä majoituspaikka niille, jotka haluvat yöpyä astetta erikoisemmassa majoituskohteessa ja viehättyvät värikkäästä ympäristöstä, jossa voi antaa mielikuvitukselleen vallan ja lennähtää ajatuksissaan aikaan menneseen ja vaikka uppoutua muistelemaan, että mitä tapahtuikaan murhamysteerissä Agatha Christien Idän pikajunan arvoituksessa.

Tämän kaiken kauneuden ja mystisyyden lisäksi ja saimme aivan loistavaa asiakaspalvelua ja leppoisaa tarinointia aseman ja junan historiasta sekä kuulimme asemalla vilahtelevasta kummituksesta.

Junamajoitus on avoinna toukokuusta syyskuun loppupuolelle, joten vielä ehtii nauttimaan shoppailureissun lisäksi upeasta majoituksesta.

Kalevala Camping

Tällä reissulla suuntasimme auringon ja sääennusteiden mukaan järkevän ajomatkan päähän kotoamme ja parhaimmat kelit löytyivät itäisestä Suomesta. Matkamme kulki siis kohti Kuhmoa, melko lähelle Venäjän rajaa. Vartiuksen rajanylityspaikalle matkaa Kuhmosta on vain 58 km, linnuntietä huomattavasti vähemmän.

Olemme kaksi vuotta sitten käyneet Kalevala campingin alueella, mutta silloin siellä ei näkynyt ketään missään ja niinpä siirryimme saman firman läheiseen matkaparkkiin. Tässä linkki kahden vuoden takaiseen juttuun. Nyt päätimme mennä viikonlopuksi leirintäalueen puolelle, oli siellä muita tai ei.

Leirintäalue sijaitsee täydellisen upealla mäntykankaalla, josta avautuvat upeat maisemat Lammasjärvelle saarineen. Joskus muinoin alueelle on rakennettu huoltorakennukset sekä törmälle, että mäen alle rantaan. Nykyään käytössä ovat vain rannan vessat,suihkut ja saunat.

Ihmettelimme, miksei huoltorakennuksille ja muille tiloille tehdä mitään korjaustoimienpiteitä ja pääsimme juttelemaan yrittäjän kanssa leirintäalueen tilasta ja ylläpidosta. Kaikelle tälle oli ihan luonnollinen selitys. Yrittäjillä on vuokrasopimus leirintäalueen maihin kesä kerrallaan ja koko kangas on jo kaavoitettu tonteiksi loma-asunnoille, joten on ymmärrettävää ettei kauheasti alueen kehittäminen kiinnosta noin epävakaalta pohjalta. Jää nähtäväksi onko tätä leirintäaluetta enää ensi kesänä.

Joka tapauksessa meillä oli hyvä viikonloppu Kuhmossa nauttien helteistä, ukkosista ja tuulista, mutta ennen kaikkea upeasta luonnosta, josta myös monet taitelijat ja kirjailijat ovat ammentaneet voimaa ja inspiraatiota teoksiinsa. Kuhmossa elää pala Kalevalalaista historiaa ja läheisen Venäjän rajan myötä lukuisat muistomerkit ja Talvisotamuseo muistuttavat meitä menneistä tapahtumista.

Leirintäalueen läheisyydestä löytyy luontokohteiden lisäksi esim. frisbeegolf-rata, tenniskentät, rullahiihtorata, useita nuotiopaikkoja, hiekkarantoja ja vähän kauempana näytti olevan kunnon urheilukenttä.

Kuhmosta löytyisi meidän makuun niin paljon luontokohteita ja muutakin tekemistä, että seiellä voisi helposti viettää ainakin viikon. Seuraavassa postauksessa esittelen ihastuttavan paikan, missä ehdimme iltaseltaan käväistä retkeilemässä.

Luultavasti, jos olette enemmän lukeneet postauksiani, voitte huomata, että sydämeni sykkii enemmän pienille maalaispitäjille kuin isoille cityille. 🙂

Kalajoen hiekat

Kasitien varrella, Kalajoen kaupungissa, sijaitsee yksi Suomen upeimmista merenrannoista hiekkadyyneineen eli Hiekkasärkät. Upea, jos ei kavahda tarkoituksella rakennettuja turistipaikkoja.

Hiekkasärkkien aluetta on johdonmukaisesti kehitetty lomakohteeksi aina 1960-luvulta saakka. Paikallisten retkikohteena Särkät on tunnettu jo ennen 1900-lukua.

Nykyisin alueelta löytyy majoitusta ja tekemistä vaatimattomasta suorastaan yltäkylläisyyteen saakka.

Mahdollisuuksia majoittumiseen on kahdella leirintäalueella, hotelleissa ja mökeissä. Tekemistä löytyy ilmaisista luontoseikkailuista maksullisiin huvitteluihin, mm. Seikkailupuisto Pakka, kylpylähotelli Sani, vesileikkipuisto Jukupark, on sisäleikkipuistoa, cartingia jne.

Me kävimme Hiekkasärkillä päiväkävelyllä, osa uimassa, osa palvomassa aurinkoa ja kaikki nautiskelemassa lähes silmänkantamattomiin jatkuvista hiekkaisista maisemista.

Lapsuudessa Hiekkasärkät olivat lähes joka kesäinen käyntikohde, mutta nykyisin alueella tulee käytyä noin kerran kymmenessä vuodessa. Paikka on ihana, mutta omat mieltymykset vettä rauhallisempiin kohteisiin.

Isojen leirintäalueiden huonoja puolia lämpiminä kesinä on se, että täytyisi osata ennakoida lomansa hyvissä ajoin ja varata paikka, jotta sinne oikeasti pääsee karavaanari majoittumaan. Meillä se ei yleensä onnistu, kun päätökset syntyy hetkessä.

Kuten nyt, olemme viikolla miettineet kohdetta viikonlopun reissulle ja lukeneet Ilmatieteenlaitoksen sääennusteita kohtuullisen ajomatkan päästä Oulusta. Ensin luulimme viikonlopun kohteena olevan Manamansalo, mutta monien muutosten jälkeen olemme matkalla Kuhmoon tätä kirjoittaessa. Tosin matkaa on vielä jäljellä ja joskus suunnitelmat muuttuvat vireillä matkalla.

HugoPark Aulangolla

Lomallamme viimeisenä turistikohteena oli Aulangon seikkailupuisto HugoPark. Tätä kohdetta oli odotettu pitkään ja hartaasti, sillä kuopuksemme on tämän paikan kaima ja hän oli kuullut jostain HugoParkista. Vähällä oli jäädä käymättä tämä paikka, mutta viime hetkellä saimme vielä senkin mahdutettua mukaan suunnitelmiin.

Suomesta löytyy vain reilu 20 seikkailupuistoa, joista tämä sijaitsee Hämeenlinnan Aulangolla. HugoParkissa on huomioitu seikkailijat alkaen pienimmistä 2-3 vuotiaista ja huimimmat paikat ovat 20 metrin korkeudessa.

Lipun hintaan sisältyvät valjaat, kypärät ja huippuhyvä aloitusopastus. Pakolliset kiipeilyyn soveltuvat käsineet voi ottaa mukaan omat tai ostaa lipunmyynnistä neljän euron lisähintaan. Jatkokäytössä HugonParkin logolla varustetut käsineet soveltuvat hyvin puutarhatöihin ja meilläkin poika oli innoissaan omalla nimellä varustetuista sormikkaista.

Opas neuvoi turvavälineiden käytön ensimmäisen radan alussa ja siitä oli helppo jatkaa matalalla oleva harjoitusrata turvallisesti loppuun. Meillä 5-vuotias poika uskalsi menna eka radan lisäksi kakkosen ja vähän matkaa kolmosta, mutta varovaisena lapsena seikkailu loppui siihen ja piti palata kesken radan takaisin.

Mieheni ja 13-vuotias kävivät yhdessä kolmosen, nelosen ja vitosen, jotka ovat 4-1o metrin korkeudessa. Sen enempää emme ehtineet olemaan, mutta jäipähän seikkailtavaa ensi kertaankin.

Itse en ollut kiipeilemässä seikkailupuistossa, vaan ensin kuvasin kiipeilijöitä ja sen jälkeen lähdin tutustumaan puistoon näkyvään graniittikiviseen rauniolinnakkeeseen.

Aulangon puistoalueella sijaitsevat historialliset rakennukset ja muut rakennelmat -on rakennuttanut upporikas poikamieseversti Hugo Standertskjöld (1844-1931). Eversti rakennuti alueelle jopa 160 erillistä rakennusta, keskieurooppalaistyylisiä puistojaja puutarhoja, tekojärviä jne.

Valitettavasti iso kartanorakennus on tuhoutunut tulipalossa 1928, mutta onneksi muuta Standertskjöldin kädenälkeä on jäänyt jälkipolville ihasteltavaksi. Ihastuttava kavaljeerirakanuus, (rakennettu 1890) joka toimi nyt Kesäkahvila Kavaljeerina.

Koko ikänsä poikamiehenä viihtynyt Hugo Standertskjöld myi tilansa edullisesti Hämeenlinnan kaupungille yleishyödylliseen käyttöön.

Tällä erää viimeinen postaus tältä reissulta. Uusia on suunniteltu, mutta kaikki on epävarmaa. Ainakin olemme kaikki takaisin terveiden kirjoissa. 🙂

Lammin keskiaikanen kirkko

Nykytiedon mukaan Lammin keskiaikainen kirkko on rakennettu vuosien 1490-1510 välillä. Kirkko on omistettu Aleksandrian Pyhälle Katariinalle. Tästä linkistä voit lukea Pyhän Katariinan mielenkiintoisen, julman ja kiistellynkin kertomuksen.

Kirkko oli aiemmin puurankenteinen, kunnes paloi Suomen sisällissodan aikana huhtikuussa 1918 ja jäljelle jäi vain kirkon kiviseinät.

Kirkon jälleenrakentamisen on suunnitellut arkkitehti Usko Nyström ja seinä- ja kattomaalaukset Bruno Tuukkanen. Kirkon korjaus on valmistunut 1920.

Lammin kirkko on korjattu perusteellisesti 2001-2002. Korjaustyön suunnitteli arkkitehti Virpi Tervonen.

Loman aikana oli tarkoitus tavata enemmänkin eteläisen Suomen sukulaisia, mutta Lammi jäi ainoaksi lajiaan aiemmissa postauksissa kerrottujen syiden takia.

Teimme kiertoajelun kauniin Ormajärven ympäri. Untulan uimarannalla kävimme moikkaamassa kuvanveistäjä Raimo Hossin sunnittelemaa ja toteuttamaa Ormanneito-veistosta.

Tampereen tuomiokirkko

Juhannusviikonlopun sunnuntaina oli aika heittää hyvästit vanhimmalle tyttärellemme Tampereen rautatieasemalla. Hieman meillä tuli kiire, joten aikaa hypätä junaan oli vain muutama minuutti ja samalla olimme oman kiireen keskellä onnellisen tietämättömiä VR:n junaliikenteen kaaoksesta.

Tampereen aseman tiloissa oli ollut noin 2000 matkustajaa kolmen aikaan odottomassa kotiin pääsyä, mutta me juoksimme parkkipaiklata suoraan junalle. Ihmettelimme vain, miksi aseman seutu on täynnä busseja.

Tyttären päästyä matkaan ajelimme hetken katsellen Tampereen kaupungin maisemia ja nauttien auton ilmastoinnin raikkaudesta. Päätimme ettei päivän ohjelmaan kuulu mitään kovin erikoista, sillä edellisen päivän rankkuus ja jatkuvat helteet eivät innostaneet jatkamaan täysillä eteenpäin paahtamista.

Ajelulla vastaan tuli upea Tampereen hiippakunnan kansallisromanttinen tuomiokirkko. Kirkko on rakennettu 1902-1907 Lars Sonckin piirustusten pohjalta. Kirkon taiteellisesta puolesta on vastannut Hugo Simberg ja Magnus Enckell.

Olemme lähes joka kesä vierailleet vähintään yhdessä kirkossa, jossa emme ole aiemmin käyneet. Tänä kesänä niitä on jo kaksi eli toinenkin esittely luvassa Lammilta. Kaiken koetun hälinän ja kulkemisen jälkeen kirkot ovat hyviä paikkoja hetkeksi rauhoittua ihastelemaan arkkitehtuuria, historiaa ja kuumina kesäpäivinä useimmiten niissä on myös viileää.

Vankila ja militariaa

Vankila

Hämeen linnasta marssimme suoraan Vankilan portista sisälle. Nämä kaksi kohdetta sijaitsevat ihan vierekkäin, joten oli luonnollista jatkaa museoiden koluamista.

Entisen Hämeenlinnan lääninvankilan nimi on nykyisin lyhyesti ja ytimekkäästi Vankila. Vankila on valmistunut vuonna 1871 Suomen ensimmäiseksi sellivankilaksi. Virallisena vankilana toiminta loppui 1993, jonka jälkeen vuonna 1997 Hämeenlinna kaupunki alkoi ylläpitämään vankilamuseota. Kansallismuseon yleisökohteena museotoiminta alkoi 2019 jolloin nimeksi muutettiin Vankila.

Paikka on erittäin mielenkiintoinen vaikka kovin karu olemukseltaan. Vankilassa eletty elämä kirjoituksineen ja piirroksineen kiinnittää huomion seinillä. Hajuherkälle eletty elämä tarttuu kovalla otteella myös sieraimiini ja pinttyneestä tupakan ja jonkin muun määrittelemättömän hajun yhdistelmästä en pääse eroon koko kierroksen aikana. Siitäkin huolimatta suosittelen. 🙂

Enpä ole muissa vanhoissa tai uusissa vankiloissa vieraillut, mutta tuolla ainakin elämä on ollut kovin karua ja ahdasta. Jos ei muuta, niin tämä vahvistaa käsitystäni pysyä edelleenkin vankiloista pois, korkeintaan museo sellaisissa kannattaa vierailla.

Vankilan ensimmäisessä kerroksessa sijaitsee galleriakäytävä, jossa voi nähdä mm. sellejä eria aikakausilta, vankilassa tehdyn ruumisarkun ja tutustua hallinnollisiin huoneisiin.

Toisessa kerroksessa voi nähdä terveydenhuoltohenkilökunnan huoneita ja Vankilan vaihtuvat näyttelyt sijaitsevat täällä.

Pohjakerroksessa eli maakerrassa on tilat joihon vangit ovat saapuneet ensimmäisenä vankilaan joutuessaan. Tämä on mielestäni mielenkiintoisin paikka, sillä täällä löytyvät mm. eristyssellit, pelkääjänselli ja sauna. Maakertaan suositeltiin tutustumaan viimeiseksi, sillä sieltä on suora yhteys ulkomaailmaan, kun olet tutustunut kaikkiin muihin kerroksiin.

Militariamuseo

Militariamuseon jätimme viimeiseksi. Tämäkin kohde on ihan muiden paikkojen lähettyvillä ja olisi ollut käveltävän matkan päässä, mutta päivä oli ihan hirvittävän kuuma, +30 astetta, niin päätimme kiertää autolla lähemmäksi. Viilennystä, juotavaa ja lepoa jaloille ja selälle.

Täytyy kyllä heti alkuun sanoa, että oman romun selän vuoksi, tämä kohde jäi todella vaillinaiseksi. Löysin isosta viileästä tilasta mukavan paikan istuskella ja muut enemmän asiasta kiinnostuneet saivat tarkastella menneiden aikojen asearsenaalia ja kunniamerkkejä yms. tarkemmin.

Paikka on Hämeenlinnan Linnankasarmi ja siellä on Suomen laajimpia sota- ja sotahistoriallista esineistöä, aseita, kunniamerkkejä, ajoneuvoja jne. Perusnäyttely keskittyy Puolustuvoimien historiaan, sotilaselämään, tykistö-, pioneeri- ja viestiaselajien kehitykseen.

Hetken mietin jo, että jätänkö tämän Militariamuseon osuudeen kokonaan postaamatta, mutta antaapa näiden kuvien olla täällä vaikka paljon mulla ei olekaan kerrottavaa aiheesta. Jääpähän enemmen nähtävää ja koettavaa itsekullekin, joka haluaa museossa vierailla.

Illalla palatessamme leiripaikkaamme, poikkesimme vielä Parolan panssarimuseon pihalla. Paikka oli juuri menossa kiinni klo 18.00, joten tämä samaan teemaan passaava kohde jää jollekin muulle reissulle.

Tuiranpuiston alppiruusut

Oulun Tuiran kaupunginosassa, parin kilometrin päässä keskustasta, löytyy vanhaa ja uutta aikaa huokuva laaja Tuiranpuisto.

Alueelta löytyy mm. 1900-luvun taitteessa rakennetteja suojeltuja Oulun kunnallissairaalan, hermosairaalan eli mielisairaalan ja synnytyslaitoksen rakennuksia.

Keskellä puistoa, mäntyjen siimeksessä tarjoaa keskikesän kukkaloistoa upeat alppiruusut.

Alueelle on mahdollista päästä esteettömästi kulkemaan lastenvaunujen ja pyörätuolin kanssa. Reitit ovat hyvässä kunnossa, sillä ne on rakennettu 2020.

Uudehko leikkipaikka tarjoaa lapsille erilaisia keinuja ja kiipeilypaikkoja.

Kirjoitin ekaa kertaa blogia kännykällä reissun päällä ja tuntuu, että tuli vähän vaillinainen verrattuna läppärillä kirjoittamiseen. Asetukset on aivan erilaiset ja ne on vähän vielä hakusessa. Jatketaan siis harjoituksia.

Lämmintä kesää ja ihania lomareissuja kaikille!

Kulttuuria ja ulkoilua

Saavuimme Rukan maisemiin torstaina illansuussa kaameassa lumisateessa, joka yötä kohti muuttui yhtä kaameaksi vesisateeksi ja kaiken sääolon kruunasi korvissa ja nurkissa viuhuva tuuli. Saapumispäivän jälkeen sää oli armollisempi ulkonaliikkujia kohtaan, mutta maan oli vallannut kaiken alleen peittävä sumu.

Sumu sinänsä ei haittaa, koska pidän sumusta ja sumussa kuvaamisesta, jotenkin se on aina yhtä kiehtovaa ja mystistä kulkea sakeassa sumussa. Toki näistä edellä mainituista sääilmiöistä johtuen oli turha haaveilla revontulista.

Vuokramökkimme oli tällä kertaa varsin reilun kokoinen (82 neliöä) verrattuna moniin muihin vuokraamiimme, joten kaikille löytyi hyvin oma soppensa rentoutua. Mökki on hyvin varusteltu ja siisti, mutta lapsiperheitä ajatellen mökin eteinen, varsinkin talvikaudella, on aivan liian pieni kaikille lumisille ja märille kamppeille.

Mökin vuokrasimme Nettimökin kautta, jota olemme vuosien aikana käyttäneet paljonkin onnistuneesti.

Kuusamon kirjasto

Toisen tyttäremme laukkujen pakkaaminen ei ollut onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla, joista isoimpana ongelmana oli lukemisen puuttuminen. Puuttui sekä oikeat kirjat että kuulokkeet äänikirjoja varten. Ja se on todella iso puute meiän perheessä.

Lukeminen perheessämme juontaa juurensa jo meidän vanhempien lapsuudesta. Olemme molemmat olleet mukana voittamssa tahoillamme Vuoden lukijaperhe -palkintoa. Olemme saaneet myös kaikki kolme lastamme innostumaan lukemisesta, joten onneksi hoksasin, että Kuusamon kirjasto kuuluu Outi-kirjastoihin ja lainat voi siis palauttaa Ouluun.

Perjantaina suuntasimme Kuusamon keskustaan ja hakemaan lukutoukille lukemista. Aattelin kyllä, että muutama kirja kullekin riittäisi, mutta mukaan lähti kaksi kassillista lukemista. Kirjasto on kuulemma niin hyvä, että voisimme sen takia muuttaa suoraan Kuusamoon. 🙂

Tinttejä ja Rukan huipulla

Sumusta huolimatta päätimme käydä Rukan huipulla ihastelemassa maisemia. Kauas ei nähnyt, mutta sain otettua paljona sumuisia kuvia. Lapsista vain nuorimmainen suostui mukaan ulkoilemaan, mutta hän oli sitäkin innokkaampi kiipeilemään lumista rinnettä ylös ja liukumaan alas.

Päivän kruunasi vielä huikean hyvä Maston pulkkamäki, jossa olisi ollut myös nuotiopaikka rinteen alla. Tästä linkistä löydät kaikki Rukan alueen pulkkamäet. Kaikki laskijat taisivat laskea väärässä mäessä, laskettelurinteessä, pulkkamäen vieressä. Rinnettä ei ollut vielä ajettu laskettelijoiden käyttöön eikä hissitkään ollut käytössä Maston rinteillä.

Aikamme ulkoiltua mietimme, että olisi kiva nähdä kuukkeita. Googlen avulla löysin tiedon takuuvarmasta paikasta eli suuntasimme Konttaisen parkkipaikalle, jonka metsikössä on lintujen ruokintapaikkoja ja ihmisiin tottuneita kesyjä lintuna.

Matkaa autolla paikalle kertyi noin 20 km, mutta lintuja näimme runsaasti ja ne olivat niin kesyjä, että välistä vähän säikähdimme niitä, kun ne yllättäen yrittivät tulla istumaan olkapäälle tai päähän.

Nyt ei ole toistaiseksi reissuja suunnitteilla, joten täytyy yrittää välistä jotain kirjoitella. Ja eipä meidän reissut ruukaa yleensä ollakaan niin hyvin etukäteen suunniteltuja.

Mennyttä aikaa ja vaellusratsastusta

Aika pitkään jahkailimme, että vietämmekö syyslomalla rauhaiseloa kotona Oulussa vai lähdemmekö johonkin mökkeilemään. Sen verran kauan ehdimme mietiskellä asiaa, että Leville tuli kunnon talvikelit ja sen myötä kaikki edullisimmat mökit menivät nopeasti. Vaihtoehdoksi jäi jäljelle Kuusamon Ruka, josta saimme mökin torstaista sunnuntaihin.

Päätimme heti mökin varauksen tehtyämme, että tällä reissulla on vihdoinkin aika käydä Suomen vanhimmassa kaupassa eli Jalavan kaupassa. Olen monesti ko. paikasta lukenut ja katsellut kuvia, mutta joka kerta on tullut ajettua ohi.

Jalavan kauppa sijaitsee aivan Taivalkosken keskustassa. Kaupan on perustanut Vienan Karjalasta Taivalkoskelle saapuneet Jakowleffit 1880-luvulla. Mielenkiintoista kaupan ja suvun historiaa voit lukea tästä.

Kaupan tarinassa kerrotaan, että siellä on voinut maksaa niin oravannahoilla, ruplilla kuin markoillakin. Siitä ja vanhasta kuorestaan huolimatta kaupalla eletään myös nykyaikaa pankkikorttien ja verkkokaupan myötä. 🙂

Yksi mökkipaikan valintakriteereistä oli, että lähettyvillä pitää olla hevostalli, joka järjestää vaellusratsastusta. Kuusamosta löytyy ainakin kaksi tallia, mutta aiemmilta kerroilta tyttärille tuttu paikka, Wanha Raatesalmi valikoitui tälläkin kertaa ratsastuspaikaksi.

Wanha Raatesalmi on ihastuttava paikka, jossa on pääasiassa islanninhevosia. Issikat ovat suhteellisen pienikokoinen hevosrotu, mutta kokoonsa nähden vahvarakenteinen ja sopii ratsuksi aikuisellekin. Rotu sopii yleensä hyvin myös kokemattomien ratsastajien vaellushevoseksi rauhallisen luonteensa vuoksi.

Talli sijaitsee noin vartin matkan päässä Kuusamon keskustasta Kuusamojärven rannalla, Sossonniementie 96. Tallipiha on ihastuttava upeine vanhoinen rakennuksineen, jossa voi hevosten lisäksi nähdä vapaana kuljeskelemassa ainakin lampaita.

Kuten kuvasta näkee, niin vaelluksen ajan satoi lunta melkoisesti, mutta parempi niin, kuin illemmalla yhtärankka vesisade.

Seuraavassa postauksessa juttua/kuvia Rukan sankasta sumusta ja vuokramökistä.