Kaakkurin liikuntamaa

Lyhyt esittely Oulun Kaakkurissa sijaitsevasta liikuntamaasta. Kävimme viikolla yhtenä iltana siellä pikavisiitillä, kun olimme lähistöllä kyläilemässä. Auringonlasku näytti kivalta ja ehdottelin miehelleni jotain kivaa kuvauspaikkaa. Päädyimme liikuntamaahan.

Liikuntamaahan on tehty porrastreenipaikka, joiden yläpäästä avautuu maisemat Kaakkurin maastoon. Sieltä löytyy samalla hyvät maisemat ja kuvauspaikka.

Liikuntamaahan on kuntoportaiden lisäksi rakennettu ainakin kunto- ja maastopyöräreittejä, ulkokuntoilulaitteita ja pari sähköautorataa. Talvella osa kuntopoluista toimii hiihtolatuina ja osa pyöräilyreiteistä on myös talvella käytössä. Alue on valtavan laaja, joten taitaa olla vain raha ja mielikuvitus rajana alueen kehittymiselle.

Paikka näyttää toimivan myös jonkin verran teinien/mopojen/mönkkäreiden kohtaamispaikkana. Toivottavasti muistavat pysyä oikeilla reiteillä, joilla saa ajaa moottoroajoneuvolla, oli nimittäin kerrattain nuorisolla aika hurjaa menoa.

Puistolla ei ole nettisivuja olemassa, musta Facebookissa näyttää olevan julkinen ryhmä, josta löytyy paljon erilaista infoa puiston tilanteesta. Mm. kävi ilmi, että juuri avatun ulkokuntolaitteiden ympärillä olevaan aitaan on ilmeisesti törmätty jollakin. Ja käärmeitäkin on puiston rinteillä nähty.

Käykääpä ihmeessä tutustumassa hienoon liikuntapuistoon ja maisemiin.

Muutama kuva vielä kotimatkan varrelta, kun kotimme lähellä olevilla linjoilla oli sumua ja toisessa suunnassa näkui vielä auringonlasku.

Kiitos kaikille teille, jotka käytte lukemassa blogiani. Teitä on yllättävän paljon, päivässä tällä hetkellä 150-300 lukijaa. 🙂 Eikä varmaan kenellekään tule yllätyksenä, että luetuimmat artikkelit ovat kotimaan matkakohteista kertovia ja lisäksi pari juttua Pohjois-Norjasta. Kiinnostavimmat jutut ovat ollet mm. Manamansalo, Varjakan sahasaari ja Pykeija.

Kattivankkurissa Vuokatinvaaran kupeessa

Suunnitelmissa oli matkustaa Kuhmosta Rautavaaralle, mutta sääennusteet olivat karua kertomaa vähän joka puolelle Suomenmaata. Metsäkartanon alueella on pajlon isoja puita, jotka vaunun päälle kaatuessaan tekisivät tuhoisaa jälkea, joten valitsimme Kattivankkurin. Tiesimme ennakolta, ettei siellä ole puita juuri ollenkaan.

Tässä linkki viime syksyiseen Vuokatin postaukseen.

Ennen olin suurien kaupunkien ja nähtävyyksien ystävä, mutta yhä enemmän sydämeni sykkii pienille kunnille ja metsäisille konnuille. Pikkuisilla paikkakunnilla on viehättäviä putiikkeja, joita isoimmista kaupungeista ei löydy. Luontokohteita toki löytyy molemmista, mutta pienissä paikoissa nämä molemmat tulevat samassa paketissa.

Mielikuvissani Vuokatin seutu kuulosti hieman tylsältä ja usein käydyltä paikalta, vaikka itse leirintäalue onkin entuudestaan tuntematon. Joten ei muuta kuin rohkeasti päin mielikuvia ja muuttamaan käsityksiä ko. paikasta.

Kattivankkuri sijaitsee ihan Vuokatinvaaran syleilyssä kaikkien palvelujen läheisyydessä ja Sotkamon keskustaankin on vain matkaa alle kymmenen kilometriä.

Kattivankkuri on SF Caravan Kainuun-jäsenalue, joka tarkoittaa sitä, että kainuulaiset karavaanarit pyörittävät aluetta talkoilla. Kaikki, jotka ovat maksaneet Suomen karavaanareiden jäsenmaksun kerran vuodessa, tänä vuonna maksu on 43 euroa, saavat jäsenalennuksen kaikilla Suomen SF Caravanalueilla. Kattivankkurin hinta on jäsenille kesäkaudella 20 euroa/vrk riippumatta perhekoosta ja hintaan sisältyy sähkö, sauna yleisillä vuoroilla ja kaikki muut leirintäalueen palvelut. Ei jäsenille hinta on 33 euroa/vrk. Muiden vastaavien alueiden hinnat ovat samaa luokkaa, mutta joitain eroja hinnoittelussa voi olla.

Alueella on lapsille ilmaista tekemistä mm. Katinkolo, josta löytyy Pleikkari ja muita peleja, siisti aidattu leikkipuisto, polkupyöriä ja huiput polkuautot.

Tuloiltana testasimme Kattivankkurin perhesaunan, joka on varattavissa varsin kohtuulliseen hintaan, 50 min/15 euroa. Siistit ja isot tilat isommallekin seurueelle.

Sää Vuokatissa oli hyvin vaihteleva, välistä aurinko paistoi ja lämmitti ja seuraavassa hetkessä vettä tuli niskaan kuin saavista kaataen. Taivaalla näkyi milloin uhkaavia ukkospilviä ja sateenkaaria, mutta uskomattominta olin yhden illan auringonlasku, joka muutti tiuhaan tahtiin taivaanrannan värisävyjä.

Kuvasin auringon värittämää maisemaa ensin leirintäalueella, mutta pikapikaa hurruutimme myös ylös Vuokatinvaaran huipulla olevalle parkkipaikalle, josta aukenivat upeat näkymät Kainuun maisemiin.

Ja kyllä, pakko todeta, että Vuokatti oli ennakko-odotuksiani pajon parempi paikka! Hyvät tilat majoittua vaunulla, siistiä, tilavaa, upeat maisemat ulkoiluun, paljon tekemistä niin lapsille kuin aikuisille ja turvallista majoittua myös myrskyllä. Pienimuotoinen myräkkä oli ensimmäisenä yönä ja muutaman kerran tuuli puisteli vaunua oikein kunnolla, mutta eipä sitä jaksanut loputtomiin pysytellä hereillä kuuntelemassa tuulen vinkunaa ja sateen ropinaa, vaan uni otti vallan lopulta aikuisistakin matkaajista.

Pikavisiitti luonnonkauniiseen Kuhmoon

Pitkällisen pohtimisen jälkeen päädyimme ajelemaan Suomussalmen kautta Kuhmoon ja matkan varrella kävi niin, että jäi jälkeen monta paikkaa johon täytyy palata ajan kanssa.

Vinkkinä teille matkailijoille, jotka ette kuulu karavaanareihin, jäsenyyden myötä saa todella hyvän leirintäalueoppaan karttoineen. Karttaan on merkitty kaikki Suomen toiminnassa olevat leirintäalueet ja lehdessä lyhyet esittelyt alueista.

Suomussalmella pysähdyimme kahvittelemaan Lounaskahvila-Konditoria Herkkusuussa, joka sijaitsee vitostien varrella Kiantajärven rannalla. Päivä oli lämmin joten nautiskelimme kauniista säästä ja maisemista terassikaffeilla.

Samassa rakennuksessa sijaitsee alueen info, josta kävimme haalimassa esitteitä tulevia reissuja varten. Ja haaveita riittää…. mm. Raatteen tien sotahistoriaan liittyvät maisemat, luontopolut jne. Ja puhumattakaan Hossan luonnosta, johon olemme olleet menossa jo viisi vuotta sitten, mutta vieläkin hurruutimme muihin kohteisiin.

Suomussalmelta ajoimme Kuhmoon ja vakaa aikomuksemme oli yöpyä siellä Kalevala campingissä. Mutta, vaikka paikka oli todella viehättävällä paikalla, valitsimme Kalevala matkaparkin.

Leirintäalueen vaunupaikat sijaitsevat korkealla mäntykankaalla, Lammasjärven rannalla, mutta alue on vasta heräilemässä vuosien tauon jälkeen henkiin ja ilmeisesti matkailijat eivät ole vielä paikkaa löytäneet. Alueella ei ollut yhtään majoittujaa keskellä vilkkainta sesonkia.

Alueen miinuksia olivat varsinaisten vessojen remontti. Tällä hetkellä vessat ja suihkut sijaitsivat ainoastaan uimarannalla todella jyrkkien portaiden alapuolella.

Mielestäni tällä leirintäalueella on tulevaisuus, jos asiat saadaan järjestettyä ja matkailijat löytävät tiensä paikalle. Lähiympäristössä löytyy mahtavat kuntoilumaastot, uimarantoja, frisbee-golfrata, rullasuksirata, Talvisotamuseo ja Luontokeskus Petola.

Kalevala matkaparkki sijaitsee Kalevalan liikuntakeskuksen parkkipaikoilla, josta löytyy kahdeksan sähköpaikkaa. Hinta on 15 euroa yö ja hintaan sisältyy liikuntakeskuksen suihkujen ja WC:n käyttö.

Matkaparkiksi tämä oli loistava, sillä läheskään kaikkiin parkkeihin ei kuulu suihkua. Herkkäunisia ja aikaisin nukkumaan menijöitä saattaa häiritä vieressä olevalta tenniskentältä kuuluvan pallon pompottelu ja huudahtelu, joka jatkui puoleen yöhön saakka. Parkkipaikka on asfalttikenttää, mutta kuvat puuttuu varsinaisesta yöpymispaikasta.

Jotenkin tuntuu tällä reissulla vastuksia riittävän ja seuraava olikin jo ihan nurkan takana. Mieheni alkoi liittämään vaunua sähköön ja yritti irrottaa caravan liitäntäkaapelista adapteria, joka ei irronnut millään. Kaikki keinot käytettiin yhdessä ja yksin ja miehen sormenpääkin ehti haljeta ennen kuin adapteri irtosi. Tiukkuuden syy selvisi sen irrottua eli siitä oli kärähtänyt joku osa. Onneksi se piti irrottaa tässä vaiheessa, ettei sattunut suurempaa vahinkoa tai tulipaloa.

Sen verran meni aikaa tässä rassailussa, että päätimme hakea pitsat paikallisesta Maken pizzeria Kebab-Ravintolasta ja ihan hyvät pitsat saatiin ja nälkä lähti.

Lapset pääsivät vielä pitsan päälle iltauinnille Kuhmon keskustan tuntumassa olevalle Ruukinrannnan uimarannalle, joka on todella mahtava uimapaikka. Oululaisena meinaa käydä kateeksi isojen järvien upeat ja hyvin hoidetut uimarannat. On Oulussakin siistejä rantoja Oulujoen varrella, mutta joki on aina joki ja pikkujärvi on pieni 🙂

Aamupäivällä lähtiessämme kohti uusia seikkailuja, kävimme Kuhmon keskustassa ostamassa uuden adapterin kärähtäneen tilalle ja en voinut vastustaa pientä shoppailuhetkeä ihastuttavan näköisessä kaupassa, Rusasen Kulmassa. Leluja, sisustusta, kosmetiikkaa ja askartelua.

Luvassa oli sadepäiviä, joten tästä kaupasta löytyi lapsille mukavaa tekemistä tylsistymistä vastaan.

Seuraavaa paikkaa arvoimme minne mennä, Rautavaaran Metsäkartano vai Vuokatissa sijaitseva karavaanareiden oma alue Kattivankkuri. Kiertue jatkuu…..

Eläinpuistossa

Meidän pikku-ukkeli on puhunut koko talven, että kesällä lähdetään reissuun ja käydään eläinpuistossa. Hetken jo luulin kevään aikana sen olevan mahdoton haave toteuttaa kuluvan kesän aikana, koska korona. Niin vain päästiin reissailemaan ympäri kaunista Suomenmaata ja niin myös kutsui meitä Ranuan eläinpuiston jääkarhut, hirvet, ahmat, myskihärät, pöllöt ja muut ihmeelliset eläimet.

Ranuan eläinpuisto sijaitsee Ranuan keskustasta Rovaniemen suuntaan muutama kilometri. Samasta pihapiiristä löytyviä palveluita ovat mm. Fazerin myymälä, kahvila, ravintola, lomakylä ja leirintäalue.

Sää oli vaihtelevan lämmin ja oli mahdotonta aavistaa, mitä kannattaisi päällensä laittaa, joten vuoron perään riisuttiin ja puettiin, mutta onneksi yhdet elikot puuttuivat eläinpuistosta eli sääskiä ei ollut juuri nimeksikään.

Alkumatkasta lapsilla vauhti oli hurja ja ensimmäiset eläimet vilkaistiin aika nopealla tahdilla. Saukot ja majavat vain vilistivät silmissä, mutta pöllöjen kohdalla jo vähän himmailtiin ja joudettiin häkkien kohdalta lueskella lajien nimiä.

Koronan vuoksi kaikki eläinten ruokintanäytökset oli kesän ajalta peruttu, todennäköisesti sen takia, etteivät ihmiset pakkaudu yhteen paikkaan. Suurimmaksi osaksi puistossa olikin hyvin väljää, mutta joillakin ihmisillä on ilmeisesti tarve liimautua outojen ihmisten kylkeen kiinni, vaikka itse yrittää nykiä jälkikasvuaan kauemmaksi. 🙂

Melko monta eläinlajia jäi näkemättä eläinten pysytellessä piilossa, mutta karhut olivat aktiivisia ja yksi ruskeakarhu innostui pitämään kylpemisnäytöksiä vierailleen. Valitettavasti karhu oli sen verran kaukana, etten saanut yhtään hyvää kuvaa.

Susilla oli pentuja, joten nekin olivat piilossa jossain kolossa. Pennut olivat saaneet nimeksi Ruska ja Routa.

Loppujen lopuksi puiston parasta antia oli upouusi Lappsetin leikkipuisto, Tiger Park, kierroksen lopussa, sekä ihan tuikitavalliset kotieläimet, kuten lehmä, possut, lampaat ja hevonen.

Ranuan reissu oli tässä ja matkasuunnitelmat olivat pitkään epävarmat, mihin suuntaan haluamme jatkaa. Mutta se on varmaa, että matka jatkuu….

Karavaanarielämän parasta antia on juuri se, että tutkitaan karttaa ja säätietoja vuoronperään ja mennään sinne missä ennusteen mukaan on parhaat ilmat. Meillä on tapana tehdä suunnitelma muutoksia matkan varrella välistä tiuhaankin tahtiin ja joskus on jopa tehty täyskäännös kesken ajon ja päätetty mennä täysin eri suuntaan.

Ranualla matkaparkissa

Tämän vuoden ensimmäinen karavaanarikiertue starttasi pitkän ja hartaan odottelun jälkeen viikko juhannuksen jälkeen. Monien vaiheiden jälkeen asuntovaunu saatiin reissukuntoon ja pääsimme sovittuun kokoontumiseen sukulaisten kanssa.

Vaunumme ongelmat ovat olleet viime kesänä lentoon lähtenyt ikkuna ja muutama halkeama etulaatikossa. Etulaatikon korjaus onnsitui hyvin, joskin aikaa vievästi, mutta ikkunaongelma ei ratkennut muutoin kun itse tekemällä polykarbonaatista uusi ikkuna rikkoutuneen tilalle. Välttämättä tämä ei ole pysyvä ratkaisu, mutta toistaiseksi ainoa mahdollisuus ja se toimii eli pitää tuulen ja tuiskun vaunun ulkopuolella.

Täytyy kyllä antaa isolla risulla sapiskaa maamme karavaanari- ja tarvikeliikkeille asiakaspalvelusta. Melko monessa firmassa on tarjouspyyntölomake tai pyydetään sähköpostilla tarkemmat tiedot tarvittavasta varaosasta kuvien kera, mutta viesteihin ei koskaan vastata. Puhumattakaan puheluiden sujumisesta, kun ei olla maksavalle asiakkaalle valmiita tilaamaan sopivaa ikkunaa. Kuulemma voisi joutua tilaamaan Saksasta as sen. Onneksi Biltema myy tarvikkeita asiakkailleen ja mieheni veisteli vaunuun uuden ikkunan.

Reissumme ensimmäinen määränpää oli Ranuan Kristillisen opiston matkaparkki. Opisto sijaitsee Ranuan keskustan läheisyydessä, josta on opasteet perille. Matkaparkki pitää varata etukäteen ja maksaa opiston verkkkokaupassa ennen alueelle saapumista. Matkaparkin hinta vaihtelee perhekoon ja sähköntarpeen mukaan välillä 20-45 euroa. Halvin hinta on pieni perhe ilman sähköä ja kallein iso perhe sähköpaikalla.

Matkaparkin hintaan kuuluu:

  • WC avoinna ympäri vuorokauden
  • Suihkut klo 9-20
  • Juomavesipiste
  • Kemssan ja harmaaveden tyhjennys
  • Tiskipaikka kylmällä vedellä, tosin tämä tiskauspaikka ei kyllä houkuttanut tiskaamaan, vessan käsienpesupaikan yhteydessä oli järjestetty paikka tälle toiminnolle.

Lisäksi alueelta löytyy ilamaiseksi:

  • Frisbeegolf-rata (kiekkoja mahdollista vuokrata, jos ei ole omia)
  • Lasten ulkoleikkipaikka hiekkaleluineen
  • Ulkopelejä lasten leikkipaikan yhteydessä
  • Keppariesteet kepparifaneille
  • Beach volley- kenttä
  • Uimaranta
  • Nuotiopaikka
  • Luontopolku

Maksullista lisätekemistä:

  • Kajakkeja
  • Rantasauna
  • Kota
  • Golf-kenttä, tarvittaessa välineet voi vuokrata

Alueella on laajasti tilaa parkkeerata mieleiselleen paikalle opiston päärakennuksen ympäristössä. Löytyy nurmikenttää, sorakenttää, järvimaisemaa jne. Lapsilla on runsaasti tilaa leikkiä ja vaikkapa pyöräillä alueen peltoteillä ja muissa maisemissa.

Alueelta ja paikoista on harmittavan vähän kuvia monestakin syystä, ensimmäisenä ne tuhannat itikat, jotka ensimmäisen vuorokauden aikana piinasivat meitä yötä päivää ininällään ja pistoillaan. Eka yönä nukuttiin noin kaksi tuntia ja muu aika läiskittiin käsiä yhteen. Onneksi saatiin seuraavaksi yöksi Raidin Liquid Electric– hyttyskarkotin. Ilman sitä me olisimme painelleet tukkaputkella muille maille, niin kuin osa seurueestamme päättikin tehdä. Toisena syynä se, että meillä oli niin paljon seuraa sukulaisista, joten kuvaaminen ja bloggaaminen pääsi unohtumaan.

Seuraavaksi lyhyt postaus Ranuan eläintarhasta.

Ps. Jos jollakulla on vinkkejä, mistä saa asuntovaunuun ikkunan kohtuulliseen hintaan hyvällä asiakaspalvelulla, laittakaa mulle viestiä facen tain instan kautta. 🙂

Nallikari Beach

Nallikarissa tulee käytyä usein kuvaamassa auringonlaskun aikaan ja miten se voikin olla joka kerta sävyiltään niin erilainen. Harmillista Nallikarin alueessa on se, että se sijaitsee niin lähellä kotia, vain viiden kilometrin päässä kotoa, joten ei sinne viitsi lähteä vaunun kanssa. Hinnastot olen katsonut ja laskin, että meidän perheeltä maksaisi halvimmillaan 46 euroa/vrk eli ei edullisimmasta päästä. Toki alueen sijainti on mitä mainioin.

Nallikarin leirintäalueesta minulla ei siis ole omakohtaisia kokemuksia, mutta paljon olen kuullut siitä hyvää ja se on usein mainittu yhdeksi Suomen parhaimmaksi leirintaalueeksi. Yritin myös etsiä muiden bloggaajien postauksia leirintäalueesta karavaanareiden näkökulmasta, mutta äkkiseltään en löytänyt.

Listaan tähän muutamia paikkoja, mitä lähialueella voi tehdä:

  • Leikkipuistoja
  • Pieni kuntoilupuisto

Varmasti monenlaista muutakin tekemistä löytyy, mitä nyt en hoksaa tässä mainita.

Tässä linkit aiempiin postauksiini Nallikarista:

Oulangan kansallispuistossa

Kiutaköngäs

Olen joskus nuorena kiertänyt Karhunkierroksen ja sieltä on muistoihin jäänyt useita kauniita kohteita, joissa olen halunnut käydä uudelleen. Yksi niistä on Kiutaköngäs

Kiutakönkäälle lähtee noin kilometrin mittainen polku Oulangan luontokeskuksesta, jonka varrella on useita rappusia, joten reitti soveltuu vain jalkaisin kuljettavaksi.

Kesäkuun alkupuolella reitti on jo kuiva lukuunottamatta pari märkää kohtaa, jotka pääsee kiertämään helposti lenkkareilla. Nähtävillä on, että rinteestä virrannut puro on vielä hetki sitten kulkenut polun ylitse.

Sää on aurinkoinen ja melko lämmin edellisen päivän hyisen kelin jälkeen. Luonto hehkuu alkukesän vihreyttä ja mustikkaa näyttäis tulevan hyvin, jos mikään ei pilaa satoa.

Jos Rukalla on ollut hiljaiseloa, niin täällä riittää porukkaa. Ja miten on mahdollista, että joka paikassa voi tulla tuttuja vastaan. Kuusamon erämaassa tapasin koulukaverini reilun 20 vuoden takaa. 🙂

Kiutaköngäs on uskomattoman upea paikka, jossa vesimassat kulkevat 325 metrin pituisen kosken läpi ja korkeusero tuolla matkalla on 14 metriä. Korkein pudotus on ylimpänä, jossa vesi syöksähtää alas noin neljän metrin matkan. Kuvissa paikka ei pääse oikeuksiinja luonnollisesti kuvista puuttuu myös korviahuumaava kosken pauhu.

Paikka on sykähdyttävän kaunis, mutta ylimääräisiä sykähdyksiä se antaa vielä mukana olevien lasten ja vieläpä muidenkin läsnäolevien lasten vuoksi. Onneksi meitä on kaksi aikuista mukana, minä voin kuvata rauhassa ja mies pitää kokoajan herkeämättä kiinni 3-vuotiaasta parkouraajasta.

Alueen mukavuuksiin kuuluu myös WC ja taukopaikka, mutta niitä palveluja emme tarvinneet tällä reissulla.

Käylänkoski

Matkalla majapaikkaan pysähdymme Käylänkoskelle, joka Kitkajoessa olea pieni koski. Parkkipaikalta kävelymatkaa koskelle on muutamia kymmeniä metrejä.

Vetta virtaa runsaasti eri pikkuhaaroja pitkin ja kymmenkunta erilaista pientä siltaa johdattaa kulkijan paikasta toiseen, tosin tällä hetkellä kaikille silloille ei ole asiaa. Tänne ei huolittu pikkuseikkailijaa mukaan.

Virta näytti mielestäni älyttömän voimakkaalta, mutta niin vain seisoi yksi kalastaja virrassa kahluusaappaineen. Omaa päätä pelkkä ajatuskin huimasi.

Leenan Koskitupa näyttää kauemaa katsottuna olevan keskellä virtaa ja lähempää katsottuna portailla on tainnut vesi virratakin. Koskitupa on auki kesäkuukausina, josta mainoksen mukaan saa kahvin lisäksi lohikeittoa joka päivä.

Vielä illalla viimeisenä kävimme katsomassa Myllykosken lähtöpaikalla, mutta oli jo niin väsy päivän riennoista, että päätimme jättää kokemuksia seuraavan kertaan.

Vinkkinä vielä muille matkailjoille, että Kemi-Oulu välillä nelostie on remontissa ja nopeurajoitus on useammassa kohdassa kilometritolkulla 50 km/h. Siltätyömaita, ohistuskaistoja ja räjäytyksiä eli siellä ajellaan todella hitaasti. Varatkaa matkoillenne aikaa ja hyvät hermot. 🙂

Salpalinja Kuusamossa

Ensimmäisenä kokonaisena lomapäivänä ilma oli ennusteiden mukaan todella surkea. Päätimme, että lähdetään autoajelulle ja ajetaan sellaiseen suuntaan, missä emme ole ennen Kuusamossa ajelleet. Kuusamon keskustasta siis nokka kohti Kajaania.

Koska tarkoituksenamme oli vain ajella, niin varustautuminen oli sen mukainen eli kevyet vaatteet ja tennarit. Tietysti vastaan tuli mielenkiintoinen kohde, Kuusamon kohdalle rakennettu Salpa-asema. Paikalle on opasteet Kajaanintien varrelta ja paikka on vaikea ohittaa sitä huomaamatta.

Jos vain ihan vähän käydään kävelyllä, kun just nyt ei edes sada paljon.. Paikka oli niin mielenkiintoinen, että pikkuhiljaa hivuttauduimme reittiä eteenpäin tutkiskelemaan mitä vastaan tulee.

Salpalinja, Salpa-asema, Suomen Salpa on rakennettu pääosin vuosina 1940 ja 1941 ja linnoitustyös lopetettiin 1944 lopullisesti. 1980-luvulle saakka puolustusvoimat ovat huolehtineet Salpalinjan kunnossapidosta, jonka jälkeen Salpalinja siirtyi puolustusministeriön kautta valtionvarainministeriön haltuun. Nykypäivänä Salpalinjalla ei ole sotilaallista merkitystä, mutta paikkoja on kunnostettu museo- ja matkailukäyttöön.

Salpalinjan sotahistoriallinen polku on merkattu reitti ja koko kierroksen pituus on 4,5 km, joten luonnollisestikin meidän tutustuminen jäi nysäksi vaatetuksen vuoksi ja mutta myös sen takia, että taisteluhaudoissa oli paikoitellen ihan liian märkää kulkea. Suosittelen tätä paikkaa kuivalla kelillä ja ehkä vähän myöhemmin kesällä, että viimeisetkin jäät ovat ehtineet sulaa taisteluhaudoista ja sulamisvedet imeytyä maaperään.

Kuusamon Lahtelassa sijaitseva Salpalinja on Kuusamon kaupungin entisöimä retkikohde. Reitti on melko helppokulkuinen ja reitin varrella on paljon opasteita ja historiallista tietoa linnoituksesta.

Harmi vaan, että oli niin kylmää ja märkää. Pakko oli jättää tämä mielenkiintoinen kohde ja poistua huoneistoon kokkaamaan ja saunomaan. Ehkä joskus vielä palaamme tänne kiertämään koko historiallisen polun.

Suosittelen tätä kohdetta kaikille, joita vähänkin kiinnostaa Suomen sotahistoria ja näytti olevan oivallinen paikka pienille lapsillekin.

Seuraavassa ja viimeisessä Kuusamo-postauksessa luonto kutsuu… 🙂

Menneitä aikoja

Pudasjärveltä suuntasimme kohti Yli-Iitä ja erästä hyvin tuttua pientä sivukylää. Juuri sopivasti alkoikin aurinko paistella ja oli mitä mainioin sää tavata sukulaisia ulkosalla.

Minulla on täältä henkilökohtaisesti paljon ihania muistoja sukulaisten luona vierailuista ja koko miljöö on niin täysin erilainen kuin kotipaikkakunnallani Kannuksessa. Lapsena nuorempien sisarusteni kanssa suorastaan taistelimme, että kenen vuoro on ja kuka saa mennä lomalle serkkujen luo.

Lapsena tuli serkkujen kanssa koluttua Iijoen varsia kävellen, uiden, soudellen, pyöräilen, autoillen, kelkkaillen ja jopa tukilla yritettiin sen kummenmin onnistumatta, mutta matkamuiston sain tukista polveen. Näin jälkekäteen ei voi kuin ihmetellä, ettei koskaan sattunut mitään vakavampaa.

Eläimettömän kodin tyttärelle parhaita ja myös jännittävimpiä hetkiä olivat kesän ensimmäiset lehmien ulos laskut. Salaa se jopa vähän pelotti, kun isot elikot hyppelivät villisti ympärillä terävine sarvineen. Uimarantaan juostiin lehmilaitumen poikki ja joskus se pääsi unohtumaan matkan varrella ja sitten paljaat varpaat olikin syytä pestä huolella tuoreesta lehmänpaskasta.

Kovin paljon en aio muisteluksia kertoa, sillä niitä riittäisi monenlaisia. Lisäksi täytyy kirjoitella näitä juttuja vähän kieli keskellä suuta, kun mun muistot saattavat olla monen muunkin muistot. Aika hankala tätä artikkelia on muutenkin kirjoittaa, koska tätä saattaa lukea monet tutut ihmiset ja en haluaisi tehdä tästä liian henkilökohtaista kenenkään kantilta. No, joka tapauksessa terkkuja teille kaikille ja kiitokset menneestä ja nykyisestä! 🙂

Seuraavat kuvat ovat kaikki yhden vanhan talon ympäristöstä, joka liittyy lapsuuden lomamiljööseen. Aika harvoin kävimme talossa sisällä, mutta aina siellä oli yhtä mielenkiitoista tutkailla vanhoja paikkoja ja esineitä. Nämä vanhat ympäristöt on ollut mun juttu jo lapsuudessa, niin mihinkäs se matkan varrella katoaisi.