Sunnuntaina vietimme todellista ulkoilupäivää. Kävelyä Oulujoen rannalla, vähän pyöräilyä kotinurkilla ja iltasella vielä etupihan viimeisen lumikasan pilkkominen.
Mielestaäni yksi upeimmista Oulujoen maamerkeistä.
Jätimme auton parkkiin Tulliväylän varrella olevalle parkkipaikalle Rautasillan lähelle, josta on monta vaihtoehtoa lähteä kävelemään moneen suuntaan. Tällä kertaa me olimme aikoneet kulkea Oulujoen penkkaa, jonka toisella puolella on autotie ja joki virtaa toisella puolella.
Juhlahumua vastarannalla.Vetooo! Vetooo!
Kevätkuvat keskittyvät päiväkävelyretkelle jokirantaan. Kuvitelmissa oltiin rauhallisissa maisemissa käveleskelemässä, mutta vastarannalla eli Tuiran uimarannalla oli jo alkanut teekkareiden ikivapun vietto. 🙂 Eipä ne meitä häirinnnyt muutoin kuin musiikki pauhasi kovasti.
Kaunis reitti ulkoilijoilleMitäs täältä nurkan takaa löytyy???Entä mitä löytyy ylöpuolelta? Ainakin “taidetta” on ihan joka paikasta.Täällä riittää pikkupojalla mielenkiinnon kohteita.Väliposeeraus äitille värikästä seinää vasten.Toinen graffitseinä ja taas täytyy poseerata.
Oulujoen maisemat ovat kauniita ja niitä kelpaa ihastella vuosi toisensa perään. Paikoitellen oli vielä märkää ja loskaa kulku-urilla, mutta ihan hyvin pärjäsi lenkkareilla.
Ihanaa ja innostavaa seuraaa.Paluumatkalla vielä pienet porrastreenit.
Aattelin ensin, että poika alkaa reissun jälkeen yskiä katupölyn takia tai muuten ulkoilusta johtuvaa, mutta kyllä hän tuli ihan oikeasti flunssaan, joten seuraavat pitkät ulkoilupäivät saavat taas odottaa hetken.
Nyt on vierähtänyt ennätyksellisen pitkä aika edellisesta postauksesta, mutta täällä ollaan. Talvella ei oikeasti olla käyty yhtään missään, mistä olisi ollut kirjoittamista/kuvaamista. Ollaan oltu siis kotona, koulussa, töissä, kurssilla ja päiväkodissa ja se on vienyt kaiken energian ja lisäksi pojan aloittama päiväkoti on tuonut perheeseemme lähes sairastelukierteen. Tosin koronaa olemme vielä onnistuneet välttelemään, ainakin tietääksemme.
Nytkin olin jo vähällä painaa villaisella pääisäisenä käydyn Rovaniemen reissun, mutta täällä taas kotosoffalla vietetään juniorin kanssa aikaa eli yhtäkkiä tulikin taas ylimääräinen “vapaapäivä” ja aikaa kirjoittamiselle löytyy.
Ivaloon serkkulikan luo
Vanhin tyttäremme oli menossa Lappiin pääsiäiseksi, joten meillä oli hyvä syy lähteä viemään hänet Rovaniemelle bussiin ja pääsimme muutkin hiukan lomailemaan.
Pääsiäiseksi varasimme kahden vuorokauden majoituksen keskustan tuntumasta huoneistosta. Sekin reissu oli jäädä toteutumatta minun flunssan takia, mutta viime hetkellä pääsimme lähtemään.
Booking.comin kautta varattu huoneisto First Aparthotel Comet.
Huoneisto oli erittäin hyvin siivottu ja näissä vuokrahuoneistoissa iso plussa on hintaan sisältyvä loppusiivous ja sekä liinavaatteet. Tämän huoneiston ainoa miinus tuli vähäisestä astiamäärästäj ja astioita piti tiskata jokaisen ruokailin jälkeen. Toki tämä on aika pieni asunto neljälle hengelle, mutta neljälle kumminin läytyy petipaikat.
Pieni keittiö, josta löytyy kaikki tarpeellinen peruskokkaamiseen.
Loma oli rauhallista hissuttelua eli lähinnä pientä ulkoilua ja autolla ajelua Rovaniemellä. Perjantaina kävimme kävelyllä ja nautiskelimme leppoisasta kevätsäästä, vaikka lunta olikin vielä reippaasti. Pojan kohokohta on joka Rovaniemen reissulla käynti Angry Birds-puistossa.
Kemijoen rannalla päiväkälylläKirkko ja kaupunki vastarannallaÄnkkäripuisto on yksi reissun kohokohdista.Iltakävelyllä majoituksen lähimaisemissa.Taidetta katujen varrella.
Lauantaina oli kotiinlähdön aika Haaparannan kautta. Siellä lapsille (ja vähän aikuisillekin) reissun huipennus oli päästä valtavaan karkkikauppaan eli Candy Worldiin. Samalla teimme pikaisimman reissun Ikeaan mitä ikinä, napattiin vain etukäteen suunniteltu mukaan ja matka jatkui.
Haaparanta on täynnä kauniita rakennuksia.Haaparannan kaupunginhotelli ja Ukrainan lippu näyttävästi salossa.Haaparannan rautatieasema
Kiva pikkureissu tuli tehtyä pitkästä aikaa. Kesäksi on suunnitteilla asuntovaunulla reissua niin etelään kuin pohjoiseenkin, mutta mitään ei ole lyöty lukkoon. Tässä vaiheessa kevättä meidän vaunumatkat ovat aina vielä haaveissa matkustelua, mutta sehän juurkin on kivaa suunnitella ja mietiskellä kivoja kohteita.
Rajalla – På Gränsen -kauppakeskus ja vielä yhdet Änkkärit. 🙂
Saavuimme Rukan maisemiin torstaina illansuussa kaameassa lumisateessa, joka yötä kohti muuttui yhtä kaameaksi vesisateeksi ja kaiken sääolon kruunasi korvissa ja nurkissa viuhuva tuuli. Saapumispäivän jälkeen sää oli armollisempi ulkonaliikkujia kohtaan, mutta maan oli vallannut kaiken alleen peittävä sumu.
Sumu sinänsä ei haittaa, koska pidän sumusta ja sumussa kuvaamisesta, jotenkin se on aina yhtä kiehtovaa ja mystistä kulkea sakeassa sumussa. Toki näistä edellä mainituista sääilmiöistä johtuen oli turha haaveilla revontulista.
Vuokramökkimme oli tällä kertaa varsin reilun kokoinen (82 neliöä) verrattuna moniin muihin vuokraamiimme, joten kaikille löytyi hyvin oma soppensa rentoutua. Mökki on hyvin varusteltu ja siisti, mutta lapsiperheitä ajatellen mökin eteinen, varsinkin talvikaudella, on aivan liian pieni kaikille lumisille ja märille kamppeille.
Mökin vuokrasimme Nettimökin kautta, jota olemme vuosien aikana käyttäneet paljonkin onnistuneesti.
Mökin takapihalla on naapureiden kanssa yhteinen tulistelupaikka. Taustalla avatuu maisema Rukalle, ainakin kirkkaammalla säällä.
Kuusamon kirjasto
Toisen tyttäremme laukkujen pakkaaminen ei ollut onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla, joista isoimpana ongelmana oli lukemisen puuttuminen. Puuttui sekä oikeat kirjat että kuulokkeet äänikirjoja varten. Ja se on todella iso puute meiän perheessä.
Lukeminen perheessämme juontaa juurensa jo meidän vanhempien lapsuudesta. Olemme molemmat olleet mukana voittamssa tahoillamme Vuoden lukijaperhe -palkintoa. Olemme saaneet myös kaikki kolme lastamme innostumaan lukemisesta, joten onneksi hoksasin, että Kuusamon kirjasto kuuluu Outi-kirjastoihin ja lainat voi siis palauttaa Ouluun.
Taidetta kirjaston lukunurkkauksen seinillä.
Perjantaina suuntasimme Kuusamon keskustaan ja hakemaan lukutoukille lukemista. Aattelin kyllä, että muutama kirja kullekin riittäisi, mutta mukaan lähti kaksi kassillista lukemista. Kirjasto on kuulemma niin hyvä, että voisimme sen takia muuttaa suoraan Kuusamoon. 🙂
Tinttejä ja Rukan huipulla
Sumusta huolimatta päätimme käydä Rukan huipulla ihastelemassa maisemia. Kauas ei nähnyt, mutta sain otettua paljona sumuisia kuvia. Lapsista vain nuorimmainen suostui mukaan ulkoilemaan, mutta hän oli sitäkin innokkaampi kiipeilemään lumista rinnettä ylös ja liukumaan alas.
Ylös ja alas yhä uudestaan.
Näin hyvä oli näkyvyys kolmena peräkkäisenä päivänä.
Päivän kruunasi vielä huikean hyvä Maston pulkkamäki, jossa olisi ollut myös nuotiopaikka rinteen alla. Tästä linkistä löydät kaikki Rukan alueen pulkkamäet. Kaikki laskijat taisivat laskea väärässä mäessä, laskettelurinteessä, pulkkamäen vieressä. Rinnettä ei ollut vielä ajettu laskettelijoiden käyttöön eikä hissitkään ollut käytössä Maston rinteillä.
Aikamme ulkoiltua mietimme, että olisi kiva nähdä kuukkeita. Googlen avulla löysin tiedon takuuvarmasta paikasta eli suuntasimme Konttaisen parkkipaikalle, jonka metsikössä on lintujen ruokintapaikkoja ja ihmisiin tottuneita kesyjä lintuna.
Hiukan jännittää tää hömötiainen päässä.
Matkaa autolla paikalle kertyi noin 20 km, mutta lintuja näimme runsaasti ja ne olivat niin kesyjä, että välistä vähän säikähdimme niitä, kun ne yllättäen yrittivät tulla istumaan olkapäälle tai päähän.
Nyt ei ole toistaiseksi reissuja suunnitteilla, joten täytyy yrittää välistä jotain kirjoitella. Ja eipä meidän reissut ruukaa yleensä ollakaan niin hyvin etukäteen suunniteltuja.
Aika pitkään jahkailimme, että vietämmekö syyslomalla rauhaiseloa kotona Oulussa vai lähdemmekö johonkin mökkeilemään. Sen verran kauan ehdimme mietiskellä asiaa, että Leville tuli kunnon talvikelit ja sen myötä kaikki edullisimmat mökit menivät nopeasti. Vaihtoehdoksi jäi jäljelle Kuusamon Ruka, josta saimme mökin torstaista sunnuntaihin.
Koko reissun säätä voi kuvata sankalla sumulla. Lisää sumukuvia seuraavassa postauksessa.
Päätimme heti mökin varauksen tehtyämme, että tällä reissulla on vihdoinkin aika käydä Suomen vanhimmassa kaupassa eli Jalavan kaupassa. Olen monesti ko. paikasta lukenut ja katsellut kuvia, mutta joka kerta on tullut ajettua ohi.
Tervetuloa Jalavan kauppaan.
Jalavan kauppa sijaitsee aivan Taivalkosken keskustassa. Kaupan on perustanut Vienan Karjalasta Taivalkoskelle saapuneet Jakowleffit 1880-luvulla. Mielenkiintoista kaupan ja suvun historiaa voit lukea tästä.
Ensimmäisenä kahvilan ovesta sisälle mennessä on vastassa kirjojen vaihtoposte.
Näkymät kahvilaan.
Katseltavaa riittää kahvittelun lomassa.
Kaupan tarinassa kerrotaan, että siellä on voinut maksaa niin oravannahoilla, ruplilla kuin markoillakin. Siitä ja vanhasta kuorestaan huolimatta kaupalla eletään myös nykyaikaa pankkikorttien ja verkkokaupan myötä. 🙂
Kurkistus kahvilan ikkunasta kauppaan.
Kaikki nähtävillä olevat tavarat eivät ole myynnissä, osa kuuluu sisustukseen.
Oispa upea asu pikku-ukolle.
Kaupan kassalla
Yksi mökkipaikan valintakriteereistä oli, että lähettyvillä pitää olla hevostalli, joka järjestää vaellusratsastusta. Kuusamosta löytyy ainakin kaksi tallia, mutta aiemmilta kerroilta tyttärille tuttu paikka, Wanha Raatesalmi valikoitui tälläkin kertaa ratsastuspaikaksi.
Ensimmäisenä Wanha Raatesalmen tilalla vastaan tulevat hevosaitaukset.
Wanha Raatesalmi on ihastuttava paikka, jossa on pääasiassa islanninhevosia. Issikat ovat suhteellisen pienikokoinen hevosrotu, mutta kokoonsa nähden vahvarakenteinen ja sopii ratsuksi aikuisellekin. Rotu sopii yleensä hyvin myös kokemattomien ratsastajien vaellushevoseksi rauhallisen luonteensa vuoksi.
Pihapiiriä
Talli sijaitsee noin vartin matkan päässä Kuusamon keskustasta Kuusamojärven rannalla, Sossonniementie 96. Tallipiha on ihastuttava upeine vanhoinen rakennuksineen, jossa voi hevosten lisäksi nähdä vapaana kuljeskelemassa ainakin lampaita.
Ratsu valmiina vaellukselle
Sinne lähtivät tyttäret pariksi tunniksi metsään.
Ratsastuksen jälkeen
Kuten kuvasta näkee, niin vaelluksen ajan satoi lunta melkoisesti, mutta parempi niin, kuin illemmalla yhtärankka vesisade.
Seuraavassa postauksessa juttua/kuvia Rukan sankasta sumusta ja vuokramökistä.
Yleensä olemme pyrkineet hääpäivänämme tai sen lähellä viettämään vähintään yhden yön kahdestaan jossain reissussa mökillä, hotellissa tai joskus asuntovaunureissullakin. Tänä vuonna poikkeuksellisesti vietimme 22:tta hääpäivää perheen kesken mökillä Sievissä.
Saavuimme perille iltasella vesisateessa.
Reissu yhdistettiin, kun tyttäremme oli Reisjärvellä viikonlopun heppaleirillä ja päätimme mieluummin olla mökillä viikonlopun kuin ajella satoja kilometrejä edestakaisin.
Vuokramökki Metsätähti
Melkoisen vähän löytyy Reisjärvi, Sievi ja lähikuntien alueella tarjolla olevia vuokramökkejä, vaikka mökkejä näyttää olevan sielläkin suunnalla pilvin pimein. Mökin vuokrasimme Urjanlinnan sivujen kautta.
Siisi, moderni keittiö
Oleskelutilat
Metsätähti-mökki on vuonna 2018 valmistunut pieni mökki, joka on hyvin varusteltu. Periaatteessa sieltä löytyy nukkumapaikat kuudelle, mutta on mielestäni siihen liian pieni.. Mökillä on hyvä parisänky, ei niin hyvä vuodesohva ja kaksi kokoontaitettavaa kapeahkoa patjaa. Pieni miinus mökille siisteydestä, mutta se on tuo ikuisuusongelma vuokrakohteissa, että mikä on kenenkin mielestä hyvin siivottu.
Tilava makuuhuone
WC- ja saunatilat
Tästä johtuen päädyimme Sievin Maasydänjärvelle, joka on Keski-Pohjanmaalla melkoisen tunnettu paikka viihdekeskuksena. Vähän mietitytti etukäteen kuinka viihteellinen meininki paikan päällä on, mutta täytyy sanoa, että omassa pienessä mökkikuplassamme emme juurikaan tienneet ympäröivästä maailmasta.
Maasydänjärven matkailukeskus
Uimaranta laitureineen ei ollut kovinkaan houkutteleva, hyvä kun tarkeni kuvan napata. Kesähehteillä heikkaranta on upea paikka.
Leirintäalueen puoli näyttää olevan kausipaikkalaisten suosiossa.
Iso leikkipuisto, jossa osa välineistä vaatisi kunnostamista.
Maasydänjärven alueella on todella mahtavat ulkoilumaastot mäntymetsineen, järvineen ja luontopolkuineen. Nämä maisemat ovat minulle jo lapsuudesta tuttuja, mutta valitettavasti viikonlopun säät olivat kertakaikkisen kurjat. Vettä, räntää ja lunta satoi vaakasuoraan tuulen saattelemana koko viikonlopun taukoamatta.
Opasteita retkipoluille
Näihin maisemiin olisi mieli tehnyt, mutta eipä juuri kauempana käyty.
Vaikka keli on kuinka huono, aina voi muutaman kuvan ottaa.
Siskoni on asunut muutaman vuoden Ivalossa, jossa vakaista aikomuksista huolimatta tulee käytyä aivan liian harvoin kylästelemässä. Nyt oli kumminkin edessä sellainen viikonloppu, että tuntui hyvältä ja oikealta olla juuri siskon lähellä.
Veljeni muistolle
Meillä oli vain lyhyt viikonloppu aikaa ja koko reissu kotipihasta ja takaisin kesti 52,5 tuntia, josta ajoa kertyi 1000 km. Eipä siinä aikaa jäänyt juurikaan Lapin maisemien ihasteluun saatikka retkien tekoon. Toisaalta siskon pihapiiri on niin upea, ettei muuta kaivannutkaan.
Pitkospuut johtavat rantaan ja saunalle
Villa Starlingin majoittujat voivat käydä uimassa Alajärvessä, jossa on matala hiekkaranta.
Siskoni pihapiirissä on erillinen vierasmaja, joka on teidän kaikkien vuokrattavissa Airbnb:n kautta ja löytyy nimellä Villa Starling. Asunto on remontoitu noin vuosi sitten täydellisesti.
Erilliseen hintaan voi vuokrata käyttöönsä ehkä parasta saunaa, missä olen saunonut, hinta 30 euroa / 1,5 tuntia Pihalla olevan kodan saa käyttöön puiden hinnalla 8 euroa/säkki. Kannattaa linkistä lukea tarkemmat kuvaukset majoituksesta ja sen sisällöstä.
Pihapiiristä löytyy kota
Nokipannukaffet
Saunan ikkunasta avautuvat upeat maisemat rantaan, jonka taustalla tunturit.(vanha kuva)
Saunalta polku rantaan
Saunan oleskelutila tunnelmavalaistuksessa.
Pihapiirissä saattaa nähdä porojen lisäksi kuljeskelemassa pari koiraa ja kissaa. Vaikka omistajalla on eläimiä, niin vuokrattava asunto on täysin eläinvapaa ja sinne ei voi ottaa eläimiä mukaan.
Halla
Luna
Lapissa oli vielä ruskaa jäljellä ja luonnollisesti käytin jokaisen mahdollisuuden hyväkseni ikuistaa maisemat kuviksi. On tämä meidän Suomi vaan kaunis maa.
Puolangan kunta tituleeraa itseään maan pessimistisimmäksi kunnaksi, jossa pessimismipäivät kestävät joka vuosi koko vuoden. Sielläpä on ylettömän iloisille ihmisille tarjolla elämän realiteettejä. 🙂
Matkalla kattomaan pessimismipitäjän kuuluisinta nähtävyyttä.
Valitettavasti emme ehtineet Puolangalla katsella varsinaisen kohteemme lisäksi maisemia kuin autolla ohiajaen, mutta puolankalaisittain voisi todeta, että mitäpä se hyvejää.
Hepokönkäällä toimii kesäaikoina kahvila, jsota on vesiputouksen parkkipaikalle vain muutama sata metriä.
Riippumatta Puolangan luomasta maineesta, maisemat ovat uskomattoman kauniita matkan varrella Paltamosta Puolangalle ja varsinkin meidän siellä ajellessa ruskan ollessa kauneimmillaan.
Kohteemme oli siis Hepokönkään luonnonsuojelualue, jossa on samanniminen vesiputous. Hepoköngäs on yksi Suomen korkeimmista luonnonvaraisista putouksista.
Putouksen ympäristön metsä on jylhää korpimetsää ja aluskasvillisuus melko rehevää. Vaikka yleensä kuusimetsät eivät ole minun lempimaisemiani, mutta täälläon kaunista ja vehreää.
Esteettömät polut tuovat nähtävyyden kaikkien silmien eteen.
Heinijoen ylitys tukevaa puusiltaa pitkin.
Heinijoki virtailee kohti putousta pudotakseen hetken kuluttua voimalla alas noin 24 m.
Matkalla voi hetken hengähtää ja kuunnella luontoa tai muita retkeilijöitä.
Yksi on jo kaatunut,
mutta toinen vielä tarjoaa suojaa metsän linnustolle.
Hepokönkäälle on rakennettu esteettömät polut, näköalatasanne, nuotiopaikka ja käymälät. Reitin pituus parkkipaikalta on 1,1 km. Matkan varrella putouksen alapuolelle on melko pitkästi loivahkoa laskeutumista eli samanverran kiivetään palatessa ylös.
Tämä seikkailija tutkii matkan varrella jokaisen polun,
Vanhoja polkuja aikaa ennen esteettömiä reittejä.
Putous näkyvissä
Veden voima
Aina täytyy hieman kiipeillä, jos on mäkiä tarjolla.
Ylhäällä näköalatasanteella: Tästä se alkaa…
…ja syöksähtää alas.
Lisäksi Hepokönkäältä voi lähteä UKK-reitille tai kiertää lyhyen 1,5 km pitkän geologisen luontopolun. Geopolku lähtee näköalatasanteelta jyrkkiä portaita alas Heinijoen varteen ja sieltä kierrellen takaisin parkkipaikalle.
Nuotipaikan ja näköalatasanteeen vierestä lähtevät jyrkät portaat geologiselle luontopolulle.
Suosittelen tutustumaan tähän nähtävyyteen, kauniita maisemia ja veden voimaa tarjolla ilman pessimismin häivääkään. 🙂
Edellinen päivä hyvästeltiin maisemia Manamansalon ympäristössä, mutta lauantaina ja sunnuntai aamupäivä vietettiin tiukasti leirintäalueen maisemissa ja metsissä.
Syksy väreineen saapui Manamansaloonkin.
Ei voi liikaa mainostaa ja kehua Manamansalon metsiä ja sen polkuja. Joka puolella on avaraa mäntymetsää, pieniä lampareita, huiput polut kuljeskella ja tietenkin upea Oulujärvi.
Kesän aikana on huomannut miten suosittu alue on retkeilijöiden keskuudessa. Kiihkeimpänä loma-aikana leirintäalue oli melko täysi koko ajan ja lisäksi päiväkävijöitäkin oli todella paljon. Syksyä kohden meno hiljeni melko reippaasti, vaikka ihan yksin ei tarvinnut koskaan olla.
“Keloporo” on oiva ratsu luonnon leikkipuistossa.
Hetki ihmeteltiin piparkakkusientä
Poika olisi aluksi halunnut mennä oikeaan leikkipuistoon, mutta saimme houkuteltua hänet metsään kehumalla luontoa yhdeksi isoksi leikkipuistoksi, että mennään katselemaan minkälaisia leikkipaikkoja sieltä löytyy. Loppukommentti vaunulle palatessa oli, että tää oli ihan paras päivä.
“Meiän polut” on poika nämä nimennyt
Särkisellä riittää kalastajia ja veneitä voi vuokrata leirintäalueelta.
Teeriniementien varrella kulkee harjumaisema, jota on autolla ajettu mennen tullen, mutta osittain tien vierellä kulkeva polku oli jäänyt kävelemättä. Polut risteilevät melkoista siksakkia tien viereltä jyrkähköä mäkeä ylös alas, vaihtoehtoja riittää missä kohdalla sitten kukin haluaa kulkea.
Ylämäkeen kaatunut kelo on oiva paikka harrastaa parkouria.
Ja kun nälkä yllättää, on mustikat lähellä.
Siisti täytyy aina olla, onneksi käsienpesuvettä riittää.
Sunnuntaiaamuna jostain syystä en saanut nukuttua yhtäpitkään kuin muut, joten päätin lähteä kiertelemään leirintäalueella ja päädyin Teerilammen rantaan. Siellä oli yksi kunnon väripilkku jota kuvata, käkkyräinen pikkuhaapa. Oli muuten tämäkin ysinäinen aamukävely ainutlatuinen tapahtuma. 😉
Mäntymetsään eksynyt
Lopuksi vielä pakko laittaa pari kuvaa Oulusta ennen Manamansalon reissua, mienattiin skipata syksy kokonaan ja ruveta suoraan talven viettoon. Onneksi lumet sulivat parissa päivässä ja palasimme takaisin syksyyn. Ja asuntovaunukin oli paljon mukavampi vetää kotiin kuivalla syyskelillä.
Koivut vielä lähes vihreinä ja lunta sataa minkä ehtii.
Syyslajikkeen omenat saivat maistaa lunta. Puukaan ei meinaa jaksaa kantaa kahta taakkaa.
Toki kesä on mennyt jo aikoja sitten ja syksy saapunut, mutta takana on viimeinen viikonloppu Manamansalossa ja sen ympäristössä. Manamansalon lisäksi tutuksi tulivat kesän aikana niin Paltamon kuin Vaalan kunnan palvelut.
Matkalla Manamansaloon tämä maisema on ensikosketus Oulujärveen.
