http://www.xn--kotimaaetsimess-flb.fi

Apteekkimuseo ja Qwenselin talo

Keskiviikona junamme Oulua kohti lähti vasta iltapäivällä, joten meillä oli vielä aikaa tehdä jotain kivaa. Suuntasimme jälleen bussilla kohti kauppatoria. Lämpimän päivän kunniaksi aloitimme päivän torilla jäätelöannoksella.

Torilla istuskelemassa kera kesän ensimmäisen jäätelön.

Kauppahalllin sivuitse kohti Aurajokirantaa.

Samalla tutkailimme puhelimilta lähistöllä olevia mahdollisuuksia, jotka olisi kohtuullisella kävelyllä saavutettavissa. Kohteeksi valikoitui Apteekkimuseo ja Qwenselin talo, jossa sijaitsee samassa pihapiirissä myös Qwenselin kahvila.

Tästä linkistä löydät museon aukioloajat ja hinnat.

Museossa on parannettu esteettömyyttä, mutta kun kyseessä on vanha talo, pyörätuolilla kulkija tarvitsee avustajaa. Tästä linkistä museon info esteettömyydestä ja parkkipaikoista.

Kelpaa hetken istahtaa ja suunnata katseensa menneisiin aikoihin.

Jos käsityöläismuseossa tutustuimme köyhemmän kansan asumiseen ja elämäntyyliin, nyt pääsimme kurkkaamaan 1700-luvun herrasväen asumismuotoon ja 1800-luvun apteekkiin.

Autonomian ajan Suomen apteekkien virallinen tunnus on ollut kaksoiskotka. Tämä vaakuna on peräisin Kristiinankaupungista 1800-luvun alusta.

Qwenselin talon sali, jossa on mm. syöty ja juhlittu.

Uskomattomat tapetit ovat käsinmaalatut. Tapetti on alunperin koristanut jonkin hämäläiskodin seiniä.

Näitä upeita tulisijoja löytyy lähes jokaisesta huoneesta.

Rouvan kamarissa on viehättävä tunnelma.

Ainakin kahdesta kamarista löytyy tälläiset vihreät kaakeliuunit.

Isännän kamari löytyy rouvan kamarin vierestä.

Apteekkiimuseo alkaa, josta ensimmäisenä on materiaalihuone.

Offisiini eli tila missä asiakkaat ovat käyneet ostoksilla.

Erilaisia lääkkeitä on löytynyt vaivaan kuin vaivaan..

Maisemat apteekista Aurajoelle. Tässä talossa ei ole ollut koskaan apteekkia, vaan kaikki tavarat on museoon tuotu muualta.

Keitehuoneessa voi tarkastella säilöttyä sammakkoa.

Herbahuone eli yrttihuone. Täällä voi ihan oikeasti tuoksutella yrttejä.

Museon näyttelytilat päättyvät Herbahuoneeseen ja paluu lähtöpisteeseen tapahtuu samaa reittiä kuin tultiinkin. Toki ihan joka soppeen ei tarvitse välttämättä palata. Kierros siis alkaa ja loppuu museokauppaan, jossa on paljon mielenkiintoista katseltavaa ja ostettavaakin.

Pihalla on pieni puutarha, jossa voi tutustua erilaisiin kasveihin.

Samasta pihapiiristä on myös lasten apteekki, jossa voi leikkiä ja esineisiin koskeminen ei ole kielletty, mutta se oli meidän vierailun aikana suljettu.

Viimeiseksi säästimme tietenkin kahvittelun eli menimme samassa pihapiirissä olevaan Cafe Qwenseliin, joka on mainittu Turun salaisimmaksi kahvilaksi. Kahvilassa tarjoillaan tilatut tuotteet pöytiin ja leivonnnaiset ja suolaiset on leivottu 1700-luvun tyyliin. Hinta on mielestäni varsin kohtuullinen verrattuna isojen ketjukahviloiden hintaan. Alla olevan kuvan kattaus maksoi alle 2o euroa ja kahvia riitti enemmän kuin jaksoin yksin juoda. Ja tyttären valitsema iso lasillinen raparperimehua on tietenkin itse tehtyä.

Tarjotin kannettiin pöytään ja herkuttelu voi alkaa.

Olemme tyttäreni kanssa ihan selvästi museoihmisiä ja miksei kahvilaihmisiäkin. Suosittelen ilman muuta tätäkin kohdetta kaikille ja jos ei nyt museot ja historia kiinnosta, niin kannattaa ainakin kokeilla historian havinaa kahvikupposen äärellä. 🙂

Nyt on hyvä lähteä kohti rautatieasemaa ja kotia, mutta emme malttaneet olla poikkeamatta kauppahallin kautta.

Kiitos Turku! Upea kaupunki ja niin paljon jäi vielä käymättä ja kokematta. Ehkä eniten harmittaa Kakolanmäen paljon puhuttu Funikulaari, jota emme ehtineet testaamaan. Ja edulliset jokiveneristeilyt… ja luetteloa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

Luostarinmäen käsityöläismuseo

Matkustimme tyttären kanssa Turkuun toukokuun loppupuolella ihastelemaan kesän ensituulahduksia. Lähdimme varsin koleasta Oulusta junalla kohti Turkua, jossa meitä odotti lähes hellekelit ja upean vihreä luonto.

Turussa kevät oli paljon Oulua edellä, ihan tuntui jo kesältä.

Ohjelmaa emme olleet etukäteen vapaahetkille suunnitelleet, vaan suuntasimme asemalta ja veljen perheen majoituksesta aina ensin keskustaa kohti.

Eka päivänä ei paljon ehditty kuin käydä syömässä ja ostamassa tyttärelle matkasta jääneet aurinkolasit, mutta seuraavana aamuna tytär lähti pyörällä pääsykokeisiin ja minä vähän myöhemmin bussilla keskustaan. Päätin jäädä Kauppatorin kohdalla pois kyydistä ja suuntasin ihmettelemään Turun torin vilkasta elämää. Monenlaista kauppiasta niin vaate- kuin ruokapuolellakin löytyi ja ihmisiä oli todella runsain joukoin liikkeellä.

Turuilla ja toreilla sanan varsinaisessa merkityksessä

Lähes heti katseeni vangitsi torin laidalla olevan rakennuksen kupoli ja päätin mennä kurkkimaan lähemmin mikä rakennus on kyseessä. Sieltähän löytyi Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkko eli ortodoksinen kirkko. Portin pielessä oli avoinna-kyltti, joten sisälle vain.

Pyhän marttyrikeisarinna Aleksandran kirkko

Kirkko on valmistunut 1845 ja sen ikonostaasin ikonit on maalannut Berndt Abraham Godenhjelm ja osa muista ikoneista on peräisin Valamon luostarista.

Kirkon jälkeen lähdin pikkuhiljaa suuntaamaan kohti sovittua tapaamispaikkaa, mutta aikaa oli vielä runsaasti niin poikkesin ihmettelemään Turun pääkirjaston arkkitehtuuria ja hetkeksi suojaan kuumaa auringonpaistetta.

Turun pääkirjaston vanhin osa on rakennettu 1903 ja uusin osa 2007

Kävin hetken istuskelemassa pääkirjaston toisessa kerroksessa .

Keidas ikkunan takana eli Cafe Siriuksen sisäpiha.

Kirjaston jälkeen ylitin Aurajoen Kirjastosiltaa pitkin. Horisontissa näkyi Tuomiokirkon torni, mutta marka sinne olisi ollut liian pitkä niukalla aikataululla. Jatkoin suorinta tietä yli Vartiovuorenpuiston kohti Luostarinmäkeä.

Vartiovuorenpuistoa kohti yli Kirjastosillan

Kyltit Vartiovuorella kertovat meriveden korkeuden eri aikoina. Tällä korkeudella ollut vesi 1000 vuotta eKr.

Luostarinmäen käsityöläismuseokortteli on aivan käsittämättömän upea puutaloalue, joka on säilynyt Turun palosta 1827. Kaikki alueen rakennuskset ovat säilyneet omilla paikoillaan. Turun palon jälkeen rakennukset päätettiin purkaa ja talot alkoivat hiljalleen rapistua ihmisten muutettua muualle. Turun kaupunki kumminkin lunasti rakennuksia itselleen ja museoalue on avattu 29.6.1940. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet alueelta pois 1970-luvulta.

Tapasimme tyttären kanssa Kahvila Kisällissä.

Ennen museoon menoa on mahdollista kahvitella Kahvila Kisällissä. Tästä linkistä löyty monta Turun Otava kahvilan paikkaa.

Itse ihastelin eniten museoalueen pihapiirejä rakennuksineen.

Ikkunan takaa kuvattu museopas. Museon henkilökunta on pukeutunut ajan tyylin mukaisesti.

Rakennukset ovat varsin sokkeloisia ja pihapiireissä on saattanut asua usean ammattikunnan edustajia, esim. muusikko, irtolainen, kasvattipoika ja työmies.

Vanha ja uusi kohtaavat, taustalla uudempia kerrostaloja.

Paljon on asunut pienissä asunnoissa ihmisiä ja monenlaisia kohtaloita mahtunut mukaan.

Kanervon talossa on asuttu vielä 1970-luvulla museoalueella Täällä asuivat veljekset Frans Hjalmar ja Alfred vuokralaisineen.

Useissa kodeissa on yksityiskohtina mietelauseita tai otteita Raamatusta.

Pihamailla on paljon kasvimaita ja muuta kasvillisuutta.

Oman kylän posti on varmasti ollut tärkeä paikka monelle kylän asukkaalle.

Postin kanssa samasta pihapiiristä löytyy krouvi, krouvipiikojen huone, valokuvaamo ja leipomo

Valokuvaajan talossa voi tutustua valokuaaja Emil Roineen kotiin, työtiloihin ja valokuviin.

Luostarinmäen talojen korkeuserot näkyvät pihapiireissä ja välistä portaita on sisätiloissakin melko sokkeloisesti.

Suosittelen tutustumaan tähän museoon erityisesti sen takia, että täällä voi nähdä miten tavalliset ihmiset ovat eläneet. Useissa museoissa ja kartanoissa joihin pääsee tutustumaan esitellään herrasperheiden elinolosuhteita.

Purkutaidetta Pikisaaressa

Oulun Pikisaaressa sijaitseva entinen opinahjo eli käsi- ja taideteollinen oppilaitos on saanut lopullisen tuomionsa ja tullaan purkamaan syksyn 2023 aikana. Rakennuksen purkamiseen asti siellä on mahdollista tutustua erilaisiin taideteoksiin niin sisällä kuin ulkonakin .

Keltainen talo oppilaitosalueelle tultaessa

Kaikille avoin ja maksuton Re:formi-näyttely on auki maanantaista perjantaihin klo 12-18. Osoite on Pikisaarentie 13, 90100 Oulu. Parkkipaikkoja autolla saapuville löytyy kohtuu hyvin, mutta paikka on helposti saavutettavissa niin jalkaisin kuin muillakin kulkepeleillä.

Suolamakasiinin ja Keltaisen talon välistä vilahtavat ensimmäiset värikkäät teokset.

Varoituksen sana minunkin puolestani paikasta, jos kärsit pahoista allergioista, astmasta jne. kannattaa harkita sisätiloissa käyntiä, joka on muutenkin järjestäjien ilmoituksen mukaan kaikkien kävijöiden omalla vastuulla. Tilassa on sisäilmaongelmia ja voin kuvitella ilman paksuuden kesähelteillä entisestään tihenevän.

Marja Koposen näyttävät lehmätaideteokset tervehtivät sisääntulijaa.

Ilma sisätiloissa ja tunkkainen, kurkkua käristävä, nenää valuttava ja kaikin puolin epämiellyttävä, mutta silti suosittelen käväisemään sisällä tsekkaamassa upeat taideteokset vaikka vain pikaisesti. Aluksi kiertelimme suht rauhalliseen tahtiin, mutta loppua kohti täytyi kiirehtiä askeleitamme kohti ulko-ovea.

Henkilökunnan taukotilat ja Saimi Saviaro

Tekijä jää nimettömäksi, kun en muista missä huoneessa teokset olivat.

Sylvi Siltavirran Tässä kuljin -poistotekstiiliteos

Marianne Kauppilan käsialaa ruokalan peräseinällä.

Don Poron terveiset ja upeat kasvokuvat.

Tässä huoneessa asuu ilmeisesti oppilaitoksen vanha henki.

Tässä vaiheessa kierrosta on pakko lisätä vauhtia ja pyrkiä kohti ulko-ovea.

Pahoittelut kaikille taiteilijoille, joiden nimiä en saa yhdistettyä oikeisiin teoksiin.

Tänne saattaa tulla kesän mittaan vielä lisää taideteoksia.

Ulkoa talon päädystä löytyy vielä seinän kokoinen taideteos.

Siinäpä oli kierroksemme tällä kertaa. Kannattaa oikeasti käydä paikan päällä, jos vain pystyt. Muuten voit nauttia taiteesta vaikkapa blogini kautta. 🙂

Idän pikajunan matkassa

Lähdin tyttärieni kanssa yhden yön shoppailureissulle Tuuriin ja etsiessämme erilaisia majoitusvaihtoehtoja Kyläkaupan läheltä, saimme todeta vaihtoehtoja olevan melko vähän. Ainakin, jos suunnitelmat ovat lähteä pikaisella aikataululla, vapaita ja kohtuuhintaisia kohteita löytyi rajoitetusti.

Mutta Booking.comin kautta majoitusta etsiessä silmillemme hyppäsi aina sama paikka eli Tuurin junamajoitus. Varasin neljän hengen hytin kolmelle, joten tilaa oli ruhtinallisesti kymmenen neliöä, joten vähän mietitytti etukäteen tilojen riittävyys, mutta toisaalta tiesimme viettävämme aikaa enemmän kaupoissa kuin junassa.

Aseman tiloissa järjestetään joogaa ja taidenäyttelyitä.

Junamajoitus sijaitsee vanhalla Tuurin asemalla, kävelymatkan päässä Keskisen kaupoista. Jugendtyylinen asemarakennus on rakennettu 1908. Vanha höyryveturi puisine vaunuineen seisoo ylväänä aseman edustalla vastaanottamassa matkustajia kyytiinsä.

Nykyään ohikulkevat junat pysähtyvät aseman sijasta Keskisen kyläkaupan kohdalla, noin 500 metriä asemalta Alavudelle päin. Junat suhahtavat muutaman kerran päivässä junamajoituksen ohitse. En tiedä kulkeeko junia yöllä ohi, ainakaan me ei herätty siihen, jos kulkevat.

Pihamaalla riittää tilaa ja löytyy mm. grilli asiakkaiden käyttöön.

Junamajoituksen sisustus on saanut inspiraatiota Idän pikajunasta ja tunnelmaan pääsee mukaan heti astuttuaan vaunun ovesta sisään. Tunnelma on todellakin erilainen kuin perushotellissa. Upeita, paksuja ja runsaita verhoja ja voimakkaan kuviollisia tapetteja ja tätä kaikkea täydennettynä hienoilla yksityiskohdilla, kuten valaisimilla ja vanhoilla matkalaukuilla.

Pitkä ja kapea käytävä johdattaa medät omaan hyttiin.

Junassa on kuusi hyttiä, joista yksi on sviitti. Jokaiseen hyttiin kuuluu oma vessa ja suihku, lisäksi löytyy minijääkaappi ja televisio. Itse hytti on kymmeneksi neliöksi yllättävän tilava ja meille jokaiselle löytyy petipaikan muodossa oma soppi, josssa voi olla rauhassa niin halutessaan.

Tästä saattaa vilahtaa nykyaikainen juna ohitse.

Yhteisistä tiloista löytyvät kaikkien majoittujien vapaaseen käyttöön tarkoitettu jääkaappi, kahvinkeittovälineet ja aamupuuron keittokin onnistuu ilman omia hiutaleita.

Suosittelen tätä majoituspaikka niille, jotka haluvat yöpyä astetta erikoisemmassa majoituskohteessa ja viehättyvät värikkäästä ympäristöstä, jossa voi antaa mielikuvitukselleen vallan ja lennähtää ajatuksissaan aikaan menneseen ja vaikka uppoutua muistelemaan, että mitä tapahtuikaan murhamysteerissä Agatha Christien Idän pikajunan arvoituksessa.

Tämän kaiken kauneuden ja mystisyyden lisäksi ja saimme aivan loistavaa asiakaspalvelua ja leppoisaa tarinointia aseman ja junan historiasta sekä kuulimme asemalla vilahtelevasta kummituksesta.

Kenellä jäi Converset aseman sähkölangoille roikkumaan?
Kuvahan ei ole suttuinen vaan taiteellinen. 🙂

Junamajoitus on avoinna toukokuusta syyskuun loppupuolelle, joten vielä ehtii nauttimaan shoppailureissun lisäksi upeasta majoituksesta.

Pajakkakoski

Pienellä viiveellä viimeinen osa Kuhmosta, mutta onneksi nämä postaukset ovat suurimmaksi osaksi ajattomia ja kohteissa pystyy todennäköisesti käydä vielä useamman vuoden päästä lähes samoilla tiedoilla.

Pappilan puoleiselta parkkipaikalta lähtee polku koskelle.

Akonkoski, Lammasperän kosket, Lentuankosket, Nivan kosket, Pajakkakoski jne. Kuhmossa koskia ja vesistöjä riittää tutkittavaksi, ihasteltavaksi ja kalasteltavaksi. Edellä mainituista paikoista en tiedä sen enempää, otin vain erismerkiksi Kuhmon monista koskista. Esittelyt koskista tarjoaa Kalalla Kainuussa -sivusto.

Möljälle ei ole asiaa pyörillä tai moottoriajoneuvolla.

Pajakkakoki sijaitsee aivan Kuhmon keskustan tuntumassa ja sinne suuntasimme kauppareissun yhteydessä. Iltapäiväksi oli luvattu ukkospuuskia, mutta siitä huolimatta päätimme käydä kävelemssä edes vähän koskimaisemissa. Reissu todellakin jäi pikaiseksi, sillä etäinen ukkosen kumu lähestyi uhkaavasti. Pajakkakosken sillan molemmissa päissä on hyvin parkkipaikkoja. Löytyy sillan nimellä Google Mapsista.

Kuhmon kirkko näkyy komeasti vastarannalla.

Pajakkakoski on Kuhmossa suurin vapaana virtaava koski, joka laskee Oulujärven kautta Perämereen. Koskessa kulkevat pitkokset, oikealta nimeltään vetomöljät, joiden avulla veneet on saatu aikanaan vedettyä koskien ohi yläjuoksulle.

Massiiviset ukkopilvet lähestyy etäisen kuminan myötä.

Vetomöljälle on esteetön kulku ja paikka on eriyisesti kalastajien ja valokuvaajien suosiossa. Lähistöltä löytyy myös tulistelupaikka retkeilijöille.

Selvisimme Pajakkakosken pikavisiitistä kuivin vaattein, mutta taivas aukeni kauppareissun aikana, jossa oli hyvä pitää suojaa hetken aikaa.

Kävimme kolkuttelemassa samalla reissulla Kuhmon kirkon ovella, mutta kirkko oli kiinni.

Harakkasaari

Harakkasaari sijaitsee muutaman kilometrin päässä Kuhmon keskustasta, lähellä Kalevala camping -aluetta. Hyviä parkkipaikkoja löytyy reitkeilijöille runsaasti. Saari on pieni, noin 2,5 hehtaaria, joten siellä tuskin kukaan pääsee eksymään vaikkei polkuja olekaan merkattu mitenkään.

Lammasjärven rannalla. Aurinko ei enää paista, mutta lämmintä on.

Meillä oli vain pari tuntia aikaa illalla käväistä saarella ennen pimeän tuloa. Mukaan otimme vain juotavaa, uimavaatteet ja tyttäremme lähti sup-laudalla meidän muiden kävellessä.

Päivä oli ollut todella lämmin ja tuulinen ja edelleen illalla tuulesta huolimatta tarkeni hyvin kuljeskella kesävaatetuksessa. Eikä tarvinnut hyttysiäkään häätää ympäriltä, kiitos tuulen.

Oikein kuivana kesänä Harakkasaareen pääsee jalkoja kastelematta, mutta nyt piti joitakin metrejä kahlata vedessä, vettä oli syvimmillään aikuisella puoleen sääreen.

Saaren luonto on mäntykangasta ja herkkää kulumiselle ja siellä on kielletty kulkeminen moottoriajoneuvolla. Saari kuuluu osana Lentuan luoonsuojelualuetta.

Harakkasaaresta löytyy useita hiekkapohjaisia uimarantoja, mutta suurimmalta rannalta löytyy kesällä 2021 rakennettu nuotiopaikka, liiteri ja käymälä. Saarella ei ole laituria, mutta hyvin näytti tulistelemaan tulleet miehet pääsevän rannalle moottoriveneellä.

Kummalla puolella haluaisit uida? Rantoja riittää.

Harakkaaari on paikallisten virkistyskäytössä ympäri vuoden. Talvella saarea kiertää hiihtoladut, kesäisin saaren ympäristö ja koko kaunis Lammasjärvi ovat upeita paikkoja soudella, meloa, suppailla jne.

Tämä 5-vuotias jaksaa suppailla ja uida säällä kuin säällä loputtomiin.

’

Aika hämärää ennätti tulla ennen kuin olimme takaisin leirintäalueen rannassa.

Suosittelen tätä retkikohdetta ehdottomasti kaikenlaisille retkeilijöille, jotka nauttivat mäntymetsistä tai yleensäkin luonnosta. Muistathan kumminkin huolehtia omat roskasi pois ja elää muutenkin sovussa luonnon kanssa. 🙂

Kalevala Camping

Tällä reissulla suuntasimme auringon ja sääennusteiden mukaan järkevän ajomatkan päähän kotoamme ja parhaimmat kelit löytyivät itäisestä Suomesta. Matkamme kulki siis kohti Kuhmoa, melko lähelle Venäjän rajaa. Vartiuksen rajanylityspaikalle matkaa Kuhmosta on vain 58 km, linnuntietä huomattavasti vähemmän.

Olemme kaksi vuotta sitten käyneet Kalevala campingin alueella, mutta silloin siellä ei näkynyt ketään missään ja niinpä siirryimme saman firman läheiseen matkaparkkiin. Tässä linkki kahden vuoden takaiseen juttuun. Nyt päätimme mennä viikonlopuksi leirintäalueen puolelle, oli siellä muita tai ei.

Ilmoittautumisen voi hoitaa Pohjola talolla päiväsaikaan ja iltaisin soittamalla leirintäalueen numeroon.

Leirintäalue sijaitsee täydellisen upealla mäntykankaalla, josta avautuvat upeat maisemat Lammasjärvelle saarineen. Joskus muinoin alueelle on rakennettu huoltorakennukset sekä törmälle, että mäen alle rantaan. Nykyään käytössä ovat vain rannan vessat,suihkut ja saunat.

Leirintäalueen portilta löytyy rakennus, jossa on ohjeita majoittujille ja oleskelutilaa.

Kankaalla olevat huoltorakennukset eivät ole käytössä.

Kemssan tyhjennys paikka löytyy vaunualueen läheisyydestä.

Rannasta, portaiden alapäästä, lötyvät siistit vessat, suihkut ja saunat.

Isompi leikkipuisto muutaman sadan metrin päässä vaunupaikoista.

Ihmettelimme, miksei huoltorakennuksille ja muille tiloille tehdä mitään korjaustoimienpiteitä ja pääsimme juttelemaan yrittäjän kanssa leirintäalueen tilasta ja ylläpidosta. Kaikelle tälle oli ihan luonnollinen selitys. Yrittäjillä on vuokrasopimus leirintäalueen maihin kesä kerrallaan ja koko kangas on jo kaavoitettu tonteiksi loma-asunnoille, joten on ymmärrettävää ettei kauheasti alueen kehittäminen kiinnosta noin epävakaalta pohjalta. Jää nähtäväksi onko tätä leirintäaluetta enää ensi kesänä.

Jos portaissa iskee väsy, voi hetken hengähtää ja ihailla Lammasjärveä.

Rannasta löytyy sähkösaunat ja savusauna.

Joka tapauksessa meillä oli hyvä viikonloppu Kuhmossa nauttien helteistä, ukkosista ja tuulista, mutta ennen kaikkea upeasta luonnosta, josta myös monet taitelijat ja kirjailijat ovat ammentaneet voimaa ja inspiraatiota teoksiinsa. Kuhmossa elää pala Kalevalalaista historiaa ja läheisen Venäjän rajan myötä lukuisat muistomerkit ja Talvisotamuseo muistuttavat meitä menneistä tapahtumista.

Leirintäalueen läheisyydestä löytyy luontokohteiden lisäksi esim. frisbeegolf-rata, tenniskentät, rullahiihtorata, useita nuotiopaikkoja, hiekkarantoja ja vähän kauempana näytti olevan kunnon urheilukenttä.

Kuhmosta löytyisi meidän makuun niin paljon luontokohteita ja muutakin tekemistä, että seiellä voisi helposti viettää ainakin viikon. Seuraavassa postauksessa esittelen ihastuttavan paikan, missä ehdimme iltaseltaan käväistä retkeilemässä.

Saunomisen päälle istuttiin iltaa rannassa nuotiolla.

Yöt alkavat olla jo pimeitä ja tunnelmallisia.

Luultavasti, jos olette enemmän lukeneet postauksiani, voitte huomata, että sydämeni sykkii enemmän pienille maalaispitäjille kuin isoille cityille. 🙂

Kun selkä herättää aamulla valvomaan, voi todeta auringonnousunkin olevan upeaa katseltavaa. Ihan yksin sain hiippailla neljän jälkeen aamulla.

Kalajoen hiekat

Kasitien varrella, Kalajoen kaupungissa, sijaitsee yksi Suomen upeimmista merenrannoista hiekkadyyneineen eli Hiekkasärkät. Upea, jos ei kavahda tarkoituksella rakennettuja turistipaikkoja.

Hiekkasärkkien aluetta on johdonmukaisesti kehitetty lomakohteeksi aina 1960-luvulta saakka. Paikallisten retkikohteena Särkät on tunnettu jo ennen 1900-lukua.

Lokinpoikasia rannalla, eipä säikähtänyt ohikulkijoita.

Nykyisin alueelta löytyy majoitusta ja tekemistä vaatimattomasta suorastaan yltäkylläisyyteen saakka.

Mahdollisuuksia majoittumiseen on kahdella leirintäalueella, hotelleissa ja mökeissä. Tekemistä löytyy ilmaisista luontoseikkailuista maksullisiin huvitteluihin, mm. Seikkailupuisto Pakka, kylpylähotelli Sani, vesileikkipuisto Jukupark, on sisäleikkipuistoa, cartingia jne.

Pitkä kapea särkkä ulottuu kauas merelle.

Me kävimme Hiekkasärkillä päiväkävelyllä, osa uimassa, osa palvomassa aurinkoa ja kaikki nautiskelemassa lähes silmänkantamattomiin jatkuvista hiekkaisista maisemista.

Lapsuudessa Hiekkasärkät olivat lähes joka kesäinen käyntikohde, mutta nykyisin alueella tulee käytyä noin kerran kymmenessä vuodessa. Paikka on ihana, mutta omat mieltymykset vettä rauhallisempiin kohteisiin.

Isojen leirintäalueiden huonoja puolia lämpiminä kesinä on se, että täytyisi osata ennakoida lomansa hyvissä ajoin ja varata paikka, jotta sinne oikeasti pääsee karavaanari majoittumaan. Meillä se ei yleensä onnistu, kun päätökset syntyy hetkessä.

Meidän vesipeto nauttii niin liikkumisesta…

Kuten nyt, olemme viikolla miettineet kohdetta viikonlopun reissulle ja lukeneet Ilmatieteenlaitoksen sääennusteita kohtuullisen ajomatkan päästä Oulusta. Ensin luulimme viikonlopun kohteena olevan Manamansalo, mutta monien muutosten jälkeen olemme matkalla Kuhmoon tätä kirjoittaessa. Tosin matkaa on vielä jäljellä ja joskus suunnitelmat muuttuvat vireillä matkalla.

Sillankorvan leirintäalue

Mieheni loman viimerippeillä oli aika suunnata kohti autokauppoja. Oulussa kävimme ajamassa muutaman Skodan ja tulimme siihen tulokseen, että jatketaan sillä merkillä oikean yksilön etsimistä.

Octavia on liian pieni sisätiloiltaan, jos takana matkustaa edes joskus yhtäaikaa pitkä täysi-ikäinen, teini ja yksi turvaistuimessa, joten mallina sitten on Superb. Ei muuta kuin vaunu vanhan auton perään ja matkaan. Lähtiessä ei ollut mitään muuta tietoa kohteesta kuin Ylivieskassa olisi koeajettavissa kaksi autoa ja sen jälkeen pitäisi löytää jostain paikka parkkeerata karavaani yöksi.

Lapset olivat reissulla ihan sekaisin, että missä päin olemme milloinkin, kun vaihtoehtoja heiteltiin ilmoille ja määränpäät vaihtuivat. Listalla olivat mm. Kalajoki, Pyhäjoki, Raahe, Pyhäjärvi, Seinäjoki, Evijärvi, Kokkola, Jyväskylä jne.

Ylivieskan autot ei meille kelvannut, joten pienen soittelukierroksen jälkeen niin leirintäalueille kuin automyyjillekin, jatkoimme matkaa Evijärvelle Sillankorvan leirintäalueelle. Kokkolan ja Hiekkasärkän leirintäalueet olivat täynnä jo puolen päivän aikaan.

Vuokrattava rantamökki, mökin takana erillinen saunarakennus, jota voi myös vuokrata.

Sillankorvan leirintäalue on pieni yksityinen leirintäalue, jonka on omistanut sama pariskunta viimeiset seitsemän vuotta. Sieltä vakuuteltiin tilaa riittävän ja paikkoja ei kuulemma voi varata etukäteen.

Leirintäalue on pienehkö nurmikenttäalue aivan Evijärven rannalla. Paikat ovat vapaasti valittavissa omien mieltymysten mukaan ja saimme huipun paikan omalla rantatontilla.

Leirintäalue on siisti ja hyvin hoidettu. Vessat ja suihkutilat on remontoitu nykyaikaisiksi, mutta sisustamalla ja räsymatoilla tiloihin on tuotu viihtyvyyttä. Huoltorakennuksesta ja keittiötiloista löytyy kaikki tarpeellinen leiriytyjien vapaaseen käyttöön. Telttailijat voivat vaikka kokata katoksessa ja kaikki välineet löytyvät talon puolesta. Aluemaksuun sisältyy myös saunominen yleisillä vuoroilla.

Vastaanotossa on pienimuotoinen kioski herkkuineen ja jäätelöineen sekä kahvila, johon yrittäjä itse leipoo tuoreita leivonnaisia. Samasta tilasta saa lainata leiriytymisen aikana ilmaiseksi lukemista ja lautapelejä.

Ulkona vanhasta tanssipaviljongista on tehty pelitila, josta löytyy pöytätennis, Korona-peli, mölkky ja monia muita pelejä.

Leikkipaikalta löytyy keinujen lisäksi kaksikerroksinen leikkimökki ja hiekkalaatikko leluineen.

Leirintäalueelle saapumispäivä oli reissumme ainoa tiedossa oleva hellepäivä, joten illan hämärässä suuntasimme järveen uimaan. Uimaranta ei ollut ihan meidän mieleen, sillä pohja on hieman mutainen ja nostaa kahlatessa mutaa pintaan, mutta suihkulla selviää puhtaaksi. Matala ranta on oivallinen uimapaikka pienille lapsille.

Venesatama, jossa on yllättävän vilkasta liikenettä ja paljon veneitä.

Perjantaina oli jälleen aika suunnata etsimään meille uudempaa autoa ja tällä kertaa määränpäänä Seinäjoki. Päädyimme ostamaan testaamame auton ja nyt kun hellitti autonostostressi voi jatkaa elämää kuuntelemmalla auton äänimaailmaa, että toimiiko tämä niin kuin pitää. Elämä on! 🙂

Yöajelulla

Korona onneton sotki meidän kesälomasuunnitelmat pahan kerran ja loppujen lopuksi kävi niin, että fyysiset oireet olivat lievemmät kuin henkiset. Otti aika koville perua suunnitelma toisensa jälkeen keskellä kauneinta kesää ja sen sijaan nököttää kotona neljän seinän sisällä.

Kaiken kaikkiaan tämä tauti nappasi kaksi viikkoa meidän kesästä, ja päivät matelivat hiljalleen eteenpäin odotellessa kuka sairastuu seuraavaksi ja milloin kenenkin varoaika loppuu ja päästään taas liikenteeseen.

Pelastus näille päiville oli yöaikaan ajellut maisema-ajelut ympäri Oulua ja lähikuntia. Yöaikaan ajelimme sen takia, että myöskin vuorokausirytmi pyörähti pahan kerran sekaisin koronan tullessa perheesemme. Kotiuduimme sairaana reissultamme yöllä kahden aikaan ja siinä meni vielä tovi ennen kuin ehdimme aamuyöstä nukkumaan.

Jäälin monttu

Jäälin monttu, Takumaantie 62, on virallinen uimaranta Oulussa. Uimarannalta löytyy ainakin rantalentopallokenttä, pukukopit ja käymälät. Virallisen uimarannan lisäksi epävirallisia hiekkapohjaisia uimapaikkoja löytyy useamman montun verran.

Oulunsalo – Kempele

Poika kiinnostui kovasti, kun ajelimme koko Oulunsalon lentokentän ympäri autolla ja pysähdyimme katsomaan pienkoneita. Yksi kone kaarteli taivaalla ja pudotteli laskuvarjohyppääjiä kyydistä.

Papinjärven uimarannalla en ole ikinä uinut, mutta kuulemma matalaa hiekkapohjaa riittää. Heinäkuun puolessa välissä järvessä on todettu järvisyyhyä.

Yhtenä yönä kävimme Oulun lentokentän takana katsomassa pienkoneita ja laskuvarjohyppääjiä.

Samalta parkkipaikalta näki lentokoneet ja pääsi Papinjärven uimarantaan Oulunsalossa.

Kaikki yöt oli niin upeita ja kuvaukselllisia.

Kotimatkalla sumu nousi Kempeleen pelloilla.

Oulun Toppilansaari

Toppilansaaressa on valtavan laajat laiturialueet ja yleensä siellä käydessä porukkaa vähän liikenteessä. Paikalta voi ihastella maisemien ja auringonlaskun lisäksi ohi kulkevia veneitä ja melojiia.

Eräänä lämpinä kesäiltana istuimme 5-vuotiaan kanssa kahdestaan laiturilla katselemassa auringonlaskua.

Oulu-laiva on rakennettu 1963. Laivalla tehdään risteilyjä edelleen Oulun ynpäristössä.

Toppilansaaren upea laituriranta houluttelee istumaan hetkeksi.

Aurinko laski ja on aika lähteä nukkumaan.

Vihiluoto

Vihiluodosta löytyy asuinalueen ja muutaman yrityksen lisäksi mm. venesatama, uimaranta, luontopolku ja paljon muuta. Tässä linkki, mistä löytyy enemmän tietoa alueesta ja toiminnasta.