Tänä talvena mielenkiinnon kohteet ovat olleet ihan muualla kuin kuvaamisessa tai erilaisissa paikoissa kulkemisissa, mutta eilen tuli pitkästä aikaa heiluttua kameran kanssa ja eipä se näppituntuma ollut mihinkään kadonnut kuvaustauon aikana. Talven mielenkiinnon kohteita voi käydä katsomassa instassa toiselta tililtäni:https://www.instagram.com/iloajavaria/?hl=fi ja alkaa vaikka seuraamaan. 🙂
Tuoretta lunta ja ihmiset nauttivat ulkoilusta.
Eilen oli laskiaissunnuntai ja lähdimme ulkoilemaan Nallikariin, josta löytyy myös pieniä mäennyppylöitä pikkupojan laskettavaksi. Nallikari on yksi Oulun suosituimmista ulkoilupaikoista ja sen kyllä huomasi väkimäärästä. Porukkaa riitti niin Nallikarin Talvikylässä kuin muuten vain ulkoilemassa.
Isä ja poika, lienee suunnittelevat kiipeilyä?
Poika edellä, isä perässä.
Tervehdys!!!
Olemme yleensä vierailleet joka vuosi Talvikylässä, mutta emme ainakaan vielä käyneet tutustumassa tämän talven kylään ja nähtävyyksiin, mutta aikaa vielä on sillä kylä on auki 5.4. saakka, tosi luultavasti säävarauksella.
Jäälohkareita rannalle ajautuneena.
Oulun tämän talven ilmat ovat olleet melkoien vitsi talveksi. Muistaakseni yksi kovempi pakkasjakso ja muuten säätilat ovat heitelleet häränpyllyä. Lumet ovat sulaneet useampaan kertaan lähes kokonaan pois eli loskaa ja jäätikköä on riittänyt vuoronperään. Eilen oli todella upea talvi-ilma pitkästä aikaa, sillä edellisenä yönä oli satanut kaunis lumipeite ja päivällä paisteli aurinko, pakkasta ei tosin ollut vaan muutama aste lämmintä. 🙂
Odotetuin paikka. Leikkipuisto oli yllättään hyvässä kunnossa viikolla olleista vesisateista huolimatta.
Leikki-ikäiset
Yhä uudelleen ja uudeleen…
…ylös ja alas!
Rankkaa puuhaa!!! 🙂
Keskellä “risukasaa”….
…paistaa päivä.
Oulussa odotellaan ensi viikolla alkaavaa hiihtolomaa ja ehkä silloin löytyisi lisää kuvattavaa ja kirjoiteltavaa, vaikka mitään valmiita suunnitelmia meillä ei olekaan.
Harvinaista herkkua, sillä olimme mieheni kanssa kahdestaan Vuokatissa minilomalla. Meillä oli 20-vuotis hääpäivä ja halusimme löytää kohteen jälleen riittävän läheltä, jotta aikaa ei turhaan tuhraannu matkusteluun. Ensin varsinkin minä haaveilin Lapin kohteista, joista Levi ja Ylläs olisi olleet todella edullisia paikkoja tähän aikaan vuodesta, mutta loppujen lopuksi Vuokatti vei voiton. Vuokatin maisemissa olemme viimeksi olleet lomalla 2012 eli oli jo aikakin uusia kokemus.
Vuokatin hotellin pihapiiriä
Vuokatissa majoituimme uudehkossa huoneistossa Hotelli Vuokatissa. Huoneisto oli siistikuntoinen ja tilaa kahdelle hengelle oli vähintäänkin riittävästi. Hotellissa tai huoneistossa majoittujalle kuuluu hintaan liinavaatteet, minigolf ja huoneistossa olevan saunan lisäksi panoramasaunan ja ulkouimaltaan käyttö.
Huoneiston ikkunasta näkymät
Reissun aikana oli tarkoitus olla enemmänkin aktiivinen ja ulkoilla, mutta sääolot eivät olleet kovin suosiolliset, joten lomalla tuli rentouduttua oikein kunnolla. Toki kuvista voisi luulla, että olemme olleet ulkona koko ajan. 🙂
Maisemat Vuokatinrinteiden laelta
Loman aikana kävimme autolla Vuokatinrinteillä katselemassa ruskan viimeisiä rippeitä, ihastelemassa Sotkamon keskustan järvimaisemia, käveleskelemässä Hiukanharjun luontopolulla upeassa luonnossa ja pelasimme sekä minigolfia että heittelimme frisbeegolfia Katinkullan radalla.
Hiukan uimaranta
Sapsojärvi
Hiukanharjun upeat maisemat.
Halutessaan on mahdollista tehdä pieni porrastreeni.
Hiukan metsissä riittää polkuja ja mäkiä tallattavaksi.
Ruskan heijastuu kauniisti lammen pinnasta.
Hotelli Tulikettu sijaitsee luontopolun varrella.
Häämatkan kunniaksi joimme leivoskahvit paikallisessa Makea Cafe & Delissä. Vahva suositus tälle viihtyisälle kahvilalle, jossa on herkullisen näköiset suolaiset ja makeat syötävät, tyylikäs ja yksinkertainen sisustus ja rauhallinen ympäristö.
Kahvit ja Britakakkua Makeassa.
Lisäksi tutustuimme Sotkamon Divariin, joka on tutustumisen arvoinen paikka keräilijöille ja piipahdimme Intersportista ostamassa minulle uudet vettä pitävät kengät. Kengät olikin tarpeen sateisten säiden vallitessa.
Sotkamon Divarista löytyy mm. astioita, koriste-esineitä, lehtiä ja kirjoja.
Illat rentouduimme huoneistossa. Huoneiston varaamiseen hotellin sijasta oli kaksi syytä, huoneistoissa on on oma sauna käytössä ja lisäksi syömisjärjestelyt ovat huomattavasti helpommat ja halvemmat.
Katinkullan 9-väyläinen frisbeegolfrata
Kotimatkalla pysähdyimme Naapurinvaarassa, Paltamossa ja Ahmaskosken riippusillalla jaloittelemaan kauniiden maisemien innoittamana. Sää oli pilvinen, kylmä ja Paltamossa alkoikin satamaan räntää oikein kunnolla.
Paltamon kirkkomaisema poikkeaa monesta muusta suomalaisesta kirkkopihasta.
Kaksi siltaa vierekkäin, autoille ja junille.
Ja kevyelle liikenteelle kolmas silta. 😉
Maisemakuvausta sillan alla
Siltojoen alta polkua pitkin…
….löytää tiensä tulistelupaikalle.
Muutama haapa jaksaa hehkua syksyn väreissä, mutta suurimmasta osasta ovat lehdet tippuneet.
Ahmaskosken riippusilta on ollut käyttökiellossa jo seitsemän vuotta.
Maisema muuttui hetkessä ja hetkeksi lumiseksi.
Ahmaskosken kohdalla Oulunjoen ympäristö on saanut ensikosketuksen tulevasta talvesta.
Vielä yksi kuva Oulusta Turkan ratsurinteen kohdalta, kun aurinko pilkahteli hetken aikaa.
Kaiken kaikkiaan loma oli ihan huippu ja kahdestaan vietetty laatuaika tuli tarpeeseen. Kiitos vanhemmilleni, jotka teitte tästä mahdollisen ja otitte lapsemme hoitoon! 🙂
Saattaapi olla syksyn viimeisiä kukkasia kuvattavaksi.
Nyt meillä on täällä pohjoisessa alkamassa syysloma miestäni lukuunottamatta ja lähdemme lastemme kanssa maanantaista torstaihin mökille Rukalle Kuusamoon.
Olen pitkään haaveillut retkestä Oulunsalon edustalla olevalle autiolle Varjakan sahasaarelle. Nyt tarjoutui mahtava tilaisuus Oulu-opiston kuvauskurssilaisten kanssa.
Varjakan satama, josta löytyy kapulalossi.
Varjakansaarelle pääsee kesäaikaan veneellä tai vuokraamalla omaan käyttöönsä kapulalossin. Kapulalossi on käsikäyttöinen ja yhtäaikaa lossiin voi pistää vauhtia neljä ihmistä. Matka ei ole kovin pitkä ja meillä meni saarelle pääsyyn noin 10 minuuttia. Lossin ja päärakennuksen avaimet voi vuokrata Warjakan baarista. Saari on nykyisin Oulun kaupungin omistama ja tästä linkistä löytyy hinnat ja lisätietoa.
Lisäksi jos haluat viettää oikein kunnon retkipäivän saaressa, on mahdollista vuokrata saaressa sijaitseva sauna omaan käyttöön. Saunaa vuokraa Varjakan Vene Ry.
Sauna
Pitkokset saunarantaan.
Varjakansaaren saha on ollut toiminnassa 1898-1929 ja oli aikoinaan pohjoismaiden suurin saha työllistäen enimmillään jopa yli 700 henkeä.
Saaren rakennukset on suunnitellut Oulun lääninarkkitehti Harald Andersin. Saarelle rakennettiin mm. suuri päärakennus eli Konttori, paloasema, elokuvateatteri ja useita kymmeniä asuntoja työläisille.
Ison talon päädystä konttoriin vie tie.
Sahalla sattui useita sahan historiaan vaikuttaneita onnettomuuksia. 1907 kaksikymmentä naista hukkui kilometrin päässä rannasta ja 1919 saarellla on iso tulipalo, jonka jälkeen sahaa uudelleen rakennettiin. Lopullinen niitti sahan toiminnalle tuli 1929 höyrysahan akselin katketessa, joka sattui maailmanlaajuisen talouslaman aikaan. Näistä seikoista johtuen saaren toiminta alettiin ajamaan alas.
Päärakennus
Sahatoiminnan loppumisen jälkeen asunnot ovat olleet jollakin aikavälillä Oulu-yhtiön työntekijöiden kesäasuntoina ja viimeiset asukkaat saarelta ovat poistuneet 1950-luvulla. Tässä linkki, jossa lisää tietoa saaren historiasta.
Saarelle rantauduttuamme kuljeskelimme osa ryhmässä ja osa omaan tahtiimme. Aluksi ajattelin, etten halua missään tapauksessa kulkea yksin, mutta huomasin kumminkin aika nopeasti, että minun kuvausvauhdilla kannattaa suosiolla jättäytyä omiin oloihin. Muu ryhmä siis paineli kaukana edellä.
Valon ja varjon leikkejä synkässä metsässä.
Konttorille pääsee kahta reittiä ja mennessä kiersimme hieman pidempää reittiä saunarannan kautta. Kasvillisuus oli varsin mielenkiitoista saunalta lähdettäessä kohti entistä asutuskeskittymää. Ensin vastassa oli synkähköä kuusimetsää, johon ilta-aurinko loi mahtavia valon ja varjon kontrasteja. Eteenpäin kävellessä vastaan tuli jyrkkä raja, jossa kuusikko loppui ja vastassa oli huomattavasti valoisampi ja rehevämpi lehtipuumetsä.
Edessä pilkottaa ensimmäiset merkit vanhoista rakennuksista.
Työläisten asunnot
Reitti oli noin kilometrin mittainen, joten hetken kuluttua edessä pilkotti lehtipuiden seassa punaisia rekennuksia, vasemmalla entisiä työläisten asuntoja ja oikealle kaartaessa konttori piharakennuksineen.
Yhteen työläisten asuntoon pääsimme sisälle.
Vanha koriste ikkunalla.
Valitettavasti rajallisen ajan myötä en ehtinyt kuvaamaan paloaseman tornia, mutta haaveissani on viedä tänne perheeni joku päivä retkelle ja yhdessä saunoa ja tutkia saarta tarkemmin. Saari on 2,2 kilometriä pitkä ja levyes noin 700 metriä.
Istuisko tässä hetken miettimässä syntyjä syviä?
Vai meniskö rohkeasti sisälle vain…
Ovi raottuu varovasti ja astahdan vanhalle räsymatolle.
Katseeni osuu ensimmäisenä tähän. Onneksi on valoisaa aikaa jäljellä.
Nenässäni tuntuu hieman tunkkainen häivähdys, mutta kaunista täällä on.
Kukahan täällä on sisustanut?
Paikan aavemaisuutta lisää siisteys ja yksittäisillä tavaroilla sisustetut huoneet.
Pesuvadin pitkä odotus, ei näy käyttäjiä.
Tulevaisuus häikäisee?
Oivallinen paikka syventyä mietiskelyyn….
Portaat ovat tukevassa kunnossa ja johtavat…
…yläkerran tyhjään aulaan.
Ficher Price-lelu koristaa yläkerran kamaria.
Takaisin ulos hengittämään raitista ilmaa.
Pihapiiri
Piharakennukseta löytyy retkeläisten onneksi käytössä oleva vessa.
Hieman täällä on omituinen olo yksin hiippaillessa, mutta toisaalta aika viehättävää.
Täällä on todella hiljaista ja ilmeisesti kurssikaveritkin siellä jossain ovat ihan hiljaa.
Vanhat puuveistokset makoilevat pusikossa.
Mielenkiintoisia esineitä lojuu siellä täällä.
Osa ovista on suljettu, liekö lopullisesti.
Nämä salaperäiset rakennukset jäävät taaksemme elämään omaa hiljaista elämäänsä.
Syksyn viimeisimmät kukkaset hehkuvat saarella ja me jätämme hyvästit tälle upealle ja mielenkiintoiselle paikalle.
Takaisin lossille kuljimme lyhyempää polkua muutaman hengen porukalla ja joukossamme oli saaren historiasta tietäviä tarinankertojia.
Auringon laskiessa horisontin taakse, me poistumme saarelta illan hämärtyessä.
Oli kyllä mielenkiintoinen kokemus käydä vihdoinkin saarella. Vinkkinä saareen aikoville, että saarella kuulemma majailee melkoinen punkkipopulaatio. Kannattaa siis pukeutua sen mukaisesti ja tarkistaa päivän päätteeksi kroppansa. Ja ei, en löytänyt illalla yhtään punkkia. 🙂
Jos punkkeja ei pelkää ihan kamalasti, niin paikka sopii lastenkin kanssa retkikohteeksi ja siellä pääsee ihan hyvin kulkemaan polkuja pitkin vaikka lastenrattaiden kanssa.
Hieman laahaa jutut jäljessä, mutta viikko sitten oli Oulussa Äimäraution raviradalla Ookko nää hevostellu -tapahtuma. Se on hevosista ja erilaisista hevosiin liittyivstä harrastuksista kiinnostuneille järjestettävä tapahtuma.
Hevosia silittämässä ja harjaamassa.
Pääjärjestäjä tapahtumassa tiettävästi on Kaleva, mutta mukana on monia muitakin tahoja, kuten Oulun OP, Kultajousi, Lakupiste, SRL Pohjois-Suomi jne.
Oulun raviradan maisemia
Tapahtuma olisi alkanut aamulla kymmeneltä, mutta me otettiin rento lähtö tapahtumaan ja olimme paikalla vasta puolen päivän maissa. Varsinaiset näytökset, kuten katrilli, vikellys ja etseratsastus olivat jo ohi, mutta tärkeintä lapsille olikin päästä silittelemään ja harjaamaan heppoja ja mahdollisesti päästä käymään hepan selässä.
Kultajousen mainosheppa on kiltti ja helppohoitoinen
Tällä hepalla pääsee riittävän kovaa.
Pikku-ukko kyllä kävi istumassa pienehkän ponin selässä, mutta alahuuli alkoi väpättämään hänellä siihen malliin, etten ehtinyt edes kuvaa ottaa todisteeksi. Hänelle riitti ratsastus leikkihepojen kyydissä. Tytär onneksi pääsi kierroksen ison hevosen selässä.
Sopivan kokoinen ratsu.
Tapahtumassa sai kokeilla myös ponin taluttamista.
Tapahtumassa oli mahdollista askarrella itselle keppihevonen ja sen jälkeen vaikka testata omaa uutta pollea keppariradalla. Lisäksi tapahtumasta löytyi ratsastustarvikkeiden kirppispöytiä ja erilaisia näytöksiä esim. kengitys.
Keppareiden askartelupisteellä pollet parkissa.
Tapahtuma oli maksuton lukuunottamatta kahvila ja ravintola palveluita. Tapahtuma päättyi iltapäivällä poniraveihin, jonka jälkeen meno jatkui lauantairavejen merkeissä. Myös raveihin sai jäädä tutustumaan ilmaiseksi, jos oli jo paikalla.
Raviliiga Oulun Kärppien omistaman Mercedes Match -ravurin esittelypiste.
Katsoimme raveja pari kierrosta, kun kerran paikan päällä olimme, mutta eipä meillä riittänyt kovin kauan mielenkiintoa toljottaa radalla kehää kiertävää hevosia.
Lähtöauton perässä.
Kyllä ne jaksaa juosta paljon ja kovaa.
MIstä välistä ne hepat näkisi parhaiten.
Tapahtuma on järjestetty useamman vuoden ajan ja toivottavasti jatkoa on luvassa. Kannattaa ehdottomasti käydä tässä tapahtumassa jos perheistänne löytyy innokkaita heppatyttöjä ja -poikia.
Asuntovaunustamme löytyi keulasta hieman kosteutta ja mies otti vaunun käsittelyyn, joten taitaa olla seuraava vaunureissu vasta ensi kesänä luvassa. Nyt täytyy keksiä muunlaisia kuvausreissuja.
Missä mun on hyvä olla, missä tuntee olevansa vapaa, missä mieli tyhjenee turhasta ja missä ihminen voi vain nauttia olostaan. Se paikka on Manamansalo.
Manamansalo toivottaa tervetulleeksi yhä uudelleen.
Tänne meidän perhe palaa vuosi toisensa jälkeen ja aina siellä on yhtä rauhoittavaa, kaunista ja aurinkoista. Mikä tästä paikasta tekee niin ihmeellisen? Varmaan yksi suurimmista vaikuttimista on se, että koko perhe pitää tästä paikasta. Siellä on rauhallista, ei mitään ylimääräistä ohjelmaa, ei shoppailumahdollisuuksia, vain puhdasta ja raikasta suomalaista luontoa parhaimmillaan: mäntykangasta ja paljon vettä.
Mäntyjä, mäntyjä, mäntyjä….
Ihana Oulujärvi, Kainuunmereksikin kutsuttu.
Tänä kesänä olimme vakaasti päättäneet, että tällä kertaa Manamansalossa emme mene vakipaikkaan, vaan testaamme naapurialuetta eli Kultahiekkoja. Takapenkillä alkoi kova vastustus ja itselläkin oli petturi fiilis, ettei me voida mennä minnekään muualle kuin Manamansalon Leiritnäalueelle. Kävimme Kultahiekkojen portilla tekemässä U-käännöksen ja äkkiä nokka kohti ainoaa oikeaa paikkaa.
Mutta tänne oli pakko päästä. 🙂
Olen esitellyt alueen viime kesänä ja tässä linkki siihen postauksen. Täytyy vielä mainita erikseen paikan miinukset: hinta yöpymiselle on kallis (2 aik. + 3 lasta +sähköt 78 euroa 2 yötä), vanhin huoltorakennus haisee pahalle ja alueelta on poistumisaika klo 15. Kaikki muu alueella on mielestäni plussaa.
Tuo alueelta poistumisaika on monessa paikassa kompastuskivi ja sen takia saatamme etsiä jonkin toisen leirintäalueen yöpymiseen. Voisko joku kertoa miksi tuo aika määritellään joillekin leirintäalueille? Itse en ole keksinyt yhtään hyvää selitystä sille monellakaan alueella, koska ne eivät yleenäs ole niin täysiä. Karavaanareiden omilla alueilla poistumisaikoja ei ole ja hyvin hommat toimivat. Toki ymmärrän suosituilla alueilla sen, esim. Tuuri, Nallikari, Rastila jne.
Hyvä esimerkki Muhoksen Montasta, että yrittäjä jättää mieluummin kokonaan rahat ottamatta ja katselee tyhjää aluettaan, kuin antaa ylittyä yhtään poistumisajasta klo 14. Olisin mennyt lasteni kanssa sinne sunnuntai-illasta maanantaihin, mutta mieheni olisi ehtinyt hakemaan vaunun ja meidät vasta klo 17. Alueella ei ollut kuin yksi vaunu ja me käännyttiin pois, kun maksu olisi pitänyt maksaa kahdelta vuorokaudelta. Ja mitä me oltais kulutettu sinä aikana enemmän? Ehkä vetäisty WC-pönttö muutaman kerran useammasti. Mitä muut olette asiasta mieltä ja miksi leirintäalueilla on tuollaisia poistumisaikoja?
Manamansalon leirintäalueen toisella leikkipaikalla olis uusia välineitä.
Kommenttikenttä tosiaan on edelleen pois käytöstä, mutta helpoiten palautetta voi antaa Instassa yksityisviestillä tai Facessa blogin omilla sivuilla.
Olin jo etukäteen päättänyt avautua tuosta aiheesta, mutta palataanpa kauniimpiin maisemiin ja annetaan kuvien puhua puolestaa.
MInigolf on koko perheen yhteinen harrastus.
Lauantainä iltapäivällä kävimme käveleskelemässä metsäpolkuja. Polkojua riittää Manamansalossa tallattavaksi ja varmasti jokaiseen makuun sopivia matkoja. Me lähdimme ihan pikaiselle kävelylle, mutta päädyimme kiertämään Teerilammen, noin 3,5 km ja aikaa kului aika monta tovia, sillä pikkumies olisi halunnut syödä metsän tyhjäksi puolukoista ja mustikoista.
Tärkeimmät varusteet retkelle.
Reitit metsäpoluilla on hyvin merkattu.
Silta Satumaahan ja retki alkakoon.
Leirintäalueen sauna, yöllä oli meiän saunavuoro.
Meiän marjarohmu ei olisi halunnut metsästä pois ollenkaan.
Syksyn tuntua
Aurinko laskee nopeasti
Särkisen laavulla
Auringonlaskut ei suosinut, sillä iltaisin taivaanrannassa oli pilviä.
Pillkopimeässä grillailua ja saunomista.
Elokuun viimeinen päivä oli sekä Suomen luonnon päivä että Nuku yösi ulkona -päivä. Luonnosta nautimme koko perheellä, mutta vanhin tyttäremme nukkui yön riippumatossa vaunun vieressä.
Pikkuvelikin sai testata riippumattoa päiväsaikaan.
Oli kyllä uskomattoman kauniit ja lämpimät kelit siihen nähden, että sunnuntai oli jo syyskuun puolella. Sunnuntaina nautiskeltiin rannalla olosta ja koko valtava hiekkaranta oli lähes koko ajan ainoastaan meidän perheen käytössä.
Uinnin jälkeen pikkulenkillä Reetan majalla.
Loppujen lopuksi aina on palattava arkeen ja kotiin, vaikka kuinka haluaisia vielä jäädä “metsään”. Perinteeksi on muodostunut kotiinpaluu Alassalmen lossirannan kautta.
Vielä on valoa ja väriä…
…mutta syksy hiipii hiljalleen.
Vähän haikein mielin kirjoittelen tätä postausta, sillä toistaiseksi ei ole suunnitteilla yhtään reissua ja vaunuakin olisi pakko huoltaa. Jospa vielä pääsisi jonnekin… 🙂
Meillä tuli hirvittävän pakottava tarve lähteä uudelleen Ikeaan. Tosin ihan vaan pikaiselle visiitille tällä kertaa ja aina voi asuntovaunussa valmistetun aterian siinä sivussa korvata Ikean lihapullilla. 🙂
Perjantaina illalla on tilaa käydä ostamassa viikonlopun herkut.
Illan hämärtyessä
Ja kerta meillä on oma asuntovaunu käytössä, niin miksi jättää hyvä mahdollisuus käyttämättä. Tottahan toki vaunu mukaan ja viikonlopun viettoon.
Vuanut ja autot mahtuvat parkkiin todella väljästi.
Tällä kertaa aioimme oikeasti viettää rentoa viikonloppua Camping Tornion leirintäalueella. Camping Tornio on melko lähellä Tornion keskustaa ja opasteet löytyvät kasitieltä perille. Leirintäalueen hintataso on aika keskiverto suomalaiselle alueelle. Tällä reissulla vanhin tyttäremme ei ollut mukana, joten maksut 2 + 2 ja sähköt, yhteenäs 60 euroa viikonloppu.
Päärakennus
Tervetuloa Camping Tornioon.
Leirintäalueella hintaan kuuluu iltasauna kkaikille yöpyjille. Mahdollista on vuokrata rantasauna kahdeksi tunniksi 15 euron hintaan ja siinä ajassa ehtii hyvin lämmittää saunan, pesuvedet ja saunoa yli tunnin. Rannassa on myös saunalautta, mutta toistaiseksi se ei ole käytössä, lupahommat kuulemma vaiheessa.
Pesutilat ja vessat
Keittorakennus
Uimapaikka ja saunalautta.
Alue on kaiken kaikkiaan siististi hoidettu ja siellä on mahdolliuus monenlaiseen tekemiseen: lapsille leikkipuisto, kolme tramppaa vapaassa käytössä, minigolf 4 €/henkilö tai 13€/perhe, polkuautot 8€/tunti, kanootteja, polkuveneitä ja -pyöriä on mahdollista vuokrata käyttöönsä.
Puisto ja minigolf
Saattaapi olla, että ensekesänä täällä on uima-allas….
Liakanjoki virtailee hiljalleen alueen ympärillä, tosin vettä oli vähän.
Leikkikentän vieressä on grillikatos, joka saattais vaatisi vähän korjausta, mutta kyllä siinä pystyi iltanuotiota pitämään. Rannalta löytyy toinen nuotiopaikka, joen törmällä on leirintäalueen laavu. Polttopuita ei tarvinnut täällä olla omasta takaa, niitä oli iso vajallinen lähes täynnä.
Polttopuuta riittää!
Lauantaina oli meillä harrastepäivä, tosin ihan rauhalliseen tahtiin. Tai no, pieni kilpailuvietti se aina nostaa päätään, kun miehen kanssa yhdessä pelataan. 🙂 Aloitimme minigolfilla koko perheen voimin, mutta kun lapset väsyivät peliin ja halusivat mennä leikkipuistoon, oli meidän vuoro ottaa mittaa toisistamme pelikentällä. Jääköön tulokset salaisuudeksi, mutta mukavaa oli pelata kesän ensimmäinen minigolf-peli. Pelin jälkeen vuokrasimme lapsille tunniksi polkuauton.
Polkuautoilijat
Sattui vielä niin somasti tälle samalla viikonlopulle, että uusin muumimuki oli ilmestynyt perjantaina ja sitä myydään vain Iittalan myymälöissä ja lisäksi joku verkkokauppa. Hyvä syy kävästä Haaparannassa Iittalalla pikaisesti.
Löytyi uusin Nuku hyvin -muki.
Samalla reissulla menimme pelaamaan frisbeegolfia Tonio DiscGolfParkkiin, joka on hyvä aloittelijoillekin sopiva puistorata Tornion vesitornin lähettyvillä. Itse olen pelannut aika vähän, mutta joka kerta pelattuani totean sen mukavaksi lajiksi. Oulussa ja lähikunnissa olisi useita hyviä ratoja tähän harrastukseen.
Hieno puistorata pelata frisbeegolfia.
Ja sinne lähtee tyylikkäästi kiekko.
Aina on aikaa kuvata yksi kirkko. Tornion kirkko on valmistunut 1686 ja sen on maailman suurin jäljellä oleva tukipilarikirkko. Valitettavasti tämänkään kirkon ovet eivät auenneet minulle.
Tornion kirkko kiviaidan takaa.
Tapuli peittää lähes koko kirkon näkyvistä.
Ilta vietettiin ystäväperheen kanssa kahvitellen, nuotiolla istuskellen ja hyvästä seurasta nauttien. Samainen perhe yöpyi Lapin reissullakin useamman yön meidän kanssa samassa paikassa.
Vohvelit ja kahvit maistuu hyvässä seurassa.
Onneksi on oma mopo mukana, jolla voi käydä katsomassa isompia koneita.
Tarkoituksella en ole maininnut heitä aiemmin, sillä meillä on vuosien saatossa kehkeytynyt heidän kanssaan matkaillessa hyvä rytmi. Päivät kuljemme omien mielenkiinnonkohteiden mukaan perheittäin sinne, mikä ketäkin kiinnostaa. Iltaisin , jos ollaan samoissa maisemissa yötä, kahvitellaan ja jutellaan yhdessä. Toimii tosi hyvin ja kummatkaan perheet eivät ole toistensatien tukkoina.
Seuraava reissu on selvillä, mutta siitä ei taida postausta ilmestyä. Suuntana on nimittäin sukukokous oman sukuni juurilla.
Tämä postaus on tytärteni toivoma kuvakooste Haaparannan Ikealta. Kaikki kuvat ovat varta vasten lavastettu tätä tarkoitusta varten. Olemme käyneet kuvat läpi koko perheellä ja olen saanut heiltä luvan julkaista nämä alla olevat kuvat.
Jos ärsyynnyt jo valmiiksi ajatuksesta, että katselet paljon kuvia Ikeasta, niin kannattanee sanoa heipat jo tässä vaiheessa. Kuvia on melko paljon ja ihan parasta kuvalaatua eivät kaikki ole, mutta kaikki kuvat ovat taattua kännykkäkameralaatua. 🙂
Kuvatessa emme alkaneet järjestelemään paikkoja sen kummemmin, vaan menimme sillä mitä oli tarjolla kussakin huoneessa. Kuvatessa huomioin, ettei ulkopuolisia ihmisiä näy kuvissa. Joitain kuvia olen jälkikäteen rajannut, enimmät kulissin tunnut pois. Toisaalta taas kerta kaupassa ollaan, niin hintalaput saa näkyä.
Kysyin Ikealta erikseen luvan, saako tällaisen postauksen tehdä ja ainoa ehto oli tosiaan, ettei kuvissa näy tunnistettavia ihmisiä, joilta ei pysty kysymään lupaa kuvan julkaisemiseen.
Tervetuloa Ikealle!
Tähän vois vaikka kellahtaa.
Kultainen häkki
Hetki aikaa istahtaa ja kerätä voimia.
Isännän paikka
Puutarhaunelmia
MIhinkä suuntaan tästä lähtisin?
Katsoppas siskoseni kuinka honma toimii.
Pelataanko hetki?
Työpäivän jälkeen jatketaan kotona….
Kylläpäs nyt ruoka jo maittaa.
Pienet tirsat kammarissa päivällisen jälkeen.
Mää vielä vähän leikin.
Aina on hetki aikaa istahtaa.
Tähän vois säilöä muutamia öttiäisiä….
Jospas minä koiran saisin….
Löytyiskö täältä mitään sisustusvinkkejä?
Ilta-auringon helliessä haaveisin vaivun.
Mitä ihmettä täällä tapahtuu???
Puuhakkaalla pojalla riittää tekemistä.
Justinsa joo! 🙂
Jospa tässä välissä tekis kotitehtävät.
Kimppu kukkasia ilahduttaa aina.
Päivää täti, voisikko tulla vähän auttelemaan?
Aika juoda kupponen kahvia.
Tämä härveli vaatii vähän tarkempaa tutustumista.
Ssshhhhh! Me ollaan piilossa.
MItä sitä pukis tänään ylleen?
Peilikuvia
Pikkutorkut eväti ole koskaan pahasta.
Kuka siellä?
Suihkunraikkaana syömään.
Vihdoinkin ruoka-aika!
Leijonankesyttäjä ja käärmeenlumoaja.
Ihana päästä piiiitkäästä aikaa leikkimään.
Kyllä kait täältä joutais kotia.
Kiitoa Ikea, tavataan toistekin. 🙂
Ikeallakin voi olla hauskaa koko perheellä. Näytti nuo sisustetut huoneet olevan suosittuja muidenkin kuin meidän perheen keskuudessa.
Ikealta suuntasimme vihdoin kotia kohti puolentoista viikon reissulta. Melko väsynyttä porukkaa alkoi olla matkassa ja tällainen kuvaussessio järjestiin retken loppuun.
Alla näkyvässä kartassa on lähes kaikki mutkat ja koukerot jotka reissulla ajoimme. Kilometrejä auton mittariin kertyi noin 2950 km.
Tämä oli ensimmäinen reissumme Norjaan ja Ruotsiin eli oppimatka noilla teillä ajamisesta. Ensi kerralla tiedämme, että noinkin paljon voi ajaa, mutta ei kannata. Paljon ehdittiin siis nähdä paikkoja, mutta loppujen lopuksi aika vähän kokea. Seuraavalla kerralla vähemmän ajoa ja enemmän tutustumista paikkoihin.
Kartalla näkyy lähes kaikki reitit, mitä reissulla ajettiin.
Vaikka emme ruukaa lomasuunnitelmia etukäteen tehdä, mieheni sanoi, että ensi kesänä ollaan viikko Manamansalossa. Ei huono vaihtoehto, mutta nähtäväksi jää…
Seuraavaksi tulossa eri reissulta, ja yllätys yllätys, kävimme uudestaan Tornio-Haaparanta suunnalla. 🙂 Ja lupaan, ei tarinoita Ikeasta, ainakaan kovin paljoa.
Lomamatkamme viimeisen yön nukuimme Haaparannassa leirintäalueella. Tarkoituksenamme oli mennä yöksi Seskarön leirintäalueelle, mutta portilla totesimme, kiitos ei tänä viikonloppuna. Siellä oli Harley Davidson Sweden kokoontuminen ja ilmeisesti he olivat nauttineet jotain, joka sai ukkelit pissimään ympäri pihaa. 🙂
Haparanda camping sijaitsee Torniojoen rannalla.
Ajoimme siis kiireesti 30 km ja ehdimme juuri ennen sulkemisaikaa Haparanda Campingin portista sisälle. Alue sijaitsee ihan Haaparannan keskustassa Torniojoen rannalla. Vastaanotto on River Motellin vastaaoton kassa samassa ja se meni kiinni jo 21.00. Meidät otettiin vastaan vähän sen oloisena, että oliko pakko tulla vielä ja valoja napsuteltiin pois päältä samalla kun ilmoittauduimme.
Vastaanotto löytyy RiverMotellista.
Leirintäalueella on hyvät parkkipaikat vaunuille ja autoille. Myös telttailijoille on todella hyvät nurmikentät. Pieni huoltorakennus sijaitsee heti leirintäalueen portin ulkopuolella, mutta siinä ei ainakaan toistaiseksi ole kuin vessat. Alueen sisäpuolella on jätehuolto, vesipiste ja kemssan tyhjennyspaikka. Yhdestä nurkasta löytyy myös grillikota ilman puita. Yleinen uimaranta ja lasten leikkipaikka löytyy pienen kävelymatkan päästä leirintäalueen ulkopuolelta.
Vessarakennus portin pielessä.
WC-tilat ovat hyvin siistit, mutta todella ahtaat.
Loput palvelut sijaitsevat läheisessä motellissa ja sieltä löytyvät erittäin hyvät keittiötilat niitä tarvitseville, lisää vessoja ja suihkut. Vastaanotosta sai leirintaalueen niin portin, huoltorakennnuksen kuin motellinkin koodit, joilla pääsi kulkemaan joka paikkaan läpi yön.
Keittiötilat motellin sisällä.
Hotellin käytävillä tuntui voimakas ruoan käry.
Motellin ravintolapuoli oli auki ties mihin asti ja siellä näytti olevan hyvin monenmoista kulkijaa, joten siitä johtuen tyttöjä emme halunneet päästää yöllä yksin vessaan parkkipaikkojen kautta ja 10-vuotias mainitsikin, että häntä vähän pelottaa isolla äänellä tiellä mölöttävät miehet.
Tilaa parkkeeraamiseen riittää.
Miinuksia tälle leirintäalueelle huoltotilojen sijainnista motellissa, motellissa tuntuva tunkkainen ruoan haju ja ravintolasta lähtevä pyörätie kulki asuntovaunumme perän takaa. Tällä alueessa olisi kyllä pontentiaalia pienellä panostuksella. Yhden yön hinta sähköineen oli 300 ruotsin kruunua ja sen mukaisella kurssilla euroina 28,23.
