Olen koko kesän haaveillut ja suunnitellut käveleväni Laaniskan vartta Oulun keskustaan Laanaojan päätepisteeseen ja ottavani noin miljoona kuvaa matkan varrelta. Minua kiinnostaa nähdä mistä oja mutkittelee ja mitä kaikkea matkan varrelta löytyy. Tästä linkistä voi lukea Oulun ja Kaupunginojan historiaa.
Miksi haaveiltu matka on pysynyt suunnitteluasteella näin kauan? Matkaa kertyi reilu neljä kilometriä kaikkinen mutkineen, ei kuulosta pahalle matkalle. Mutta, kun kuvaan jokaisen omasta mielestä kiinnostavan kohteen, esikatselun jälkeen jatkoon pääseviä kuvia kertyy helposti reilu sata.Jokainen jatkoon päässyt blogikuva saa kevytkäsittelyn kuvankäsittelyohjelmalla ja sen jälkeen siirrän ne blogin kuva-arkistoon. Tähän kuvien käsittelyyn ja siirtelyyn menee aikaa enemmän kuin itse blogin kirjoittamiseen. Kesän aikana ollaan reissattu aika paljon, niin tällaiset kotikaupungin kuvaukset tuppaavat jäädä muiden reissujen jalkoihin. 🙂
Kuvat kertokoot tarinaa ja bloginihan perustuu runsaaseen valokuvamäärään, mutta sitä ennen, rakkaalla lapsella on monta nimeä: Kaupunginoja, Plaanaoja, Laanaoja ja Laaniska ja varmaan muitakin nimiä löytyy, mutta tuossa tunnetuimmat.
Lähden kävelemään Kaukovainion ja Kainuuntien risteyksestä ja tarkoituksenani on kävellä koko ajan ojan läheisyydessä.Aurinko paistaa ja meinaa olla suorastaan kuuma auringon porottaessaa niskaan. Onko todellakin jo syyskuu?Polku vie kohti Huuhkajanpuiston jalkapallokenttiä.Matkalla tulee vastaan ensimmäinen silta ja vaihdan ojan toiselle puolelle.Tässä kohdalla oja näkyy vain silloilta ja on muutoin sankan pusikon kätköissä. Suovesi värjää veden ruskeaksi.Mahdollisuuksia löytyy…Edessäpäin häämöttää Oulun Yliopistollinen sairaala.Takana näyttäytyy uudehko Kastellin monitoimitalo.Oysin kohdalla vaihdan jälleen Laanaojan toiselle puolelle.Maisemat ei vieläkään ole silmiä hivelen kaunis.Valkokärpässieni? Minun kaltaiseni sieniasiantuntijan ei kannata maistaa yhtään sientä. 🙂Vesiposti. Joka paikkaan maalari on tehnyt signeerauksensa.Roskapato ja sorsat näyttävät viihtyvän.Moottoritien sillan alle.Katutaide eli graffitit voivat olla myös hienoja. Tässä kohdalla valitsin ojan väärän puolen, sillä olisin halunnut kulkea tuolla puisella sillalla.Raksilassa on upeat ulkoilumaastot ja talvella täällä kulkee hiihtolatu.Uskomattoman upeat maisemat ja en ole koskaan ennen tästäkään kulkenut, vaikka olen asunut Oulussa yli 20 vuotta.Matkan varrella on paljon penkkejä, joilla voi istahtaa hetkeksi nauttimaan sunnuntaiaamun rauhasta.Ouluhalli. Paitsi tässä kohdalla rauha järkkyi ja tuntui, että maa vajoaa ja jalat pettää alta. Ouluhallilla oli jokin tuning-tapahtuma ja bassojen jytke oli sanoinkuvaamattoman kamala.Pesäpalloaelämyksiä Oulussa tarjoaa Mustapekkastadion.OikopolkuTässä kohdalla Laanaoja pujahtaa Kainuuntien alitse Raksilasta Karjasillalle.Karjasillalta alkaa Laaniskan kauniimmat osuudet.Syyssunnuntain rauhaaHehkuvat ruusunmarjatKarjasillalla muutama harvemmin nähty punakoivu.Karjasilta ja Raksila kohtaavat.Taustalla Raksila, jossa asuin opiskeluaikana korkeissa tornitaloissa.Hopeapaju kumartaa ylle Plaanaojan.Karjasillalla istahdin hetkeksi penkille ja sorsat alkoivat hivuttautua minua kohti. Turha toivo lähestyä tyhjätaskua.Kolme joutsenta ja kolme sorsaa. Siivet-taideteos on Martti Tarvaisen veistämä.Tälläkin reissulla löytyi männynkäkkyräinen. 🙂Ruostetalo eli ympäristötalo ja uusi Kalevan talo.Kaupunginoja on alittanut junaradan ja ollaan virallisesti keskustassa.SyysväritysKeskustan entisen terveysaseman kulmilla vaahtera on tiputtanyt muutamia värikkäistä lehtiä.Oulun uusi punainen pyöräilybaana.Maisemat ovat kauniita, mutta ojan väri pysyy muuttumattomana.Vaaranpuisto sijaitsee Uudenkadun ja Saaristonkadun kulmauksessa.Vuonna 1967 paljastettu Jääkärien muistomerkki on Seppo Valjuksen suunnittelema.Entisen Rintamäen kohdalta oja kurvaa Uudenkadun alitse kohti Letkunpuistoa eli Otto Karhin puistoon.Ojan yli kurkistellessa vasemmalla puolella on uudehko Puistokahvila Makia.Pulut paistattelee päivää Laaniskan rannalla.
Martti Aihan Mediator-veistos Snellmannin puistossa. Taustalla kaupungintalo. Linkistä voi käydä lukemasssa tietoa veistoksesta.Oulun kaupungintalo on valmistunut kokonaisuudessaan 1887, vihkiäiset tosin olivat jo vuotta aiemmin. Alunperin rakennus on ollut Seurahuone.Kaupungintalo on tyyliltään uusrenessanssia. Ympäristö on kaunis ja edustava.Lisää oululaista historiaa.Oulun nykyinen tuomiokirkko on valmistunut 1832 ja torni 1845. Kirkon suunnittelusta on vastannut Carl Ludwig Engel.Kaupungintalon sivulla on menossa remontti.Kaupungintalon takana Maria Silfvanin puistossa Sanna Koiviston Ajan kulku -teos, 2005.
Laskeudutaan kohti Madetojan puistoa. Syyskuussa aurinkoisena päivänä luonto vihertää kuin keskellä kesää.Vanhan kivisillan alitse yhä lähemmäs merta.Taustalla Tähtitornin kahvila Linnansaaressa. Mielenkiintoinen paikka, kannattaa käydä tutustumassa Oulun linnan raunioihin.
Madetojan puistossa.Pokkisenpuisto. Viimeiset silmäilyt ympäristöön Laanaojan varrelta ja sitten ollaan meren rannalla.Tämä on Laanaojan päätepiste, Pokkisenväylä.
Kaunis on kesäinen tai oikeastaan syksyinen kotikaupunkini Oulu. Paljon jäi kuvia matkan varrelta julkaisematta vaikka näin paljon on kuvia taas täällä.
Lähdimme vaunureissulle Raahen Lohenpyrstöön mieheni kanssa melkein kahdestaan, sillä mukanamme oli vain 1,5-vuotias kuopuksemme. Kesän aikana on usein tuntunut, että kaikkein helpoin matkakumppani on tämä pienimmäinen. Hän on innokas menemään joka paikkaan ja kaikki käy. Isompia pitää patistella koko ajan ja läheskään kaikki paikat eivät kiinnosta.
Aluksi tuntui vähän vaikealta paikan valinta ja Raahe tuntui tylsältä, mitään sanomattomalta paikalta, mutta sinne on lyhyt matka ja meillä oli monenlaisia etukuponkeja ja passeja kertynyt kesän aikana reissuilta ja ne kaikki kävi SF-Caravan Lohenpyrstöön, joten suuntasimme kaikesta huolimatta Raaheen.
Pietari Brahe ohjaa liikennettä oikeaan suuntaan vanhan Raahen keskusaukealla.
Täytyy heti aluksi myöntää, että Raahe yllätti kauneudellaan ja merellisyydellään meidät ja vaikka paikka ei ollut meille täysin tuntematon entuudestaan, siellä riitti katseltavaa ja ihasteltavaa.
Mikonkarin kärjessä kuvaamassa kaunista kesäpäivää.
SF-Caravan Lohenpyrstö
Tervetuloa SF-Caravan Lohenpyrstöön.Lohenpyrstön päärakennus, jossa on mm.vastaanotto vessat ja saunat.
Lohenpyrstö on karavaanareiden oma leirintäalue ja hinnat siis täälläkin karavaanareihin kuuluville huokeammat eli sähköpaikka 19 euroa yö, muille 29 euroa. Meillä tuli kaikkien etujen jälkeen viikonloppu maksamaan leirintäalueen osalta 3 euroa. 🙂
Täältä löytyy lisää vessoja ja suihkut sekä leikkihuone Vilipertti.
Lohenpyrstö on 2007 perustettu leirintäalue ja sieltä löytyy kaikki mahdolliset mukavavuudet todella siisteissä tiloissa. Jälleen kerran ihmettelen samaa asiaa, että suihkuja on vain yksi, missä voi käydä omassa rauhassa ja loput on saunan yhteydessä. Ilmeisesti todellinen karavaanari, peseytyy yhdessä muiden kanssa. Vielä kumminkin on erikseen naisten ja miesten vuorot. 🙂
Uimarantaa. Rannalla on myös laituri.
Alueen oma uimaranta ei ole kovinkaan hyvä, mutta vajaan puolen kilometrin päässä on upea Mikonkarin yleinen uimaranta, jossa kyllä kelpaa polskia.
Uimaranta auringonlaskun aikaan.
Lapset on hyvin otettu huomioon ja alueelta löytyy aidattu leikkikenttä, jossa on ihan pienille potkupyöriä ja mopoja yms. Polkuautorata ja autot ovat vapaasti päiväsaikaan käytettävissä. Pyöriä ja soutuvenettä saa lainaksi, löytyy lentopallo- ja Petanque-kentät ja tikanheittopaikka. Uudehkona tilana on leikkihuone Vilipertti, josta löytyy mm. PlayStation, pöytäfutis ja muita pelejä.
Lasten leikkipaikatMerenrannan läheisyydessä on iso grillikota.Kodassa oli tulet valmiina, mutta meilä ei ollut makkaroita mukana.Aurinko värjää maisemaa.Aurinko laskee todella upeissa väreissä perjantai-iltana.Kesän liekehtivin auringonlasku.Hyvää yötä karavaanarit!
Raahea ristiin rastiin
Lauantaina lähdimme pojan päiväunien aikaan ajelulle. Yritimme kierrellä mahdollisimman paljon merenrantareittejä, koska vesimaisemat on aina yhtä mielekästä kuvattavaa, samoin kuin vanhat rakennukset.
MIkonkari
Ensimmäisenä ajelimme Mikonkarin kärkeen katselemaan vanhaa kalastajakylää. Siellä on muutamia ihania, vanohoja, punaisia mökkejä.
Tämä oli ainoa asumattoman näköinen mökki, joko oli kääntöpaikan päässä.Kurkkasin ikkunasta, kukaan ei kurkannut takaisin.VajaIso-Fantissa pursiseuran veneitä.
Vanha talo kunnostuksen kohteena.
Raahen tapahtumista emme etukäteen tienneet mitään, mutta yhtäkkiä väkeä oli joka paikassa ja liikenteenohjaaja pysäyttivät meidät ja heiltä saimme tietää, että käynnissä on Raahen Pimiät päivät. Päätimme mennä katsomaan kuinka pimeää porukkaa on liikkeellä. 🙂
Puiston pensaita oli koristeltu lasten ja nuorten tekemillä naamareilla.
Ensimmäiset paikat oli täynnä sekalaisen romppeen myyjiä. Pappa- Tunturin raatoja, astioita, leluja ja kaiken maailman tunnistamattomia hilavitkuttimia
Yksi Raahen Pimeiden päivien osallistuja.Vanhoja mopojaRonpetorilla oli myyjiä nurmikkopaikoilla, asuntovaunuilla ja pakettiautoilla.Vanha Mini
Tietysti kaiken kiertelyn lomassa tulee nälkä ja lähdimme suunnistamaan keskustaa kohti kävellen. Googlen avustuksella löysimme hyvän ruokapaikan, Alto Maren, jossa oli lauantainakin lounasbuffet. Valitettavasti tällä hetkellä heidän nettisivunsa eivät toimi kunnolla, joten linkistä ei ole hyötyä.
Keltainen talo on Langin kauppahuone.
Jälkiruokakahvipaikaksi voin suositella historian havinaa huokuvaa Langin kauppahuonetta. Ihastuttava paikka, jossa työntekijät ovat pukeutuneet ajan hengen mukaisesti ja kahvia juodaan vanhoista porsliinikupposista. Tänne ei kannata mennä kovalla kiireellä, vaan rauhassa istuskelemaaan ja ihastelemaan menneitä aikoja.
Kahvilan ikkunasta näkymiä vanhaan Raaheen.Langin kauppahuonoeen sisustusta.Takapihalle oli rakennettu uusi kuisti, josta on esteetön pääsy sisätiloihin.
Luontopolulla ja lähimaastossa
Leirintäalueen ja uimarannan lähistöllä kulkee Mikonkarin 1,8 km pituinen luontopolku. Kävimme polulla käveleskelemässä kahteen kertaan. Kuvailin siellä ensin illan hämyssä ja seuraavana päivänä hyvin kirkkaalla ilmalla.
Lintutorniin kiipeäminen omalla vastuulla.
Polkua ei voi varsin esteettömäksi kehua, mutta ryttyytimme siitä huolimatta rattaiden kanssa osan matkaa polusta, koska halusimme sinne yhdessä. Polun varrella on lintutorni, josta näkyy puiden ylitse suoraan merelle. Näkyvät ovat todella upeat ja harmittaa, etten hoksannut kuvata täältä auringonlaskua.
Uimarannalle johtava polku, tänne pääsee rattailla.Aurinko hetkeä ennen laskeutumista.Ainoa varmasti tunnistamani sienilaji on punakärpässieni. Ei siis kannata kysyä mua sienimetsään oppaaksi. 😉Lauantaina aurinko laskee herkissä sävyissä.Illalla luontopolulla oli rauhallista, päivällä oli pyöräilijöitä.Maisema merelle tornista. Alla näkyy laaja pihlajametsä.
Leirintäalueella takaisin. Jälleen on aika pakata leiri ja lähteä kotiin.
Syyskesän kauniit ja lämpimät ilmat näyttävät jatkuvan edelleen ja suunnitelmissa on vielä yksi vaunureissu. Ilmeisesti menemme tapaamaan kuuluisaa Pihtiputtaan mummoa. 🙂 Pihtiputaalla on yksi mielenkiitoinen paikka, jonka haluaisin käydä kuvaamassa, joten olkaahan kuulolla.
Tänä kesänä olemma matkustelleet poikkeuksellisen paljon asuntovaunun kanssa ympäri Suomen ja suurimmaksi osaksi olemme yöpyneet leirintäalueilla ja jonkin verran huoltoasemien parkkipaikoilla. Meillä on periaatteena, että vaunun vessaa ei käytetä eli yöpymispaikalla täytyy olla vessa käytössä aamusta iltamyöhään, yöllä sitä ei tarvita. Tämä on seikka, joka rajoittaa yöpymispaikan valintaa.
Kuivakäymälä ja ekopiste. Tosin vessassa ei ollut kuiviketta, mutta muuten oli siistit hyyskät. Ekopiste oli hiukan kaaoksessa. Siellä oli kyllä selkeät ohjeet mitä minnekin kuuluu lajitella, mutta ilmeisesti osa ihmisistä on lukutaidotonta.
Leirintäalueella olemme yleensä sen takia, että siellä on helppo ylläpitää kaikkia mukavuuksia, kuten ladata kaikkien kännykät, keitellä mikrossa puurot, suihkut löytyy, helppo laittaa hiukset ja vessat avoinna aina kun sinne haluaa mennä. Tämä oli ensimmäinen reissu täysin puskaparkissa ilman edellä mainittuja mukavuuksia. Hyvin onnistui ja minä tykkäisin tehdä reissuja enemmänkin tuolla tyylillä, mutta tämä asia jakaa perheessämme mielipiteet, joten täytyy jatkaa harjoituksia aina silloin tällöin.
Vikakönkään perimmäisessä nurkassa leiriytyminen oli kielletty ja pitihän se käydä katsomassa mitä siellä on. Matonpesupaikka kyläläisille.
Yleensä minä olen matkanjohtaja ja suunnittelen paikat minne mennään, tietenkin yhdessä mieheni kanssa tehdään lopullinen ratkaisu, että onko paikka hyvä. Tälle reissulle oli tarkoitus löytää paikka, jossa on rauhallista, luontoa, nuotiopaikka ja wc. Rovaniemen esteettömistä luontopoluista löytyi hyvin tietoa ja paikkoja oli useampi mistä valita. Lisäksi paikan valintaan vaikuttaa ajomatka, kun lomat on pidetty ja aikaa on vain viikonloppu. Rajana yleensä viikonlopun reissulle on pidetty noin 200 kilometriä. Vikakönkäälle tosin tuli vähän pidemmästi matkaa.
Pääportti Vikakönkään laavuille.Upea nuotiopaikka ja kolme laavua. Mahtuu isommallakin porukalla tulistelemaan.
Linkistä löytyy kaikki Napapiirin retkeilyalueen reitit. Tässä muutama hyvä luontokohde lapsiperheille ja liikuntaesteisille Rovaniemen pohjoispuolella.
Olkkajärvi
Vaattunkiköngäs
Vikaköngäs
Norvajärvi
Kävimme kaikki muut paikat katselemassa viikonlopun aikana paitsi Norvajärvelle emme ehtineet käydä. Ahkeran googlettelun tuloksena selvisi, että Norvajärvelläkin pitäisi olla vessa. Kuvien perusteella erittäin kaunis paikka ja siellä yleinen uimaranta. Muista kohteista löytyy muutamia valokuvia.
Ilmat viikonlopun aikana olivat kohtuullisen hyvät ja pahimmat vesisateet osuivat yöaikaan. Lomaan kuului lepoa, ruokaa, luontoa, amppareiden väistelyä ja tyttärelle yksi ampiaisen pistos, nuotioilta, korttipelejä ja kotiinlähtiessä appiukon luona vierailu. Kuulostaa hyvälle ja oli sitä. 🙂
Nuotiopaikka ja leveät kulkuväylät.Leveä väylä vai pitkospuut? Ei ainakaan ihan perinteiset pitkospuut.Vikakönkään esteettömäksi tarkoitettu reitti on alkanut lahota ja huonot kohdat on osittain merkattu kivillä.Ystävyyden siltaa pitkin Vaattunkijoen yli.Ystävyyden lukkoja sillalla.Upeat maisemat ja aurinkoinen päivä, joskaan ei kovin lämmin ilma.Tässä itse Vikaköngäs.Satuimme sillalle, kun kumiveneellä koskea laskeva porukka antoi taidonnäytteen koskenlaskusta.Sillalta toiseen suuntaan hieman rauhallisemman näköinen joki.Sillan jälkeen loppuu varsinainen helppokulkuinen osuus, mutta kävimme Ukkoharrin laavulla kärryjen kanssa. Muuten hyvä, mutta puunjuurakot teki matkasta poukkoilevan kyydissä olevalle. Matka yhteen suuntaan 300 metriä.Ukkoharrin laavu, löytyy puita nuotiointiin ja vessat.Ystävyyden silta kuvattuna Ukkoharrilta.
Vikakönkään helppokulkuinen luontopolku on vielä hetken aikaa kuljettavassa kunnossa, mutta aika pian kannattaisi aloittaa kunnostustyöt kyseisellä paikalla, jos sen haluaa säilyttää helppokulkuisena.
Vaattunkiköngäs
Tästä lähtee esteetön reitti, mutta myös useita muita reittejä.
Vaattunkiköngäs eli Könkäänsaaren esteetön luontopolku on pituudeltaan 1,5 km, tosin tällä hetkellä siellä on kunnostustyöt menossa ja polkua ei pääse kiertämään ympäri. Paitsi että, minä menin siltikin nuorimman tyttäreni kanssa työmaan reunaa noin 200 metriä. Mies palasi lopun porukan kanssa takaisin samaa reittiä.
Uskomattoman upea Könkäänsaaren luontopolun alkupää.Tälläkin luontopolulla ylitetään Vaattunkijoki.Pikkupöllöjä reitin varrella.Nuotiopaikalle asti pääsi helposti kulkemaan, mutta sen jälkeen alkoi työmaa-alue.Kuivakäymälät, hienoja rakennuksia on reitille rakennettu.Könkäänsaaren nuotiopaikasta ei ole parempaa kuvaa, koska siellä oli niin paljon muuta porukkaa retkeilemässä.
Meillä oli tarkoitus olla leikkimielinen kisa eri reittejä pitkin, että kumpi porukka on ennemmin autolla tai sillalla, niin kuin minä luulin. Kuvat kertokoot miksei me voitettu. 🙂
Luontopolun kunnostus käynnissä. Ihan varovasti hiippailimme tyttären kanssa tästä ohi ja edessä häämötti mielenkiintoinen vanha silta.Näyttää mielenkiintoiselta, vaikka on vähän huteran näköinen…Uskaltauduimme sillalle, sillä se oli kumminkin ihan virallisen reitin varrella. Alla lähes kuiva uoma.Yhtäaikaa niin kaunista luontoa ja karua kivikkoa.Kaunis paikka, pakko pysähtyä ja kädet olikin jo männyn pihkassa. Ei käy enää mielessäkään, että toiset ehkä kilpailee tosissaan.Vielä hetki levätään kauniilla paikalla ja tietysti kuvataan myös lepohetki.Kyllä tällä uusitulla reitillä kelpaa kävellä.Riippusillan alla odottelemassa, että missä muut. Ai niin, pitikin mennä autolle ja muut ovat jo siellä. Taidettiin vähän hävitä kisa. 🙂No pikaisesti vielä yksi kuva yläjuoksulle ja sitten autolle.
Olkkajärvi
Olkkajärvellä kävimme melko pikaisen reissun, lähinnä katsastamassa paikan mahdollisia tulevia reissuja varten ja nuorempi tytär halusi välttämättä päästä uimaan. Tässä vaiheessa keli oli jo aika hyytävä ja tuuli iski suoraan järveltä uimarannalle. Tyttö oli sitkeä ja kävi pulahtamassa hyiseen veteen. 🙂
Olkkajärven uimaranta.
Olkkajärvi näytti mielenkiintoiselta paikalta tulevia reissuja ajatellen, joten ei siitä sen enempää tällä kertaa.
Takaisin Vikakönkäälle
Illaksi ajelimme takaisin leiripaikallemme ja tarkoituksenamme oli syödä iltapala nuotiolla. Nuotiopaikalla oli tulet valmiina ja liityimme notskilla olevan porukan seuraksi viettämään lauantai-iltaa. Seuraksemme sattui innokas karavaanari-kullanhuuhtoja-muusikko Lapista, entisen kotikuntani naapurikunnasta lähtöisin oleva pariskunta. Juttua olisi riittänyt heidän kanssaan vaikka aamuun asti.
Iltanuotiopaikkamme päivällä kuvattuna.
Iltapalan saimme syötyä turinoinnista huolimatta, mutta tarkoitukseni oli kuvata nuotiotulta, joka kyllä unohtui. Ainoa kuva minkä ehdin ottaa, on kuva hiipuvasta hiilloksesta. Aina ei välttämättä tarvitse olla kuvia, kun voi jäädä muutenkin mukavia muistoja. Vaikka, jos totta puhutaan, tämä kuvaaminen on niin mukavaa. 🙂
Hiipuva hiillos hehkuu vielä hetken.
Jännitystä kotimatkalla
Sunnuntaina kyläilimme appiukolla ja jälleen kerran meillä meni kotimatkalla myöhään, vaikka useimmiten aiomme olla ajoissa kotona. Aikomukseksi jäi tälläkin kertaa. Vielä viime hetken reissun pidennystä saimme sillä, että ajoimme poikkeuksellisesti kotiin Ranuan kautta. Siellä ehdimme kävästä Fazerin myymälässä ostamassa kahviherkkuja vaunussa kahvitteluun.
Tulevan talven törröttäjä
Ranualla olisi pitänyt ehdottomasti tankata auto, mutta eipä kumpikaan muistanut, että täysi tankki tuo turvallisuuden tunnetta kotimatkalle. Noin 50 km oli matkaa Pudasjärvelle, kun muistimme tankkauksen ja kaikki siellä päin liikkuneet tietää, että Ranuan ja Pudasjärven välillä ei ole yhen yhtäkään huoltoasemaa. Tankki piippaa tyhjyyttään keskellä suomaisemia ja minulla jalat tärisee kun laskeskelen, että kuinka paljon matkaa on kävellä huoltsikalle, kauanko siihen menee aikaa ja milloin olemme vihdoin kotona. Pääsimme Pudasjärvelle ja kaarsimme ensimmäiselle huoltsikalle tankkaamaan järkyttävän kallista dieseliä. 55 litran tankkiin mahtui 55.23 litraa, joten hilkulla oli. Mieheni mielestä oltaisi vielä päästy ajamalla seuravalle halvemmalle asemalla. 🙂 Kotiin ehdimme jo kymmenen aikaan illalla.
Syksy saapuu hiljalleen, vaikka lämpöisiä ilmoja edelleen riittää. Väistämättä edessä ovat kohta haikeat jäähyväiset karavaanarikaudelle, mutta toistaiseksi meillä on vielä tälle syksylle suunnitelmia. Tulevat säätilat vaikuttavat kumminkin paljon syksyn reissuihin. Talvella emme ole kumpikaan innostuneet karavaanarielämästä, joten vaunu menee viimeisen reissun jälkeen talviunille.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.