Tänne täytyi taas päästä, Manamansalon maisemat suorastaan kutsuivat meitä, tulkaa tänne. 🙂
Vanhin tyttäremme oli kesätyö- ja lomamatkalla Ivalossa puolitoista kuukautta ja hänen kotiuduttuaa kysyimme häneltä, että haluaako hän tänä kesänä perheen kesken karavaanarireissulle ja jos haluaa niin minne. Vastaus tuli hetkeäkään empimättä, Manamansalon leirintäalueelle.
Tervetuloa Manamansalon leirintäalueelle.
Hiukan varovaisesti ehdotin hänelle, että miltä kuulostaisi viikon reissu? Nyt ollaan viikko oltu täällä ja aika on rientänyt niin nopsaan, että vielä venytämme lomaamme yhdellä päivällä.
Ensimmäisen illan ihana auringonvalo toivotti meidät tervetulleeksi.
Kelpaa istuskella katselemassa maisemia Oulujärvelle.
Saavuimme perjantaina tänne koko perheellä ja lisäksi menossa mukana ovat minun vanhempani omalla vaunullaan. Sunnuntaina mieheni täytyi lähteä kotia ja töihin, koska hänen lomansa on jo loppunut. Alunperin suunnitelma oli, että hän hakee meidät perjantai-iltan kotia, mutta ei raaski vielä kotiutua täältä ja ollaan ainakin yksi yö.
Ihanaa loikoilua “Mä oon niiiiin lomalla!”
Kauheasti täältä leirintäalueelta ei ole uusia näkökantoja esittää, joten linkitän tähän aiemmat postaukset ja kuvien kautta saatte elää tämän vuotista reissuamme.
Manamansalossa mieli lepää 2019
Manamansalo – Oulujärven helmi 2018
HIekkarantaa riittää
Maisemat ovat yhtä hurmaavat vuodesta toiseen, joten niitä jaksaa kuvata. Samoin pehmeän hiekkainen uimaranta jaksaa ihastuttaa vuodesta toiseen uimareita ja heidän rantavahtejaan.
Peloton ja kyltymätön vesipeto
Kunnon vesisota piristää aina.
Siskokset
Ilmat tällä lomalla ovat olleet kovasti vaihtelevat, kylmistä sadepäivistä lähes hellelkeleihin. Sadepäivinä on otettu rennosti vaunulla lueskellen, somettaen ja ulkoillen sadekuurojen välissä. Aurinkoisina päivinä on ulkoiltu enemmän ja tietysti vietetty aikaa rannalla ja osa porukasta on ahkeroinut keräämällä mustikoita talven varalle pakkaseen.
Sateisena päivänä voi vaikka leipoa mustkkapiirakkaa mikrossa. Enpä ole ennen asuntovaunussa leiponut, mutta hyvää tuli.
Aurinkoisella säällä mm. pelataan minigolfia.
Välistä leirintäalue on ollut lähes täynnä ja kaikista kurjimmilla keleillä koko isolla alueella ei ollut kuin muutama muu vaunu meidän lisäksi. Nyt viikonloppua kohden näyttää taas liikenne vilkastuvan ja sopivasti aurinkokin pilkistelee pilviverhon takaa.
Sateen tauottua hetkeksi happihyppely on paikallaan.
“Vau, täältähän näkee vaikka kuinka kauas!”
Tästä sillalta putkahtaa kuin satumetsään, suosikkipaikkaani tällä alueella.
Satumetsä
Satumetsän auringonlasku
Käpytikka vaunun ikkunan läpi kuvattuna. Pääskysenpesä huoltorakennunksen vessan katonrajassa.
Kangassinisiipi
Jälleen kerran voin todeta, että tämä on maailman paras lomanviettopaikka meidän perheelle.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.