Oulun Tuiran kaupunginosassa, parin kilometrin päässä keskustasta, löytyy vanhaa ja uutta aikaa huokuva laaja Tuiranpuisto.
Siskon kanssa
Alueelta löytyy mm. 1900-luvun taitteessa rakennetteja suojeltuja Oulun kunnallissairaalan, hermosairaalan eli mielisairaalan ja synnytyslaitoksen rakennuksia.
Valitettavasti täälläkin on paikat töhritty. Tarinat innostuneen luottoseikkailijan kanssa jatkuu.
Keskellä puistoa, mäntyjen siimeksessä tarjoaa keskikesän kukkaloistoa upeat alppiruusut.
Ihanat alppiruusut
Alueelle on mahdollista päästä esteettömästi kulkemaan lastenvaunujen ja pyörätuolin kanssa. Reitit ovat hyvässä kunnossa, sillä ne on rakennettu 2020.
Esteettömät kulutLöytyy myös penkkejä istuskeluun.
Uudehko leikkipaikka tarjoaa lapsille erilaisia keinuja ja kiipeilypaikkoja.
Tämä keinu oli kaikkien suosikki.Myös hämähäkkikeinu on aina kiva.Ja vanha perinteinen keinulautakin kelpaa.
Kirjoitin ekaa kertaa blogia kännykällä reissun päällä ja tuntuu, että tuli vähän vaillinainen verrattuna läppärillä kirjoittamiseen. Asetukset on aivan erilaiset ja ne on vähän vielä hakusessa. Jatketaan siis harjoituksia.
Olen käynyt Manamansalossa lomalla viimeisen 30 vuoden aikana pitkästi toistakymmentä kertaa ja luonnollisesti saarella on tullut koluttua muitakin paikkoja kuin pelkkä leirintäalue. Näköjään silti aina voi löytää uusia kohteita.
Manamansalon uimarannalle satunnainen kullkija ei helposti eksy.
Yhtenä vähemmän kuumana päivänä lähdin lasten kanssa autoajelulle tutkimaan mitä tielle näkyvät rakennelmat ovat. Paikasta ohiajaessa olimme useamman kerran pohtineet puisia “hökötyksiä” ja nyt oli aika käydä tsekkaamassa.
Tämä ihmeellinen konttaava ukkeli vilahti ohikulkijalle. Tämän siään pystyi kiivetä ja oli siisitissä kunnossa sisätiloiltaan.
Yllatys oli kyllä suuri, kun kyltti rannalla kertoi paikan olevan Manamansalon uimarannan leikkialue. Mitään tietoa tästä puistosta en varsinaisesti löytänyt, mutta tämä on hyvin lähellä Manamansalon toista leirintäaeluetta Manamansalon Porttia. Opasteita puistoon en nähnyt missään. Paikka sijaitsee ihan Manamansalontien varressa melko pian kun on saapunut saareen Kaivannonsalmen sillan kautta.
Pukukopit ja keinut rannalla
Pieni mökki. jonka sisällä on laveri ja pöytä.
Kaikista hauskin paikka lasten mielestä oli tämä venelaituri, joskin laiturilla oli melkoisen paljon lintujen jätöksiä.
Hiiiio-hoiiii, kapteeni huutaa!
Ylläoleva kukkakuva on tyttäreni kuvaama rannalta lähtiessä.
Reilun viikon aikana olemme käyneet kaksi kertaa Rovaniemellä. Ensimmäisellä kerralla kävimme päiväseltään viemässä tyttäremme sinne ja siitä hän jatkoi sisareni kyydillä pohjoisempaan Lappiin.
Piknikkiä ja parkouria
Jääkauden merkkejä
Siltä reissulta jäi kiva piknik-vinkki tarjota teille. Ajoimme autolla Ounasvaaran huipulle, jossa evästelimme porukalla. Meillä oli eväät valmiina muuta kuin aloimme syömään. Huipulla kulkee luontopolku, jonka varrella on nuotiopaikka ja näköalatorni. Ounasvaaran huipulle löytää autolla osoitteella Hiihtomajantie.
Meidän reissumme oli sen verran nopea, että kiipesimme kallioista rinnettä vain pikkumatkan ja istahdimme syömään. Toki ruokailun jälkeen lapset ja aikuisetkin ehtivät hetken hypellä maastossa ja ihastella maisemia.
HIlla kukki Ounasvaaran huipulla
Huoneistohotelli ja leikkipuisto
Tyttären paluumatka taittui Ivalosta Rovaniemelle bussilla ja me menimme häntä sinne vastaan. Tällä kertaa päätimme olla yhden yön kohteessa. Majoitukseksi valikoitui huoneistohotelli Crystal Arctic Suites, joka sijaitsee ihan Rovaniemen keskustassa, Pohjolankadulla. Kadun toisella puolella on Supermarket ja kävelymatkan päässä rautatie- ja linja-auto -asemat.
Ctystal Arctic suites
Runsas aamupala sisältyi majoitukseen, joka löytyi huoneen jääkaapista. Poika valmisti itselleen aamupalan.
Iltakävelyllä
Huoneistot ovat noin kaksi vuotta vanhoja eli nykyaikaisia ja tyylikkäästi sisustettuja. Yhä edelleen kuulemma koronan vaikutukset ovat nähtävissä ja turisteja ei ole kotimaisia eikä varsinkaan ulkomaisia. Olimme liikkeellä keskellä viikkoa ja ainoat asiakkaat sinä päivänä.
Aamupalan olisi voinut huoneen sijasata nauttia myös näissä viehättävissä tiloissa.
Sää ei ollut kaikista suosiollisin, varsinkaan tulopäivänä. Vieno-myrsky yritti kovasto myllertää, mutta onneksemme meidän reiteillä sademäärät jäivät luvattua pienemmäki.
Sieltä saapuu lomalainen
Kiire siskon luo!
Haettuamme tyttäremme bussiasemalta suunnitelmissa oli viedä pikku-ukkeli Angry Birds leikkipuistoon. Puisto sijaitsee keskustan tuntumassa joen rannalla osoitteessa Valtatie 4.
Tervetuloa Angry Birds puistoon.
Teeman mukaisia tuikeita kuvia. 🙂
Liukuja ja kiipeilyä
Puistossa on Lappsetin leikkinälineet ja se on rakennettu vuonna 2012. Puistoon ei ole pääsymaksua ja sinne ovat tervetulleita kaikkia innokkaat leikkijät.
Singotaanko sinut korkeuksiin?
Isojen kiipeilyteline, vähän matkan päässä oli pienemmille omansa.
Vaijeriliuku, joka tosin ei oikein tahtonut liukua.
Ihana ja siisti puisto, jossa on paljon erilaista tekemistä, suosittelen poikkeamaan vaikka ohikulkumatkalla. Puiston reunalla oli kaksikin kioskia, joista sai ainakin kahvia ja jäätelöä. Meillä tuli puistosta äkkilähtö kun alkoi kova sade ja rakeet ropista niskaan.
Leikkipuiston vierailija
Blogista muutama sana
Olen mielessäni ristinyt tämän blogin kesäblogiksi, koska talvisin tulee niin vähän kirjoiteltua. Huomaa taas, että kotimaanmatkailijat etsivät tietoa kohteista kesäisessä Suomessa, lukijoita on päivä päivältä enemmän. Valitettavasti minun on edelleen pidettävä kommenttikenttä suljettuna järkyttävän roskapostimäärän vuoksi, mutta kommentteja voi halutessaan jättää blogin Facebook-sivujen kautta tai sitten Instassa. Olisi kiva kuulla palautetta. 🙂
Muistaakseni huomenna on se päivä, kun tasan kolme vuotta sitten julkaisin ensimmäisen blogipostaukseni. Aika monta tarkistusta piti tehdä tekstille kirjoitusvirheiden varalta ja vielä sen päälle käsi täristen miettiä, että painanko julkaise-nappia vai deleteinkö koko stoorin. Nykyisin on helpompaa ja toivon vaan, että te lukijat hyötyisittä mun jutuista.
Muutama hetki taaksepäin olimme koko perheellä viikonlopun minilomalla Rovaniemellä.
Joka syyskesäinen asuntovaunulla matkustamisen laiskuus iski tänä vuonna ennätysaikaisin ja viime hetkeen asti pohdimme erilaisia vaihtoehtoja yöpymisen suhteen. Airbnb, hotelli, mökki, vaunu….
Majoituskohde, kerrostalo oikealla.
No vaunu jäi kotipihaan ja varasimme tyylikkään Tuomas luxurious Kaakkuri -huoneiston Rovaniemen keskustasta Booking.comin kautta. Tosin tämä olisi ollut mahdollista varata myös Airbnb:n kauttakin.
Tämä oli ensimmäinen kerta kun olimme tällaisessa huoneistossa yötä, mutta ei varmasti viimeinen. Kaakkuri-huoneisto on Kansankadulla, lähes kaikkien palveluiden ollessa kävellen saavutettavissa.
Huoneen vuokraaja oli pihalla vastassa opastamassa meidät parkkihalliin ja tuli sisälle esittelemään meille huoneiston ja kertoi, että heihin voi tarvittaessa olla yhteydessä ympäri vuorokauden.
Ainoa kuva sisustuksesta, mutta sänky olikin hyvä nukkua.
Itse huoneisto on lähes uudenveroinen 43 neliön kaksio eli yksi makuuhuone, tupakeitttiö ja sauna. Majoitushintaan sisältyy lakanat ja pyyhkeet, loppusiivous, kahvinkeittotarvikkeet ja kaapeista löytyy hyvät perusvälineet kokkailuun.
Parvekkeelta maisemia katselemassa. Yöelämän äänet kuuluivat asuntoon vähän liiankin hyvin, tosin ikkunat olivat auki läpi yön. Asunto oli melko lämmin tuuletuksesta huolimatta.
Talon takana on kuntoilupuisto, leikkipuisto ja Rovaniemen keskuskenttä. Noin 300 metrin päässä ostoskeskukset Revontuli, Rinteenkulma ja Sampokeskus sekä kaikki muut keskustan palvelut.
Kauppakeskukset ovat lähellä asuntoa.
Eipä sitä kummoisia ehdi yhden viikonlopun aikana, varsinkaan jos tytöt haluavat shoppailla. 🙂 Lauantaina kaupoissa kiertelyn lisäksi oli luvassa vierailu appiukon luona ja ilta-ajelulla muutama räpsäisy auringonlaskusta ja Rovaniemen ikiomasta maamerkistä eli Jätkänkynttilä-sillasta.
Auringonlasku Ounasjoella
Jätkänkynttilä hieman myöhemmin.
Sunnuntaina ehdimme hetken ulkoilla Ropsin kotikentän laidalla ja siellä olikin mitä erilaisimpia mahdollisuuksia kiipeillä ja kuntoilla. Jos Oulua verrataan vastaaviin paikkoihin, niin väkeä oli todella vähän liikenteessä ja kovin oli rauhallista.
Puistossa. Taustalla majapaikkamme
Leikkipuiston ihmeellinen kiipeilykuutio
Trampoliini maantasalla
Rovaniemen palloseuran kotikenttä
Kentällä kovaa potkiva yksinäinen treenaaja.
Vähiin käy taas matkustelu ja reissut syksyn tullen, mutta täytyy yrittää jollain keinoin blogia päivittää myös talven yli.
Hei, pysykäähän kuulolla, vaikka postauksia tuleekin vähemmän!
Tämän reilun viikon reissun viimeinen etappi on Kuopio Rauhalahden leirintäalue. Kyseisellä aluella olemme olleet kerran aiemmin, noin kymmenen vuotta sitten ja silloin paikasta jäi ihan hyvät fiilikset.
Usein meillä tulee matkustettua hitaampia ja pienempiä teitä.
Matkan varrelta
Olemme olleet varsinaisia karavaanareita ja omalla vaunulla kulkijoita vuodesta 2014 asti ja sitä ennen kuljimme useampana kesänä viikon reissuja vanhempieni asuntoautolla. Sinä aikana olemme olleet puskaparkeissa ja sekä SF Caravan- alueilla että muilla leirintäalueilla.
Leirintäalue on rauhoitettu liikenteeltä 24-06.
Omat kokemukseni näiden alueiden välillä on hiukan ristiriitaiset, karavaanareiden omilla alueilla on yleensä siisitimpää (vessat yms. tilat), rauhallisempaa, edullisempaa, paremmin hoidetut alueet ja rakennukset. Muilla leirintäalueilla, varsinkin isoilla, siisteys kärsii väkimäärän paljoudesta ja on rauhattomampaa elämää, juhlijoita enemmän.
Nämä on minun havaintojani ja omat mieltymykseni vaikuttavat mielipiteeseeni ja käytämme yhtälailla kaikkia alueita, mikä parhaiten osuu matkamme varrelle.
Rauhalahden leirintäalue on Suomen viidestä viiden tähden leirintäalueista yksi. Tästä linkistä voit lukea enemmän tähtien vaatimuksista ja tästä linkistä, miten Suomen luokitus eroaa muiden maiden vaatimuksista. Ihan mielenkiintoista luettavaa.
Karavaanarit parkissa
Suomessa siis leirintäalueiden tähtiluokitusta parantaakseen pitää mm. olla paljon erilaisia palveluita tarjolla ja anniskelualueiden pitää olla kunnossa. Kaikki tämä on minulle toisarvoista ja tärkeämpää olisi hyvät majoitusalueet, siistit ja puhtaat saniteettitilat ja muut huoltorakennukset, hyvät lasten puistot ja kunnolliset uimarannat.
Rauhalahden vauvanhoitohuone
Rauhalahti kärsii mielestäni tästä viidestä tähdestä, sillä palveluita löytyy alueelta laidasta laitaan. Esimerkkinä monenlaista välinevuokrausta, anniskelualueet, eläinpuisto jne.
Vaikka joka paikassa toitotetaan koronaviruksen myötä tehostettua siivousta, se ei käytännössä näkynyt millään lailla WC-tiloissa. Illalla vessat olivat haisevat, likaiset, käsipyyhepapaperit lopppuivat kesken ja tilat olivat yksinkertaisesti paljon käytetyt. Toki käyttäjät itse voisivat omalta osaltaan huolehtia siisteydestä, mutta silti välisiivous olisi ollut paikallaan.
Erillinen huone ehostamiseen.
Toinen häiriötekijä alueella oli remuavat ukkoporukat mökeissään, kun vaunupaikkamme sattui liian lähelle heitä. Heillä varmaan oli ihan mukavaa, mutta alkoi jo korvissa soida aikuisten miesten känninen räkätys kun sitä oli kuunnellut tunti toisensa perään.
Alueella on monentasoista mökkimajoitusta
Luonnollisesti tähtiluokitus nostaa palveluiden ohella myös hintaa. Meillä yksi lapsistamme ei ollut mukana reissussa, joten neljältä hengeltä kaksi vuorokautta omassa asuntovaunussa maksoi 86 euroa sähköineen.
Pienimmät mökit
Nyt voi kuulostaa siltä, että koko paikka on ihan kökkö, mutta ei se sitä ole. 🙂 Henkilökunta on todella ystävällistä, huoltotilat ovat isot ja niihin ei tarvinnut koskaan jonottaa väkimäärästä huolimatta. Juomavesipisteitä on runsaasti ympäri aluetta, hieno uimaranta leikkipuistoineen ja mitkä upeat maisemat niin leirintäalueella kuin koko Kuopiossa ja lyhyitä luontopolkuja kulkee Rauhalahden alueella.
Majoituspaikkoja vaunuille ja autoille
Monilla leirintäalueilla on tarkat saapumis- ja poistumisajat, esim. klo 12 täytyy olla alueelta ulkona ja meidän kesälomarentoutujayökukku-perheelle tämä monesti tuottaa hankaluuksia ja varsinkin kiirettä. Rauhalahteen voi saapua aamu kuudelta ja poistua täytyy illalla klo 23 mennessä.
Uimarannalla on leikkipaikka ja grillikatos
Saavuttuamme Rauhalahteen, pystytimme leirin, söimme ja lähdimme ystäväperheen kanssa Koskilaivoilla risteilylle Saaristokaupunkiin. Sää oli mitä mainioin 1,5 tunnin risteilylle M/S Koskella. Risteilyt lähtevät Kuopion Matkustajasatamasta, mutta ainakin M/S Salmetar ottaa matkustajia kyytiin myös Rauhalahdesta.
Kuopion satamassa
M/S Koski oli meidän aluksemme.
Risteilyllä seilataan Kallaveden saaristossa ja mm. Kuopion asuntomessualueen ranta-asunnot näkyivät risteilijöille. Risteilyt on mitä mainioin kohde myös lapsiperheille ja varsinkin 3-vuotiasta kovasti kiinnosti laivan “ratti” ja torven töräyttely oli mieliinpainuva ja jopa vähän pelottava. Perhelipun (2+2) hinta on 40 euroa.
Ihanat serkkupojat, joita meidän poika pitää veljinään. 🙂
Korona-nalle?
Paras mahdollinen risteilysää
Ihastuttavia mökkisaaria…
….ja rantasaunoja
Nähtävillä on niin vanhaa kuin uuttakin.
Vesiliikenne on vilkasta
Risteilyn jälkeen palloilimme hetken satamassa katselemassa maailman menoa ja siinä seisoskellessamme paikalle saapui riksakuski kyselemään olisiko kyydin tarvitsijoita. Kyyti satamasta leirintäalueelle olisi maksanut 3o euroa kolmelta hengeltä. Sen sijaan Vänärin uimarannan kierros maksoi kymmenen euroa, joten kolme innokkainta pääsi testaamaan tätä hupia.
Vänärille menijöitä
Seuraavana päivänä oli vuorossa pakollinen shoppailupäivä ja suuntasimme Matkuksen ostoskeskukseen. Ensimmäisenä lapsilla kiinnittyi huomio isoon leikkipuistoon kauppakeskuksen pihalla, joka ilmeisesti oli melko uusi. Lupasimme, että ensin shoppaillan ja syödään ja sitten leikitään.
Toisen paratiisi, toisen painajainen 😉
Tämmöseen paikkaan kun eksyy lomareissulla, tulee väkisillä mieleen, että heittää aikaa niin hukkaan, mutta nyt oli oikeasti pakko käydä ostoksilla. Aikaa kului tuntikaupalla täällä ja syödäkin täytyi, mutta onneksi Ikean lihapullat auttoivat jaksamaan vielä lasten Olopuistoonkin.
Tervetuloa Olopuistoon!
Kyllä kelpaa leikkiä
Illalla leirintäalueella kävin tyttären kanssa rannalla hetken kuvaamassa, mutta varsinaisia luontokuvauksia enemmän seuraavassa postauksessa.
Meidän pikku-ukkeli on puhunut koko talven, että kesällä lähdetään reissuun ja käydään eläinpuistossa. Hetken jo luulin kevään aikana sen olevan mahdoton haave toteuttaa kuluvan kesän aikana, koska korona. Niin vain päästiin reissailemaan ympäri kaunista Suomenmaata ja niin myös kutsui meitä Ranuan eläinpuiston jääkarhut, hirvet, ahmat, myskihärät, pöllöt ja muut ihmeelliset eläimet.
Ranuan eläinpuisto sijaitsee Ranuan keskustasta Rovaniemen suuntaan muutama kilometri. Samasta pihapiiristä löytyviä palveluita ovat mm. Fazerin myymälä, kahvila, ravintola, lomakylä ja leirintäalue.
Tästä se matka alkaa, peremmälle vaan!
Sää oli vaihtelevan lämmin ja oli mahdotonta aavistaa, mitä kannattaisi päällensä laittaa, joten vuoron perään riisuttiin ja puettiin, mutta onneksi yhdet elikot puuttuivat eläinpuistosta eli sääskiä ei ollut juuri nimeksikään.
Juoksujalkaa, että ehtii nähdä ja kokea varmasti kaiken.
Alkumatkasta lapsilla vauhti oli hurja ja ensimmäiset eläimet vilkaistiin aika nopealla tahdilla. Saukot ja majavat vain vilistivät silmissä, mutta pöllöjen kohdalla jo vähän himmailtiin ja joudettiin häkkien kohdalta lueskella lajien nimiä.
Korppi esitteli komeaa ääntänsä.
Koronan vuoksi kaikki eläinten ruokintanäytökset oli kesän ajalta peruttu, todennäköisesti sen takia, etteivät ihmiset pakkaudu yhteen paikkaan. Suurimmaksi osaksi puistossa olikin hyvin väljää, mutta joillakin ihmisillä on ilmeisesti tarve liimautua outojen ihmisten kylkeen kiinni, vaikka itse yrittää nykiä jälkikasvuaan kauemmaksi. 🙂
Mikä lintu olet?
Viirupöllöt rivissä
Melko monta eläinlajia jäi näkemättä eläinten pysytellessä piilossa, mutta karhut olivat aktiivisia ja yksi ruskeakarhu innostui pitämään kylpemisnäytöksiä vierailleen. Valitettavasti karhu oli sen verran kaukana, etten saanut yhtään hyvää kuvaa.
Jääkarhu jolkotteli aitauksessa
Jääkarhun vieressä
Mittasuhteita jääkarhuun verrattuna
Susilla oli pentuja, joten nekin olivat piilossa jossain kolossa. Pennut olivat saaneet nimeksi Ruska ja Routa.
Villisiat olivat näkösällä, osa kuopimassa maata ja osa nukkumassa auringonpaisteessa.
Paljon erilaisia kiviä näytillä.
Loppujen lopuksi puiston parasta antia oli upouusi Lappsetin leikkipuisto, Tiger Park, kierroksen lopussa, sekä ihan tuikitavalliset kotieläimet, kuten lehmä, possut, lampaat ja hevonen.
Tervetuloa leikkimään!
Upea leikkipuisto, jossa riittää kiipeilemistä ja mäkiä.
Onko tää oikia traktori?
Pikkuinen karitsa tervehti hennolla määkäisyllä
Tyttären suosikki
Ranuan reissu oli tässä ja matkasuunnitelmat olivat pitkään epävarmat, mihin suuntaan haluamme jatkaa. Mutta se on varmaa, että matka jatkuu….
Karavaanarielämän parasta antia on juuri se, että tutkitaan karttaa ja säätietoja vuoronperään ja mennään sinne missä ennusteen mukaan on parhaat ilmat. Meillä on tapana tehdä suunnitelma muutoksia matkan varrella välistä tiuhaankin tahtiin ja joskus on jopa tehty täyskäännös kesken ajon ja päätetty mennä täysin eri suuntaan.
Missä mun on hyvä olla, missä tuntee olevansa vapaa, missä mieli tyhjenee turhasta ja missä ihminen voi vain nauttia olostaan. Se paikka on Manamansalo.
Manamansalo toivottaa tervetulleeksi yhä uudelleen.
Tänne meidän perhe palaa vuosi toisensa jälkeen ja aina siellä on yhtä rauhoittavaa, kaunista ja aurinkoista. Mikä tästä paikasta tekee niin ihmeellisen? Varmaan yksi suurimmista vaikuttimista on se, että koko perhe pitää tästä paikasta. Siellä on rauhallista, ei mitään ylimääräistä ohjelmaa, ei shoppailumahdollisuuksia, vain puhdasta ja raikasta suomalaista luontoa parhaimmillaan: mäntykangasta ja paljon vettä.
Mäntyjä, mäntyjä, mäntyjä….
Ihana Oulujärvi, Kainuunmereksikin kutsuttu.
Tänä kesänä olimme vakaasti päättäneet, että tällä kertaa Manamansalossa emme mene vakipaikkaan, vaan testaamme naapurialuetta eli Kultahiekkoja. Takapenkillä alkoi kova vastustus ja itselläkin oli petturi fiilis, ettei me voida mennä minnekään muualle kuin Manamansalon Leiritnäalueelle. Kävimme Kultahiekkojen portilla tekemässä U-käännöksen ja äkkiä nokka kohti ainoaa oikeaa paikkaa.
Mutta tänne oli pakko päästä. 🙂
Olen esitellyt alueen viime kesänä ja tässä linkki siihen postauksen. Täytyy vielä mainita erikseen paikan miinukset: hinta yöpymiselle on kallis (2 aik. + 3 lasta +sähköt 78 euroa 2 yötä), vanhin huoltorakennus haisee pahalle ja alueelta on poistumisaika klo 15. Kaikki muu alueella on mielestäni plussaa.
Tuo alueelta poistumisaika on monessa paikassa kompastuskivi ja sen takia saatamme etsiä jonkin toisen leirintäalueen yöpymiseen. Voisko joku kertoa miksi tuo aika määritellään joillekin leirintäalueille? Itse en ole keksinyt yhtään hyvää selitystä sille monellakaan alueella, koska ne eivät yleenäs ole niin täysiä. Karavaanareiden omilla alueilla poistumisaikoja ei ole ja hyvin hommat toimivat. Toki ymmärrän suosituilla alueilla sen, esim. Tuuri, Nallikari, Rastila jne.
Hyvä esimerkki Muhoksen Montasta, että yrittäjä jättää mieluummin kokonaan rahat ottamatta ja katselee tyhjää aluettaan, kuin antaa ylittyä yhtään poistumisajasta klo 14. Olisin mennyt lasteni kanssa sinne sunnuntai-illasta maanantaihin, mutta mieheni olisi ehtinyt hakemaan vaunun ja meidät vasta klo 17. Alueella ei ollut kuin yksi vaunu ja me käännyttiin pois, kun maksu olisi pitänyt maksaa kahdelta vuorokaudelta. Ja mitä me oltais kulutettu sinä aikana enemmän? Ehkä vetäisty WC-pönttö muutaman kerran useammasti. Mitä muut olette asiasta mieltä ja miksi leirintäalueilla on tuollaisia poistumisaikoja?
Manamansalon leirintäalueen toisella leikkipaikalla olis uusia välineitä.
Kommenttikenttä tosiaan on edelleen pois käytöstä, mutta helpoiten palautetta voi antaa Instassa yksityisviestillä tai Facessa blogin omilla sivuilla.
Olin jo etukäteen päättänyt avautua tuosta aiheesta, mutta palataanpa kauniimpiin maisemiin ja annetaan kuvien puhua puolestaa.
MInigolf on koko perheen yhteinen harrastus.
Lauantainä iltapäivällä kävimme käveleskelemässä metsäpolkuja. Polkojua riittää Manamansalossa tallattavaksi ja varmasti jokaiseen makuun sopivia matkoja. Me lähdimme ihan pikaiselle kävelylle, mutta päädyimme kiertämään Teerilammen, noin 3,5 km ja aikaa kului aika monta tovia, sillä pikkumies olisi halunnut syödä metsän tyhjäksi puolukoista ja mustikoista.
Tärkeimmät varusteet retkelle.
Reitit metsäpoluilla on hyvin merkattu.
Silta Satumaahan ja retki alkakoon.
Leirintäalueen sauna, yöllä oli meiän saunavuoro.
Meiän marjarohmu ei olisi halunnut metsästä pois ollenkaan.
Syksyn tuntua
Aurinko laskee nopeasti
Särkisen laavulla
Auringonlaskut ei suosinut, sillä iltaisin taivaanrannassa oli pilviä.
Pillkopimeässä grillailua ja saunomista.
Elokuun viimeinen päivä oli sekä Suomen luonnon päivä että Nuku yösi ulkona -päivä. Luonnosta nautimme koko perheellä, mutta vanhin tyttäremme nukkui yön riippumatossa vaunun vieressä.
Pikkuvelikin sai testata riippumattoa päiväsaikaan.
Oli kyllä uskomattoman kauniit ja lämpimät kelit siihen nähden, että sunnuntai oli jo syyskuun puolella. Sunnuntaina nautiskeltiin rannalla olosta ja koko valtava hiekkaranta oli lähes koko ajan ainoastaan meidän perheen käytössä.
Uinnin jälkeen pikkulenkillä Reetan majalla.
Loppujen lopuksi aina on palattava arkeen ja kotiin, vaikka kuinka haluaisia vielä jäädä “metsään”. Perinteeksi on muodostunut kotiinpaluu Alassalmen lossirannan kautta.
Vielä on valoa ja väriä…
…mutta syksy hiipii hiljalleen.
Vähän haikein mielin kirjoittelen tätä postausta, sillä toistaiseksi ei ole suunnitteilla yhtään reissua ja vaunuakin olisi pakko huoltaa. Jospa vielä pääsisi jonnekin… 🙂
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.