Tänään tuntui varsin keväiseltä säältä Oulussa. Vain kahdeksan astetta pakkasta, kun muuten koko viikon on ollut mittarissa huomattavasti enemmän.
Laanilan kansakoulua rakennettiin 1904.
Ulkoiluseura on aina yhtä laadukasta…
…kaikesta kiinnostunut…
…ja seikkailun haluinen.
Kauppareissun yhteydessä päätimme pojan kanssa käydä pienellä maisemakävelyllä yhdessä lempparipaikoistani Oulujokivarressa. Laanilan ranta tai Laanilan veneranta, kummalla nimellä nyt haluaakaan paikkaa kutsua on maisemallisesti äärettömän kaunis ja kuvauksellinen paikka. Rannalla sijaitsee vanha kansakoulu, jossa tällä hetkellä maijailee arkkitehtitoimisto. Yksi mikä tuo paikkaan lisää kuvauksellisuutta vanhojen rakennusten lisäksi, on vanha rautasilta, joka on vihitty käyttöön 1886.
Rautasilta, joka on olinaikanansa nähnyt ja kokenut paljon, seisoo paikallaan vuodenajasta riippumatta valmiina kuvattavaksi.
Olen kirjoittanut ennenkin samasta paikasta postauksen, mutta eri vuoden aikaan ja vähemmän kuvia juuri tästä rannnasta.
Pieni alue, mutta niin paljon erilaisia kiinnostavia kuvattavia, kuten nämä venevajat
Alue on pienehkö puistomainen paikka, josta voi kiepauttaa ohiajaessaan vaikka pyörällä lenkin tai pysähtyä istuskelemaan puistonpenkille ja vain nauttia maisemista. Penkit on ehkä miellyttävämmät käyttää kesällä, mutta muutamia pyöräilijöitä kulki nyt talvellakin.
Voihan tuolla istuskella, kun pukeutuu sään mukaisesti. 🙂
Vielä nurkan takaa kurkistus sillalle, yhä on paikallaan.
Toissa kesänä tällä rannalla vieraili usempaan otteeseen lehtien otsikoihinkin päätyneet mandariinisorsat ja yritin käydä niitä kuvaamassa, mutta valitettavasti tiemme eivät koskaan kohdanneet.
Hintantien talvimaisemaa
Oulujoki vilahtaa Hintantiellä ohiajaville vanhojen rakennusten välistä.
Kansakoulun ovet ovat sulkeutuneet aikapäiviä sitten, mutta rakennuksen tarina jatkuu erilaisena, tällä hetkellä siellä on arkkitehtitoimisto.
Toivotaan meille kaikille kauniita aurinkoisia kelejä lisää tälle alkuvuodelle ja kevättä kohti mennään jo kovaa kyytiä. 🙂
Tänä vuonna vietimme Juhannuksen kotona, eikä yhtään hullumpi ratkaisu ollutkaan. Grillailua, vieraita, uintia, grillailua, ajelua, pihapelejä, jouten oloa ja vielä kerran grillailua.
Lauantaina päätimme lähteä myöhään iltapäivällä luontopolulle Muhokselle. Olin joskus lukenut, että siellä on todella kaunis polun pätkä Oulujokivarressa. Polku lähtee Montan leirintäalueelta ja päättyy Leppiniemeen Pyhäkosken voimalaitokselle. Tai oikeastaan siellä kulkee merkattuja reittejä ties kuinka pitkästi, mutta tuo olis ollut meille sopiva matka lasten kanssa eli reilu neljä kilometriä yhteensä.
Polulle pääsee kulkemalla leirintäalueen läpi.
Idea oli hyvä, sää oli kaunis, mutta vähän matkaa käveltyämme totesimme ettei ajatus kumminkaan ollut hyvä. Meistä kenelläkään ei riittänyt sinni taivaltaa miljoonan pikkuvihulaisen kanssa yhtämatkaa. Kerkesimme kävellä muutaman sadan metrin lenkin ja olimme pakotettuja auton suojaan. Sellainen oli meidän juhannuksen luontopolku. Muutamat kuvat luonnollisesti aina ehtii ottaa. 🙂
Näihin maisemiin täytyy ehdottomasti palata joskus toisella kertaa.
Matkan varrella on useita penkkejä.
Upeat puitteet ulkoiluun.
Polku myötäilee Oulujoen rantoja.
Laituri matkan varrella
Suomimaisema parraimmillaan!
Tästä oli pakko palata autolle, vaikka niin olisi ollut houkuttelevan näköinen polku.
Eväät olivat syömättä, joten ei muutakuin jotain kaunista paikkaa etsimään, joka löytyi Pyhäkosken voimalaitoikselta. Kävimme monessakin paikassa pikaulkoilulla, joka päättyi useimmiten kaikkien autoon syöksyyn.
Näkymä uimarannalta voimalaitokselle.
Uimarannan alue on päässyt rappeutumaan.
Kesäsielunmaisema
Pyhäkosken voimalaitos on ylivoimaisesti Oulujoen suurin vesivoimalaitos ja se on valmistunut 1951. Voimalaitoksen ja Leppiniemen työntekijöiden asuinalueen on suunnitellut Aarne Ervi. Voimalaitoksella sijaitsee sähkömuseo, johon voi varata maksuttomia ryhmävierailuja. Alue on todella mielenkiintoinen, voimalaitoksen kauniit maisemat ja asuinalueen erikoiset talot ihastuttavat katselijaa. Asuinalueella ajellessa en viitsinyt pysähdellä kuvaamaan taloja.
Voimalaitos näköalatasanteelta
Mielenkiintoisia rakennelmia. Olisiko nämä alueet aluenperin rakennettu työntekijöiden ja heidän perheidensä virkistyskäyttöön?
Voimalaitos toiselta rannalta
Merkattu reitti jatkuu tästä kohti Leppiniemen asuinaluetta.
Muhokselta lähdimme ajelemaan pikkuhiljaa Oulua kohti, mutta matkassa oli vielä monta mutkaa, pysähdystä, näkemistä ja valokuvattavaa.
Kiekonmajalla lapset kävivät purkamassa avoimessa maastossa energiaansa juoksemalla ja kisailemassa keskenänsä. Hauskaa oli myös käydä vilkuttamssa latukameralle ja katsoa omaa kuvaansa isän kännykältä. Toivottavasti ei ollut kovin monta muuta katsojaa tutkailemassa medän perhekuvaa, koska kuva oli ihan tunnistettavissa. 🙂
Kuntoradan vierestä löytyi tupasvillameri.
Kiekon maja on enää vain paikannimi entisten aikojen muistoksi, sillä itse maja paloi jo aikoja sitten. Täältä löytyy siis kuntoradat kesä- ja talvikäyttöön ja sinne löytää ajamalla Oulusta Vaalantietä kohti Muhosta. Kiekon majan kyltti on tien vasemmalla puolella juuri risteyksen kohdalla.
Juhannuksen aurinkokylpy
Nuorenaparina kävimme usein nuotioimassa kavereiden kanssa Sanginjoen Lemmenpolun maisemissa. Sanginjoen tieltä kääntyy oikealle pieni tie, jossa on melko huomaamaton kyltti Lemmenpolulle.
Maisemat kolmannelta notskipaikalta
Muistelin, että Lemmenpolun tien varressa olisi kuusi nuotipaikkaa, mutta viidennen jälkeen tie meni sen verran huonoksi, että emme ajaneet eteenpäin tarkistamaan muistikuvia. Yhdellä paikalla oli kalastajia ja toisen paikan nuotio oli vielä lämmin kävijöiden jäljiltä, mutta muuten ympärillä oli rikkumaton luonnonrauha. Osalla paikoista on polttopuita saatavilla.
Viidennen nuotiopaikan maisemat. Täällä ei ollut polttopuita.
Hyttyskesä on tällä hetkellä aika armoton, jopa meidän pihalla iltaisin on vaikea olla ulkona, joka yleensä on melko vapaa alue itikoista. Toivottavasti tilanne kehittyisi pian parempaan suuntaan, sillä mieheni loma lähestyy ja tarkoituksenamme olisi lähteä asuntovaunulla lomalle hieman pohjoisemmaksi. 🙂
Tämän kevään tekstit ja kuvat koostuvat yhä edelleen pienistä pyrähdyksistä ja iltakävelyistä. Luonnollisesti kamera keikkuu aina mukana ja on valmiudessa räppäsemään kuvan sieltä ja täältä.
Eilinen iltakävely suuntautui tuttujakin tutumpiin maisemiin Laanilan rantaan, rautasillalle ja Tuiran uimarannan lähettyville. Oulujoen ylittävä rautasilta ja sen ympäristö on ollut vuosia yksi minun suosikkipaikoistani kuvata. Siihen on useita syitä: vesi on aina tärkeä elementti, vahnoja ja uusia rakennuksia, kauniita puita ja auringonlaskun värit osuvat kauniisti maisemaan. Torstai-iltana olikin superkauniit värit kuvaamiseen.
Ulkoilijoita oli paljon liikenteessä kävelleen, juosten ja pyöräillen ja kaikki väistelivät kohteliaasti toisiaa. Kaikesta huolimatta kevät on ihanaa aikaa!
Laanilan venerannassa on kelo pystyssä keskellä pihaa.
Tyyntä ja rauhaisaa
Ilta-auringon kultaamat
Istumapaikkoja olisi ollut tarjolla.
Aina valmiina uuteen seikkailuun.
Kauniita myös näin, mutta entäpä kesällä?
Oulun kuvauksellisin silta
Laanilanrannan vanhoja rakennuksia olen kuvannut paljon, mutta en koskaan Rautasillalta.
