Olemme majailleet Manamansalossa pääasiallisesti leirintäalueella, mutta muutamia tutustumisretkiä olemme tehneet ympäristöön ja saaren ulkopuoliseen elämään. Yhtenä päivänä lähdimme ajelulle kohti Paltamon Melalahtea, koska lapsemme halusivat nähdä siellä olevan varsalaitumen.
Kylänraittia koristavat kauniit maitolaiturit.
Lammaslaitumia
Ja lehmälaitumia
Muuten vaan upeita laitumia.
Valitettavasti emme nähneet varsoja, mutta näimme uskomattoman kauniita maisemia ja maalaistaloja vanhoine pihapiireineen. Kiinnostuksemme heräsi kyltin kohdalla, jossa mainostettiin kesäkahvilaa ja taidelasia.
Melalahden koulutie
Alkujaan tämä rakennus on ollut Melalahden työväentalo.
Maanläheinen tervetulotoivotus
Ajoimme kapeaa pihatietä vanhan puutalon pihaan, jossa tervetulleeksi toivotteli koiranhaukunta. Seuraavana vastaan tuli talon rouvan joka kehotteli katselemaan ympärilleen ja käymään peremmälle.
Meir Tiffany sijaitsee Paltamon Melalahdessa vanhalla työväentalolla, joka on taiteilijaparin yksityiskäytössä ja he pitävät siellä kesäkahvilaa, mutta ennen kaikkea heillä on lasitaiteen myyntinäyttely, lasien ja tarvikkeiden myyntiä sekä lisäksi he järjestävät vielä loppukesän aikana kaksi lasikurssia. Heidän varsinainen liikkensä sijaitsee Tampereella.
Meir Tiffany on avoinna 7.8.2021 saakka ke-su klo 12-18 osoitteessa Melalahden koulutie 10. Kuvien julkaisemiseen on taiteilijoiden lupa.
Manamansalosta löytyy paljon upeita merkittyjä retkeilyreitteja niin kävelyyn kuin pyöräilyynkin. Meillä ei ole mitenkään maastopyöräilyyn soveltuvat pyörät, mutta eipä se ole estänyt meitä tekemästä pieniä retkiä metsikköön. 4-vuotiaamme oppi pyöräilemään täällä ilman apurattaita ja sen jälkeen se on ollut menoa.
Tästä leirintäalueelta kähtevältä polulta suuntaamme syvemmälle metsään.
Tässä pystyy jo ajelemaan
Ilmat täälläkin päin Suomea on olleet pitkään niin helteiset, että kaikki aktiviteetti on meidän perheessä suoritettu aamupäivällä, illalla tai jopa yöllä. Pienellä pyöräretkellä kävimme lasten kanssa reitillä, jota ei ei ole merkitty, mutta ihan kunnon polut kiertävät leirintäalueen läheisyydessä Likolammen ympäri.
Välistä sai tehdä ihan kunnolla töitä pyörän eteenpäin saamiseksi.
Reitti ei ole paras mahdollinen ainakaan pienten kanssa pyöräilyyn, sillä osittain maasto oli liian hiekkaista ajettavaksi. Uskomattoman sinnikäs nelivuotias talutti itse oman pyöränsä hiekkaisessa maastossa niin ylä- ja alamäkeen höpötellen iloisesti nautiskellen kuinka mukavaa metsässä on.
Hellepäivänä pitää muistaa tauot.
Onneksi mukana oli juotavaa ja vähän evästä.
Monesta metsästä löytyy ikäviä yllätyksiä sotkun merkeissä ja niin kävi tälläkin kertaa. En tiedä mikä vanhan käytöstä poistetun tavaran jätekeskus tämä paikka on, mutta hyvin ikävältä tuollaiset sotkut keskellä kaunista kangasmetsää joka tapauksessa näyttää.
Roinaa metsässä
En ilmoittautunut
Loppumatkasta oli taas haasteita edessä ja lämpöä riitti.
Metsätaipaleen jälkeen missään muuallla ei viilenny yhtä tehokkaasti kuin järvessä.
Manamansalon upeat uimarannat eivät palvele pelkästään ihmisiä vaan koirille on varattu oma yhtä hieno ja hiekkainen uimaranta. Itselläni ei ole koiria, mutta pääsin katselemaan ja kuvaamaan siskoni koirien ilakointia. Se oli menoa ja meininkiä.
Kisailua rannalla
Meinasi isollakin rannalla käydä tila pieneksi näiden päästessä vauhtiin.
Manamansalossa ei ole varsinaista kauppaa, mutta leirintäalueella on pieni kioski tyyppinen kauppa ja Manamansalon Portilla toinen hieman isompi. Lähimmät ruokakaupat löytyvät Paltamosta (46 km) ja Vaalasta (54 km), joihin ajoaika on suurinpiirtein sama. Itse tykkään käydä enemmän Vaalassa, sillä äkkiseltään näytti siellä olevan monipuolisempi valikoima S-Marketissa. Molemmista paikoista löytyvät myös K-kaupat.
Alassalmen lossilla Vaalaan matka on vähän hitaampi, mutta mielenkiintoinen lapsille.
Tänä kesänä vuosien tauon jälkeen meille on tullut tutuksi myös junalla matkustaminen. Olen itse ollut täällä pienempien lasten kanssa välistä pidempiä pätkiä ja mies on matkustanut junalla joko kotia tai tänne. Myös junat pysähtyvät molemmissa edellä mainituisssa paikoissa ja samalla voi kätevätsti täydentää vaunun ruokavarastoja.
Vaalan asemarakennus
Sieltä se juna tulee! Siellä on isä, sisko ja serkkutyttö.
Valitettavasti jatkoyhteyksiä saareen ei ole kummastakaan paikasta, joten kyyti tänne täytyy hoitaa omin keinoin.
Hellepäiviä, uintia, suppailua ja upeita auringonlaskuja.
Olen käynyt Manamansalossa lomalla viimeisen 30 vuoden aikana pitkästi toistakymmentä kertaa ja luonnollisesti saarella on tullut koluttua muitakin paikkoja kuin pelkkä leirintäalue. Näköjään silti aina voi löytää uusia kohteita.
Manamansalon uimarannalle satunnainen kullkija ei helposti eksy.
Yhtenä vähemmän kuumana päivänä lähdin lasten kanssa autoajelulle tutkimaan mitä tielle näkyvät rakennelmat ovat. Paikasta ohiajaessa olimme useamman kerran pohtineet puisia “hökötyksiä” ja nyt oli aika käydä tsekkaamassa.
Tämä ihmeellinen konttaava ukkeli vilahti ohikulkijalle. Tämän siään pystyi kiivetä ja oli siisitissä kunnossa sisätiloiltaan.
Yllatys oli kyllä suuri, kun kyltti rannalla kertoi paikan olevan Manamansalon uimarannan leikkialue. Mitään tietoa tästä puistosta en varsinaisesti löytänyt, mutta tämä on hyvin lähellä Manamansalon toista leirintäaeluetta Manamansalon Porttia. Opasteita puistoon en nähnyt missään. Paikka sijaitsee ihan Manamansalontien varressa melko pian kun on saapunut saareen Kaivannonsalmen sillan kautta.
Pukukopit ja keinut rannalla
Pieni mökki. jonka sisällä on laveri ja pöytä.
Kaikista hauskin paikka lasten mielestä oli tämä venelaituri, joskin laiturilla oli melkoisen paljon lintujen jätöksiä.
Hiiiio-hoiiii, kapteeni huutaa!
Ylläoleva kukkakuva on tyttäreni kuvaama rannalta lähtiessä.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.