Toijalan satama

Ongelmia matkassa

Pitkään ja hartaasti odotettu kesälomareissu varmistui viime tingassa ja niinpä karavaanarit lähtivät isoin odotuksin varsin amatöörimaisesti Oulusta kohti eteläistä Suomea.

Kaikki tavarat oli pakattu asianmukaisesti vaunuun ja huolehdittu toiminnot autosta ja vaunusta muuten, mutta kaikessa kiireessä ja häslingissä asuntovaunu jäi katsastamatta. Pulkkilassa eli noin 90 km päässä Oulusta kiltit poliisisedät huomauttivat siitä meitä asiallisesti pienen rikesakon kera. Ja kaupan päälle poika sai uudet valot pyöräänsä.

Saimme poliisilta kirjallisen lupalapun ajaa sovittuun kohteeseen juhannusaattoiltaan klo 23.00 mennessä. Vakuuttelimme poliisille, että hyvin ehdimme siihen mennessä. Tosin emme voineet arvata, että tällä reissulla kaikki ei todellakaan mene helpoimman kautta.

Muistaakseni auto-ongelmat alkoivat vasta perjantaina, ohjaustehostin lakkasi toimimasta ennen Jyväskylää ja autohan on melkoinen ohjattava vaunu perässä toimimattomalla tehostimella. Googlettamalla ja tutuille soittelemalla ei asiaan varsinaisesti muuta apua saanut kuin, että autolla voi ajaa.

Jyväskylässä Motonet auttoi meitä sen verran, että ostimme sieltä vikakoodinlukijan ja sillä vikavalot veke ja matka jatkui, kunnes noin tunnin päästä jälleen alkoi piiputus ja vikavalo leimusi punaisena. Toista kertaa ei saatu sillä kertaa nollattua koodeja, joten ajettiin kohteeseen Toijalan satamaan, BestParkin matkaparkkiin. Ja ehdimme ennen poliisin antamaa määräaikaa.

Alkuyöstä kun muut juhlivat juhannusta ja nauttivat keskikesän juhlasta, meillä isäntä tunkkasi autoa ja suihkutteli auton alle kontaktienpuhdistuainetta toivoen ihmettä. No ihmeitä ei pahemmin tapahtunut, mutta matkan varella saimme huomata, että tehostin toimii kuumalla ilmalla 1 h ja 5 min auton kellon mukaan ja yöllä ajaessa moitteettomasti. Otapa noista autoista selvää, mutta ohajustehostin näyttäisi tykkäävän kyttyrää kuumasta tai olisi halunnut meidän pysyvän kotona, koska viimeiset 250 km kotia kohti mennessä ei mitään ongelmia. Ja edelleenkään täällä Oulussa ollessa ei ole ollut ongelmia. 🙂

Jotta matkanteko ei olisi ollut liian helppoa, myös kuskin puolen takajarruapalat kuluivat matkalla loppuun pitäen aivan järkyttävää meteliä. Sekin ongelma on selätetty vaihtamalla uudet palat autoon.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpinä, jonka takia myös matkamme keskeytyi ja palasimme kotia muutaman päivän etuajassa seka peruimme Lapin matkan kummitytön rippujuhliiin, korona iski matkalla. Minä sairastuin ensimmäisenä reilun viikon reissun jälkeen, seuraavana poikamme ja tällä erää viimeisimpänä mieheni. Tauti onneksi vaikuttaa olevan lievänä meillä sairastuneilla ja itse olen jo parantunut.

Tässäpä tuli kerrottua suurimmat ongelmat, pienempiä ei viitsi edes mainita. 🙂 Seuraavissa postauksissa voi keskittyä mukavampiin asioihin joita ehdimme matkan varrella kaikesta huolimatta kokea.

Bestpark Toijala Akaa

Reissuun oli kauhea kiire päästä, joten lähdimme torstaina työläisten päästyä töistä ja päätimme jo lähtiessä, että ajamme vain Viitasaarelle ABC:n matkaparkkiin yöksi. Viitasaaren ABC:n sijainti on yksi kauneimpia Suomessa, Keiteleen Kymöselän rannalla aivan nelostien varrella.

Huonosti nukkuville ihmisille tätä paikkaa ei voi suositella, sillä liikenne on vilkasta niin nelostiellä rekkojen päästellessä ohi kuin huoltoaseman parkkipaikalla mopopoikien ja muiden innokkaiden innostuessa kaasuttelemaan. Meidän perheessä nukkuminen ei ole olngelma.

Jos omistaa S-ryhmän vihreän kortin, yöpyminen sähköpaikalla maksaa 10 euroa yö. Yöllä on vain muutaman tunnin pätkä, jolloin huoltamon palvelut ovat suljettuina.

Illansuussa saavuimme varsinaiseen juhannuksen kohteeseen eli Akaaseen, Toijalan sataman välittömässä läheisyydessä olevaan Bestparkin matkaparkkiin. Paikka oli varattu etukäteen ja eipä siellä montaa vapaata paikkaa enää ollutkaan.

Matkaparkki on aidattu alue, johon portit aukeavat maksamisen jälkeen saadulla koodilla. Alueella ei ole mitään ylimääräistä, mutta sieltä löytyi kaikki tarvittavat palvelut, jopa enemmän kuin osasin odottaa matkaparkin mimeä kantavalta alueelta.

Majoitushintoja oli erilaisia variaatioita sen mukaan tarviiko sähköä ja ilmeisesti sijainniltaan parhaat paikat olivat kalliimpia. Meillä oli varattuna peruspaikka sähkön kanssa ja sille hinta oli 20 euroa yö. Ei erillisiä henkilömaksuja.

Tämä oli ensimmäinen kokemus BestParkin paikoista ja ihan positiivinen kokemus. Toki pieniä miinuksia ilmeisesti juhannuksena yllättäneestä väkimäärästä johtuen vessojen siisteydessä ja paperien riittävyydessä olisi ollut parantamisen varaa. Vähän vahingossa pääsimme antamaan suoraa palautetta omistajalle tms., sillä päädyimme juttelemaan hänen kanssaan muuten vaan. Ainoa mistä emme huomanneet hänelle mainita, puhtaanvedenpiste sijaitsee samassa paikassa kuin kemssan tyhjennys ja osa otti siitä puhdasta vettä ja osa huuhteli kakkapönttöjä.

Suosittelen ainakin tätä aluetta muillekin matkaajille ja itse varmasti jatkossakin hyödynnämme näitä eri puolilla Suomea.

Aidatun alueen ulkopuolella on tarjontaa kioskista, minigolfista, uimarannasta ja vesipuistosta lähtien, muttaa kuvat kertokoot siitä enemmän.

Olimme tällä alueella leiriytymässä perjantaista maanantaihin ja maanantaina aamulla ensimmäisenä oli edessä asuntovaunun katsastus Toijalan autokatsastuksessa ja onneksi sen ainoa ongelma oli katsastamattomuus.

Lähtiessä jatkamaan matkaa ehdimme käydä tutkailemassa Toijalan ABC:n pihalla Höyryveturi “Ristoa”. Risto Rytin mukaan nimetty veturi on viimeinen Tampereen Lokomolla valmistettu liukulaakeri-Risto.

Seuraavassa postauksessa Hämeen linna.

Juhannuksen maisema-ajelu

Tänä vuonna vietimme Juhannuksen kotona, eikä yhtään hullumpi ratkaisu ollutkaan. Grillailua, vieraita, uintia, grillailua, ajelua, pihapelejä, jouten oloa ja vielä kerran grillailua.

Lauantaina päätimme lähteä myöhään iltapäivällä luontopolulle Muhokselle. Olin joskus lukenut, että siellä on todella kaunis polun pätkä Oulujokivarressa. Polku lähtee Montan leirintäalueelta ja päättyy Leppiniemeen Pyhäkosken voimalaitokselle. Tai oikeastaan siellä kulkee merkattuja reittejä ties kuinka pitkästi, mutta tuo olis ollut meille sopiva matka lasten kanssa eli reilu neljä kilometriä yhteensä.

Idea oli hyvä, sää oli kaunis, mutta vähän matkaa käveltyämme totesimme ettei ajatus kumminkaan ollut hyvä. Meistä kenelläkään ei riittänyt sinni taivaltaa miljoonan pikkuvihulaisen kanssa yhtämatkaa. Kerkesimme kävellä muutaman sadan metrin lenkin ja olimme pakotettuja auton suojaan. Sellainen oli meidän juhannuksen luontopolku. Muutamat kuvat luonnollisesti aina ehtii ottaa. 🙂

Näihin maisemiin täytyy ehdottomasti palata joskus toisella kertaa.

Eväät olivat syömättä, joten ei muutakuin jotain kaunista paikkaa etsimään, joka löytyi Pyhäkosken voimalaitoikselta. Kävimme monessakin paikassa pikaulkoilulla, joka päättyi useimmiten kaikkien autoon syöksyyn.

Pyhäkosken voimalaitos on ylivoimaisesti Oulujoen suurin vesivoimalaitos ja se on valmistunut 1951. Voimalaitoksen ja Leppiniemen työntekijöiden asuinalueen on suunnitellut Aarne Ervi. Voimalaitoksella sijaitsee sähkömuseo, johon voi varata maksuttomia ryhmävierailuja. Alue on todella mielenkiintoinen, voimalaitoksen kauniit maisemat ja asuinalueen erikoiset talot ihastuttavat katselijaa. Asuinalueella ajellessa en viitsinyt pysähdellä kuvaamaan taloja.

Muhokselta lähdimme ajelemaan pikkuhiljaa Oulua kohti, mutta matkassa oli vielä monta mutkaa, pysähdystä, näkemistä ja valokuvattavaa.

Kiekonmajalla lapset kävivät purkamassa avoimessa maastossa energiaansa juoksemalla ja kisailemassa keskenänsä. Hauskaa oli myös käydä vilkuttamssa latukameralle ja katsoa omaa kuvaansa isän kännykältä. Toivottavasti ei ollut kovin monta muuta katsojaa tutkailemassa medän perhekuvaa, koska kuva oli ihan tunnistettavissa. 🙂

Kiekon maja on enää vain paikannimi entisten aikojen muistoksi, sillä itse maja paloi jo aikoja sitten. Täältä löytyy siis kuntoradat kesä- ja talvikäyttöön ja sinne löytää ajamalla Oulusta Vaalantietä kohti Muhosta. Kiekon majan kyltti on tien vasemmalla puolella juuri risteyksen kohdalla.

Nuorenaparina kävimme usein nuotioimassa kavereiden kanssa Sanginjoen Lemmenpolun maisemissa. Sanginjoen tieltä kääntyy oikealle pieni tie, jossa on melko huomaamaton kyltti Lemmenpolulle.

Muistelin, että Lemmenpolun tien varressa olisi kuusi nuotipaikkaa, mutta viidennen jälkeen tie meni sen verran huonoksi, että emme ajaneet eteenpäin tarkistamaan muistikuvia. Yhdellä paikalla oli kalastajia ja toisen paikan nuotio oli vielä lämmin kävijöiden jäljiltä, mutta muuten ympärillä oli rikkumaton luonnonrauha. Osalla paikoista on polttopuita saatavilla.

Hyttyskesä on tällä hetkellä aika armoton, jopa meidän pihalla iltaisin on vaikea olla ulkona, joka yleensä on melko vapaa alue itikoista. Toivottavasti tilanne kehittyisi pian parempaan suuntaan, sillä mieheni loma lähestyy ja tarkoituksenamme olisi lähteä asuntovaunulla lomalle hieman pohjoisemmaksi. 🙂