Toijalan satama

Ongelmia matkassa

Pitkään ja hartaasti odotettu kesälomareissu varmistui viime tingassa ja niinpä karavaanarit lähtivät isoin odotuksin varsin amatöörimaisesti Oulusta kohti eteläistä Suomea.

Kaikki tavarat oli pakattu asianmukaisesti vaunuun ja huolehdittu toiminnot autosta ja vaunusta muuten, mutta kaikessa kiireessä ja häslingissä asuntovaunu jäi katsastamatta. Pulkkilassa eli noin 90 km päässä Oulusta kiltit poliisisedät huomauttivat siitä meitä asiallisesti pienen rikesakon kera. Ja kaupan päälle poika sai uudet valot pyöräänsä.

Saimme poliisilta kirjallisen lupalapun ajaa sovittuun kohteeseen juhannusaattoiltaan klo 23.00 mennessä. Vakuuttelimme poliisille, että hyvin ehdimme siihen mennessä. Tosin emme voineet arvata, että tällä reissulla kaikki ei todellakaan mene helpoimman kautta.

Muistaakseni auto-ongelmat alkoivat vasta perjantaina, ohjaustehostin lakkasi toimimasta ennen Jyväskylää ja autohan on melkoinen ohjattava vaunu perässä toimimattomalla tehostimella. Googlettamalla ja tutuille soittelemalla ei asiaan varsinaisesti muuta apua saanut kuin, että autolla voi ajaa.

Jyväskylässä Motonet auttoi meitä sen verran, että ostimme sieltä vikakoodinlukijan ja sillä vikavalot veke ja matka jatkui, kunnes noin tunnin päästä jälleen alkoi piiputus ja vikavalo leimusi punaisena. Toista kertaa ei saatu sillä kertaa nollattua koodeja, joten ajettiin kohteeseen Toijalan satamaan, BestParkin matkaparkkiin. Ja ehdimme ennen poliisin antamaa määräaikaa.

Alkuyöstä kun muut juhlivat juhannusta ja nauttivat keskikesän juhlasta, meillä isäntä tunkkasi autoa ja suihkutteli auton alle kontaktienpuhdistuainetta toivoen ihmettä. No ihmeitä ei pahemmin tapahtunut, mutta matkan varella saimme huomata, että tehostin toimii kuumalla ilmalla 1 h ja 5 min auton kellon mukaan ja yöllä ajaessa moitteettomasti. Otapa noista autoista selvää, mutta ohajustehostin näyttäisi tykkäävän kyttyrää kuumasta tai olisi halunnut meidän pysyvän kotona, koska viimeiset 250 km kotia kohti mennessä ei mitään ongelmia. Ja edelleenkään täällä Oulussa ollessa ei ole ollut ongelmia. 🙂

Jotta matkanteko ei olisi ollut liian helppoa, myös kuskin puolen takajarruapalat kuluivat matkalla loppuun pitäen aivan järkyttävää meteliä. Sekin ongelma on selätetty vaihtamalla uudet palat autoon.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpinä, jonka takia myös matkamme keskeytyi ja palasimme kotia muutaman päivän etuajassa seka peruimme Lapin matkan kummitytön rippujuhliiin, korona iski matkalla. Minä sairastuin ensimmäisenä reilun viikon reissun jälkeen, seuraavana poikamme ja tällä erää viimeisimpänä mieheni. Tauti onneksi vaikuttaa olevan lievänä meillä sairastuneilla ja itse olen jo parantunut.

Tässäpä tuli kerrottua suurimmat ongelmat, pienempiä ei viitsi edes mainita. 🙂 Seuraavissa postauksissa voi keskittyä mukavampiin asioihin joita ehdimme matkan varrella kaikesta huolimatta kokea.

Bestpark Toijala Akaa

Reissuun oli kauhea kiire päästä, joten lähdimme torstaina työläisten päästyä töistä ja päätimme jo lähtiessä, että ajamme vain Viitasaarelle ABC:n matkaparkkiin yöksi. Viitasaaren ABC:n sijainti on yksi kauneimpia Suomessa, Keiteleen Kymöselän rannalla aivan nelostien varrella.

Huonosti nukkuville ihmisille tätä paikkaa ei voi suositella, sillä liikenne on vilkasta niin nelostiellä rekkojen päästellessä ohi kuin huoltoaseman parkkipaikalla mopopoikien ja muiden innokkaiden innostuessa kaasuttelemaan. Meidän perheessä nukkuminen ei ole olngelma.

Jos omistaa S-ryhmän vihreän kortin, yöpyminen sähköpaikalla maksaa 10 euroa yö. Yöllä on vain muutaman tunnin pätkä, jolloin huoltamon palvelut ovat suljettuina.

Illansuussa saavuimme varsinaiseen juhannuksen kohteeseen eli Akaaseen, Toijalan sataman välittömässä läheisyydessä olevaan Bestparkin matkaparkkiin. Paikka oli varattu etukäteen ja eipä siellä montaa vapaata paikkaa enää ollutkaan.

Matkaparkki on aidattu alue, johon portit aukeavat maksamisen jälkeen saadulla koodilla. Alueella ei ole mitään ylimääräistä, mutta sieltä löytyi kaikki tarvittavat palvelut, jopa enemmän kuin osasin odottaa matkaparkin mimeä kantavalta alueelta.

Majoitushintoja oli erilaisia variaatioita sen mukaan tarviiko sähköä ja ilmeisesti sijainniltaan parhaat paikat olivat kalliimpia. Meillä oli varattuna peruspaikka sähkön kanssa ja sille hinta oli 20 euroa yö. Ei erillisiä henkilömaksuja.

Tämä oli ensimmäinen kokemus BestParkin paikoista ja ihan positiivinen kokemus. Toki pieniä miinuksia ilmeisesti juhannuksena yllättäneestä väkimäärästä johtuen vessojen siisteydessä ja paperien riittävyydessä olisi ollut parantamisen varaa. Vähän vahingossa pääsimme antamaan suoraa palautetta omistajalle tms., sillä päädyimme juttelemaan hänen kanssaan muuten vaan. Ainoa mistä emme huomanneet hänelle mainita, puhtaanvedenpiste sijaitsee samassa paikassa kuin kemssan tyhjennys ja osa otti siitä puhdasta vettä ja osa huuhteli kakkapönttöjä.

Suosittelen ainakin tätä aluetta muillekin matkaajille ja itse varmasti jatkossakin hyödynnämme näitä eri puolilla Suomea.

Aidatun alueen ulkopuolella on tarjontaa kioskista, minigolfista, uimarannasta ja vesipuistosta lähtien, muttaa kuvat kertokoot siitä enemmän.

Olimme tällä alueella leiriytymässä perjantaista maanantaihin ja maanantaina aamulla ensimmäisenä oli edessä asuntovaunun katsastus Toijalan autokatsastuksessa ja onneksi sen ainoa ongelma oli katsastamattomuus.

Lähtiessä jatkamaan matkaa ehdimme käydä tutkailemassa Toijalan ABC:n pihalla Höyryveturi “Ristoa”. Risto Rytin mukaan nimetty veturi on viimeinen Tampereen Lokomolla valmistettu liukulaakeri-Risto.

Seuraavassa postauksessa Hämeen linna.

Paluu Manamansaloon!

Tänne täytyi taas päästä, Manamansalon maisemat suorastaan kutsuivat meitä, tulkaa tänne. 🙂

Vanhin tyttäremme oli kesätyö- ja lomamatkalla Ivalossa puolitoista kuukautta ja hänen kotiuduttuaa kysyimme häneltä, että haluaako hän tänä kesänä perheen kesken karavaanarireissulle ja jos haluaa niin minne. Vastaus tuli hetkeäkään empimättä, Manamansalon leirintäalueelle.

Hiukan varovaisesti ehdotin hänelle, että miltä kuulostaisi viikon reissu? Nyt ollaan viikko oltu täällä ja aika on rientänyt niin nopsaan, että vielä venytämme lomaamme yhdellä päivällä.

Saavuimme perjantaina tänne koko perheellä ja lisäksi menossa mukana ovat minun vanhempani omalla vaunullaan. Sunnuntaina mieheni täytyi lähteä kotia ja töihin, koska hänen lomansa on jo loppunut. Alunperin suunnitelma oli, että hän hakee meidät perjantai-iltan kotia, mutta ei raaski vielä kotiutua täältä ja ollaan ainakin yksi yö.

Kauheasti täältä leirintäalueelta ei ole uusia näkökantoja esittää, joten linkitän tähän aiemmat postaukset ja kuvien kautta saatte elää tämän vuotista reissuamme.

Manamansalossa mieli lepää 2019

Manamansalo – Oulujärven helmi 2018

Maisemat ovat yhtä hurmaavat vuodesta toiseen, joten niitä jaksaa kuvata. Samoin pehmeän hiekkainen uimaranta jaksaa ihastuttaa vuodesta toiseen uimareita ja heidän rantavahtejaan.

Ilmat tällä lomalla ovat olleet kovasti vaihtelevat, kylmistä sadepäivistä lähes hellelkeleihin. Sadepäivinä on otettu rennosti vaunulla lueskellen, somettaen ja ulkoillen sadekuurojen välissä. Aurinkoisina päivinä on ulkoiltu enemmän ja tietysti vietetty aikaa rannalla ja osa porukasta on ahkeroinut keräämällä mustikoita talven varalle pakkaseen.

Välistä leirintäalue on ollut lähes täynnä ja kaikista kurjimmilla keleillä koko isolla alueella ei ollut kuin muutama muu vaunu meidän lisäksi. Nyt viikonloppua kohden näyttää taas liikenne vilkastuvan ja sopivasti aurinkokin pilkistelee pilviverhon takaa.

Jälleen kerran voin todeta, että tämä on maailman paras lomanviettopaikka meidän perheelle.

Metsäkartano – rauhan tyyssijä

Pikällisen pohdinnan jälkeen päädyime ajamaan Etelä-Pohjanmaalta noin 400 km lähes suoraan kohti itärajaa, Rautavaaran Metsäkartanoa. Tarkoituksenamme oli päästä tällä matkalla vähemmillä ajokilometreillä, mutta houkutus oli liian suuri.

Matkalla oli pakko pysähtyä kahvittelemaan, jotta jaksaa päivän ajaa. Karstulassa stoppasimme ihan keskelle keskustaa ostamaan take away -kahvit ja samalla pistäydyin paikallisessa pikkuputiikissa, Matissa ja Maijassa, katsomassa olisiko siellä minulle shortseja. Olin vahingossa viikannut omat kesäpökät kotona vaatekaappiini ja siellä ne sitten oli. Onneksi Karstulasta sai lomakaappiin täydennystä.

Kohteenamme oli siis Rautavaaran kunnassa, Savon syvänmaalla sijaitsevä Metsakartanon nuoriso-ja matkailukeskus eli tuttavallisemmin Metsis. Paikka on ympärivuotisessa käytössä, joka on opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksymä nuorisokeskus. Nuorisokeskuksista ja niiden tarkoituksesta voit lukea täältä.

Paikassa voi harrastaa omatoimimatkailua majoittumalla huoneistoissa tai caravanalueella vaunussa, autossa tai teltassa.

Saavuimme alueelle vasta illansuussa, joten opastuksessa pyydettiin ilmoittautumaan vastaanottoon seuraavana päivänä ja majoittua sai vapaasti haluamaansa paikkaan. Leirintäalueella on neljä erillistä puiden reunustamaa taskua, joissa jokaisessa oli kymmenkunta paikkaa majoittumiseen.

Ensivaikutelma karavaanaripaikoista oli hieman hämmentävä, mutta paikka osoittautui loppujen lopuksi mitä mainioimmaksi paikaksi. Huoltorakennukset ovat hieman vanhanaikaisen näköiset, mutta siistit ja tilavat. Paitsi viimeisen vuorokauden aikana siellä kulki joku sotkemassa enemmälti paikkoja.

Saniteettitilojen takana Ylä-Keyrityn rannalla on keittiötilat, jossa on runsaasti tilaa useammalle tai isommallekin seurueelle kokkailuun ja useita pöytäryhmiä. Rakennuksessa oli myös iso jääkaappi ja missään ei ainakaan näkynyt kieltoa kaapin käyttämiselle.

Väkeä oli koko medän oleilumme aikan vähän alueella leiriytymässä, ensimmäisenä yönä vain kaksi muuta porukkaa meidän lisäksi. Viimeiseinä yönä meitä oli kaiken kaikkian peräti yhdeksän vaunukuntaa. Tilaa olisi kyllä riittänyt vaikka kuinka.

Kalajärven vilkkaan vilinän jälkeen Metsäkartanon ihan rauha ja hiljaisuus oli suorastaan taivaallista. Ihana oli vetäistä oikein syvään henkeä ja vain nauttia ympärillä olevasta kauniista luonnosta ja oman perheen seurasta. Täydellistä!

Täytyy sanoa, että henkilökunta Metsäkartanossa on uskomattoman ihanaa ja osaavaa. Ja juttua tulee savon murteella vääntäen. Hintataso on edullinen caravan-paikoilla, alkaen 9 euroa/vrk ja henkilömakstu aikuisilta 4 euroa ja lapsilta 2 euroa. Lisäksi joka kolmas yö on ilmainen lukuunottamatta sähköä, joka on 6 euroa/vrk.

Rautavaaralla luontoa riittää nähtäväksi ja koettavaksi. Metsäkartanon alueella on useita lyhyitä luontopolkua, mutta lisäksi merkattuja reittejä on ties kuinka pitkälle. Rautavaaralla on kymmenen Natura 2000 -aluetta, esim. Älänne, Tiilikka ja Pumpulikirkko.

Kirjoitan erillisen postauksen kahdesta luontopaikasta ja uimarannasta, jossa ehdimme käydä tällä reissulla.

Kalajärvi – matkailukeskus Peräseinäjoella

Ei itään, eikä pohjoiseen, eikä Oulusta pääse lännemmäksi vaan tällä kertaa suuntasimme Etelä-Pohjanmaalle, Peräseinäjoelle, Kalajarven SF-Caravan -alueelle.

Peräseinäjoen sijainti on hyvä, josta on helppo käydä päiväseltään esim. shoppailemassa Seinäjoen uudessa Ideaparkissa, Tuurin kyläkaupassa, huvitella Miljoonativolissa tai käydä Ähtärin eläinpuistossa. Toki me ei kaikissa näissä käyty, mutta mahdollisuuksia olisi ollut.

Matkailijoille vinkkinä, että olen kuullut Seinäjoen Ideaparkin yhteydessä olevasta Ideacaravanista, jota kannattaa ehdottomasti hyödyntää, jos sillä suunnalla tarvii pikaista yöpymispaikkaa. Uusi, edullinen, sähköt, suihkut ja vessat.

Matkailukeskus sijaitsee Kalajärven tekojärven rannalla, jonka ympärille on rakennettu hulppeat puitteet matkustajille, kalastajille ja uimareille eli toisien sanoen lomailijoille.

Leirintäalueella on noin 3oo vaunupaikkaa ja lisäksi kaksi erillistä invapaikkaa. Vuorokauden hinta alueella on karavaanareille 23 euroa valosähkön kanssa ja muille 32 euroa. Telttamajoitus ei ole mahdollista karavaanareiden alueella, mutta läheisellä aidatulla alueella voivat majoittua telttailijat. Ilmoittautumien ja maksu tapahtuu viereisen ravintolan kassalle. Samasta paikasta voi tiedustella myös alueen mökkimajoitusta.

Kalajärven leirintäalueella on siistit, hyväkuntoiset ja toimivat tilat matkailijoille. Hygieniasta muistuteltiin kovasti täälläkin ja mainostettiin tehostettua siivousta, mutta siivous tapahtui kerran päivässä, aamupäivällä. Noin ison leirintäalueen ollessa kyseessä, siivousta saisi normaaliaikanakin olla useammin kuin kerran päivässä. Leirintäalue oli suurimman osan ajasta melko täynnä.

Leirimaksun hintaan kuuluu yleisillä saunavuoroilla saunominen, veneiden ja pelastusliivien lainaaminen, leikkipuistot rannalla ja majoitusalueella, grillikota polttopuineen ja Vankkurituvasta löytyy erilaisia pelejä. Näyttipä puistossa olevan aamupäivällä “puistotätikin” leikittämässä lapsia.

Tämän kesän hittituotteet eli erilaiset sähköavusteiset potkulaudat yms. näkyvät valitettavasti myös leirintäalueilla. Alueella oli todella paljon lapsia juoksentelemassa vaunujensa ja leikkipuistojen välillä ja siihen sekaan muutama isompi lapsi hurruuttamassa täyttä vauhtia sähkölaudalla muiden seassa ei kuulosta kovin hyvältä idealta. Näihin voisi mielestäni puuttua leirintäalueiden säännöissä. Tämä ei ole pelkästään Kalajärven ongelma, vaan on ollut nähtävissä useimmilla leirintäalueilla tänä kesänä.

Kalajärven muita palveluita on mm. Ravintola Kalajärvi, tenniskentät, lentopallokenttä, puistogolf ja luontopolut.

Kaikkein parasta alueella on kyllä mahtava uimaranta maisemineen. Uimaan pääsee niin rannalta kuin laiturilta ja innokkaimmat voivat uida vähän matkan päähän hyppylaiturille.

Seuraavassa jutussa Tuurissa ja pelipuuhissa…. 🙂

Kattivankkurissa Vuokatinvaaran kupeessa

Suunnitelmissa oli matkustaa Kuhmosta Rautavaaralle, mutta sääennusteet olivat karua kertomaa vähän joka puolelle Suomenmaata. Metsäkartanon alueella on pajlon isoja puita, jotka vaunun päälle kaatuessaan tekisivät tuhoisaa jälkea, joten valitsimme Kattivankkurin. Tiesimme ennakolta, ettei siellä ole puita juuri ollenkaan.

Tässä linkki viime syksyiseen Vuokatin postaukseen.

Ennen olin suurien kaupunkien ja nähtävyyksien ystävä, mutta yhä enemmän sydämeni sykkii pienille kunnille ja metsäisille konnuille. Pikkuisilla paikkakunnilla on viehättäviä putiikkeja, joita isoimmista kaupungeista ei löydy. Luontokohteita toki löytyy molemmista, mutta pienissä paikoissa nämä molemmat tulevat samassa paketissa.

Mielikuvissani Vuokatin seutu kuulosti hieman tylsältä ja usein käydyltä paikalta, vaikka itse leirintäalue onkin entuudestaan tuntematon. Joten ei muuta kuin rohkeasti päin mielikuvia ja muuttamaan käsityksiä ko. paikasta.

Kattivankkuri sijaitsee ihan Vuokatinvaaran syleilyssä kaikkien palvelujen läheisyydessä ja Sotkamon keskustaankin on vain matkaa alle kymmenen kilometriä.

Kattivankkuri on SF Caravan Kainuun-jäsenalue, joka tarkoittaa sitä, että kainuulaiset karavaanarit pyörittävät aluetta talkoilla. Kaikki, jotka ovat maksaneet Suomen karavaanareiden jäsenmaksun kerran vuodessa, tänä vuonna maksu on 43 euroa, saavat jäsenalennuksen kaikilla Suomen SF Caravanalueilla. Kattivankkurin hinta on jäsenille kesäkaudella 20 euroa/vrk riippumatta perhekoosta ja hintaan sisältyy sähkö, sauna yleisillä vuoroilla ja kaikki muut leirintäalueen palvelut. Ei jäsenille hinta on 33 euroa/vrk. Muiden vastaavien alueiden hinnat ovat samaa luokkaa, mutta joitain eroja hinnoittelussa voi olla.

Alueella on lapsille ilmaista tekemistä mm. Katinkolo, josta löytyy Pleikkari ja muita peleja, siisti aidattu leikkipuisto, polkupyöriä ja huiput polkuautot.

Tuloiltana testasimme Kattivankkurin perhesaunan, joka on varattavissa varsin kohtuulliseen hintaan, 50 min/15 euroa. Siistit ja isot tilat isommallekin seurueelle.

Sää Vuokatissa oli hyvin vaihteleva, välistä aurinko paistoi ja lämmitti ja seuraavassa hetkessä vettä tuli niskaan kuin saavista kaataen. Taivaalla näkyi milloin uhkaavia ukkospilviä ja sateenkaaria, mutta uskomattominta olin yhden illan auringonlasku, joka muutti tiuhaan tahtiin taivaanrannan värisävyjä.

Kuvasin auringon värittämää maisemaa ensin leirintäalueella, mutta pikapikaa hurruutimme myös ylös Vuokatinvaaran huipulla olevalle parkkipaikalle, josta aukenivat upeat näkymät Kainuun maisemiin.

Ja kyllä, pakko todeta, että Vuokatti oli ennakko-odotuksiani pajon parempi paikka! Hyvät tilat majoittua vaunulla, siistiä, tilavaa, upeat maisemat ulkoiluun, paljon tekemistä niin lapsille kuin aikuisille ja turvallista majoittua myös myrskyllä. Pienimuotoinen myräkkä oli ensimmäisenä yönä ja muutaman kerran tuuli puisteli vaunua oikein kunnolla, mutta eipä sitä jaksanut loputtomiin pysytellä hereillä kuuntelemassa tuulen vinkunaa ja sateen ropinaa, vaan uni otti vallan lopulta aikuisistakin matkaajista.

Pikavisiitti luonnonkauniiseen Kuhmoon

Pitkällisen pohtimisen jälkeen päädyimme ajelemaan Suomussalmen kautta Kuhmoon ja matkan varrella kävi niin, että jäi jälkeen monta paikkaa johon täytyy palata ajan kanssa.

Vinkkinä teille matkailijoille, jotka ette kuulu karavaanareihin, jäsenyyden myötä saa todella hyvän leirintäalueoppaan karttoineen. Karttaan on merkitty kaikki Suomen toiminnassa olevat leirintäalueet ja lehdessä lyhyet esittelyt alueista.

Suomussalmella pysähdyimme kahvittelemaan Lounaskahvila-Konditoria Herkkusuussa, joka sijaitsee vitostien varrella Kiantajärven rannalla. Päivä oli lämmin joten nautiskelimme kauniista säästä ja maisemista terassikaffeilla.

Samassa rakennuksessa sijaitsee alueen info, josta kävimme haalimassa esitteitä tulevia reissuja varten. Ja haaveita riittää…. mm. Raatteen tien sotahistoriaan liittyvät maisemat, luontopolut jne. Ja puhumattakaan Hossan luonnosta, johon olemme olleet menossa jo viisi vuotta sitten, mutta vieläkin hurruutimme muihin kohteisiin.

Suomussalmelta ajoimme Kuhmoon ja vakaa aikomuksemme oli yöpyä siellä Kalevala campingissä. Mutta, vaikka paikka oli todella viehättävällä paikalla, valitsimme Kalevala matkaparkin.

Leirintäalueen vaunupaikat sijaitsevat korkealla mäntykankaalla, Lammasjärven rannalla, mutta alue on vasta heräilemässä vuosien tauon jälkeen henkiin ja ilmeisesti matkailijat eivät ole vielä paikkaa löytäneet. Alueella ei ollut yhtään majoittujaa keskellä vilkkainta sesonkia.

Alueen miinuksia olivat varsinaisten vessojen remontti. Tällä hetkellä vessat ja suihkut sijaitsivat ainoastaan uimarannalla todella jyrkkien portaiden alapuolella.

Mielestäni tällä leirintäalueella on tulevaisuus, jos asiat saadaan järjestettyä ja matkailijat löytävät tiensä paikalle. Lähiympäristössä löytyy mahtavat kuntoilumaastot, uimarantoja, frisbee-golfrata, rullasuksirata, Talvisotamuseo ja Luontokeskus Petola.

Kalevala matkaparkki sijaitsee Kalevalan liikuntakeskuksen parkkipaikoilla, josta löytyy kahdeksan sähköpaikkaa. Hinta on 15 euroa yö ja hintaan sisältyy liikuntakeskuksen suihkujen ja WC:n käyttö.

Matkaparkiksi tämä oli loistava, sillä läheskään kaikkiin parkkeihin ei kuulu suihkua. Herkkäunisia ja aikaisin nukkumaan menijöitä saattaa häiritä vieressä olevalta tenniskentältä kuuluvan pallon pompottelu ja huudahtelu, joka jatkui puoleen yöhön saakka. Parkkipaikka on asfalttikenttää, mutta kuvat puuttuu varsinaisesta yöpymispaikasta.

Jotenkin tuntuu tällä reissulla vastuksia riittävän ja seuraava olikin jo ihan nurkan takana. Mieheni alkoi liittämään vaunua sähköön ja yritti irrottaa caravan liitäntäkaapelista adapteria, joka ei irronnut millään. Kaikki keinot käytettiin yhdessä ja yksin ja miehen sormenpääkin ehti haljeta ennen kuin adapteri irtosi. Tiukkuuden syy selvisi sen irrottua eli siitä oli kärähtänyt joku osa. Onneksi se piti irrottaa tässä vaiheessa, ettei sattunut suurempaa vahinkoa tai tulipaloa.

Sen verran meni aikaa tässä rassailussa, että päätimme hakea pitsat paikallisesta Maken pizzeria Kebab-Ravintolasta ja ihan hyvät pitsat saatiin ja nälkä lähti.

Lapset pääsivät vielä pitsan päälle iltauinnille Kuhmon keskustan tuntumassa olevalle Ruukinrannnan uimarannalle, joka on todella mahtava uimapaikka. Oululaisena meinaa käydä kateeksi isojen järvien upeat ja hyvin hoidetut uimarannat. On Oulussakin siistejä rantoja Oulujoen varrella, mutta joki on aina joki ja pikkujärvi on pieni 🙂

Aamupäivällä lähtiessämme kohti uusia seikkailuja, kävimme Kuhmon keskustassa ostamassa uuden adapterin kärähtäneen tilalle ja en voinut vastustaa pientä shoppailuhetkeä ihastuttavan näköisessä kaupassa, Rusasen Kulmassa. Leluja, sisustusta, kosmetiikkaa ja askartelua.

Luvassa oli sadepäiviä, joten tästä kaupasta löytyi lapsille mukavaa tekemistä tylsistymistä vastaan.

Seuraavaa paikkaa arvoimme minne mennä, Rautavaaran Metsäkartano vai Vuokatissa sijaitseva karavaanareiden oma alue Kattivankkuri. Kiertue jatkuu…..

Eläinpuistossa

Meidän pikku-ukkeli on puhunut koko talven, että kesällä lähdetään reissuun ja käydään eläinpuistossa. Hetken jo luulin kevään aikana sen olevan mahdoton haave toteuttaa kuluvan kesän aikana, koska korona. Niin vain päästiin reissailemaan ympäri kaunista Suomenmaata ja niin myös kutsui meitä Ranuan eläinpuiston jääkarhut, hirvet, ahmat, myskihärät, pöllöt ja muut ihmeelliset eläimet.

Ranuan eläinpuisto sijaitsee Ranuan keskustasta Rovaniemen suuntaan muutama kilometri. Samasta pihapiiristä löytyviä palveluita ovat mm. Fazerin myymälä, kahvila, ravintola, lomakylä ja leirintäalue.

Sää oli vaihtelevan lämmin ja oli mahdotonta aavistaa, mitä kannattaisi päällensä laittaa, joten vuoron perään riisuttiin ja puettiin, mutta onneksi yhdet elikot puuttuivat eläinpuistosta eli sääskiä ei ollut juuri nimeksikään.

Alkumatkasta lapsilla vauhti oli hurja ja ensimmäiset eläimet vilkaistiin aika nopealla tahdilla. Saukot ja majavat vain vilistivät silmissä, mutta pöllöjen kohdalla jo vähän himmailtiin ja joudettiin häkkien kohdalta lueskella lajien nimiä.

Koronan vuoksi kaikki eläinten ruokintanäytökset oli kesän ajalta peruttu, todennäköisesti sen takia, etteivät ihmiset pakkaudu yhteen paikkaan. Suurimmaksi osaksi puistossa olikin hyvin väljää, mutta joillakin ihmisillä on ilmeisesti tarve liimautua outojen ihmisten kylkeen kiinni, vaikka itse yrittää nykiä jälkikasvuaan kauemmaksi. 🙂

Melko monta eläinlajia jäi näkemättä eläinten pysytellessä piilossa, mutta karhut olivat aktiivisia ja yksi ruskeakarhu innostui pitämään kylpemisnäytöksiä vierailleen. Valitettavasti karhu oli sen verran kaukana, etten saanut yhtään hyvää kuvaa.

Susilla oli pentuja, joten nekin olivat piilossa jossain kolossa. Pennut olivat saaneet nimeksi Ruska ja Routa.

Loppujen lopuksi puiston parasta antia oli upouusi Lappsetin leikkipuisto, Tiger Park, kierroksen lopussa, sekä ihan tuikitavalliset kotieläimet, kuten lehmä, possut, lampaat ja hevonen.

Ranuan reissu oli tässä ja matkasuunnitelmat olivat pitkään epävarmat, mihin suuntaan haluamme jatkaa. Mutta se on varmaa, että matka jatkuu….

Karavaanarielämän parasta antia on juuri se, että tutkitaan karttaa ja säätietoja vuoronperään ja mennään sinne missä ennusteen mukaan on parhaat ilmat. Meillä on tapana tehdä suunnitelma muutoksia matkan varrella välistä tiuhaankin tahtiin ja joskus on jopa tehty täyskäännös kesken ajon ja päätetty mennä täysin eri suuntaan.

Ranualla matkaparkissa

Tämän vuoden ensimmäinen karavaanarikiertue starttasi pitkän ja hartaan odottelun jälkeen viikko juhannuksen jälkeen. Monien vaiheiden jälkeen asuntovaunu saatiin reissukuntoon ja pääsimme sovittuun kokoontumiseen sukulaisten kanssa.

Vaunumme ongelmat ovat olleet viime kesänä lentoon lähtenyt ikkuna ja muutama halkeama etulaatikossa. Etulaatikon korjaus onnsitui hyvin, joskin aikaa vievästi, mutta ikkunaongelma ei ratkennut muutoin kun itse tekemällä polykarbonaatista uusi ikkuna rikkoutuneen tilalle. Välttämättä tämä ei ole pysyvä ratkaisu, mutta toistaiseksi ainoa mahdollisuus ja se toimii eli pitää tuulen ja tuiskun vaunun ulkopuolella.

Täytyy kyllä antaa isolla risulla sapiskaa maamme karavaanari- ja tarvikeliikkeille asiakaspalvelusta. Melko monessa firmassa on tarjouspyyntölomake tai pyydetään sähköpostilla tarkemmat tiedot tarvittavasta varaosasta kuvien kera, mutta viesteihin ei koskaan vastata. Puhumattakaan puheluiden sujumisesta, kun ei olla maksavalle asiakkaalle valmiita tilaamaan sopivaa ikkunaa. Kuulemma voisi joutua tilaamaan Saksasta as sen. Onneksi Biltema myy tarvikkeita asiakkailleen ja mieheni veisteli vaunuun uuden ikkunan.

Reissumme ensimmäinen määränpää oli Ranuan Kristillisen opiston matkaparkki. Opisto sijaitsee Ranuan keskustan läheisyydessä, josta on opasteet perille. Matkaparkki pitää varata etukäteen ja maksaa opiston verkkkokaupassa ennen alueelle saapumista. Matkaparkin hinta vaihtelee perhekoon ja sähköntarpeen mukaan välillä 20-45 euroa. Halvin hinta on pieni perhe ilman sähköä ja kallein iso perhe sähköpaikalla.

Matkaparkin hintaan kuuluu:

  • WC avoinna ympäri vuorokauden
  • Suihkut klo 9-20
  • Juomavesipiste
  • Kemssan ja harmaaveden tyhjennys
  • Tiskipaikka kylmällä vedellä, tosin tämä tiskauspaikka ei kyllä houkuttanut tiskaamaan, vessan käsienpesupaikan yhteydessä oli järjestetty paikka tälle toiminnolle.

Lisäksi alueelta löytyy ilamaiseksi:

  • Frisbeegolf-rata (kiekkoja mahdollista vuokrata, jos ei ole omia)
  • Lasten ulkoleikkipaikka hiekkaleluineen
  • Ulkopelejä lasten leikkipaikan yhteydessä
  • Keppariesteet kepparifaneille
  • Beach volley- kenttä
  • Uimaranta
  • Nuotiopaikka
  • Luontopolku

Maksullista lisätekemistä:

  • Kajakkeja
  • Rantasauna
  • Kota
  • Golf-kenttä, tarvittaessa välineet voi vuokrata

Alueella on laajasti tilaa parkkeerata mieleiselleen paikalle opiston päärakennuksen ympäristössä. Löytyy nurmikenttää, sorakenttää, järvimaisemaa jne. Lapsilla on runsaasti tilaa leikkiä ja vaikkapa pyöräillä alueen peltoteillä ja muissa maisemissa.

Alueelta ja paikoista on harmittavan vähän kuvia monestakin syystä, ensimmäisenä ne tuhannat itikat, jotka ensimmäisen vuorokauden aikana piinasivat meitä yötä päivää ininällään ja pistoillaan. Eka yönä nukuttiin noin kaksi tuntia ja muu aika läiskittiin käsiä yhteen. Onneksi saatiin seuraavaksi yöksi Raidin Liquid Electric– hyttyskarkotin. Ilman sitä me olisimme painelleet tukkaputkella muille maille, niin kuin osa seurueestamme päättikin tehdä. Toisena syynä se, että meillä oli niin paljon seuraa sukulaisista, joten kuvaaminen ja bloggaaminen pääsi unohtumaan.

Seuraavaksi lyhyt postaus Ranuan eläintarhasta.

Ps. Jos jollakulla on vinkkejä, mistä saa asuntovaunuun ikkunan kohtuulliseen hintaan hyvällä asiakaspalvelulla, laittakaa mulle viestiä facen tain instan kautta. 🙂

Värtön ranta

Tämän postauksen kuvat ovat yhdeltä iltakävelyltä tyttären kanssa ja paikan esittelyt eivät perustu tämänhetkiseen omaan kokemukseen. Toki kahvilassa olen joskus käynyt ja samoin uimassakin.

Värtön ranta on yksi suosikkikuvauspaikoistani ja siellä tulee usein käytyä pikaisilla kuvausreissuilla, mutta trooppisen keäsyön kunniaksi viivähdimme maisemissa hetken. Samalla tuli räpsittyä ihan kivoja kuvia, joten ajattelin tehdä postauksen Ouluun suuntaaville matkailijoille tai muille kiinnostuneille.

Värtön ranta sijaitsee Oulunjokivarressa ja matkaa keskustasta tänne on noin kaksi kilometriä. Ranta on todella suosittu ajanvietto- ja uimapaikka. Alueella on pitkähkö kaistale hiekkaista rantaa ja laajat nurmialueet auringonpalvojille ja kesäpelien pelaajille.

Rannan palveluita ovat jäätelökioski, bajamajat ja uimakopit. Parkkipaikka on alueen kokoon nähden onnettoman pieni ja kesäisin autoja on parkkeerattu nurmialuiden laitamille ja teiden varteen.

Koivurannan kahvila on ihan rannan kupeessa, jossa kahvit voi nauttia suolaisen tai makean herkun kanssa niin sisällä kuin ulkonakin. Kahvila toimii vain kesäaikana, mutta tilausravintolana ympäri vuoden. Kahvila on sisätiloiltaan pieni ja se on rakennettu 1900-luvun alkupuolella.

Uudenpaa viihdykettä Värtön alueella tarjoaa Koivurannan saunalautta, jonka voi vuokrata omaan käyttöönsä ja seilata Oulujoella saunoen, uiden, suppaillen ja erilaisista tarjoiluista nauttien. Saunalautalla toimii myös yleisiä saunavuoroja.

Rannassa ollessaan lautta toimii kahvilana ja mainostaa nautittavaksi erinomaisia vohveleitaan. Lautalta voi vuokrata sup-laudat, fatbiket, kajakit ja ilmeisesti tarjontaan on tullut juuri uudet AuroraHutit, mutta niistä ei löytynyt mitään tietoa heidän kotisivuiltaan, mutta facessa oli kuva ja itse olen nähnyt joella tällaisen seilaamassa. Linkki vie viralliselle esittelysivulle.

Jokialaiva M/S Angelina tekee risteilyjä Maikkulaan ja Turkansaareen, ilmeisesti tänä kesänä vain tilauksesta koronan takia. Normaalioloissa jokiristeilylle on päässyt myös yleisillä vuoroilla. Tämä on yksi haaveistani, että pääsisi katselemaan tuttuja maisemia eri perspektiivistä, mutta samalla näkisi ne jokirannan ihanat vanhat talot joita ei muualta näe.

Oulangan kansallispuistossa

Kiutaköngäs

Olen joskus nuorena kiertänyt Karhunkierroksen ja sieltä on muistoihin jäänyt useita kauniita kohteita, joissa olen halunnut käydä uudelleen. Yksi niistä on Kiutaköngäs

Kiutakönkäälle lähtee noin kilometrin mittainen polku Oulangan luontokeskuksesta, jonka varrella on useita rappusia, joten reitti soveltuu vain jalkaisin kuljettavaksi.

Kesäkuun alkupuolella reitti on jo kuiva lukuunottamatta pari märkää kohtaa, jotka pääsee kiertämään helposti lenkkareilla. Nähtävillä on, että rinteestä virrannut puro on vielä hetki sitten kulkenut polun ylitse.

Sää on aurinkoinen ja melko lämmin edellisen päivän hyisen kelin jälkeen. Luonto hehkuu alkukesän vihreyttä ja mustikkaa näyttäis tulevan hyvin, jos mikään ei pilaa satoa.

Jos Rukalla on ollut hiljaiseloa, niin täällä riittää porukkaa. Ja miten on mahdollista, että joka paikassa voi tulla tuttuja vastaan. Kuusamon erämaassa tapasin koulukaverini reilun 20 vuoden takaa. 🙂

Kiutaköngäs on uskomattoman upea paikka, jossa vesimassat kulkevat 325 metrin pituisen kosken läpi ja korkeusero tuolla matkalla on 14 metriä. Korkein pudotus on ylimpänä, jossa vesi syöksähtää alas noin neljän metrin matkan. Kuvissa paikka ei pääse oikeuksiinja luonnollisesti kuvista puuttuu myös korviahuumaava kosken pauhu.

Paikka on sykähdyttävän kaunis, mutta ylimääräisiä sykähdyksiä se antaa vielä mukana olevien lasten ja vieläpä muidenkin läsnäolevien lasten vuoksi. Onneksi meitä on kaksi aikuista mukana, minä voin kuvata rauhassa ja mies pitää kokoajan herkeämättä kiinni 3-vuotiaasta parkouraajasta.

Alueen mukavuuksiin kuuluu myös WC ja taukopaikka, mutta niitä palveluja emme tarvinneet tällä reissulla.

Käylänkoski

Matkalla majapaikkaan pysähdymme Käylänkoskelle, joka Kitkajoessa olea pieni koski. Parkkipaikalta kävelymatkaa koskelle on muutamia kymmeniä metrejä.

Vetta virtaa runsaasti eri pikkuhaaroja pitkin ja kymmenkunta erilaista pientä siltaa johdattaa kulkijan paikasta toiseen, tosin tällä hetkellä kaikille silloille ei ole asiaa. Tänne ei huolittu pikkuseikkailijaa mukaan.

Virta näytti mielestäni älyttömän voimakkaalta, mutta niin vain seisoi yksi kalastaja virrassa kahluusaappaineen. Omaa päätä pelkkä ajatuskin huimasi.

Leenan Koskitupa näyttää kauemaa katsottuna olevan keskellä virtaa ja lähempää katsottuna portailla on tainnut vesi virratakin. Koskitupa on auki kesäkuukausina, josta mainoksen mukaan saa kahvin lisäksi lohikeittoa joka päivä.

Vielä illalla viimeisenä kävimme katsomassa Myllykosken lähtöpaikalla, mutta oli jo niin väsy päivän riennoista, että päätimme jättää kokemuksia seuraavan kertaan.

Vinkkinä vielä muille matkailjoille, että Kemi-Oulu välillä nelostie on remontissa ja nopeurajoitus on useammassa kohdassa kilometritolkulla 50 km/h. Siltätyömaita, ohistuskaistoja ja räjäytyksiä eli siellä ajellaan todella hitaasti. Varatkaa matkoillenne aikaa ja hyvät hermot. 🙂