Päivä Suomenlinnassa

Kuvakooste Suomenlinnasta

Iso-Mustasaaren portti Suomenlinnaan

Tämä postaus koostuu juhannuspäivän aikana otetuista valokuvista. Laitan ensin kuvia reitiltä Iso-Mustasaari, Susisaari ja Kustaanmiekka ja  sen jälkeen tulee erillinen kuvakooste Yle Svenska Radioteaternin aikamatkasta: Ääniä kuoleman porstuasta 1918.

Suomenlinnan viralliset sivut

Suomenlinnan kartta

Ikkunat ovat kauniita kohteita kuvaamiseen.
Suomenlinnan kirkko
Kirkko on valmistunut vuonna 1854 ja se on ollut alunperin ortodoksikrkko, jossa oli aikoinaan viisi sipulikupolia. Suomen itsenäisyyden alkuvaiheilla kirkko on muutettu luterilaiseksi kirkoksi.
Kirkko, mutta toimii samalla myös majakkana.
Kirkossa järjestetään konsertteja ja se on suosittu vihkikirkko.
Kirkon keskikohdan kattokruunu.
Iso-Mustasaaresta Susisaareen.
Tästä lähtee matkamme linnaan ja lapsille mielenkiintoinen seikkailu Suomenlinnan lukemattomiin luoliin voi alkaa.
Nämä maisemat ja raknennukset ovat joka kerta yhtä sykähdyttävät.
Kivirakennuksia ja Suomen luonnon runsasta vihreyttä.
Sisäpihoilla oli välillä jopa kuuma, vaikka päivä oli kovin tuulinen.
Ison vaahteran varjossa.
Rakennelmien harjanteilla kasvaa heinää ja kukkia.
Suomenllinnasta löytyy muutamia pieniä puoteja.
Ihana “satupuu”  eli vanha saarni Susisaaressa.
Puussa on koti linnuille ja kääpiä kasvaa kerroksittain.
Kurotus kohti valoa.

Luolakuvakooste

Luolaseikkailu kutsuu lapsia ja aikuisia.
Osat luolista oli todella pimeitä ja kosteita.
Välistä luolissa oli jyrkkiä ja liukkaita kohtiä ja irtonaisia pikkukiviä.
Näihin luoliin ei kannata ihan pieniä päästää juoksentelemaan, ainakaan yksinään.
Lapset olisivat viihtyneet näissä maisemissa vaikka koko päivän.
Tähän holviin pääsee vaikka rattailla perheen pienimpien kanssa.
Aikuisillakin riittää näissä ihmettelemistä.
Tunnelin päässä on valoa.
Maisema eräästä luolasta Susisaareen.
Näkymiä luolasta.

 

Vanha ikkunan heijastukset.
Tähystystä Kustaanmiekkaan.

Kustaanmiekan vallit

Juhannusliputus Kustaanmiekassa
Kauniisti hulmusi lippu tuulessa.
Linnoitusten taustalla suurten laivojen mentävä väylä, vaikka näyttää kovin kapealta.
Suomenlinnasta löytyy myös uimaranta.
Kustaanmiekassa on jäljellä muutama vanha tykki.
Maisema on ihanan kumpuilevaa. Tänne pääsi helposti vaunujen kanssa, mutta jos haluaa jatkaa reittiä eteenpäin, joutuu muutamat suht helpot portaat mennä alas apurin kanssa. Lieneekö tämä johtui siiitä, että loppupäässä oli joku työmaa.
Silja Linen Symphony lipui ohitsemme Kustaanmiekan kapeaa väylää.
Paluumatkalla löysimme Suomenlinnan kirjaston.
Salaperäiset portaat nousevat tuntemattomaan tupaan.
Tämä rakennus on noiden portaiden yläpäässä.

Ääniä kuoleman porstuasta -aikamatkalla punavankien selleissä

Tämä on todellakin tutustumisen arvoinen kohde, tosin esitysaikoja oli aika rajatusti, mutta meillä kävi hyvä tuuri  ja myös juhannuksena esitykset pyörivät. Ikäsuositus näyttelyyn oli 13 vuotta ja se oli mielestäni ihan hyvä. Vanhempien vastuulla olisi saanut viedä pienempiäkin, mutta meillä nuorin mukanaolija oli 14 vuotias. Varsinkin jos tiedät, että lapsesi on herkkä, en suosittele.

Näyttelyn äänimaailma on varmasti ahdistava kovin pienille ja lisäksi kun tilassa on ollut oikeasti Suomenlinnan vankisellisiipi eli Karsserisiipi . Täällä itselläkin on helppo kuvitella kuolemaantuomittujen punavankien hätä, kun he tietävät varmasti kuolevansa.

Selleissä kaikuu vuoronperään avunhuudot, virrenveisuu ja luettuna vankien kirjoittamat kirjeet. Erityisen koskettava nuoren punavangin viimeinen kirje äidille.

Tässä linkki lisätietoihin näyttelystä:

Ääniä kuoleman porstuasta

Ei suositella alle13 v. ja jos yhtään epäilyttää oman vanhemmankin lapsen kohdalla, niin ei kannata mennä.
Erään vangin paita
Käytävillä kaikuivat kuolemaan tuomittujen punavankien huudot.
Näissä selleissä todella pystyy aistimaan sen tuskan ja ahdistuksen, jota vangit ovat kokeneet.
Näihin selleihin ei päivä pasitanut.
Viimeinen yö ennen kuolemaa?
Epätoivoinen!
Onko tässä laskettu sellisssä vietettyjä päiviä?
Ehkä välistä on annettu vangeille pieni annos ruokaa?
Kylmää ja karua!
Jäähyväiskirje äidille.
Tämän lukon takaa ei ole karatttu.
Kaikki äänet ovat vaienneet.
Esiintyjät

 

Rastilan juhannus


Tervetuloa Rastilan leirintäalueelle

Lähdimme miehen veljen perheen kanssa juhannuksen viettoon Stadiin, koska olimme kuulleet siellä olevan huomattavasti normaalia hiljaisempaa juhannuksena kuin muulloin ja missään muualla.

Majapaikaksi asuntovaunuileville perheille valikoitui Rastila Camping  sillä perusteella, että se sijaitsee Helsingissä, sieltä voi halutessaan kulkea metrolla ja paikkaa on paljon kehuttu kaveriporukoissa.

Sanottakoon ensimmäisenä, ettei ole ikinä missään ollut niin rauhallista juhannusta kuin tänä vuonna Rastilassa. Paikka oli kutakuinkin täynnä karavaanareita, telttailijoita ja mökkiläisiä ja juhannusaattona puolen yön aikaan ei kuulunut mitään ääniä mistään. Hiljaisia vaunuja vierivieressä, ainoa ääni taustalla tasaisin väliajoin kulkeva metro.

Leirintäalueen vastaanotto on kesäkuukausina auki ympäri vuorokauden

Rastilan leirintäalue sijaitsee itäisessä Helsingissä Vuosaaren alueella. Alueelle on helppo saapua asuntovaunujen ja -autojen kanssa siitä huolimatta, että se on keskellä Rastilan kerrostaloaluetta.

Alue on kerrostalojen ympäröimä
Alueella on runsaasti tilaa

Rastilan leirintäalueella on erittäin ystävällistä ja avuliasta henkilökuntaa, joka opastaa paitsi alueen palveluissa, myös neuvoo maalaisia Helsingin liikenteessä. Itse leirintäalueella ei ole kovin paljon aktiviteettejä, mutta oletuksena ilmeisesti on, kuten meilläkin, että mennään tutustumaan Stadin huvituksiin.

Karavaanarit ja asutus sulassa sovussa

Hintataso Rastilassa on aika sama verrattuna muihin saman tason  leirintäalueisiin. Meidän kahden aikuisen ja kolmen lapsen kokoiselta perheeltä hinta vuorokaudelta on n. 40 euroa sähköineen ja lisäksi otimme leveämmän paikan, jotta voimme levittää markiisin.

Lasten leikkipaikka on lähellä huoltorakennus ykköstä

Peruspalvelut alueella on hyvät. Huoltorakennuksia on neljä, joista kaikista löytyy wc:t ja suihkut. Lähimpänä vastaanottoa olevassa huoltorakennuksessa on mm.  keitto- ja tiskipaikat, pyykkitupa ja kemssan tyhjennys. Vedenottopaikkoja ja roskiksia on ripoteltu runsaasti ympäri aluetta. Lisäksi on erillinen lajittelupaikka jätteille.

Huoltorakennus 1 lähellä vastaanottoa

 

Huoltorakennuksia alueen toiselta laidalta
Keittokatoksissa on kaksi levyä, vesipiste ja pöytäpaikka useammalle kokkaajalle yhtä aikaa
Nurmialuetta telttailijoille
Mökit näyttävät viihtyisiltä
Kaunis ympäristö mökeillä
Mökkialuetta
Hiekkapohjainen uimaranta
Rannalla yöaikaan

Uimaranta on yleinen uimaranta, johon pääsee leirintäalueelta portista, joka sulkeutuu illalla klo 23. Sen saimme huomata lauantai-iltana, kun vartijat tulivat sulkemaan porttia ja meinasimme jäädä rannalle lukkojen taakse. Koko juhannuksen ajan leirintäalueella oli tuplavartiointi.

Leirintäalueen porttien sisäpuolelta löytyy myös Rastilan kartano, jossa toimii Cafe Monami . Siellä järjestetään jonkin verran jotain tapahtumia, mutta ennen kaikkea sieltä saa aamupalaa, lounasta ja kahvia, jos haluaa välistä päästä helpommalla leiriytymisen lomassa.

Rastilan kartanossa toimii Cafe Monami

Oululaisesta näkökulmasta tälläkin kertaa Helsingin seudulla eniten ihastuttaa ja ihmetyttää loistavasti toimiva julkinen liikenne. Siinä missä pohjoisessa hytistään pysäkillä, josko sieltä sattuis joku onnikka tulemaan, täällä voit hypätä muutaman minuutin välein metroon, ratikkaan, bussiin tai jopa Suomenlinnan lautat kulkevat varmemmin kuin meiän onnikka. 🙂

Leirintäalueelta on metroasemalle n. 300 m.

Suosittelen kesäistä Helsinkiä lomakohteeksi, mutta kyllä silti rauhalliseen Ouluun on ihana palata loman jälkeen.

Tässä linkistä löytyy kivaa tekemistä lasten kanssa Helsingissä: Stadissa.fi

Ruusuja Rastilassa

Johanna

PS: Nämä artikkelit ovat minun omaa tuotosta ja kukaan ei ole rahallisesti tai muutoin vaikuttanut näihin.

Lähimatkailua asuntovaunulla

Tervetuloa SF-C Rantasarkaan

Järjestimme viikonloppuna sukutapaamisen Haukiputaan Virpiniemessä SF-C Rantasarassa, joka on karavaanareiden oma alue. Tervetulleita ovat hekin, jotka eivät ole SFC-karavaanarit Ry:n jäseniä. Yöpymisen hinta alueella riippuu siitä kuuluuko karavaanareihin, 17-38 euroa vuorokausi ilman erillisiä henkilömaksuja sähköpaikalla, hinta ei sisällä lämmityssähköä.

Rantasarka oli meille ennestään tuttu leirintäalue, mutta nyt oli kauniimmat ja lämpimämmät ilmat kuin viimeksi. Kaikilla osallistujilla oli aikaa vain viikonloppu ja mieheni joutui käymään töissä lauantaina, joten näistä syistä valikoitui blogiini ensimmäinen esittelykohde.

Pilkahduksia merelle

Alueella on vaunuille sorapaikat , mutta muuten ympäristö on nurmikenttää ja istutuksia sopivasti jakamassa aluetta. Karavanalueet poikkeavat perinteisistä leirintäalueista siinä, että niillä kausipaikkalaisilla on velvollisuus olla kerran tai pari kesässä isäntävuorossa. Alueisännät ohjaavat saapujat paikalle ja tarkistavat kaikkien leiriytyjien turvavälit, neljän metrin etäisyyys on oltava toisiin leiriytyjiin.

Alueelta löytyvät kaikki perinteiset palvelut, joita leirintäalueelta yleensä odotetaan, kuten saunat, suihkut WC:t, tiskiapaikat, keittotilat, grillikodat, jätepisteet jne.

Täältä löytyy mm. suihkut, vessoja, muita huoltotiloja ja biljardipöytä
Grillikota ja halkoliiteri

Lapsille ja nuorille on leikkipaikka, polkuautorata, Nuortensarka, ulko- ja sisäpelejä, biljardi, uimaranta yms.

Leikkipuisto perheen pienimmille
Polkuautorata oli niin poikien kuin tyttöjen suosikki
Rantasarkan uimaranta

Ihan alueeen läheisyydessä sijaitsee lisäksi Virpieniemen golfkenttä, frisbeegolf, Meriniemen uimaranta ja useita talleja. Virpiniemen liikuntaopiston kauniit maastot sopivat marjastukseen, sienestykseen ja pururadat kesällä ulkoiluun ja talvella hiihtämiseen.

Rantasaran uimarannalta näkymä Virpiniemen golfkentälle

Ja vinkkimä vielä, että kotikaupunkini Oulun lukemattomat mahdollisuudet vain n. 20 km päässä.

Meriniemen upea hiekkaranta auringon laskiessa

Lähimatkailu on helppoa, halpaa ja mukavaa tekemistä perheen kanssa, tällä kertaa myös miehen ihanien sisarusten perheiden kanssa.

Sunnuntaina Rantasarka jäi taakse ja uudet seikkailut kutsuvat

Kaiken kaikkiaan Rantasarka on viihtyisä paikka, johon palataan jo paikan läheisyyden vuoksi, isäntäpäivystys näyttää toimivan hyvin, pienenä miinuksena tosin suihkujen ja vessojen vähäinen määrä, mutta niitäkin on kuulemma tulossa lisää.

Uusia kuvia ja tarinoita tulossa Juhannuksena Rastilasta, sen jälkee luultavasti Porvoosta ja ties mihin karavaanari matkallaan eksyy.

Otan mielellään vastaan vinkkejä miten voisin kehittää blogiani. 🙂

Johanna