Luonnon kauneudesta nauttimassa

Viimeisenä lomailtana lähdimme kahden perheen voimin käveleskelemään ympäri leirintäaluetta ja vähän väliä joku ehdotti, että käydäänkö vielä tuolla asti. Iltakävelylle kertyi aiottua enemmän matkaa ja lopulta se muuttui yökävelyksi.

Rauhalahden leirintäalueen yhdestä nurkasta lähtee polku, joka vie laitureille, mäenpäälle ja metsään. Kun lähtee kävelemään johonkin tuntemattomaan maastoon, tulee vastustamaton uteliaisuus kurkistaa vielä seuraavan mutkan taakse.

Mikäs oli kävelleskellessä, kun ilma oli leppeän lämmin ja iltaaurinko värjäsi maisemaa kauniin punertavaksi. Tossujen alla hyvä polku, hieman mäkistä maastoa, kaunista metsää ja heinäkuun alun vehreys ympärillä.

Tasamaantallaajalle pienikin mäki tuo luontoon eksotiikkaa. Oulussa ei juuri mäkiä ole ja haavekuvieni kaunein paikka on ison järven rannalla, korkealla mäntykankaalla oleva mökki tai muu paikka, vaikka sitten asuntovaunumajoitus. Ja tietysti kaiken kruunaisi rannassa oleva sauna. 🙂

Illan kuljeskelut kaikessa rauhassa ja luonnonhelmassa tuntuivat koko loman kohokohdalta. Sen vuoksi päätimme lähteä seuraavana päivänä autoajelulle ja etsiä jonkun toisen luonto/maisema kohteen. Kävimme ajelemassa ensin Saaristokaupungin kierroksen ja sen jälkeen suuntasimme Väinölänniemen virkistyalueelle uimarannan tuntumaan parkkiin ja lähdimme kävelylle.

Puijon maisemat jäivät meillä tällä kertaa välistä, sillä olemme vuosien saatossa vierailleet siellä useita kertoja, toki ennen blogiani. Ehkä ensi kerralla voisi jälleen käydä siellä kuvausretkellä.

Lapsille yksi kävelyn kohokohdista oli tavata polulla hääpari, jolla oli kuvaushetki menossa ja varsinkin kiinnostava oli heidän menopelinsä. Polun loppupäässä hääparia odotteli hevonen ja rattaat kuskeineen.

Kuopion reissun jälkeen tapasimme ensimmäsen punkin eläissämme. Ilmeisesti jonkun meidän vaatteiden mukana oli kulkeutunut vaunuun ja siellä se kipitteli kaikessa rauhassa sänngyn päädyssä ikkunalaudalla . Onnistui onneton matkustamaan Kuopiosta Ouluun vain kokeakseen täällä karun kohtalon.

Tämä oli ensimmäisen lomaviikkomme viimeinen postaus ja seuraavana suunnitelmissa on kokoontua isommalla porukalla Etelä-Pohjanmaalle ensi viikon alkupuolella. Ehkäpä tiedossa on Miljoonativoli ja muuta mukavaa. Satavarmasti ainakin asuntovaunulla ollaan liikenteessä. 🙂

Kotikulumilla Oulusa

Otsikkoa enempää en aio murteella kirjoittaa, mutta sopi niin hyvin tuohon alkuun.

Muistutuksena vielä, että blogin kommenttikenttä on suljettu kokonaan sen takia, kun sitä kautta tulee roskaa ovista ja ikkunoista. Jonkin verran on tullut viestiä blogin Facebook-sivujen kautta, ettei voi kommentoida suoraan blogin postauksia. Harmillista, mutta jos siis haluat jättää palautetta, käy kurkkaamassa Facessa tai Instassa ja jätä palautetta sitä kautta.

Ouluun on tullut todella kesäiset ilmat toukokuun lopun kunniaksi ja kaunis hennonvihreä verho peittää koivun oksia . Mielestäni elämme vuoden kauneinta aikaa. Luonto on hento ja herkkä ennen kaikkea rehevyyttä ja yltäkylläisyyttä.

Sunnuntai-iltana kävimme perheen kanssa kävelyllä Oulun keskustan tuntumassa Kiikelissä haistelemassa merellisen Oulun asumista. Ihmisiä oli todella runsaasti liikenteessä, jopa niin paljon, että tämän kaiken hiljaiselon jälkeen melkein häiritsevästi. 🙂

Kiikelin seutu on aika tuntematon paikka minulle, lukuunottamatta Meritullin vierasvenesataman parkkipaikkaa, mutta voin sanoa, että ehdottomasti tutustumisen ja kävelemisen arvoinen paikka. Meren päälle rakennettuja kerrostaloja, rantaan rakennettuja portaikkoja, kiveyksiä, puistikoita, torirannan tarkkailua etäämmältä, yhtäaikaa rauhaa ja hulinaa ja vähän etäämmällä uusien talojen takana pala vanhaa Oulua puutalokortteleineen.

Kiikelin ja Meritullin rakennuksia ja merellistä tunnelmaa.

Sonnisaari on pieni saari Oulun Kuusiluodon edustalla, jossa on aikojen saatossa ollut mm. asutusta, toiminut kulkutautisairaala ja synnytyssairaala. Nykyisin jäljellä ei ole yhtään rakennusta, mutta saaressa risteilee muutamia polkuja ja epävirallisia nuotiopaikkoja näytti olevan muutamia, yksikään ei tainnut olla virallinen.

Lohenpyrstö on puisto Meritullin alueella. Puisto on rakennettu kivistä ja isot puut ovat jalavaa ja lehmusta.

Jälleen kerran voi todeta, ettei aina ole pakko lähteä merta edemmäs kalaan. Kotiseudulta löytyy yhä uusia kohteita ihasteltavaksi ja Oulu on kaunis kaupunki (ainakin kesällä) ja koko Suomi upea maa. Ehkä tämä kevätkesän kauneus sai aikaiseksi tämän kotimaan ylistyslaulun, mutta Suomen luonto puhuttelee minua Hangosta Utsjoelle. Hangossa en ole edes käynyt, mutta kuvia katsoneena tiedän sen olevan hieno paikka. 😉

Ihanaa ja aurinkoista kesää kaikille!

Rantaloma Himangalla

Kesä on tulla tupsahtanut ihan huomaamatta ja blogin 1-vuotissynttärit siinä samalla. Viime kesäkuussa kirjoitin ensimmäisen juttuni blogiin: http://www.kotimaaetsimessä.fi/lahimatkailua-asuntovaunulla/. Reissu oli mieheni sisarusten perheiden kanssa sovittu viikonloppukokoontuminen.

Leirintäalueen päärakennus

Tapasimme samalla kokoonpanolla tänä kesänä Himangalla Sautinkarin leirintäalueella https://www.sautinkari.info/# . Sautinkari oli meille kaikille ennestään tuntematon paikka ja valitsemme sen sijainnin vuoksi eli Oulusta sopiva etäisyys, ajokilometrejä ei kerry turhan paljon viikonlopun reissua varten. Leirintäalue sijaitsee sekä Lestijoen, että Perämeren rannalla.

Leirintäalue on aika iso, yli 250 paikkaa. Päähuoltorakennus löytyy keskeltä aluetta, jossa on kaikki tarpeellinen: suihkut, vessat, saunat jne. Iltasella on vakiona leirintämaksuun kuuluva yleinen saunavuoro ja joenrannassa on lisäksi vuokrattavissa ulkosauna, josta pääsee laiturilta uimaan Lestijoessa. Edelleen mainostan SFC-alueiden edullisuutta, varsinkin jos on jäsen. Jäsenille 18€/vrk ja muille 25 euroa. Lisäksi kaikille sähkö samalla hinnalla 5 euroa/vrk.

Leirintaalueelta löytyy siis uimapaikat laiturilta jokeen tai hiekkarannalta mereen. Viikonloppu sattui olemaan tämän kesän kuumin viikonloppu ja ukkosia oli ennustettu tulevaksi usempia, mutta onneksi ennustajat erehtyivät ja ainoastaan sunnuntaiaamuna oli hetken aikaa ukkonen yllä. Muuten lapset nauttivat mahtavista uintikeleistä useamman kerran päivässä.

Leirintäalue elää pienoisen epävarmuuden alla vuodesta toiseen, kun Kalajoen kaupunki on suunnitellut alueen kaavoittamista mökkikäyttöön ja leirintäalueen vuokrasopimus uusitaan vuodeksi kerrallaan. Luonnollisesti tämä vaikuttaa siihen, miten leirintäaluetta kannattaa kehittää. Harmi sinänsä nämä suunnitelmat, että rakennetaanko alueelle muutamia mökkejä joillekin ihmisille vai voiko alueesta nauttia kesän aikana isompi joukko porukkaa?

Leirintäalueen rajalla on kesäkioski, jossa järjestetään pari kertaa kesässä karaokea ja tansseja ja se osui nyt tälle viikonlopulle. Lauantai-iltana mökä oli melkoinen ja eräs nainen oli miehelleni kuvaillut mekkalaa osuvasti: – Tuo päihtyminen saa ihmiset kuvittelemaan, että he osaavat laulaa. Muuta harmia siitä ei tosiaan ollut kuin ääni.

Sunnuntaina koukkasimme vielä pienen lisälenkin Lohtajan Ohtakarin kautta, jossa on kerrassaan mahtavat hiekkarannat. Alueesta on aika vähän tietoa ja sitä ei kauheasti mainosteta, mutta suosittelen poikkeamaan. Alueelta löytyy kioski ja sieltä voi varata vaunulle sähköttömiä yöpymispaikkoja, joihon sisältyy wc, suihku ja kemssan tyhjennys, hinta 15 euroa/vrk. Lähin nuotiopaikka löytyy huoltorakennuksen vierestä ja uimarantaa on lähes silmän kantamattomiin.

Ohtakariin täytyy ehdottomasti joskus palata ajan kanssa ja Sautinkari kannattaa myös muistaa. Lämmintä ja aurinkoista kesää! 🙂