Oulun Pikisaaressa sijaitseva entinen opinahjo eli käsi- ja taideteollinen oppilaitos on saanut lopullisen tuomionsa ja tullaan purkamaan syksyn 2023 aikana. Rakennuksen purkamiseen asti siellä on mahdollista tutustua erilaisiin taideteoksiin niin sisällä kuin ulkonakin .
Keltainen talo oppilaitosalueelle tultaessa
Kaikille avoin ja maksuton Re:formi-näyttely on auki maanantaista perjantaihin klo 12-18. Osoite on Pikisaarentie 13, 90100 Oulu. Parkkipaikkoja autolla saapuville löytyy kohtuu hyvin, mutta paikka on helposti saavutettavissa niin jalkaisin kuin muillakin kulkepeleillä.
Suolamakasiinin ja Keltaisen talon välistä vilahtavat ensimmäiset värikkäät teokset.Taitelija työssäänTervetuloa peremmälle!
Varoituksen sana minunkin puolestani paikasta, jos kärsit pahoista allergioista, astmasta jne. kannattaa harkita sisätiloissa käyntiä, joka on muutenkin järjestäjien ilmoituksen mukaan kaikkien kävijöiden omalla vastuulla. Tilassa on sisäilmaongelmia ja voin kuvitella ilman paksuuden kesähelteillä entisestään tihenevän.
Marja Koposen näyttävät lehmätaideteokset tervehtivät sisääntulijaa.Nunu Anundin työstämä vessa.
Ilma sisätiloissa ja tunkkainen, kurkkua käristävä, nenää valuttava ja kaikin puolin epämiellyttävä, mutta silti suosittelen käväisemään sisällä tsekkaamassa upeat taideteokset vaikka vain pikaisesti. Aluksi kiertelimme suht rauhalliseen tahtiin, mutta loppua kohti täytyi kiirehtiä askeleitamme kohti ulko-ovea.
Henkilökunnan taukotilat ja Saimi SaviaroTerkkuja vaan kaikille tutuille! 🙂Unclesprayn teos Tekijä jää nimettömäksi, kun en muista missä huoneessa teokset olivat.Oisko asiaa vahtimestarille?Sylvi Siltavirran Tässä kuljin -poistotekstiiliteosPieni wc-koppi on saanut upean ilmeen.Ateljee Aino Sofia– Kuinka voin auttaa? Tämä on ollut joskus työhuoneeni.Huoneet suunnitellut Kuosittaja.Ovi johtajien huoneeseen.Nyt on näyttävviä värejä.Marianne Kauppilan käsialaa ruokalan peräseinällä.Don Poron terveiset ja upeat kasvokuvat.Läpi värikkäiden ovienTimo Tyynismaan taiteilema seinäTässä huoneessa asuu ilmeisesti oppilaitoksen vanha henki. Tässä vaiheessa kierrosta on pakko lisätä vauhtia ja pyrkiä kohti ulko-ovea.Pahoittelut kaikille taiteilijoille, joiden nimiä en saa yhdistettyä oikeisiin teoksiin. Tänne saattaa tulla kesän mittaan vielä lisää taideteoksia.Vihdoinkin ulkona!Pallo & OsekJotain kasvustoa tässä on tulossa.Portaikko on saanut upean värityksen.Don Poron autoUlkoa talon päädystä löytyy vielä seinän kokoinen taideteos.Oisko hetki aikaa hengähtää?
Siinäpä oli kierroksemme tällä kertaa. Kannattaa oikeasti käydä paikan päällä, jos vain pystyt. Muuten voit nauttia taiteesta vaikkapa blogini kautta. 🙂
Korona onneton sotki meidän kesälomasuunnitelmat pahan kerran ja loppujen lopuksi kävi niin, että fyysiset oireet olivat lievemmät kuin henkiset. Otti aika koville perua suunnitelma toisensa jälkeen keskellä kauneinta kesää ja sen sijaan nököttää kotona neljän seinän sisällä.
Kaiken kaikkiaan tämä tauti nappasi kaksi viikkoa meidän kesästä, ja päivät matelivat hiljalleen eteenpäin odotellessa kuka sairastuu seuraavaksi ja milloin kenenkin varoaika loppuu ja päästään taas liikenteeseen.
Pelastus näille päiville oli yöaikaan ajellut maisema-ajelut ympäri Oulua ja lähikuntia. Yöaikaan ajelimme sen takia, että myöskin vuorokausirytmi pyörähti pahan kerran sekaisin koronan tullessa perheesemme. Kotiuduimme sairaana reissultamme yöllä kahden aikaan ja siinä meni vielä tovi ennen kuin ehdimme aamuyöstä nukkumaan.
Jäälin monttu
Jäälin monttu, Takumaantie 62, on virallinen uimaranta Oulussa. Uimarannalta löytyy ainakin rantalentopallokenttä, pukukopit ja käymälät. Virallisen uimarannan lisäksi epävirallisia hiekkapohjaisia uimapaikkoja löytyy useamman montun verran.
Yksi Jäälin montuistaKesäyöt vaan on niin kauniita.
Oulunsalo – Kempele
Poika kiinnostui kovasti, kun ajelimme koko Oulunsalon lentokentän ympäri autolla ja pysähdyimme katsomaan pienkoneita. Yksi kone kaarteli taivaalla ja pudotteli laskuvarjohyppääjiä kyydistä.
Papinjärven uimarannalla en ole ikinä uinut, mutta kuulemma matalaa hiekkapohjaa riittää. Heinäkuun puolessa välissä järvessä on todettu järvisyyhyä.
Yhtenä yönä kävimme Oulun lentokentän takana katsomassa pienkoneita ja laskuvarjohyppääjiä.Samalta parkkipaikalta näki lentokoneet ja pääsi Papinjärven uimarantaan Oulunsalossa. Kaikki yöt oli niin upeita ja kuvaukselllisia.Kotimatkalla sumu nousi Kempeleen pelloilla.
Oulun Toppilansaari
Toppilansaaressa on valtavan laajat laiturialueet ja yleensä siellä käydessä porukkaa vähän liikenteessä. Paikalta voi ihastella maisemien ja auringonlaskun lisäksi ohi kulkevia veneitä ja melojiia.
Eräänä lämpinä kesäiltana istuimme 5-vuotiaan kanssa kahdestaan laiturilla katselemassa auringonlaskua.Oulussa rakennetaan aina.Oulu-laiva on rakennettu 1963. Laivalla tehdään risteilyjä edelleen Oulun ynpäristössä. Toppilansaaren upea laituriranta houluttelee istumaan hetkeksi. Aurinko laski ja on aika lähteä nukkumaan.
Vihiluoto
Vihiluodosta löytyy asuinalueen ja muutaman yrityksen lisäksi mm. venesatama, uimaranta, luontopolku ja paljon muuta. Tässä linkki, mistä löytyy enemmän tietoa alueesta ja toiminnasta.
Vihiluodon venesatamaAjoimme Vihiluotoon katsomaan luvattua ukkosta, muttei sitä tullut.Yö oli täysin tyyni, todella lämmin ja suorastaan jähmettynyt.Horisonttikin oli lähes kadonnut.Nuottasaaren tehtaat pilvien ja päästöjen peitossa.
Juurussuo
Nämä maisemat ovat meille tuttujakin tutummat, mutta harvoin näin makeissa sumuissa saa tätä tienoota katsella.
Vänkärin puolen maisemat……ja kuskin puolelta.Kesäyö ja sumu, jotain salaperäistä kätkeytyy näihin maisemiin.
Kotona
Välistä päivällä tuli niin rankasti vettä, ettei voinut olla edes pihalla, mutta ain yöksi tuli hienot seikkailukelit.Leikittiin kotipihassa karavaanareita ja paistettiin vaunun edessä vohveleita.
Tauti meni ohi aikanaan ja ehdimme vielä loman lopuksi käydä muutaman päivän reissun aina Seinäjoella saakka, mutta se on sitten toinen juttu.
Viime kesästä ei muutosta, hän on aina valmiina retkelle.
Poika sai päiväkodista tehtäväksi käydä kävelyllä ihmettelemässä luontoa ja paperilla oli annettu muutamia luonnosta etsittäviä asioita. Aikomuksenamme oli käydä kodin lähiympäristössä kävelyllä, joka matkan varrella jalostui pyöräretkeksi. Loppujen lopuksi ajoimme autolla muutaman kilometrin päähän Huutilammelle ja siellä kiersimme lyhyen luontopolun lammen ympäri.
Ihanan aurinkoinen kevätpäivä
Huutilammen suojelualue löytyy Google Mapsista ihan Huutilammen nimellä. Kuusamontieltä Heikinharjua kohti, Johdintie -Timosenkoskentie – Heikinharjuntie – Pitkäsuontie, josta löytyy muutamalle autolle parkkipaikka.
Huutilampi on pieni, lähes umpeen kasvanut suolampi, jossa kerrotaan pesivän Oulun suurin naurulokkiyhdyskunta, mutta emme tavanneet paikalla yhtä ainutta lokkia.
Parhaimpia paikkoja olivat sillat ja pitkospuun pätkät.Poluilla pystyi hyvin kulkemaan lenkkreilla kun kiersi muutamassa kohdassa kosteimmat kohdat.
Huutilammella ei enää ole nuotiopaikkaa. Lampea kiertää 1,5 km pituinen luontopolku, joka on paikoitellen aika juurakkoista. Reitin varrella on matala lintulava bongailusta kiinnostuneille.
Ampiaishotelleja ja värikkäitä linnunpönttöjä.Ensin tutkitaan mitä lintuja täällä yleensä nähdään.Lammella oli vain yksinäinen kurki, sekin niin kaukana, ettei kuvaaminen onnistunut.
Matkan varella tuli yllätyksenä, että lammen taakse lintulavalta katsottuna on rakennettu karkeasta murskeesta tiestöä ja useita pistoja kosteikon reunaan asti. Liittyiskö lie Ruskonselkään suunniteltuun uuteen poliisiasemaan ja vankilaan.
Murskekivitietä reitin varrella
Itselle tuli yllätyksenä myös se, että samalla suunnalla liikenne tulee niin lähelle, että puiden lomasta voi kurkistella vaikkapa linja-autoja.
Huutilmapi laskee Kalimeenojan kautta Perämereen.Samlta sillata kuvattuna toiseen suuntaan eli Ruskonselkään Johdintielle.Männyn juuret mutkittelee käärmemäisesti.Vielä lopuksi luetaan opasteista mitä muita seikkailuja täällä voisi tehdä. No ihan lopuksi oikeesti vielä yksi kiipely kivelle.
Sunnuntaina vietimme todellista ulkoilupäivää. Kävelyä Oulujoen rannalla, vähän pyöräilyä kotinurkilla ja iltasella vielä etupihan viimeisen lumikasan pilkkominen.
Mielestaäni yksi upeimmista Oulujoen maamerkeistä.
Jätimme auton parkkiin Tulliväylän varrella olevalle parkkipaikalle Rautasillan lähelle, josta on monta vaihtoehtoa lähteä kävelemään moneen suuntaan. Tällä kertaa me olimme aikoneet kulkea Oulujoen penkkaa, jonka toisella puolella on autotie ja joki virtaa toisella puolella.
Juhlahumua vastarannalla.Vetooo! Vetooo!
Kevätkuvat keskittyvät päiväkävelyretkelle jokirantaan. Kuvitelmissa oltiin rauhallisissa maisemissa käveleskelemässä, mutta vastarannalla eli Tuiran uimarannalla oli jo alkanut teekkareiden ikivapun vietto. 🙂 Eipä ne meitä häirinnnyt muutoin kuin musiikki pauhasi kovasti.
Kaunis reitti ulkoilijoilleMitäs täältä nurkan takaa löytyy???Entä mitä löytyy ylöpuolelta? Ainakin ”taidetta” on ihan joka paikasta.Täällä riittää pikkupojalla mielenkiinnon kohteita.Väliposeeraus äitille värikästä seinää vasten.Toinen graffitseinä ja taas täytyy poseerata.
Oulujoen maisemat ovat kauniita ja niitä kelpaa ihastella vuosi toisensa perään. Paikoitellen oli vielä märkää ja loskaa kulku-urilla, mutta ihan hyvin pärjäsi lenkkareilla.
Ihanaa ja innostavaa seuraaa.Paluumatkalla vielä pienet porrastreenit.
Aattelin ensin, että poika alkaa reissun jälkeen yskiä katupölyn takia tai muuten ulkoilusta johtuvaa, mutta kyllä hän tuli ihan oikeasti flunssaan, joten seuraavat pitkät ulkoilupäivät saavat taas odottaa hetken.
Tänään tuntui varsin keväiseltä säältä Oulussa. Vain kahdeksan astetta pakkasta, kun muuten koko viikon on ollut mittarissa huomattavasti enemmän.
Laanilan kansakoulua rakennettiin 1904.
Ulkoiluseura on aina yhtä laadukasta…
…kaikesta kiinnostunut…
…ja seikkailun haluinen.
Kauppareissun yhteydessä päätimme pojan kanssa käydä pienellä maisemakävelyllä yhdessä lempparipaikoistani Oulujokivarressa. Laanilan ranta tai Laanilan veneranta, kummalla nimellä nyt haluaakaan paikkaa kutsua on maisemallisesti äärettömän kaunis ja kuvauksellinen paikka. Rannalla sijaitsee vanha kansakoulu, jossa tällä hetkellä maijailee arkkitehtitoimisto. Yksi mikä tuo paikkaan lisää kuvauksellisuutta vanhojen rakennusten lisäksi, on vanha rautasilta, joka on vihitty käyttöön 1886.
Rautasilta, joka on olinaikanansa nähnyt ja kokenut paljon, seisoo paikallaan vuodenajasta riippumatta valmiina kuvattavaksi.
Olen kirjoittanut ennenkin samasta paikasta postauksen, mutta eri vuoden aikaan ja vähemmän kuvia juuri tästä rannnasta.
Pieni alue, mutta niin paljon erilaisia kiinnostavia kuvattavia, kuten nämä venevajat
Alue on pienehkö puistomainen paikka, josta voi kiepauttaa ohiajaessaan vaikka pyörällä lenkin tai pysähtyä istuskelemaan puistonpenkille ja vain nauttia maisemista. Penkit on ehkä miellyttävämmät käyttää kesällä, mutta muutamia pyöräilijöitä kulki nyt talvellakin.
Voihan tuolla istuskella, kun pukeutuu sään mukaisesti. 🙂
Vielä nurkan takaa kurkistus sillalle, yhä on paikallaan.
Toissa kesänä tällä rannalla vieraili usempaan otteeseen lehtien otsikoihinkin päätyneet mandariinisorsat ja yritin käydä niitä kuvaamassa, mutta valitettavasti tiemme eivät koskaan kohdanneet.
Hintantien talvimaisemaa
Oulujoki vilahtaa Hintantiellä ohiajaville vanhojen rakennusten välistä.
Kansakoulun ovet ovat sulkeutuneet aikapäiviä sitten, mutta rakennuksen tarina jatkuu erilaisena, tällä hetkellä siellä on arkkitehtitoimisto.
Toivotaan meille kaikille kauniita aurinkoisia kelejä lisää tälle alkuvuodelle ja kevättä kohti mennään jo kovaa kyytiä. 🙂
Otsikkoa enempää en aio murteella kirjoittaa, mutta sopi niin hyvin tuohon alkuun.
Muistutuksena vielä, että blogin kommenttikenttä on suljettu kokonaan sen takia, kun sitä kautta tulee roskaa ovista ja ikkunoista. Jonkin verran on tullut viestiä blogin Facebook-sivujen kautta, ettei voi kommentoida suoraan blogin postauksia. Harmillista, mutta jos siis haluat jättää palautetta, käy kurkkaamassa Facessa tai Instassa ja jätä palautetta sitä kautta.
Ouluun on tullut todella kesäiset ilmat toukokuun lopun kunniaksi ja kaunis hennonvihreä verho peittää koivun oksia . Mielestäni elämme vuoden kauneinta aikaa. Luonto on hento ja herkkä ennen kaikkea rehevyyttä ja yltäkylläisyyttä.
Kiikelinpuiston possut ovat lasten suosikkeja.
Sunnuntai-iltana kävimme perheen kanssa kävelyllä Oulun keskustan tuntumassa Kiikelissä haistelemassa merellisen Oulun asumista. Ihmisiä oli todella runsaasti liikenteessä, jopa niin paljon, että tämän kaiken hiljaiselon jälkeen melkein häiritsevästi. 🙂
Kumpi kopioi kumman kävelytyyliä? 🙂
Kiikelin seutu on aika tuntematon paikka minulle, lukuunottamatta Meritullin vierasvenesataman parkkipaikkaa, mutta voin sanoa, että ehdottomasti tutustumisen ja kävelemisen arvoinen paikka. Meren päälle rakennettuja kerrostaloja, rantaan rakennettuja portaikkoja, kiveyksiä, puistikoita, torirannan tarkkailua etäämmältä, yhtäaikaa rauhaa ja hulinaa ja vähän etäämmällä uusien talojen takana pala vanhaa Oulua puutalokortteleineen.
Kiikelin ja Meritullin rakennuksia ja merellistä tunnelmaa.
Sonnisaaresta näkymä Kiikeliin.
Sonnisaari on pieni saari Oulun Kuusiluodon edustalla, jossa on aikojen saatossa ollut mm. asutusta, toiminut kulkutautisairaala ja synnytyssairaala. Nykyisin jäljellä ei ole yhtään rakennusta, mutta saaressa risteilee muutamia polkuja ja epävirallisia nuotiopaikkoja näytti olevan muutamia, yksikään ei tainnut olla virallinen.
Kuusiluotoa, vanhan rinnalle tulossa jotain uutta.
Lohenpyrstö on puisto Meritullin alueella. Puisto on rakennettu kivistä ja isot puut ovat jalavaa ja lehmusta.
Kesäilta!
Nosturit on tuttu näky Oulussa ja ilmeisesti tässä on rakenteilla paljon puhuttu hotelli.
Jälleen kerran voi todeta, ettei aina ole pakko lähteä merta edemmäs kalaan. Kotiseudulta löytyy yhä uusia kohteita ihasteltavaksi ja Oulu on kaunis kaupunki (ainakin kesällä) ja koko Suomi upea maa. Ehkä tämä kevätkesän kauneus sai aikaiseksi tämän kotimaan ylistyslaulun, mutta Suomen luonto puhuttelee minua Hangosta Utsjoelle. Hangossa en ole edes käynyt, mutta kuvia katsoneena tiedän sen olevan hieno paikka. 😉
Oulun torin punaiset aitat ovat monelle maamerkki.
Lasten toive oli, että kävisimme pääsiäisenä pimeän aikaan metsässä nuotioimassa ja pakkohan näin hieno toive oli toteuttaa. 🙂
Lauantai-iltana oli hyvä ajankohta kaikkinensa, sillä sää oli mitä mainioin ja muutenkin pääsiäislauantaina on ollut tapana polttaa pääsiäiskokkoja. Ei me ihan saatu kokkoa aikaiseksi tulistelupaikalle, mutta pikkunuotio kylläkin makkaranpaistoa varten.
Pahalammen laavulla
Aurinko laski vasta noin 20.40, joten aika myöhäiseen ajankohtaan tämä retki sijoittui. Toki lähdimme sen verran ajoissa liikenteeseen, että ehdimme nuotiopaikalle valoisan aikaan tulia sytyttelemään.
Retkipaikka valittiin niin, että todennäköisesti tie parkkipaikalle on ajokunnossa ja laavulle ei ole pitkä matka kävellä. Toiveissa oli myös, että kun aika on mitä on, ettei paikalla olisi muita. Näillä kriteereillä paikaksi valikoitui Pilpansuon luontopolun nuotiopaikka, joka sijaitsee melko lähellä Sankivaaran golfkenttää, Pahalammen nuotiopaikalla. Linkistä löytyy tietoa Pilpasuon retkeilymahdollisuuksista, tai niinku Oulussa sanotaaan Pilipasuo. 🙂
Erittäin jäinen polku
Matka notskille oli siis todella lyhyt, ehkä maksimissaan 300 metriä suuntaansa, mutta polku oli erittäin jäinen rata kävellä. Toki polulta poikettuaan pystyi kävellä kantavalla hangella.
Meillä oli mukana melko reippaasti erilaista evästä, mutta loppujen lopuksi kaikille riitti paistetut makkarat ja kuuma kaakao. Ilta viileni melko nopeasti auringonlaskettua, vaikka meille kaikille oli pienoinen pettymys kuinka pitkään taivas pysyy kirkkaana auringonlaskun jälkeen. Ei sitä tajua kaupungissa kotona ollessa, ettei siellä ulkona kirkkaalla ilmalla ole säkkipimeää.
Nuotipaikka Pahalammen rannalla
Pahalampi on todella pieni lampi.
Pimeän laskeuduttua huomasimme, että sitä mukaa kun näkyvyys häviää, muut aistit virittäytyy ihan uusiin ulottuvuuksiin. Hieman kymmenen jälkeen viimeiset ihmiset ohittivat meidät, jonka jälkeen kuului enää kaukaista koiran haukkua ja pari kertaa joutsenet lensivät ylitsemme suureen ääneen lauleskellen. Välistä kuului ihmeellistä poksunaa tai kolahtelua ja kaikkien arvailujen jälkeen mietimme, että sen täytyy olla Pahalammen jäiden poksumista.
Tulen lumoa
Kaikkien mielestä reissun parasta antia oli kumminkin paluumatka pimeässä metsässä, vaikka toki meillä oli valoja mukana, mutta silti siinä on sitä suuren seikkailun tuntua.
Lyhdyn valossa
Kotona olimme hieman puoli kahdentoista jälkeen ja tyttäremme halusi paistaa retkelle varatuista omenalohkoista omenapaistoksen, joten mikäpä estää loma-aikana poikkeamaan totutusta. Mies totesi, että melko helppo toteuttaa tuollainen retkiomenapaistos. Tässä resepti siihen, jos halueatte kokeilla. 🙂
Kuori ja lohko omenat pakasterasiaan tai vastaavaan. Pakka rasia mukaan retkireppuun. Kuljeta omenoita mukana retkellä autossa noin 4o km syömättä niitä missään retken aikana. Kotia tultuas pistä uuni päälle ja ota repusta omanarasia, asettele omenat uunivuokaan ja sekoittele sekaan hieman kaurahiutaleita, rasvaa, kanelia ja sokeria. Paista uunissa ja nauti vaniljaisen kastikkeen tai jäätelön kera. Oli muuten hyvää! 🙂
Launtaina Oulussa oli kauniin aurinkoinen päivä, mutta nyt sunnuntaina räntää räiskii taivaan täydeltä ja ketään ei ole kiinnostanut ulkoilu, joten tänään sisäillään.
Omenapaistoksesta ei tullut otettua kuvaa, mutta alla kuva samaisen tyttären tekemästä pashasta. Meillä ei ole olemassa oikeaa pashamuottia, joten kuvassa oleva on valutettu suodatinpussien läpi metallisiivilällä.
Tyttären köksänläksy eli itse tehtyä pashaa.
Hieman on nämä postaukset tavallisesta poikkeavia, mutta niin on tämä koko aikakin, joten mennään näillä mitä nyt on. 🙂
Koska korona… elämä on aika rauhallista ja kotona vietetään runsaasti aikaa perheen kesken. Tyttärien alkujärkytyksen jälkeen ja tottumien elämän pysähtyneisyyteen on tuonut paljon hyvääkin mukanaan. Yhteiselo on tiivistä ja kaikkien on pakko sopeutua tähän tilanteeseen, joten mukavampaa se on, jos yrittää tehdä arjesta mahdollisuuksien mukaan hyvää ja leppoisaa. Tosin se vaatii kaikilta oman panoksensa.
Talvinen Nallikarin uimaranta
Eihän se arki tietysti yhtä ruusuilla tanssimista ole, mutta pääsääntöisesti ihan ok. 🙂 Arkipäiviä rytmittää tyttöjen koulu, joka onneksi heidän kouluissaan on toteutettu säännöllisellä aikataulutuksella ja jos ei ilmoittaudu ajoissa kouluun, siitä tulee poissaolo. Yksi haasteita on saada pidettyä pikkkuveli pois siskojen kouluhuoneista, mutta hänellä on ohjelmassa leikkiä, lukemista, askartelua ja välistä vähän ruutuaikaa tabletilla, jossa on pelejä, Lukulumo yms.
Tämä kaveri tarvii ohjelmaa tai menee siskojen opiskelu poskelleen.
Olohuone meillä on kokenut koronan myötä muodonmuutoksen ja siitä on tehty koko perheen toimintakeskus. Järjestys ei ole tällä hetkellä järin esteettinen, mutta ehdottomasti tilanteeseen sopiva.
Kumpaa pelaisi, Wiitä vai Pleikkaa?
Pelinurkkaus, jossa on pleikka ja Wii, sohva löhöilyyn, tietokonehommiin, lukemiseen ja kutomiseeen. Jumppamatto, hulavanne ja hyppynaru löytyy kuntoiluun vakivarusteena olohuoneesta. (Tällä hetkellä isäntä nukkuu jumppamatolla. :)) Ja on täällä ollut tilapäisesti taidepajakin.
Pojan valitsemat värit islantilaiseen neuleeseen.
Jämälangoista lapaset
Miehelle villapaitaa
Tyttären koronataidetta
Ilmat ovat tähän mennessä olleet mitä suosiollisemmat ulkoiluun ja virkistäytymiseen. Ihana kevät, aurinko ja pitkät valoisat päivät. Ja toinen toistaan upeammat auringonlaskut.
Nallikarissa
Muutama päivä sitten Nallikarissa oli vielä paikoitellen hyvät luistelujäät.
Kiirastorstain auringonlasku patosillalla.
Merijalin rannassa ei näkynyt kalastajia yhtä venettä lukuunottamatta.
Veneet vielä rannalla parkissa
Kuvauskaveri
Huhtikuun alussa on juhlittu mieheni ja minun synttäreitä oman porukan kesken. Viime vuonna minä täytin pyöreitä vuosia ja oli vähän railakkaammat juhlat ja sille vastapainoksi tänä vuonna kävimme kahdestaan kävelyllä ja kuvaamassa auringonlaskuja.
Rauhallista pääsiäistä!
Tyttöjen toive on, että lähtisimme launtai-iltana pimeän tultua metsään makkaranpaistoretkelle. Aurinko laskee vähän ennen yhdeksää, joten aika myöhään menee, mutta mitäpä sillä on väliä. 🙂
Tänä talvena mielenkiinnon kohteet ovat olleet ihan muualla kuin kuvaamisessa tai erilaisissa paikoissa kulkemisissa, mutta eilen tuli pitkästä aikaa heiluttua kameran kanssa ja eipä se näppituntuma ollut mihinkään kadonnut kuvaustauon aikana. Talven mielenkiinnon kohteita voi käydä katsomassa instassa toiselta tililtäni:https://www.instagram.com/iloajavaria/?hl=fi ja alkaa vaikka seuraamaan. 🙂
Tuoretta lunta ja ihmiset nauttivat ulkoilusta.
Eilen oli laskiaissunnuntai ja lähdimme ulkoilemaan Nallikariin, josta löytyy myös pieniä mäennyppylöitä pikkupojan laskettavaksi. Nallikari on yksi Oulun suosituimmista ulkoilupaikoista ja sen kyllä huomasi väkimäärästä. Porukkaa riitti niin Nallikarin Talvikylässä kuin muuten vain ulkoilemassa.
Isä ja poika, lienee suunnittelevat kiipeilyä?
Poika edellä, isä perässä.
Tervehdys!!!
Olemme yleensä vierailleet joka vuosi Talvikylässä, mutta emme ainakaan vielä käyneet tutustumassa tämän talven kylään ja nähtävyyksiin, mutta aikaa vielä on sillä kylä on auki 5.4. saakka, tosi luultavasti säävarauksella.
Jäälohkareita rannalle ajautuneena.
Oulun tämän talven ilmat ovat olleet melkoien vitsi talveksi. Muistaakseni yksi kovempi pakkasjakso ja muuten säätilat ovat heitelleet häränpyllyä. Lumet ovat sulaneet useampaan kertaan lähes kokonaan pois eli loskaa ja jäätikköä on riittänyt vuoronperään. Eilen oli todella upea talvi-ilma pitkästä aikaa, sillä edellisenä yönä oli satanut kaunis lumipeite ja päivällä paisteli aurinko, pakkasta ei tosin ollut vaan muutama aste lämmintä. 🙂
Odotetuin paikka. Leikkipuisto oli yllättään hyvässä kunnossa viikolla olleista vesisateista huolimatta.
Leikki-ikäiset
Yhä uudelleen ja uudeleen…
…ylös ja alas!
Rankkaa puuhaa!!! 🙂
Keskellä ”risukasaa”….
…paistaa päivä.
Oulussa odotellaan ensi viikolla alkaavaa hiihtolomaa ja ehkä silloin löytyisi lisää kuvattavaa ja kirjoiteltavaa, vaikka mitään valmiita suunnitelmia meillä ei olekaan.
Tätä on odotettu, kaivattu ja toivottu hartaasti, mutta tuskin käsittää todeksi, että se on täällä vihdoinkin. Kevät on saapunut Ouluun! Lämpöä, valoa, keväistä sirkutusta luonto pullollaan ja ihmiset ovat kaivautuneet poteroistaan ja ilmeistä päätellen takana ovat hyvin nukutut talviunet. 🙂
Joku roskaaja oli jättänyt pöydälle kuvausmateriaalia.
Tässä postauksessa on kuvia kahdelta eri reissulta, ensimäinen Nallikariin ja Toppilansaareen viikko sitten ja ja muutama kuva eiliseltä uudelleen Toppilansaareen kuvaamaan uskomattoman punertavaa auringon möllykkää. Uutisista luin, että Saharasta pöllyävä hiekka saa Suomessakin auringonlaskut näyttäytymään uskomattoman punaisina.
Vielä hetken saavat kopit odottaa uimareita, meri on vielä jäässä.Aurinko leikkii, kieppuu ja roikkuu kiipeilytelineessaMeri oli viikko sitten vielä tukevasti jäässä ja rannan tuntumassa ihmiset kuljeskelivat jäitä pitkin.
Rantaleijonan vahtitorni
Nallikarin majakka valaistuna.
Nopsaan painuu aurinko mailleen ja ilma viilenee hetkessä.
Upeat ja moninaiset ovat auringon värjäämät maisemat
Toppilansalmi
Toppilansalmen asmuksia aitiopaikalla
Seuraavat kuvat on otettu eilen eli 24.4.2019 Toppilansaaren kärjessä. Kannattaa käydä tutustumassa paikkaan, alueella on hvyät ulkoilumahdollisuudet ja kauniit merelliset maisemat.
Muitakin auringonlaskun ihastelijoita oli liikkeellä.
Saako Saharan hiekkapöly auringonlaskun hehkumaan näin upeissa väreissä?
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.