Pienellä viiveellä viimeinen osa Kuhmosta, mutta onneksi nämä postaukset ovat suurimmaksi osaksi ajattomia ja kohteissa pystyy todennäköisesti käydä vielä useamman vuoden päästä lähes samoilla tiedoilla.
Pappilan puoleiselta parkkipaikalta lähtee polku koskelle.Pajakkajoen rantamaisemaa
Möljälle ei ole asiaa pyörillä tai moottoriajoneuvolla.Keskellä koskea
Pajakkakoki sijaitsee aivan Kuhmon keskustan tuntumassa ja sinne suuntasimme kauppareissun yhteydessä. Iltapäiväksi oli luvattu ukkospuuskia, mutta siitä huolimatta päätimme käydä kävelemssä edes vähän koskimaisemissa. Reissu todellakin jäi pikaiseksi, sillä etäinen ukkosen kumu lähestyi uhkaavasti. Pajakkakosken sillan molemmissa päissä on hyvin parkkipaikkoja. Löytyy sillan nimellä Google Mapsista.
Kuhmon kirkko näkyy komeasti vastarannalla.
Pajakkakoski on Kuhmossa suurin vapaana virtaava koski, joka laskee Oulujärven kautta Perämereen. Koskessa kulkevat pitkokset, oikealta nimeltään vetomöljät, joiden avulla veneet on saatu aikanaan vedettyä koskien ohi yläjuoksulle.
Massiiviset ukkopilvet lähestyy etäisen kuminan myötä.
Vetomöljälle on esteetön kulku ja paikka on eriyisesti kalastajien ja valokuvaajien suosiossa. Lähistöltä löytyy myös tulistelupaikka retkeilijöille.
Jotain mielenkiintoista on tuloillaan.
Selvisimme Pajakkakosken pikavisiitistä kuivin vaattein, mutta taivas aukeni kauppareissun aikana, jossa oli hyvä pitää suojaa hetken aikaa.
Kävimme kolkuttelemassa samalla reissulla Kuhmon kirkon ovella, mutta kirkko oli kiinni.
Harakkasaari sijaitsee muutaman kilometrin päässä Kuhmon keskustasta, lähellä Kalevala camping -aluetta. Hyviä parkkipaikkoja löytyy reitkeilijöille runsaasti. Saari on pieni, noin 2,5 hehtaaria, joten siellä tuskin kukaan pääsee eksymään vaikkei polkuja olekaan merkattu mitenkään.
Lammasjärven rannalla. Aurinko ei enää paista, mutta lämmintä on.Tästä lähtee polku kohti Harakkasaarta.Kahluuhommia
Meillä oli vain pari tuntia aikaa illalla käväistä saarella ennen pimeän tuloa. Mukaan otimme vain juotavaa, uimavaatteet ja tyttäremme lähti sup-laudalla meidän muiden kävellessä.
Toiset kävelee, toiset suppailee.
Päivä oli ollut todella lämmin ja tuulinen ja edelleen illalla tuulesta huolimatta tarkeni hyvin kuljeskella kesävaatetuksessa. Eikä tarvinnut hyttysiäkään häätää ympäriltä, kiitos tuulen.
Vastarannalla
Oikein kuivana kesänä Harakkasaareen pääsee jalkoja kastelematta, mutta nyt piti joitakin metrejä kahlata vedessä, vettä oli syvimmillään aikuisella puoleen sääreen.
Alkupään polut ovat kapeita
Saaren luonto on mäntykangasta ja herkkää kulumiselle ja siellä on kielletty kulkeminen moottoriajoneuvolla. Saari kuuluu osana Lentuan luoonsuojelualuetta.
Harjulle noustessa polut levenevät.Näköyhteys säilyy lähes kokoajan.Harjulta maisemaa Lammajärvelle
Harakkasaaresta löytyy useita hiekkapohjaisia uimarantoja, mutta suurimmalta rannalta löytyy kesällä 2021 rakennettu nuotiopaikka, liiteri ja käymälä. Saarella ei ole laituria, mutta hyvin näytti tulistelemaan tulleet miehet pääsevän rannalle moottoriveneellä.
Harakkasaaren suurin uimarantaKummalla puolella haluaisit uida? Rantoja riittää.
Harakkaaari on paikallisten virkistyskäytössä ympäri vuoden. Talvella saarea kiertää hiihtoladut, kesäisin saaren ympäristö ja koko kaunis Lammasjärvi ovat upeita paikkoja soudella, meloa, suppailla jne.
Tämä 5-vuotias jaksaa suppailla ja uida säällä kuin säällä loputtomiin.Paluumatkalla
‘
Aika hämärää ennätti tulla ennen kuin olimme takaisin leirintäalueen rannassa.
Suosittelen tätä retkikohdetta ehdottomasti kaikenlaisille retkeilijöille, jotka nauttivat mäntymetsistä tai yleensäkin luonnosta. Muistathan kumminkin huolehtia omat roskasi pois ja elää muutenkin sovussa luonnon kanssa. 🙂
Tällä reissulla suuntasimme auringon ja sääennusteiden mukaan järkevän ajomatkan päähän kotoamme ja parhaimmat kelit löytyivät itäisestä Suomesta. Matkamme kulki siis kohti Kuhmoa, melko lähelle Venäjän rajaa. Vartiuksen rajanylityspaikalle matkaa Kuhmosta on vain 58 km, linnuntietä huomattavasti vähemmän.
Kangasmetsää leiriytyjille
Olemme kaksi vuotta sitten käyneet Kalevala campingin alueella, mutta silloin siellä ei näkynyt ketään missään ja niinpä siirryimme saman firman läheiseen matkaparkkiin. Tässä linkki kahden vuoden takaiseen juttuun. Nyt päätimme mennä viikonlopuksi leirintäalueen puolelle, oli siellä muita tai ei.
Ilmoittautumisen voi hoitaa Pohjola talolla päiväsaikaan ja iltaisin soittamalla leirintäalueen numeroon.
Leirintäalue sijaitsee täydellisen upealla mäntykankaalla, josta avautuvat upeat maisemat Lammasjärvelle saarineen. Joskus muinoin alueelle on rakennettu huoltorakennukset sekä törmälle, että mäen alle rantaan. Nykyään käytössä ovat vain rannan vessat,suihkut ja saunat.
Leirintäalueen portilta löytyy rakennus, jossa on ohjeita majoittujille ja oleskelutilaa.Kankaalla olevat huoltorakennukset eivät ole käytössä.Kemssan tyhjennys paikka löytyy vaunualueen läheisyydestä.Rannasta, portaiden alapäästä, lötyvät siistit vessat, suihkut ja saunat.Pieni puisto lapsille Isompi leikkipuisto muutaman sadan metrin päässä vaunupaikoista.
Ihmettelimme, miksei huoltorakennuksille ja muille tiloille tehdä mitään korjaustoimienpiteitä ja pääsimme juttelemaan yrittäjän kanssa leirintäalueen tilasta ja ylläpidosta. Kaikelle tälle oli ihan luonnollinen selitys. Yrittäjillä on vuokrasopimus leirintäalueen maihin kesä kerrallaan ja koko kangas on jo kaavoitettu tonteiksi loma-asunnoille, joten on ymmärrettävää ettei kauheasti alueen kehittäminen kiinnosta noin epävakaalta pohjalta. Jää nähtäväksi onko tätä leirintäaluetta enää ensi kesänä.
Jos portaissa iskee väsy, voi hetken hengähtää ja ihailla Lammasjärveä.Rannasta löytyy sähkösaunat ja savusauna.
Joka tapauksessa meillä oli hyvä viikonloppu Kuhmossa nauttien helteistä, ukkosista ja tuulista, mutta ennen kaikkea upeasta luonnosta, josta myös monet taitelijat ja kirjailijat ovat ammentaneet voimaa ja inspiraatiota teoksiinsa. Kuhmossa elää pala Kalevalalaista historiaa ja läheisen Venäjän rajan myötä lukuisat muistomerkit ja Talvisotamuseo muistuttavat meitä menneistä tapahtumista.
Saunan maisemaikkunatUimarin tie
Leirintäalueen läheisyydestä löytyy luontokohteiden lisäksi esim. frisbeegolf-rata, tenniskentät, rullahiihtorata, useita nuotiopaikkoja, hiekkarantoja ja vähän kauempana näytti olevan kunnon urheilukenttä.
Auringonlaskun huikeat värit
Kuhmosta löytyisi meidän makuun niin paljon luontokohteita ja muutakin tekemistä, että seiellä voisi helposti viettää ainakin viikon. Seuraavassa postauksessa esittelen ihastuttavan paikan, missä ehdimme iltaseltaan käväistä retkeilemässä.
Saunomisen päälle istuttiin iltaa rannassa nuotiolla.Ja tietysti makkaraa iltapalaksi.Yöt alkavat olla jo pimeitä ja tunnelmallisia.
Luultavasti, jos olette enemmän lukeneet postauksiani, voitte huomata, että sydämeni sykkii enemmän pienille maalaispitäjille kuin isoille cityille. 🙂
Kun selkä herättää aamulla valvomaan, voi todeta auringonnousunkin olevan upeaa katseltavaa. Ihan yksin sain hiippailla neljän jälkeen aamulla.
Kasitien varrella, Kalajoen kaupungissa, sijaitsee yksi Suomen upeimmista merenrannoista hiekkadyyneineen eli Hiekkasärkät. Upea, jos ei kavahda tarkoituksella rakennettuja turistipaikkoja.
Pitkoksia pitkin kohti rantaa
Hiekkasärkkien aluetta on johdonmukaisesti kehitetty lomakohteeksi aina 1960-luvulta saakka. Paikallisten retkikohteena Särkät on tunnettu jo ennen 1900-lukua.
Nykyisin alueelta löytyy majoitusta ja tekemistä vaatimattomasta suorastaan yltäkylläisyyteen saakka.
Paljasjaloin hiekalla
Mahdollisuuksia majoittumiseen on kahdella leirintäalueella, hotelleissa ja mökeissä. Tekemistä löytyy ilmaisista luontoseikkailuista maksullisiin huvitteluihin, mm. Seikkailupuisto Pakka, kylpylähotelli Sani, vesileikkipuisto Jukupark, on sisäleikkipuistoa, cartingia jne.
Rantaviivaa ja hotellejaPitkä kapea särkkä ulottuu kauas merelle.
Me kävimme Hiekkasärkillä päiväkävelyllä, osa uimassa, osa palvomassa aurinkoa ja kaikki nautiskelemassa lähes silmänkantamattomiin jatkuvista hiekkaisista maisemista.
Lapsille mahtavia leikkipaikkoja.
Lapsuudessa Hiekkasärkät olivat lähes joka kesäinen käyntikohde, mutta nykyisin alueella tulee käytyä noin kerran kymmenessä vuodessa. Paikka on ihana, mutta omat mieltymykset vettä rauhallisempiin kohteisiin.
Särkän pää näkyvissä. Joku nauttii vesillä olosta.Välistä näyttäviä hyppyjä
Isojen leirintäalueiden huonoja puolia lämpiminä kesinä on se, että täytyisi osata ennakoida lomansa hyvissä ajoin ja varata paikka, jotta sinne oikeasti pääsee karavaanari majoittumaan. Meillä se ei yleensä onnistu, kun päätökset syntyy hetkessä.
Meidän vesipeto nauttii niin liikkumisesta……kuin aaltojen keinutuksesta.
Kuten nyt, olemme viikolla miettineet kohdetta viikonlopun reissulle ja lukeneet Ilmatieteenlaitoksen sääennusteita kohtuullisen ajomatkan päästä Oulusta. Ensin luulimme viikonlopun kohteena olevan Manamansalo, mutta monien muutosten jälkeen olemme matkalla Kuhmoon tätä kirjoittaessa. Tosin matkaa on vielä jäljellä ja joskus suunnitelmat muuttuvat vireillä matkalla.
Mieheni loman viimerippeillä oli aika suunnata kohti autokauppoja. Oulussa kävimme ajamassa muutaman Skodan ja tulimme siihen tulokseen, että jatketaan sillä merkillä oikean yksilön etsimistä.
Evijärvi, uimaranta
Octavia on liian pieni sisätiloiltaan, jos takana matkustaa edes joskus yhtäaikaa pitkä täysi-ikäinen, teini ja yksi turvaistuimessa, joten mallina sitten on Superb. Ei muuta kuin vaunu vanhan auton perään ja matkaan. Lähtiessä ei ollut mitään muuta tietoa kohteesta kuin Ylivieskassa olisi koeajettavissa kaksi autoa ja sen jälkeen pitäisi löytää jostain paikka parkkeerata karavaani yöksi.
Erikoinen linnunpönttö
Lapset olivat reissulla ihan sekaisin, että missä päin olemme milloinkin, kun vaihtoehtoja heiteltiin ilmoille ja määränpäät vaihtuivat. Listalla olivat mm. Kalajoki, Pyhäjoki, Raahe, Pyhäjärvi, Seinäjoki, Evijärvi, Kokkola, Jyväskylä jne.
Ylivieskan autot ei meille kelvannut, joten pienen soittelukierroksen jälkeen niin leirintäalueille kuin automyyjillekin, jatkoimme matkaa Evijärvelle Sillankorvan leirintäalueelle. Kokkolan ja Hiekkasärkän leirintäalueet olivat täynnä jo puolen päivän aikaan.
päärakennus huoltotiloineenKatettu terassialueVuokrattava rantamökki, mökin takana erillinen saunarakennus, jota voi myös vuokrata.
Sillankorvan leirintäalue on pieni yksityinen leirintäalue, jonka on omistanut sama pariskunta viimeiset seitsemän vuotta. Sieltä vakuuteltiin tilaa riittävän ja paikkoja ei kuulemma voi varata etukäteen.
Sauna ja nuotipaikka
Leirintäalue on pienehkö nurmikenttäalue aivan Evijärven rannalla. Paikat ovat vapaasti valittavissa omien mieltymysten mukaan ja saimme huipun paikan omalla rantatontilla.
Oma rantatontti, kyllä kelpaa.
Leirintäalue on siisti ja hyvin hoidettu. Vessat ja suihkutilat on remontoitu nykyaikaisiksi, mutta sisustamalla ja räsymatoilla tiloihin on tuotu viihtyvyyttä. Huoltorakennuksesta ja keittiötiloista löytyy kaikki tarpeellinen leiriytyjien vapaaseen käyttöön. Telttailijat voivat vaikka kokata katoksessa ja kaikki välineet löytyvät talon puolesta. Aluemaksuun sisältyy myös saunominen yleisillä vuoroilla.
Helteisen päivän auringonaskun sävyt.
Vastaanotossa on pienimuotoinen kioski herkkuineen ja jäätelöineen sekä kahvila, johon yrittäjä itse leipoo tuoreita leivonnaisia. Samasta tilasta saa lainata leiriytymisen aikana ilmaiseksi lukemista ja lautapelejä.
KahvilaOleskelutilat
Ulkona vanhasta tanssipaviljongista on tehty pelitila, josta löytyy pöytätennis, Korona-peli, mölkky ja monia muita pelejä.
Riittää tilaa pelailuunLeikkipaikalta löytyy keinujen lisäksi kaksikerroksinen leikkimökki ja hiekkalaatikko leluineen.
Leirintäalueelle saapumispäivä oli reissumme ainoa tiedossa oleva hellepäivä, joten illan hämärässä suuntasimme järveen uimaan. Uimaranta ei ollut ihan meidän mieleen, sillä pohja on hieman mutainen ja nostaa kahlatessa mutaa pintaan, mutta suihkulla selviää puhtaaksi. Matala ranta on oivallinen uimapaikka pienille lapsille.
Telltailijoille oma saariVenesatama, jossa on yllättävän vilkasta liikenettä ja paljon veneitä.Tähän voi yhtyä hyvillä mielin.
Perjantaina oli jälleen aika suunnata etsimään meille uudempaa autoa ja tällä kertaa määränpäänä Seinäjoki. Päädyimme ostamaan testaamame auton ja nyt kun hellitti autonostostressi voi jatkaa elämää kuuntelemmalla auton äänimaailmaa, että toimiiko tämä niin kuin pitää. Elämä on! 🙂
Lomallamme viimeisenä turistikohteena oli Aulangon seikkailupuisto HugoPark. Tätä kohdetta oli odotettu pitkään ja hartaasti, sillä kuopuksemme on tämän paikan kaima ja hän oli kuullut jostain HugoParkista. Vähällä oli jäädä käymättä tämä paikka, mutta viime hetkellä saimme vielä senkin mahdutettua mukaan suunnitelmiin.
Harjoitusradat
Suomesta löytyy vain reilu 20 seikkailupuistoa, joista tämä sijaitsee Hämeenlinnan Aulangolla. HugoParkissa on huomioitu seikkailijat alkaen pienimmistä 2-3 vuotiaista ja huimimmat paikat ovat 20 metrin korkeudessa.
Ensiaskeleet korkeammalle radalle neljään metriin.Viekö voiton jännitys vai rohkeus?Voittajan hymy!
Lipun hintaan sisältyvät valjaat, kypärät ja huippuhyvä aloitusopastus. Pakolliset kiipeilyyn soveltuvat käsineet voi ottaa mukaan omat tai ostaa lipunmyynnistä neljän euron lisähintaan. Jatkokäytössä HugonParkin logolla varustetut käsineet soveltuvat hyvin puutarhatöihin ja meilläkin poika oli innoissaan omalla nimellä varustetuista sormikkaista.
Moi äiti!
Opas neuvoi turvavälineiden käytön ensimmäisen radan alussa ja siitä oli helppo jatkaa matalalla oleva harjoitusrata turvallisesti loppuun. Meillä 5-vuotias poika uskalsi menna eka radan lisäksi kakkosen ja vähän matkaa kolmosta, mutta varovaisena lapsena seikkailu loppui siihen ja piti palata kesken radan takaisin.
Parasta seikkailijoiden mielestä oli pitkät liu´ut.
Mieheni ja 13-vuotias kävivät yhdessä kolmosen, nelosen ja vitosen, jotka ovat 4-1o metrin korkeudessa. Sen enempää emme ehtineet olemaan, mutta jäipähän seikkailtavaa ensi kertaankin.
KorkeuksissaHämähäkkimies
Itse en ollut kiipeilemässä seikkailupuistossa, vaan ensin kuvasin kiipeilijöitä ja sen jälkeen lähdin tutustumaan puistoon näkyvään graniittikiviseen rauniolinnakkeeseen.
Rinteessä oleva linnakeLinnakkeeseen sisälleNäkymät puistoonYksinkertaisesti vaan tykkään tällaisista vanhoista rakennuksista.Portaikkoja javilliviiniäGraniittilinnan pihalla toimii kesäisin Hämeenlinnan miniteatteri.Graniittilinnan piha-alue
Aulangon puistoalueella sijaitsevat historialliset rakennukset ja muut rakennelmat -on rakennuttanut upporikas poikamieseversti Hugo Standertskjöld (1844-1931). Eversti rakennuti alueelle jopa 160 erillistä rakennusta, keskieurooppalaistyylisiä puistojaja puutarhoja, tekojärviä jne.
Kesäkahvila Kavaljeeri
Valitettavasti iso kartanorakennus on tuhoutunut tulipalossa 1928, mutta onneksi muuta Standertskjöldin kädenälkeä on jäänyt jälkipolville ihasteltavaksi. Ihastuttava kavaljeerirakanuus, (rakennettu 1890) joka toimi nyt Kesäkahvila Kavaljeerina.
Aulatilat ja kahvilaUpeita saleja
Koko ikänsä poikamiehenä viihtynyt Hugo Standertskjöld myi tilansa edullisesti Hämeenlinnan kaupungille yleishyödylliseen käyttöön.
Naistenhuone
Tällä erää viimeinen postaus tältä reissulta. Uusia on suunniteltu, mutta kaikki on epävarmaa. Ainakin olemme kaikki takaisin terveiden kirjoissa. 🙂
Nykytiedon mukaan Lammin keskiaikainen kirkko on rakennettu vuosien 1490-1510 välillä. Kirkko on omistettu Aleksandrian Pyhälle Katariinalle. Tästä linkistä voit lukea Pyhän Katariinan mielenkiintoisen, julman ja kiistellynkin kertomuksen.
Lammin keskiaikainen kirkkoMyös tapuli tuhoutui tulipalossa ja rakennettu uudelleen 1920.
Kirkko oli aiemmin puurankenteinen, kunnes paloi Suomen sisällissodan aikana huhtikuussa 1918 ja jäljelle jäi vain kirkon kiviseinät.
Portti kutsuvasti avoinnaKarjalaan jääneiden vainajien muistoksiSankarivainajat lepäävät kirkkomaalla kauniin ikkunan alla.Kirkko on värikäs ja koristeellinenAlttarin krusifiksin on suunnitellut Johan Friedl.Kirkon upeat valaisimet
Kirkon jälleenrakentamisen on suunnitellut arkkitehti Usko Nyström ja seinä- ja kattomaalaukset Bruno Tuukkanen. Kirkon korjaus on valmistunut 1920.
Urut on vuodelta 1967
Lammin kirkko on korjattu perusteellisesti 2001-2002. Korjaustyön suunnitteli arkkitehti Virpi Tervonen.
Loman aikana oli tarkoitus tavata enemmänkin eteläisen Suomen sukulaisia, mutta Lammi jäi ainoaksi lajiaan aiemmissa postauksissa kerrottujen syiden takia.
Teimme kiertoajelun kauniin Ormajärven ympäri. Untulan uimarannalla kävimme moikkaamassa kuvanveistäjä Raimo Hossin sunnittelemaa ja toteuttamaa Ormanneito-veistosta.
Ormajärven Untulan uimarantaOrmanneitoSuomen kesäOrmajärvessä on paljon simpukoita.Simpukan jalka. Nämä simpukat palautettiin takaisin järveen hetken näitä tutkailtuamme.
Juhannusviikonlopun sunnuntaina oli aika heittää hyvästit vanhimmalle tyttärellemme Tampereen rautatieasemalla. Hieman meillä tuli kiire, joten aikaa hypätä junaan oli vain muutama minuutti ja samalla olimme oman kiireen keskellä onnellisen tietämättömiä VR:n junaliikenteen kaaoksesta.
Siskolle heipat Tampereella
Tampereen aseman tiloissa oli ollut noin 2000 matkustajaa kolmen aikaan odottomassa kotiin pääsyä, mutta me juoksimme parkkipaiklata suoraan junalle. Ihmettelimme vain, miksi aseman seutu on täynnä busseja.
Kansallisromantiikkaa
Tyttären päästyä matkaan ajelimme hetken katsellen Tampereen kaupungin maisemia ja nauttien auton ilmastoinnin raikkaudesta. Päätimme ettei päivän ohjelmaan kuulu mitään kovin erikoista, sillä edellisen päivän rankkuus ja jatkuvat helteet eivät innostaneet jatkamaan täysillä eteenpäin paahtamista.
Ajelulla vastaan tuli upea Tampereen hiippakunnan kansallisromanttinen tuomiokirkko. Kirkko on rakennettu 1902-1907 Lars Sonckin piirustusten pohjalta. Kirkon taiteellisesta puolesta on vastannut Hugo Simberg ja Magnus Enckell.
Vaikuttava sisääntulo. Katossa näkyy pääholvin paratiisikäärme.Alttaritaulun, Ylösnousemus, on maalannut Magnus Enckell.Kirkon pääurut ovat vuodelta 1929 ja niiden valmistukseen on käytetty alkuperäisten urkujen pillistöä vuodelta 1907.Tuomikirkon pienoismalli
Olemme lähes joka kesä vierailleet vähintään yhdessä kirkossa, jossa emme ole aiemmin käyneet. Tänä kesänä niitä on jo kaksi eli toinenkin esittely luvassa Lammilta. Kaiken koetun hälinän ja kulkemisen jälkeen kirkot ovat hyviä paikkoja hetkeksi rauhoittua ihastelemaan arkkitehtuuria, historiaa ja kuumina kesäpäivinä useimmiten niissä on myös viileää.
Sisäänkäynti kirkkopihalleKirkkopihalle kuljetaan vaikuttavan syreeni-/kiviportin läpi.Kirkon vieressä on pieni leikkipuisto.
Hämeen linnasta marssimme suoraan Vankilan portista sisälle. Nämä kaksi kohdetta sijaitsevat ihan vierekkäin, joten oli luonnollista jatkaa museoiden koluamista.
Entisen Hämeenlinnan lääninvankilan nimi on nykyisin lyhyesti ja ytimekkäästi Vankila. Vankila on valmistunut vuonna 1871 Suomen ensimmäiseksi sellivankilaksi. Virallisena vankilana toiminta loppui 1993, jonka jälkeen vuonna 1997 Hämeenlinna kaupunki alkoi ylläpitämään vankilamuseota. Kansallismuseon yleisökohteena museotoiminta alkoi 2019 jolloin nimeksi muutettiin Vankila.
Paikka on erittäin mielenkiintoinen vaikka kovin karu olemukseltaan. Vankilassa eletty elämä kirjoituksineen ja piirroksineen kiinnittää huomion seinillä. Hajuherkälle eletty elämä tarttuu kovalla otteella myös sieraimiini ja pinttyneestä tupakan ja jonkin muun määrittelemättömän hajun yhdistelmästä en pääse eroon koko kierroksen aikana. Siitäkin huolimatta suosittelen. 🙂
Jykevät ovet ja lukotElettyä elämää
Enpä ole muissa vanhoissa tai uusissa vankiloissa vieraillut, mutta tuolla ainakin elämä on ollut kovin karua ja ahdasta. Jos ei muuta, niin tämä vahvistaa käsitystäni pysyä edelleenkin vankiloista pois, korkeintaan museo sellaisissa kannattaa vierailla.
Vanki nro 81 saapui Hämeenlinnan vankilaan 1974 parikymppisenä. Varkauksia, ryöstöjä, rattijuopumuksia tunnollaan. Tuntemattomasta syystä hänen siviilivaatteet jäivät vankilaan.Ei aivan aito vanki! 🙂
Vankilan ensimmäisessä kerroksessa sijaitsee galleriakäytävä, jossa voi nähdä mm. sellejä eria aikakausilta, vankilassa tehdyn ruumisarkun ja tutustua hallinnollisiin huoneisiin.
Vankilan harrastuksia. Toiset lukee sarjakuvia ja toiset veistelee ruumisarkkuja.
Toisessa kerroksessa voi nähdä terveydenhuoltohenkilökunnan huoneita ja Vankilan vaihtuvat näyttelyt sijaitsevat täällä.
Terveydenhoitajan huone ja hammaslääkärin vastaanottoTaidettu täällä kumminkin joskus tuprutella.
Pohjakerroksessa eli maakerrassa on tilat joihon vangit ovat saapuneet ensimmäisenä vankilaan joutuessaan. Tämä on mielestäni mielenkiintoisin paikka, sillä täällä löytyvät mm. eristyssellit, pelkääjänselli ja sauna. Maakertaan suositeltiin tutustumaan viimeiseksi, sillä sieltä on suora yhteys ulkomaailmaan, kun olet tutustunut kaikkiin muihin kerroksiin.
MatkasellitEristysselli. Hiukan oli kolkko olo käydä täällä yksin mietiskelemässä.Tsemppiä! Sitä on varmasti tarvittu. Valo vähissäPortista pihalle ja raitista ilmaa.
Militariamuseo
Militariamuseon jätimme viimeiseksi. Tämäkin kohde on ihan muiden paikkojen lähettyvillä ja olisi ollut käveltävän matkan päässä, mutta päivä oli ihan hirvittävän kuuma, +30 astetta, niin päätimme kiertää autolla lähemmäksi. Viilennystä, juotavaa ja lepoa jaloille ja selälle.
Sisäänkäynti MilitariamuseoonTaustalla museon ravintola.
Täytyy kyllä heti alkuun sanoa, että oman romun selän vuoksi, tämä kohde jäi todella vaillinaiseksi. Löysin isosta viileästä tilasta mukavan paikan istuskella ja muut enemmän asiasta kiinnostuneet saivat tarkastella menneiden aikojen asearsenaalia ja kunniamerkkejä yms. tarkemmin.
Tervetuloa tutustumaan Militariamuseoon.
Paikka on Hämeenlinnan Linnankasarmi ja siellä on Suomen laajimpia sota- ja sotahistoriallista esineistöä, aseita, kunniamerkkejä, ajoneuvoja jne. Perusnäyttely keskittyy Puolustuvoimien historiaan, sotilaselämään, tykistö-, pioneeri- ja viestiaselajien kehitykseen.
Pihalla oli nähtävillä monenmoista kalustoa.Vaihtuva näyttely “Viihtykää hyvin pojat” kertoo varusmiehen elämästä 1920- ja 1930-luvulla.
Hetken mietin jo, että jätänkö tämän Militariamuseon osuudeen kokonaan postaamatta, mutta antaapa näiden kuvien olla täällä vaikka paljon mulla ei olekaan kerrottavaa aiheesta. Jääpähän enemmen nähtävää ja koettavaa itsekullekin, joka haluaa museossa vierailla.
Illalla palatessamme leiripaikkaamme, poikkesimme vielä Parolan panssarimuseon pihalla. Paikka oli juuri menossa kiinni klo 18.00, joten tämä samaan teemaan passaava kohde jää jollekin muulle reissulle.
Jostain syystä Hämeenlinna kaupunkina on jäänyt aina reissuillamme ohikulkukaupungiksi ja sitä myöten myös Hämeen upea keskiaikainen linna. Tämän kesän loma oli varta vasten suunniteltu niin, että Hämeenlinna osuu reitille ja siellä tutustutaan useampaan kohteeseeen. Ykköskohteena itse linna, muita mahdollisia paikkoja Vankilamuseo, Militariamuseo, Aulanko, HugoPark jne.
Kohde näkyvissä!
Hämeen linna on arvioitu rakennetuksi jo 1200-luvulla ja ensimmäiset maininnat linnasta löytyy vuodelta 1308. On arveltu, että linna olisi alunperin ollut harmaakivilinna ja laajennusten myötä 1300-1400-luvulla linnan laajennukset on toteutettu siihen aikaan verrattain harvinaisella rakennusmateriaalilla eli tiilellä. Tiilellä on saatu rakennettua hienostuneempia ja koristeellisempia ykistyiskohtia.
Alkuperäiset vesivallihaudat on rakennettu 1770-luvulla.
Linnan merkitys Suomen historiassa on aikojen saatossa vaihdellut rajojen ja tilanteiden muuttuessa ja historiaan mahtuu niin loiston kuin rappion päiviä. Linnan osia on vuosisatojen varrella tuhoutunut ja uusia osia on rakennettu tilalle silloiseen aikaan sopivalla tyylillä, taidolla ja tarpeella.
Sotilaallinen käyttö linnassa loppui vuonna 1837, jonka jälkeen linna muutettiin vankilaksi ja alueelle rakennettiin ojennuslaitos 1844 ja Suomen ensimmäinen sellivankila 1872. Naisvankila linnasta tuli 1881. Vankilatoiminta alueella loppui 1993 ja vankila-alue suojeltiin kaikkine rakennuksineen.
Vasemmalla aidan takana on vankila-alue.
Hämeen linnassa toteutettiin laajoja entistämistöitä 1956-1988, jolloin purettiin vankilavaiheessa rakennetut puitteet. Linnassa tehdään jatkuvasti kunnostustöitä ja siitä tai jostain muusta syystä johtuen linnassa oli harmittavan monia suljettua ovia ja mielenkiintoisia portaikkoja joihin ei päässyt tutustumaan.
Melko monta tiiltä on saanut muurata linnan rakenteisiin, mutta upeaa työtä on tehty.
Tästä linkistä löydät suoraan lippujen hinnat. Me ostimme kaikille aluelipun, joka sisältää pääsymaksun linnaan, Vankilamuseoon ja Militariamuseoon. Meille kerrottiin lipunmyynnissä, ettei joka paikassa tarvi käydä samana päivänä, vaan liput ovat voimassa siihen asti, että ne on käytetty.
Näkymiä ja valoa ikkunoista, näitä kuvia riittää.Niin upeita rakenteita.KappeliValonlähdeMinulle parasta antia linnassa oli nämä ihastuttavat ikkuna-aukot.Kuninkaansali. Tätä tilaa voi vuokrata vaikkapa häätilaisuuksiin.Jostain tornista näkynmät Hämeenlinnan kaupunkiin.Linnasta löytyy kahvilaKruununleipomon kahvila. Yläkerrasta löytyvät vuokratilat juhliin. Tykkitornin sisäänkäyntiTykkitorni sisältä
Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen kokemus ja ainakin meidän jälkikasvun mielestä paikka oli todellakin tutustumisen arvoinen kohde. Matkan haasteista johtuen piti tehdä uudelleen arviointia, että mihin kohteisiin ehdimme tutustua juhannusviikonlopun aikana ja itse linna oli kaikkien ykkössuosikki. Jopa seikkailupuisto HugoPark Aulangolla jäi taka-alalle. (Lapset 18,13 ja 5 v.)
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.