Pikavisiitti luonnonkauniiseen Kuhmoon

Pitkällisen pohtimisen jälkeen päädyimme ajelemaan Suomussalmen kautta Kuhmoon ja matkan varrella kävi niin, että jäi jälkeen monta paikkaa johon täytyy palata ajan kanssa.

Vinkkinä teille matkailijoille, jotka ette kuulu karavaanareihin, jäsenyyden myötä saa todella hyvän leirintäalueoppaan karttoineen. Karttaan on merkitty kaikki Suomen toiminnassa olevat leirintäalueet ja lehdessä lyhyet esittelyt alueista.

Suomussalmella pysähdyimme kahvittelemaan Lounaskahvila-Konditoria Herkkusuussa, joka sijaitsee vitostien varrella Kiantajärven rannalla. Päivä oli lämmin joten nautiskelimme kauniista säästä ja maisemista terassikaffeilla.

Samassa rakennuksessa sijaitsee alueen info, josta kävimme haalimassa esitteitä tulevia reissuja varten. Ja haaveita riittää…. mm. Raatteen tien sotahistoriaan liittyvät maisemat, luontopolut jne. Ja puhumattakaan Hossan luonnosta, johon olemme olleet menossa jo viisi vuotta sitten, mutta vieläkin hurruutimme muihin kohteisiin.

Suomussalmelta ajoimme Kuhmoon ja vakaa aikomuksemme oli yöpyä siellä Kalevala campingissä. Mutta, vaikka paikka oli todella viehättävällä paikalla, valitsimme Kalevala matkaparkin.

Leirintäalueen vaunupaikat sijaitsevat korkealla mäntykankaalla, Lammasjärven rannalla, mutta alue on vasta heräilemässä vuosien tauon jälkeen henkiin ja ilmeisesti matkailijat eivät ole vielä paikkaa löytäneet. Alueella ei ollut yhtään majoittujaa keskellä vilkkainta sesonkia.

Alueen miinuksia olivat varsinaisten vessojen remontti. Tällä hetkellä vessat ja suihkut sijaitsivat ainoastaan uimarannalla todella jyrkkien portaiden alapuolella.

Mielestäni tällä leirintäalueella on tulevaisuus, jos asiat saadaan järjestettyä ja matkailijat löytävät tiensä paikalle. Lähiympäristössä löytyy mahtavat kuntoilumaastot, uimarantoja, frisbee-golfrata, rullasuksirata, Talvisotamuseo ja Luontokeskus Petola.

Kalevala matkaparkki sijaitsee Kalevalan liikuntakeskuksen parkkipaikoilla, josta löytyy kahdeksan sähköpaikkaa. Hinta on 15 euroa yö ja hintaan sisältyy liikuntakeskuksen suihkujen ja WC:n käyttö.

Matkaparkiksi tämä oli loistava, sillä läheskään kaikkiin parkkeihin ei kuulu suihkua. Herkkäunisia ja aikaisin nukkumaan menijöitä saattaa häiritä vieressä olevalta tenniskentältä kuuluvan pallon pompottelu ja huudahtelu, joka jatkui puoleen yöhön saakka. Parkkipaikka on asfalttikenttää, mutta kuvat puuttuu varsinaisesta yöpymispaikasta.

Jotenkin tuntuu tällä reissulla vastuksia riittävän ja seuraava olikin jo ihan nurkan takana. Mieheni alkoi liittämään vaunua sähköön ja yritti irrottaa caravan liitäntäkaapelista adapteria, joka ei irronnut millään. Kaikki keinot käytettiin yhdessä ja yksin ja miehen sormenpääkin ehti haljeta ennen kuin adapteri irtosi. Tiukkuuden syy selvisi sen irrottua eli siitä oli kärähtänyt joku osa. Onneksi se piti irrottaa tässä vaiheessa, ettei sattunut suurempaa vahinkoa tai tulipaloa.

Sen verran meni aikaa tässä rassailussa, että päätimme hakea pitsat paikallisesta Maken pizzeria Kebab-Ravintolasta ja ihan hyvät pitsat saatiin ja nälkä lähti.

Lapset pääsivät vielä pitsan päälle iltauinnille Kuhmon keskustan tuntumassa olevalle Ruukinrannnan uimarannalle, joka on todella mahtava uimapaikka. Oululaisena meinaa käydä kateeksi isojen järvien upeat ja hyvin hoidetut uimarannat. On Oulussakin siistejä rantoja Oulujoen varrella, mutta joki on aina joki ja pikkujärvi on pieni 🙂

Aamupäivällä lähtiessämme kohti uusia seikkailuja, kävimme Kuhmon keskustassa ostamassa uuden adapterin kärähtäneen tilalle ja en voinut vastustaa pientä shoppailuhetkeä ihastuttavan näköisessä kaupassa, Rusasen Kulmassa. Leluja, sisustusta, kosmetiikkaa ja askartelua.

Luvassa oli sadepäiviä, joten tästä kaupasta löytyi lapsille mukavaa tekemistä tylsistymistä vastaan.

Seuraavaa paikkaa arvoimme minne mennä, Rautavaaran Metsäkartano vai Vuokatissa sijaitseva karavaanareiden oma alue Kattivankkuri. Kiertue jatkuu…..

Eläinpuistossa

Meidän pikku-ukkeli on puhunut koko talven, että kesällä lähdetään reissuun ja käydään eläinpuistossa. Hetken jo luulin kevään aikana sen olevan mahdoton haave toteuttaa kuluvan kesän aikana, koska korona. Niin vain päästiin reissailemaan ympäri kaunista Suomenmaata ja niin myös kutsui meitä Ranuan eläinpuiston jääkarhut, hirvet, ahmat, myskihärät, pöllöt ja muut ihmeelliset eläimet.

Ranuan eläinpuisto sijaitsee Ranuan keskustasta Rovaniemen suuntaan muutama kilometri. Samasta pihapiiristä löytyviä palveluita ovat mm. Fazerin myymälä, kahvila, ravintola, lomakylä ja leirintäalue.

Sää oli vaihtelevan lämmin ja oli mahdotonta aavistaa, mitä kannattaisi päällensä laittaa, joten vuoron perään riisuttiin ja puettiin, mutta onneksi yhdet elikot puuttuivat eläinpuistosta eli sääskiä ei ollut juuri nimeksikään.

Alkumatkasta lapsilla vauhti oli hurja ja ensimmäiset eläimet vilkaistiin aika nopealla tahdilla. Saukot ja majavat vain vilistivät silmissä, mutta pöllöjen kohdalla jo vähän himmailtiin ja joudettiin häkkien kohdalta lueskella lajien nimiä.

Koronan vuoksi kaikki eläinten ruokintanäytökset oli kesän ajalta peruttu, todennäköisesti sen takia, etteivät ihmiset pakkaudu yhteen paikkaan. Suurimmaksi osaksi puistossa olikin hyvin väljää, mutta joillakin ihmisillä on ilmeisesti tarve liimautua outojen ihmisten kylkeen kiinni, vaikka itse yrittää nykiä jälkikasvuaan kauemmaksi. 🙂

Melko monta eläinlajia jäi näkemättä eläinten pysytellessä piilossa, mutta karhut olivat aktiivisia ja yksi ruskeakarhu innostui pitämään kylpemisnäytöksiä vierailleen. Valitettavasti karhu oli sen verran kaukana, etten saanut yhtään hyvää kuvaa.

Susilla oli pentuja, joten nekin olivat piilossa jossain kolossa. Pennut olivat saaneet nimeksi Ruska ja Routa.

Loppujen lopuksi puiston parasta antia oli upouusi Lappsetin leikkipuisto, Tiger Park, kierroksen lopussa, sekä ihan tuikitavalliset kotieläimet, kuten lehmä, possut, lampaat ja hevonen.

Ranuan reissu oli tässä ja matkasuunnitelmat olivat pitkään epävarmat, mihin suuntaan haluamme jatkaa. Mutta se on varmaa, että matka jatkuu….

Karavaanarielämän parasta antia on juuri se, että tutkitaan karttaa ja säätietoja vuoronperään ja mennään sinne missä ennusteen mukaan on parhaat ilmat. Meillä on tapana tehdä suunnitelma muutoksia matkan varrella välistä tiuhaankin tahtiin ja joskus on jopa tehty täyskäännös kesken ajon ja päätetty mennä täysin eri suuntaan.

Ranualla matkaparkissa

Tämän vuoden ensimmäinen karavaanarikiertue starttasi pitkän ja hartaan odottelun jälkeen viikko juhannuksen jälkeen. Monien vaiheiden jälkeen asuntovaunu saatiin reissukuntoon ja pääsimme sovittuun kokoontumiseen sukulaisten kanssa.

Vaunumme ongelmat ovat olleet viime kesänä lentoon lähtenyt ikkuna ja muutama halkeama etulaatikossa. Etulaatikon korjaus onnsitui hyvin, joskin aikaa vievästi, mutta ikkunaongelma ei ratkennut muutoin kun itse tekemällä polykarbonaatista uusi ikkuna rikkoutuneen tilalle. Välttämättä tämä ei ole pysyvä ratkaisu, mutta toistaiseksi ainoa mahdollisuus ja se toimii eli pitää tuulen ja tuiskun vaunun ulkopuolella.

Täytyy kyllä antaa isolla risulla sapiskaa maamme karavaanari- ja tarvikeliikkeille asiakaspalvelusta. Melko monessa firmassa on tarjouspyyntölomake tai pyydetään sähköpostilla tarkemmat tiedot tarvittavasta varaosasta kuvien kera, mutta viesteihin ei koskaan vastata. Puhumattakaan puheluiden sujumisesta, kun ei olla maksavalle asiakkaalle valmiita tilaamaan sopivaa ikkunaa. Kuulemma voisi joutua tilaamaan Saksasta as sen. Onneksi Biltema myy tarvikkeita asiakkailleen ja mieheni veisteli vaunuun uuden ikkunan.

Reissumme ensimmäinen määränpää oli Ranuan Kristillisen opiston matkaparkki. Opisto sijaitsee Ranuan keskustan läheisyydessä, josta on opasteet perille. Matkaparkki pitää varata etukäteen ja maksaa opiston verkkkokaupassa ennen alueelle saapumista. Matkaparkin hinta vaihtelee perhekoon ja sähköntarpeen mukaan välillä 20-45 euroa. Halvin hinta on pieni perhe ilman sähköä ja kallein iso perhe sähköpaikalla.

Matkaparkin hintaan kuuluu:

  • WC avoinna ympäri vuorokauden
  • Suihkut klo 9-20
  • Juomavesipiste
  • Kemssan ja harmaaveden tyhjennys
  • Tiskipaikka kylmällä vedellä, tosin tämä tiskauspaikka ei kyllä houkuttanut tiskaamaan, vessan käsienpesupaikan yhteydessä oli järjestetty paikka tälle toiminnolle.

Lisäksi alueelta löytyy ilamaiseksi:

  • Frisbeegolf-rata (kiekkoja mahdollista vuokrata, jos ei ole omia)
  • Lasten ulkoleikkipaikka hiekkaleluineen
  • Ulkopelejä lasten leikkipaikan yhteydessä
  • Keppariesteet kepparifaneille
  • Beach volley- kenttä
  • Uimaranta
  • Nuotiopaikka
  • Luontopolku

Maksullista lisätekemistä:

  • Kajakkeja
  • Rantasauna
  • Kota
  • Golf-kenttä, tarvittaessa välineet voi vuokrata

Alueella on laajasti tilaa parkkeerata mieleiselleen paikalle opiston päärakennuksen ympäristössä. Löytyy nurmikenttää, sorakenttää, järvimaisemaa jne. Lapsilla on runsaasti tilaa leikkiä ja vaikkapa pyöräillä alueen peltoteillä ja muissa maisemissa.

Alueelta ja paikoista on harmittavan vähän kuvia monestakin syystä, ensimmäisenä ne tuhannat itikat, jotka ensimmäisen vuorokauden aikana piinasivat meitä yötä päivää ininällään ja pistoillaan. Eka yönä nukuttiin noin kaksi tuntia ja muu aika läiskittiin käsiä yhteen. Onneksi saatiin seuraavaksi yöksi Raidin Liquid Electric– hyttyskarkotin. Ilman sitä me olisimme painelleet tukkaputkella muille maille, niin kuin osa seurueestamme päättikin tehdä. Toisena syynä se, että meillä oli niin paljon seuraa sukulaisista, joten kuvaaminen ja bloggaaminen pääsi unohtumaan.

Seuraavaksi lyhyt postaus Ranuan eläintarhasta.

Ps. Jos jollakulla on vinkkejä, mistä saa asuntovaunuun ikkunan kohtuulliseen hintaan hyvällä asiakaspalvelulla, laittakaa mulle viestiä facen tain instan kautta. 🙂

Nallikari Beach

Nallikarissa tulee käytyä usein kuvaamassa auringonlaskun aikaan ja miten se voikin olla joka kerta sävyiltään niin erilainen. Harmillista Nallikarin alueessa on se, että se sijaitsee niin lähellä kotia, vain viiden kilometrin päässä kotoa, joten ei sinne viitsi lähteä vaunun kanssa. Hinnastot olen katsonut ja laskin, että meidän perheeltä maksaisi halvimmillaan 46 euroa/vrk eli ei edullisimmasta päästä. Toki alueen sijainti on mitä mainioin.

Nallikarin leirintäalueesta minulla ei siis ole omakohtaisia kokemuksia, mutta paljon olen kuullut siitä hyvää ja se on usein mainittu yhdeksi Suomen parhaimmaksi leirintaalueeksi. Yritin myös etsiä muiden bloggaajien postauksia leirintäalueesta karavaanareiden näkökulmasta, mutta äkkiseltään en löytänyt.

Listaan tähän muutamia paikkoja, mitä lähialueella voi tehdä:

  • Leikkipuistoja
  • Pieni kuntoilupuisto

Varmasti monenlaista muutakin tekemistä löytyy, mitä nyt en hoksaa tässä mainita.

Tässä linkit aiempiin postauksiini Nallikarista:

Oulangan kansallispuistossa

Kiutaköngäs

Olen joskus nuorena kiertänyt Karhunkierroksen ja sieltä on muistoihin jäänyt useita kauniita kohteita, joissa olen halunnut käydä uudelleen. Yksi niistä on Kiutaköngäs

Kiutakönkäälle lähtee noin kilometrin mittainen polku Oulangan luontokeskuksesta, jonka varrella on useita rappusia, joten reitti soveltuu vain jalkaisin kuljettavaksi.

Kesäkuun alkupuolella reitti on jo kuiva lukuunottamatta pari märkää kohtaa, jotka pääsee kiertämään helposti lenkkareilla. Nähtävillä on, että rinteestä virrannut puro on vielä hetki sitten kulkenut polun ylitse.

Sää on aurinkoinen ja melko lämmin edellisen päivän hyisen kelin jälkeen. Luonto hehkuu alkukesän vihreyttä ja mustikkaa näyttäis tulevan hyvin, jos mikään ei pilaa satoa.

Jos Rukalla on ollut hiljaiseloa, niin täällä riittää porukkaa. Ja miten on mahdollista, että joka paikassa voi tulla tuttuja vastaan. Kuusamon erämaassa tapasin koulukaverini reilun 20 vuoden takaa. 🙂

Kiutaköngäs on uskomattoman upea paikka, jossa vesimassat kulkevat 325 metrin pituisen kosken läpi ja korkeusero tuolla matkalla on 14 metriä. Korkein pudotus on ylimpänä, jossa vesi syöksähtää alas noin neljän metrin matkan. Kuvissa paikka ei pääse oikeuksiinja luonnollisesti kuvista puuttuu myös korviahuumaava kosken pauhu.

Paikka on sykähdyttävän kaunis, mutta ylimääräisiä sykähdyksiä se antaa vielä mukana olevien lasten ja vieläpä muidenkin läsnäolevien lasten vuoksi. Onneksi meitä on kaksi aikuista mukana, minä voin kuvata rauhassa ja mies pitää kokoajan herkeämättä kiinni 3-vuotiaasta parkouraajasta.

Alueen mukavuuksiin kuuluu myös WC ja taukopaikka, mutta niitä palveluja emme tarvinneet tällä reissulla.

Käylänkoski

Matkalla majapaikkaan pysähdymme Käylänkoskelle, joka Kitkajoessa olea pieni koski. Parkkipaikalta kävelymatkaa koskelle on muutamia kymmeniä metrejä.

Vetta virtaa runsaasti eri pikkuhaaroja pitkin ja kymmenkunta erilaista pientä siltaa johdattaa kulkijan paikasta toiseen, tosin tällä hetkellä kaikille silloille ei ole asiaa. Tänne ei huolittu pikkuseikkailijaa mukaan.

Virta näytti mielestäni älyttömän voimakkaalta, mutta niin vain seisoi yksi kalastaja virrassa kahluusaappaineen. Omaa päätä pelkkä ajatuskin huimasi.

Leenan Koskitupa näyttää kauemaa katsottuna olevan keskellä virtaa ja lähempää katsottuna portailla on tainnut vesi virratakin. Koskitupa on auki kesäkuukausina, josta mainoksen mukaan saa kahvin lisäksi lohikeittoa joka päivä.

Vielä illalla viimeisenä kävimme katsomassa Myllykosken lähtöpaikalla, mutta oli jo niin väsy päivän riennoista, että päätimme jättää kokemuksia seuraavan kertaan.

Vinkkinä vielä muille matkailjoille, että Kemi-Oulu välillä nelostie on remontissa ja nopeurajoitus on useammassa kohdassa kilometritolkulla 50 km/h. Siltätyömaita, ohistuskaistoja ja räjäytyksiä eli siellä ajellaan todella hitaasti. Varatkaa matkoillenne aikaa ja hyvät hermot. 🙂

Hiljainen Ruka

Meille tarjoutui hyvin nopealla aikataululla mahdollisuus lähteä pitkäksi viikonlopuksi Rukalle. Keskiviikkona sisko soitti, että hänellä on loma varattuna ja ei pääse lähtemään, menettekö te huomenna sinne. Hetki mietintää ja soitto miehelle töihin, onnistuuko mitenkään? No onnistui ja torstai-iltana oltiin matkalla kohti Kuusamoa ja Rukaa. Kiitos systeri hienosta lomasta! 🙂

Majoituspaikkamme Kumparehuoneistot sijaitsevat Länsi-Rukan keskustassa Kauppakeskus Kumpareen yhteydessä eli kaikki mahdolliset palvelut ovat käytössä kävelyetäisyydellä, ainakin talvikaudella. Kesäpalveluista en osaa sanoa mitään, mitä ne olisivat normaalisti, mutta nyt olivat kaikki kaupat, ravintolat jne. kiinni. Välistä tuntui kuin olisi kulkenut unohdetussa aavekaupungissa.

Huoneistojen käytävillä kuului välistä ääniä, mutta yhtään kertaa emme tavanneet muita ihmisiä sisätiloissa. Luulisin, ettei montaa porukkaa ollut meidän lisäksi. Huoneistojen äänieristys käytävälle/käytävältä on olematon, joka selvisi meille vasta, kun ensimmäiset ihmiset kulkivat ovemme ohitse jutellen.

Käytössämme oli iso kolmio kahdella makuuhuoneella, tupakeittiöllä, parvella, vaatehuoneella, saunalla, kahdella vessalla ja suihkulla. Tilaa oli siis varsin reippaasti lapsiperheelle ja makuupaikkoja olisi ollut parvella useammallekin. Kuvissa kaikki näyttää aina täydelliseltä, mutta todellisuus ei aina ihan vastaa kuvien kertomaa.

Kohteessa oli todella siistiä sinne mennessämme, varsinkin kun majoitus on sallittu myös eläimille. Isoimmat puutteet olivat uudistetuissa wc- ja pesu-tiloissa, sillä missään ei ollut minkäänlaista laskutilaa tavaroille ja pyyhekoukkuja muutama hassu kahdeksan hengen tiloissa.

Huoneistoihin kuuluu aina valmiiksi pedatut sängyt lukuunottamatta parven sänkyjä ja loppusiivous. Tämän huoneiston parvi onkin niin matala, ettei siellä mahdu kuin ihan pienet lapset kävelemään suorassa, mutta siellä on sängyt neljälle.

Sääennusteet lupasivat viikonlopulle paljon sateita, joten lähdimme sillä asenteella, että nyt levätään oikein kunnolla. Sen vuoksi tuloiltana oli pakko lähteä väsyneenä ajelulle ja kuvaamaan yöauringossa hehkuvia maisemia, jotka olivat niin mykistävän kauniita. Suurin osa maisemakuvista on otettu puolen yön kieppeillä.

Ensimmäisen yön kauneus oli suorastaan mykistävä ja onneksi olen luonteeltani yökukkuja, ettei ollut mitään vaikeuksia valvoa ikkunan ääressä katsomassa alati väriään muuttavaa maisemaa. Vaikea oli uskoa, että seuraavanana päivänä olisi kylmä ja sataisi vettä oikein kunnolla.

Olen jakanut Rukan reissun kolmeen osaan ja toivottavasti huomnenna ennätän kirjoittaa sateisesta ajelusta ja ulkoilusta.

Kotipihan projekteja

Reissailun puutteessa jatketaan edelleen erikoispostausten merkeissä. Onneksi on kevätkesä ja kotona omalla pihalla riittää hommattavaa.

Meillä lapset ovat useamman vuoden ajan pyydelleet leikkipaikkaa / kiipeilyseinää / majaa ja nyt päätettiin ryhtyä tuumasta toimeen, kun mieheni oli saanut haalittua sopivaa materiaalia erinäisistä paikoista.

Tämä projekti on ollut koko perheen yhteinen, johon toiset on osallistunut enemmän ja toiset vähemmän, jotkut ovat olleet suunnittelijoita ja toiset tekijöitä.

Vielä saattaa pieniä muokkauksia tulla rakennelmaan eli kääpeilykeskukseen, niin kuin mieheni tätä nimittää. Tyttäremme on aikonut maalata alakerran seiniin ja kattoon taidetta ja siellä hänelllä on hieman vapaammat kädet kuin ulkopuolella. Lisäksi yläkertaan olisi ostoslistalla jonkinmoiset istuinpehmusteet, kunhan vaan sopivat jostain löytyy.

Koko projektin valmistumiseen meni noin 2.5 viikkoa aikaa iltaisin mieheni työpäivän jälkeen ja joka päivä ei edes oltu pihalla rakentelemassa. Mielenkiintoinen kevätväkerrys saatin rakennettua ja lapset tykkää leikkipaikastaan.

Huomatkaa mikä valtava muutos luonnossa on tapahtuna tuon projektin aikana. Alussa oli harmaata ja hyytävän kylmää, mutta lopussa koivut vihertää ja olipa meillä välistä jo ihan kesäkelit.

Toiveretki

Lasten toive oli, että kävisimme pääsiäisenä pimeän aikaan metsässä nuotioimassa ja pakkohan näin hieno toive oli toteuttaa. 🙂

Lauantai-iltana oli hyvä ajankohta kaikkinensa, sillä sää oli mitä mainioin ja muutenkin pääsiäislauantaina on ollut tapana polttaa pääsiäiskokkoja. Ei me ihan saatu kokkoa aikaiseksi tulistelupaikalle, mutta pikkunuotio kylläkin makkaranpaistoa varten.

Aurinko laski vasta noin 20.40, joten aika myöhäiseen ajankohtaan tämä retki sijoittui. Toki lähdimme sen verran ajoissa liikenteeseen, että ehdimme nuotiopaikalle valoisan aikaan tulia sytyttelemään.

Retkipaikka valittiin niin, että todennäköisesti tie parkkipaikalle on ajokunnossa ja laavulle ei ole pitkä matka kävellä. Toiveissa oli myös, että kun aika on mitä on, ettei paikalla olisi muita. Näillä kriteereillä paikaksi valikoitui Pilpansuon luontopolun nuotiopaikka, joka sijaitsee melko lähellä Sankivaaran golfkenttää, Pahalammen nuotiopaikalla. Linkistä löytyy tietoa Pilpasuon retkeilymahdollisuuksista, tai niinku Oulussa sanotaaan Pilipasuo. 🙂

Matka notskille oli siis todella lyhyt, ehkä maksimissaan 300 metriä suuntaansa, mutta polku oli erittäin jäinen rata kävellä. Toki polulta poikettuaan pystyi kävellä kantavalla hangella.

Meillä oli mukana melko reippaasti erilaista evästä, mutta loppujen lopuksi kaikille riitti paistetut makkarat ja kuuma kaakao. Ilta viileni melko nopeasti auringonlaskettua, vaikka meille kaikille oli pienoinen pettymys kuinka pitkään taivas pysyy kirkkaana auringonlaskun jälkeen. Ei sitä tajua kaupungissa kotona ollessa, ettei siellä ulkona kirkkaalla ilmalla ole säkkipimeää.

Pimeän laskeuduttua huomasimme, että sitä mukaa kun näkyvyys häviää, muut aistit virittäytyy ihan uusiin ulottuvuuksiin. Hieman kymmenen jälkeen viimeiset ihmiset ohittivat meidät, jonka jälkeen kuului enää kaukaista koiran haukkua ja pari kertaa joutsenet lensivät ylitsemme suureen ääneen lauleskellen. Välistä kuului ihmeellistä poksunaa tai kolahtelua ja kaikkien arvailujen jälkeen mietimme, että sen täytyy olla Pahalammen jäiden poksumista.

Kaikkien mielestä reissun parasta antia oli kumminkin paluumatka pimeässä metsässä, vaikka toki meillä oli valoja mukana, mutta silti siinä on sitä suuren seikkailun tuntua.

Kotona olimme hieman puoli kahdentoista jälkeen ja tyttäremme halusi paistaa retkelle varatuista omenalohkoista omenapaistoksen, joten mikäpä estää loma-aikana poikkeamaan totutusta. Mies totesi, että melko helppo toteuttaa tuollainen retkiomenapaistos. Tässä resepti siihen, jos halueatte kokeilla. 🙂

Kuori ja lohko omenat pakasterasiaan tai vastaavaan. Pakka rasia mukaan retkireppuun. Kuljeta omenoita mukana retkellä autossa noin 4o km syömättä niitä missään retken aikana. Kotia tultuas pistä uuni päälle ja ota repusta omanarasia, asettele omenat uunivuokaan ja sekoittele sekaan hieman kaurahiutaleita, rasvaa, kanelia ja sokeria. Paista uunissa ja nauti vaniljaisen kastikkeen tai jäätelön kera. Oli muuten hyvää! 🙂

Launtaina Oulussa oli kauniin aurinkoinen päivä, mutta nyt sunnuntaina räntää räiskii taivaan täydeltä ja ketään ei ole kiinnostanut ulkoilu, joten tänään sisäillään.

Omenapaistoksesta ei tullut otettua kuvaa, mutta alla kuva samaisen tyttären tekemästä pashasta. Meillä ei ole olemassa oikeaa pashamuottia, joten kuvassa oleva on valutettu suodatinpussien läpi metallisiivilällä.

Hieman on nämä postaukset tavallisesta poikkeavia, mutta niin on tämä koko aikakin, joten mennään näillä mitä nyt on. 🙂

Hiihtoloma kotikaupungissa

Melkein joka hiihtoloma olemme olleet jossain reissussa, yleensä jossain laskettelukeskuksessa mökillä tai hotellissa. Tänä vuonna päätimme jäädä kotikaupunkiin ja tutustua Oulun tarjontaan, mikä usein jää vähemmälle ihan sen vuoksi, että on muka hauskempaa lähteä merta edemmäs ihastelemaan maisemia ja paikkoja kuin jäädä vanhaan tuttuun paikkaan. Lisäksi meidän tyttäret ovat ilmoittaneet selvin sanoin, etteivät aio enää lasketella.

Kotona lomailussa on aika paljon hyviä puolia. Lomailu on kiireettömämpää ja rennonpaa. Jos lähtee johonkin reissuun, on koko ajan tunne, että täytyy tehdä jotakin ja ehtiä kokea mahdollisimman paljon. Me ollaan kotoiltu tämä loma yhdessä koko perheellä ja välistä lapset ovat olleet kavereiden kanssa.

Hiihtolomaan on kuulunut lyhyitä metsäretkiä lähimetsiin, Auranmajalle hiihto- ja mäenlaskuretki isovanhempien kanssa, keilaulua, Tietomaata ja viimeisimpänä railakkaat 3 v. synttärit.

Myllyojalla oleva puron varsin on lähimetsistä yksi meidän suosikki. Toki sielläkin asutusta on lähistöllä joka puolella, mutta ihana metsä kumminkin. Tästä metsästä olen ottanut paljon kuvia viime vuonna ja kirjoittanut postauksen aiemminkin, mutta muutamia kuvia lisää. 🙂

Yksi lasten odottama hetki oli kun kävimme keilaamassa Oulun keilahallissa. Siellä on helppo käydä myös pienten lasten kanssa. Pikkuisille on mahdollista saada keilateline ja joillekin radoille myös ränniesteet. Oulusta löytyy ainakin pari muutakin keilahallia, mutta tämä paikka näytti olevan edullisin.

Oulun Tietomaa on todellakin tutustumisen arvoinen paikka lähellä Oulun keskustaa. Tekemistä, kokemista ja näkemistä riittää ihan varmasti kaiken ikäisille.

Tietomaassa voi kokeilla erilaisia laitteita, simulaattoreita, rakennella palikoista vaikka torneja, testata oma nopeutta ja näppäryyttä erilaisissa peleissä ja testeissä ja löytyypä sieltä momivaiheinen testi, jossa voidaan selvitellä naisten ja miesten välisiä eroavaisuuksia. Tosin viimeisin testi on sen verran pitkä, että pienten lasten kanssa voi olla aavistuksen hankalaa keskittyä. Ja helmenä muiden tekemisten joukossa on jättinäytöllä pyörivä 3D-elovuva Salapeiräisestä Kiinasta. Elokuva vaihtuu pari kertaa vuodessa ja tämä on vielä nähtävillä maaliskuun loppun saakka.