Viimeisimmät artikkelit

Maakuntamatkailua

Sunnuntaina päätimme, että nyt lähdetään perheen kanssa ajelulle. Se oli kuin juhlapäivä, kaiken kotona olemisen jälkeen. Kahvit termariin, kaapista haalittiin evästä mitä löytyi ja matkan varrelta lähikaupasta ostettiin hieman lisää muonaa. Lähtötohinat oli kuin Kiljusen herrasväellä, niin nousi pikkureissusta riemu pintaan.

Suuntasimme ajelulle kohti Pudasjärveä ilman sen kummenpaa määränpäätä. Loppujen lopuksi ajelusta tuli niin pitkällinen reissu, että päätin jakaa päivän tapahtumat kahteen osaan. Ensimmäinen osa on Oulusta Pudasjärvelle ja toinen osa Yli-Iin kautta kotia. Jälkimmäisestä en vielä kerro sen enempää.

Kertokoot kuvat puolestaan meiän ajelusta. 🙂

“Aina joskus haaveilen pienestä tai suuremmastakin punaisesta, keltaisesta tai hirsisestä mökistä tai talosta maaseudulla, mutta elämä on valintoja täynnä ja vaunuilusta emme halua luopua. Ja loppujen lopuksi yhdestä pihasta huolehtiminen on vähintäänkin riittävää.

Evästelyn jälkeen lähdimme ajelemaan Tannilan kautta kohti Yli-Iitä ja heti kohta käännyttyämme kohti Tannilaa, tien vasemmalla oli ihastuttavaa mäntykangasta ja järvi. Poikkesimme sinne tietämättä mitä vastassa on, näytti kumminkin yleiseltä paikalta. Vastassa oli järvi nimeltä Pudasjärvi, luontopolkuja, lintutorni ja upea uimaranta.

Metsässä vierähti hyvä tovi tutkaillessa ympäristöä. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että ajelumme ei ole ihan muutaman tunnin juttu, vaan meillä menee koko päivä. Loppujen lopuksi ei meinannut päivä riittä seikkailuihin. .)

Uimarannalta löytyy tilava WC invaluiskalla, pukukopit, nuotiopaikka, keinut ja hiekkalaatikko. Ranta näytti hiekkapohjaiselta ja lapsiystävälliseltä, toki uimakauden kokemus puuttuu.

Viimeinen kohde ennen Yli-Iitä oli Pudasjärven ihastuttavan vanhan puukirkon pihamaa, jossa kävin yksin hiippailemassa. Ristin muotoinen kirkko on rakennettu 1781. Vanhat kirkkopihat ovat mielestäni viehättäviä ja rauhallisia paikkoja, joissa on kiva käydä katsomassa ympäristöä ja arkkitehtuuria. Eniten kirkon pihalla huomiota herätti hautausmaan ympärillä kiertävä poikkeuksellinen punainen hirsiaita.

Sää päivän aikana oli kovasti vaihteleva, lämmintä oli koko ajan, mutta päivän oli melko pilvistä. Kirkon pihalla ripsi hieman vettä ja illan Yli-Iissä paistoi aurinko niin kauniisti.

Toivottavasti ehdin huomenna jatkamaan ja sitten mennään oikein kunnolla menneisyyden lumoissa. 🙂

Kotipihan projekteja

Reissailun puutteessa jatketaan edelleen erikoispostausten merkeissä. Onneksi on kevätkesä ja kotona omalla pihalla riittää hommattavaa.

Meillä lapset ovat useamman vuoden ajan pyydelleet leikkipaikkaa / kiipeilyseinää / majaa ja nyt päätettiin ryhtyä tuumasta toimeen, kun mieheni oli saanut haalittua sopivaa materiaalia erinäisistä paikoista.

Tämä projekti on ollut koko perheen yhteinen, johon toiset on osallistunut enemmän ja toiset vähemmän, jotkut ovat olleet suunnittelijoita ja toiset tekijöitä.

Vielä saattaa pieniä muokkauksia tulla rakennelmaan eli kääpeilykeskukseen, niin kuin mieheni tätä nimittää. Tyttäremme on aikonut maalata alakerran seiniin ja kattoon taidetta ja siellä hänelllä on hieman vapaammat kädet kuin ulkopuolella. Lisäksi yläkertaan olisi ostoslistalla jonkinmoiset istuinpehmusteet, kunhan vaan sopivat jostain löytyy.

Koko projektin valmistumiseen meni noin 2.5 viikkoa aikaa iltaisin mieheni työpäivän jälkeen ja joka päivä ei edes oltu pihalla rakentelemassa. Mielenkiintoinen kevätväkerrys saatin rakennettua ja lapset tykkää leikkipaikastaan.

Huomatkaa mikä valtava muutos luonnossa on tapahtuna tuon projektin aikana. Alussa oli harmaata ja hyytävän kylmää, mutta lopussa koivut vihertää ja olipa meillä välistä jo ihan kesäkelit.

Kotikulumilla Oulusa

Otsikkoa enempää en aio murteella kirjoittaa, mutta sopi niin hyvin tuohon alkuun.

Muistutuksena vielä, että blogin kommenttikenttä on suljettu kokonaan sen takia, kun sitä kautta tulee roskaa ovista ja ikkunoista. Jonkin verran on tullut viestiä blogin Facebook-sivujen kautta, ettei voi kommentoida suoraan blogin postauksia. Harmillista, mutta jos siis haluat jättää palautetta, käy kurkkaamassa Facessa tai Instassa ja jätä palautetta sitä kautta.

Ouluun on tullut todella kesäiset ilmat toukokuun lopun kunniaksi ja kaunis hennonvihreä verho peittää koivun oksia . Mielestäni elämme vuoden kauneinta aikaa. Luonto on hento ja herkkä ennen kaikkea rehevyyttä ja yltäkylläisyyttä.

Sunnuntai-iltana kävimme perheen kanssa kävelyllä Oulun keskustan tuntumassa Kiikelissä haistelemassa merellisen Oulun asumista. Ihmisiä oli todella runsaasti liikenteessä, jopa niin paljon, että tämän kaiken hiljaiselon jälkeen melkein häiritsevästi. 🙂

Kiikelin seutu on aika tuntematon paikka minulle, lukuunottamatta Meritullin vierasvenesataman parkkipaikkaa, mutta voin sanoa, että ehdottomasti tutustumisen ja kävelemisen arvoinen paikka. Meren päälle rakennettuja kerrostaloja, rantaan rakennettuja portaikkoja, kiveyksiä, puistikoita, torirannan tarkkailua etäämmältä, yhtäaikaa rauhaa ja hulinaa ja vähän etäämmällä uusien talojen takana pala vanhaa Oulua puutalokortteleineen.

Kiikelin ja Meritullin rakennuksia ja merellistä tunnelmaa.

Sonnisaari on pieni saari Oulun Kuusiluodon edustalla, jossa on aikojen saatossa ollut mm. asutusta, toiminut kulkutautisairaala ja synnytyssairaala. Nykyisin jäljellä ei ole yhtään rakennusta, mutta saaressa risteilee muutamia polkuja ja epävirallisia nuotiopaikkoja näytti olevan muutamia, yksikään ei tainnut olla virallinen.

Lohenpyrstö on puisto Meritullin alueella. Puisto on rakennettu kivistä ja isot puut ovat jalavaa ja lehmusta.

Jälleen kerran voi todeta, ettei aina ole pakko lähteä merta edemmäs kalaan. Kotiseudulta löytyy yhä uusia kohteita ihasteltavaksi ja Oulu on kaunis kaupunki (ainakin kesällä) ja koko Suomi upea maa. Ehkä tämä kevätkesän kauneus sai aikaiseksi tämän kotimaan ylistyslaulun, mutta Suomen luonto puhuttelee minua Hangosta Utsjoelle. Hangossa en ole edes käynyt, mutta kuvia katsoneena tiedän sen olevan hieno paikka. 😉

Ihanaa ja aurinkoista kesää kaikille!

Kevättä ilmassa

Tämän kevään tekstit ja kuvat koostuvat yhä edelleen pienistä pyrähdyksistä ja iltakävelyistä. Luonnollisesti kamera keikkuu aina mukana ja on valmiudessa räppäsemään kuvan sieltä ja täältä.

Eilinen iltakävely suuntautui tuttujakin tutumpiin maisemiin Laanilan rantaan, rautasillalle ja Tuiran uimarannan lähettyville. Oulujoen ylittävä rautasilta ja sen ympäristö on ollut vuosia yksi minun suosikkipaikoistani kuvata. Siihen on useita syitä: vesi on aina tärkeä elementti, vahnoja ja uusia rakennuksia, kauniita puita ja auringonlaskun värit osuvat kauniisti maisemaan. Torstai-iltana olikin superkauniit värit kuvaamiseen.

Ulkoilijoita oli paljon liikenteessä kävelleen, juosten ja pyöräillen ja kaikki väistelivät kohteliaasti toisiaa. Kaikesta huolimatta kevät on ihanaa aikaa!

Toiveretki

Lasten toive oli, että kävisimme pääsiäisenä pimeän aikaan metsässä nuotioimassa ja pakkohan näin hieno toive oli toteuttaa. 🙂

Lauantai-iltana oli hyvä ajankohta kaikkinensa, sillä sää oli mitä mainioin ja muutenkin pääsiäislauantaina on ollut tapana polttaa pääsiäiskokkoja. Ei me ihan saatu kokkoa aikaiseksi tulistelupaikalle, mutta pikkunuotio kylläkin makkaranpaistoa varten.

Aurinko laski vasta noin 20.40, joten aika myöhäiseen ajankohtaan tämä retki sijoittui. Toki lähdimme sen verran ajoissa liikenteeseen, että ehdimme nuotiopaikalle valoisan aikaan tulia sytyttelemään.

Retkipaikka valittiin niin, että todennäköisesti tie parkkipaikalle on ajokunnossa ja laavulle ei ole pitkä matka kävellä. Toiveissa oli myös, että kun aika on mitä on, ettei paikalla olisi muita. Näillä kriteereillä paikaksi valikoitui Pilpansuon luontopolun nuotiopaikka, joka sijaitsee melko lähellä Sankivaaran golfkenttää, Pahalammen nuotiopaikalla. Linkistä löytyy tietoa Pilpasuon retkeilymahdollisuuksista, tai niinku Oulussa sanotaaan Pilipasuo. 🙂

Matka notskille oli siis todella lyhyt, ehkä maksimissaan 300 metriä suuntaansa, mutta polku oli erittäin jäinen rata kävellä. Toki polulta poikettuaan pystyi kävellä kantavalla hangella.

Meillä oli mukana melko reippaasti erilaista evästä, mutta loppujen lopuksi kaikille riitti paistetut makkarat ja kuuma kaakao. Ilta viileni melko nopeasti auringonlaskettua, vaikka meille kaikille oli pienoinen pettymys kuinka pitkään taivas pysyy kirkkaana auringonlaskun jälkeen. Ei sitä tajua kaupungissa kotona ollessa, ettei siellä ulkona kirkkaalla ilmalla ole säkkipimeää.

Pimeän laskeuduttua huomasimme, että sitä mukaa kun näkyvyys häviää, muut aistit virittäytyy ihan uusiin ulottuvuuksiin. Hieman kymmenen jälkeen viimeiset ihmiset ohittivat meidät, jonka jälkeen kuului enää kaukaista koiran haukkua ja pari kertaa joutsenet lensivät ylitsemme suureen ääneen lauleskellen. Välistä kuului ihmeellistä poksunaa tai kolahtelua ja kaikkien arvailujen jälkeen mietimme, että sen täytyy olla Pahalammen jäiden poksumista.

Kaikkien mielestä reissun parasta antia oli kumminkin paluumatka pimeässä metsässä, vaikka toki meillä oli valoja mukana, mutta silti siinä on sitä suuren seikkailun tuntua.

Kotona olimme hieman puoli kahdentoista jälkeen ja tyttäremme halusi paistaa retkelle varatuista omenalohkoista omenapaistoksen, joten mikäpä estää loma-aikana poikkeamaan totutusta. Mies totesi, että melko helppo toteuttaa tuollainen retkiomenapaistos. Tässä resepti siihen, jos halueatte kokeilla. 🙂

Kuori ja lohko omenat pakasterasiaan tai vastaavaan. Pakka rasia mukaan retkireppuun. Kuljeta omenoita mukana retkellä autossa noin 4o km syömättä niitä missään retken aikana. Kotia tultuas pistä uuni päälle ja ota repusta omanarasia, asettele omenat uunivuokaan ja sekoittele sekaan hieman kaurahiutaleita, rasvaa, kanelia ja sokeria. Paista uunissa ja nauti vaniljaisen kastikkeen tai jäätelön kera. Oli muuten hyvää! 🙂

Launtaina Oulussa oli kauniin aurinkoinen päivä, mutta nyt sunnuntaina räntää räiskii taivaan täydeltä ja ketään ei ole kiinnostanut ulkoilu, joten tänään sisäillään.

Omenapaistoksesta ei tullut otettua kuvaa, mutta alla kuva samaisen tyttären tekemästä pashasta. Meillä ei ole olemassa oikeaa pashamuottia, joten kuvassa oleva on valutettu suodatinpussien läpi metallisiivilällä.

Hieman on nämä postaukset tavallisesta poikkeavia, mutta niin on tämä koko aikakin, joten mennään näillä mitä nyt on. 🙂

Hiljaiseloa ja erikoisjärjestelyjä

Koska korona… elämä on aika rauhallista ja kotona vietetään runsaasti aikaa perheen kesken. Tyttärien alkujärkytyksen jälkeen ja tottumien elämän pysähtyneisyyteen on tuonut paljon hyvääkin mukanaan. Yhteiselo on tiivistä ja kaikkien on pakko sopeutua tähän tilanteeseen, joten mukavampaa se on, jos yrittää tehdä arjesta mahdollisuuksien mukaan hyvää ja leppoisaa. Tosin se vaatii kaikilta oman panoksensa.

Eihän se arki tietysti yhtä ruusuilla tanssimista ole, mutta pääsääntöisesti ihan ok. 🙂 Arkipäiviä rytmittää tyttöjen koulu, joka onneksi heidän kouluissaan on toteutettu säännöllisellä aikataulutuksella ja jos ei ilmoittaudu ajoissa kouluun, siitä tulee poissaolo. Yksi haasteita on saada pidettyä pikkkuveli pois siskojen kouluhuoneista, mutta hänellä on ohjelmassa leikkiä, lukemista, askartelua ja välistä vähän ruutuaikaa tabletilla, jossa on pelejä, Lukulumo yms.

Olohuone meillä on kokenut koronan myötä muodonmuutoksen ja siitä on tehty koko perheen toimintakeskus. Järjestys ei ole tällä hetkellä järin esteettinen, mutta ehdottomasti tilanteeseen sopiva.

Pelinurkkaus, jossa on pleikka ja Wii, sohva löhöilyyn, tietokonehommiin, lukemiseen ja kutomiseeen. Jumppamatto, hulavanne ja hyppynaru löytyy kuntoiluun vakivarusteena olohuoneesta. (Tällä hetkellä isäntä nukkuu jumppamatolla. :)) Ja on täällä ollut tilapäisesti taidepajakin.

Ilmat ovat tähän mennessä olleet mitä suosiollisemmat ulkoiluun ja virkistäytymiseen. Ihana kevät, aurinko ja pitkät valoisat päivät. Ja toinen toistaan upeammat auringonlaskut.

Huhtikuun alussa on juhlittu mieheni ja minun synttäreitä oman porukan kesken. Viime vuonna minä täytin pyöreitä vuosia ja oli vähän railakkaammat juhlat ja sille vastapainoksi tänä vuonna kävimme kahdestaan kävelyllä ja kuvaamassa auringonlaskuja.

Tyttöjen toive on, että lähtisimme launtai-iltana pimeän tultua metsään makkaranpaistoretkelle. Aurinko laskee vähän ennen yhdeksää, joten aika myöhään menee, mutta mitäpä sillä on väliä. 🙂

Hiihtoloma kotikaupungissa

Melkein joka hiihtoloma olemme olleet jossain reissussa, yleensä jossain laskettelukeskuksessa mökillä tai hotellissa. Tänä vuonna päätimme jäädä kotikaupunkiin ja tutustua Oulun tarjontaan, mikä usein jää vähemmälle ihan sen vuoksi, että on muka hauskempaa lähteä merta edemmäs ihastelemaan maisemia ja paikkoja kuin jäädä vanhaan tuttuun paikkaan. Lisäksi meidän tyttäret ovat ilmoittaneet selvin sanoin, etteivät aio enää lasketella.

Kotona lomailussa on aika paljon hyviä puolia. Lomailu on kiireettömämpää ja rennonpaa. Jos lähtee johonkin reissuun, on koko ajan tunne, että täytyy tehdä jotakin ja ehtiä kokea mahdollisimman paljon. Me ollaan kotoiltu tämä loma yhdessä koko perheellä ja välistä lapset ovat olleet kavereiden kanssa.

Hiihtolomaan on kuulunut lyhyitä metsäretkiä lähimetsiin, Auranmajalle hiihto- ja mäenlaskuretki isovanhempien kanssa, keilaulua, Tietomaata ja viimeisimpänä railakkaat 3 v. synttärit.

Myllyojalla oleva puron varsin on lähimetsistä yksi meidän suosikki. Toki sielläkin asutusta on lähistöllä joka puolella, mutta ihana metsä kumminkin. Tästä metsästä olen ottanut paljon kuvia viime vuonna ja kirjoittanut postauksen aiemminkin, mutta muutamia kuvia lisää. 🙂

Yksi lasten odottama hetki oli kun kävimme keilaamassa Oulun keilahallissa. Siellä on helppo käydä myös pienten lasten kanssa. Pikkuisille on mahdollista saada keilateline ja joillekin radoille myös ränniesteet. Oulusta löytyy ainakin pari muutakin keilahallia, mutta tämä paikka näytti olevan edullisin.

Oulun Tietomaa on todellakin tutustumisen arvoinen paikka lähellä Oulun keskustaa. Tekemistä, kokemista ja näkemistä riittää ihan varmasti kaiken ikäisille.

Tietomaassa voi kokeilla erilaisia laitteita, simulaattoreita, rakennella palikoista vaikka torneja, testata oma nopeutta ja näppäryyttä erilaisissa peleissä ja testeissä ja löytyypä sieltä momivaiheinen testi, jossa voidaan selvitellä naisten ja miesten välisiä eroavaisuuksia. Tosin viimeisin testi on sen verran pitkä, että pienten lasten kanssa voi olla aavistuksen hankalaa keskittyä. Ja helmenä muiden tekemisten joukossa on jättinäytöllä pyörivä 3D-elovuva Salapeiräisestä Kiinasta. Elokuva vaihtuu pari kertaa vuodessa ja tämä on vielä nähtävillä maaliskuun loppun saakka.

Hiihtoloman loppuhuipennuksena meillä oli poikamme 3-vuotissynttärit, jossa oli sopivasti kaikille kavereita ja runsaasti herkkuja . Tietysti sankarin toiveesta RyhmäHau-kakku ja -koristeet.

Suosittelen kyllä kotilomailua lähimetsineen, erilaisine peleineen ja nähtävyyksineen oman perheen kesken. Paljon rentouttavampaa kuin käydä reissussa ja aina ei tarvitse olla niin ihmeellista ollakseen hauskaa.

Lähimetsän seikkailut

Kauniilla ilmalla lähimetsä näyttää taianomaisen kauniilta ja mielenkiintoiselta. Matkalla kävelimme niin pyöräteillä, meluvalleilla ja metsäpolkuja pitkin ja koimme kaupunkimetsän elämyksiä. Liikenteen häly oli taustalla jatkuvana tasaisena hurinana, mutta mukavaa oli silti olla miniretkellä.

Seikkailun ja ympäristön ei tarvitse olla aikuisen näkökulmasta kovinkaan ihmeellinen kun lapselle se on suuri seikkailu. Auringon kimallus tuoreella lumella ja metsäinen ympäristö luo hyvän ympäristön mielikuvitus- ja piiloleikeille.

Nämä kuvat on otettu Oulussa kotimme lähiympäristössä, noin kilometrin päässä kävimme kodista. Ympärillä on vanhaa ja uutta asuinaluetta eli taloja on paljon ympärillä, mutta onneksi väliin on jätetty ihania metsäkaistaleita.

Onko nyt tullut kevät?

Tänä talvena mielenkiinnon kohteet ovat olleet ihan muualla kuin kuvaamisessa tai erilaisissa paikoissa kulkemisissa, mutta eilen tuli pitkästä aikaa heiluttua kameran kanssa ja eipä se näppituntuma ollut mihinkään kadonnut kuvaustauon aikana. Talven mielenkiinnon kohteita voi käydä katsomassa instassa toiselta tililtäni:https://www.instagram.com/iloajavaria/?hl=fi ja alkaa vaikka seuraamaan. 🙂

Eilen oli laskiaissunnuntai ja lähdimme ulkoilemaan Nallikariin, josta löytyy myös pieniä mäennyppylöitä pikkupojan laskettavaksi. Nallikari on yksi Oulun suosituimmista ulkoilupaikoista ja sen kyllä huomasi väkimäärästä. Porukkaa riitti niin Nallikarin Talvikylässä kuin muuten vain ulkoilemassa.

Olemme yleensä vierailleet joka vuosi Talvikylässä, mutta emme ainakaan vielä käyneet tutustumassa tämän talven kylään ja nähtävyyksiin, mutta aikaa vielä on sillä kylä on auki 5.4. saakka, tosi luultavasti säävarauksella.

Oulun tämän talven ilmat ovat olleet melkoien vitsi talveksi. Muistaakseni yksi kovempi pakkasjakso ja muuten säätilat ovat heitelleet häränpyllyä. Lumet ovat sulaneet useampaan kertaan lähes kokonaan pois eli loskaa ja jäätikköä on riittänyt vuoronperään. Eilen oli todella upea talvi-ilma pitkästä aikaa, sillä edellisenä yönä oli satanut kaunis lumipeite ja päivällä paisteli aurinko, pakkasta ei tosin ollut vaan muutama aste lämmintä. 🙂

Oulussa odotellaan ensi viikolla alkaavaa hiihtolomaa ja ehkä silloin löytyisi lisää kuvattavaa ja kirjoiteltavaa, vaikka mitään valmiita suunnitelmia meillä ei olekaan.

Sotkamossa rentoutumassa

Harvinaista herkkua, sillä olimme mieheni kanssa kahdestaan Vuokatissa minilomalla. Meillä oli 20-vuotis hääpäivä ja halusimme löytää kohteen jälleen riittävän läheltä, jotta aikaa ei turhaan tuhraannu matkusteluun. Ensin varsinkin minä haaveilin Lapin kohteista, joista Levi ja Ylläs olisi olleet todella edullisia paikkoja tähän aikaan vuodesta, mutta loppujen lopuksi Vuokatti vei voiton. Vuokatin maisemissa olemme viimeksi olleet lomalla 2012 eli oli jo aikakin uusia kokemus.

Vuokatissa majoituimme uudehkossa huoneistossa Hotelli Vuokatissa. Huoneisto oli siistikuntoinen ja tilaa kahdelle hengelle oli vähintäänkin riittävästi. Hotellissa tai huoneistossa majoittujalle kuuluu hintaan liinavaatteet, minigolf ja huoneistossa olevan saunan lisäksi panoramasaunan ja ulkouimaltaan käyttö.