Siskoni on asunut muutaman vuoden Ivalossa, jossa vakaista aikomuksista huolimatta tulee käytyä aivan liian harvoin kylästelemässä. Nyt oli kumminkin edessä sellainen viikonloppu, että tuntui hyvältä ja oikealta olla juuri siskon lähellä.
Veljeni muistolle
Meillä oli vain lyhyt viikonloppu aikaa ja koko reissu kotipihasta ja takaisin kesti 52,5 tuntia, josta ajoa kertyi 1000 km. Eipä siinä aikaa jäänyt juurikaan Lapin maisemien ihasteluun saatikka retkien tekoon. Toisaalta siskon pihapiiri on niin upea, ettei muuta kaivannutkaan.
Pitkospuut johtavat rantaan ja saunalle
Villa Starlingin majoittujat voivat käydä uimassa Alajärvessä, jossa on matala hiekkaranta.
Siskoni pihapiirissä on erillinen vierasmaja, joka on teidän kaikkien vuokrattavissa Airbnb:n kautta ja löytyy nimellä Villa Starling. Asunto on remontoitu noin vuosi sitten täydellisesti.
Erilliseen hintaan voi vuokrata käyttöönsä ehkä parasta saunaa, missä olen saunonut, hinta 30 euroa / 1,5 tuntia Pihalla olevan kodan saa käyttöön puiden hinnalla 8 euroa/säkki. Kannattaa linkistä lukea tarkemmat kuvaukset majoituksesta ja sen sisällöstä.
Pihapiiristä löytyy kota
Nokipannukaffet
Saunan ikkunasta avautuvat upeat maisemat rantaan, jonka taustalla tunturit.(vanha kuva)
Saunalta polku rantaan
Saunan oleskelutila tunnelmavalaistuksessa.
Pihapiirissä saattaa nähdä porojen lisäksi kuljeskelemassa pari koiraa ja kissaa. Vaikka omistajalla on eläimiä, niin vuokrattava asunto on täysin eläinvapaa ja sinne ei voi ottaa eläimiä mukaan.
Halla
Luna
Lapissa oli vielä ruskaa jäljellä ja luonnollisesti käytin jokaisen mahdollisuuden hyväkseni ikuistaa maisemat kuviksi. On tämä meidän Suomi vaan kaunis maa.
Tänä kesänä karavaanarireissut ovat olleet vähempänä kuin monena muuna kesänä, johtuen useammista viikonlopuista, jotka on varattu muille tapahtumille.
Ehdimme kumminkin tehdä puolentoista viikon reissun koko perheellä. Suuntasimme ensimmäisenä Suomen Lappiin ja täytyy tunnustaa, että tunnen lähes petturuutta blogiani kohtaan, mutta kävimme sekä Pohjois-Norjassa että -Ruotsissa. Alunperin blogini tarkoitus oli esitellä vain kotimaan matkakohteista kuvia, mutta sallittakoon poikkeus ja kuvia tulossa myös naapurimaista.
Tankavaara
Wanha Waskoolimies ottaa tulijat vastaan ja parkkipaikkoja löytyy tämän rakennuksen edestä.
Kaikista käymistämme paikoista en kirjoita, mutta ensimmäinen mainittava paikka, jossa kävimme tutustumassa on Sodankylän Tankavaaran Kultakylä. Paikka on ihan nelostien varressa, Sodankylästä noin 90 kilometriä pohjoiseen. Kultakylään on helppo löytää hyvien opasteiden avulla. Sieltä löytyy Ravintola Wanha Waskoolimies, jossa on myös majoitusta, pienehkö leirintäalue, Kultamuseo, eripituisia luontopolkuja ja vanhoja kuuluisia kultakyliä mukaillen rakennetut kulissit, jonka läpi kuljetaan kullanhuuhdontapaikalle.
Kullanhuuhdontavälineitä
Näiden Kalifornialaisten ja Kanadalaisten mallejen mukaan on rakennettu lavasteita Kultakylään.
Meillä oli kohtuullisen tiukka aikataulu ja olimme varanneet netistä aiemmin vuoron kullanhuuhdontaan koko perheelle. Kiiruhdimme suoraan huuhdontapaikalle, jonka jälkeen vasta katselimme hieman ympärillemme.
Kultamuseon portilla
Täällä huuhdotaan kultaa myös SM- ja MM-kisojen merkeissä.
Kullanhuuhdonnan hinta oli 12 euroa henkilö/tunti ja alle 4-vuotiaat ilmaiseksi maksavan aikuisen seurassa. Hintaan sisältyy kumisaappaat, vaskoolit ja täydellinen opastus kädestä pitäen kullanhuuhdontaan. Yllättävän hyvin meidän 2-vuotias jaksoi seurata tapahtumia ja liottaa ylisuuria kumisaappaitaan huuhdontapaikalla. Vinkkinä muille pienten lasten kanssa tätä aikoville, että pienimmät kumpparit ovat kokoa 33 ja niissäkään ei riitä varsi altaalla kahlailuun.
Kuvia itse huuhdonnasta on melkoisen vähän, koska ihastuimme hommaan niin, että käytimme koko tunnin tiukasti kullan etsimiseen. Muistoksi saimme neljä putkiloa, joista kolmessa on minipieniä hippuja kultaa ja ihanan punaisia ja vihreitä korukiviä.
Kuvan oikeassa laidassa tyttären löytämä kultahippu oli perheemme suurin löydös.
Vähän kultaa ja paljojn korukiviä. Toiseksi ylimmässä putelissa oikealla tyttären hippu.
Paljon eisteltävää isosiskolle ja ei haittaa vaikka housut kastui kullanhuuhdonnassa.
Tankavaaran Kultakylän rakennuksia.
Pulloista rakennettu talo.
Kullanhuuhdonta oli todella mieleenpainuva kokemus ja koko perhe oli samaa mieltä, että tunti oli aivan liian lyhyt aika. Ehkäpä palaamme tänne vielä joskua tulevaisuudessa.
Ilalla suuntasimme Saariselälle Kaunispään huipulle keittelemään pottuja myöhäisen päivällisen merkeissä. Tuuli oli todella hyytävän navakka tunturissa ja puistatti kovasti asuntovaunua vaikka olimme parkissa.
Meidän yhdistelmä kuvattuna näköalatornista.
Kaunispään huipulla
Ihana oli päättää tämä ikimuistoinen päivä systerin rantasaunassa. 🙂
Harvinaista herkkua meidän perheelle, että lähdetään hiihtolomalle Lappiin. Tällä kertaa kumminkin oli useita houkuttimia matkassa, joten varasimme ystäväperheen kanssa kolmen vuorokauden loman Holiday Club Saariselän hotelliin. Loma oli Holiday Clubin esittelyloma, joten matkan ehtoihin kuului käydä parin tunnin esittely reissun aikana.
Saariselän lomakeskus sijaitsee Kaunispään tunturin kupeessa.
Hotelli oli siisti, joskin huone oli aika pieni viidelle hengelle, mutta muutama päivä menee hieman ahtaammissakin oloissa. Joku saattaa nyt ihmetellä, että miten hotellihuoneessa voi olla ahtaampaa kuin asuntovaunussa, mutta vaunussa kaikille tavaroille on paikkansa ja vapaata pihamaata yleensä käytössä silmän kantamattomiin, kun astuu vaunusta ulos. Hotellihuoneeseen raahataan viiden hengen talvivarusteet yms. ja vain pikkuruinen koppi on koko porukan käytössä.
Loma oli peruuntua vielä viime hetkillä, kun taaperollemme nousi kova kuume ja sen jälkeen hirveä yskä ja nuha, mutta pääsimme kumminkin kulun päälle. Menomatka sujui rattoisasti ja tiet olivat hyvässä kunnossa.
Mikäs näillä teillä ja näissä maisemissa on ajellessa.
Lomastamme tuli melkoista rentoilua ja kyläilyä ja ulkoilu ja valokuvaus jäi loppujen lopuksi harmittavan vähäiseksi. Poikamme ehti loman aikana parantuna sen verran, että pystyi isänsä ja siskojensa kanssa käydä pari kertaa kylpylässä ja pulkkamäessä. Liekkö itselläni silmä varoitteli jo ensioireista ensimmäisellä ulkoilureissulla, kun kirkkaassa pakkassäässä tuntui, että ei pysty kunnolla katsella ympärilleen. Sain reissun aikana nimittäin oikein mojovan sillmätulehduksen ja nyt tätä tekstiä kirjoittaessa on eka päivä puoleen toista viikkoon, kun silmä tuntuu lähes normaalilta.
Keskiviikkona päiväkävelyllä käväsin tutustumassa Saariselän tunturikappeliin, jossa näytti olevan ohjelmaa joka ilta ja avoimet ovet ympäri vuorokauden. Alttaritaulu avautuu kauniisti tunturimaisemiin. Aika samnatyylinen kuin Pyhällä Revontulikappeli. Tästä löytyy linkki Pyhän postaukseen.
Saariselän tunturikappeli eli Pyhän Paavalin kappeli
Alttaritaulu on luonnon omaa taidetta.
Huoneistoja lenkkipolun varrella
Latuja ja moottorikelkkareittejä risteili vähän joka puolella.
Kaunispään huipulta lähtee 1200 metrin pituinen pulkkamäki Alli. Tämä hurjapää ei vielä saanut laskea sieltä asti. Pulkkamäen alaosassa odottamassa laskijoita. Alhaalla mäessä on hyvät turvaverkot.
Joka tapauksessa vaikka loma ei ollut kovin aktiivinen, se oli silti hyvä loma. Yhden illan istuimme ystäviemme kanssa hotellin aulassa juttelemassa ja katselemassa maailman menoa. Tulimme illan aikana siihen tulokseen, että olemme saapuneet kotimaassa ulkomaille. Matkaajia näytti olevan runsaasti Aasian maista ja kamerat olalla keikkuen he suuntasivat iltaisin kuvaamaan revontulia. Tosin perjantai-iltana ei kyllä revontulet näkyneet, sillä auringonpaisteen tilalle oli tullut kamala lumimyräkkä.
Sama muukalaisuuden tunne kotimaan kamaralla toistui paikallisessa Kauppakeskus Kuukkelissa. Vilinää ja vilskettä oli ympärillä ja suomenkielistä puhetta kuuli ainoastaan kassalla. Hauska kokemus sinänsä olla kotimaassa ja suomalaisissa maisemissa ummikkona.
Kunnon lumisadealue lähestyy torsatai-iltana.
Itsekin olin varustaunut kuvaamaan revontulia ja torstaina alkuyöstä oli käsittämättömän hienot loimut taivaalla ja olin tunturissa kameran kanssa. Virittelin jalustan kameralle ja yritin kuvata, mutta kamera ei suostunut ottamaan yhtä ainutta kuvaa. Niin kauan yritin kuvata erilaisilla säädöillä, että sormet olivat aivan tunnottomat ja oli pakko luikkia autoon lämmittelemään. Ehkä seuraavalla kerralla kannattaa ennakkoon huolella opiskella kuvaussessiota varten revontulikuvauksesta jotain. 🙂
Yksi uusi kuvauskohde kumminkin osui kohdalle, nimittäin siskoni koiranpentu, Labradorinnoutaja Halla, ikää noin 5 kk. Ikä saattoi mennä pieleen, mutta pentukoira kumminkin kyseessä.
Halla poseeraa oikein mallikkaasti.
Kaunispään huipulla
Kaunispään huippu oli sellainen kohde, että sinne oli pakko päästä kuvaamaan auringonlaskua ja siellä tulikin reissun parhaat kuvat. Uskomattomia värejä ja niin avaraa joka puolella minne katsookin. Tässä linkki viime kesän helteiltä samoista maisemista.
Jos pelkkä huippu ei riitä, voi nousta vielä vähän ylemmäs näköalatorniin.
Upeasti aurinko laskeeTässä on mökit todellisella näköalapaikalla.Pakkasta oli reilu kymmenen astetta, mutta avotunturissa ilma tuntui hyytävältä.
Ilta hämärtyy tunturissa.
Lauantaina ajelimme kotiin melkoisessa lumisateessa ja aikaa käytimme reilusti matkustamiseen ja pysähdyimme matkalla useamman kerran. Onneksi ei ollut kiire minnekään.
Sunnuntaina kävimme aamupäivällä tutustumassa Luontokeskus Naavaan, jota mainostetaan Pyhä-Luoston olohuoneena, eikä mielestäni aiheetta. Esillä on alueen luontoa, eläimiä ja kasvillisuutta sekä geologiaa ja kulttuurihistoriaa, sekä lapsia että aikuisia kiinnostavalla tavalla. Lapsille oli kiva tehtävä bingon muodossa. Bingossa etsittiin kuvien perusteella näyttelyssä olevia kohteita, kuten lintuja ja ötököitä.
Naavan sivuilta en löytänyt tietoa, onko heillä kantorinkkoja vuokrattavana, mutta kysäisin silti infosta ja heiltä sai samalla reissulla rinkan mukaan todella edulliseen hintaan, 10 euroa päivä.
Pyhällä palvelut olivat meille vähintäänkin riittävät ja kaikkiin kaupallisiin paikkoihin meillä ei ollut edes kiinnostusta tutustua. Naavasta löytyy Café Loimu, josta olisi saanut kahvin lisäksi erilaisia vaihtoehtoja ruokaa.
Pyhän keskustassa on K-market, jossa on melkoisen laaja valikoima noin pieneksi kaupaksi ja lisäksi marketissa näytti olevan pieni apteekkitavaroiden valikoima kassojen takana, josta sai ainakin yleisimpiä särkylääkkeitä. Samassa tilassa sijaitsee pieni kahvila.
Rinteen poikki polulle metsän siimekseen. Tässä rinteessä näkyi muuten joka päivä poroja ruokailemassa, mutta ei tällä kertaa.
Ilma näytti sunnuntaina varsin kurjalta. Oli harmaata ja sateista, mutta luotimme täysin sääennusteeseen ja luontokeskuksen oppaaseen, että isoimmat sadekuurot ovat ohitse iltapäivällä ja kuulemma kurun maisemat olisivat upeat säällä kuin säällä. Lähdimme siis kävelemään tihkusateeseen kohti Isokurua ja sade loppuikin jossain vaiheessa, mutta harmaat sumupilvet roikkuivat raskaana yllämme koko lenkin ajan. Tällä kertaa pilvet olivat meidän yläpuolella ja alhaalla oli selkeää.
Isokurun laavulle olisi päässyt hyvin lastenrattaiden kanssa, mutta siitä eteenpäin ei vaunuilla ole asiaa.
Maisemat ovat upeat ja vielä on helppokulkuista.
Luontopoluille on hyvät opasteet muuten, mutta kilometrit olisi saanut olla paremmin merkattu.
Pikkukaveri nukahti päiväunille melkein heti alkumatkasta .
Ensimmäinen tapaamani kuukkeli. Hyvin kesyjä lintuja ja ruokaa olisi halunnut, mutta meillä ei ollut leipää mukana.
Isokurun laavulta laskeudutaan melko jyrkästi noin 200 rappusta kurun pohjalle. Sateisella kelillä varoivaisuus on valttia, varsinkin tämän aarteen kantajalla.
Portaiden alapäässä reitti haarautuu ja me suuntaamme oikealle kohti Pyhänkasteenlampea ja -putousta. Portaissa on leveämpiä kohtia, joissa voi hetken hengähtää ja mahtuu hyvin ohittelemaan vastaantulijoita.
Pitkoksien alussa on varoitus rakenteiden osittaisesta vanhuuden heikkoudesta ja kehotettiin kulkemaan keskellä polkua. Reitiltä poikkeaminen on kielletty, jotta alueen herkkä luonto säilyy mahdollisimman koskemattomana.
Alkumatkasta syvällä rotkossa maisema on jopa pusikkoista, kunnes alkaa jylhät kivikot.
Pieniä kirkasvetisiä lampia on matkan varrella useita. Pohjasssa voi nähdä ihmisten heittämiä toivomuskolikoita? Ikiaikaisia uskomuksia vai nykyajan hömppää? 🙂
Polku kaartelee kurun pohjalla myötäillen lampien reunamia. Vain jyrkimmissä kohdissa on köysikaide tuomassa näennäistä turvaa.
Olemmeko saapuneet lumottuun metsään? Asuuko lammen takana luolassa keijuja vai kenties Vuorenpeikko?
Kivisen taipaleen alku. Puut ovat todella liukkaan näköiset, mutta onneksi jalkineet tuntuvat pitävän.
Joka puolella ympärillä kohoaa massiiviset kiviseinämät korkeimillaan 220 metrin korkeuteen. Pilvet peittävät korkeimmat huiput nävkyvistä.
Edessä häämöttää reitin ainoa kohta, jossa ei ole puupolkua. Muinainen kivivyöry on peittänyt kurun pohjan. Kiviportaat johdattavat vyörykohdan ylitse. Väistämättä seinämiä silmäillessä mieleen hiipii ajatus, voiko tuolta vyöryä lisää kiviä alas…? Lapsille sanoin: – Ei voi!
Nousua kiviportaita pitkin. Kuvassa ei näy niin selkeästi, mutta kavutessa oli selkeät askelmat.
Tytöt ovat saavuttaneet kurun pohjan huipun.
Kivivyöryn huipulta avautuu maisema pitkälle eteenpäin.
Matka jatkuu kohti putousta. Maisemat tekevät vaikutuksen ja mielestäni olen yhdessä kotimaani vaikuttavimmista paikoista.
Tytöt ennättivät ensimmäisenä perille Pyhänkasteenlammen tasanteelle ihmettelemään maisemaa. Putouksen kohina kuuluu kurussa hyvän matkan päähän, jos vain hoksaa kuunnella.
Pyhänkasteenputous on 17 metriä korkea.
Putous kiemurtelee kalloin seinämiä alas kohtia lampea.
Pyhänkasteenputoukselta matkaa voi halutessaan jatkaa kohti Karhunjuomalampea kiipeämällä noin 400 puuporrasta ylös Uhriharjun näköalatasanteelle, joka näyttää keikkuvan ylhäällä tyhjän päällä. Me kiipesimme muutaman rappusen ylöspäin nähdäksemme tämän paikan alhaalta käsin. Jälleen tyttäremme haluaa käydä huipulla asti tuulettamassa, joten me muut lähdemme hissukseen kulkemaan takaisin kohti Isokurun laavua, jossa meillä on tarkoitus paistella eväsmakkarat.
Yhä ylemmäs kiipeää hän.
Jyrkät portaat kohti lampea tuntuivat vähän hurjilta alaspäin mennessä.
Pieni puro solisi iloisesti Pyhänkastenlammen alapuolella.
Paluumatkalla sumupilvet näyttivät hivuttautuvan yhä alemmas ja alemmas.
Parisataa askelmaa ylös ja notski odottaa.
Viimeisillä askelmilla luon haikeita silmäyksiä kuruun ennen retkieväiden nautiskelua kodassa.
Pari rappusta ylös ja määrämpää on siinä. Kyllä maistui makkarat hyvälle.
Kodalla tapasimme mutkan kautta tuttuja ihmisiä ja nuotiolla aika kului huomaamatta nopeasti. Ulkona alkoi tulla hämärä, mutta Isokurun jälkeen matka onneksi oli helppoa reittiä ja taittui reippaasti, joten pisteltiin vauhdilla huoneistoon ja äkkiä sauna päälle ja kahvin keittoon.
Muinaisten aikojen aallonmerkkkejä näkyy irtonaisissa kivilaatoissa.
Kokonaisuudessaan meille kertyi matkaa 7,5 kilometriä tällä reitillä. Liikuntaa ja upeita maisemia. 🙂
Kolmannessa osassa käymme pikapyrähdyksen Tiaislaavulla.
Miehelläni loppui loma ja päätin lähteä lasteni kanssa asuntovaunulla Lapin lomalle. Olen kerran aiemmin yksin vetänyt vaunua pitkän reissun ja nyt minun täytyi todistaa miehelleni, että viime kesän tempaisu ei ollut pelkästään synnytyksen jälkeisissä hormonihuuruissa saatu päähänpisto, vaan pystyn oikeasti lähteä reissuun milloin vaan vaunua vetelemään.
Saariselän kohdalla maisemat ovat hulppeat ja määränpää lähestyy.
Siskoni perheineen muutti kolmisen viikkoa sitten Liedosta, Turun kupeesta, Ivaloon vuodeksi. Sanoisin, että aikamoinen harppaus kulttuurista toiseen. Liedossa kaikki on lähellä ja joka paikkaan on helppo mennä ja täällä taas pitkät välimatkat ja luonnon lisäksi paljon muuta ei olekaan tarjolla. 🙂
Sisko perheineen asustelee näissä maisemissa Alajärven rannoilla seuraavan vuoden.
Ivalon keskustasta löytyy kaikki peruspalvelut perinteisten ketjujen tarjoamine kauppoineen. Saariselällä taas saa äkkiä aikaiseksi kunnon turistifiiliksen, matkamuistoja, isoja hotelleja, ulkomaalaisia kuvaamassa joulupukkeja jne.
Lappi on mielestäni vähän ristiriitainen paikka. Turisteille on tarjolla monenmoista tekemistä ja siihen voi upottaa lähes koko omaisuutensa tai sitten voi valita täysin toisin ja tehdä ilmaiseksi vaikka mitä. Luonto on joka paikassa lähellä, ei muutako kuin eväät reppuun ja metsään tai tunturiin. Meidän kohteet olivat näitä ilmaisia, mutta niistä kirjoitan myöhemmin erilliset postaukset.
Ulkosauna
Mikä lie on tarkoitus tällä, mutta hieno kohde kuvattavaksi.
Köysikeinuja ja muita koristeita
Pihan reunalta löytyy iso kota, mutta valitettavasti näillä keleillä siellä ei tee mieli viettää aikaa.
Itselläni on tällä reissulla olo jostain sukulaisvierailijan ja turistin välimaastosta. Omat kiinnostuksen kohteet ovat tähän mennessä olleet luonnon kuvaamisessa ja ei ole kiinnostanut lähteä katselemaan markkinahumua mihinkään. Tällä hetkellä täällä on menossa Tankavaarassa kullanhuudonnan SM-kisat ja Inariviikot.
Kamala kiire rantaan uimaan.
Omat rajoituksensa tuovat nämä erittäin helteiset kesäpäivät. Joka päivä on ollut yli 30 astetta lämmintä, joten lapset ovat päivisin uineet ja me kaikki olemme siirtäneet rytmiä ilta ja yö painotteiseksi. Aamulla nukutaan pitkään, joten moni tapahtuma on ehtinyt mennä ohi. Kummallista, ettei koko Lappi ole meidän kanssa samassa rytmissä. 🙂
Lapset viihtyvät vedessä tuntikausia.
Poroja näkee myös uimarannalla.
Luonnollisesti kun Lapissa ollaan, niin tytöt odottivat, että poroja näkisi runsaasti. Toistaiseksi niitä on näkynyt vähän ja yhtään kunnolista porotokkaa emme ole nähneet. Pihalla on muutaman kerran pyörähtänyt yksittäisiä poroja. Tosin täällä niitä voi nähdä mitä kummallisimmissa paikoissa.
Ivalon keskustassa leikkipuistossa muutama poro.
Yötön yö
Lapin reissun ensimmäisenä yönä kävin vanhimman tyttäreni kanssa kuvaamassa auringonlaskua ja -nousua ja muutenkin maisemia. Suuntasimme ensin kohti Ivalon keskustaa, mutta päätimme jatkaa vielä siitä eteenpäin kohti Inaria, Ukonjärvelle. Kuvausmatkalle lähdimme yöllä vähän ennen kahta ja takaisin tulimme neljän aikaan. On niin uskomattoman lämpimät ilmat, että yölläkin on T-paita kelit. Kuvausretken aikana aurinko ei vielä laskenut horisontin alapuolelle, sillä edelleen tällä korkeudella vietetään yötöntä yötä.
Ivalojoki täysin tyynenä.
En tiedä mikä tarkoitus lukuisilla P-paikoilla nelostien varrella on, mutta olen monta kertaa tällä reissulla kiitellyt niitä, aivan mahtavia kuvauspaikkoja. Näin kesäaikaan lähes joka paikalla on vähintään yksi karavaanariporukka yöpymässä.
Kohti aurinkoa
Erään mutkan jälkeen aurinko putkahti yhtäkkiä esiin ja hetken tuntui, ettei näe mitään.
Ukonjärvellä aurinko lähtee uudelleen nousuun.
Auringon kultaamia maisemia.
Auringonalaskua ihastelemassa, kukapa täällä edes malttaisi nukkua.
Seuraavassa Lapinloman osassa retkellä Saariselän maisemissa.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.