Suppailua Iijoella

Iin sillat

Tyttäriemme yksi haaveista on ollut päästä tänä kesänä kokeilemaan sup-lautailua. Sunnuntaina päätimme lähteä Iin silloille, joka on Pohjois-Pohjanmaalla Iissä oleva pieni leirintäalue.

Leirintäaluee sijaitsee nelostien välittömässä läheisyydessä Iin keskustan ja vanhan Iin eli Iin Haminan tuntumassa ja Iijoen rannalla. Leirintäalueeseen kuuluu myös pieni saari, johon voi matkaajat pystyttää leirinsä.

Kesän aikana törmäsin somessa Iin siltojen mainontaan ja heidän hinnastoonsa, joka on todella edullinen ja sai meidän perheen lähtemään Iihin päiväretkelle. Vuokrahinta ladoille on 5 euroa tunti, joten raskii suppailla vähän kauemminkin. Samoten vuokrattavissa on edullisesti fatbiket.

Suppailupaikka on pieni ja melko virtaamoton joen kohta, jossa on hyvä harjoitella ensikertalaisten. Miinus puoli harjoittelulle on se, että lähtö tapahtuu laiturilta, jonka vieressä on noin metri vettä. Helpon näköisesti kumminkin tyttäret pääsivät polvilleen laudan kyytin.

Kovin kauas tytöt eivät halunnet mennä suppaillen, vaikka pikkumatkan päästä olisi auennut yläjuoksulla avarammat maisemat, kun olisi ohittanut saaren ja alittanut kaksi joen ylikulkevaa siltaa.

Laituripaikalla sai olla täysin rauhassa suppailemassa, ketään muita ihmisiä ei ollut läsnä. Ainoat jotka näkivät paikalle olivat nelostiellä ohi ajelevat autoilijat ja yhtä korkealta paikan ylitti pyörätie.

Sen verran itsekin tutisevin jaloin testailin sup-lautaa, että selkävaivaisen kannattaakin kokeilla lajia vain pienissä erissä, tuntui nimittäin aika rankasti selässä. Toko voisihan se olla rennonpaa harjoittelua, jos ei olisi yllä ainoat mukana olevat kuivat vaatteet. 🙂

Leirintäalue itsessään on kokemut vuosien varrella melkoisen muodonmuutoksen mm. vessat ja suihkut on uudistettu kokonaan muutama vuosi sitten. Karavaanareille ja telttailijoille on tarjolla siistin näköinen nurmikenttä majoittumiseen.

Lueskelin ennakkoon, että leirintäalueella on erikoinen venesauna vuokrattavissa, joten pakkasimme varalta myös saunakamppeet mukaan, mutta kolmen tunnin suppailun jälkeen ei ollut enää oikein innoikkaita saunojia vaan ennemminkin hyvin nälkäistä porukkaa.

Nelos-Grilli

Iissä on muutamia ruokapaikkoja mm. pari pizzapaikkaa ja grilliä, mutta kuuluisin taitaa olla Nelos-Grilli, josta saa valtavia hampurilaisannoksia jokaiseen makuun. Tästäkin paikasta on usein puhuttu, että pitäis käydä, mutta silti on aina vaan tyylikkäästi pyyhkäisty ohi.

Nelos-Grilli valmistaa hampurilaisiin pihvit itse, samoin majoneesit sekoitellaan omalla reseptillä ja sämpylät tulevat lähileipomosta. Sisutus on todella mielenkiintoinen, sisätiloissa on amerikkalainen sisustus 50-luvun värein ja tyylein.

Ulkona katetulla pihalla voi kesäaikaan syömisen lisäksi ihastella mitä erilaisempia sisustuksen ihmeitä ja löytyypä sieltä lapsille leikkinurkkauskin.

Mielenkiintoinen ulkoilupäivä oli uuden lajin ja ruokapaikan suhteen. Tulevia reissuja ei ole kauheasti suunniteltu, koska tytöillä koulut ovat alkamassa. Toki vaunu on vielä pihassa viittä vaille valmiina lähtöön. Nähtäväksi siis jää! 🙂

Kuopijoon käy tie

Tämän reilun viikon reissun viimeinen etappi on Kuopio Rauhalahden leirintäalue. Kyseisellä aluella olemme olleet kerran aiemmin, noin kymmenen vuotta sitten ja silloin paikasta jäi ihan hyvät fiilikset.

Olemme olleet varsinaisia karavaanareita ja omalla vaunulla kulkijoita vuodesta 2014 asti ja sitä ennen kuljimme useampana kesänä viikon reissuja vanhempieni asuntoautolla. Sinä aikana olemme olleet puskaparkeissa ja sekä SF Caravan- alueilla että muilla leirintäalueilla.

Omat kokemukseni näiden alueiden välillä on hiukan ristiriitaiset, karavaanareiden omilla alueilla on yleensä siisitimpää (vessat yms. tilat), rauhallisempaa, edullisempaa, paremmin hoidetut alueet ja rakennukset. Muilla leirintäalueilla, varsinkin isoilla, siisteys kärsii väkimäärän paljoudesta ja on rauhattomampaa elämää, juhlijoita enemmän.

Nämä on minun havaintojani ja omat mieltymykseni vaikuttavat mielipiteeseeni ja käytämme yhtälailla kaikkia alueita, mikä parhaiten osuu matkamme varrelle.

Rauhalahden leirintäalue on Suomen viidestä viiden tähden leirintäalueista yksi. Tästä linkistä voit lukea enemmän tähtien vaatimuksista ja tästä linkistä, miten Suomen luokitus eroaa muiden maiden vaatimuksista. Ihan mielenkiintoista luettavaa.

Suomessa siis leirintäalueiden tähtiluokitusta parantaakseen pitää mm. olla paljon erilaisia palveluita tarjolla ja anniskelualueiden pitää olla kunnossa. Kaikki tämä on minulle toisarvoista ja tärkeämpää olisi hyvät majoitusalueet, siistit ja puhtaat saniteettitilat ja muut huoltorakennukset, hyvät lasten puistot ja kunnolliset uimarannat.

Rauhalahti kärsii mielestäni tästä viidestä tähdestä, sillä palveluita löytyy alueelta laidasta laitaan. Esimerkkinä monenlaista välinevuokrausta, anniskelualueet, eläinpuisto jne.

Vaikka joka paikassa toitotetaan koronaviruksen myötä tehostettua siivousta, se ei käytännössä näkynyt millään lailla WC-tiloissa. Illalla vessat olivat haisevat, likaiset, käsipyyhepapaperit lopppuivat kesken ja tilat olivat yksinkertaisesti paljon käytetyt. Toki käyttäjät itse voisivat omalta osaltaan huolehtia siisteydestä, mutta silti välisiivous olisi ollut paikallaan.

Toinen häiriötekijä alueella oli remuavat ukkoporukat mökeissään, kun vaunupaikkamme sattui liian lähelle heitä. Heillä varmaan oli ihan mukavaa, mutta alkoi jo korvissa soida aikuisten miesten känninen räkätys kun sitä oli kuunnellut tunti toisensa perään.

Luonnollisesti tähtiluokitus nostaa palveluiden ohella myös hintaa. Meillä yksi lapsistamme ei ollut mukana reissussa, joten neljältä hengeltä kaksi vuorokautta omassa asuntovaunussa maksoi 86 euroa sähköineen.

Nyt voi kuulostaa siltä, että koko paikka on ihan kökkö, mutta ei se sitä ole. 🙂 Henkilökunta on todella ystävällistä, huoltotilat ovat isot ja niihin ei tarvinnut koskaan jonottaa väkimäärästä huolimatta. Juomavesipisteitä on runsaasti ympäri aluetta, hieno uimaranta leikkipuistoineen ja mitkä upeat maisemat niin leirintäalueella kuin koko Kuopiossa ja lyhyitä luontopolkuja kulkee Rauhalahden alueella.

Monilla leirintäalueilla on tarkat saapumis- ja poistumisajat, esim. klo 12 täytyy olla alueelta ulkona ja meidän kesälomarentoutujayökukku-perheelle tämä monesti tuottaa hankaluuksia ja varsinkin kiirettä. Rauhalahteen voi saapua aamu kuudelta ja poistua täytyy illalla klo 23 mennessä.

Saavuttuamme Rauhalahteen, pystytimme leirin, söimme ja lähdimme ystäväperheen kanssa Koskilaivoilla risteilylle Saaristokaupunkiin. Sää oli mitä mainioin 1,5 tunnin risteilylle M/S Koskella. Risteilyt lähtevät Kuopion Matkustajasatamasta, mutta ainakin M/S Salmetar ottaa matkustajia kyytiin myös Rauhalahdesta.

Risteilyllä seilataan Kallaveden saaristossa ja mm. Kuopion asuntomessualueen ranta-asunnot näkyivät risteilijöille. Risteilyt on mitä mainioin kohde myös lapsiperheille ja varsinkin 3-vuotiasta kovasti kiinnosti laivan “ratti” ja torven töräyttely oli mieliinpainuva ja jopa vähän pelottava. Perhelipun (2+2) hinta on 40 euroa.

Risteilyn jälkeen palloilimme hetken satamassa katselemassa maailman menoa ja siinä seisoskellessamme paikalle saapui riksakuski kyselemään olisiko kyydin tarvitsijoita. Kyyti satamasta leirintäalueelle olisi maksanut 3o euroa kolmelta hengeltä. Sen sijaan Vänärin uimarannan kierros maksoi kymmenen euroa, joten kolme innokkainta pääsi testaamaan tätä hupia.

Seuraavana päivänä oli vuorossa pakollinen shoppailupäivä ja suuntasimme Matkuksen ostoskeskukseen. Ensimmäisenä lapsilla kiinnittyi huomio isoon leikkipuistoon kauppakeskuksen pihalla, joka ilmeisesti oli melko uusi. Lupasimme, että ensin shoppaillan ja syödään ja sitten leikitään.

Tämmöseen paikkaan kun eksyy lomareissulla, tulee väkisillä mieleen, että heittää aikaa niin hukkaan, mutta nyt oli oikeasti pakko käydä ostoksilla. Aikaa kului tuntikaupalla täällä ja syödäkin täytyi, mutta onneksi Ikean lihapullat auttoivat jaksamaan vielä lasten Olopuistoonkin.

Illalla leirintäalueella kävin tyttären kanssa rannalla hetken kuvaamassa, mutta varsinaisia luontokuvauksia enemmän seuraavassa postauksessa.

Jyrkkäkoski ja Pudasjärvi

Luontoelämyksiä

Kuten jo otsikosta huomaa, sitä luvattua Pihtiputaan mummon tapaamista ei ainakaan vielä tullut, vaan lähdimme ystäväperheen kanssa syyskuisen viikonlopun viettoon Jyrkkäkosken leirintäalueelle. Samalla tästä reissusta tuli vaunukauden päättäjäiset, vaikka suunnitelmia olisi ollut edelleen muihinkin reissuihin. Kylmenevät ja sateiset syysillat saivat mukavuudenhaluisen ihmisen  käpertymään sohvalle ja suuntaamaan ajatukset jokasyksyiseen talvipesän rakentamiseen eli erilaiset kotikolon remontit ja sisustusjutut valtaavat ajatukset.

Metsäkorte ja aamukaste

Pudasjärven maisemat ovat uskomattoman kauniita ja olen aina pitänyt tienoon kangasmetsistä, hiekkaisista metsäpoluista ja avarista suomaisemista. Lisäksi Pudasjärvelllä on jo hieman mäkisempää maisemaa ja kaikenkaikkiaan luonto eroaa Oulusta ja näyttää jo vähän Lapilta.

Satumetsässä

Saavuimme Jyrkkäkoskelle iltasella rankkasateen aikaan ja paikka näytti aika synkeältä hämärässä, mutta urheasti pystytimme leirimme ja vakaana aikomuksenamme oli nauttia lomasta. Myöhemmin illalla  sade hellitti ja taivas hehkui hetken aikaa punaviolettina, mutta  valitettavasti en ehtinyt kunnon kuvaa ottamaan.

Hinnat leirintäalueella olivat normaalitasoa eli sähköineen karavaanarikortilla neljältä hengeltä noin 30 euroa yö. Mielestäni tasoon nähden hieman kallis, mutta noissa hinnoissa pyörivät maksut ja paremmat alueet ovat huomattavasti kalliimpia.

Sateen jälkeen aurinko hehkuu hetken ennen pimeyttä.

Olemme majoittuneet vaunuinemme huoltorakennuksen taakse Kivarinjoen mutkaan ja saamme olla siellä ensimmäisen yön ihan rauhassa, sillä siellä ei ole ketään muita. Toisena yönä saamme seuraksi seinäjokelaisen eläkeläispariskunnan.

Portaat takapihalle

Leirintäalue on mielenkiintoinen huoltorakennuksen suhteen, sillä se on kohtuu jyrkän mäen päällä ja sinne pääsee etu- ja takapuolelta kiipeämään rappusia pitkin. Toiselta sivulta huoltorakennukselle ja vuokramökeille kulkee asfaltoitu tie. Aluetta en suosittele liikuntaesteisille, mutta lapsiperheet kyllä pärjäävät.

Huoltorakennus mäen päällä

Huoltorakennuksen välitilasta maisema vastaanoton suuntaan.

TIlat ovat vanhahtavat, mutta toimivat. Pihalla olisi syytä alkaa kaiteiden kanssa pikaisesti korjaushommiin.

Etupihan puolelta löytyvät ulkokäymälät, jotka ovat kuulemma illalla pimeät. En testannut.

Nuotiopaikkoja on pari kappaletta ja meidän lähellä olevaa testasimme molempina iltoina.

Rantasauna on vuokrattavissa.

Saunalta uimapaikka. Kivarinjoki ei varsinaisesta houkutellut uimaan, varsinkaan noilla ilmoilla, mutta ei muutoinkaan.

Aamun raikkaus ja auringonpaiste sai kameran laulamaan.

Lapsille pari keinua

Leikkipaikalla on lohikäärme.

Minigolf -paikka hieman huonossa kunnossa. 😉

Jyrkkäkosken alueen maastoa.

Ilmeisesti avokota

Kivarinjoki

Herra ja rouva Kärpässieni.

Tatti tai joku sen sukulainen.

Leirintäalueen raja-aita

Vuokramökkejä mäen harjanteella.

Käpytikka ahkeroimassa.

Leirintäalueen aidan takaa lähtevät mahtavat lenkkipolut hiekkamontontuille ja kangasmetsään.

Jyrkkä törmä joelle.

Puolukkaretkellä

Nämä puolukat ovat silmänlumetta. Eipä niitä juurikaan ollut, mutta yksi kuvauksellinen mätäs löytyi.

Lauantaina oli vuorossa puolukkaretki Haisuvaaran suuntaan Virsun kämpälle. Porukan miehille tämä oli ennestään tuttu paikka ja he halusivat mennä sinne.

Upeat marjastusmaastot

Valitettavasti kaikki punertava ei ole puolukkaa. Täältä saatiin työllä ja tuskalla lasten kanssa poimittua ämpärillinen. Tämän syksyn paras puolukkapaikka.

Tämä poimija keskittyi lähinnä syömiseen., mutta kiva kun marjat maistuvat.

Virsun kämppä on kaukaa upea ja läheltä katsottuna rapistunut vanha savottakämppä, joka on rakennettu 50-luvulla. Harmi, että tämäkin rakennus rapistuu. Todella vähän tästä paikasta löytyy tietoa, mutta on ollut viimeisimpien tietojeni mukaan oululaisten partiolaisten, Pateniemen polunpolkijoiden omistuksessa.

Virsun kämppä Haisuvaarassa

Rannasta kuvattuna

Rakennukseen on useita siäänkäyntejä.

Ei tarvinnut tehdä lumitöitä monestakaan syystä.

Rantasauna näytti hiukan paremmalta kuin päärakennus.

Ihastuttavan suojaisa paikka saunalla.

Ikkuna oli jäänyt raolleen.

Pitkospuut rantaan.

Ihan rantaan asti ei päässyt. Pitkospuut olivat lahonneet ja laituri osittain veden alla.

Pieni Virsulampi

Maisema harmaantuu ja alkaa satamaan vettä.

Paluumatkalla leiripaikalle oli poroja matkan varrella useamman kerran.

Muutaman kerran oli pyyt jäädä auton alle, kun ovat niin hyvin maastoutuvia.

Meill on metsässä nuotiopiiri, jossa kuusten kuiske soi… Vettä sateli molempina iltoina vähän, mutta hyvässä seurassa sateen suojassa grillaillessa, jutellessa ja lauleskellessa vierähti muutama tunti helposti.

Metsäpolulla koko porukalla.

Kierreltiin hiekkakuoppien laitamia.

Yhden kuopan pohjalla oli vanha talo.

Luonnon helmassa

Pakollinen mänty-honka-petäjä -kuva. 🙂

Tällainen oli päätösreissu tälle vaunukaudelle. Nyt pitäis suunnitella vaunulle talvisäilytys ja haaveilla tulevasta kaudesta. Tosin meillä ei ole tapana suunnitelle  etukäteen reissuja kovin paljon, vaan mennään fiiliksen mukaan.

Pihtiputaan reissu saattaa olla tulossa vielä tälle syksyä, mutta ei asuntovaunun kanssa. Kuten huomaatte, suunnitelmat elävät ja muuttuvat…. 🙂

Mukavaa syksyä teille kaikille!

Koli – pala kauneinta Suomea

Holiday Koli Camping ja Kolin kansallispuisto

Kolin kansallispuiston maisemat ovat olleet minulle monivuotinen haave ja nyt se vihdoin ja viimein toteutui. Tarkoituksenamme oli olla siellä useampi yö, mutta säät muuttuivat niin sateiseksi, että loma Kolilla jäi aiottua lyhyemmäksi. Ei kuulosta kovin hyvältä ajatukselta olla kahlittuna pienehköön asuntovaunuun kolmen lapsen ja miehen kanssa sateista kesäpäivää viettämässä. Siitä myöhemmin, että missä aurinko paistoi. 🙂

Loppujen lopuksi ehdimme olla kahden vuorokauden ajan näissä maisemissa ja yöt olimme Holiday Koli Campingillä.

Vastaanottorakennus illan hämyssä

Holiday Koli on suurien ristiriitaisuuksien leirintäalue. Alueesta on vaikea antaa helposti oikeanlaista ja rehellistä kuvaa ja tässä kohtaa onkin syytä muistuttaa, että nämä kaikki postaukset ovat suurimmalta osalta minun mielepiteitäni ja kokemuksiani, mutta luonnolisesti saan taustavaikutteita mieheltäni ja lapsiltani.

Leirintäalueen kuvat ovat vähän tummahkoja, koska siellä ollessä oli yö tai pilvistä. Hyvällä säällä ja päivällä olimme retkeilemässä.

Alueelta löytyy kaikki palvelut, mitä leirintäalueelta voi odottaa, mutta osa paikoista on aika huonossa kunnossa.

Sisäänkäynti kokkaus- ja tiskispaikoille.

Ruoanlaittoon löytyy uuni, hellat ja mikroja.

Samasta tilassa voi syödä laittamansa ruoan.

Ja lopuksi vielä tiskata astiansa. Paikat on pidetty puhtaina.

Alue on äärettomän kaunis Pielisen rannalla mahtavine hiekkarantoineen ja auringonlaskuineen, mutta vastakohtana tälle, huoltorakennukset ovat vanhoja, tosin hyvin siivottuja. Henkilökunnalle pikkuvinkkinä, että tupakakointia voisi harrastaa vähän kauempana vastaanoton sisäänkäynnistä ja keittiötiloista.

Myös pyykinpesu onnistuu. Täällä en käynyt sisällä.

Pienen pettymyksen sivumaun alueeseen toi se, että olimme haaveilleet tästä kohteesta useamman vuoden ajan ja kuvitelmissamme kaikki Kolilla olisi kaunista ja satumaisen hohtavaa. Vähän epärealistiset ajatukset??? 🙂

Alue on kauttaaltaan mäntykangasta.

Seuraavan aamun aloitimme siitä, että kävimme tutustumassa Koli Freetime -leirintäalueeseen. Siellä oli huomattavasti paremmassa kunnossa olevat rakennukset, mutta maisema hävisi edelliseen 100-0, joten meillä oli mietinnän paikka mitä tehdä.

Makkaranpaistopaikka. Voisiko muovituolit poistaa tästä maisemasta?

Kurkistus nuotipaikan taakse.

Lapsille löytyivät trampoliini..

… ja keinut.

Keittelimme vaunulla kaffet ja listasimme hyviä ja huonoja puolia ja miksi olimme näin pettyneen oloisia leirintäalueeseen. Kauniit maisemat, alueen melko hyvä sijainti Kolin luontokeskukseen nähden,  kohtuullinen hinta, 25 euroa vuorokausi sähköineen, vei voiton paikan vaihtamisen sijaan ja olisi pitänyt purkaa koko leiri.

Auringonlaskun aikaan maisema värjäytyy upeasti.

Lisäksi aloimme pohtia läpi kaikkia käymiämme leirintäalueita ja loppujen lopuksi useammalla pienemmällä ja vanhemmalla leirintäalueella on aika surkeat WC- ja suihkutilat. Eli lippu korkealle ja nautitaan lomasta.

Vierekkäin kolme erilaista nuotiopaikkaa.

Vuokrattavissa olevat vene ja kanootti.

Uimaranta on lapsiystävällinen hiekkaranta.

Uimarannalla on vuokrattavissa uudehko peräkärrysauna, jonka vuokrasimme tunniksi käyttöömme. Onneksi lapset jäivät vaunulle siksi aikaa, sillä mielestäni se ei ole tarkoitettu lapsiperheille ahtautensa ja kiukaan suojaamattomuuden vuoksi. Hyvät löylyt saunassa saatiin, mutta vaunun sijoittelusta miinusta, silla se oli aikalailla keskellä rantaa ja pukeutuminen kuistilla ja tai läkähdyttävissä sisätiloissa. Saunavuokra 20-24 euroa, karavaanareille hiukan edullisempi.

Sauna oli niin suosittu, että en viitsinyt mennä missään välissä sinne kameran kanssa heilumaan ja omalla vuorollakaan ei tullut otettua kameraa mukaan.

Sueraavan illan maisemaa uintiaikaan, noin yhdeksältä.

UImarantaa

Ukko-Koli

Ajoimme auton parkkiin Sokos Hotellin parkkipaikalle, josta on ilmainen kiskohissi hotellille ja Kolin maisemiin. Ja ups, ei yhtään kuvaa hissistä.

Vieralun kolin kansallispuiston maisemissa aloitimme ruokailulla Break Sokos Hotelli Kolilla, josta löytyy kaksi ravintolaa Grill it! ja  Pitsakahvila Kahpitsa. Periaatteessa tämä oli meidän mittapuulla turha tuhlaus, mutta toisaalta taas, miksei joskus voisi syödä kunnolla ja helpolla karavaanarireissulla. Söimme Kahpitsasn listoilta, minä Ukko-Kolin ja ja mieheni Akka-Kolin. Teinityttö halusi hamppariaterian ja 9-vuotias suosikkiruokaansa eli lohta ja perunamuusia. 1-vuotias ei saanut listalta mitään, vaan hänelle annettiin kaikilta vähän.

Kuvia ei ole ravintolasta muuta kuin Sokos hotellin näköalaterassilta, jossa on mahdollista ruokailla.

Break Sokos Hotelli Kolin näköalaterassi.

Maiseman ihailija

Ruokailun jälkeen jaksaa kiipeillä Ukko-Kolille, Akka-Kolille ja Paha-Kolille. Kaikki kolme paikkaa kävimme läpi pienin rajoittein. Ukko-Kolilla kävimme koko perheellä ja sinne pääsikin lähes huipulle lastenvaunuilla ja ihan viimeiset portaat mieheni kantoi pikkuista. Muilla vaaroilla vierailimme tyttöjen kanssa vuorotellen.

Kolin luonto on kyllä maineensa veroinen paikka ja hyvin onnistuu käydä pientenkin lasten kanssa. Helpotusta elämään toisi, jos olisi lapsenkantorinkka, mutta meillä se on edelleen hankkimatta ja kohtuudella, luovuudella ja joustamisella ollaan pärjätty ilmankin.

Ukko-Kolille on merkattu invareitti, ja sitä pitkin oli helppo kulkea rattailla, vaikka aika jyrkkä paikoitellen onkin.

“Kärrypolkua” Ukko-Kolille.

Jyrkänteitä ja metsämaisemaa ennen Kolin huippua.

Melkein huipulla oleva näköalatasanne. Tänne asti pääsee loistavasti vaunuilla ja pyörätuolilla, vaikkakin nousut ovat paikoitellen jyrkkiä.

Eipä nämä maisemat paljon selittelyjä kaipaa.

Pieliselle avautuva maisema

 

Koli ja Pielinen

Luonnollisesti ihania känkkyräisiä mäntyjä.

Portaat Akka-Kolille, tänne ei ole vaunujen kanssa asiaa.

Maisemapenkki Akka-Kolilla

Tummat pilvet alkoivat kasautumaan Akka-Kolin maiseman ylle, mutta sadetta ei vielä tullut.

Akka-Kolin Hiljaisuuden temppeli. Temppelissä vihitään vuosittäin reilu 30 hääparia. Aiemmin päivällä täällä oli ollut konsertti, mutta me emme osuneet silloin paikalle.

Vaihtoehtoinen reitti Akka-Kolille, pitihän se testata.

Kolin polkuja

Kolin maisemaa vielä, olisikohan Paha-Kolia. Paha-Kolin huippu jäi minulta näkemättä ja olin muiden kiipeillessä syöttämässä poikaa.

Maisemakuvausta Kolin satamassa

Kolin satamassa kävimme ajalemassa ja se oli pelkkä kuvausmatka. Niin kuin joka reissulla, kaikkea ei pysty kokemaan kerralla ja jääpä jotain takataskuun ensi reissulle.

Ravintola Alamaja

Satamasta löytyy mm. Koli Activ Oy, jossa on ravintola Alamaja ja risteilyjä Pieliselle Kantosiipialus HF Suvi Expressillä.

Sataman maisemia

Kyllä tuolla penkillä kelpaa katsella Pielisen selälle.

Laituri

Seuraavana aamuna iski todella rankat sateet ja me siis päätimme vaihtaa maisemaa. Leiri purettiin kaatosateessa ja kaikki tavarat jouduimme pakkaamaan litimärkänä vaunuun ja autoon. Onneksi seuraavassa paikassa oli luvassa lämpöä ja aurinkoa.

Mielenkiintoisina kohteina jäi käymättä Pirunkirkko ja Hiekkasaaret, jossa olisimme seuraavaksi käyneet sään salliessa. Hiekkasaaret ovat osittain saavutettavissa ilman venettä ja niitä osia olisimme käyneet tutkimassa. Retkipaikka.fi tarjoaa Hiekkasaarista hyvän kattauksen.

Valkoinen horsma Käränkälammella.

Holiday Koli Campingiä ei kannata sekoittaa Loma-Kolin leirintäalueeseen, joka on tätä nykyä autioitunut lukuunottamatta vuokramökkejä. Kävimme katselemassa aluetta Käränkälammen ympäristössä ja sääli, että kaikki rakenteet pääsevät rapistumaan pilalle. Vieläkin pidemmälle ajettaessa, löytyy hylätyt Loma-Kolin rinteet. Sen sijaan Ukko-Kolin laskettlurinteet ovat käytössä.

Lomareissut jatkuu, joten tavataan seuraavassa kohteessa. 🙂

Johanna