Kulttuuria ja ulkoilua

Saavuimme Rukan maisemiin torstaina illansuussa kaameassa lumisateessa, joka yötä kohti muuttui yhtä kaameaksi vesisateeksi ja kaiken sääolon kruunasi korvissa ja nurkissa viuhuva tuuli. Saapumispäivän jälkeen sää oli armollisempi ulkonaliikkujia kohtaan, mutta maan oli vallannut kaiken alleen peittävä sumu.

Sumu sinänsä ei haittaa, koska pidän sumusta ja sumussa kuvaamisesta, jotenkin se on aina yhtä kiehtovaa ja mystistä kulkea sakeassa sumussa. Toki näistä edellä mainituista sääilmiöistä johtuen oli turha haaveilla revontulista.

Vuokramökkimme oli tällä kertaa varsin reilun kokoinen (82 neliöä) verrattuna moniin muihin vuokraamiimme, joten kaikille löytyi hyvin oma soppensa rentoutua. Mökki on hyvin varusteltu ja siisti, mutta lapsiperheitä ajatellen mökin eteinen, varsinkin talvikaudella, on aivan liian pieni kaikille lumisille ja märille kamppeille.

Mökin vuokrasimme Nettimökin kautta, jota olemme vuosien aikana käyttäneet paljonkin onnistuneesti.

Mökin takapihalla on naapureiden kanssa yhteinen tulistelupaikka. Taustalla avatuu maisema Rukalle, ainakin kirkkaammalla säällä.

Kuusamon kirjasto

Toisen tyttäremme laukkujen pakkaaminen ei ollut onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla, joista isoimpana ongelmana oli lukemisen puuttuminen. Puuttui sekä oikeat kirjat että kuulokkeet äänikirjoja varten. Ja se on todella iso puute meiän perheessä.

Lukeminen perheessämme juontaa juurensa jo meidän vanhempien lapsuudesta. Olemme molemmat olleet mukana voittamssa tahoillamme Vuoden lukijaperhe -palkintoa. Olemme saaneet myös kaikki kolme lastamme innostumaan lukemisesta, joten onneksi hoksasin, että Kuusamon kirjasto kuuluu Outi-kirjastoihin ja lainat voi siis palauttaa Ouluun.

Taidetta kirjaston lukunurkkauksen seinillä.

Perjantaina suuntasimme Kuusamon keskustaan ja hakemaan lukutoukille lukemista. Aattelin kyllä, että muutama kirja kullekin riittäisi, mutta mukaan lähti kaksi kassillista lukemista. Kirjasto on kuulemma niin hyvä, että voisimme sen takia muuttaa suoraan Kuusamoon. 🙂

Tinttejä ja Rukan huipulla

Sumusta huolimatta päätimme käydä Rukan huipulla ihastelemassa maisemia. Kauas ei nähnyt, mutta sain otettua paljona sumuisia kuvia. Lapsista vain nuorimmainen suostui mukaan ulkoilemaan, mutta hän oli sitäkin innokkaampi kiipeilemään lumista rinnettä ylös ja liukumaan alas.

Näin hyvä oli näkyvyys kolmena peräkkäisenä päivänä.

Päivän kruunasi vielä huikean hyvä Maston pulkkamäki, jossa olisi ollut myös nuotiopaikka rinteen alla. Tästä linkistä löydät kaikki Rukan alueen pulkkamäet. Kaikki laskijat taisivat laskea väärässä mäessä, laskettelurinteessä, pulkkamäen vieressä. Rinnettä ei ollut vielä ajettu laskettelijoiden käyttöön eikä hissitkään ollut käytössä Maston rinteillä.

Aikamme ulkoiltua mietimme, että olisi kiva nähdä kuukkeita. Googlen avulla löysin tiedon takuuvarmasta paikasta eli suuntasimme Konttaisen parkkipaikalle, jonka metsikössä on lintujen ruokintapaikkoja ja ihmisiin tottuneita kesyjä lintuna.

Hiukan jännittää tää hömötiainen päässä.

Matkaa autolla paikalle kertyi noin 20 km, mutta lintuja näimme runsaasti ja ne olivat niin kesyjä, että välistä vähän säikähdimme niitä, kun ne yllättäen yrittivät tulla istumaan olkapäälle tai päähän.

Nyt ei ole toistaiseksi reissuja suunnitteilla, joten täytyy yrittää välistä jotain kirjoitella. Ja eipä meidän reissut ruukaa yleensä ollakaan niin hyvin etukäteen suunniteltuja.

Mennyttä aikaa ja vaellusratsastusta

Aika pitkään jahkailimme, että vietämmekö syyslomalla rauhaiseloa kotona Oulussa vai lähdemmekö johonkin mökkeilemään. Sen verran kauan ehdimme mietiskellä asiaa, että Leville tuli kunnon talvikelit ja sen myötä kaikki edullisimmat mökit menivät nopeasti. Vaihtoehdoksi jäi jäljelle Kuusamon Ruka, josta saimme mökin torstaista sunnuntaihin.

Koko reissun säätä voi kuvata sankalla sumulla. Lisää sumukuvia seuraavassa postauksessa.

Päätimme heti mökin varauksen tehtyämme, että tällä reissulla on vihdoinkin aika käydä Suomen vanhimmassa kaupassa eli Jalavan kaupassa. Olen monesti ko. paikasta lukenut ja katsellut kuvia, mutta joka kerta on tullut ajettua ohi.

Jalavan kauppa sijaitsee aivan Taivalkosken keskustassa. Kaupan on perustanut Vienan Karjalasta Taivalkoskelle saapuneet Jakowleffit 1880-luvulla. Mielenkiintoista kaupan ja suvun historiaa voit lukea tästä.

Ensimmäisenä kahvilan ovesta sisälle mennessä on vastassa kirjojen vaihtoposte.

Katseltavaa riittää kahvittelun lomassa.

Kaupan tarinassa kerrotaan, että siellä on voinut maksaa niin oravannahoilla, ruplilla kuin markoillakin. Siitä ja vanhasta kuorestaan huolimatta kaupalla eletään myös nykyaikaa pankkikorttien ja verkkokaupan myötä. 🙂

Kaikki nähtävillä olevat tavarat eivät ole myynnissä, osa kuuluu sisustukseen.

Yksi mökkipaikan valintakriteereistä oli, että lähettyvillä pitää olla hevostalli, joka järjestää vaellusratsastusta. Kuusamosta löytyy ainakin kaksi tallia, mutta aiemmilta kerroilta tyttärille tuttu paikka, Wanha Raatesalmi valikoitui tälläkin kertaa ratsastuspaikaksi.

Ensimmäisenä Wanha Raatesalmen tilalla vastaan tulevat hevosaitaukset.

Wanha Raatesalmi on ihastuttava paikka, jossa on pääasiassa islanninhevosia. Issikat ovat suhteellisen pienikokoinen hevosrotu, mutta kokoonsa nähden vahvarakenteinen ja sopii ratsuksi aikuisellekin. Rotu sopii yleensä hyvin myös kokemattomien ratsastajien vaellushevoseksi rauhallisen luonteensa vuoksi.

Talli sijaitsee noin vartin matkan päässä Kuusamon keskustasta Kuusamojärven rannalla, Sossonniementie 96. Tallipiha on ihastuttava upeine vanhoinen rakennuksineen, jossa voi hevosten lisäksi nähdä vapaana kuljeskelemassa ainakin lampaita.

Sinne lähtivät tyttäret pariksi tunniksi metsään.

Kuten kuvasta näkee, niin vaelluksen ajan satoi lunta melkoisesti, mutta parempi niin, kuin illemmalla yhtärankka vesisade.

Seuraavassa postauksessa juttua/kuvia Rukan sankasta sumusta ja vuokramökistä.

Oulangan kansallispuistossa

Kiutaköngäs

Olen joskus nuorena kiertänyt Karhunkierroksen ja sieltä on muistoihin jäänyt useita kauniita kohteita, joissa olen halunnut käydä uudelleen. Yksi niistä on Kiutaköngäs

Kiutakönkäälle lähtee noin kilometrin mittainen polku Oulangan luontokeskuksesta, jonka varrella on useita rappusia, joten reitti soveltuu vain jalkaisin kuljettavaksi.

Kesäkuun alkupuolella reitti on jo kuiva lukuunottamatta pari märkää kohtaa, jotka pääsee kiertämään helposti lenkkareilla. Nähtävillä on, että rinteestä virrannut puro on vielä hetki sitten kulkenut polun ylitse.

Reitin varrella on useita penkkejä maiseman ihastelua ja levähtämistä varten.

Sota-aikana tästä ampumapesäkkeestä vartioitiin Oulankajoen liikennettä.

Sää on aurinkoinen ja melko lämmin edellisen päivän hyisen kelin jälkeen. Luonto hehkuu alkukesän vihreyttä ja mustikkaa näyttäis tulevan hyvin, jos mikään ei pilaa satoa.

Jos Rukalla on ollut hiljaiseloa, niin täällä riittää porukkaa. Ja miten on mahdollista, että joka paikassa voi tulla tuttuja vastaan. Kuusamon erämaassa tapasin koulukaverini reilun 20 vuoden takaa. 🙂

Kiutaköngäs on uskomattoman upea paikka, jossa vesimassat kulkevat 325 metrin pituisen kosken läpi ja korkeusero tuolla matkalla on 14 metriä. Korkein pudotus on ylimpänä, jossa vesi syöksähtää alas noin neljän metrin matkan. Kuvissa paikka ei pääse oikeuksiinja luonnollisesti kuvista puuttuu myös korviahuumaava kosken pauhu.

Paikka on sykähdyttävän kaunis, mutta ylimääräisiä sykähdyksiä se antaa vielä mukana olevien lasten ja vieläpä muidenkin läsnäolevien lasten vuoksi. Onneksi meitä on kaksi aikuista mukana, minä voin kuvata rauhassa ja mies pitää kokoajan herkeämättä kiinni 3-vuotiaasta parkouraajasta.

Alueen mukavuuksiin kuuluu myös WC ja taukopaikka, mutta niitä palveluja emme tarvinneet tällä reissulla.

Kesä-illan sinitaivas ja huiman korkea männyt.

Melko harvinainen ja ihmiselle tappavan myrkyllinen Näsiä.

Käylänkoski

Matkalla majapaikkaan pysähdymme Käylänkoskelle, joka Kitkajoessa olea pieni koski. Parkkipaikalta kävelymatkaa koskelle on muutamia kymmeniä metrejä.

Vetta virtaa runsaasti eri pikkuhaaroja pitkin ja kymmenkunta erilaista pientä siltaa johdattaa kulkijan paikasta toiseen, tosin tällä hetkellä kaikille silloille ei ole asiaa. Tänne ei huolittu pikkuseikkailijaa mukaan.

Virta näytti mielestäni älyttömän voimakkaalta, mutta niin vain seisoi yksi kalastaja virrassa kahluusaappaineen. Omaa päätä pelkkä ajatuskin huimasi.

Leenan Koskitupa näyttää kauemaa katsottuna olevan keskellä virtaa ja lähempää katsottuna portailla on tainnut vesi virratakin. Koskitupa on auki kesäkuukausina, josta mainoksen mukaan saa kahvin lisäksi lohikeittoa joka päivä.

Vielä illalla viimeisenä kävimme katsomassa Myllykosken lähtöpaikalla, mutta oli jo niin väsy päivän riennoista, että päätimme jättää kokemuksia seuraavan kertaan.

Sunnuntaina suuntasimme Rovaniemen kautta kotia kohti.

Rovaniemellä Otus-myrsky riepotteli melkolailla ja puitakin kaatuili.

Vinkkinä vielä muille matkailjoille, että Kemi-Oulu välillä nelostie on remontissa ja nopeurajoitus on useammassa kohdassa kilometritolkulla 50 km/h. Siltätyömaita, ohistuskaistoja ja räjäytyksiä eli siellä ajellaan todella hitaasti. Varatkaa matkoillenne aikaa ja hyvät hermot. 🙂

Salpalinja Kuusamossa

Ensimmäisenä kokonaisena lomapäivänä ilma oli ennusteiden mukaan todella surkea. Päätimme, että lähdetään autoajelulle ja ajetaan sellaiseen suuntaan, missä emme ole ennen Kuusamossa ajelleet. Kuusamon keskustasta siis nokka kohti Kajaania.

Koska tarkoituksenamme oli vain ajella, niin varustautuminen oli sen mukainen eli kevyet vaatteet ja tennarit. Tietysti vastaan tuli mielenkiintoinen kohde, Kuusamon kohdalle rakennettu Salpa-asema. Paikalle on opasteet Kajaanintien varrelta ja paikka on vaikea ohittaa sitä huomaamatta.

Salpalinjan parkkipaikka sijaitsee Kuusamojärven rannnalla.

Jos vain ihan vähän käydään kävelyllä, kun just nyt ei edes sada paljon.. Paikka oli niin mielenkiintoinen, että pikkuhiljaa hivuttauduimme reittiä eteenpäin tutkiskelemaan mitä vastaan tulee.

Salpalinja, Salpa-asema, Suomen Salpa on rakennettu pääosin vuosina 1940 ja 1941 ja linnoitustyös lopetettiin 1944 lopullisesti. 1980-luvulle saakka puolustusvoimat ovat huolehtineet Salpalinjan kunnossapidosta, jonka jälkeen Salpalinja siirtyi puolustusministeriön kautta valtionvarainministeriön haltuun. Nykypäivänä Salpalinjalla ei ole sotilaallista merkitystä, mutta paikkoja on kunnostettu museo- ja matkailukäyttöön.

Sota-aikaisilla välineistöllä rakennettuja esteitä, yksi kivi painaa noin 1500-3000 kiloa

Salpalinjan sotahistoriallinen polku on merkattu reitti ja koko kierroksen pituus on 4,5 km, joten luonnollisestikin meidän tutustuminen jäi nysäksi vaatetuksen vuoksi ja mutta myös sen takia, että taisteluhaudoissa oli paikoitellen ihan liian märkää kulkea. Suosittelen tätä paikkaa kuivalla kelillä ja ehkä vähän myöhemmin kesällä, että viimeisetkin jäät ovat ehtineet sulaa taisteluhaudoista ja sulamisvedet imeytyä maaperään.

Katettu konekivääriasema, näitä oli sodan aikana tällä alueella 15.

Kuusamon Lahtelassa sijaitseva Salpalinja on Kuusamon kaupungin entisöimä retkikohde. Reitti on melko helppokulkuinen ja reitin varrella on paljon opasteita ja historiallista tietoa linnoituksesta.

Helposti saavutettava alue ja helppo kulkea pääreittejä vaikka lastenrattaiden kanssa.

Toisesta päästä taisteluhauta oli kuivempi ja pääsimme kurkkaamaan sisälle.

Seikkailija, joka olisi halunnut jäädä tänne loppupäiväksi.

Harmi vaan, että oli niin kylmää ja märkää. Pakko oli jättää tämä mielenkiintoinen kohde ja poistua huoneistoon kokkaamaan ja saunomaan. Ehkä joskus vielä palaamme tänne kiertämään koko historiallisen polun.

Suosittelen tätä kohdetta kaikille, joita vähänkin kiinnostaa Suomen sotahistoria ja näytti olevan oivallinen paikka pienille lapsillekin.

Seuraavassa ja viimeisessä Kuusamo-postauksessa luonto kutsuu… 🙂

Hiljainen Ruka

Meille tarjoutui hyvin nopealla aikataululla mahdollisuus lähteä pitkäksi viikonlopuksi Rukalle. Keskiviikkona sisko soitti, että hänellä on loma varattuna ja ei pääse lähtemään, menettekö te huomenna sinne. Hetki mietintää ja soitto miehelle töihin, onnistuuko mitenkään? No onnistui ja torstai-iltana oltiin matkalla kohti Kuusamoa ja Rukaa. Kiitos systeri hienosta lomasta! 🙂

Vasemmalla Kauppakeskus Kumpare ja huoneistoja.

Majoituspaikkamme Kumparehuoneistot sijaitsevat Länsi-Rukan keskustassa Kauppakeskus Kumpareen yhteydessä eli kaikki mahdolliset palvelut ovat käytössä kävelyetäisyydellä, ainakin talvikaudella. Kesäpalveluista en osaa sanoa mitään, mitä ne olisivat normaalisti, mutta nyt olivat kaikki kaupat, ravintolat jne. kiinni. Välistä tuntui kuin olisi kulkenut unohdetussa aavekaupungissa.

Joka paikassa oli aavemaisen tyhjää ja hiljaista.

Huoneistojen käytävillä kuului välistä ääniä, mutta yhtään kertaa emme tavanneet muita ihmisiä sisätiloissa. Luulisin, ettei montaa porukkaa ollut meidän lisäksi. Huoneistojen äänieristys käytävälle/käytävältä on olematon, joka selvisi meille vasta, kun ensimmäiset ihmiset kulkivat ovemme ohitse jutellen.

Käytössämme oli iso kolmio kahdella makuuhuoneella, tupakeittiöllä, parvella, vaatehuoneella, saunalla, kahdella vessalla ja suihkulla. Tilaa oli siis varsin reippaasti lapsiperheelle ja makuupaikkoja olisi ollut parvella useammallekin. Kuvissa kaikki näyttää aina täydelliseltä, mutta todellisuus ei aina ihan vastaa kuvien kertomaa.

Kohteessa oli todella siistiä sinne mennessämme, varsinkin kun majoitus on sallittu myös eläimille. Isoimmat puutteet olivat uudistetuissa wc- ja pesu-tiloissa, sillä missään ei ollut minkäänlaista laskutilaa tavaroille ja pyyhekoukkuja muutama hassu kahdeksan hengen tiloissa.

Huoneistoihin kuuluu aina valmiiksi pedatut sängyt lukuunottamatta parven sänkyjä ja loppusiivous. Tämän huoneiston parvi onkin niin matala, ettei siellä mahdu kuin ihan pienet lapset kävelemään suorassa, mutta siellä on sängyt neljälle.

Remontoidusta saunasta kelpaa maisemia katsella.

Sääennusteet lupasivat viikonlopulle paljon sateita, joten lähdimme sillä asenteella, että nyt levätään oikein kunnolla. Sen vuoksi tuloiltana oli pakko lähteä väsyneenä ajelulle ja kuvaamaan yöauringossa hehkuvia maisemia, jotka olivat niin mykistävän kauniita. Suurin osa maisemakuvista on otettu puolen yön kieppeillä.

Yöajelulle lähtiessä kylä kylpee auringossa. Rinteissä on vielä lunta.

Poroja oli melko paljon teiden varsilla, mutta ei isoja tokkia.

Joutsenpari uiskentelemassa pienessä lätäkössä Itä-Rukalla.

Kaunita maisemia Rukan korkeimmalta kohdalta, minne pääsi autolla ajamaan.

Matalalla köllöttelevää aurinkoa oli vaikea löytää, kun aina oli joku tunturi edessä, mutta se olikin Scandic-hotellin parkkipaikalla.

Kun muut jo nukkuvat, minä vielä tuijottelen ulos ikkunasta.

Ensimmäisen yön kauneus oli suorastaan mykistävä ja onneksi olen luonteeltani yökukkuja, ettei ollut mitään vaikeuksia valvoa ikkunan ääressä katsomassa alati väriään muuttavaa maisemaa. Vaikea oli uskoa, että seuraavanana päivänä olisi kylmä ja sataisi vettä oikein kunnolla.

Olen jakanut Rukan reissun kolmeen osaan ja toivottavasti huomnenna ennätän kirjoittaa sateisesta ajelusta ja ulkoilusta.

Kuusamon kirjasto

Tinttejä ja Rukan huipulla

Jaa tämä:

Jaa tämä:

Kiutaköngäs

Käylänkoski

Jaa tämä:

Jaa tämä:

Jaa tämä: