Apteekkimuseo ja Qwenselin talo

Keskiviikona junamme Oulua kohti lähti vasta iltapäivällä, joten meillä oli vielä aikaa tehdä jotain kivaa. Suuntasimme jälleen bussilla kohti kauppatoria. Lämpimän päivän kunniaksi aloitimme päivän torilla jäätelöannoksella.

Samalla tutkailimme puhelimilta lähistöllä olevia mahdollisuuksia, jotka olisi kohtuullisella kävelyllä saavutettavissa. Kohteeksi valikoitui Apteekkimuseo ja Qwenselin talo, jossa sijaitsee samassa pihapiirissä myös Qwenselin kahvila.

Tästä linkistä löydät museon aukioloajat ja hinnat.

Museossa on parannettu esteettömyyttä, mutta kun kyseessä on vanha talo, pyörätuolilla kulkija tarvitsee avustajaa. Tästä linkistä museon info esteettömyydestä ja parkkipaikoista.

Jos käsityöläismuseossa tutustuimme köyhemmän kansan asumiseen ja elämäntyyliin, nyt pääsimme kurkkaamaan 1700-luvun herrasväen asumismuotoon ja 1800-luvun apteekkiin.

Museon näyttelytilat päättyvät Herbahuoneeseen ja paluu lähtöpisteeseen tapahtuu samaa reittiä kuin tultiinkin. Toki ihan joka soppeen ei tarvitse välttämättä palata. Kierros siis alkaa ja loppuu museokauppaan, jossa on paljon mielenkiintoista katseltavaa ja ostettavaakin.

Samasta pihapiiristä on myös lasten apteekki, jossa voi leikkiä ja esineisiin koskeminen ei ole kielletty, mutta se oli meidän vierailun aikana suljettu.

Viimeiseksi säästimme tietenkin kahvittelun eli menimme samassa pihapiirissä olevaan Cafe Qwenseliin, joka on mainittu Turun salaisimmaksi kahvilaksi. Kahvilassa tarjoillaan tilatut tuotteet pöytiin ja leivonnnaiset ja suolaiset on leivottu 1700-luvun tyyliin. Hinta on mielestäni varsin kohtuullinen verrattuna isojen ketjukahviloiden hintaan. Alla olevan kuvan kattaus maksoi alle 2o euroa ja kahvia riitti enemmän kuin jaksoin yksin juoda. Ja tyttären valitsema iso lasillinen raparperimehua on tietenkin itse tehtyä.

Olemme tyttäreni kanssa ihan selvästi museoihmisiä ja miksei kahvilaihmisiäkin. Suosittelen ilman muuta tätäkin kohdetta kaikille ja jos ei nyt museot ja historia kiinnosta, niin kannattaa ainakin kokeilla historian havinaa kahvikupposen äärellä. 🙂

Kiitos Turku! Upea kaupunki ja niin paljon jäi vielä käymättä ja kokematta. Ehkä eniten harmittaa Kakolanmäen paljon puhuttu Funikulaari, jota emme ehtineet testaamaan. Ja edulliset jokiveneristeilyt… ja luetteloa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

Idän pikajunan matkassa

Lähdin tyttärieni kanssa yhden yön shoppailureissulle Tuuriin ja etsiessämme erilaisia majoitusvaihtoehtoja Kyläkaupan läheltä, saimme todeta vaihtoehtoja olevan melko vähän. Ainakin, jos suunnitelmat ovat lähteä pikaisella aikataululla, vapaita ja kohtuuhintaisia kohteita löytyi rajoitetusti.

Mutta Booking.comin kautta majoitusta etsiessä silmillemme hyppäsi aina sama paikka eli Tuurin junamajoitus. Varasin neljän hengen hytin kolmelle, joten tilaa oli ruhtinallisesti kymmenen neliöä, joten vähän mietitytti etukäteen tilojen riittävyys, mutta toisaalta tiesimme viettävämme aikaa enemmän kaupoissa kuin junassa.

Junamajoitus sijaitsee vanhalla Tuurin asemalla, kävelymatkan päässä Keskisen kaupoista. Jugendtyylinen asemarakennus on rakennettu 1908. Vanha höyryveturi puisine vaunuineen seisoo ylväänä aseman edustalla vastaanottamassa matkustajia kyytiinsä.

Nykyään ohikulkevat junat pysähtyvät aseman sijasta Keskisen kyläkaupan kohdalla, noin 500 metriä asemalta Alavudelle päin. Junat suhahtavat muutaman kerran päivässä junamajoituksen ohitse. En tiedä kulkeeko junia yöllä ohi, ainakaan me ei herätty siihen, jos kulkevat.

Junamajoituksen sisustus on saanut inspiraatiota Idän pikajunasta ja tunnelmaan pääsee mukaan heti astuttuaan vaunun ovesta sisään. Tunnelma on todellakin erilainen kuin perushotellissa. Upeita, paksuja ja runsaita verhoja ja voimakkaan kuviollisia tapetteja ja tätä kaikkea täydennettynä hienoilla yksityiskohdilla, kuten valaisimilla ja vanhoilla matkalaukuilla.

Junassa on kuusi hyttiä, joista yksi on sviitti. Jokaiseen hyttiin kuuluu oma vessa ja suihku, lisäksi löytyy minijääkaappi ja televisio. Itse hytti on kymmeneksi neliöksi yllättävän tilava ja meille jokaiselle löytyy petipaikan muodossa oma soppi, josssa voi olla rauhassa niin halutessaan.

Yhteisistä tiloista löytyvät kaikkien majoittujien vapaaseen käyttöön tarkoitettu jääkaappi, kahvinkeittovälineet ja aamupuuron keittokin onnistuu ilman omia hiutaleita.

Suosittelen tätä majoituspaikka niille, jotka haluvat yöpyä astetta erikoisemmassa majoituskohteessa ja viehättyvät värikkäästä ympäristöstä, jossa voi antaa mielikuvitukselleen vallan ja lennähtää ajatuksissaan aikaan menneseen ja vaikka uppoutua muistelemaan, että mitä tapahtuikaan murhamysteerissä Agatha Christien Idän pikajunan arvoituksessa.

Tämän kaiken kauneuden ja mystisyyden lisäksi ja saimme aivan loistavaa asiakaspalvelua ja leppoisaa tarinointia aseman ja junan historiasta sekä kuulimme asemalla vilahtelevasta kummituksesta.

Junamajoitus on avoinna toukokuusta syyskuun loppupuolelle, joten vielä ehtii nauttimaan shoppailureissun lisäksi upeasta majoituksesta.

Pajakkakoski

Pienellä viiveellä viimeinen osa Kuhmosta, mutta onneksi nämä postaukset ovat suurimmaksi osaksi ajattomia ja kohteissa pystyy todennäköisesti käydä vielä useamman vuoden päästä lähes samoilla tiedoilla.

Akonkoski, Lammasperän kosket, Lentuankosket, Nivan kosket, Pajakkakoski jne. Kuhmossa koskia ja vesistöjä riittää tutkittavaksi, ihasteltavaksi ja kalasteltavaksi. Edellä mainituista paikoista en tiedä sen enempää, otin vain erismerkiksi Kuhmon monista koskista. Esittelyt koskista tarjoaa Kalalla Kainuussa -sivusto.

Pajakkakoki sijaitsee aivan Kuhmon keskustan tuntumassa ja sinne suuntasimme kauppareissun yhteydessä. Iltapäiväksi oli luvattu ukkospuuskia, mutta siitä huolimatta päätimme käydä kävelemssä edes vähän koskimaisemissa. Reissu todellakin jäi pikaiseksi, sillä etäinen ukkosen kumu lähestyi uhkaavasti. Pajakkakosken sillan molemmissa päissä on hyvin parkkipaikkoja. Löytyy sillan nimellä Google Mapsista.

Pajakkakoski on Kuhmossa suurin vapaana virtaava koski, joka laskee Oulujärven kautta Perämereen. Koskessa kulkevat pitkokset, oikealta nimeltään vetomöljät, joiden avulla veneet on saatu aikanaan vedettyä koskien ohi yläjuoksulle.

Vetomöljälle on esteetön kulku ja paikka on eriyisesti kalastajien ja valokuvaajien suosiossa. Lähistöltä löytyy myös tulistelupaikka retkeilijöille.

Selvisimme Pajakkakosken pikavisiitistä kuivin vaattein, mutta taivas aukeni kauppareissun aikana, jossa oli hyvä pitää suojaa hetken aikaa.

Kävimme kolkuttelemassa samalla reissulla Kuhmon kirkon ovella, mutta kirkko oli kiinni.

Harakkasaari

Harakkasaari sijaitsee muutaman kilometrin päässä Kuhmon keskustasta, lähellä Kalevala camping -aluetta. Hyviä parkkipaikkoja löytyy reitkeilijöille runsaasti. Saari on pieni, noin 2,5 hehtaaria, joten siellä tuskin kukaan pääsee eksymään vaikkei polkuja olekaan merkattu mitenkään.

Meillä oli vain pari tuntia aikaa illalla käväistä saarella ennen pimeän tuloa. Mukaan otimme vain juotavaa, uimavaatteet ja tyttäremme lähti sup-laudalla meidän muiden kävellessä.

Päivä oli ollut todella lämmin ja tuulinen ja edelleen illalla tuulesta huolimatta tarkeni hyvin kuljeskella kesävaatetuksessa. Eikä tarvinnut hyttysiäkään häätää ympäriltä, kiitos tuulen.

Oikein kuivana kesänä Harakkasaareen pääsee jalkoja kastelematta, mutta nyt piti joitakin metrejä kahlata vedessä, vettä oli syvimmillään aikuisella puoleen sääreen.

Saaren luonto on mäntykangasta ja herkkää kulumiselle ja siellä on kielletty kulkeminen moottoriajoneuvolla. Saari kuuluu osana Lentuan luoonsuojelualuetta.

Harakkasaaresta löytyy useita hiekkapohjaisia uimarantoja, mutta suurimmalta rannalta löytyy kesällä 2021 rakennettu nuotiopaikka, liiteri ja käymälä. Saarella ei ole laituria, mutta hyvin näytti tulistelemaan tulleet miehet pääsevän rannalle moottoriveneellä.

Harakkaaari on paikallisten virkistyskäytössä ympäri vuoden. Talvella saarea kiertää hiihtoladut, kesäisin saaren ympäristö ja koko kaunis Lammasjärvi ovat upeita paikkoja soudella, meloa, suppailla jne.

Suosittelen tätä retkikohdetta ehdottomasti kaikenlaisille retkeilijöille, jotka nauttivat mäntymetsistä tai yleensäkin luonnosta. Muistathan kumminkin huolehtia omat roskasi pois ja elää muutenkin sovussa luonnon kanssa. 🙂

Kalevala Camping

Tällä reissulla suuntasimme auringon ja sääennusteiden mukaan järkevän ajomatkan päähän kotoamme ja parhaimmat kelit löytyivät itäisestä Suomesta. Matkamme kulki siis kohti Kuhmoa, melko lähelle Venäjän rajaa. Vartiuksen rajanylityspaikalle matkaa Kuhmosta on vain 58 km, linnuntietä huomattavasti vähemmän.

Olemme kaksi vuotta sitten käyneet Kalevala campingin alueella, mutta silloin siellä ei näkynyt ketään missään ja niinpä siirryimme saman firman läheiseen matkaparkkiin. Tässä linkki kahden vuoden takaiseen juttuun. Nyt päätimme mennä viikonlopuksi leirintäalueen puolelle, oli siellä muita tai ei.

Leirintäalue sijaitsee täydellisen upealla mäntykankaalla, josta avautuvat upeat maisemat Lammasjärvelle saarineen. Joskus muinoin alueelle on rakennettu huoltorakennukset sekä törmälle, että mäen alle rantaan. Nykyään käytössä ovat vain rannan vessat,suihkut ja saunat.

Ihmettelimme, miksei huoltorakennuksille ja muille tiloille tehdä mitään korjaustoimienpiteitä ja pääsimme juttelemaan yrittäjän kanssa leirintäalueen tilasta ja ylläpidosta. Kaikelle tälle oli ihan luonnollinen selitys. Yrittäjillä on vuokrasopimus leirintäalueen maihin kesä kerrallaan ja koko kangas on jo kaavoitettu tonteiksi loma-asunnoille, joten on ymmärrettävää ettei kauheasti alueen kehittäminen kiinnosta noin epävakaalta pohjalta. Jää nähtäväksi onko tätä leirintäaluetta enää ensi kesänä.

Joka tapauksessa meillä oli hyvä viikonloppu Kuhmossa nauttien helteistä, ukkosista ja tuulista, mutta ennen kaikkea upeasta luonnosta, josta myös monet taitelijat ja kirjailijat ovat ammentaneet voimaa ja inspiraatiota teoksiinsa. Kuhmossa elää pala Kalevalalaista historiaa ja läheisen Venäjän rajan myötä lukuisat muistomerkit ja Talvisotamuseo muistuttavat meitä menneistä tapahtumista.

Leirintäalueen läheisyydestä löytyy luontokohteiden lisäksi esim. frisbeegolf-rata, tenniskentät, rullahiihtorata, useita nuotiopaikkoja, hiekkarantoja ja vähän kauempana näytti olevan kunnon urheilukenttä.

Kuhmosta löytyisi meidän makuun niin paljon luontokohteita ja muutakin tekemistä, että seiellä voisi helposti viettää ainakin viikon. Seuraavassa postauksessa esittelen ihastuttavan paikan, missä ehdimme iltaseltaan käväistä retkeilemässä.

Luultavasti, jos olette enemmän lukeneet postauksiani, voitte huomata, että sydämeni sykkii enemmän pienille maalaispitäjille kuin isoille cityille. 🙂

Kalajoen hiekat

Kasitien varrella, Kalajoen kaupungissa, sijaitsee yksi Suomen upeimmista merenrannoista hiekkadyyneineen eli Hiekkasärkät. Upea, jos ei kavahda tarkoituksella rakennettuja turistipaikkoja.

Hiekkasärkkien aluetta on johdonmukaisesti kehitetty lomakohteeksi aina 1960-luvulta saakka. Paikallisten retkikohteena Särkät on tunnettu jo ennen 1900-lukua.

Nykyisin alueelta löytyy majoitusta ja tekemistä vaatimattomasta suorastaan yltäkylläisyyteen saakka.

Mahdollisuuksia majoittumiseen on kahdella leirintäalueella, hotelleissa ja mökeissä. Tekemistä löytyy ilmaisista luontoseikkailuista maksullisiin huvitteluihin, mm. Seikkailupuisto Pakka, kylpylähotelli Sani, vesileikkipuisto Jukupark, on sisäleikkipuistoa, cartingia jne.

Me kävimme Hiekkasärkillä päiväkävelyllä, osa uimassa, osa palvomassa aurinkoa ja kaikki nautiskelemassa lähes silmänkantamattomiin jatkuvista hiekkaisista maisemista.

Lapsuudessa Hiekkasärkät olivat lähes joka kesäinen käyntikohde, mutta nykyisin alueella tulee käytyä noin kerran kymmenessä vuodessa. Paikka on ihana, mutta omat mieltymykset vettä rauhallisempiin kohteisiin.

Isojen leirintäalueiden huonoja puolia lämpiminä kesinä on se, että täytyisi osata ennakoida lomansa hyvissä ajoin ja varata paikka, jotta sinne oikeasti pääsee karavaanari majoittumaan. Meillä se ei yleensä onnistu, kun päätökset syntyy hetkessä.

Kuten nyt, olemme viikolla miettineet kohdetta viikonlopun reissulle ja lukeneet Ilmatieteenlaitoksen sääennusteita kohtuullisen ajomatkan päästä Oulusta. Ensin luulimme viikonlopun kohteena olevan Manamansalo, mutta monien muutosten jälkeen olemme matkalla Kuhmoon tätä kirjoittaessa. Tosin matkaa on vielä jäljellä ja joskus suunnitelmat muuttuvat vireillä matkalla.

Sillankorvan leirintäalue

Mieheni loman viimerippeillä oli aika suunnata kohti autokauppoja. Oulussa kävimme ajamassa muutaman Skodan ja tulimme siihen tulokseen, että jatketaan sillä merkillä oikean yksilön etsimistä.

Octavia on liian pieni sisätiloiltaan, jos takana matkustaa edes joskus yhtäaikaa pitkä täysi-ikäinen, teini ja yksi turvaistuimessa, joten mallina sitten on Superb. Ei muuta kuin vaunu vanhan auton perään ja matkaan. Lähtiessä ei ollut mitään muuta tietoa kohteesta kuin Ylivieskassa olisi koeajettavissa kaksi autoa ja sen jälkeen pitäisi löytää jostain paikka parkkeerata karavaani yöksi.

Lapset olivat reissulla ihan sekaisin, että missä päin olemme milloinkin, kun vaihtoehtoja heiteltiin ilmoille ja määränpäät vaihtuivat. Listalla olivat mm. Kalajoki, Pyhäjoki, Raahe, Pyhäjärvi, Seinäjoki, Evijärvi, Kokkola, Jyväskylä jne.

Ylivieskan autot ei meille kelvannut, joten pienen soittelukierroksen jälkeen niin leirintäalueille kuin automyyjillekin, jatkoimme matkaa Evijärvelle Sillankorvan leirintäalueelle. Kokkolan ja Hiekkasärkän leirintäalueet olivat täynnä jo puolen päivän aikaan.

Sillankorvan leirintäalue on pieni yksityinen leirintäalue, jonka on omistanut sama pariskunta viimeiset seitsemän vuotta. Sieltä vakuuteltiin tilaa riittävän ja paikkoja ei kuulemma voi varata etukäteen.

Leirintäalue on pienehkö nurmikenttäalue aivan Evijärven rannalla. Paikat ovat vapaasti valittavissa omien mieltymysten mukaan ja saimme huipun paikan omalla rantatontilla.

Leirintäalue on siisti ja hyvin hoidettu. Vessat ja suihkutilat on remontoitu nykyaikaisiksi, mutta sisustamalla ja räsymatoilla tiloihin on tuotu viihtyvyyttä. Huoltorakennuksesta ja keittiötiloista löytyy kaikki tarpeellinen leiriytyjien vapaaseen käyttöön. Telttailijat voivat vaikka kokata katoksessa ja kaikki välineet löytyvät talon puolesta. Aluemaksuun sisältyy myös saunominen yleisillä vuoroilla.

Vastaanotossa on pienimuotoinen kioski herkkuineen ja jäätelöineen sekä kahvila, johon yrittäjä itse leipoo tuoreita leivonnaisia. Samasta tilasta saa lainata leiriytymisen aikana ilmaiseksi lukemista ja lautapelejä.

Ulkona vanhasta tanssipaviljongista on tehty pelitila, josta löytyy pöytätennis, Korona-peli, mölkky ja monia muita pelejä.

Leirintäalueelle saapumispäivä oli reissumme ainoa tiedossa oleva hellepäivä, joten illan hämärässä suuntasimme järveen uimaan. Uimaranta ei ollut ihan meidän mieleen, sillä pohja on hieman mutainen ja nostaa kahlatessa mutaa pintaan, mutta suihkulla selviää puhtaaksi. Matala ranta on oivallinen uimapaikka pienille lapsille.

Perjantaina oli jälleen aika suunnata etsimään meille uudempaa autoa ja tällä kertaa määränpäänä Seinäjoki. Päädyimme ostamaan testaamame auton ja nyt kun hellitti autonostostressi voi jatkaa elämää kuuntelemmalla auton äänimaailmaa, että toimiiko tämä niin kuin pitää. Elämä on! 🙂

HugoPark Aulangolla

Lomallamme viimeisenä turistikohteena oli Aulangon seikkailupuisto HugoPark. Tätä kohdetta oli odotettu pitkään ja hartaasti, sillä kuopuksemme on tämän paikan kaima ja hän oli kuullut jostain HugoParkista. Vähällä oli jäädä käymättä tämä paikka, mutta viime hetkellä saimme vielä senkin mahdutettua mukaan suunnitelmiin.

Suomesta löytyy vain reilu 20 seikkailupuistoa, joista tämä sijaitsee Hämeenlinnan Aulangolla. HugoParkissa on huomioitu seikkailijat alkaen pienimmistä 2-3 vuotiaista ja huimimmat paikat ovat 20 metrin korkeudessa.

Lipun hintaan sisältyvät valjaat, kypärät ja huippuhyvä aloitusopastus. Pakolliset kiipeilyyn soveltuvat käsineet voi ottaa mukaan omat tai ostaa lipunmyynnistä neljän euron lisähintaan. Jatkokäytössä HugonParkin logolla varustetut käsineet soveltuvat hyvin puutarhatöihin ja meilläkin poika oli innoissaan omalla nimellä varustetuista sormikkaista.

Opas neuvoi turvavälineiden käytön ensimmäisen radan alussa ja siitä oli helppo jatkaa matalalla oleva harjoitusrata turvallisesti loppuun. Meillä 5-vuotias poika uskalsi menna eka radan lisäksi kakkosen ja vähän matkaa kolmosta, mutta varovaisena lapsena seikkailu loppui siihen ja piti palata kesken radan takaisin.

Mieheni ja 13-vuotias kävivät yhdessä kolmosen, nelosen ja vitosen, jotka ovat 4-1o metrin korkeudessa. Sen enempää emme ehtineet olemaan, mutta jäipähän seikkailtavaa ensi kertaankin.

Itse en ollut kiipeilemässä seikkailupuistossa, vaan ensin kuvasin kiipeilijöitä ja sen jälkeen lähdin tutustumaan puistoon näkyvään graniittikiviseen rauniolinnakkeeseen.

Aulangon puistoalueella sijaitsevat historialliset rakennukset ja muut rakennelmat -on rakennuttanut upporikas poikamieseversti Hugo Standertskjöld (1844-1931). Eversti rakennuti alueelle jopa 160 erillistä rakennusta, keskieurooppalaistyylisiä puistojaja puutarhoja, tekojärviä jne.

Valitettavasti iso kartanorakennus on tuhoutunut tulipalossa 1928, mutta onneksi muuta Standertskjöldin kädenälkeä on jäänyt jälkipolville ihasteltavaksi. Ihastuttava kavaljeerirakanuus, (rakennettu 1890) joka toimi nyt Kesäkahvila Kavaljeerina.

Koko ikänsä poikamiehenä viihtynyt Hugo Standertskjöld myi tilansa edullisesti Hämeenlinnan kaupungille yleishyödylliseen käyttöön.

Tällä erää viimeinen postaus tältä reissulta. Uusia on suunniteltu, mutta kaikki on epävarmaa. Ainakin olemme kaikki takaisin terveiden kirjoissa. 🙂

Lammin keskiaikanen kirkko

Nykytiedon mukaan Lammin keskiaikainen kirkko on rakennettu vuosien 1490-1510 välillä. Kirkko on omistettu Aleksandrian Pyhälle Katariinalle. Tästä linkistä voit lukea Pyhän Katariinan mielenkiintoisen, julman ja kiistellynkin kertomuksen.

Kirkko oli aiemmin puurankenteinen, kunnes paloi Suomen sisällissodan aikana huhtikuussa 1918 ja jäljelle jäi vain kirkon kiviseinät.

Kirkon jälleenrakentamisen on suunnitellut arkkitehti Usko Nyström ja seinä- ja kattomaalaukset Bruno Tuukkanen. Kirkon korjaus on valmistunut 1920.

Lammin kirkko on korjattu perusteellisesti 2001-2002. Korjaustyön suunnitteli arkkitehti Virpi Tervonen.

Loman aikana oli tarkoitus tavata enemmänkin eteläisen Suomen sukulaisia, mutta Lammi jäi ainoaksi lajiaan aiemmissa postauksissa kerrottujen syiden takia.

Teimme kiertoajelun kauniin Ormajärven ympäri. Untulan uimarannalla kävimme moikkaamassa kuvanveistäjä Raimo Hossin sunnittelemaa ja toteuttamaa Ormanneito-veistosta.

Tampereen tuomiokirkko

Juhannusviikonlopun sunnuntaina oli aika heittää hyvästit vanhimmalle tyttärellemme Tampereen rautatieasemalla. Hieman meillä tuli kiire, joten aikaa hypätä junaan oli vain muutama minuutti ja samalla olimme oman kiireen keskellä onnellisen tietämättömiä VR:n junaliikenteen kaaoksesta.

Tampereen aseman tiloissa oli ollut noin 2000 matkustajaa kolmen aikaan odottomassa kotiin pääsyä, mutta me juoksimme parkkipaiklata suoraan junalle. Ihmettelimme vain, miksi aseman seutu on täynnä busseja.

Tyttären päästyä matkaan ajelimme hetken katsellen Tampereen kaupungin maisemia ja nauttien auton ilmastoinnin raikkaudesta. Päätimme ettei päivän ohjelmaan kuulu mitään kovin erikoista, sillä edellisen päivän rankkuus ja jatkuvat helteet eivät innostaneet jatkamaan täysillä eteenpäin paahtamista.

Ajelulla vastaan tuli upea Tampereen hiippakunnan kansallisromanttinen tuomiokirkko. Kirkko on rakennettu 1902-1907 Lars Sonckin piirustusten pohjalta. Kirkon taiteellisesta puolesta on vastannut Hugo Simberg ja Magnus Enckell.

Olemme lähes joka kesä vierailleet vähintään yhdessä kirkossa, jossa emme ole aiemmin käyneet. Tänä kesänä niitä on jo kaksi eli toinenkin esittely luvassa Lammilta. Kaiken koetun hälinän ja kulkemisen jälkeen kirkot ovat hyviä paikkoja hetkeksi rauhoittua ihastelemaan arkkitehtuuria, historiaa ja kuumina kesäpäivinä useimmiten niissä on myös viileää.