Miljoonativoli ja shoppailuparatiisi

Olemme käyneet Tuurin Kyläkaupassa ja Miljoonativolissa (Tivoli Sariola) lastemme kanssa lähes joka kesä ja sinne suuntasimme jälleen viime viikonloppuna. Tuuriin meitä vetää lapsille ilmainen viihdyke. Luonnollisesti itse tivoli, mutta lisäksi löytyy Muumipuisto ja kyläkaupan ilmainen kesäjuna ja jostain kummallisesta syystä he tykkäävät myös itse tavarapuodista.

Tyttäret ovat ihastuneet kaupassa kaikkiin nähtävyyksin ja isosti ja näyttävästi esille laitettuun tavaraan. Varsinaisesti kauppa ei ole minun mielestäni shoppailuparatiisi, koska kaikkea on ihan liian paljon ja tulee vähän levoton olo, että mihin sitä oikein silmänsä asettaisi ja mihin suuntaan kannattaisi kulkea.

Toisaalta arvostan Keskisen luomaa paratiisia keskelle ei mitään ja siellä vielä käy porukkaa ympäri Suomen jopa bussilasteittain. Tuskin tavallinen kauppakeskus menestyisi lakeuksien pelloilla, mutta hieman yliampuva tyyli sinänsä on nähtävyys ja herättää ihmisten mielenkiinnon. Alueen suosiosta kertoo myös karavaanareiden määrä aina täpötäydellä Tuurin omalla Onnela-leirintäalueella ja lisäksi parkkipaikoilla yötään viettävät matkailijat.

Tuuriin saavuimme perjantain ja lauantaina välisenä yönä vasta puolenyön aikaan, joten ensimmäisen yön nukuimme parkkipaikalla, mutta olimme jo etukäteen päättäneet, että yritämme mahtua toiseksi yöksi leirintäalueen puolelle.

Lauantaina puolen päivän aikaan menimme jonottelemaan ja saimme toisen kerran Onnelasta leirintäaluapaikan Tuurin vierailujemme historiassa. Majoitus leirintäalueen puolella maksaa 20 euroa/vrk ja siihen sisältyy sähkö.

Vinkkinä, että Tuurin kylästä löytyy kaksi muutakin lierintäaluetta: Sepänniemen lomakylä ja Tuuri Resorts. Molemmissa olemme yöpyneet aiempina vuosina ja ihan ovat hyviä paikkoja, mutta ei niistä nyt enempää tässä postauksessa.

Leirintäalueella on todella hyvät paikat parkkeerata kalusto tasaiselle maastolle. Huoltotilat olivat pääasiassa siistit, mutta käyttäjiä oli aika runsaasti, joten väkisin näkyy jonkin verran siisteydessä. Suihkuja, vessoja ja roskiksia alueella on poikkeuksellisen paljon, verrattuna moneen muuhun alueeseen.

Onneksi jälleen kerrran emme uskoneet säätiedotuksia, vaan lähdimme paikan päälle katsomaan. Ennuste viikonlopulle oli varsin sateinen, mutta loppujen lopuksi pilvisistä kuvista huolimatta vettä satoi vain muutamia pikkukuuroja.

Ilman kommelluksia ei selvitty tästäkään reissusta. Asuntovaunun etuikkunan päällykerros oli matkan varrella lentänyt vunun katon yli jonnekin pientareelle. Oltiin aika järkyttyneitä tapahtuneesta, mutta ilmeisesti ikkuna ei ole aiheuttanut kenellekään vaaraa omille teille kadotessaan. Isoimmaksi murheeksi siis jäi raha ja mistä saa hommattua uuden ikkunan.

Uusia lomareissuja suunnnitellaan heinäkuun loppupuolella Lapin suuntaan ja ehkä pistoja Norjan ja Ruotsin puolelle. (Kun vaan sais kaluston kuntoon…..)

Rantaloma Himangalla

Kesä on tulla tupsahtanut ihan huomaamatta ja blogin 1-vuotissynttärit siinä samalla. Viime kesäkuussa kirjoitin ensimmäisen juttuni blogiin: http://www.kotimaaetsimessä.fi/lahimatkailua-asuntovaunulla/. Reissu oli mieheni sisarusten perheiden kanssa sovittu viikonloppukokoontuminen.

Leirintäalueen päärakennus

Tapasimme samalla kokoonpanolla tänä kesänä Himangalla Sautinkarin leirintäalueella https://www.sautinkari.info/# . Sautinkari oli meille kaikille ennestään tuntematon paikka ja valitsemme sen sijainnin vuoksi eli Oulusta sopiva etäisyys, ajokilometrejä ei kerry turhan paljon viikonlopun reissua varten. Leirintäalue sijaitsee sekä Lestijoen, että Perämeren rannalla.

Leirintäalue on aika iso, yli 250 paikkaa. Päähuoltorakennus löytyy keskeltä aluetta, jossa on kaikki tarpeellinen: suihkut, vessat, saunat jne. Iltasella on vakiona leirintämaksuun kuuluva yleinen saunavuoro ja joenrannassa on lisäksi vuokrattavissa ulkosauna, josta pääsee laiturilta uimaan Lestijoessa. Edelleen mainostan SFC-alueiden edullisuutta, varsinkin jos on jäsen. Jäsenille 18€/vrk ja muille 25 euroa. Lisäksi kaikille sähkö samalla hinnalla 5 euroa/vrk.

Leirintaalueelta löytyy siis uimapaikat laiturilta jokeen tai hiekkarannalta mereen. Viikonloppu sattui olemaan tämän kesän kuumin viikonloppu ja ukkosia oli ennustettu tulevaksi usempia, mutta onneksi ennustajat erehtyivät ja ainoastaan sunnuntaiaamuna oli hetken aikaa ukkonen yllä. Muuten lapset nauttivat mahtavista uintikeleistä useamman kerran päivässä.

Leirintäalue elää pienoisen epävarmuuden alla vuodesta toiseen, kun Kalajoen kaupunki on suunnitellut alueen kaavoittamista mökkikäyttöön ja leirintäalueen vuokrasopimus uusitaan vuodeksi kerrallaan. Luonnollisesti tämä vaikuttaa siihen, miten leirintäaluetta kannattaa kehittää. Harmi sinänsä nämä suunnitelmat, että rakennetaanko alueelle muutamia mökkejä joillekin ihmisille vai voiko alueesta nauttia kesän aikana isompi joukko porukkaa?

Leirintäalueen rajalla on kesäkioski, jossa järjestetään pari kertaa kesässä karaokea ja tansseja ja se osui nyt tälle viikonlopulle. Lauantai-iltana mökä oli melkoinen ja eräs nainen oli miehelleni kuvaillut mekkalaa osuvasti: – Tuo päihtyminen saa ihmiset kuvittelemaan, että he osaavat laulaa. Muuta harmia siitä ei tosiaan ollut kuin ääni.

Sunnuntaina koukkasimme vielä pienen lisälenkin Lohtajan Ohtakarin kautta, jossa on kerrassaan mahtavat hiekkarannat. Alueesta on aika vähän tietoa ja sitä ei kauheasti mainosteta, mutta suosittelen poikkeamaan. Alueelta löytyy kioski ja sieltä voi varata vaunulle sähköttömiä yöpymispaikkoja, joihon sisältyy wc, suihku ja kemssan tyhjennys, hinta 15 euroa/vrk. Lähin nuotiopaikka löytyy huoltorakennuksen vierestä ja uimarantaa on lähes silmän kantamattomiin.

Ohtakariin täytyy ehdottomasti joskus palata ajan kanssa ja Sautinkari kannattaa myös muistaa. Lämmintä ja aurinkoista kesää! 🙂

Jyrkkäkoski ja Pudasjärvi

Luontoelämyksiä

Kuten jo otsikosta huomaa, sitä luvattua Pihtiputaan mummon tapaamista ei ainakaan vielä tullut, vaan lähdimme ystäväperheen kanssa syyskuisen viikonlopun viettoon Jyrkkäkosken leirintäalueelle. Samalla tästä reissusta tuli vaunukauden päättäjäiset, vaikka suunnitelmia olisi ollut edelleen muihinkin reissuihin. Kylmenevät ja sateiset syysillat saivat mukavuudenhaluisen ihmisen  käpertymään sohvalle ja suuntaamaan ajatukset jokasyksyiseen talvipesän rakentamiseen eli erilaiset kotikolon remontit ja sisustusjutut valtaavat ajatukset.

Metsäkorte ja aamukaste

Pudasjärven maisemat ovat uskomattoman kauniita ja olen aina pitänyt tienoon kangasmetsistä, hiekkaisista metsäpoluista ja avarista suomaisemista. Lisäksi Pudasjärvelllä on jo hieman mäkisempää maisemaa ja kaikenkaikkiaan luonto eroaa Oulusta ja näyttää jo vähän Lapilta.

Satumetsässä

Saavuimme Jyrkkäkoskelle iltasella rankkasateen aikaan ja paikka näytti aika synkeältä hämärässä, mutta urheasti pystytimme leirimme ja vakaana aikomuksenamme oli nauttia lomasta. Myöhemmin illalla  sade hellitti ja taivas hehkui hetken aikaa punaviolettina, mutta  valitettavasti en ehtinyt kunnon kuvaa ottamaan.

Hinnat leirintäalueella olivat normaalitasoa eli sähköineen karavaanarikortilla neljältä hengeltä noin 30 euroa yö. Mielestäni tasoon nähden hieman kallis, mutta noissa hinnoissa pyörivät maksut ja paremmat alueet ovat huomattavasti kalliimpia.

Sateen jälkeen aurinko hehkuu hetken ennen pimeyttä.

Olemme majoittuneet vaunuinemme huoltorakennuksen taakse Kivarinjoen mutkaan ja saamme olla siellä ensimmäisen yön ihan rauhassa, sillä siellä ei ole ketään muita. Toisena yönä saamme seuraksi seinäjokelaisen eläkeläispariskunnan.

Portaat takapihalle

Leirintäalue on mielenkiintoinen huoltorakennuksen suhteen, sillä se on kohtuu jyrkän mäen päällä ja sinne pääsee etu- ja takapuolelta kiipeämään rappusia pitkin. Toiselta sivulta huoltorakennukselle ja vuokramökeille kulkee asfaltoitu tie. Aluetta en suosittele liikuntaesteisille, mutta lapsiperheet kyllä pärjäävät.

Huoltorakennus mäen päällä

Huoltorakennuksen välitilasta maisema vastaanoton suuntaan.

TIlat ovat vanhahtavat, mutta toimivat. Pihalla olisi syytä alkaa kaiteiden kanssa pikaisesti korjaushommiin.

Etupihan puolelta löytyvät ulkokäymälät, jotka ovat kuulemma illalla pimeät. En testannut.

Nuotiopaikkoja on pari kappaletta ja meidän lähellä olevaa testasimme molempina iltoina.

Rantasauna on vuokrattavissa.

Saunalta uimapaikka. Kivarinjoki ei varsinaisesta houkutellut uimaan, varsinkaan noilla ilmoilla, mutta ei muutoinkaan.

Aamun raikkaus ja auringonpaiste sai kameran laulamaan.

Lapsille pari keinua

Leikkipaikalla on lohikäärme.

Minigolf -paikka hieman huonossa kunnossa. 😉

Jyrkkäkosken alueen maastoa.

Ilmeisesti avokota

Kivarinjoki

Herra ja rouva Kärpässieni.

Tatti tai joku sen sukulainen.

Leirintäalueen raja-aita

Vuokramökkejä mäen harjanteella.

Käpytikka ahkeroimassa.

Leirintäalueen aidan takaa lähtevät mahtavat lenkkipolut hiekkamontontuille ja kangasmetsään.

Jyrkkä törmä joelle.

Puolukkaretkellä

Nämä puolukat ovat silmänlumetta. Eipä niitä juurikaan ollut, mutta yksi kuvauksellinen mätäs löytyi.

Lauantaina oli vuorossa puolukkaretki Haisuvaaran suuntaan Virsun kämpälle. Porukan miehille tämä oli ennestään tuttu paikka ja he halusivat mennä sinne.

Upeat marjastusmaastot

Valitettavasti kaikki punertava ei ole puolukkaa. Täältä saatiin työllä ja tuskalla lasten kanssa poimittua ämpärillinen. Tämän syksyn paras puolukkapaikka.

Tämä poimija keskittyi lähinnä syömiseen., mutta kiva kun marjat maistuvat.

Virsun kämppä on kaukaa upea ja läheltä katsottuna rapistunut vanha savottakämppä, joka on rakennettu 50-luvulla. Harmi, että tämäkin rakennus rapistuu. Todella vähän tästä paikasta löytyy tietoa, mutta on ollut viimeisimpien tietojeni mukaan oululaisten partiolaisten, Pateniemen polunpolkijoiden omistuksessa.

Virsun kämppä Haisuvaarassa

Rannasta kuvattuna

Rakennukseen on useita siäänkäyntejä.

Ei tarvinnut tehdä lumitöitä monestakaan syystä.

Rantasauna näytti hiukan paremmalta kuin päärakennus.

Ihastuttavan suojaisa paikka saunalla.

Ikkuna oli jäänyt raolleen.

Pitkospuut rantaan.

Ihan rantaan asti ei päässyt. Pitkospuut olivat lahonneet ja laituri osittain veden alla.

Pieni Virsulampi

Maisema harmaantuu ja alkaa satamaan vettä.

Paluumatkalla leiripaikalle oli poroja matkan varrella useamman kerran.

Muutaman kerran oli pyyt jäädä auton alle, kun ovat niin hyvin maastoutuvia.

Meill on metsässä nuotiopiiri, jossa kuusten kuiske soi… Vettä sateli molempina iltoina vähän, mutta hyvässä seurassa sateen suojassa grillaillessa, jutellessa ja lauleskellessa vierähti muutama tunti helposti.

Metsäpolulla koko porukalla.

Kierreltiin hiekkakuoppien laitamia.

Yhden kuopan pohjalla oli vanha talo.

Luonnon helmassa

Pakollinen mänty-honka-petäjä -kuva. 🙂

Tällainen oli päätösreissu tälle vaunukaudelle. Nyt pitäis suunnitella vaunulle talvisäilytys ja haaveilla tulevasta kaudesta. Tosin meillä ei ole tapana suunnitelle  etukäteen reissuja kovin paljon, vaan mennään fiiliksen mukaan.

Pihtiputaan reissu saattaa olla tulossa vielä tälle syksyä, mutta ei asuntovaunun kanssa. Kuten huomaatte, suunnitelmat elävät ja muuttuvat…. 🙂

Mukavaa syksyä teille kaikille!

Nallikari – kesäisen Oulun keidas

 


Nallikari on kotikaupunkini ylpeys, joka sijaitsee Oulun Hietasaaressa. Meiltä on matkaa sinne vain viisi kilometriä. Ehkäpä juuri sen läheisyyden vuoksi meillä ei tule käytyä siellä kuin kerran kesässä ja lapsetkaan eivät ole koskaan välittäneet  meressä uimisesta.

Nallikari
Nallikarin uimarantaa

Nallikari on etenkin norjalaisten hehkuttama paikka ja muutkin  ulkomaalaiset turistit ovat löytäneet paikan hyvin. Alueella sijaitsee neljällä tähdellä merkitty Nallikarin lomakylä eli sieltä löytyy niin mökkejä kuin  paikkoja karavaanareille.

Omat kokemukset varsinaisesta leirintäalueesta liittyvät lähinnä Kalevan uutisointiin, aidan yli kurkkimiseen ja lapsuuden muistoihin eli viimeisen käyntikerran jälkeen muutoksia on tapahtunut runsaasti. Toki monesti olemme leikitelleet ajatuksella, että tekisimme viikonloppumatkan asuntovaunulla Nallikariin, mutta ei se oikein houkuttele maksaa kotinurkilla oleilusta.

Muutaman vuoden aikajaksolla leirimökkejä on uusittu ja rakennettu alueelle lisää, mutta paras muutos on ollut uimarantaan kohdistunut siistiminen ja maisemointi. Kyllä sitä nyt kehtaa esitellä turisteille ja oululaisten köllötellä rannalla. 👍

Hiekkarantaa

Yksi parannusehdotus tosin olisi Oulun kaupungille, rannalle kannattaisi rakentaa käytäviä helpottamaan lapsiperheiden kesäeloa. Oli nimittäin aika tuskaista kiskoa Emmaljungia rantaan ja varmasti tätä muutosta kiittelisivät myös liikuntaesteiset. Käytävien rakentamisesta hyvä esimerkki löytyy vaikkapa Kalajoen hiekkarannoilta

Tekemistä rantaloman lisäksi Hietasaaressa löytyy mm:

– Beach Volley -kentät

– Minigolf

– Mahtava leikkipuisto lapsille

– Kuntoiloijoille muutama väline rannan tuntumassa

Vauhtipuisto (auki koululaisten kesälomien aikana)

Ravintola Nallikari

Ravintola Nallikari Lomakylän läheisyydessä.

– Nallikarin majakka, jossa kesäisin kahvila

Nallikarin Majakka

Kylpylähotelli Eden

Rantaa ja taustalla Kylpylähotelli Eden.

Nallisport

Hietasaaren ponipiha

Kävellen tai pyörällä matkaa Oulun torin laitaan kertyy lyhyimmillään 3,5 km, mutta vaihtoehtoisia kauniita reittejä löytyy vaikkapa Tuiran siltoja ja rantoja kulkien. Uudehko Valkean ostoskeskus ja muut kaupat siis ihan lyhyen matkan päässä.

Eräänä iltana sain suostuteltua perheeni mukaan kuvausreissulleni ja tyttäret uimaan meressä. Meidän perheen uintireisssut ovat koko hellejakson ajan sijoittuneet iltayöhön, johtuen meidän kodin kuumuudesta. Uinnin jälkeen on helpompi nukkua, kun koko kroppa on viilentynyt.  Tyttärien tuomio rannalle oli vähän tyly, mutta kyllä minä edelleen suosittelen sitä tutustumisen arvoisena paikkana. Tytöt haluavat jatkaa uintia mieluummin Valkiaisjärvellä ja ehkä täytyy esitellä sekin ranta  teille joku kerta.

Uimakopit


Yöaikaan ei näkyvnyt kopilla uinninvalvojaa.

Majakalle johtaa hyvä reitti vaikka pyöräillen.

Turvallista – lämpimänä kesäyönä poliisit näyttäytyivät paikalla useamman kerran.

Hetkeksi kannattaa istahtaa aloilleen ja ihastella maisemia.

Laivaväylä kulkee Nallikarin edustalla.

Valoja ja varjoja. Tunnelmallisia kuvia maisemavalaistuksen avulla.

Jostain kumman syystä jäätelökioski oli kiinni jo ennen puolta yötä. 🙂

Valopalloja hiekalla.

Kuvaaja. Näyttää olevan tukka pystyssä, lommo takaraivossa ja naula ranteessa. 🙂

Perhepotretti, pikku-ukko kärryissään näkyy vähän huonosti.

Suomen kesä on vaan niin kaunis!

Vielä on luvattu loppuviikoksi muutama hellepäivä, ei muuta kuin rannalle nauttimaan kesästä. Ainakin he, ketkä haluavat aurinkoa palvoa, minä hiivin liikkeelle taas auringonlaskun aikaan. 🙂

Johanna


 

Manamansalo – Oulujärven helmi

Manamansalo Camping – Suomen paras leirintäalue

Tervetuloa Manamansaloon!

Vuodesta toiseen minun mieleni halajaa tänne nauttimaan ja lepäämään. Missään muualla en ole koskaan osannut rentoutua ja rauhoittua niin hyvin kuin Manamansalossa. Vaikka täälläkin on yleensä paljon ihmisiä paikalla, täällä ei ole mitään ylimääräistä. Ja yksi ehdoton plussa, täällä ei ole shoppailupaikkoja ja täältä ei tarvitse lähteä merta edemmäs etsimään nähtävyyksiä, sillä itse paikka on nähtävyys.

Toki Manamansalossa on nähtävyyksiä mm. Kassu Halosen taidetalo ja muistomerkkikirkko. Aiempina vuosina olemme käyneet niihin tutustumassa, mutta nyt halusimme vain olla täällä leirintäalueella. Leirintäalueitakin Vaalan kunnan alueella on useita mistä valita, mutta meillä on aina sama suunta.

Luonto tulee lähelle joka nurkalla, lapset viihtyvät puistossa, rannalla ja metsäpoluilla. Vähintään täällä pelataan kerran vuodessa minigolf-turnaus ja ratkaistaan perheen kunkku, joka on lähes poikkeuksetta mieheni. 🙂

Vastaanotossa työskentelee iloista porukkaa

Hintatasoltaan leirintäalue ei ole halvimmasta päästä. Meidän perheeltä yö sähköineen maksoi 40,5 euroa. Eikös se niin ole, että hyvästä kannattaa ja täytyy maksaa. Leirintäalueella löytyy pari erilaista tarjousta, perhehinta max. 2 aikuista ja kolme lasta 7 vrk / 154 euroa + sähköt. Toinen tarjous on viides peräkkäinen majoitusvuorokausi ilmaiseksi, mutta sähköt täytyy maksaa.

Vastaanottorakennuksessa on pieni kauppa ja kahvila.

Orvokki-istutukset reunustaa terassialuetta.

Notskipaikkoja riittää niin rannalla kuin kauempana metsässäkin hyvien polkujen varrella. Mikä parasta, täällä monilla poluilla voi hyvin kulkea lastenrattailla. Innokkaat kalastajat voivat kalastella rannoilta tai vuokrata veneitä. Tenniksen peluu ei kuulu minun harrastuksiini, mutta alueelta löytyy hyväkuntoiset kentät. Lisäksi Manamansalon retkeilyalue on todella mahtava paikka pyöräilyyn. Pyöriä voi vuokrata vastaanotosta, mutta useimmilla leiriytyjillä näytti olevan omat pyörät mukanaan.

Saapumisaikaan sadepilvet alkoivat väistyä.

Leirintäalueella on kolme erillistä huoltorakennusta, joista löytyy eritasoisia huoltotiloja. Uusin rakennus, josta löytyvät vessat, suihkut, inva-WC ja lastenhoitotilat, tiskipaikat, kemssan tyhjennys ja puhtaan veden piste, on erittäin siisti.

Uusin huoltorakennus

Vessat ja suihkut

Tiskipaikka rakennuksen päädyssä ulkokatoksessa.

Huoltorakennuksen lähellä on myös harmaaveden tyhjennyspaikka. Taustalla maksullinen vaunujen ja autojen pesupaikka.

Yleisnäkymää, kalustolle on suurimmaksi osaksi sähköistetyt asfalttipaikat.

“Keski-ikäisestä” huoltorakennuksesta löytyy suihkujen ja vessojen lisäksi isot keittotilat ruokailumahdollisuuksineen ja samassa yhteydessä on lasten sisäleikkipaikka. Pyykkitupa sijaitsee myös tässä rakennuksessa.

Keski-ikäinen huoltorakennus on lähellä uimarantaa.

Huoltorakennuksen päädyssä on pieni ulkoleikkipaikka ja lentopallokenttä.

Keittiötiloja

Vanhin huoltorakennus on Teerilammen rantamilla, missä sijaitsee leirintäalueen mökit. Ei erityisen hyvässä kunnossa, mutta kyllä siellä vielä käy.

Kuulostaa melkoiselta hehkutukselta, mutta mielestäni tämä on täysin ansaittua Manamansalo Campingille. Leirintäalue sijaitsee metsähallituksen mailla, joka pitää huolen maastosta ja siitä, että nuotiopaikoilla riittää puita poltettavaksi.

Useilta notskipaikoilta voi ihastella nuotioinnin lomassa auringonlaskuja.

Täällä valmistuu kalasaaliitkin.

Tämä paikka on vaunualueella vähän syrjemmässä törmällä, tännekin näkyy auringonlasku.

Ensimmäisen illan pilviset kuvaukset.

Hiekkarantaa riittää Manamansalossa

Hienoja kuvia tulee pilviselläkin säällä

Manamansalossa mukana matkassa vanhempani.

Manamansalon Teeriniemen vierassataman laituri oli poissa käytöstä laiturin lahojen rakenteiden vuoksi. Tietoa en löytänyt, että onko siihen tulossa korjauksia. Yksi yksinäinen vene keikkui laituriin kiinnitettynä.

Teeriniemen laituri ei ole käytössä.

Reetan maja Teeriniemen nokassa.

Reetan maja on kalastajien vuonna 1946 rakentama mökki.

Nykyisellään maja toimii retkeilijöiden taukotupana.

Heijastuksia ikkunasta

Näkymä Reetan majalta alas Oulujärvelle.

Reetan maja ja Oulujärvi iltayöllä, täällä on monesti nähty telttailijoita yöpymässä.

Puun takaa

Lapsille leikkipaikka

Halutessaan oman majoituksensa voi sijoittaa vaikka ihan leikkipaikan viereen, mutta muistaakseni siinä ei ole kovin montaa sähköpaikkaa.

Minigolf kutsuu meidän perhettä vähintään kerran kesässä.

Aamumaisemaa törmältä

Aamulla on hyvä kuvata rantaa, kun se on vielä tyhjä.

Hiekkarantaa riittää ja uimapaikat ovat ihanteelliset pienille lapsille. Isommat joutuvat vähän kahlailemaan syvemmän uimapaikan toivossa.

Päivisin ohjelmassa oli uintia ja iltaisin lähdimme lyhyille luontopoluille ja söimme iltapalat nuotiopaikoilla. Lapset odottivat, että tulisi pimeä ja voisimme seikkailla pimeässä takaisin asuntovaunulle, mutta oli valoisa kesäyö ja pimeä ei tullut vielä auringonlaskun jälkeenkään.

Kohti auringonlaskua ja makkaranpaistopaikkaa Painanteeseen.

Luontopoluilla on niin hyvät opasteet, että uskalsimme päästää tytöt juoksemaan metsään keskenään.

Osa porukastamme valitsi reitiksi penkereellä kulkevan maisemareitin, jota periaatteessa ei saisi kulkea, mutta ne maisemat. Puita oli kaatunut viime käynnin jälkeen lisää ja kulku oli hankalaa.

Taitaa tulla kiire ehtiä notskipaikalla ennen auringonlaskua.

Juuri ja juuri ehdittiin. Niin kaunista.

Mies testaa kestääkö puu tyttöjen kiipeilyä.

Tyttäret aitiopaikalla. Manamansalossa on hirmu vähän sääskiä, mutta päivällä paarmoja jonkin verran.

Sueraavana päiväna oli lämmintä pilvipoutaa, eipä satanut nuokaan pilvet. 🙂

Jälleen illalla nuotioimaan, mutta vähän edellisiltaa aikaisemmin.

Leirinuotiolle ohi mökkien.

Pikkumökkejä Teerijärven rannalla.

Ennen kuin meillä oli omaa vaunua, vuokrasimme kerran täältä pienimmän mökin, jossa ei ole suihkua tai edes vessaa. Ihan hyvin meni loma sielläkin. Mökissä oli jääkaappi, mikro, kahvinkeitin, televisio ja kylmä vesi tuli sisälle. Nukkumapaikkana ainakin silloin oli kaksi kerrossänkyä.

Pieni kulkija, näillä poluilla on hyvä tallustaa pikkujaloilla.

Matkan varrella nähtyä, karhu puussa, luulivat tytöt iltahämärissä.

Kyllä kelpaa kuljeskella lempimetsikössä.

Perillä odottaa Särkinen.

Leirintäalueelta voi vuokrata veneen Särkiselle.

Vastarannalla on toinen nuotiopaikka ja siellä kuulosti olevan kalastajia.

Särkisen rantamaisemaa, ainakaan tällä nuotiopaikalla ei ole kunnollista uimarantaa.

Tuulessa huojuen

Tämä polku lähtee kiertämään Särkistä ympäri.

Tästä vielä olisi päässyt lastenrattailla, mutta edempänä en käynyt katselemassa.

Meillä on metsässä nuotiopiiri… Viimeinen ilta Mananmansalossa.

Mutta kaikki hauska loppuu aikanaan ja reissumme on lopussa. On aika suunnata takaisin kotikonnuille Ouluun.

Meillä oli erittäin mahtava kahden ja puolen viikon vaunuloma ja kilometrejä auton mittariin tuli reilu 2100. Itse olen intohimoinen reissaaja vaunun kanssa, mutta muut matkalaiset alkavat pitkällä reissulla hyytyä, joten parempi antaa periksi ja painella välistä kotiin.  🙂

Johanna

Ps. Näillä näkymin olen lähdössä lasten ja asuntovaunun kanssa Lappiin lomalle ja ihan itte vetelen vaunua mutkasta ja mäkistä tietä näkymättömiin. Miehelläni loppuu nimittäin loma ja siltä osin alkaa arki.

Koli – pala kauneinta Suomea

Holiday Koli Camping ja Kolin kansallispuisto

Kolin kansallispuiston maisemat ovat olleet minulle monivuotinen haave ja nyt se vihdoin ja viimein toteutui. Tarkoituksenamme oli olla siellä useampi yö, mutta säät muuttuivat niin sateiseksi, että loma Kolilla jäi aiottua lyhyemmäksi. Ei kuulosta kovin hyvältä ajatukselta olla kahlittuna pienehköön asuntovaunuun kolmen lapsen ja miehen kanssa sateista kesäpäivää viettämässä. Siitä myöhemmin, että missä aurinko paistoi. 🙂

Loppujen lopuksi ehdimme olla kahden vuorokauden ajan näissä maisemissa ja yöt olimme Holiday Koli Campingillä.

Vastaanottorakennus illan hämyssä

Holiday Koli on suurien ristiriitaisuuksien leirintäalue. Alueesta on vaikea antaa helposti oikeanlaista ja rehellistä kuvaa ja tässä kohtaa onkin syytä muistuttaa, että nämä kaikki postaukset ovat suurimmalta osalta minun mielepiteitäni ja kokemuksiani, mutta luonnolisesti saan taustavaikutteita mieheltäni ja lapsiltani.

Leirintäalueen kuvat ovat vähän tummahkoja, koska siellä ollessä oli yö tai pilvistä. Hyvällä säällä ja päivällä olimme retkeilemässä.

Alueelta löytyy kaikki palvelut, mitä leirintäalueelta voi odottaa, mutta osa paikoista on aika huonossa kunnossa.

Sisäänkäynti kokkaus- ja tiskispaikoille.

Ruoanlaittoon löytyy uuni, hellat ja mikroja.

Samasta tilassa voi syödä laittamansa ruoan.

Ja lopuksi vielä tiskata astiansa. Paikat on pidetty puhtaina.

Alue on äärettomän kaunis Pielisen rannalla mahtavine hiekkarantoineen ja auringonlaskuineen, mutta vastakohtana tälle, huoltorakennukset ovat vanhoja, tosin hyvin siivottuja. Henkilökunnalle pikkuvinkkinä, että tupakakointia voisi harrastaa vähän kauempana vastaanoton sisäänkäynnistä ja keittiötiloista.

Myös pyykinpesu onnistuu. Täällä en käynyt sisällä.

Pienen pettymyksen sivumaun alueeseen toi se, että olimme haaveilleet tästä kohteesta useamman vuoden ajan ja kuvitelmissamme kaikki Kolilla olisi kaunista ja satumaisen hohtavaa. Vähän epärealistiset ajatukset??? 🙂

Alue on kauttaaltaan mäntykangasta.

Seuraavan aamun aloitimme siitä, että kävimme tutustumassa Koli Freetime -leirintäalueeseen. Siellä oli huomattavasti paremmassa kunnossa olevat rakennukset, mutta maisema hävisi edelliseen 100-0, joten meillä oli mietinnän paikka mitä tehdä.

Makkaranpaistopaikka. Voisiko muovituolit poistaa tästä maisemasta?

Kurkistus nuotipaikan taakse.

Lapsille löytyivät trampoliini..

… ja keinut.

Keittelimme vaunulla kaffet ja listasimme hyviä ja huonoja puolia ja miksi olimme näin pettyneen oloisia leirintäalueeseen. Kauniit maisemat, alueen melko hyvä sijainti Kolin luontokeskukseen nähden,  kohtuullinen hinta, 25 euroa vuorokausi sähköineen, vei voiton paikan vaihtamisen sijaan ja olisi pitänyt purkaa koko leiri.

Auringonlaskun aikaan maisema värjäytyy upeasti.

Lisäksi aloimme pohtia läpi kaikkia käymiämme leirintäalueita ja loppujen lopuksi useammalla pienemmällä ja vanhemmalla leirintäalueella on aika surkeat WC- ja suihkutilat. Eli lippu korkealle ja nautitaan lomasta.

Vierekkäin kolme erilaista nuotiopaikkaa.

Vuokrattavissa olevat vene ja kanootti.

Uimaranta on lapsiystävällinen hiekkaranta.

Uimarannalla on vuokrattavissa uudehko peräkärrysauna, jonka vuokrasimme tunniksi käyttöömme. Onneksi lapset jäivät vaunulle siksi aikaa, sillä mielestäni se ei ole tarkoitettu lapsiperheille ahtautensa ja kiukaan suojaamattomuuden vuoksi. Hyvät löylyt saunassa saatiin, mutta vaunun sijoittelusta miinusta, silla se oli aikalailla keskellä rantaa ja pukeutuminen kuistilla ja tai läkähdyttävissä sisätiloissa. Saunavuokra 20-24 euroa, karavaanareille hiukan edullisempi.

Sauna oli niin suosittu, että en viitsinyt mennä missään välissä sinne kameran kanssa heilumaan ja omalla vuorollakaan ei tullut otettua kameraa mukaan.

Sueraavan illan maisemaa uintiaikaan, noin yhdeksältä.

UImarantaa

Ukko-Koli

Ajoimme auton parkkiin Sokos Hotellin parkkipaikalle, josta on ilmainen kiskohissi hotellille ja Kolin maisemiin. Ja ups, ei yhtään kuvaa hissistä.

Vieralun kolin kansallispuiston maisemissa aloitimme ruokailulla Break Sokos Hotelli Kolilla, josta löytyy kaksi ravintolaa Grill it! ja  Pitsakahvila Kahpitsa. Periaatteessa tämä oli meidän mittapuulla turha tuhlaus, mutta toisaalta taas, miksei joskus voisi syödä kunnolla ja helpolla karavaanarireissulla. Söimme Kahpitsasn listoilta, minä Ukko-Kolin ja ja mieheni Akka-Kolin. Teinityttö halusi hamppariaterian ja 9-vuotias suosikkiruokaansa eli lohta ja perunamuusia. 1-vuotias ei saanut listalta mitään, vaan hänelle annettiin kaikilta vähän.

Kuvia ei ole ravintolasta muuta kuin Sokos hotellin näköalaterassilta, jossa on mahdollista ruokailla.

Break Sokos Hotelli Kolin näköalaterassi.

Maiseman ihailija

Ruokailun jälkeen jaksaa kiipeillä Ukko-Kolille, Akka-Kolille ja Paha-Kolille. Kaikki kolme paikkaa kävimme läpi pienin rajoittein. Ukko-Kolilla kävimme koko perheellä ja sinne pääsikin lähes huipulle lastenvaunuilla ja ihan viimeiset portaat mieheni kantoi pikkuista. Muilla vaaroilla vierailimme tyttöjen kanssa vuorotellen.

Kolin luonto on kyllä maineensa veroinen paikka ja hyvin onnistuu käydä pientenkin lasten kanssa. Helpotusta elämään toisi, jos olisi lapsenkantorinkka, mutta meillä se on edelleen hankkimatta ja kohtuudella, luovuudella ja joustamisella ollaan pärjätty ilmankin.

Ukko-Kolille on merkattu invareitti, ja sitä pitkin oli helppo kulkea rattailla, vaikka aika jyrkkä paikoitellen onkin.

“Kärrypolkua” Ukko-Kolille.

Jyrkänteitä ja metsämaisemaa ennen Kolin huippua.

Melkein huipulla oleva näköalatasanne. Tänne asti pääsee loistavasti vaunuilla ja pyörätuolilla, vaikkakin nousut ovat paikoitellen jyrkkiä.

Eipä nämä maisemat paljon selittelyjä kaipaa.

Pieliselle avautuva maisema

 

Koli ja Pielinen

Luonnollisesti ihania känkkyräisiä mäntyjä.

Portaat Akka-Kolille, tänne ei ole vaunujen kanssa asiaa.

Maisemapenkki Akka-Kolilla

Tummat pilvet alkoivat kasautumaan Akka-Kolin maiseman ylle, mutta sadetta ei vielä tullut.

Akka-Kolin Hiljaisuuden temppeli. Temppelissä vihitään vuosittäin reilu 30 hääparia. Aiemmin päivällä täällä oli ollut konsertti, mutta me emme osuneet silloin paikalle.