Olen pitkään haaveillut retkestä Oulunsalon edustalla olevalle autiolle Varjakan sahasaarelle. Nyt tarjoutui mahtava tilaisuus Oulu-opiston kuvauskurssilaisten kanssa.
Varjakan satama, josta löytyy kapulalossi.
Varjakansaarelle pääsee kesäaikaan veneellä tai vuokraamalla omaan käyttöönsä kapulalossin. Kapulalossi on käsikäyttöinen ja yhtäaikaa lossiin voi pistää vauhtia neljä ihmistä. Matka ei ole kovin pitkä ja meillä meni saarelle pääsyyn noin 10 minuuttia. Lossin ja päärakennuksen avaimet voi vuokrata Warjakan baarista. Saari on nykyisin Oulun kaupungin omistama ja tästä linkistä löytyy hinnat ja lisätietoa.
Lossin kyytiin mahtuu isompikin porukka
Tällaisilla kapuloilla lauttaan pistetään vauhtia.
Lisäksi jos haluat viettää oikein kunnon retkipäivän saaressa, on mahdollista vuokrata saaressa sijaitseva sauna omaan käyttöön. Saunaa vuokraa Varjakan Vene Ry.
Sauna 
Pitkokset saunarantaan.
Varjakansaaren saha on ollut toiminnassa 1898-1929 ja oli aikoinaan pohjoismaiden suurin saha työllistäen enimmillään jopa yli 700 henkeä.
Saaren rakennukset on suunnitellut Oulun lääninarkkitehti Harald Andersin. Saarelle rakennettiin mm. suuri päärakennus eli Konttori, paloasema, elokuvateatteri ja useita kymmeniä asuntoja työläisille.
Ison talon päädystä konttoriin vie tie.
Sahalla sattui useita sahan historiaan vaikuttaneita onnettomuuksia. 1907 kaksikymmentä naista hukkui kilometrin päässä rannasta ja 1919 saarellla on iso tulipalo, jonka jälkeen sahaa uudelleen rakennettiin. Lopullinen niitti sahan toiminnalle tuli 1929 höyrysahan akselin katketessa, joka sattui maailmanlaajuisen talouslaman aikaan. Näistä seikoista johtuen saaren toiminta alettiin ajamaan alas.
Päärakennus
Sahatoiminnan loppumisen jälkeen asunnot ovat olleet jollakin aikavälillä Oulu-yhtiön työntekijöiden kesäasuntoina ja viimeiset asukkaat saarelta ovat poistuneet 1950-luvulla. Tässä linkki, jossa lisää tietoa saaren historiasta.
Saarelle rantauduttuamme kuljeskelimme osa ryhmässä ja osa omaan tahtiimme. Aluksi ajattelin, etten halua missään tapauksessa kulkea yksin, mutta huomasin kumminkin aika nopeasti, että minun kuvausvauhdilla kannattaa suosiolla jättäytyä omiin oloihin. Muu ryhmä siis paineli kaukana edellä.
Valon ja varjon leikkejä synkässä metsässä.
Konttorille pääsee kahta reittiä ja mennessä kiersimme hieman pidempää reittiä saunarannan kautta. Kasvillisuus oli varsin mielenkiitoista saunalta lähdettäessä kohti entistä asutuskeskittymää. Ensin vastassa oli synkähköä kuusimetsää, johon ilta-aurinko loi mahtavia valon ja varjon kontrasteja. Eteenpäin kävellessä vastaan tuli jyrkkä raja, jossa kuusikko loppui ja vastassa oli huomattavasti valoisampi ja rehevämpi lehtipuumetsä.
Edessä pilkottaa ensimmäiset merkit vanhoista rakennuksista.
Työläisten asunnot
Reitti oli noin kilometrin mittainen, joten hetken kuluttua edessä pilkotti lehtipuiden seassa punaisia rekennuksia, vasemmalla entisiä työläisten asuntoja ja oikealle kaartaessa konttori piharakennuksineen.
Yhteen työläisten asuntoon pääsimme sisälle.
Vanha koriste ikkunalla.
Valitettavasti rajallisen ajan myötä en ehtinyt kuvaamaan paloaseman tornia, mutta haaveissani on viedä tänne perheeni joku päivä retkelle ja yhdessä saunoa ja tutkia saarta tarkemmin. Saari on 2,2 kilometriä pitkä ja levyes noin 700 metriä.
Istuisko tässä hetken miettimässä syntyjä syviä?
Vai meniskö rohkeasti sisälle vain…
Ovi raottuu varovasti ja astahdan vanhalle räsymatolle.
Katseeni osuu ensimmäisenä tähän. Onneksi on valoisaa aikaa jäljellä.
Nenässäni tuntuu hieman tunkkainen häivähdys, mutta kaunista täällä on.
Kukahan täällä on sisustanut? 
Paikan aavemaisuutta lisää siisteys ja yksittäisillä tavaroilla sisustetut huoneet.
Pesuvadin pitkä odotus, ei näy käyttäjiä.
Tulevaisuus häikäisee?
Oivallinen paikka syventyä mietiskelyyn….
Portaat ovat tukevassa kunnossa ja johtavat… 
…yläkerran tyhjään aulaan.
Ficher Price-lelu koristaa yläkerran kamaria.
Takaisin ulos hengittämään raitista ilmaa.
Pihapiiri
Piharakennukseta löytyy retkeläisten onneksi käytössä oleva vessa.
Hieman täällä on omituinen olo yksin hiippaillessa, mutta toisaalta aika viehättävää.
Täällä on todella hiljaista ja ilmeisesti kurssikaveritkin siellä jossain ovat ihan hiljaa.
Vanhat puuveistokset makoilevat pusikossa.
Mielenkiintoisia esineitä lojuu siellä täällä.
Osa ovista on suljettu, liekö lopullisesti.
Nämä salaperäiset rakennukset jäävät taaksemme elämään omaa hiljaista elämäänsä.
Syksyn viimeisimmät kukkaset hehkuvat saarella ja me jätämme hyvästit tälle upealle ja mielenkiintoiselle paikalle.
Takaisin lossille kuljimme lyhyempää polkua muutaman hengen porukalla ja joukossamme oli saaren historiasta tietäviä tarinankertojia.
Auringon laskiessa horisontin taakse, me poistumme saarelta illan hämärtyessä.
Oli kyllä mielenkiintoinen kokemus käydä vihdoinkin saarella. Vinkkinä saareen aikoville, että saarella kuulemma majailee melkoinen punkkipopulaatio. Kannattaa siis pukeutua sen mukaisesti ja tarkistaa päivän päätteeksi kroppansa. Ja ei, en löytänyt illalla yhtään punkkia. 🙂
Jos punkkeja ei pelkää ihan kamalasti, niin paikka sopii lastenkin kanssa retkikohteeksi ja siellä pääsee ihan hyvin kulkemaan polkuja pitkin vaikka lastenrattaiden kanssa.
Mukavan lepppoisia syyspäiviä!
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.