Leudon tuulen luontopolku

Jollekin luontopolulle oli päästävä koko porukalla ja selailin ahkerasti nettiä Luontoon.fi sivustolta etsiskelin alueen polkuja. Sieltä toki löytyikin monta hyvää vaihtoehtoa, jopa liian monta.

Lopullinen päätös polun valinnasta kumminkin tehtiin Metsäkartanon vastaaonoton tätin suosituksesta. Polku lähti nimittäin Metsäkartanon venerannasta veneellä Härköniemeen, josta alkaa kävelyosuus. Ja luontopolulle lähtijät saivat ilmaiseksi lainaan veneen ja pelastusliivit. Tämä kuuulosti niin mainiolta vaihtoehdolta, että tänne oli lähdettävä.

Soutelumatka oli ehkä 3oo metriä, vähän vaikea arvioida. Veneilyssä kaikista vaikeinta oli rannasta irtautumiset ja rantautumiset, koska matalat hiekkarannat aiheuttivat veneen juuttumisen hiekkapohjaan, mutta niistä selvittiin heittämällä lenkkarit pois ja hyppäämällä veteen. Lapset olisivat halunneet myös hypellä veneestä, mutta olimme ankeita aikuisia ja annoimme heidän säästyä kuivin jaloin. 🙂

Vene jätettiin pelastusliiveineen Härköniemen kärkeen ja heti rannasta alkoi Leudon tuulen luontopolun merkattu reitti. Polku on suurimmaksi osaksi helppokulkuista lukuunottamatta muutamia niemenkärkien kivikkoisia nousuja upeisiin harjumaisemiin.

Luonto on todella kaunista ja kapea harjupolku mutkittelee mäntyjen lomassa. Aluskasvillisuus on pitkälti mustikanvarpua. Mustikkasato ei näyttänyt tääll erityisen runsaalta, mutta mustikat olivat jo kypsiä ja saimme niistä suut makeaksi.

Polun ensimmäinen osuus on noin puoli kilometriä, kunnes saavumme Huutoniemeen ja siellä on seuraava mielenkiintoinen kohde edessä, kapulalossi. Lossi on edellisen kuljan jäljiltä vastarannalla, joten kiinni köysiin ja kiskomaan. Matka ei ole pitkä, mutta rannoista kivikkoinen, joten kuivin jaloin emme selviä tästäkään kohdasta mieheni kanssa. Lapset hyppivät kyytiin ja me kahlaamme alkumatkan kivien seassa vetäen lossiin syvemmille vesille.

Vastarannalla pääsemme maaliin asti kahlaamatta, joten ei muuta kuin matka jatkukoon Keyritynniemessä. Tämän osuuden alkupäässä meitä tulee ainoa polulla tapaamamme ihminen vastaan koiransa kanssa. Lahtelaisen ja Oululaisten kohdatessa olemme molemmat samaa mieltä paikan uskomattomasta kauneudesta.

Hetken mietimme polun haarautuessa lähdemmekö uimarannan vai laavun suuntaan, mutta tässä vaiheessa iltapäivää kaikilla makkaranhimo vie voiton uimarannasta. Laavulle siis tulistelemaan.

Ruokaa odotellessa lapset yrittävät tähystellä järven selälle ja puiden latvuistoihin näkyisikö lintuja tai muita luontokappaleita, mutta turhaan. Itse nautin suunnattomasti tästä paikasta ja luonnonrauhasta, kesäpäivän leudosta tuulen suhinasta ja nuotiotulen rätinästä, mutta tyttäremme on tässä vaiheessa ja lopen kyllätynyt luonnon ihanuuteen, tarkemmin sanottuna paarmojen jatkuvaan pörinään. Jostain syystä kaikki paarmat pörrää hänen ympärillään.

Kaikesta huolimatta jatkamme vielä matkaa eteenpäin syönnin jälkeen, mutta paarmat ovat vieneet lapsistamme kaikki voimat ja uintihalut. Käymme kurkkimassa uimarannalle ohimennen, eikä se kaikista houkuttelevimman näköinen ranta olekaan, joten kiiruhdamme takaisin lossille.

Tässä vaiheessa mieheni lupaa lapsillemme, että hän juoksee hakemaan soutuveneen meidän muiden odotellessa lautalla venekyytiä. On kuuulemma todella hyvä idea. 🙂

Istuskelemme lautalla ja katselemme järvelle kun kalat hyppivät ympärillämme ja tuntuu, että koko ajan kuuluu joka puolelta kunnon loiskahduksia. Kala olis syönnillään, mutta vain kalastusvälineet puuttuvat.

Tämä retkikokemus jää mieleen mistä kenellekin ja toisten mielestä retki oli onnistunut ja toisten mielestä se on ihan syvältä eikä aiota lähteä luontoplulle enää ikinä, paitsi, jos saa jostain koiran mukaan. 😉 Toivottavasti tästä ei jäänyt tyttärellemme kovin pahaa traumaa metsässä liikkumista kohtaan. Hänen retkensä huippuhetkensä oli alkumatkasta, kun hän tähysteli kiikarilla ja huomasi järvellä joutsenparin neljän poikasen kanssa.

Leudon tuulen luontopolun kokonaispituus olisi ollut neljä kilometriä ja me kuljimme siitä luultavasti noin pari kilometriä.

Seuraavassa osassa ollaan vielä Rautavaaran maisemissa, mutta käydään vähän muuallakin kuin Metsäkartanossa.

Manamansalo – Oulujärven helmi

Manamansalo Camping – Suomen paras leirintäalue

Tervetuloa Manamansaloon!

Vuodesta toiseen minun mieleni halajaa tänne nauttimaan ja lepäämään. Missään muualla en ole koskaan osannut rentoutua ja rauhoittua niin hyvin kuin Manamansalossa. Vaikka täälläkin on yleensä paljon ihmisiä paikalla, täällä ei ole mitään ylimääräistä. Ja yksi ehdoton plussa, täällä ei ole shoppailupaikkoja ja täältä ei tarvitse lähteä merta edemmäs etsimään nähtävyyksiä, sillä itse paikka on nähtävyys.

Toki Manamansalossa on nähtävyyksiä mm. Kassu Halosen taidetalo ja muistomerkkikirkko. Aiempina vuosina olemme käyneet niihin tutustumassa, mutta nyt halusimme vain olla täällä leirintäalueella. Leirintäalueitakin Vaalan kunnan alueella on useita mistä valita, mutta meillä on aina sama suunta.

Luonto tulee lähelle joka nurkalla, lapset viihtyvät puistossa, rannalla ja metsäpoluilla. Vähintään täällä pelataan kerran vuodessa minigolf-turnaus ja ratkaistaan perheen kunkku, joka on lähes poikkeuksetta mieheni. 🙂

Vastaanotossa työskentelee iloista porukkaa

Hintatasoltaan leirintäalue ei ole halvimmasta päästä. Meidän perheeltä yö sähköineen maksoi 40,5 euroa. Eikös se niin ole, että hyvästä kannattaa ja täytyy maksaa. Leirintäalueella löytyy pari erilaista tarjousta, perhehinta max. 2 aikuista ja kolme lasta 7 vrk / 154 euroa + sähköt. Toinen tarjous on viides peräkkäinen majoitusvuorokausi ilmaiseksi, mutta sähköt täytyy maksaa.

Vastaanottorakennuksessa on pieni kauppa ja kahvila.

Orvokki-istutukset reunustaa terassialuetta.

Notskipaikkoja riittää niin rannalla kuin kauempana metsässäkin hyvien polkujen varrella. Mikä parasta, täällä monilla poluilla voi hyvin kulkea lastenrattailla. Innokkaat kalastajat voivat kalastella rannoilta tai vuokrata veneitä. Tenniksen peluu ei kuulu minun harrastuksiini, mutta alueelta löytyy hyväkuntoiset kentät. Lisäksi Manamansalon retkeilyalue on todella mahtava paikka pyöräilyyn. Pyöriä voi vuokrata vastaanotosta, mutta useimmilla leiriytyjillä näytti olevan omat pyörät mukanaan.

Saapumisaikaan sadepilvet alkoivat väistyä.

Leirintäalueella on kolme erillistä huoltorakennusta, joista löytyy eritasoisia huoltotiloja. Uusin rakennus, josta löytyvät vessat, suihkut, inva-WC ja lastenhoitotilat, tiskipaikat, kemssan tyhjennys ja puhtaan veden piste, on erittäin siisti.

Uusin huoltorakennus

Vessat ja suihkut

Tiskipaikka rakennuksen päädyssä ulkokatoksessa.

Huoltorakennuksen lähellä on myös harmaaveden tyhjennyspaikka. Taustalla maksullinen vaunujen ja autojen pesupaikka.

Yleisnäkymää, kalustolle on suurimmaksi osaksi sähköistetyt asfalttipaikat.

“Keski-ikäisestä” huoltorakennuksesta löytyy suihkujen ja vessojen lisäksi isot keittotilat ruokailumahdollisuuksineen ja samassa yhteydessä on lasten sisäleikkipaikka. Pyykkitupa sijaitsee myös tässä rakennuksessa.

Keski-ikäinen huoltorakennus on lähellä uimarantaa.

Huoltorakennuksen päädyssä on pieni ulkoleikkipaikka ja lentopallokenttä.

Keittiötiloja

Vanhin huoltorakennus on Teerilammen rantamilla, missä sijaitsee leirintäalueen mökit. Ei erityisen hyvässä kunnossa, mutta kyllä siellä vielä käy.

Kuulostaa melkoiselta hehkutukselta, mutta mielestäni tämä on täysin ansaittua Manamansalo Campingille. Leirintäalue sijaitsee metsähallituksen mailla, joka pitää huolen maastosta ja siitä, että nuotiopaikoilla riittää puita poltettavaksi.

Useilta notskipaikoilta voi ihastella nuotioinnin lomassa auringonlaskuja.

Täällä valmistuu kalasaaliitkin.

Tämä paikka on vaunualueella vähän syrjemmässä törmällä, tännekin näkyy auringonlasku.

Ensimmäisen illan pilviset kuvaukset.

Hiekkarantaa riittää Manamansalossa

Hienoja kuvia tulee pilviselläkin säällä

Manamansalossa mukana matkassa vanhempani.

Manamansalon Teeriniemen vierassataman laituri oli poissa käytöstä laiturin lahojen rakenteiden vuoksi. Tietoa en löytänyt, että onko siihen tulossa korjauksia. Yksi yksinäinen vene keikkui laituriin kiinnitettynä.

Teeriniemen laituri ei ole käytössä.

Reetan maja Teeriniemen nokassa.

Reetan maja on kalastajien vuonna 1946 rakentama mökki.

Nykyisellään maja toimii retkeilijöiden taukotupana.

Heijastuksia ikkunasta

Näkymä Reetan majalta alas Oulujärvelle.

Reetan maja ja Oulujärvi iltayöllä, täällä on monesti nähty telttailijoita yöpymässä.

Puun takaa

Lapsille leikkipaikka

Halutessaan oman majoituksensa voi sijoittaa vaikka ihan leikkipaikan viereen, mutta muistaakseni siinä ei ole kovin montaa sähköpaikkaa.

Minigolf kutsuu meidän perhettä vähintään kerran kesässä.

Aamumaisemaa törmältä

Aamulla on hyvä kuvata rantaa, kun se on vielä tyhjä.

Hiekkarantaa riittää ja uimapaikat ovat ihanteelliset pienille lapsille. Isommat joutuvat vähän kahlailemaan syvemmän uimapaikan toivossa.

Päivisin ohjelmassa oli uintia ja iltaisin lähdimme lyhyille luontopoluille ja söimme iltapalat nuotiopaikoilla. Lapset odottivat, että tulisi pimeä ja voisimme seikkailla pimeässä takaisin asuntovaunulle, mutta oli valoisa kesäyö ja pimeä ei tullut vielä auringonlaskun jälkeenkään.

Kohti auringonlaskua ja makkaranpaistopaikkaa Painanteeseen.

Luontopoluilla on niin hyvät opasteet, että uskalsimme päästää tytöt juoksemaan metsään keskenään.

Osa porukastamme valitsi reitiksi penkereellä kulkevan maisemareitin, jota periaatteessa ei saisi kulkea, mutta ne maisemat. Puita oli kaatunut viime käynnin jälkeen lisää ja kulku oli hankalaa.

Taitaa tulla kiire ehtiä notskipaikalla ennen auringonlaskua.

Juuri ja juuri ehdittiin. Niin kaunista.

Mies testaa kestääkö puu tyttöjen kiipeilyä.

Tyttäret aitiopaikalla. Manamansalossa on hirmu vähän sääskiä, mutta päivällä paarmoja jonkin verran.

Sueraavana päiväna oli lämmintä pilvipoutaa, eipä satanut nuokaan pilvet. 🙂

Jälleen illalla nuotioimaan, mutta vähän edellisiltaa aikaisemmin.

Leirinuotiolle ohi mökkien.

Pikkumökkejä Teerijärven rannalla.

Ennen kuin meillä oli omaa vaunua, vuokrasimme kerran täältä pienimmän mökin, jossa ei ole suihkua tai edes vessaa. Ihan hyvin meni loma sielläkin. Mökissä oli jääkaappi, mikro, kahvinkeitin, televisio ja kylmä vesi tuli sisälle. Nukkumapaikkana ainakin silloin oli kaksi kerrossänkyä.

Pieni kulkija, näillä poluilla on hyvä tallustaa pikkujaloilla.

Matkan varrella nähtyä, karhu puussa, luulivat tytöt iltahämärissä.

Kyllä kelpaa kuljeskella lempimetsikössä.

Perillä odottaa Särkinen.

Leirintäalueelta voi vuokrata veneen Särkiselle.

Vastarannalla on toinen nuotiopaikka ja siellä kuulosti olevan kalastajia.

Särkisen rantamaisemaa, ainakaan tällä nuotiopaikalla ei ole kunnollista uimarantaa.

Tuulessa huojuen

Tämä polku lähtee kiertämään Särkistä ympäri.

Tästä vielä olisi päässyt lastenrattailla, mutta edempänä en käynyt katselemassa.

Meillä on metsässä nuotiopiiri… Viimeinen ilta Mananmansalossa.

Mutta kaikki hauska loppuu aikanaan ja reissumme on lopussa. On aika suunnata takaisin kotikonnuille Ouluun.

Meillä oli erittäin mahtava kahden ja puolen viikon vaunuloma ja kilometrejä auton mittariin tuli reilu 2100. Itse olen intohimoinen reissaaja vaunun kanssa, mutta muut matkalaiset alkavat pitkällä reissulla hyytyä, joten parempi antaa periksi ja painella välistä kotiin.  🙂

Johanna

Ps. Näillä näkymin olen lähdössä lasten ja asuntovaunun kanssa Lappiin lomalle ja ihan itte vetelen vaunua mutkasta ja mäkistä tietä näkymättömiin. Miehelläni loppuu nimittäin loma ja siltä osin alkaa arki.