Kesälaitumelle

OSAOn (Oulun seudun ammattiopisto) Muhoksen yksikön Koivikon opetusmaatila on vuosia järjestänyt Laitumellelasku -tapahtuman ja niin pääsivät lehmät kesälaitumelle tänäkin vuonna.

Olen itse maalaiskaupungin kasvatti ja vaikka kotonani ei ollut lehmiä, maaseutu oli lapsuudessa läsnä aina sekä isäni työn vuoksi, että kavereiden ja sukulaisten navettojen takia.

Lapsuudessani lehmien pääseminen kesälaitumelle oli varma kesän merkki ja ja muutenkin yksi kesän kohokohdista. Tosin muistan lehmien kirmailun olleen joskus jopa pelottavaa ja useamman kerran oltiin kavereiden ja serkkujen kanssa paimentamassa lehmiä takaisin oikeaan paikkaan.

Koivikon tilalla pääsi samalla kurkkaamaan navetan yläkerran isojen ikkunoiden takaa (tyhjään) navettaan, ajamaan traktori-simulaattorilla, maistelemaan Valion tuotteita ja istahtamaan isojen traktoreiden ja puimurin rattiin.

Tänä vuonna on U-vuosi ja kaikki nyt syntyvät vasikat nimetään sen mukaisesti. Unikon ja Ullucon lisäksi pikkuvasikoide nimiä olivat: Ullen, Ursula, Umppari, Uiskahdus, Utu, Ulosotto, Undo, Uppotukki ja Urhokekkonen. 🙂

Siis mikä pikkupojan unelmapäivä! Ja olihan se mielenkiintoista itsellekin, kun nykyisin lehmiä ei pääset näkemään juuri missään.

Päivä maalla

Päivä maalla -tapahtuma Muhoksella

Sattumalta huomasin Facebookissa tällaisen tapahtuman ja ajattelin heti, että tuonne täytyy lapset viedä. Itse olen kasvanut maalaiskaupungissa naapurien ja kavereiden lehmien ympäröimänä ja kokenut monenlaisia tapahtumia maatiloilla. Usein olen harmitellut kun omat lapset harvoin pääsevät edes lehmiä tai muita maaseudun asukkeja läheltä näkemään.

Näin hulppealla kyydillä pääsimme parkkipaikalta maatilalle.

Tapahtumapaikkana oli Raili ja Jari Haapasalon maatila Muhoksen Kylmälänkylällä ja täytyy sanoa, että tapahtumaan oli panostettu pajon. Ei ihan itsestään nouse tuollainen tapahtuma pystyyn. Kiitos siis Haapasalon pariskunnalle ja kaikille muille osallistujille. 🙂

Muhoksen keskustasta olisi ollut ilmainen bussikuljetus maatilalle, mutta me menimme omalla autolla. Parasta oli se, että parkkipaikka oli noin puolen kilometrin päässä maatilasta ja sieltä oli traktorikyyditys keskelle maatilan pihaa. Tämä yllätys oli varsinkin meidän pikkupojan mieleen, kun hän fanittaa heti kaivureiden jälkeen eniten traktoreita.

Täytyy vielä mainita tässä, että olen kysynyt Haapasalon pariskunnalta luvan heidän kuvan julkaisemiseensa ja blogipostaukseen.

Raili ja Jari Haapasalo

Suomenhevostamma Vieno

Lämminverinen ravihevonen Pete. Petellä on korvatulpat, ettei melu häiritse.

Perheen pienimmät pääsivät pientä korvausta vastaan poniajelulle Kotirinteen Jipulla eli Kirpulla. Kirppu on Shetlanninponi.

Kaikkien kävijöiden kesken arvonta.

Pihalla oli tarjolla monenlaisia virvokkeita, esittelyitä ja tehtäviä.

Navetan ovella

Navetan ovelta sai kurkistella sisälle.

Paikan päällä oli mm. Valio, joka tarjosi kävijöille mehua ja smoothieta, Kylämälänkylän kyläyhdistys myi kahvia ja pullaa, Sortolan jäätelö, ompelimo Helmikki, heinähyppelyä, maa- ja metsätalouteen liittyviä koneita ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, paikalla oli myös ne eläimet.

Valion pisteellä sai testata käsin lypsämistä ja palkinnoksi sai hienon lypsydiplomin.

Traktoriajokorttia suorittamassa. Tarvisiko hän ihan vielä korttia?

Ja vähän isompia koneita

Innokkaita puimurissa kävijöitä oli välistä ihan ruuhkaksi asti.

Penttiä ja Perttiä väsyttää kuumuus, onneksi heillä oli varjoisa katos.

Lehmät köllöttelivät pellolla kaikessa rauhassa. Päivä oli kuuma ja ilmassa ukkosta.

Mitä nämä ihmiset tuijottaa, tuijotan kyllä takaisin.

Jos kumminkin vähän yrittäisi tutustua noihin…

Tulisiko tämä hieho ottamaan meiltä heinää?

Nämä kaverukset eivät ensin suostuneet katsomaan päin, mutta lopulta uteliaisuus vei voiton. Lampaat ovat nimeltään Lumi, Luumu ja Lotta.

Voisin vaikka vähän poseerata.

Vuohet olivat aika ilmeikkäinä. Mahtavvat sarvet ja tuima tuijotus. Tummempi sarvellinen on Turre, Palle on toinen sarvipää ja Ode sarveton.

Pieniä kesäkuussa syntyneitä karvapalleroita sai pidellä sylissä.

Komea oli kukko, mutta ei suostunut näyttämään kameralle naamaansa.

Eläinkuljetusautoon pääsi tutustumaan sisälle.

Vanhat traktorit vastaan uudet. Kehitys on ollut melkoinen vuosikymmenten saatossa.

Ferguson vuosimallia 1949

Massey Ferguson vuosimallia 1967. Mielestäni nämä vanhemmat mallit veivät voiton kauneuskisassa.

Vanhoja ja uusia koneita heinäntekoon.

Loikkaus heinäkasaan ja heinät pöllyää! En suosittele kovin allergisille.

Heippa lehmät ja muut eläimet, oli hauska nähdä.

Meillä tuli todella kiire hypätä traktorin lavalle ja hurruutella kohti parkkipaikkaa, sillä etäinen ukkosen jyrinä alkoi pikkuhiljaa voimistumaan  ja pisaroita tuli jo satunnaisesti. Ehdimme juuri ja juuri juoksujalkaa kulkien autolle ennen kaatosadetta.  Vettä tuli hetken kuluttua niin rajusti, ettei meinannut nähdä autolla ajella.

Onneksi sade tuli vasta kahden jälkeen ja tapahtuma ehti melkein loppua ennen sadetta. Oli hienoa käydä tuoksuttelemassa muutama tunti maalaisilmaa lasten kanssa ja ihana nähdä miten yksivuotias nautti silmät ymmyrkäisinä erilaisista elämyksistä. Ja siskot innokkaina esittelee pikkuveljelle kaikkea uutta ja ihmeellistä. 🙂

Mukavaa viikkoa kaikille!

Johanna