Avainsana: maakuntamatkailu

Yöajelulla

Korona onneton sotki meidän kesälomasuunnitelmat pahan kerran ja loppujen lopuksi kävi niin, että fyysiset oireet olivat lievemmät kuin henkiset. Otti aika koville perua suunnitelma toisensa jälkeen keskellä kauneinta kesää ja sen sijaan nököttää kotona neljän seinän sisällä.

Kaiken kaikkiaan tämä tauti nappasi kaksi viikkoa meidän kesästä, ja päivät matelivat hiljalleen eteenpäin odotellessa kuka sairastuu seuraavaksi ja milloin kenenkin varoaika loppuu ja päästään taas liikenteeseen.

Pelastus näille päiville oli yöaikaan ajellut maisema-ajelut ympäri Oulua ja lähikuntia. Yöaikaan ajelimme sen takia, että myöskin vuorokausirytmi pyörähti pahan kerran sekaisin koronan tullessa perheesemme. Kotiuduimme sairaana reissultamme yöllä kahden aikaan ja siinä meni vielä tovi ennen kuin ehdimme aamuyöstä nukkumaan.

Jäälin monttu

Jäälin monttu, Takumaantie 62, on virallinen uimaranta Oulussa. Uimarannalta löytyy ainakin rantalentopallokenttä, pukukopit ja käymälät. Virallisen uimarannan lisäksi epävirallisia hiekkapohjaisia uimapaikkoja löytyy useamman montun verran.

Yksi Jäälin montuista

Kesäyöt vaan on niin kauniita.
Oulunsalo – Kempele

Poika kiinnostui kovasti, kun ajelimme koko Oulunsalon lentokentän ympäri autolla ja pysähdyimme katsomaan pienkoneita. Yksi kone kaarteli taivaalla ja pudotteli laskuvarjohyppääjiä kyydistä.

Papinjärven uimarannalla en ole ikinä uinut, mutta kuulemma matalaa hiekkapohjaa riittää. Heinäkuun puolessa välissä järvessä on todettu järvisyyhyä.

Yhtenä yönä kävimme Oulun lentokentän takana katsomassa pienkoneita ja laskuvarjohyppääjiä.

Samalta parkkipaikalta näki lentokoneet ja pääsi Papinjärven uimarantaan Oulunsalossa.

Kaikki yöt oli niin upeita ja kuvaukselllisia.

Kotimatkalla sumu nousi Kempeleen pelloilla.

Oulun Toppilansaari

Toppilansaaressa on valtavan laajat laiturialueet ja yleensä siellä käydessä porukkaa vähän liikenteessä. Paikalta voi ihastella maisemien ja auringonlaskun lisäksi ohi kulkevia veneitä ja melojiia.

Eräänä lämpinä kesäiltana istuimme 5-vuotiaan kanssa kahdestaan laiturilla katselemassa auringonlaskua.

Oulussa rakennetaan aina.

Oulu-laiva on rakennettu 1963. Laivalla tehdään risteilyjä edelleen Oulun ynpäristössä.

Toppilansaaren upea laituriranta houluttelee istumaan hetkeksi.

Aurinko laski ja on aika lähteä nukkumaan.

Vihiluoto

Vihiluodosta löytyy asuinalueen ja muutaman yrityksen lisäksi mm. venesatama, uimaranta, luontopolku ja paljon muuta. Tässä linkki, mistä löytyy enemmän tietoa alueesta ja toiminnasta.

Vihiluodon venesatama

Ajoimme Vihiluotoon katsomaan luvattua ukkosta, muttei sitä tullut.

Yö oli täysin tyyni, todella lämmin ja suorastaan jähmettynyt.

Horisonttikin oli lähes kadonnut.

Nuottasaaren tehtaat pilvien ja päästöjen peitossa.

Juurussuo

Nämä maisemat ovat meille tuttujakin tutummat, mutta harvoin näin makeissa sumuissa saa tätä tienoota katsella.

Vänkärin puolen maisemat…

…ja kuskin puolelta.

Kesäyö ja sumu, jotain salaperäistä kätkeytyy näihin maisemiin.

Kotona
Välistä päivällä tuli niin rankasti vettä, ettei voinut olla edes pihalla, mutta ain yöksi tuli hienot seikkailukelit.

Leikittiin kotipihassa karavaanareita ja paistettiin vaunun edessä vohveleita.

Tauti meni ohi aikanaan ja ehdimme vielä loman lopuksi käydä muutaman päivän reissun aina Seinäjoella saakka, mutta se on sitten toinen juttu.

Menneitä aikoja

Pudasjärveltä suuntasimme kohti Yli-Iitä ja erästä hyvin tuttua pientä sivukylää. Juuri sopivasti alkoikin aurinko paistella ja oli mitä mainioin sää tavata sukulaisia ulkosalla.

Minulla on täältä henkilökohtaisesti paljon ihania muistoja sukulaisten luona vierailuista ja koko miljöö on niin täysin erilainen kuin kotipaikkakunnallani Kannuksessa. Lapsena nuorempien sisarusteni kanssa suorastaan taistelimme, että kenen vuoro on ja kuka saa mennä lomalle serkkujen luo.

Lapsena tuli serkkujen kanssa koluttua Iijoen varsia kävellen, uiden, soudellen, pyöräilen, autoillen, kelkkaillen ja jopa tukilla yritettiin sen kummenmin onnistumatta, mutta matkamuiston sain tukista polveen. Näin jälkekäteen ei voi kuin ihmetellä, ettei koskaan sattunut mitään vakavampaa.

Eläimettömän kodin tyttärelle parhaita ja myös jännittävimpiä hetkiä olivat kesän ensimmäiset lehmien ulos laskut. Salaa se jopa vähän pelotti, kun isot elikot hyppelivät villisti ympärillä terävine sarvineen. Uimarantaan juostiin lehmilaitumen poikki ja joskus se pääsi unohtumaan matkan varrella ja sitten paljaat varpaat olikin syytä pestä huolella tuoreesta lehmänpaskasta.

Kovin paljon en aio muisteluksia kertoa, sillä niitä riittäisi monenlaisia. Lisäksi täytyy kirjoitella näitä juttuja vähän kieli keskellä suuta, kun mun muistot saattavat olla monen muunkin muistot. Aika hankala tätä artikkelia on muutenkin kirjoittaa, koska tätä saattaa lukea monet tutut ihmiset ja en haluaisi tehdä tästä liian henkilökohtaista kenenkään kantilta. No, joka tapauksessa terkkuja teille kaikille ja kiitokset menneestä ja nykyisestä! 🙂

  • Matkalla menneeseen.

Seuraavat kuvat ovat kaikki yhden vanhan talon ympäristöstä, joka liittyy lapsuuden lomamiljööseen. Aika harvoin kävimme talossa sisällä, mutta aina siellä oli yhtä mielenkiitoista tutkailla vanhoja paikkoja ja esineitä. Nämä vanhat ympäristöt on ollut mun juttu jo lapsuudessa, niin mihinkäs se matkan varrella katoaisi.

  • Vanhat aitat polun varrella.
  • Vanhaa maalaispihapiiriä
  • Päärakennuksen tarkka rakennusvuosi ei ole tiedossa, mutta joskus 1800-luvulla se on rakennettu.

  • Ovesta sisään….
  • …ja ulos.
  • Juhannusruusu kasvaa
  • ja kukkii ikkunan molemmin puolin.
  • Vanhan ruudun takaa
  • Puuhella keittiön nurkassa.

Eikös joka talossa ole yksi Kekkonen? 🙂

  • Koristeellinen kahvimylly
  • Luistimet joutaa ollakin naulassa.
  • Ken joi Jaffan?
  • Pikkumies oli innoissaan päästessään yksin kiipeämään traktorin kyytiin.
  • Ilta on tullut ja on aika ajella kotia kohti ja palata menneistä nykyisyyteen.

Kiitos ihanasta päivästä!

Maakuntamatkailua

Sunnuntaina päätimme, että nyt lähdetään perheen kanssa ajelulle. Se oli kuin juhlapäivä, kaiken kotona olemisen jälkeen. Kahvit termariin, kaapista haalittiin evästä mitä löytyi ja matkan varrelta lähikaupasta ostettiin hieman lisää muonaa. Lähtötohinat oli kuin Kiljusen herrasväellä, niin nousi pikkureissusta riemu pintaan.

Suuntasimme ajelulle kohti Pudasjärveä ilman sen kummenpaa määränpäätä. Loppujen lopuksi ajelusta tuli niin pitkällinen reissu, että päätin jakaa päivän tapahtumat kahteen osaan. Ensimmäinen osa on Oulusta Pudasjärvelle ja toinen osa Yli-Iin kautta kotia. Jälkimmäisestä en vielä kerro sen enempää.

Kertokoot kuvat puolestaan meiän ajelusta. 🙂

  • Kipinän sillalla Iijoen virtauksia ihastelemassa.

”Aina joskus haaveilen pienestä tai suuremmastakin punaisesta, keltaisesta tai hirsisestä mökistä tai talosta maaseudulla, mutta elämä on valintoja täynnä ja vaunuilusta emme halua luopua. Ja loppujen lopuksi yhdestä pihasta huolehtiminen on vähintäänkin riittävää.”

  • Paljon vettä ja veneitä tulvivilla rannoilla
  • vene
  • Kelo keskellä ”jokea”.
  • Kaapelit ovat jääneet melko syvälle.
  • Paikalliset sanoivat, ettei tullut kunnon tulvia tänä vuonna.
  • Vielä lähes kuivia halkoja.
  • Evästauko Pudasjärven keskustassa.

Evästelyn jälkeen lähdimme ajelemaan Tannilan kautta kohti Yli-Iitä ja heti kohta käännyttyämme kohti Tannilaa, tien vasemmalla oli ihastuttavaa mäntykangasta ja järvi. Poikkesimme sinne tietämättä mitä vastassa on, näytti kumminkin yleiseltä paikalta. Vastassa oli järvi nimeltä Pudasjärvi, luontopolkuja, lintutorni ja upea uimaranta.

Metsässä vierähti hyvä tovi tutkaillessa ympäristöä. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että ajelumme ei ole ihan muutaman tunnin juttu, vaan meillä menee koko päivä. Loppujen lopuksi ei meinannut päivä riittä seikkailuihin. .)

  • Tämä poika rakastaa metsää ja sen tutkiskelua.
  • Ja kiire on koko ajan päällä, että ehtii tutkia joka kolkan.
  • Järven vedenpinta on sen verran korkealla, ettei lintutorniin ole mitään asiaa.
  • Pudasjärven uimaranta

Uimarannalta löytyy tilava WC invaluiskalla, pukukopit, nuotiopaikka, keinut ja hiekkalaatikko. Ranta näytti hiekkapohjaiselta ja lapsiystävälliseltä, toki uimakauden kokemus puuttuu.

  • Männyt saavat vähintään tarpeeksi vettä.

Viimeinen kohde ennen Yli-Iitä oli Pudasjärven ihastuttavan vanhan puukirkon pihamaa, jossa kävin yksin hiippailemassa. Ristin muotoinen kirkko on rakennettu 1781. Vanhat kirkkopihat ovat mielestäni viehättäviä ja rauhallisia paikkoja, joissa on kiva käydä katsomassa ympäristöä ja arkkitehtuuria. Eniten kirkon pihalla huomiota herätti hautausmaan ympärillä kiertävä poikkeuksellinen punainen hirsiaita.

  • Luonnontilainen kirkkopiha., jossa ampiaiset ja kimalaiset surrasivat ahkerasti.
  • Pääportti hautausmaalle
  • Rauhallinen paikka istuskella
  • Ylväästi korkeuksiin
  • Kellotapuli

Sää päivän aikana oli kovasti vaihteleva, lämmintä oli koko ajan, mutta päivän oli melko pilvistä. Kirkon pihalla ripsi hieman vettä ja illan Yli-Iissä paistoi aurinko niin kauniisti.

Toivottavasti ehdin huomenna jatkamaan ja sitten mennään oikein kunnolla menneisyyden lumoissa. 🙂