Päivä Limingan eläinpuistossa

Kukka- ja Eläinpuisto Escurial

Päätimme lasten kanssa juhlistaa koulujen alkamista vierailulla eläintarhaan. Meillä oli kaksi vaihtoehtoa: Ranuan eläintarha ja Limingan Escurial. Tällä kertaa voiton vei Escurial siksi, että matkaa kotipihasta kohteeseen on vain 40 minuuttia, huokeampi hinta ja puiston erilaisuus.

Kukka- ja eläinpuisto Escurial

Ranualla ollaan turistikohteessa, mutta Escurialissa ollaan lomalla. 🙂  Minun mielestäni se kiteyttää näiden kahden paikan eron hienosti. Ei sillä, olemme kyllä menossa Ranualle turistiksi ja ihan kiva paikka se on.

Tervetuloa Escurialiin!

Olemme käyneet vuosien varrella useamman kerran Escurialissa ja aina siellä riittää katseltavaa ja huomaa jotain uutta. Hinta yhden aikuisen ja kolmen lapsen sisäänpääsylipuille oli 26 euroa, alle 3-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi.

Aukioloajat ja hinnasto

Oulusta saapuessa puistoon on opasteet 8-tieltä Ylivieskan suuntaan ja perille on helppo löytää. Viimeinen kilometri on soratietä.

Tallin päätyseinässä

Escurialissa on paljon muutakin nähtävää kuin eläimiä. Kukka-, pensas- ja puuistutuksia on runsaasti koko puiston alueella ja mitä erilaisempia koristeita ja rakennuksia. Istumapaikkoja puistosta löytyy vaikka kuinka paljon, samoin kuin nuotiointi mahdollisuuksia.

Sanitalli ja edessä pöytäryhmiä istuskeluun kukkaloiston keskellä.
Kukkasia on runsaasti joka puolella.

Tämänkertainen esittelypostaus koostuu kuvista, jotka olen räpsinyt sen reitin varrelta, jonka lapset edelläni kulki. Matka oli mutkainen ja väistämättä oli paluu yhä uudestaan ja uudestaan papukaijojen luokse, joista yksi raakkui lasten iloksi: -Päivää päivää! ja teki milloin mitäkin temppuja. Reissusta on nyt vajaa viikko ja meillä edelleenkin leikitään 1,5-vuotiaan kanssa papukaijaa. 🙂

Eläimet

Escurialissa eläimet ovat aika tavallisia, mutta esimerkiksi kanoista ja kukoista rotujen kirjo on laaja. Harvinaisempia eläimimiä ovat laamat, alpakat, emut ja erilaiset lintulajit. Kaiken kaikkiaan eri lajeja on yli 50. Kaikki eläimet olivat helposti nähtävillä, ei tarvinnut harmitella lähtiessä, että en nähnyt sitä, enkä sitä, enkä sitäkään eläintä. Toki, kun päivä oli kohtuullisen lämmin, monet eläimet levähtelivät, mutta ne eivät olleet piilossa.

Itseoikeutetusti ensimmäisenä esittelyyn papukaijat Eepu ja Kaija. Saattaa kyllä olla sama lintu joka kuvassa.
Sinikelta-arat Vappu ja Allu. Kuvassa oleva lintu nakutteli kovasti ja oli äreän oloinen luonteeltaan. Näitä veijareita jaksaa seurata pidempäänkin.
Neitokakadu. Papukaijoja ja undulaatteja oli kahdessa eri Lintulassa.

Hyvin oli eri lajien kohdalle laitettu varoituskylttejä. Kannattaa neuvoa lapsiaan ja uskoa kylttejä. Meidän lapset tosin on luonteeltaan muutenkin hyvin varovaisia, vaikka rakastavat erilaisia eläimiä.

Motiska-aasi on kova kiljumaan. Uskomattoman hurja ja hieno ääni.
Tämän aasin nimeä en tiedä.
Eri rotuja, isossa kuvassa jättikoch, joka on kyllä vaikuttava näky.
Kalkkuna on niin ruma, että hieno. Luonnekuvia. 🙂
Kalkkunoiden ohella nämä emut ovat upeita ilmestyksiä.
Valkoista ja mustaa. Ankka ja mustajoutsen.
Pienet ankanpoikaset ovat hauskoja venytteleviä karvapalleroita.
Skånenhanhet saattavat olla äkäisiä, vaikka näyttivät keskittyvän lähinnä itsensä sukimiseen.
Myskisorsilla on upea väritys.
Pikkukilit ja heidän oma leikkipuistonsa.
Ota kuva, minä kyllä poseeraan.
Varsin utelias vuohi.
Lampaat ovat ihanan pehmeitä siliteltäviä.
Alpakat Darius ja Dante.
Uuno-herra tykkäsi tulla lähelle kuvattavaksi.
Minipossut osaavaat ottaa rennnosti.
Kannuskilpikonna Kiia, nelivarvaskonnat ja leopardikonna.
Nyt on ruokatunti.
Ylämaankarjaa. Varsin vaikuttavat sarvet näillä, mutta ovat lempeän oloisia jättiläisiä.
Kaksikon nimet ovat Farpu ja Fiiu.

Linnakahvila ja kioski

Artikkelikuvassa näkyvä valkoinen rakennus on alueella toimiva Linnakahvila, johon kannattaa käydä tutustumassa, vaikkei kahvihammasta erityisemmin kolottaisikaan. Sisällä löytyy taidetta ja monenlaisia koriste-esineitä ja upea tunnelma. Kahvilassa myydään jäätelöä, pikkupurtavaa kahvin tai mehun lisukkeeksi ja lisäksi myynnissä on matkamuistoja Escurialista.

Linnakahvilasta muutama herkkupala.

Kioski on lipunmyynnin yhteydessä ja siellä näytti olevan myynnissä  eläinaiheisia koriste-esineitä ja muita pieniä matkamuistoja.

Maisemia ja levähdyspaikkoja

Kuten jo aiemmin mainitisin, Escurialista löytyy paljon hyviä levähdyspaikkoja ja monissa paikoissa on mahdollista nuotioida. Löytyy sisä- ja ulkotiloja, lammenrantapaikkoja ja metsäpaikkoja, varaa on valita oman mieltymyksen mukaan. Läheskään joka paikkaa en voi tähän kuvata, mutta muutamia kuvia laita.

Saapuuko tästä portista satumetsään?
Ison puun varjossa on lämpimänä päivänä mukava hetken istahtaa ja katsella ympärilleen.
Rantamaisema. Tämä paikka on auringon nauttiville oivallinen evästelypaikka.
Syrjässä ja niin kauniilla paikalla. Löytyy alueen lähes perimmäisestä nurkasta.
Mennään jo seuraavaan paikkaan.
Lampikierroksella maisemia ihastellessa.

Maitolaituri ja tonkat. Joka puolella minne katsoo, löytyy jotain nähtävää.
Vanhat kärryt.

Kasvihuone

Escurialissa on oma kasvihuone, jossa kasvatetaan kukkia alueen omaan käyttöön, mutta myös myyntiin. Kukkien myynti oli tältä kesältä jo loppunut, mutta kerran olemme vierailleet alkukesästä ja ostaneet kesäkukat täältä.

Kukkia ja patsaita.

Majoittuminen

Alueella on mahdollista majoittua erilaisissa mökeissä ja rakennuksissa. Majoitushintaan 30 euroa / henkilö kuuluu pääsymaksu alueelle, liinavaatteet ja suihku. Escurialin kotivuilta näkyy kuvat majoituspaikoista.

Yksi yöpymispaikosta on kuvassa näkyvä Unitynnyri.

Päivä oli upea ja täynnä elämyksiä lapsille ja kuvista päätellen myös äiti viihtyi. Suosittelen tätä paikka lapsiperheille ja kenelle tahansa, joka on kiinnostunut eläimistä ja muista kuvaamistani paikoista. Mukava ja helppo käyntikohde.  🙂

Seuraava matkakohde on vielä päättämättä, mutta kovasti polttelis päästä viikonlopuksi asuntovaunulla reissunpäälle. 🙂

Johanna

Vanha Porvoo valokuvina

Päivä Porvoossa

Alunperin olimme menossa Porvooseen lomalle kahdeksi päiväksi, mutta tulimme siihe tulokseen, että voimme yhtä hyvin käydä Helsingistä pitkän päivän Porvoossa.Tämä osoittautui ihan hyväksi vaihtoehdoksi.

Porvoon leirintäalueet vaihtoehdoillaan ei oikein meitä houkutelleet. Kokkoniemiemen leirintäalue lähellä keskustaa karavaanariystäviemme kertoman perusteella ei ollut vaihtoehto, kova hinta ja huonohko taso. Karavaanareiden Skeppars Porvoon saaristossa olisi ollut mahtava paikka, mutta pientä kapeaa tietä lähemmäs 20 kilometriä ja samaisten ystävien kertomana paikka oli ollut täynnä heidän siellä käydessään.

Pieniä putiikkeja vanhassa Porvoossa
Pikkupuodin kukkaset

Kävimme ensimmäisen kerran Porvoossa kesäkuun alussa kaksi tuntia ja se jätti ainakin minuun kovan kaipuun kaunista Porvoota kohtaan. Silloin ajattelin, että tänne täytyy päästä joskus viikoksi käveleskelemään, mutta meidän suunnitelmat vaihtuu lennosta niin usein, ettei aina itsekään tiedä mihin on menossa. Ja juuri siitä tykkään eniten meidän karavaanarielämässä. Siis tämäkin reissu oli yllätys ja kesti tälläkin kertaa vain päivän. 🙂 Ehkä joskus vielä toteutuu viikko Porvoossa.

Kauniit asetelmat vanhassa ikkunassa.

Porvoo on ihana paikka kuljeskella ja meillä myös tytöt nauttivat päivästä, mutta heille  varmaan parasta oli vanhanaikainen lelukauppa Riimikko ja Brunbergin myymälä, jossa voi maistella vapaasti suklaita ennen ostamista.

Tähän ihastuttavaan lelukauppaan kannattaa varata runsaasti aikaa kun astut ovesta sisään. Oikea aarrekauppa.
Brunbergin myymälässä voi maistella herkkuja ennen ostamista

Mukanamme kulki rattailla yksivuotias poikamme, joka jonkin verran tuo haasteita mukanaan Porvoon kaduilla kulkiessa. Niin ihania kuin vanhanaikaiset mukulakivikadut ovatkin, niin ei ole maailmaan helpoin yhdistelmä selkäkipuinen mies lykkäämässä poikaa kärryissä ja luonnollisesti rouva keskittyy katsomaan maailmaa kameran etsimen läpi. 🙂

Mukulakivikatuja ja ala- ja ylämäkia, haasteita lastenrattaille.

Tämän takia osan reissusta kuljin 9-vuotiaan tyttäremme kanssa kahden ja muut paistattelivat päivää torilla.

Tyttäremme ja kuvausapulainen
Kutsuva kahvila
Kurkistus kahvilan ikkunasta sisälle

Galleria Vanha Kappalaisentalo

Vanhan Kappalaisentalon pihapiiriä
Samassa pihapiirissä vanha aitta, monet rakennukset ovat kallellaan vähän joka suuntaan.
Vanha Kappalaisentalo kurkistaa aittojen välistä.

Vanhassa Kappalaisentalossa on Petteri Saarion, Paula Salmelan, Nelli Nion ja Teemu Liakan Luonnollisesti-näyttely.

Teemu Liakka ja Nelli Nio: Rauhallisesti ja pelottomasti
Paula Salmela: Hautomo

Valitettavasti yksi näyttelystä ottamistani kuvista katosi. Se oli kuva Paula Salmelan teoksesta: Mummoni kasvaa koiranputkea. Siinä oli useisiin  vanhoihin saappaisiin aseteltu koiranputkea.

Tästä linkistä löytyy infoa muista Kappalaisentalon palveluista ja samalla koko Porvoosta runsaasti tietoa.

Tässä piha-aitassa on Terveisiä Porvoosta! -korttiverstas.
Korttiverstas sisältä
Verstaalla on tunnelmallinen valaistus.
Limittäin ja lomittain
Pihapiirin jyrkkä mukulakivipiha ja terassi.
Vanha ikkuna lehden takana
Janoisille turisteille tyhjiä pulloja ja vesipiste Kappalaisentalon pihalla.

Porvoonjoki

Matka jatkui rantamaisemaa ihastelemaan vanhalle sillalle.
Porvoonjoki
Kuuluisat Porvoon ranta-aitat

Mäkeä ylös kirkolle

Jyrkkää katua ylös, tästä matka jatkui kahdestaan tyttären kanssa.
Mäen päällä paljon kovia kokenut Porvoon Tuomiokirkko.

Porvoon Tuomiokirkko, linkistä löytyy paljon tietoa mm. kirkon historiasta.

Kirkkopihan tapuli

Kauempana turistipaikoista

Tämä talo oli yksi suosikeistani
Täällä riittäisi kuvattavaa vaikka viikoksi.

Sähkölangat peittyvät villiviinin alle.
Villiintynyt pihapiiri
Räystäiden alla, kattojen yllä kohoaa tapulin ja kirkon tornit.
Kapeita, kallioisia kujia
Mitäs kuvattavaa täällä olis?
Tämä kuvaaja kuvaa kukkia, kukkia ja kukkia. 🙂
Ihania ruusuja kuvattavaksi!
Portaat pieneen puistikkoon
Pieni salaperäinen puisto keskellä vanhaa Porvoota.
Tällä penkillä on kiva huoahtaa hetki piilossa.
Kappalaisen talon piha-aittojen takaseinä.
Vielä kerran kukkia, kivijalkoja ja mukulakiviä.
Tämä vanha aita piti vielä käydä ihastelemassa ja kierros alkaa olla paketissa.

Kierroksemme Vanhassa Porvoossa päättyi ihastuttavaan kahvilaan, Café Fannyyn, mutta siinä vaiheessa oli jo niin kova jano ja nälka, että kamera unohtui. 🙂

Iso Linnanmäki

Iso Linnanmäki on ihan kävelymatkan päässä vanhasta Porvoosta tai vaihtoehtoisesti sinne voi ajaa autolla lähes ensimmäisen sillan juurelle parkkipaikalle.

Ensimmäinen silta parkkiapaikalta
Porvoossa – kuin ulkomailla olisi.
Tukevat sillat johtavat vallihautojen yli Iso Linnanmäelle.

Ehdottomasti suosittelen Iso Linnanmäkeä lapsiperheille, jossa voi antaa mielikuvituksen laukata ja kuulla historian lehtien havinaa. Tosin paikka oli täynnä mäntyjä. 🙂 Yksi lempipuistani on iso, vanha, käkkyräinen mänty ja niitä täällä riittää.

Upeita vanhoja mäntyjä

Tänne pääsee leveitä polkuja ja puisia, tukevia siltoja pitkin helposti lastenrattaiden kanssa ja maisemat ovat upeat. Paikalla ei ole jäljellä keskiaikaisen linnan rakenteita, mutta syvät vallihaudat ympäröivät Linnanmäen huippua.

Iso-Linnanmäen huipulla
Jos istahtais hetkeksi?
Täällä taitaa olla kauniinpi ja aurinkoisempi paikka. 🙂
Komea kelo kurkottaa kohti aurinkoa
Leveät polut kiertävät Linnanmäkeä useassa kerroksessa.

Porvoonjoki Linnanmäeltä
Maisemat avautuvat Porvoonjoelle.

Porvoon vanhat aitatkin näkyvät Linnanmäelle.
Porvoon Tuomiokirkko Iso Linnanmäeltä päin. Mahtava päivä takana, kiitos Porvoo!

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hvyä lopettaa tällä erää. Tulossa mm. SF-Caravan Keskisuomesta ja Manamansalosta juttu.

t. Johanna