Kaakkurin liikuntamaa

Lyhyt esittely Oulun Kaakkurissa sijaitsevasta liikuntamaasta. Kävimme viikolla yhtenä iltana siellä pikavisiitillä, kun olimme lähistöllä kyläilemässä. Auringonlasku näytti kivalta ja ehdottelin miehelleni jotain kivaa kuvauspaikkaa. Päädyimme liikuntamaahan.

Oi miten hienoa, saako tänne oikeasti mennä?

Liikuntamaahan on tehty porrastreenipaikka, joiden yläpäästä avautuu maisemat Kaakkurin maastoon. Sieltä löytyy samalla hyvät maisemat ja kuvauspaikka.

Liikuntamaahan on kuntoportaiden lisäksi rakennettu ainakin kunto- ja maastopyöräreittejä, ulkokuntoilulaitteita ja pari sähköautorataa. Talvella osa kuntopoluista toimii hiihtolatuina ja osa pyöräilyreiteistä on myös talvella käytössä. Alue on valtavan laaja, joten taitaa olla vain raha ja mielikuvitus rajana alueen kehittymiselle.

Paikka näyttää toimivan myös jonkin verran teinien/mopojen/mönkkäreiden kohtaamispaikkana. Toivottavasti muistavat pysyä oikeilla reiteillä, joilla saa ajaa moottoroajoneuvolla, oli nimittäin kerrattain nuorisolla aika hurjaa menoa.

Kaunista on ja monenmoista reittiä kuntoilijoille

Kukkulan laella sai olla muuten rauhassa, mutta ikäviä pikkukavereita riitti.

Puistolla ei ole nettisivuja olemassa, musta Facebookissa näyttää olevan julkinen ryhmä, josta löytyy paljon erilaista infoa puiston tilanteesta. Mm. kävi ilmi, että juuri avatun ulkokuntolaitteiden ympärillä olevaan aitaan on ilmeisesti törmätty jollakin. Ja käärmeitäkin on puiston rinteillä nähty.

Pyöräirijöille? Jotain näyttäis olevan vielä rakenteillakin.

Käykääpä ihmeessä tutustumassa hienoon liikuntapuistoon ja maisemiin.

Muutama kuva vielä kotimatkan varrelta, kun kotimme lähellä olevilla linjoilla oli sumua ja toisessa suunnassa näkui vielä auringonlasku.

Sähkölinjat voivat olla kuvauksen arvoiset.

Kiitos kaikille teille, jotka käytte lukemassa blogiani. Teitä on yllättävän paljon, päivässä tällä hetkellä 150-300 lukijaa. 🙂 Eikä varmaan kenellekään tule yllätyksenä, että luetuimmat artikkelit ovat kotimaan matkakohteista kertovia ja lisäksi pari juttua Pohjois-Norjasta. Kiinnostavimmat jutut ovat ollet mm. Manamansalo, Varjakan sahasaari ja Pykeija.

Päivä Limingan eläinpuistossa

Kukka- ja Eläinpuisto Escurial

Päätimme lasten kanssa juhlistaa koulujen alkamista vierailulla eläintarhaan. Meillä oli kaksi vaihtoehtoa: Ranuan eläintarha ja Limingan Escurial. Tällä kertaa voiton vei Escurial siksi, että matkaa kotipihasta kohteeseen on vain 40 minuuttia, huokeampi hinta ja puiston erilaisuus.

Ranualla ollaan turistikohteessa, mutta Escurialissa ollaan lomalla. 🙂 Minun mielestäni se kiteyttää näiden kahden paikan eron hienosti. Ei sillä, olemme kyllä menossa Ranualle turistiksi ja ihan kiva paikka se on.

Olemme käyneet vuosien varrella useamman kerran Escurialissa ja aina siellä riittää katseltavaa ja huomaa jotain uutta. Hinta yhden aikuisen ja kolmen lapsen sisäänpääsylipuille oli 26 euroa, alle 3-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi.

Oulusta saapuessa puistoon on opasteet 8-tieltä Ylivieskan suuntaan ja perille on helppo löytää. Viimeinen kilometri on soratietä.

Escurialissa on paljon muutakin nähtävää kuin eläimiä. Kukka-, pensas- ja puuistutuksia on runsaasti koko puiston alueella ja mitä erilaisempia koristeita ja rakennuksia. Istumapaikkoja puistosta löytyy vaikka kuinka paljon, samoin kuin nuotiointi mahdollisuuksia.

Sanitalli ja edessä pöytäryhmiä istuskeluun kukkaloiston keskellä.

Tämänkertainen esittelypostaus koostuu kuvista, jotka olen räpsinyt sen reitin varrelta, jonka lapset edelläni kulki. Matka oli mutkainen ja väistämättä oli paluu yhä uudestaan ja uudestaan papukaijojen luokse, joista yksi raakkui lasten iloksi: -Päivää päivää! ja teki milloin mitäkin temppuja. Reissusta on nyt vajaa viikko ja meillä edelleenkin leikitään 1,5-vuotiaan kanssa papukaijaa. 🙂

Eläimet

Escurialissa eläimet ovat aika tavallisia, mutta esimerkiksi kanoista ja kukoista rotujen kirjo on laaja. Harvinaisempia eläimimiä ovat laamat, alpakat, emut ja erilaiset lintulajit. Kaiken kaikkiaan eri lajeja on yli 50. Kaikki eläimet olivat helposti nähtävillä, ei tarvinnut harmitella lähtiessä, että en nähnyt sitä, enkä sitä, enkä sitäkään eläintä. Toki, kun päivä oli kohtuullisen lämmin, monet eläimet levähtelivät, mutta ne eivät olleet piilossa.

Itseoikeutetusti ensimmäisenä esittelyyn papukaijat Eepu ja Kaija. Saattaa kyllä olla sama lintu joka kuvassa.

Sinikelta-arat Vappu ja Allu. Kuvassa oleva lintu nakutteli kovasti ja oli äreän oloinen luonteeltaan. Näitä veijareita jaksaa seurata pidempäänkin.

Neitokakadu. Papukaijoja ja undulaatteja oli kahdessa eri Lintulassa.

Hyvin oli eri lajien kohdalle laitettu varoituskylttejä. Kannattaa neuvoa lapsiaan ja uskoa kylttejä. Meidän lapset tosin on luonteeltaan muutenkin hyvin varovaisia, vaikka rakastavat erilaisia eläimiä.

Motiska-aasi on kova kiljumaan. Uskomattoman hurja ja hieno ääni.

Eri rotuja, isossa kuvassa jättikoch, joka on kyllä vaikuttava näky.

Kalkkuna on niin ruma, että hieno. Luonnekuvia. 🙂

Kalkkunoiden ohella nämä emut ovat upeita ilmestyksiä.

Valkoista ja mustaa. Ankka ja mustajoutsen.

Pienet ankanpoikaset ovat hauskoja venytteleviä karvapalleroita.

Skånenhanhet saattavat olla äkäisiä, vaikka näyttivät keskittyvän lähinnä itsensä sukimiseen.

Pikkukilit ja heidän oma leikkipuistonsa.

Lampaat ovat ihanan pehmeitä siliteltäviä.

Uuno-herra tykkäsi tulla lähelle kuvattavaksi.

Kannuskilpikonna Kiia, nelivarvaskonnat ja leopardikonna.

Ylämaankarjaa. Varsin vaikuttavat sarvet näillä, mutta ovat lempeän oloisia jättiläisiä.

Linnakahvila ja kioski

Artikkelikuvassa näkyvä valkoinen rakennus on alueella toimiva Linnakahvila, johon kannattaa käydä tutustumassa, vaikkei kahvihammasta erityisemmin kolottaisikaan. Sisällä löytyy taidetta ja monenlaisia koriste-esineitä ja upea tunnelma. Kahvilassa myydään jäätelöä, pikkupurtavaa kahvin tai mehun lisukkeeksi ja lisäksi myynnissä on matkamuistoja Escurialista.

Kioski on lipunmyynnin yhteydessä ja siellä näytti olevan myynnissä eläinaiheisia koriste-esineitä ja muita pieniä matkamuistoja.

Maisemia ja levähdyspaikkoja

Kuten jo aiemmin mainitisin, Escurialista löytyy paljon hyviä levähdyspaikkoja ja monissa paikoissa on mahdollista nuotioida. Löytyy sisä- ja ulkotiloja, lammenrantapaikkoja ja metsäpaikkoja, varaa on valita oman mieltymyksen mukaan. Läheskään joka paikkaa en voi tähän kuvata, mutta muutamia kuvia laita.

Ison puun varjossa on lämpimänä päivänä mukava hetken istahtaa ja katsella ympärilleen.

Rantamaisema. Tämä paikka on auringon nauttiville oivallinen evästelypaikka.

Syrjässä ja niin kauniilla paikalla. Löytyy alueen lähes perimmäisestä nurkasta.

Lampikierroksella maisemia ihastellessa.

Maitolaituri ja tonkat. Joka puolella minne katsoo, löytyy jotain nähtävää.

Kasvihuone

Escurialissa on oma kasvihuone, jossa kasvatetaan kukkia alueen omaan käyttöön, mutta myös myyntiin. Kukkien myynti oli tältä kesältä jo loppunut, mutta kerran olemme vierailleet alkukesästä ja ostaneet kesäkukat täältä.

Majoittuminen

Alueella on mahdollista majoittua erilaisissa mökeissä ja rakennuksissa. Majoitushintaan 30 euroa / henkilö kuuluu pääsymaksu alueelle, liinavaatteet ja suihku. Escurialin kotivuilta näkyy kuvat majoituspaikoista.

Yksi yöpymispaikosta on kuvassa näkyvä Unitynnyri.

Päivä oli upea ja täynnä elämyksiä lapsille ja kuvista päätellen myös äiti viihtyi. Suosittelen tätä paikka lapsiperheille ja kenelle tahansa, joka on kiinnostunut eläimistä ja muista kuvaamistani paikoista. Mukava ja helppo käyntikohde. 🙂

Seuraava matkakohde on vielä päättämättä, mutta kovasti polttelis päästä viikonlopuksi asuntovaunulla reissunpäälle. 🙂

Johanna

Vanha Porvoo valokuvina

Päivä Porvoossa

Alunperin olimme menossa Porvooseen lomalle kahdeksi päiväksi, mutta tulimme siihe tulokseen, että voimme yhtä hyvin käydä Helsingistä pitkän päivän Porvoossa.Tämä osoittautui ihan hyväksi vaihtoehdoksi.

Porvoon leirintäalueet vaihtoehdoillaan ei oikein meitä houkutelleet. Kokkoniemiemen leirintäalue lähellä keskustaa karavaanariystäviemme kertoman perusteella ei ollut vaihtoehto, kova hinta ja huonohko taso. Karavaanareiden Skeppars Porvoon saaristossa olisi ollut mahtava paikka, mutta pientä kapeaa tietä lähemmäs 20 kilometriä ja samaisten ystävien kertomana paikka oli ollut täynnä heidän siellä käydessään.

Kävimme ensimmäisen kerran Porvoossa kesäkuun alussa kaksi tuntia ja se jätti ainakin minuun kovan kaipuun kaunista Porvoota kohtaan. Silloin ajattelin, että tänne täytyy päästä joskus viikoksi käveleskelemään, mutta meidän suunnitelmat vaihtuu lennosta niin usein, ettei aina itsekään tiedä mihin on menossa. Ja juuri siitä tykkään eniten meidän karavaanarielämässä. Siis tämäkin reissu oli yllätys ja kesti tälläkin kertaa vain päivän. 🙂 Ehkä joskus vielä toteutuu viikko Porvoossa.

Porvoo on ihana paikka kuljeskella ja meillä myös tytöt nauttivat päivästä, mutta heille varmaan parasta oli vanhanaikainen lelukauppa Riimikko ja Brunbergin myymälä, jossa voi maistella vapaasti suklaita ennen ostamista.

Tähän ihastuttavaan lelukauppaan kannattaa varata runsaasti aikaa kun astut ovesta sisään. Oikea aarrekauppa.

Brunbergin myymälässä voi maistella herkkuja ennen ostamista

Mukanamme kulki rattailla yksivuotias poikamme, joka jonkin verran tuo haasteita mukanaan Porvoon kaduilla kulkiessa. Niin ihania kuin vanhanaikaiset mukulakivikadut ovatkin, niin ei ole maailmaan helpoin yhdistelmä selkäkipuinen mies lykkäämässä poikaa kärryissä ja luonnollisesti rouva keskittyy katsomaan maailmaa kameran etsimen läpi. 🙂

Mukulakivikatuja ja ala- ja ylämäkia, haasteita lastenrattaille.

Tämän takia osan reissusta kuljin 9-vuotiaan tyttäremme kanssa kahden ja muut paistattelivat päivää torilla.

Galleria Vanha Kappalaisentalo

Samassa pihapiirissä vanha aitta, monet rakennukset ovat kallellaan vähän joka suuntaan.

Vanha Kappalaisentalo kurkistaa aittojen välistä.

Vanhassa Kappalaisentalossa on Petteri Saarion, Paula Salmelan, Nelli Nion ja Teemu Liakan Luonnollisesti-näyttely.

Teemu Liakka ja Nelli Nio: Rauhallisesti ja pelottomasti

Valitettavasti yksi näyttelystä ottamistani kuvista katosi. Se oli kuva Paula Salmelan teoksesta: Mummoni kasvaa koiranputkea. Siinä oli useisiin vanhoihin saappaisiin aseteltu koiranputkea.

Tästä linkistä löytyy infoa muista Kappalaisentalon palveluista ja samalla koko Porvoosta runsaasti tietoa.

Tässä piha-aitassa on Terveisiä Porvoosta! -korttiverstas.

Pihapiirin jyrkkä mukulakivipiha ja terassi.

Janoisille turisteille tyhjiä pulloja ja vesipiste Kappalaisentalon pihalla.

Porvoonjoki

Matka jatkui rantamaisemaa ihastelemaan vanhalle sillalle.

Mäkeä ylös kirkolle

Jyrkkää katua ylös, tästä matka jatkui kahdestaan tyttären kanssa.

Mäen päällä paljon kovia kokenut Porvoon Tuomiokirkko.

Porvoon Tuomiokirkko, linkistä löytyy paljon tietoa mm. kirkon historiasta.

Kauempana turistipaikoista

Täällä riittäisi kuvattavaa vaikka viikoksi.

Räystäiden alla, kattojen yllä kohoaa tapulin ja kirkon tornit.

Tämä kuvaaja kuvaa kukkia, kukkia ja kukkia. 🙂

Pieni salaperäinen puisto keskellä vanhaa Porvoota.

Tällä penkillä on kiva huoahtaa hetki piilossa.

Kappalaisen talon piha-aittojen takaseinä.

Vielä kerran kukkia, kivijalkoja ja mukulakiviä.

Tämä vanha aita piti vielä käydä ihastelemassa ja kierros alkaa olla paketissa.

Kierroksemme Vanhassa Porvoossa päättyi ihastuttavaan kahvilaan, Café Fannyyn, mutta siinä vaiheessa oli jo niin kova jano ja nälka, että kamera unohtui. 🙂

Iso Linnanmäki

Iso Linnanmäki on ihan kävelymatkan päässä vanhasta Porvoosta tai vaihtoehtoisesti sinne voi ajaa autolla lähes ensimmäisen sillan juurelle parkkipaikalle.

Tukevat sillat johtavat vallihautojen yli Iso Linnanmäelle.

Ehdottomasti suosittelen Iso Linnanmäkeä lapsiperheille, jossa voi antaa mielikuvituksen laukata ja kuulla historian lehtien havinaa. Tosin paikka oli täynnä mäntyjä. 🙂 Yksi lempipuistani on iso, vanha, käkkyräinen mänty ja niitä täällä riittää.

Tänne pääsee leveitä polkuja ja puisia, tukevia siltoja pitkin helposti lastenrattaiden kanssa ja maisemat ovat upeat. Paikalla ei ole jäljellä keskiaikaisen linnan rakenteita, mutta syvät vallihaudat ympäröivät Linnanmäen huippua.