Avainsana: historiaa

Apteekkimuseo ja Qwenselin talo

Keskiviikona junamme Oulua kohti lähti vasta iltapäivällä, joten meillä oli vielä aikaa tehdä jotain kivaa. Suuntasimme jälleen bussilla kohti kauppatoria. Lämpimän päivän kunniaksi aloitimme päivän torilla jäätelöannoksella.

Torilla istuskelemassa kera kesän ensimmäisen jäätelön.

Kauppahalllin sivuitse kohti Aurajokirantaa.

Samalla tutkailimme puhelimilta lähistöllä olevia mahdollisuuksia, jotka olisi kohtuullisella kävelyllä saavutettavissa. Kohteeksi valikoitui Apteekkimuseo ja Qwenselin talo, jossa sijaitsee samassa pihapiirissä myös Qwenselin kahvila.

Tästä linkistä löydät museon aukioloajat ja hinnat.

Museossa on parannettu esteettömyyttä, mutta kun kyseessä on vanha talo, pyörätuolilla kulkija tarvitsee avustajaa. Tästä linkistä museon info esteettömyydestä ja parkkipaikoista.

Kohti uusia museoseikkailuja

Qwenselin talon pihapiiriä

Kelpaa hetken istahtaa ja suunnata katseensa menneisiin aikoihin.

Jos käsityöläismuseossa tutustuimme köyhemmän kansan asumiseen ja elämäntyyliin, nyt pääsimme kurkkaamaan 1700-luvun herrasväen asumismuotoon ja 1800-luvun apteekkiin.

Autonomian ajan Suomen apteekkien virallinen tunnus on ollut kaksoiskotka. Tämä vaakuna on peräisin Kristiinankaupungista 1800-luvun alusta.

Qwenselin talon sali, jossa on mm. syöty ja juhlittu.

Uskomattomat tapetit ovat käsinmaalatut. Tapetti on alunperin koristanut jonkin hämäläiskodin seiniä.

Salin vieressä on makuukamari.

Näitä upeita tulisijoja löytyy lähes jokaisesta huoneesta.

Lastenhuoneessa opiskellaan.

Rouvan kamarissa on viehättävä tunnelma.

Ainakin kahdesta kamarista löytyy tälläiset vihreät kaakeliuunit.

Isännän kamari löytyy rouvan kamarin vierestä.

Apteekkiimuseo alkaa, josta ensimmäisenä on materiaalihuone.

Offisiini eli tila missä asiakkaat ovat käyneet ostoksilla.

Vaaka lääkkeiden punnitsemiseen.

Erilaisia lääkkeitä on löytynyt vaivaan kuin vaivaan..

Laboratorium

Maisemat apteekista Aurajoelle. Tässä talossa ei ole ollut koskaan apteekkia, vaan kaikki tavarat on museoon tuotu muualta.

Keitehuone

Keitehuoneessa voi tarkastella säilöttyä sammakkoa.

Herbahuone eli yrttihuone. Täällä voi ihan oikeasti tuoksutella yrttejä.

Museon näyttelytilat päättyvät Herbahuoneeseen ja paluu lähtöpisteeseen tapahtuu samaa reittiä kuin tultiinkin. Toki ihan joka soppeen ei tarvitse välttämättä palata. Kierros siis alkaa ja loppuu museokauppaan, jossa on paljon mielenkiintoista katseltavaa ja ostettavaakin.

Pihalla on pieni puutarha, jossa voi tutustua erilaisiin kasveihin.

Samasta pihapiiristä on myös lasten apteekki, jossa voi leikkiä ja esineisiin koskeminen ei ole kielletty, mutta se oli meidän vierailun aikana suljettu.

Viimeiseksi säästimme tietenkin kahvittelun eli menimme samassa pihapiirissä olevaan Cafe Qwenseliin, joka on mainittu Turun salaisimmaksi kahvilaksi. Kahvilassa tarjoillaan tilatut tuotteet pöytiin ja leivonnnaiset ja suolaiset on leivottu 1700-luvun tyyliin. Hinta on mielestäni varsin kohtuullinen verrattuna isojen ketjukahviloiden hintaan. Alla olevan kuvan kattaus maksoi alle 2o euroa ja kahvia riitti enemmän kuin jaksoin yksin juoda. Ja tyttären valitsema iso lasillinen raparperimehua on tietenkin itse tehtyä.

Tarjotin kannettiin pöytään ja herkuttelu voi alkaa.

Olemme tyttäreni kanssa ihan selvästi museoihmisiä ja miksei kahvilaihmisiäkin. Suosittelen ilman muuta tätäkin kohdetta kaikille ja jos ei nyt museot ja historia kiinnosta, niin kannattaa ainakin kokeilla historian havinaa kahvikupposen äärellä. 🙂

Nyt on hyvä lähteä kohti rautatieasemaa ja kotia, mutta emme malttaneet olla poikkeamatta kauppahallin kautta.

Kiitos Turku! Upea kaupunki ja niin paljon jäi vielä käymättä ja kokematta. Ehkä eniten harmittaa Kakolanmäen paljon puhuttu Funikulaari, jota emme ehtineet testaamaan. Ja edulliset jokiveneristeilyt… ja luetteloa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

Hetki Kajaanissa

Teimme eräänä torstaina pikavisiitin Kajaaniin kun olimme jälleen kerran menossa Manamansaloon viikonlopun viettoon. Hetken päähänpistosta päätimme ajaa Kajaaniin syömään.

  • Päivällinen autossa

Haimme pizzat ja hampurilaiset kunkin mieltymyksen mukaan ja ajoimme syömään Kajaanin kirkon viereen. Syödessä katselimme ympärillemme ja päätimme käydä tutustumassa kirkkoon ja toisella puolella katua olevaan Urho Kekkosen ”Suuri aika” -muistomerkkiin.

  • ”Suuri aika”

Kekkosen muistomerkki on paljastettu vuonna 1990 ja se oli siinä mielessä historiallinen paljastus, että se oli ensimmäinen pääkaupungin ulkopuolella oleva presidentin kansallinen muistomerkki. Reilun kahdeksan metrin korkeuteen kohoava pronssisen muistomerkin on suunnitellut Pekka Kauhanen. Itse nimesin sen ennen parempaa tietämystäv”Urho Kekkosen kimurantti elämä”-patsaaksi. 🙂

  • Muistomerkki, poika, kuvaaaja ja hänen puolisonsa.

  • Kekkospilvi peukuttaa muistomerkin yllä. 🙂

Kajaanin kirkossa vierailimme kirkkopihalla ja sisällä. Kirkossa saimme kuunnella pätkiä häämusiikista, kun joku tuleva hääpari oli kanttorin kanssa sopimassa suuren päivänsä musiikista.

  • Kirkkopihan muistomerkkejä

  • Sankarihautausmaa

Kajaanin nykyinen kirkko on valmistunut 1896 ja sen on suunnitellut Jacob Ahrenberg. Kirkko sijaitsee ihan keskustan tuntumassa ja samalla paikalla ovat olleet aiemmat Kajaanin kirkot jo vuodesta 1656.

  • ”Vapahtaja ja Pietari vetten päällä”
    Alttaritaulun on maalannut 1925 kajaanilainen Toivo Tuhkanen.

Jos kirkko ja kirkkopihan sankarivainajien muistomerkit tekivät vaikutuksen 4-vuotiaaseen poikaamme, niin kaksin kerroin mielenkiintoisampaa oli Kajaanin linnanrauniot, vaikka valitettavasti rauniot ovat tällä hetkellä kunnostuksen alla ja näime seinien sisäpuolelle vain raunioiden yli kulkevalta sillalta. Linnapihalla kävimme kiertelemässä linnaraunioiden ulkopuolella.

  • Pekka Heikkisen kahvila ja konditoria on ollut toiminnassa vuodesta 1913.
  • – Sydän!
    Räsymattoja kahvilan pihalla.

Kajaanin linnaa on alettu rakentaa yhtäaikaa Oulun linnan kanssa vuonna 1604 ja Kajaanissa rakentaminen jatkui aina vuoteen 1620 saakka. Käyttöön linna otettiin jo aiemmin rakennustöiden ollessa vielä käynnissä.

  • Jykevää kiviseinää linnanraunioilla.

  • Raunioiden juurella

  • Usean aikakauden rakennelmia sulassa sovussa.

Linnan kuuluisin vanki lienee ollut ruotsalainen Uppsalan oikeustieteen professori Johannes Messenius, joka tuomittiin vankeuteen mm. maanpetturuudesta vuosiksi 1616-1635. Vankilasta vapauduttaan Messenius odotteli Oulussa pääsyä kotimaahansa, muttei koskaan enää palannut kotimaahansa Ruotsiin, vaan kuoli Oulussa 1636.

  • Pieni talo vastarannalla on ollut jääkäreiden ja aktivistien majapaikka vuosina 1915-1917.

Linnan lopullinen kohtalo sinetöitiin veäläisten räjäytettyä linnan vuonna 1716, vaikka myöhempinä vuosina linnaa yritettiinkin kunnostaa, joskin tuloksetta. Venäläisten räjäytyksen jäljilltä linnaa alettiin kaivamaan esiin vasta vuonna 1937 ihan todenteolla ja siitä eteenpäin raunioita on huollettu ja korjattu. Lähteeenä tähän lyhyeen historiaan olen käyttänyt Luontoon.fi -sivustoa ja sieltä löytyy paljon lisää luettavaa.

  • Itsenäisen Suomen puolesta

Kajaanin keskustan puistoissa ja jokisuistossa kiertelee upea Renforsin lenkki, joka on pisimmillään yli yhdeksän kilometriä. En tiedä meidän kulkemaamme matkaa, sillä pääkohteemme oli tuo edellä mainittu linnanrauniot, mutta matkalla saimme ihastella kauniita ja hyvinhoidettuja puistoalueita, jokimaisemaa, voimalaitoksia ja erilaisia muistomerkkejä olympiavoittajasta, sota-ajoilta jne.

  • Kainuun voima

  • Maisemia Kynskin sillalta

  • Puistopuro
    Puiston erikoisuutena olivat useat puutarhakeinut.

  • Heikki Savolainen on ollut yksi Suomen menestyneimmistä telinevoimistelijoista. Yhdeksän olympiamitalia yhdelle miehelle on kova saavutus.

  • Rantapuiston leikkipaikka

  • Viimeisen Renforsin lenkillä vastaan tuli Eino Leino.

Illaksi ajelimme Manamansaloon katselemaan tuttuakin tutumpaa kaunista auringonlaskua.