Suppailua Iijoella

Iin sillat

Tyttäriemme yksi haaveista on ollut päästä tänä kesänä kokeilemaan sup-lautailua. Sunnuntaina päätimme lähteä Iin silloille, joka on Pohjois-Pohjanmaalla Iissä oleva pieni leirintäalue.

Leirintäaluee sijaitsee nelostien välittömässä läheisyydessä Iin keskustan ja vanhan Iin eli Iin Haminan tuntumassa ja Iijoen rannalla. Leirintäalueeseen kuuluu myös pieni saari, johon voi matkaajat pystyttää leirinsä.

Kesän aikana törmäsin somessa Iin siltojen mainontaan ja heidän hinnastoonsa, joka on todella edullinen ja sai meidän perheen lähtemään Iihin päiväretkelle. Vuokrahinta ladoille on 5 euroa tunti, joten raskii suppailla vähän kauemminkin. Samoten vuokrattavissa on edullisesti fatbiket.

Suppailupaikka on pieni ja melko virtaamoton joen kohta, jossa on hyvä harjoitella ensikertalaisten. Miinus puoli harjoittelulle on se, että lähtö tapahtuu laiturilta, jonka vieressä on noin metri vettä. Helpon näköisesti kumminkin tyttäret pääsivät polvilleen laudan kyytin.

Kovin kauas tytöt eivät halunnet mennä suppaillen, vaikka pikkumatkan päästä olisi auennut yläjuoksulla avarammat maisemat, kun olisi ohittanut saaren ja alittanut kaksi joen ylikulkevaa siltaa.

Laituripaikalla sai olla täysin rauhassa suppailemassa, ketään muita ihmisiä ei ollut läsnä. Ainoat jotka näkivät paikalle olivat nelostiellä ohi ajelevat autoilijat ja yhtä korkealta paikan ylitti pyörätie.

Sen verran itsekin tutisevin jaloin testailin sup-lautaa, että selkävaivaisen kannattaakin kokeilla lajia vain pienissä erissä, tuntui nimittäin aika rankasti selässä. Toko voisihan se olla rennonpaa harjoittelua, jos ei olisi yllä ainoat mukana olevat kuivat vaatteet. 🙂

Leirintäalue itsessään on kokemut vuosien varrella melkoisen muodonmuutoksen mm. vessat ja suihkut on uudistettu kokonaan muutama vuosi sitten. Karavaanareille ja telttailijoille on tarjolla siistin näköinen nurmikenttä majoittumiseen.

Lueskelin ennakkoon, että leirintäalueella on erikoinen venesauna vuokrattavissa, joten pakkasimme varalta myös saunakamppeet mukaan, mutta kolmen tunnin suppailun jälkeen ei ollut enää oikein innoikkaita saunojia vaan ennemminkin hyvin nälkäistä porukkaa.

Nelos-Grilli

Iissä on muutamia ruokapaikkoja mm. pari pizzapaikkaa ja grilliä, mutta kuuluisin taitaa olla Nelos-Grilli, josta saa valtavia hampurilaisannoksia jokaiseen makuun. Tästäkin paikasta on usein puhuttu, että pitäis käydä, mutta silti on aina vaan tyylikkäästi pyyhkäisty ohi.

Nelos-Grilli valmistaa hampurilaisiin pihvit itse, samoin majoneesit sekoitellaan omalla reseptillä ja sämpylät tulevat lähileipomosta. Sisutus on todella mielenkiintoinen, sisätiloissa on amerikkalainen sisustus 50-luvun värein ja tyylein.

Ulkona katetulla pihalla voi kesäaikaan syömisen lisäksi ihastella mitä erilaisempia sisustuksen ihmeitä ja löytyypä sieltä lapsille leikkinurkkauskin.

Mielenkiintoinen ulkoilupäivä oli uuden lajin ja ruokapaikan suhteen. Tulevia reissuja ei ole kauheasti suunniteltu, koska tytöillä koulut ovat alkamassa. Toki vaunu on vielä pihassa viittä vaille valmiina lähtöön. Nähtäväksi siis jää! 🙂

Maalaiselämyksiä Tyrnävällä

Tyttäremme on parin vuoden tauon jälkeen koko kesän halunnut hevosen selkään, mutta reissatessa se on aina siirtynyt ja siirtynyt. Toki matkan varrellakin on katseltu mahdollisuuksia esim. issikkavaelluksille. Tosin kulun päällä on saanut huomata, että Oulun seudulla on runsaasti tarjontaa talleista moniin muihin isoihin paikkoihin verrattuna, mutta Oulussa myöskin on aika vaikea mahtua tunneille mukaan.

Olin kuullut kehuja muilta ja ihastellut facebookissa tyrnäväläisen Kirstinän tilan sivustoja ja lopulta varasin täältä tyttärelleni ratsastustunnin. Lisäksi mukaan lähti lastemme serkkutyttö, joten tunnilla oli mukana vain yksi tuntematon ratsastaja, sillä tunneille mahtuu kerrallaan kolme ratsastajaa.

Ajattelin ensin, että mitenhän sitä itse viihtyy 90 minuuttia tyttöjä odotellessa, mutta hyvin, sillä ympärillä riittää toimintaa koko rahan edestä. 🙂

Kirstinän tila on peltojen keskellä, täydellisesti maaseudun rauhassa. Pihapiiri on vanha maalaistalo navettoineen, jossa eläimet saavat juoksennella vapaana ympäri pihamaata. Meiltä Oulusta matkaa kertyy Tyrnävän Peräojantielle vain 28 km.

Hevosia ja poneja tallista löytyy yhteensä yli kymmenen. Pihamaalla kirmaa pari lammasta, joita välistä innostuu ajattamaa perheen labradorinnoutaja Iita. Lisäksi joukon jatkona kotkotellen kipittää muutamia kanoja ja pari upean värikästä kukkoa, jotka ilmeisesti yrittävät hetkittäin selvitellä siipiveikkojen herruutta. Hieman poikaamme arveluttivat pari tauotonta kaakattajaa, mustavalkoiset ankat. Tosin siivekkäät eläjät taitavat loppupelisstä pelätä enemmän meitä kuin me niitä

Tallissa asustaa kaksi pupua ja tallin ylisiltä kaikkea tohinaa vartioi Olli-kissa, vaikka välistä näytti vartiointi menevän nautiskelun puolelle ja uni voitti.

Varmaan voitte jo arvata, ettei kaupunkilaisten aika tullut kaikkea tätä tohinaa katsellessa pitkäksi, vaan aika vierähti hyvinkin nopeasti. Tunnelma tilalla on rento, iloinen ja ystävällinen eli kaikin puolin viihtyisä.

Pikku-ukkelin (3v.) tuomio paikasta oli, että voin lähteä sinne uudestaan sitten kun kanat ja koira on myyty. 🙂 Kotona mieli oli muuttuut jo sen verran, että enää hänen mielestään tarvisi myydä vain kanat. Ja jos isoin sisko lähtee mukaan, niin kaikkia eläimet saavat olla tilalla.

Ratsastajatyttösten mielestä tallilla kaikki oli ihan parasta! Ja autossa matkalla kotiin sain kuulla melko monta kertaa saman kysymyksen: – Äiti, milloin mennään uudestaan???

Ookko nää hevostellu

Hieman laahaa jutut jäljessä, mutta viikko sitten oli Oulussa Äimäraution raviradalla Ookko nää hevostellu -tapahtuma. Se on hevosista ja erilaisista hevosiin liittyivstä harrastuksista kiinnostuneille järjestettävä tapahtuma.

Pääjärjestäjä tapahtumassa tiettävästi on Kaleva, mutta mukana on monia muitakin tahoja, kuten Oulun OP, Kultajousi, Lakupiste, SRL Pohjois-Suomi jne.

Tapahtuma olisi alkanut aamulla kymmeneltä, mutta me otettiin rento lähtö tapahtumaan ja olimme paikalla vasta puolen päivän maissa. Varsinaiset näytökset, kuten katrilli, vikellys ja etseratsastus olivat jo ohi, mutta tärkeintä lapsille olikin päästä silittelemään ja harjaamaan heppoja ja mahdollisesti päästä käymään hepan selässä.

Pikku-ukko kyllä kävi istumassa pienehkän ponin selässä, mutta alahuuli alkoi väpättämään hänellä siihen malliin, etten ehtinyt edes kuvaa ottaa todisteeksi. Hänelle riitti ratsastus leikkihepojen kyydissä. Tytär onneksi pääsi kierroksen ison hevosen selässä.

Tapahtumassa oli mahdollista askarrella itselle keppihevonen ja sen jälkeen vaikka testata omaa uutta pollea keppariradalla. Lisäksi tapahtumasta löytyi ratsastustarvikkeiden kirppispöytiä ja erilaisia näytöksiä esim. kengitys.

Tapahtuma oli maksuton lukuunottamatta kahvila ja ravintola palveluita. Tapahtuma päättyi iltapäivällä poniraveihin, jonka jälkeen meno jatkui lauantairavejen merkeissä. Myös raveihin sai jäädä tutustumaan ilmaiseksi, jos oli jo paikalla.

Katsoimme raveja pari kierrosta, kun kerran paikan päällä olimme, mutta eipä meillä riittänyt kovin kauan mielenkiintoa toljottaa radalla kehää kiertävää hevosia.

Tapahtuma on järjestetty useamman vuoden ajan ja toivottavasti jatkoa on luvassa. Kannattaa ehdottomasti käydä tässä tapahtumassa jos perheistänne löytyy innokkaita heppatyttöjä ja -poikia.

Asuntovaunustamme löytyi keulasta hieman kosteutta ja mies otti vaunun käsittelyyn, joten taitaa olla seuraava vaunureissu vasta ensi kesänä luvassa. Nyt täytyy keksiä muunlaisia kuvausreissuja.

Leppoisaa syksyä teille sinne jonnekin! 🙂