HugoPark Aulangolla

Lomallamme viimeisenä turistikohteena oli Aulangon seikkailupuisto HugoPark. Tätä kohdetta oli odotettu pitkään ja hartaasti, sillä kuopuksemme on tämän paikan kaima ja hän oli kuullut jostain HugoParkista. Vähällä oli jäädä käymättä tämä paikka, mutta viime hetkellä saimme vielä senkin mahdutettua mukaan suunnitelmiin.

Suomesta löytyy vain reilu 20 seikkailupuistoa, joista tämä sijaitsee Hämeenlinnan Aulangolla. HugoParkissa on huomioitu seikkailijat alkaen pienimmistä 2-3 vuotiaista ja huimimmat paikat ovat 20 metrin korkeudessa.

Lipun hintaan sisältyvät valjaat, kypärät ja huippuhyvä aloitusopastus. Pakolliset kiipeilyyn soveltuvat käsineet voi ottaa mukaan omat tai ostaa lipunmyynnistä neljän euron lisähintaan. Jatkokäytössä HugonParkin logolla varustetut käsineet soveltuvat hyvin puutarhatöihin ja meilläkin poika oli innoissaan omalla nimellä varustetuista sormikkaista.

Opas neuvoi turvavälineiden käytön ensimmäisen radan alussa ja siitä oli helppo jatkaa matalalla oleva harjoitusrata turvallisesti loppuun. Meillä 5-vuotias poika uskalsi menna eka radan lisäksi kakkosen ja vähän matkaa kolmosta, mutta varovaisena lapsena seikkailu loppui siihen ja piti palata kesken radan takaisin.

Mieheni ja 13-vuotias kävivät yhdessä kolmosen, nelosen ja vitosen, jotka ovat 4-1o metrin korkeudessa. Sen enempää emme ehtineet olemaan, mutta jäipähän seikkailtavaa ensi kertaankin.

Itse en ollut kiipeilemässä seikkailupuistossa, vaan ensin kuvasin kiipeilijöitä ja sen jälkeen lähdin tutustumaan puistoon näkyvään graniittikiviseen rauniolinnakkeeseen.

Aulangon puistoalueella sijaitsevat historialliset rakennukset ja muut rakennelmat -on rakennuttanut upporikas poikamieseversti Hugo Standertskjöld (1844-1931). Eversti rakennuti alueelle jopa 160 erillistä rakennusta, keskieurooppalaistyylisiä puistojaja puutarhoja, tekojärviä jne.

Valitettavasti iso kartanorakennus on tuhoutunut tulipalossa 1928, mutta onneksi muuta Standertskjöldin kädenälkeä on jäänyt jälkipolville ihasteltavaksi. Ihastuttava kavaljeerirakanuus, (rakennettu 1890) joka toimi nyt Kesäkahvila Kavaljeerina.

Koko ikänsä poikamiehenä viihtynyt Hugo Standertskjöld myi tilansa edullisesti Hämeenlinnan kaupungille yleishyödylliseen käyttöön.

Tällä erää viimeinen postaus tältä reissulta. Uusia on suunniteltu, mutta kaikki on epävarmaa. Ainakin olemme kaikki takaisin terveiden kirjoissa. 🙂

Lammin keskiaikanen kirkko

Nykytiedon mukaan Lammin keskiaikainen kirkko on rakennettu vuosien 1490-1510 välillä. Kirkko on omistettu Aleksandrian Pyhälle Katariinalle. Tästä linkistä voit lukea Pyhän Katariinan mielenkiintoisen, julman ja kiistellynkin kertomuksen.

Kirkko oli aiemmin puurankenteinen, kunnes paloi Suomen sisällissodan aikana huhtikuussa 1918 ja jäljelle jäi vain kirkon kiviseinät.

Kirkon jälleenrakentamisen on suunnitellut arkkitehti Usko Nyström ja seinä- ja kattomaalaukset Bruno Tuukkanen. Kirkon korjaus on valmistunut 1920.

Lammin kirkko on korjattu perusteellisesti 2001-2002. Korjaustyön suunnitteli arkkitehti Virpi Tervonen.

Loman aikana oli tarkoitus tavata enemmänkin eteläisen Suomen sukulaisia, mutta Lammi jäi ainoaksi lajiaan aiemmissa postauksissa kerrottujen syiden takia.

Teimme kiertoajelun kauniin Ormajärven ympäri. Untulan uimarannalla kävimme moikkaamassa kuvanveistäjä Raimo Hossin sunnittelemaa ja toteuttamaa Ormanneito-veistosta.

Tampereen tuomiokirkko

Juhannusviikonlopun sunnuntaina oli aika heittää hyvästit vanhimmalle tyttärellemme Tampereen rautatieasemalla. Hieman meillä tuli kiire, joten aikaa hypätä junaan oli vain muutama minuutti ja samalla olimme oman kiireen keskellä onnellisen tietämättömiä VR:n junaliikenteen kaaoksesta.

Tampereen aseman tiloissa oli ollut noin 2000 matkustajaa kolmen aikaan odottomassa kotiin pääsyä, mutta me juoksimme parkkipaiklata suoraan junalle. Ihmettelimme vain, miksi aseman seutu on täynnä busseja.

Tyttären päästyä matkaan ajelimme hetken katsellen Tampereen kaupungin maisemia ja nauttien auton ilmastoinnin raikkaudesta. Päätimme ettei päivän ohjelmaan kuulu mitään kovin erikoista, sillä edellisen päivän rankkuus ja jatkuvat helteet eivät innostaneet jatkamaan täysillä eteenpäin paahtamista.

Ajelulla vastaan tuli upea Tampereen hiippakunnan kansallisromanttinen tuomiokirkko. Kirkko on rakennettu 1902-1907 Lars Sonckin piirustusten pohjalta. Kirkon taiteellisesta puolesta on vastannut Hugo Simberg ja Magnus Enckell.

Olemme lähes joka kesä vierailleet vähintään yhdessä kirkossa, jossa emme ole aiemmin käyneet. Tänä kesänä niitä on jo kaksi eli toinenkin esittely luvassa Lammilta. Kaiken koetun hälinän ja kulkemisen jälkeen kirkot ovat hyviä paikkoja hetkeksi rauhoittua ihastelemaan arkkitehtuuria, historiaa ja kuumina kesäpäivinä useimmiten niissä on myös viileää.

Vankila ja militariaa

Vankila

Hämeen linnasta marssimme suoraan Vankilan portista sisälle. Nämä kaksi kohdetta sijaitsevat ihan vierekkäin, joten oli luonnollista jatkaa museoiden koluamista.

Entisen Hämeenlinnan lääninvankilan nimi on nykyisin lyhyesti ja ytimekkäästi Vankila. Vankila on valmistunut vuonna 1871 Suomen ensimmäiseksi sellivankilaksi. Virallisena vankilana toiminta loppui 1993, jonka jälkeen vuonna 1997 Hämeenlinna kaupunki alkoi ylläpitämään vankilamuseota. Kansallismuseon yleisökohteena museotoiminta alkoi 2019 jolloin nimeksi muutettiin Vankila.

Paikka on erittäin mielenkiintoinen vaikka kovin karu olemukseltaan. Vankilassa eletty elämä kirjoituksineen ja piirroksineen kiinnittää huomion seinillä. Hajuherkälle eletty elämä tarttuu kovalla otteella myös sieraimiini ja pinttyneestä tupakan ja jonkin muun määrittelemättömän hajun yhdistelmästä en pääse eroon koko kierroksen aikana. Siitäkin huolimatta suosittelen. 🙂

Enpä ole muissa vanhoissa tai uusissa vankiloissa vieraillut, mutta tuolla ainakin elämä on ollut kovin karua ja ahdasta. Jos ei muuta, niin tämä vahvistaa käsitystäni pysyä edelleenkin vankiloista pois, korkeintaan museo sellaisissa kannattaa vierailla.

Vankilan ensimmäisessä kerroksessa sijaitsee galleriakäytävä, jossa voi nähdä mm. sellejä eria aikakausilta, vankilassa tehdyn ruumisarkun ja tutustua hallinnollisiin huoneisiin.

Toisessa kerroksessa voi nähdä terveydenhuoltohenkilökunnan huoneita ja Vankilan vaihtuvat näyttelyt sijaitsevat täällä.

Pohjakerroksessa eli maakerrassa on tilat joihon vangit ovat saapuneet ensimmäisenä vankilaan joutuessaan. Tämä on mielestäni mielenkiintoisin paikka, sillä täällä löytyvät mm. eristyssellit, pelkääjänselli ja sauna. Maakertaan suositeltiin tutustumaan viimeiseksi, sillä sieltä on suora yhteys ulkomaailmaan, kun olet tutustunut kaikkiin muihin kerroksiin.

Militariamuseo

Militariamuseon jätimme viimeiseksi. Tämäkin kohde on ihan muiden paikkojen lähettyvillä ja olisi ollut käveltävän matkan päässä, mutta päivä oli ihan hirvittävän kuuma, +30 astetta, niin päätimme kiertää autolla lähemmäksi. Viilennystä, juotavaa ja lepoa jaloille ja selälle.

Täytyy kyllä heti alkuun sanoa, että oman romun selän vuoksi, tämä kohde jäi todella vaillinaiseksi. Löysin isosta viileästä tilasta mukavan paikan istuskella ja muut enemmän asiasta kiinnostuneet saivat tarkastella menneiden aikojen asearsenaalia ja kunniamerkkejä yms. tarkemmin.

Paikka on Hämeenlinnan Linnankasarmi ja siellä on Suomen laajimpia sota- ja sotahistoriallista esineistöä, aseita, kunniamerkkejä, ajoneuvoja jne. Perusnäyttely keskittyy Puolustuvoimien historiaan, sotilaselämään, tykistö-, pioneeri- ja viestiaselajien kehitykseen.

Hetken mietin jo, että jätänkö tämän Militariamuseon osuudeen kokonaan postaamatta, mutta antaapa näiden kuvien olla täällä vaikka paljon mulla ei olekaan kerrottavaa aiheesta. Jääpähän enemmen nähtävää ja koettavaa itsekullekin, joka haluaa museossa vierailla.

Illalla palatessamme leiripaikkaamme, poikkesimme vielä Parolan panssarimuseon pihalla. Paikka oli juuri menossa kiinni klo 18.00, joten tämä samaan teemaan passaava kohde jää jollekin muulle reissulle.

Keskiaikainen Hämeen linna

Jostain syystä Hämeenlinna kaupunkina on jäänyt aina reissuillamme ohikulkukaupungiksi ja sitä myöten myös Hämeen upea keskiaikainen linna. Tämän kesän loma oli varta vasten suunniteltu niin, että Hämeenlinna osuu reitille ja siellä tutustutaan useampaan kohteeseeen. Ykköskohteena itse linna, muita mahdollisia paikkoja Vankilamuseo, Militariamuseo, Aulanko, HugoPark jne.

Hämeen linna on arvioitu rakennetuksi jo 1200-luvulla ja ensimmäiset maininnat linnasta löytyy vuodelta 1308. On arveltu, että linna olisi alunperin ollut harmaakivilinna ja laajennusten myötä 1300-1400-luvulla linnan laajennukset on toteutettu siihen aikaan verrattain harvinaisella rakennusmateriaalilla eli tiilellä. Tiilellä on saatu rakennettua hienostuneempia ja koristeellisempia ykistyiskohtia.

Linnan merkitys Suomen historiassa on aikojen saatossa vaihdellut rajojen ja tilanteiden muuttuessa ja historiaan mahtuu niin loiston kuin rappion päiviä. Linnan osia on vuosisatojen varrella tuhoutunut ja uusia osia on rakennettu tilalle silloiseen aikaan sopivalla tyylillä, taidolla ja tarpeella.

Sotilaallinen käyttö linnassa loppui vuonna 1837, jonka jälkeen linna muutettiin vankilaksi ja alueelle rakennettiin ojennuslaitos 1844 ja Suomen ensimmäinen sellivankila 1872. Naisvankila linnasta tuli 1881. Vankilatoiminta alueella loppui 1993 ja vankila-alue suojeltiin kaikkine rakennuksineen.

Hämeen linnassa toteutettiin laajoja entistämistöitä 1956-1988, jolloin purettiin vankilavaiheessa rakennetut puitteet. Linnassa tehdään jatkuvasti kunnostustöitä ja siitä tai jostain muusta syystä johtuen linnassa oli harmittavan monia suljettua ovia ja mielenkiintoisia portaikkoja joihin ei päässyt tutustumaan.

Tästä linkistä löydät suoraan lippujen hinnat. Me ostimme kaikille aluelipun, joka sisältää pääsymaksun linnaan, Vankilamuseoon ja Militariamuseoon. Meille kerrottiin lipunmyynnissä, ettei joka paikassa tarvi käydä samana päivänä, vaan liput ovat voimassa siihen asti, että ne on käytetty.

Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen kokemus ja ainakin meidän jälkikasvun mielestä paikka oli todellakin tutustumisen arvoinen kohde. Matkan haasteista johtuen piti tehdä uudelleen arviointia, että mihin kohteisiin ehdimme tutustua juhannusviikonlopun aikana ja itse linna oli kaikkien ykkössuosikki. Jopa seikkailupuisto HugoPark Aulangolla jäi taka-alalle. (Lapset 18,13 ja 5 v.)

Toijalan satama

Ongelmia matkassa

Pitkään ja hartaasti odotettu kesälomareissu varmistui viime tingassa ja niinpä karavaanarit lähtivät isoin odotuksin varsin amatöörimaisesti Oulusta kohti eteläistä Suomea.

Kaikki tavarat oli pakattu asianmukaisesti vaunuun ja huolehdittu toiminnot autosta ja vaunusta muuten, mutta kaikessa kiireessä ja häslingissä asuntovaunu jäi katsastamatta. Pulkkilassa eli noin 90 km päässä Oulusta kiltit poliisisedät huomauttivat siitä meitä asiallisesti pienen rikesakon kera. Ja kaupan päälle poika sai uudet valot pyöräänsä.

Saimme poliisilta kirjallisen lupalapun ajaa sovittuun kohteeseen juhannusaattoiltaan klo 23.00 mennessä. Vakuuttelimme poliisille, että hyvin ehdimme siihen mennessä. Tosin emme voineet arvata, että tällä reissulla kaikki ei todellakaan mene helpoimman kautta.

Muistaakseni auto-ongelmat alkoivat vasta perjantaina, ohjaustehostin lakkasi toimimasta ennen Jyväskylää ja autohan on melkoinen ohjattava vaunu perässä toimimattomalla tehostimella. Googlettamalla ja tutuille soittelemalla ei asiaan varsinaisesti muuta apua saanut kuin, että autolla voi ajaa.

Jyväskylässä Motonet auttoi meitä sen verran, että ostimme sieltä vikakoodinlukijan ja sillä vikavalot veke ja matka jatkui, kunnes noin tunnin päästä jälleen alkoi piiputus ja vikavalo leimusi punaisena. Toista kertaa ei saatu sillä kertaa nollattua koodeja, joten ajettiin kohteeseen Toijalan satamaan, BestParkin matkaparkkiin. Ja ehdimme ennen poliisin antamaa määräaikaa.

Alkuyöstä kun muut juhlivat juhannusta ja nauttivat keskikesän juhlasta, meillä isäntä tunkkasi autoa ja suihkutteli auton alle kontaktienpuhdistuainetta toivoen ihmettä. No ihmeitä ei pahemmin tapahtunut, mutta matkan varella saimme huomata, että tehostin toimii kuumalla ilmalla 1 h ja 5 min auton kellon mukaan ja yöllä ajaessa moitteettomasti. Otapa noista autoista selvää, mutta ohajustehostin näyttäisi tykkäävän kyttyrää kuumasta tai olisi halunnut meidän pysyvän kotona, koska viimeiset 250 km kotia kohti mennessä ei mitään ongelmia. Ja edelleenkään täällä Oulussa ollessa ei ole ollut ongelmia. 🙂

Jotta matkanteko ei olisi ollut liian helppoa, myös kuskin puolen takajarruapalat kuluivat matkalla loppuun pitäen aivan järkyttävää meteliä. Sekin ongelma on selätetty vaihtamalla uudet palat autoon.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpinä, jonka takia myös matkamme keskeytyi ja palasimme kotia muutaman päivän etuajassa seka peruimme Lapin matkan kummitytön rippujuhliiin, korona iski matkalla. Minä sairastuin ensimmäisenä reilun viikon reissun jälkeen, seuraavana poikamme ja tällä erää viimeisimpänä mieheni. Tauti onneksi vaikuttaa olevan lievänä meillä sairastuneilla ja itse olen jo parantunut.

Tässäpä tuli kerrottua suurimmat ongelmat, pienempiä ei viitsi edes mainita. 🙂 Seuraavissa postauksissa voi keskittyä mukavampiin asioihin joita ehdimme matkan varrella kaikesta huolimatta kokea.

Bestpark Toijala Akaa

Reissuun oli kauhea kiire päästä, joten lähdimme torstaina työläisten päästyä töistä ja päätimme jo lähtiessä, että ajamme vain Viitasaarelle ABC:n matkaparkkiin yöksi. Viitasaaren ABC:n sijainti on yksi kauneimpia Suomessa, Keiteleen Kymöselän rannalla aivan nelostien varrella.

Huonosti nukkuville ihmisille tätä paikkaa ei voi suositella, sillä liikenne on vilkasta niin nelostiellä rekkojen päästellessä ohi kuin huoltoaseman parkkipaikalla mopopoikien ja muiden innokkaiden innostuessa kaasuttelemaan. Meidän perheessä nukkuminen ei ole olngelma.

Jos omistaa S-ryhmän vihreän kortin, yöpyminen sähköpaikalla maksaa 10 euroa yö. Yöllä on vain muutaman tunnin pätkä, jolloin huoltamon palvelut ovat suljettuina.

Illansuussa saavuimme varsinaiseen juhannuksen kohteeseen eli Akaaseen, Toijalan sataman välittömässä läheisyydessä olevaan Bestparkin matkaparkkiin. Paikka oli varattu etukäteen ja eipä siellä montaa vapaata paikkaa enää ollutkaan.

Matkaparkki on aidattu alue, johon portit aukeavat maksamisen jälkeen saadulla koodilla. Alueella ei ole mitään ylimääräistä, mutta sieltä löytyi kaikki tarvittavat palvelut, jopa enemmän kuin osasin odottaa matkaparkin mimeä kantavalta alueelta.

Majoitushintoja oli erilaisia variaatioita sen mukaan tarviiko sähköä ja ilmeisesti sijainniltaan parhaat paikat olivat kalliimpia. Meillä oli varattuna peruspaikka sähkön kanssa ja sille hinta oli 20 euroa yö. Ei erillisiä henkilömaksuja.

Tämä oli ensimmäinen kokemus BestParkin paikoista ja ihan positiivinen kokemus. Toki pieniä miinuksia ilmeisesti juhannuksena yllättäneestä väkimäärästä johtuen vessojen siisteydessä ja paperien riittävyydessä olisi ollut parantamisen varaa. Vähän vahingossa pääsimme antamaan suoraa palautetta omistajalle tms., sillä päädyimme juttelemaan hänen kanssaan muuten vaan. Ainoa mistä emme huomanneet hänelle mainita, puhtaanvedenpiste sijaitsee samassa paikassa kuin kemssan tyhjennys ja osa otti siitä puhdasta vettä ja osa huuhteli kakkapönttöjä.

Suosittelen ainakin tätä aluetta muillekin matkaajille ja itse varmasti jatkossakin hyödynnämme näitä eri puolilla Suomea.

Aidatun alueen ulkopuolella on tarjontaa kioskista, minigolfista, uimarannasta ja vesipuistosta lähtien, muttaa kuvat kertokoot siitä enemmän.

Olimme tällä alueella leiriytymässä perjantaista maanantaihin ja maanantaina aamulla ensimmäisenä oli edessä asuntovaunun katsastus Toijalan autokatsastuksessa ja onneksi sen ainoa ongelma oli katsastamattomuus.

Lähtiessä jatkamaan matkaa ehdimme käydä tutkailemassa Toijalan ABC:n pihalla Höyryveturi ”Ristoa”. Risto Rytin mukaan nimetty veturi on viimeinen Tampereen Lokomolla valmistettu liukulaakeri-Risto.

Seuraavassa postauksessa Hämeen linna.

Tuiranpuiston alppiruusut

Oulun Tuiran kaupunginosassa, parin kilometrin päässä keskustasta, löytyy vanhaa ja uutta aikaa huokuva laaja Tuiranpuisto.

Alueelta löytyy mm. 1900-luvun taitteessa rakennetteja suojeltuja Oulun kunnallissairaalan, hermosairaalan eli mielisairaalan ja synnytyslaitoksen rakennuksia.

Keskellä puistoa, mäntyjen siimeksessä tarjoaa keskikesän kukkaloistoa upeat alppiruusut.

Alueelle on mahdollista päästä esteettömästi kulkemaan lastenvaunujen ja pyörätuolin kanssa. Reitit ovat hyvässä kunnossa, sillä ne on rakennettu 2020.

Uudehko leikkipaikka tarjoaa lapsille erilaisia keinuja ja kiipeilypaikkoja.

Kirjoitin ekaa kertaa blogia kännykällä reissun päällä ja tuntuu, että tuli vähän vaillinainen verrattuna läppärillä kirjoittamiseen. Asetukset on aivan erilaiset ja ne on vähän vielä hakusessa. Jatketaan siis harjoituksia.

Lämmintä kesää ja ihania lomareissuja kaikille!

Kesälaitumelle

OSAOn (Oulun seudun ammattiopisto) Muhoksen yksikön Koivikon opetusmaatila on vuosia järjestänyt Laitumellelasku -tapahtuman ja niin pääsivät lehmät kesälaitumelle tänäkin vuonna.

Olen itse maalaiskaupungin kasvatti ja vaikka kotonani ei ollut lehmiä, maaseutu oli lapsuudessa läsnä aina sekä isäni työn vuoksi, että kavereiden ja sukulaisten navettojen takia.

Lapsuudessani lehmien pääseminen kesälaitumelle oli varma kesän merkki ja ja muutenkin yksi kesän kohokohdista. Tosin muistan lehmien kirmailun olleen joskus jopa pelottavaa ja useamman kerran oltiin kavereiden ja serkkujen kanssa paimentamassa lehmiä takaisin oikeaan paikkaan.

Koivikon tilalla pääsi samalla kurkkaamaan navetan yläkerran isojen ikkunoiden takaa (tyhjään) navettaan, ajamaan traktori-simulaattorilla, maistelemaan Valion tuotteita ja istahtamaan isojen traktoreiden ja puimurin rattiin.

Tänä vuonna on U-vuosi ja kaikki nyt syntyvät vasikat nimetään sen mukaisesti. Unikon ja Ullucon lisäksi pikkuvasikoide nimiä olivat: Ullen, Ursula, Umppari, Uiskahdus, Utu, Ulosotto, Undo, Uppotukki ja Urhokekkonen. 🙂

Siis mikä pikkupojan unelmapäivä! Ja olihan se mielenkiintoista itsellekin, kun nykyisin lehmiä ei pääset näkemään juuri missään.

Huutilampi

Poika sai päiväkodista tehtäväksi käydä kävelyllä ihmettelemässä luontoa ja paperilla oli annettu muutamia luonnosta etsittäviä asioita. Aikomuksenamme oli käydä kodin lähiympäristössä kävelyllä, joka matkan varrella jalostui pyöräretkeksi. Loppujen lopuksi ajoimme autolla muutaman kilometrin päähän Huutilammelle ja siellä kiersimme lyhyen luontopolun lammen ympäri.

Huutilammen suojelualue löytyy Google Mapsista ihan Huutilammen nimellä. Kuusamontieltä Heikinharjua kohti, Johdintie -Timosenkoskentie – Heikinharjuntie – Pitkäsuontie, josta löytyy muutamalle autolle parkkipaikka.

Huutilampi on pieni, lähes umpeen kasvanut suolampi, jossa kerrotaan pesivän Oulun suurin naurulokkiyhdyskunta, mutta emme tavanneet paikalla yhtä ainutta lokkia.

Huutilammella ei enää ole nuotiopaikkaa. Lampea kiertää 1,5 km pituinen luontopolku, joka on paikoitellen aika juurakkoista. Reitin varrella on matala lintulava bongailusta kiinnostuneille.

Ensin tutkitaan mitä lintuja täällä yleensä nähdään.

Matkan varella tuli yllätyksenä, että lammen taakse lintulavalta katsottuna on rakennettu karkeasta murskeesta tiestöä ja useita pistoja kosteikon reunaan asti. Liittyiskö lie Ruskonselkään suunniteltuun uuteen poliisiasemaan ja vankilaan.

Itselle tuli yllätyksenä myös se, että samalla suunnalla liikenne tulee niin lähelle, että puiden lomasta voi kurkistella vaikkapa linja-autoja.

Kevättä ihmettelemässä

Sunnuntaina vietimme todellista ulkoilupäivää. Kävelyä Oulujoen rannalla, vähän pyöräilyä kotinurkilla ja iltasella vielä etupihan viimeisen lumikasan pilkkominen.

Jätimme auton parkkiin Tulliväylän varrella olevalle parkkipaikalle Rautasillan lähelle, josta on monta vaihtoehtoa lähteä kävelemään moneen suuntaan. Tällä kertaa me olimme aikoneet kulkea Oulujoen penkkaa, jonka toisella puolella on autotie ja joki virtaa toisella puolella.

Kevätkuvat keskittyvät päiväkävelyretkelle jokirantaan. Kuvitelmissa oltiin rauhallisissa maisemissa käveleskelemässä, mutta vastarannalla eli Tuiran uimarannalla oli jo alkanut teekkareiden ikivapun vietto. 🙂 Eipä ne meitä häirinnnyt muutoin kuin musiikki pauhasi kovasti.

Oulujoen maisemat ovat kauniita ja niitä kelpaa ihastella vuosi toisensa perään. Paikoitellen oli vielä märkää ja loskaa kulku-urilla, mutta ihan hyvin pärjäsi lenkkareilla.

Aattelin ensin, että poika alkaa reissun jälkeen yskiä katupölyn takia tai muuten ulkoilusta johtuvaa, mutta kyllä hän tuli ihan oikeasti flunssaan, joten seuraavat pitkät ulkoilupäivät saavat taas odottaa hetken.