Yöajelulla

Korona onneton sotki meidän kesälomasuunnitelmat pahan kerran ja loppujen lopuksi kävi niin, että fyysiset oireet olivat lievemmät kuin henkiset. Otti aika koville perua suunnitelma toisensa jälkeen keskellä kauneinta kesää ja sen sijaan nököttää kotona neljän seinän sisällä.

Kaiken kaikkiaan tämä tauti nappasi kaksi viikkoa meidän kesästä, ja päivät matelivat hiljalleen eteenpäin odotellessa kuka sairastuu seuraavaksi ja milloin kenenkin varoaika loppuu ja päästään taas liikenteeseen.

Pelastus näille päiville oli yöaikaan ajellut maisema-ajelut ympäri Oulua ja lähikuntia. Yöaikaan ajelimme sen takia, että myöskin vuorokausirytmi pyörähti pahan kerran sekaisin koronan tullessa perheesemme. Kotiuduimme sairaana reissultamme yöllä kahden aikaan ja siinä meni vielä tovi ennen kuin ehdimme aamuyöstä nukkumaan.

Jäälin monttu

Jäälin monttu, Takumaantie 62, on virallinen uimaranta Oulussa. Uimarannalta löytyy ainakin rantalentopallokenttä, pukukopit ja käymälät. Virallisen uimarannan lisäksi epävirallisia hiekkapohjaisia uimapaikkoja löytyy useamman montun verran.

Oulunsalo – Kempele

Poika kiinnostui kovasti, kun ajelimme koko Oulunsalon lentokentän ympäri autolla ja pysähdyimme katsomaan pienkoneita. Yksi kone kaarteli taivaalla ja pudotteli laskuvarjohyppääjiä kyydistä.

Papinjärven uimarannalla en ole ikinä uinut, mutta kuulemma matalaa hiekkapohjaa riittää. Heinäkuun puolessa välissä järvessä on todettu järvisyyhyä.

Oulun Toppilansaari

Toppilansaaressa on valtavan laajat laiturialueet ja yleensä siellä käydessä porukkaa vähän liikenteessä. Paikalta voi ihastella maisemien ja auringonlaskun lisäksi ohi kulkevia veneitä ja melojiia.

Vihiluoto

Vihiluodosta löytyy asuinalueen ja muutaman yrityksen lisäksi mm. venesatama, uimaranta, luontopolku ja paljon muuta. Tässä linkki, mistä löytyy enemmän tietoa alueesta ja toiminnasta.

Juurussuo

Nämä maisemat ovat meille tuttujakin tutummat, mutta harvoin näin makeissa sumuissa saa tätä tienoota katsella.

Kotona

Tauti meni ohi aikanaan ja ehdimme vielä loman lopuksi käydä muutaman päivän reissun aina Seinäjoella saakka, mutta se on sitten toinen juttu.

Hetki Kajaanissa

Teimme eräänä torstaina pikavisiitin Kajaaniin kun olimme jälleen kerran menossa Manamansaloon viikonlopun viettoon. Hetken päähänpistosta päätimme ajaa Kajaaniin syömään.

Haimme pizzat ja hampurilaiset kunkin mieltymyksen mukaan ja ajoimme syömään Kajaanin kirkon viereen. Syödessä katselimme ympärillemme ja päätimme käydä tutustumassa kirkkoon ja toisella puolella katua olevaan Urho Kekkosen “Suuri aika” -muistomerkkiin.

Kekkosen muistomerkki on paljastettu vuonna 1990 ja se oli siinä mielessä historiallinen paljastus, että se oli ensimmäinen pääkaupungin ulkopuolella oleva presidentin kansallinen muistomerkki. Reilun kahdeksan metrin korkeuteen kohoava pronssisen muistomerkin on suunnitellut Pekka Kauhanen. Itse nimesin sen ennen parempaa tietämystäv”Urho Kekkosen kimurantti elämä”-patsaaksi. 🙂

Kajaanin kirkossa vierailimme kirkkopihalla ja sisällä. Kirkossa saimme kuunnella pätkiä häämusiikista, kun joku tuleva hääpari oli kanttorin kanssa sopimassa suuren päivänsä musiikista.

Kajaanin nykyinen kirkko on valmistunut 1896 ja sen on suunnitellut Jacob Ahrenberg. Kirkko sijaitsee ihan keskustan tuntumassa ja samalla paikalla ovat olleet aiemmat Kajaanin kirkot jo vuodesta 1656.

Jos kirkko ja kirkkopihan sankarivainajien muistomerkit tekivät vaikutuksen 4-vuotiaaseen poikaamme, niin kaksin kerroin mielenkiintoisampaa oli Kajaanin linnanrauniot, vaikka valitettavasti rauniot ovat tällä hetkellä kunnostuksen alla ja näime seinien sisäpuolelle vain raunioiden yli kulkevalta sillalta. Linnapihalla kävimme kiertelemässä linnaraunioiden ulkopuolella.

Kajaanin linnaa on alettu rakentaa yhtäaikaa Oulun linnan kanssa vuonna 1604 ja Kajaanissa rakentaminen jatkui aina vuoteen 1620 saakka. Käyttöön linna otettiin jo aiemmin rakennustöiden ollessa vielä käynnissä.

Linnan kuuluisin vanki lienee ollut ruotsalainen Uppsalan oikeustieteen professori Johannes Messenius, joka tuomittiin vankeuteen mm. maanpetturuudesta vuosiksi 1616-1635. Vankilasta vapauduttaan Messenius odotteli Oulussa pääsyä kotimaahansa, muttei koskaan enää palannut kotimaahansa Ruotsiin, vaan kuoli Oulussa 1636.

Linnan lopullinen kohtalo sinetöitiin veäläisten räjäytettyä linnan vuonna 1716, vaikka myöhempinä vuosina linnaa yritettiinkin kunnostaa, joskin tuloksetta. Venäläisten räjäytyksen jäljilltä linnaa alettiin kaivamaan esiin vasta vuonna 1937 ihan todenteolla ja siitä eteenpäin raunioita on huollettu ja korjattu. Lähteeenä tähän lyhyeen historiaan olen käyttänyt Luontoon.fi -sivustoa ja sieltä löytyy paljon lisää luettavaa.

Kajaanin keskustan puistoissa ja jokisuistossa kiertelee upea Renforsin lenkki, joka on pisimmillään yli yhdeksän kilometriä. En tiedä meidän kulkemaamme matkaa, sillä pääkohteemme oli tuo edellä mainittu linnanrauniot, mutta matkalla saimme ihastella kauniita ja hyvinhoidettuja puistoalueita, jokimaisemaa, voimalaitoksia ja erilaisia muistomerkkejä olympiavoittajasta, sota-ajoilta jne.

Illaksi ajelimme Manamansaloon katselemaan tuttuakin tutumpaa kaunista auringonlaskua.

Juhannuksen maisema-ajelu

Tänä vuonna vietimme Juhannuksen kotona, eikä yhtään hullumpi ratkaisu ollutkaan. Grillailua, vieraita, uintia, grillailua, ajelua, pihapelejä, jouten oloa ja vielä kerran grillailua.

Lauantaina päätimme lähteä myöhään iltapäivällä luontopolulle Muhokselle. Olin joskus lukenut, että siellä on todella kaunis polun pätkä Oulujokivarressa. Polku lähtee Montan leirintäalueelta ja päättyy Leppiniemeen Pyhäkosken voimalaitokselle. Tai oikeastaan siellä kulkee merkattuja reittejä ties kuinka pitkästi, mutta tuo olis ollut meille sopiva matka lasten kanssa eli reilu neljä kilometriä yhteensä.

Idea oli hyvä, sää oli kaunis, mutta vähän matkaa käveltyämme totesimme ettei ajatus kumminkaan ollut hyvä. Meistä kenelläkään ei riittänyt sinni taivaltaa miljoonan pikkuvihulaisen kanssa yhtämatkaa. Kerkesimme kävellä muutaman sadan metrin lenkin ja olimme pakotettuja auton suojaan. Sellainen oli meidän juhannuksen luontopolku. Muutamat kuvat luonnollisesti aina ehtii ottaa. 🙂

Näihin maisemiin täytyy ehdottomasti palata joskus toisella kertaa.

Eväät olivat syömättä, joten ei muutakuin jotain kaunista paikkaa etsimään, joka löytyi Pyhäkosken voimalaitoikselta. Kävimme monessakin paikassa pikaulkoilulla, joka päättyi useimmiten kaikkien autoon syöksyyn.

Pyhäkosken voimalaitos on ylivoimaisesti Oulujoen suurin vesivoimalaitos ja se on valmistunut 1951. Voimalaitoksen ja Leppiniemen työntekijöiden asuinalueen on suunnitellut Aarne Ervi. Voimalaitoksella sijaitsee sähkömuseo, johon voi varata maksuttomia ryhmävierailuja. Alue on todella mielenkiintoinen, voimalaitoksen kauniit maisemat ja asuinalueen erikoiset talot ihastuttavat katselijaa. Asuinalueella ajellessa en viitsinyt pysähdellä kuvaamaan taloja.

Muhokselta lähdimme ajelemaan pikkuhiljaa Oulua kohti, mutta matkassa oli vielä monta mutkaa, pysähdystä, näkemistä ja valokuvattavaa.

Kiekonmajalla lapset kävivät purkamassa avoimessa maastossa energiaansa juoksemalla ja kisailemassa keskenänsä. Hauskaa oli myös käydä vilkuttamssa latukameralle ja katsoa omaa kuvaansa isän kännykältä. Toivottavasti ei ollut kovin monta muuta katsojaa tutkailemassa medän perhekuvaa, koska kuva oli ihan tunnistettavissa. 🙂

Kiekon maja on enää vain paikannimi entisten aikojen muistoksi, sillä itse maja paloi jo aikoja sitten. Täältä löytyy siis kuntoradat kesä- ja talvikäyttöön ja sinne löytää ajamalla Oulusta Vaalantietä kohti Muhosta. Kiekon majan kyltti on tien vasemmalla puolella juuri risteyksen kohdalla.

Nuorenaparina kävimme usein nuotioimassa kavereiden kanssa Sanginjoen Lemmenpolun maisemissa. Sanginjoen tieltä kääntyy oikealle pieni tie, jossa on melko huomaamaton kyltti Lemmenpolulle.

Muistelin, että Lemmenpolun tien varressa olisi kuusi nuotipaikkaa, mutta viidennen jälkeen tie meni sen verran huonoksi, että emme ajaneet eteenpäin tarkistamaan muistikuvia. Yhdellä paikalla oli kalastajia ja toisen paikan nuotio oli vielä lämmin kävijöiden jäljiltä, mutta muuten ympärillä oli rikkumaton luonnonrauha. Osalla paikoista on polttopuita saatavilla.

Hyttyskesä on tällä hetkellä aika armoton, jopa meidän pihalla iltaisin on vaikea olla ulkona, joka yleensä on melko vapaa alue itikoista. Toivottavasti tilanne kehittyisi pian parempaan suuntaan, sillä mieheni loma lähestyy ja tarkoituksenamme olisi lähteä asuntovaunulla lomalle hieman pohjoisemmaksi. 🙂

Hiljainen Ruka

Meille tarjoutui hyvin nopealla aikataululla mahdollisuus lähteä pitkäksi viikonlopuksi Rukalle. Keskiviikkona sisko soitti, että hänellä on loma varattuna ja ei pääse lähtemään, menettekö te huomenna sinne. Hetki mietintää ja soitto miehelle töihin, onnistuuko mitenkään? No onnistui ja torstai-iltana oltiin matkalla kohti Kuusamoa ja Rukaa. Kiitos systeri hienosta lomasta! 🙂

Majoituspaikkamme Kumparehuoneistot sijaitsevat Länsi-Rukan keskustassa Kauppakeskus Kumpareen yhteydessä eli kaikki mahdolliset palvelut ovat käytössä kävelyetäisyydellä, ainakin talvikaudella. Kesäpalveluista en osaa sanoa mitään, mitä ne olisivat normaalisti, mutta nyt olivat kaikki kaupat, ravintolat jne. kiinni. Välistä tuntui kuin olisi kulkenut unohdetussa aavekaupungissa.

Huoneistojen käytävillä kuului välistä ääniä, mutta yhtään kertaa emme tavanneet muita ihmisiä sisätiloissa. Luulisin, ettei montaa porukkaa ollut meidän lisäksi. Huoneistojen äänieristys käytävälle/käytävältä on olematon, joka selvisi meille vasta, kun ensimmäiset ihmiset kulkivat ovemme ohitse jutellen.

Käytössämme oli iso kolmio kahdella makuuhuoneella, tupakeittiöllä, parvella, vaatehuoneella, saunalla, kahdella vessalla ja suihkulla. Tilaa oli siis varsin reippaasti lapsiperheelle ja makuupaikkoja olisi ollut parvella useammallekin. Kuvissa kaikki näyttää aina täydelliseltä, mutta todellisuus ei aina ihan vastaa kuvien kertomaa.

Kohteessa oli todella siistiä sinne mennessämme, varsinkin kun majoitus on sallittu myös eläimille. Isoimmat puutteet olivat uudistetuissa wc- ja pesu-tiloissa, sillä missään ei ollut minkäänlaista laskutilaa tavaroille ja pyyhekoukkuja muutama hassu kahdeksan hengen tiloissa.

Huoneistoihin kuuluu aina valmiiksi pedatut sängyt lukuunottamatta parven sänkyjä ja loppusiivous. Tämän huoneiston parvi onkin niin matala, ettei siellä mahdu kuin ihan pienet lapset kävelemään suorassa, mutta siellä on sängyt neljälle.

Sääennusteet lupasivat viikonlopulle paljon sateita, joten lähdimme sillä asenteella, että nyt levätään oikein kunnolla. Sen vuoksi tuloiltana oli pakko lähteä väsyneenä ajelulle ja kuvaamaan yöauringossa hehkuvia maisemia, jotka olivat niin mykistävän kauniita. Suurin osa maisemakuvista on otettu puolen yön kieppeillä.

Ensimmäisen yön kauneus oli suorastaan mykistävä ja onneksi olen luonteeltani yökukkuja, ettei ollut mitään vaikeuksia valvoa ikkunan ääressä katsomassa alati väriään muuttavaa maisemaa. Vaikea oli uskoa, että seuraavanana päivänä olisi kylmä ja sataisi vettä oikein kunnolla.

Olen jakanut Rukan reissun kolmeen osaan ja toivottavasti huomnenna ennätän kirjoittaa sateisesta ajelusta ja ulkoilusta.

Maakuntamatkailua

Sunnuntaina päätimme, että nyt lähdetään perheen kanssa ajelulle. Se oli kuin juhlapäivä, kaiken kotona olemisen jälkeen. Kahvit termariin, kaapista haalittiin evästä mitä löytyi ja matkan varrelta lähikaupasta ostettiin hieman lisää muonaa. Lähtötohinat oli kuin Kiljusen herrasväellä, niin nousi pikkureissusta riemu pintaan.

Suuntasimme ajelulle kohti Pudasjärveä ilman sen kummenpaa määränpäätä. Loppujen lopuksi ajelusta tuli niin pitkällinen reissu, että päätin jakaa päivän tapahtumat kahteen osaan. Ensimmäinen osa on Oulusta Pudasjärvelle ja toinen osa Yli-Iin kautta kotia. Jälkimmäisestä en vielä kerro sen enempää.

Kertokoot kuvat puolestaan meiän ajelusta. 🙂

“Aina joskus haaveilen pienestä tai suuremmastakin punaisesta, keltaisesta tai hirsisestä mökistä tai talosta maaseudulla, mutta elämä on valintoja täynnä ja vaunuilusta emme halua luopua. Ja loppujen lopuksi yhdestä pihasta huolehtiminen on vähintäänkin riittävää.

Evästelyn jälkeen lähdimme ajelemaan Tannilan kautta kohti Yli-Iitä ja heti kohta käännyttyämme kohti Tannilaa, tien vasemmalla oli ihastuttavaa mäntykangasta ja järvi. Poikkesimme sinne tietämättä mitä vastassa on, näytti kumminkin yleiseltä paikalta. Vastassa oli järvi nimeltä Pudasjärvi, luontopolkuja, lintutorni ja upea uimaranta.

Metsässä vierähti hyvä tovi tutkaillessa ympäristöä. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että ajelumme ei ole ihan muutaman tunnin juttu, vaan meillä menee koko päivä. Loppujen lopuksi ei meinannut päivä riittä seikkailuihin. .)

Uimarannalta löytyy tilava WC invaluiskalla, pukukopit, nuotiopaikka, keinut ja hiekkalaatikko. Ranta näytti hiekkapohjaiselta ja lapsiystävälliseltä, toki uimakauden kokemus puuttuu.

Viimeinen kohde ennen Yli-Iitä oli Pudasjärven ihastuttavan vanhan puukirkon pihamaa, jossa kävin yksin hiippailemassa. Ristin muotoinen kirkko on rakennettu 1781. Vanhat kirkkopihat ovat mielestäni viehättäviä ja rauhallisia paikkoja, joissa on kiva käydä katsomassa ympäristöä ja arkkitehtuuria. Eniten kirkon pihalla huomiota herätti hautausmaan ympärillä kiertävä poikkeuksellinen punainen hirsiaita.

Sää päivän aikana oli kovasti vaihteleva, lämmintä oli koko ajan, mutta päivän oli melko pilvistä. Kirkon pihalla ripsi hieman vettä ja illan Yli-Iissä paistoi aurinko niin kauniisti.

Toivottavasti ehdin huomenna jatkamaan ja sitten mennään oikein kunnolla menneisyyden lumoissa. 🙂