Avainsana: leikkipaikka

Luonnon leikkipuistossa

Edellinen päivä hyvästeltiin maisemia Manamansalon ympäristössä, mutta lauantaina ja sunnuntai aamupäivä vietettiin tiukasti leirintäalueen maisemissa ja metsissä.

  • Syksy väreineen saapui Manamansaloonkin.

Ei voi liikaa mainostaa ja kehua Manamansalon metsiä ja sen polkuja. Joka puolella on avaraa mäntymetsää, pieniä lampareita, huiput polut kuljeskella ja tietenkin upea Oulujärvi.

Kesän aikana on huomannut miten suosittu alue on retkeilijöiden keskuudessa. Kiihkeimpänä loma-aikana leirintäalue oli melko täysi koko ajan ja lisäksi päiväkävijöitäkin oli todella paljon. Syksyä kohden meno hiljeni melko reippaasti, vaikka ihan yksin ei tarvinnut koskaan olla.

  • “Keloporo” on oiva ratsu luonnon leikkipuistossa.

  • Hetki ihmeteltiin piparkakkusientä

Poika olisi aluksi halunnut mennä oikeaan leikkipuistoon, mutta saimme houkuteltua hänet metsään kehumalla luontoa yhdeksi isoksi leikkipuistoksi, että mennään katselemaan minkälaisia leikkipaikkoja sieltä löytyy. Loppukommentti vaunulle palatessa oli, että tää oli ihan paras päivä.

  • “Meiän polut” on poika nämä nimennyt

  • Särkisellä riittää kalastajia ja veneitä voi vuokrata leirintäalueelta.

Teeriniementien varrella kulkee harjumaisema, jota on autolla ajettu mennen tullen, mutta osittain tien vierellä kulkeva polku oli jäänyt kävelemättä. Polut risteilevät melkoista siksakkia tien viereltä jyrkähköä mäkeä ylös alas, vaihtoehtoja riittää missä kohdalla sitten kukin haluaa kulkea.

  • Ylämäkeen kaatunut kelo on oiva paikka harrastaa parkouria.

  • Ja kun nälkä yllättää, on mustikat lähellä.

  • Siisti täytyy aina olla, onneksi käsienpesuvettä riittää.

Sunnuntaiaamuna jostain syystä en saanut nukuttua yhtäpitkään kuin muut, joten päätin lähteä kiertelemään leirintäalueella ja päädyin Teerilammen rantaan. Siellä oli yksi kunnon väripilkku jota kuvata, käkkyräinen pikkuhaapa. Oli muuten tämäkin ysinäinen aamukävely ainutlatuinen tapahtuma. 😉

  • Mäntymetsään eksynyt

Lopuksi vielä pakko laittaa pari kuvaa Oulusta ennen Manamansalon reissua, mienattiin skipata syksy kokonaan ja ruveta suoraan talven viettoon. Onneksi lumet sulivat parissa päivässä ja palasimme takaisin syksyyn. Ja asuntovaunukin oli paljon mukavampi vetää kotiin kuivalla syyskelillä.

  • Koivut vielä lähes vihreinä ja lunta sataa minkä ehtii.

  • Syyslajikkeen omenat saivat maistaa lunta. Puukaan ei meinaa jaksaa kantaa kahta taakkaa.

Kotipihan projekteja

Reissailun puutteessa jatketaan edelleen erikoispostausten merkeissä. Onneksi on kevätkesä ja kotona omalla pihalla riittää hommattavaa.

Meillä lapset ovat useamman vuoden ajan pyydelleet leikkipaikkaa / kiipeilyseinää / majaa ja nyt päätettiin ryhtyä tuumasta toimeen, kun mieheni oli saanut haalittua sopivaa materiaalia erinäisistä paikoista.

Tämä projekti on ollut koko perheen yhteinen, johon toiset on osallistunut enemmän ja toiset vähemmän, jotkut ovat olleet suunnittelijoita ja toiset tekijöitä.

  • Tästä se koko projekti lähti liikkeelle, että lyödään perustukset kunnolla maahan. 🙂
  • Tukeva runko on edellytys turvalliselle kiipeilylle.
  • Pohjan sahaus runkoon ja koivujen ympärille sopivaksi.
  • Hyvin sopii pohja paikoilleen, mutta aika homma se oli sovitella paikoilleen.
  • Testitähystäjä
  • Seinät on maalattu talon kanssa samoilla väreillä.
  • Ulkomaalit soveltuvat myös taiteiluun.
  • Kiipeilyseinää varten kiipeilypalikat maalattiin sopivamman väriseksi.
  • Nyt passaa värit koivun runkoihin.
  • Kattoa tähän ei pitänyt tulla…
  • …mutta niin se vain on siellä! 🙂
  • alakerta
    Alaosassa voi nauttia kesäpäivästä varjossa keinutellen.
  • Isot voivat kiivetä pienimpiä pakoon ylös.
  • Harjoittelua
  • Saa kiivetä ken uskaltaa. Korkeutta seinällä on 240cm.
  • Illan viiletessä piileskelijä tarkenee vielä hteken nautiskella. 🙂
  • Iltavalaistus.
    Nämä aurinkokennoilla toimivat liekehtivät soihdut ( 6 kpl ) on helppo napata leikkeihin mukaan ja antaa mielikuvituksen laukata.

Vielä saattaa pieniä muokkauksia tulla rakennelmaan eli kääpeilykeskukseen, niin kuin mieheni tätä nimittää. Tyttäremme on aikonut maalata alakerran seiniin ja kattoon taidetta ja siellä hänelllä on hieman vapaammat kädet kuin ulkopuolella. Lisäksi yläkertaan olisi ostoslistalla jonkinmoiset istuinpehmusteet, kunhan vaan sopivat jostain löytyy.

Koko projektin valmistumiseen meni noin 2.5 viikkoa aikaa iltaisin mieheni työpäivän jälkeen ja joka päivä ei edes oltu pihalla rakentelemassa. Mielenkiintoinen kevätväkerrys saatin rakennettua ja lapset tykkää leikkipaikastaan.

  • Pittäähä se orvokki olla joka pirtisä.

Huomatkaa mikä valtava muutos luonnossa on tapahtuna tuon projektin aikana. Alussa oli harmaata ja hyytävän kylmää, mutta lopussa koivut vihertää ja olipa meillä välistä jo ihan kesäkelit.