Suppailua Iijoella

Iin sillat

Tyttäriemme yksi haaveista on ollut päästä tänä kesänä kokeilemaan sup-lautailua. Sunnuntaina päätimme lähteä Iin silloille, joka on Pohjois-Pohjanmaalla Iissä oleva pieni leirintäalue.

Leirintäaluee sijaitsee nelostien välittömässä läheisyydessä Iin keskustan ja vanhan Iin eli Iin Haminan tuntumassa ja Iijoen rannalla. Leirintäalueeseen kuuluu myös pieni saari, johon voi matkaajat pystyttää leirinsä.

Kesän aikana törmäsin somessa Iin siltojen mainontaan ja heidän hinnastoonsa, joka on todella edullinen ja sai meidän perheen lähtemään Iihin päiväretkelle. Vuokrahinta ladoille on 5 euroa tunti, joten raskii suppailla vähän kauemminkin. Samoten vuokrattavissa on edullisesti fatbiket.

Suppailupaikka on pieni ja melko virtaamoton joen kohta, jossa on hyvä harjoitella ensikertalaisten. Miinus puoli harjoittelulle on se, että lähtö tapahtuu laiturilta, jonka vieressä on noin metri vettä. Helpon näköisesti kumminkin tyttäret pääsivät polvilleen laudan kyytin.

Kovin kauas tytöt eivät halunnet mennä suppaillen, vaikka pikkumatkan päästä olisi auennut yläjuoksulla avarammat maisemat, kun olisi ohittanut saaren ja alittanut kaksi joen ylikulkevaa siltaa.

Laituripaikalla sai olla täysin rauhassa suppailemassa, ketään muita ihmisiä ei ollut läsnä. Ainoat jotka näkivät paikalle olivat nelostiellä ohi ajelevat autoilijat ja yhtä korkealta paikan ylitti pyörätie.

Sen verran itsekin tutisevin jaloin testailin sup-lautaa, että selkävaivaisen kannattaakin kokeilla lajia vain pienissä erissä, tuntui nimittäin aika rankasti selässä. Toko voisihan se olla rennonpaa harjoittelua, jos ei olisi yllä ainoat mukana olevat kuivat vaatteet. 🙂

Leirintäalue itsessään on kokemut vuosien varrella melkoisen muodonmuutoksen mm. vessat ja suihkut on uudistettu kokonaan muutama vuosi sitten. Karavaanareille ja telttailijoille on tarjolla siistin näköinen nurmikenttä majoittumiseen.

Lueskelin ennakkoon, että leirintäalueella on erikoinen venesauna vuokrattavissa, joten pakkasimme varalta myös saunakamppeet mukaan, mutta kolmen tunnin suppailun jälkeen ei ollut enää oikein innoikkaita saunojia vaan ennemminkin hyvin nälkäistä porukkaa.

Nelos-Grilli

Iissä on muutamia ruokapaikkoja mm. pari pizzapaikkaa ja grilliä, mutta kuuluisin taitaa olla Nelos-Grilli, josta saa valtavia hampurilaisannoksia jokaiseen makuun. Tästäkin paikasta on usein puhuttu, että pitäis käydä, mutta silti on aina vaan tyylikkäästi pyyhkäisty ohi.

Nelos-Grilli valmistaa hampurilaisiin pihvit itse, samoin majoneesit sekoitellaan omalla reseptillä ja sämpylät tulevat lähileipomosta. Sisutus on todella mielenkiintoinen, sisätiloissa on amerikkalainen sisustus 50-luvun värein ja tyylein.

Ulkona katetulla pihalla voi kesäaikaan syömisen lisäksi ihastella mitä erilaisempia sisustuksen ihmeitä ja löytyypä sieltä lapsille leikkinurkkauskin.

Mielenkiintoinen ulkoilupäivä oli uuden lajin ja ruokapaikan suhteen. Tulevia reissuja ei ole kauheasti suunniteltu, koska tytöillä koulut ovat alkamassa. Toki vaunu on vielä pihassa viittä vaille valmiina lähtöön. Nähtäväksi siis jää! 🙂

Manamansalossa nähtyä

Paltamo

Manamansalon lomaviikon aikana ehdimme tutustua hyvin saaren nähtävyyksiin ja vain yhden kerran poistuimme saaresta ja kävimme täydentämässä muonavarostoja Paltamossa.

Manamansalon leirintäalueelta saa muutamia peruselintarvikkeita ja lisäksi vajaan kymmenen kilometrin päässä on toinen leirintäalue, Manamansalon portti, jossa on pieni elintarvikekauppa. Hinnat näissä kaupoissa on sen verran suolaiset, ettei paljon raski ostaa ja kaikkea ei toki saakaan, joten halvemmaksi tulee käydä kerran kunnolla kaupassa Paltamon keskustassa.

Paltamossa kävimme käveleskelemässä kirkkopihalla, mutta valitettavasti kirkon ovi oli tiukasti säpissä, joten jouduimme ihailemaan valkoiseksi rapattua tiilikirkkoa vain ulkoapäin. Kirkon suunnittelija on Ilmari Launis ja se on vihitty käyttöön heti sodan jälkeen 1946.

Kirkko on helppo kohde löytää keskeltä kylää, mutta sen jälkeen ajelimme ympäriinsä katselemassa, että onko täällä mitään nähtävää. Ajellessa osuimme Paltamon vaatetus -liikkeen kohdalle ja pistäydyimme siellä. Olen ihastunut pienten paikkakuntien putiikkeihin, koska ne ovat ihan erilailla persoonallisia kuin isojen kaupunkien kauppakeskukset ja ketjuliikkeet. Suosittelen pistäytymään vastaavanlaisissa kaupoissa ympöri Suomen, tarjonta saattaa yllättää. 🙂

Vaatekauppaa vastapäätä löytyi seuraava tutustumisen arvoinen paikka, Paltamon kotiseutumuseo. Lapset olivat jo selvittäneet ennakkoon asian, että paikka on ilmainen, että voistaisko äiti mennä? Kukapa viitsii kieltäytyä moisesta tarjouksesta kun lapsetkin ovat kiinnostueita historiasta.

Edessämme kohosi jyhkeä, punainen, 1910 rakennettu lainajyvästö, joka on muutettu museoksi. Museosta löytyy kolmesta kerroksesta runsaasti esineistöä menneiltä aikakausilta, mm. talonpoikaiskulttuuria, seurakunnan histroriaa ja kiertokoulun välineistöä. Museo tosin on jo sulkeutunut kesältä 2020.

Vanahaa Gneissiä ja Kiloniemen kalasatama

Rokua Geoparkin alueella on useammassa paikassa nähtävillä 2700-2600 miljoonaa vuotta vanhaa gneissiä. Mielenkiintoinen poimukuvio on syntynyt menneiden aikojen myllerrysten seurauksena, josta tarkemmin voit lukea tästä linkistä. Linkistä löytyy monia muitakin hienoja retkeilykohteita.

Kiloniemen satamassa kävimme ihailemassa veneitä ja kaloja jotka hyppivät laiturin lähellä. Pikkupojalle tämäkin oli suuri elämys, nähdä oikea “kalaperhe” uimassa.

Kiloniemen kalasatamassa on kalastuskaudella kalaa myynnissä, mutta ainakin meidän siellä käydessä kalahallissa oli hyvin hiljaisen näköistä. Facebookista löytyy sivut nimellä Oulujärven kala.

Muistomerkkikirkko

Muistomerkkikirkko on ulkoilmakirkko ja se on rakennettu 1959 eli 400 vuotta aiemmin paikalla olleen vanhan kirkon muistoksi.

Kirkossa järjestetään Jumalanpalveluksia ainakin kesäisin ja istumapaikat löytyvät taivasalta sadalle hengelle. Ulkoilmakirkosta löytyy lähes kaikki, mitä kirkoissa on, urkuja lukuunottamatta. Kellotapuli, alttari, risti, ehtoollispöytä, saarnatuoli ja jopa WC löytyy. Parkkipaikoilta alueelle on esteetön kulku. Tässä linkki mielenkiintoiseen Ylen artikkeliin varastetusta kirkonkellosta.

Lisäksi läsnä on alueen upea luonto mäntyineen, järvineen ja tähän aikaan vuodesta mustikkakankaineen. Peurapolun luontopolku kulkee alueen läpi.

Kassu Halosen taidetalo

Yhden sateisen päivän suunnitelma oli vierailla Kassu Halosen taidetalossa, mutta täälläkin olivat ovet lukossa ja ilmeisesti paikkaan olisi päässyt tutustumaan vain ennakkovarauksesta. Hiippailimme hetken aikaa pihamaalla näkemättä mainostettua taidenäyttelyä ja jatkoimme ajelua.

Vasta blogia kirjoittaessani löysin sivut, mistä löytyi tietoa Taidetalon todellisista aukioloajoista. Eli auki vain varauksesta ryhmille 6-50 henkilöä. Sisäänpääsymaksu taidenäyttelyihin 4 euroa ja alle 12-vuotiaat ja sotainvalidit ilmaiseksi.

Manamansalon saarella on kolme leirintäaluetta, mutta olemme majoittuneet aina samaan paikkaan. Tällä reissulla olemme tutustuneet pikaisesti muihinkin alueisiin. Kävimme ajamassa Kultahiekan alueen päästä päähän ja totesimme, että jonkun oikein helteisin viikonlopun voisi viivähtää tuolla rantalomalla, nimittäin vaunupaikat ovat aivan järven rannalla.

Vielä hetki lomalla

Jatkettuamme lomaa kahdella ylimääräisellä päivällä, vuokrasimme leiriintäalueelta perjantai-illan viimeisen saunavuoron ja pääsimme koko porukalla saunomaan ja uimaan.

Tässä vielä linkit aiempiin postauksiin:

Paluu Manamansaloon 2020

Manamansalossa mieli lepää 2019

Manamansalo -Oulujärven helmi 2018

Leudon tuulen luontopolku

Jollekin luontopolulle oli päästävä koko porukalla ja selailin ahkerasti nettiä Luontoon.fi sivustolta etsiskelin alueen polkuja. Sieltä toki löytyikin monta hyvää vaihtoehtoa, jopa liian monta.

Lopullinen päätös polun valinnasta kumminkin tehtiin Metsäkartanon vastaaonoton tätin suosituksesta. Polku lähti nimittäin Metsäkartanon venerannasta veneellä Härköniemeen, josta alkaa kävelyosuus. Ja luontopolulle lähtijät saivat ilmaiseksi lainaan veneen ja pelastusliivit. Tämä kuuulosti niin mainiolta vaihtoehdolta, että tänne oli lähdettävä.

Soutelumatka oli ehkä 3oo metriä, vähän vaikea arvioida. Veneilyssä kaikista vaikeinta oli rannasta irtautumiset ja rantautumiset, koska matalat hiekkarannat aiheuttivat veneen juuttumisen hiekkapohjaan, mutta niistä selvittiin heittämällä lenkkarit pois ja hyppäämällä veteen. Lapset olisivat halunneet myös hypellä veneestä, mutta olimme ankeita aikuisia ja annoimme heidän säästyä kuivin jaloin. 🙂

Vene jätettiin pelastusliiveineen Härköniemen kärkeen ja heti rannasta alkoi Leudon tuulen luontopolun merkattu reitti. Polku on suurimmaksi osaksi helppokulkuista lukuunottamatta muutamia niemenkärkien kivikkoisia nousuja upeisiin harjumaisemiin.

Luonto on todella kaunista ja kapea harjupolku mutkittelee mäntyjen lomassa. Aluskasvillisuus on pitkälti mustikanvarpua. Mustikkasato ei näyttänyt tääll erityisen runsaalta, mutta mustikat olivat jo kypsiä ja saimme niistä suut makeaksi.

Polun ensimmäinen osuus on noin puoli kilometriä, kunnes saavumme Huutoniemeen ja siellä on seuraava mielenkiintoinen kohde edessä, kapulalossi. Lossi on edellisen kuljan jäljiltä vastarannalla, joten kiinni köysiin ja kiskomaan. Matka ei ole pitkä, mutta rannoista kivikkoinen, joten kuivin jaloin emme selviä tästäkään kohdasta mieheni kanssa. Lapset hyppivät kyytiin ja me kahlaamme alkumatkan kivien seassa vetäen lossiin syvemmille vesille.

Vastarannalla pääsemme maaliin asti kahlaamatta, joten ei muuta kuin matka jatkukoon Keyritynniemessä. Tämän osuuden alkupäässä meitä tulee ainoa polulla tapaamamme ihminen vastaan koiransa kanssa. Lahtelaisen ja Oululaisten kohdatessa olemme molemmat samaa mieltä paikan uskomattomasta kauneudesta.

Hetken mietimme polun haarautuessa lähdemmekö uimarannan vai laavun suuntaan, mutta tässä vaiheessa iltapäivää kaikilla makkaranhimo vie voiton uimarannasta. Laavulle siis tulistelemaan.

Ruokaa odotellessa lapset yrittävät tähystellä järven selälle ja puiden latvuistoihin näkyisikö lintuja tai muita luontokappaleita, mutta turhaan. Itse nautin suunnattomasti tästä paikasta ja luonnonrauhasta, kesäpäivän leudosta tuulen suhinasta ja nuotiotulen rätinästä, mutta tyttäremme on tässä vaiheessa ja lopen kyllätynyt luonnon ihanuuteen, tarkemmin sanottuna paarmojen jatkuvaan pörinään. Jostain syystä kaikki paarmat pörrää hänen ympärillään.

Kaikesta huolimatta jatkamme vielä matkaa eteenpäin syönnin jälkeen, mutta paarmat ovat vieneet lapsistamme kaikki voimat ja uintihalut. Käymme kurkkimassa uimarannalle ohimennen, eikä se kaikista houkuttelevimman näköinen ranta olekaan, joten kiiruhdamme takaisin lossille.

Tässä vaiheessa mieheni lupaa lapsillemme, että hän juoksee hakemaan soutuveneen meidän muiden odotellessa lautalla venekyytiä. On kuuulemma todella hyvä idea. 🙂

Istuskelemme lautalla ja katselemme järvelle kun kalat hyppivät ympärillämme ja tuntuu, että koko ajan kuuluu joka puolelta kunnon loiskahduksia. Kala olis syönnillään, mutta vain kalastusvälineet puuttuvat.

Tämä retkikokemus jää mieleen mistä kenellekin ja toisten mielestä retki oli onnistunut ja toisten mielestä se on ihan syvältä eikä aiota lähteä luontoplulle enää ikinä, paitsi, jos saa jostain koiran mukaan. 😉 Toivottavasti tästä ei jäänyt tyttärellemme kovin pahaa traumaa metsässä liikkumista kohtaan. Hänen retkensä huippuhetkensä oli alkumatkasta, kun hän tähysteli kiikarilla ja huomasi järvellä joutsenparin neljän poikasen kanssa.

Leudon tuulen luontopolun kokonaispituus olisi ollut neljä kilometriä ja me kuljimme siitä luultavasti noin pari kilometriä.

Seuraavassa osassa ollaan vielä Rautavaaran maisemissa, mutta käydään vähän muuallakin kuin Metsäkartanossa.

Kalajärvi – matkailukeskus Peräseinäjoella

Ei itään, eikä pohjoiseen, eikä Oulusta pääse lännemmäksi vaan tällä kertaa suuntasimme Etelä-Pohjanmaalle, Peräseinäjoelle, Kalajarven SF-Caravan -alueelle.

Peräseinäjoen sijainti on hyvä, josta on helppo käydä päiväseltään esim. shoppailemassa Seinäjoen uudessa Ideaparkissa, Tuurin kyläkaupassa, huvitella Miljoonativolissa tai käydä Ähtärin eläinpuistossa. Toki me ei kaikissa näissä käyty, mutta mahdollisuuksia olisi ollut.

Matkailijoille vinkkinä, että olen kuullut Seinäjoen Ideaparkin yhteydessä olevasta Ideacaravanista, jota kannattaa ehdottomasti hyödyntää, jos sillä suunnalla tarvii pikaista yöpymispaikkaa. Uusi, edullinen, sähköt, suihkut ja vessat.

Matkailukeskus sijaitsee Kalajärven tekojärven rannalla, jonka ympärille on rakennettu hulppeat puitteet matkustajille, kalastajille ja uimareille eli toisien sanoen lomailijoille.

Leirintäalueella on noin 3oo vaunupaikkaa ja lisäksi kaksi erillistä invapaikkaa. Vuorokauden hinta alueella on karavaanareille 23 euroa valosähkön kanssa ja muille 32 euroa. Telttamajoitus ei ole mahdollista karavaanareiden alueella, mutta läheisellä aidatulla alueella voivat majoittua telttailijat. Ilmoittautumien ja maksu tapahtuu viereisen ravintolan kassalle. Samasta paikasta voi tiedustella myös alueen mökkimajoitusta.

Kalajärven leirintäalueella on siistit, hyväkuntoiset ja toimivat tilat matkailijoille. Hygieniasta muistuteltiin kovasti täälläkin ja mainostettiin tehostettua siivousta, mutta siivous tapahtui kerran päivässä, aamupäivällä. Noin ison leirintäalueen ollessa kyseessä, siivousta saisi normaaliaikanakin olla useammin kuin kerran päivässä. Leirintäalue oli suurimman osan ajasta melko täynnä.

Leirimaksun hintaan kuuluu yleisillä saunavuoroilla saunominen, veneiden ja pelastusliivien lainaaminen, leikkipuistot rannalla ja majoitusalueella, grillikota polttopuineen ja Vankkurituvasta löytyy erilaisia pelejä. Näyttipä puistossa olevan aamupäivällä “puistotätikin” leikittämässä lapsia.

Tämän kesän hittituotteet eli erilaiset sähköavusteiset potkulaudat yms. näkyvät valitettavasti myös leirintäalueilla. Alueella oli todella paljon lapsia juoksentelemassa vaunujensa ja leikkipuistojen välillä ja siihen sekaan muutama isompi lapsi hurruuttamassa täyttä vauhtia sähkölaudalla muiden seassa ei kuulosta kovin hyvältä idealta. Näihin voisi mielestäni puuttua leirintäalueiden säännöissä. Tämä ei ole pelkästään Kalajärven ongelma, vaan on ollut nähtävissä useimmilla leirintäalueilla tänä kesänä.

Kalajärven muita palveluita on mm. Ravintola Kalajärvi, tenniskentät, lentopallokenttä, puistogolf ja luontopolut.

Kaikkein parasta alueella on kyllä mahtava uimaranta maisemineen. Uimaan pääsee niin rannalta kuin laiturilta ja innokkaimmat voivat uida vähän matkan päähän hyppylaiturille.

Seuraavassa jutussa Tuurissa ja pelipuuhissa…. 🙂

Pikavisiitti luonnonkauniiseen Kuhmoon

Pitkällisen pohtimisen jälkeen päädyimme ajelemaan Suomussalmen kautta Kuhmoon ja matkan varrella kävi niin, että jäi jälkeen monta paikkaa johon täytyy palata ajan kanssa.

Vinkkinä teille matkailijoille, jotka ette kuulu karavaanareihin, jäsenyyden myötä saa todella hyvän leirintäalueoppaan karttoineen. Karttaan on merkitty kaikki Suomen toiminnassa olevat leirintäalueet ja lehdessä lyhyet esittelyt alueista.

Suomussalmella pysähdyimme kahvittelemaan Lounaskahvila-Konditoria Herkkusuussa, joka sijaitsee vitostien varrella Kiantajärven rannalla. Päivä oli lämmin joten nautiskelimme kauniista säästä ja maisemista terassikaffeilla.

Samassa rakennuksessa sijaitsee alueen info, josta kävimme haalimassa esitteitä tulevia reissuja varten. Ja haaveita riittää…. mm. Raatteen tien sotahistoriaan liittyvät maisemat, luontopolut jne. Ja puhumattakaan Hossan luonnosta, johon olemme olleet menossa jo viisi vuotta sitten, mutta vieläkin hurruutimme muihin kohteisiin.

Suomussalmelta ajoimme Kuhmoon ja vakaa aikomuksemme oli yöpyä siellä Kalevala campingissä. Mutta, vaikka paikka oli todella viehättävällä paikalla, valitsimme Kalevala matkaparkin.

Leirintäalueen vaunupaikat sijaitsevat korkealla mäntykankaalla, Lammasjärven rannalla, mutta alue on vasta heräilemässä vuosien tauon jälkeen henkiin ja ilmeisesti matkailijat eivät ole vielä paikkaa löytäneet. Alueella ei ollut yhtään majoittujaa keskellä vilkkainta sesonkia.

Alueen miinuksia olivat varsinaisten vessojen remontti. Tällä hetkellä vessat ja suihkut sijaitsivat ainoastaan uimarannalla todella jyrkkien portaiden alapuolella.

Mielestäni tällä leirintäalueella on tulevaisuus, jos asiat saadaan järjestettyä ja matkailijat löytävät tiensä paikalle. Lähiympäristössä löytyy mahtavat kuntoilumaastot, uimarantoja, frisbee-golfrata, rullasuksirata, Talvisotamuseo ja Luontokeskus Petola.

Kalevala matkaparkki sijaitsee Kalevalan liikuntakeskuksen parkkipaikoilla, josta löytyy kahdeksan sähköpaikkaa. Hinta on 15 euroa yö ja hintaan sisältyy liikuntakeskuksen suihkujen ja WC:n käyttö.

Matkaparkiksi tämä oli loistava, sillä läheskään kaikkiin parkkeihin ei kuulu suihkua. Herkkäunisia ja aikaisin nukkumaan menijöitä saattaa häiritä vieressä olevalta tenniskentältä kuuluvan pallon pompottelu ja huudahtelu, joka jatkui puoleen yöhön saakka. Parkkipaikka on asfalttikenttää, mutta kuvat puuttuu varsinaisesta yöpymispaikasta.

Jotenkin tuntuu tällä reissulla vastuksia riittävän ja seuraava olikin jo ihan nurkan takana. Mieheni alkoi liittämään vaunua sähköön ja yritti irrottaa caravan liitäntäkaapelista adapteria, joka ei irronnut millään. Kaikki keinot käytettiin yhdessä ja yksin ja miehen sormenpääkin ehti haljeta ennen kuin adapteri irtosi. Tiukkuuden syy selvisi sen irrottua eli siitä oli kärähtänyt joku osa. Onneksi se piti irrottaa tässä vaiheessa, ettei sattunut suurempaa vahinkoa tai tulipaloa.

Sen verran meni aikaa tässä rassailussa, että päätimme hakea pitsat paikallisesta Maken pizzeria Kebab-Ravintolasta ja ihan hyvät pitsat saatiin ja nälkä lähti.

Lapset pääsivät vielä pitsan päälle iltauinnille Kuhmon keskustan tuntumassa olevalle Ruukinrannnan uimarannalle, joka on todella mahtava uimapaikka. Oululaisena meinaa käydä kateeksi isojen järvien upeat ja hyvin hoidetut uimarannat. On Oulussakin siistejä rantoja Oulujoen varrella, mutta joki on aina joki ja pikkujärvi on pieni 🙂

Aamupäivällä lähtiessämme kohti uusia seikkailuja, kävimme Kuhmon keskustassa ostamassa uuden adapterin kärähtäneen tilalle ja en voinut vastustaa pientä shoppailuhetkeä ihastuttavan näköisessä kaupassa, Rusasen Kulmassa. Leluja, sisustusta, kosmetiikkaa ja askartelua.

Luvassa oli sadepäiviä, joten tästä kaupasta löytyi lapsille mukavaa tekemistä tylsistymistä vastaan.

Seuraavaa paikkaa arvoimme minne mennä, Rautavaaran Metsäkartano vai Vuokatissa sijaitseva karavaanareiden oma alue Kattivankkuri. Kiertue jatkuu…..

Eläinpuistossa

Meidän pikku-ukkeli on puhunut koko talven, että kesällä lähdetään reissuun ja käydään eläinpuistossa. Hetken jo luulin kevään aikana sen olevan mahdoton haave toteuttaa kuluvan kesän aikana, koska korona. Niin vain päästiin reissailemaan ympäri kaunista Suomenmaata ja niin myös kutsui meitä Ranuan eläinpuiston jääkarhut, hirvet, ahmat, myskihärät, pöllöt ja muut ihmeelliset eläimet.

Ranuan eläinpuisto sijaitsee Ranuan keskustasta Rovaniemen suuntaan muutama kilometri. Samasta pihapiiristä löytyviä palveluita ovat mm. Fazerin myymälä, kahvila, ravintola, lomakylä ja leirintäalue.

Sää oli vaihtelevan lämmin ja oli mahdotonta aavistaa, mitä kannattaisi päällensä laittaa, joten vuoron perään riisuttiin ja puettiin, mutta onneksi yhdet elikot puuttuivat eläinpuistosta eli sääskiä ei ollut juuri nimeksikään.

Alkumatkasta lapsilla vauhti oli hurja ja ensimmäiset eläimet vilkaistiin aika nopealla tahdilla. Saukot ja majavat vain vilistivät silmissä, mutta pöllöjen kohdalla jo vähän himmailtiin ja joudettiin häkkien kohdalta lueskella lajien nimiä.

Koronan vuoksi kaikki eläinten ruokintanäytökset oli kesän ajalta peruttu, todennäköisesti sen takia, etteivät ihmiset pakkaudu yhteen paikkaan. Suurimmaksi osaksi puistossa olikin hyvin väljää, mutta joillakin ihmisillä on ilmeisesti tarve liimautua outojen ihmisten kylkeen kiinni, vaikka itse yrittää nykiä jälkikasvuaan kauemmaksi. 🙂

Melko monta eläinlajia jäi näkemättä eläinten pysytellessä piilossa, mutta karhut olivat aktiivisia ja yksi ruskeakarhu innostui pitämään kylpemisnäytöksiä vierailleen. Valitettavasti karhu oli sen verran kaukana, etten saanut yhtään hyvää kuvaa.

Susilla oli pentuja, joten nekin olivat piilossa jossain kolossa. Pennut olivat saaneet nimeksi Ruska ja Routa.

Loppujen lopuksi puiston parasta antia oli upouusi Lappsetin leikkipuisto, Tiger Park, kierroksen lopussa, sekä ihan tuikitavalliset kotieläimet, kuten lehmä, possut, lampaat ja hevonen.

Ranuan reissu oli tässä ja matkasuunnitelmat olivat pitkään epävarmat, mihin suuntaan haluamme jatkaa. Mutta se on varmaa, että matka jatkuu….

Karavaanarielämän parasta antia on juuri se, että tutkitaan karttaa ja säätietoja vuoronperään ja mennään sinne missä ennusteen mukaan on parhaat ilmat. Meillä on tapana tehdä suunnitelma muutoksia matkan varrella välistä tiuhaankin tahtiin ja joskus on jopa tehty täyskäännös kesken ajon ja päätetty mennä täysin eri suuntaan.

Ranualla matkaparkissa

Tämän vuoden ensimmäinen karavaanarikiertue starttasi pitkän ja hartaan odottelun jälkeen viikko juhannuksen jälkeen. Monien vaiheiden jälkeen asuntovaunu saatiin reissukuntoon ja pääsimme sovittuun kokoontumiseen sukulaisten kanssa.

Vaunumme ongelmat ovat olleet viime kesänä lentoon lähtenyt ikkuna ja muutama halkeama etulaatikossa. Etulaatikon korjaus onnsitui hyvin, joskin aikaa vievästi, mutta ikkunaongelma ei ratkennut muutoin kun itse tekemällä polykarbonaatista uusi ikkuna rikkoutuneen tilalle. Välttämättä tämä ei ole pysyvä ratkaisu, mutta toistaiseksi ainoa mahdollisuus ja se toimii eli pitää tuulen ja tuiskun vaunun ulkopuolella.

Täytyy kyllä antaa isolla risulla sapiskaa maamme karavaanari- ja tarvikeliikkeille asiakaspalvelusta. Melko monessa firmassa on tarjouspyyntölomake tai pyydetään sähköpostilla tarkemmat tiedot tarvittavasta varaosasta kuvien kera, mutta viesteihin ei koskaan vastata. Puhumattakaan puheluiden sujumisesta, kun ei olla maksavalle asiakkaalle valmiita tilaamaan sopivaa ikkunaa. Kuulemma voisi joutua tilaamaan Saksasta as sen. Onneksi Biltema myy tarvikkeita asiakkailleen ja mieheni veisteli vaunuun uuden ikkunan.

Reissumme ensimmäinen määränpää oli Ranuan Kristillisen opiston matkaparkki. Opisto sijaitsee Ranuan keskustan läheisyydessä, josta on opasteet perille. Matkaparkki pitää varata etukäteen ja maksaa opiston verkkkokaupassa ennen alueelle saapumista. Matkaparkin hinta vaihtelee perhekoon ja sähköntarpeen mukaan välillä 20-45 euroa. Halvin hinta on pieni perhe ilman sähköä ja kallein iso perhe sähköpaikalla.

Matkaparkin hintaan kuuluu:

  • WC avoinna ympäri vuorokauden
  • Suihkut klo 9-20
  • Juomavesipiste
  • Kemssan ja harmaaveden tyhjennys
  • Tiskipaikka kylmällä vedellä, tosin tämä tiskauspaikka ei kyllä houkuttanut tiskaamaan, vessan käsienpesupaikan yhteydessä oli järjestetty paikka tälle toiminnolle.

Lisäksi alueelta löytyy ilamaiseksi:

  • Frisbeegolf-rata (kiekkoja mahdollista vuokrata, jos ei ole omia)
  • Lasten ulkoleikkipaikka hiekkaleluineen
  • Ulkopelejä lasten leikkipaikan yhteydessä
  • Keppariesteet kepparifaneille
  • Beach volley- kenttä
  • Uimaranta
  • Nuotiopaikka
  • Luontopolku

Maksullista lisätekemistä:

  • Kajakkeja
  • Rantasauna
  • Kota
  • Golf-kenttä, tarvittaessa välineet voi vuokrata

Alueella on laajasti tilaa parkkeerata mieleiselleen paikalle opiston päärakennuksen ympäristössä. Löytyy nurmikenttää, sorakenttää, järvimaisemaa jne. Lapsilla on runsaasti tilaa leikkiä ja vaikkapa pyöräillä alueen peltoteillä ja muissa maisemissa.

Alueelta ja paikoista on harmittavan vähän kuvia monestakin syystä, ensimmäisenä ne tuhannat itikat, jotka ensimmäisen vuorokauden aikana piinasivat meitä yötä päivää ininällään ja pistoillaan. Eka yönä nukuttiin noin kaksi tuntia ja muu aika läiskittiin käsiä yhteen. Onneksi saatiin seuraavaksi yöksi Raidin Liquid Electric– hyttyskarkotin. Ilman sitä me olisimme painelleet tukkaputkella muille maille, niin kuin osa seurueestamme päättikin tehdä. Toisena syynä se, että meillä oli niin paljon seuraa sukulaisista, joten kuvaaminen ja bloggaaminen pääsi unohtumaan.

Seuraavaksi lyhyt postaus Ranuan eläintarhasta.

Ps. Jos jollakulla on vinkkejä, mistä saa asuntovaunuun ikkunan kohtuulliseen hintaan hyvällä asiakaspalvelulla, laittakaa mulle viestiä facen tain instan kautta. 🙂

Nallikari Beach

Nallikarissa tulee käytyä usein kuvaamassa auringonlaskun aikaan ja miten se voikin olla joka kerta sävyiltään niin erilainen. Harmillista Nallikarin alueessa on se, että se sijaitsee niin lähellä kotia, vain viiden kilometrin päässä kotoa, joten ei sinne viitsi lähteä vaunun kanssa. Hinnastot olen katsonut ja laskin, että meidän perheeltä maksaisi halvimmillaan 46 euroa/vrk eli ei edullisimmasta päästä. Toki alueen sijainti on mitä mainioin.

Nallikarin leirintäalueesta minulla ei siis ole omakohtaisia kokemuksia, mutta paljon olen kuullut siitä hyvää ja se on usein mainittu yhdeksi Suomen parhaimmaksi leirintaalueeksi. Yritin myös etsiä muiden bloggaajien postauksia leirintäalueesta karavaanareiden näkökulmasta, mutta äkkiseltään en löytänyt.

Listaan tähän muutamia paikkoja, mitä lähialueella voi tehdä:

  • Leikkipuistoja
  • Pieni kuntoilupuisto

Varmasti monenlaista muutakin tekemistä löytyy, mitä nyt en hoksaa tässä mainita.