Taas on kulunut luvattoman kauan viimeisimmästä postauksesta, mutta niinhän se on käynyt blogihistorian joka ikinen syksy ja alkutalvi.
Syksy oli poikkeuksellisen raskas kaiken koetun surun keskellä ja oli osasyynä siihen, että eipä tullut edes kuvattua muutamaan kuukauteen juuri mitään. Joulun jälkeen valon määrä on lisääntynyt hitaasti mutta varmasti ja saanut minut jälleen innostumaan hiukan kuvaamisesta.
Kävimme tänään kävelyllä Oulun Nallikarissa merenjäällä. Keliolosuhteet olivat suotuisat, aurinko paistoi ja tuuli ei ollut kovinkaan voimakas. Nallikarissa oli todella paljon muitakin kulkijoita liikenteessä, mutta onhan siellä tilaa olla ja kulkea.
Talven riemua…
…ja lumikylpyjä!
Nallikari ei siis ole mikään pelkkä kesäinen lomailupaikka, vaan ainakin oululaiset tykkäävät viettää siellä kauniita talvipäiviä kävellen, hiihdellen, leijalautaillen, makkaraa paistellen ja muuten vaan retkeillen.
Täällä on tilaa.
Otan sut kiinni!
Lunta on paikoitellen reilusti, mutta jäällä ei tarvinnut tarpoa kovin syvässä lumessa ja lumi on toistaiseksi hyvin höttöä puuterilunta.
Lumileikkejä
ja jumppaa kevyessä pakkassäässä.
Nallikarin maamerkki
Leijalautailija jäällä tai paremminkin hangilla.
Harvemmin pääsee tästä suunnasta kuvaamaan majakkaa.
Nallikarin kylpypikarissa on poreamme. Takana tehdas vai höyry nousee ammeesta? 🙂
Olen mietiskellyt tässä, kun on jäänyt muutama juttu julkaisematta, että pitäiskö tehdä sarja unohtuneet postaukset? Äkkiseltään tulee mieleen ainakin kuvat parin vuoden takaa Linnanmäeltä, siellä kuvasin erityisesti uskomattoman kauniita istutusalueita. Toinen olisi tyttärien toivepostaus Kuusamon syysloman mökkireissulta 2019, jossa tyttäret kävivät mm. issikkavaelluksella.
Kuvia, blogia ja juttuja voi käydä kommentoimassa joko Instassa tai Facessa.
Tyttäriemme yksi haaveista on ollut päästä tänä kesänä kokeilemaan sup-lautailua. Sunnuntaina päätimme lähteä Iin silloille, joka on Pohjois-Pohjanmaalla Iissä oleva pieni leirintäalue.
Vastaanotto
Vessat ja suihkut päärakennuksen takana
Leirintäaluee sijaitsee nelostien välittömässä läheisyydessä Iin keskustan ja vanhan Iin eli Iin Haminan tuntumassa ja Iijoen rannalla. Leirintäalueeseen kuuluu myös pieni saari, johon voi matkaajat pystyttää leirinsä.
Harjoittelua Iijoessa
Kesän aikana törmäsin somessa Iin siltojen mainontaan ja heidän hinnastoonsa, joka on todella edullinen ja sai meidän perheen lähtemään Iihin päiväretkelle. Vuokrahinta ladoille on 5 euroa tunti, joten raskii suppailla vähän kauemminkin. Samoten vuokrattavissa on edullisesti fatbiket.
MItä pienet edellä, sitä isot perässä.
Suppailupaikka on pieni ja melko virtaamoton joen kohta, jossa on hyvä harjoitella ensikertalaisten. Miinus puoli harjoittelulle on se, että lähtö tapahtuu laiturilta, jonka vieressä on noin metri vettä. Helpon näköisesti kumminkin tyttäret pääsivät polvilleen laudan kyytin.
Helppoa hommaa,
mutta sattuuhan sitä praemmillekin.
Kovin kauas tytöt eivät halunnet mennä suppaillen, vaikka pikkumatkan päästä olisi auennut yläjuoksulla avarammat maisemat, kun olisi ohittanut saaren ja alittanut kaksi joen ylikulkevaa siltaa.
Ja hyvä se on testata kelluntaliivien toimivuus.
Kyllä ne pinnalla pittää!
Laituripaikalla sai olla täysin rauhassa suppailemassa, ketään muita ihmisiä ei ollut läsnä. Ainoat jotka näkivät paikalle olivat nelostiellä ohi ajelevat autoilijat ja yhtä korkealta paikan ylitti pyörätie.
Tämä kaveri hyppis ihan miten vaan laudalla. Ja taustalla yksi vesipeto. 🙂
Sen verran itsekin tutisevin jaloin testailin sup-lautaa, että selkävaivaisen kannattaakin kokeilla lajia vain pienissä erissä, tuntui nimittäin aika rankasti selässä. Toko voisihan se olla rennonpaa harjoittelua, jos ei olisi yllä ainoat mukana olevat kuivat vaatteet. 🙂
Upea kiipeilypuu
Leirintäalue itsessään on kokemut vuosien varrella melkoisen muodonmuutoksen mm. vessat ja suihkut on uudistettu kokonaan muutama vuosi sitten. Karavaanareille ja telttailijoille on tarjolla siistin näköinen nurmikenttä majoittumiseen.
Mökkimajoitusta on monenkokoisissa mökeissä.
Leikkipuistossa on perinteisen kiipelytelineen lisäksi dinosaurus.
Lueskelin ennakkoon, että leirintäalueella on erikoinen venesauna vuokrattavissa, joten pakkasimme varalta myös saunakamppeet mukaan, mutta kolmen tunnin suppailun jälkeen ei ollut enää oikein innoikkaita saunojia vaan ennemminkin hyvin nälkäistä porukkaa.
Venesauan ja toinen tavallinen sauna
Kelpais saunoa!
Maisemia
Iin Haminaa
Vastarannalla
Nelos-Grilli
Iissä on muutamia ruokapaikkoja mm. pari pizzapaikkaa ja grilliä, mutta kuuluisin taitaa olla Nelos-Grilli, josta saa valtavia hampurilaisannoksia jokaiseen makuun. Tästäkin paikasta on usein puhuttu, että pitäis käydä, mutta silti on aina vaan tyylikkäästi pyyhkäisty ohi.
Vaalenapunainen grilli nelostien varrella.
Nelos-Grilli valmistaa hampurilaisiin pihvit itse, samoin majoneesit sekoitellaan omalla reseptillä ja sämpylät tulevat lähileipomosta. Sisutus on todella mielenkiintoinen, sisätiloissa on amerikkalainen sisustus 50-luvun värein ja tyylein.
Sisätilat
Katettu terassi
Porokoskenlaskija, ja nälkä lähti.
Ulkona katetulla pihalla voi kesäaikaan syömisen lisäksi ihastella mitä erilaisempia sisustuksen ihmeitä ja löytyypä sieltä lapsille leikkinurkkauskin.
SIsustuselementtejä
Leikkipaikalla
Mielenkiintoinen ulkoilupäivä oli uuden lajin ja ruokapaikan suhteen. Tulevia reissuja ei ole kauheasti suunniteltu, koska tytöillä koulut ovat alkamassa. Toki vaunu on vielä pihassa viittä vaille valmiina lähtöön. Nähtäväksi siis jää! 🙂
Manamansalon lomaviikon aikana ehdimme tutustua hyvin saaren nähtävyyksiin ja vain yhden kerran poistuimme saaresta ja kävimme täydentämässä muonavarostoja Paltamossa.
Paltamon upea valkoiseksi rapattu kirkko
Manamansalon leirintäalueelta saa muutamia peruselintarvikkeita ja lisäksi vajaan kymmenen kilometrin päässä on toinen leirintäalue, Manamansalon portti, jossa on pieni elintarvikekauppa. Hinnat näissä kaupoissa on sen verran suolaiset, ettei paljon raski ostaa ja kaikkea ei toki saakaan, joten halvemmaksi tulee käydä kerran kunnolla kaupassa Paltamon keskustassa.
Iso ja pieni kirkko rinnakkain
Paltamossa kävimme käveleskelemässä kirkkopihalla, mutta valitettavasti kirkon ovi oli tiukasti säpissä, joten jouduimme ihailemaan valkoiseksi rapattua tiilikirkkoa vain ulkoapäin. Kirkon suunnittelija on Ilmari Launis ja se on vihitty käyttöön heti sodan jälkeen 1946.
Paltamon vaatetus kuvattuna kotiseutumuseon avoimesta kolmannen kerroksen ikkunasta.
Kirkko on helppo kohde löytää keskeltä kylää, mutta sen jälkeen ajelimme ympäriinsä katselemassa, että onko täällä mitään nähtävää. Ajellessa osuimme Paltamon vaatetus -liikkeen kohdalle ja pistäydyimme siellä. Olen ihastunut pienten paikkakuntien putiikkeihin, koska ne ovat ihan erilailla persoonallisia kuin isojen kaupunkien kauppakeskukset ja ketjuliikkeet. Suosittelen pistäytymään vastaavanlaisissa kaupoissa ympöri Suomen, tarjonta saattaa yllättää. 🙂
Paltamon kotiseutumuseo
Tervetuloa museoon!
Vaatekauppaa vastapäätä löytyi seuraava tutustumisen arvoinen paikka, Paltamon kotiseutumuseo. Lapset olivat jo selvittäneet ennakkoon asian, että paikka on ilmainen, että voistaisko äiti mennä? Kukapa viitsii kieltäytyä moisesta tarjouksesta kun lapsetkin ovat kiinnostueita historiasta.
Museotonttu
Metsästykseen liittyvää esineistöä ja eläimiä.
Aika pelottava ukaasi. 🙂
Paltamon sotamuistoja
Edessämme kohosi jyhkeä, punainen, 1910 rakennettu lainajyvästö, joka on muutettu museoksi. Museosta löytyy kolmesta kerroksesta runsaasti esineistöä menneiltä aikakausilta, mm. talonpoikaiskulttuuria, seurakunnan histroriaa ja kiertokoulun välineistöä. Museo tosin on jo sulkeutunut kesältä 2020.
Vanha papinpuku
Kiertokoulu
Esillä on todella paljon vanhoja esineitä ja työkaluja.
Vanahaa Gneissiä ja Kiloniemen kalasatama
Gneissikallio
Rokua Geoparkin alueella on useammassa paikassa nähtävillä 2700-2600 miljoonaa vuotta vanhaa gneissiä. Mielenkiintoinen poimukuvio on syntynyt menneiden aikojen myllerrysten seurauksena, josta tarkemmin voit lukea tästä linkistä. Linkistä löytyy monia muitakin hienoja retkeilykohteita.
Poimukuviot
Kiloniemen satamassa kävimme ihailemassa veneitä ja kaloja jotka hyppivät laiturin lähellä. Pikkupojalle tämäkin oli suuri elämys, nähdä oikea “kalaperhe” uimassa.
Kiloniemen kalasatama
Kiloniemen kalasatamassa on kalastuskaudella kalaa myynnissä, mutta ainakin meidän siellä käydessä kalahallissa oli hyvin hiljaisen näköistä. Facebookista löytyy sivut nimellä Oulujärven kala.
Herkullisen värinen paatti.
Muistomerkkikirkko
Muistomerkkikirkko on ulkoilmakirkko ja se on rakennettu 1959 eli 400 vuotta aiemmin paikalla olleen vanhan kirkon muistoksi.
Muistomerkkikirkon kellotorni
Vainolaiset tuhosivat alkuperäisen kirkon
Kutsu Jumalanpalvelukseen
Kirkossa järjestetään Jumalanpalveluksia ainakin kesäisin ja istumapaikat löytyvät taivasalta sadalle hengelle. Ulkoilmakirkosta löytyy lähes kaikki, mitä kirkoissa on, urkuja lukuunottamatta. Kellotapuli, alttari, risti, ehtoollispöytä, saarnatuoli ja jopa WC löytyy. Parkkipaikoilta alueelle on esteetön kulku. Tässä linkki mielenkiintoiseen Ylen artikkeliin varastetusta kirkonkellosta.
Jumalanpalveluksia järjestetään upeissa maisemissa.
Kukat alttarilla
Lisäksi läsnä on alueen upea luonto mäntyineen, järvineen ja tähän aikaan vuodesta mustikkakankaineen. Peurapolun luontopolku kulkee alueen läpi.
Pikainen pyrähdys luontopolulle ja papan kanssa piilosilla.
Kassu Halosen taidetalo
Yhden sateisen päivän suunnitelma oli vierailla Kassu Halosen taidetalossa, mutta täälläkin olivat ovet lukossa ja ilmeisesti paikkaan olisi päässyt tutustumaan vain ennakkovarauksesta. Hiippailimme hetken aikaa pihamaalla näkemättä mainostettua taidenäyttelyä ja jatkoimme ajelua.
Eipä ollut Kassu tai kukaan muukaan paikalla .
Kaunis pihapiiri on entinen kansakoulu, jota Kassu on käynyt lapsena.
Vasta blogia kirjoittaessani löysin sivut, mistä löytyi tietoa Taidetalon todellisista aukioloajoista. Eli auki vain varauksesta ryhmille 6-50 henkilöä. Sisäänpääsymaksu taidenäyttelyihin 4 euroa ja alle 12-vuotiaat ja sotainvalidit ilmaiseksi.
Kassua muistuttava jättiläinen on Kimmo Takaraution suunnittelema 7 metriä korkea taideteos.
Peräpäässä on luukku, josta voi kömpiä patsaan sisään.
Manamansalon saarella on kolme leirintäaluetta, mutta olemme majoittuneet aina samaan paikkaan. Tällä reissulla olemme tutustuneet pikaisesti muihinkin alueisiin. Kävimme ajamassa Kultahiekan alueen päästä päähän ja totesimme, että jonkun oikein helteisin viikonlopun voisi viivähtää tuolla rantalomalla, nimittäin vaunupaikat ovat aivan järven rannalla.
Päiväkävelyllä Manamansalon hautausmaalla.
Sankarihaudat
Vielä hetki lomalla
Jatkettuamme lomaa kahdella ylimääräisellä päivällä, vuokrasimme leiriintäalueelta perjantai-illan viimeisen saunavuoron ja pääsimme koko porukalla saunomaan ja uimaan.
Saunavuoro lammen rannalla.
Laiturilta uimaan
Saunomassa auringonlaskun värittämissä maisemissa
Ei pää alaspäin vaan riipumatossa päivälevolla. Tykkään! 🙂
Jollekin luontopolulle oli päästävä koko porukalla ja selailin ahkerasti nettiä Luontoon.fi sivustolta etsiskelin alueen polkuja. Sieltä toki löytyikin monta hyvää vaihtoehtoa, jopa liian monta.
Vene vesille ja kohti uusia seikkailuja.
Lopullinen päätös polun valinnasta kumminkin tehtiin Metsäkartanon vastaaonoton tätin suosituksesta. Polku lähti nimittäin Metsäkartanon venerannasta veneellä Härköniemeen, josta alkaa kävelyosuus. Ja luontopolulle lähtijät saivat ilmaiseksi lainaan veneen ja pelastusliivit. Tämä kuuulosti niin mainiolta vaihtoehdolta, että tänne oli lähdettävä.
Ulkoilusää oli mitä mainioin pienelle metsäretkelle.
Soutelumatka oli ehkä 3oo metriä, vähän vaikea arvioida. Veneilyssä kaikista vaikeinta oli rannasta irtautumiset ja rantautumiset, koska matalat hiekkarannat aiheuttivat veneen juuttumisen hiekkapohjaan, mutta niistä selvittiin heittämällä lenkkarit pois ja hyppäämällä veteen. Lapset olisivat halunneet myös hypellä veneestä, mutta olimme ankeita aikuisia ja annoimme heidän säästyä kuivin jaloin. 🙂
Vene jätettiin pelastusliiveineen Härköniemen kärkeen ja heti rannasta alkoi Leudon tuulen luontopolun merkattu reitti. Polku on suurimmaksi osaksi helppokulkuista lukuunottamatta muutamia niemenkärkien kivikkoisia nousuja upeisiin harjumaisemiin.
Luontopolun opasteet
Alkumatkasta intoa piisaa ja paarmatkaan eivät heti löytäneet meitä.
Luonto on todella kaunista ja kapea harjupolku mutkittelee mäntyjen lomassa. Aluskasvillisuus on pitkälti mustikanvarpua. Mustikkasato ei näyttänyt tääll erityisen runsaalta, mutta mustikat olivat jo kypsiä ja saimme niistä suut makeaksi.
Kyllä näissä maisemissa kelpaa polkuja tallata!
Polun ensimmäinen osuus on noin puoli kilometriä, kunnes saavumme Huutoniemeen ja siellä on seuraava mielenkiintoinen kohde edessä, kapulalossi. Lossi on edellisen kuljan jäljiltä vastarannalla, joten kiinni köysiin ja kiskomaan. Matka ei ole pitkä, mutta rannoista kivikkoinen, joten kuivin jaloin emme selviä tästäkään kohdasta mieheni kanssa. Lapset hyppivät kyytiin ja me kahlaamme alkumatkan kivien seassa vetäen lossiin syvemmille vesille.
HIeman on karikkoista rannassa.
Vastarannalla pääsemme maaliin asti kahlaamatta, joten ei muuta kuin matka jatkukoon Keyritynniemessä. Tämän osuuden alkupäässä meitä tulee ainoa polulla tapaamamme ihminen vastaan koiransa kanssa. Lahtelaisen ja Oululaisten kohdatessa olemme molemmat samaa mieltä paikan uskomattomasta kauneudesta.
Kivikkloista polkua ylös kurkistelemaan seuraavan mutkan taakse.
Hetken mietimme polun haarautuessa lähdemmekö uimarannan vai laavun suuntaan, mutta tässä vaiheessa iltapäivää kaikilla makkaranhimo vie voiton uimarannasta. Laavulle siis tulistelemaan.
Matkalta makoisia maistiaisia.
Ruokaa odotellessa lapset yrittävät tähystellä järven selälle ja puiden latvuistoihin näkyisikö lintuja tai muita luontokappaleita, mutta turhaan. Itse nautin suunnattomasti tästä paikasta ja luonnonrauhasta, kesäpäivän leudosta tuulen suhinasta ja nuotiotulen rätinästä, mutta tyttäremme on tässä vaiheessa ja lopen kyllätynyt luonnon ihanuuteen, tarkemmin sanottuna paarmojen jatkuvaan pörinään. Jostain syystä kaikki paarmat pörrää hänen ympärillään.
Laavulta löytyy kuivaa puuta ja netsäpalovaroituskaan ei onneksi ollut voimassa.
Onko lämmintä vetta Ylä-Keyrityllä?
Kaikesta huolimatta jatkamme vielä matkaa eteenpäin syönnin jälkeen, mutta paarmat ovat vieneet lapsistamme kaikki voimat ja uintihalut. Käymme kurkkimassa uimarannalle ohimennen, eikä se kaikista houkuttelevimman näköinen ranta olekaan, joten kiiruhdamme takaisin lossille.
Osa kuusista on aivan naavan peittämiä.
Notkossa on pieni suoläntti, jossa olisi ollut muutamia hilloja. Tässä vaiheessa lapset eivät halunneet enää yhtään polulta poikkeamaa.
Veneellä tulee iso oikaisu luontopolun kulkumatkaan.
Tässä vaiheessa mieheni lupaa lapsillemme, että hän juoksee hakemaan soutuveneen meidän muiden odotellessa lautalla venekyytiä. On kuuulemma todella hyvä idea. 🙂
Upeat pilvimuodostelmat heijastuksineen
Istuskelemme lautalla ja katselemme järvelle kun kalat hyppivät ympärillämme ja tuntuu, että koko ajan kuuluu joka puolelta kunnon loiskahduksia. Kala olis syönnillään, mutta vain kalastusvälineet puuttuvat.
Kyytiä odotellessa
Tämä retkikokemus jää mieleen mistä kenellekin ja toisten mielestä retki oli onnistunut ja toisten mielestä se on ihan syvältä eikä aiota lähteä luontoplulle enää ikinä, paitsi, jos saa jostain koiran mukaan. 😉 Toivottavasti tästä ei jäänyt tyttärellemme kovin pahaa traumaa metsässä liikkumista kohtaan. Hänen retkensä huippuhetkensä oli alkumatkasta, kun hän tähysteli kiikarilla ja huomasi järvellä joutsenparin neljän poikasen kanssa.
– Iskääääää, tuuu hakeeeen meiäääät!
Leudon tuulen luontopolun kokonaispituus olisi ollut neljä kilometriä ja me kuljimme siitä luultavasti noin pari kilometriä.
Ulpukoita ja lumpeita
Seuraavassa osassa ollaan vielä Rautavaaran maisemissa, mutta käydään vähän muuallakin kuin Metsäkartanossa.
Ei itään, eikä pohjoiseen, eikä Oulusta pääse lännemmäksi vaan tällä kertaa suuntasimme Etelä-Pohjanmaalle, Peräseinäjoelle, Kalajarven SF-Caravan -alueelle.
Matkailijoille vinkkinä, että olen kuullut Seinäjoen Ideaparkin yhteydessä olevasta Ideacaravanista, jota kannattaa ehdottomasti hyödyntää, jos sillä suunnalla tarvii pikaista yöpymispaikkaa. Uusi, edullinen, sähköt, suihkut ja vessat.
Aja hiljaa, isi nyt vain… Vastaanotto auki joka päivä 9.00-20.00, muina aikoina päivystys.
Matkailukeskus sijaitsee Kalajärven tekojärven rannalla, jonka ympärille on rakennettu hulppeat puitteet matkustajille, kalastajille ja uimareille eli toisien sanoen lomailijoille.
Paljon riittää kotimaanmatkailijoita tänä kesänä.
Leirintäalueella on noin 3oo vaunupaikkaa ja lisäksi kaksi erillistä invapaikkaa. Vuorokauden hinta alueella on karavaanareille 23 euroa valosähkön kanssa ja muille 32 euroa. Telttamajoitus ei ole mahdollista karavaanareiden alueella, mutta läheisellä aidatulla alueella voivat majoittua telttailijat. Ilmoittautumien ja maksu tapahtuu viereisen ravintolan kassalle. Samasta paikasta voi tiedustella myös alueen mökkimajoitusta.
Vessat, suihkut, tiskaus ja Vankkuritupa
Kemssan tyhjennys, likavesi jne.
Kalajärven leirintäalueella on siistit, hyväkuntoiset ja toimivat tilat matkailijoille. Hygieniasta muistuteltiin kovasti täälläkin ja mainostettiin tehostettua siivousta, mutta siivous tapahtui kerran päivässä, aamupäivällä. Noin ison leirintäalueen ollessa kyseessä, siivousta saisi normaaliaikanakin olla useammin kuin kerran päivässä. Leirintäalue oli suurimman osan ajasta melko täynnä.
Grillikota on kaikkien karavaanialueen lomailijoiden käytössä.
Lomatunnelmaa ja makkaranpaistoa.
Tämän saunan voi vuokrata omaan käyttöönsä tunniksi.
Leirimaksun hintaan kuuluu yleisillä saunavuoroilla saunominen, veneiden ja pelastusliivien lainaaminen, leikkipuistot rannalla ja majoitusalueella, grillikota polttopuineen ja Vankkurituvasta löytyy erilaisia pelejä. Näyttipä puistossa olevan aamupäivällä “puistotätikin” leikittämässä lapsia.
Karavaanarialueen leikkipuisto. Kuva napattu yön hiljaisina tunteina, muutoin puistossa oli leikkiköitä koko ajan.
Tämän kesän hittituotteet eli erilaiset sähköavusteiset potkulaudat yms. näkyvät valitettavasti myös leirintäalueilla. Alueella oli todella paljon lapsia juoksentelemassa vaunujensa ja leikkipuistojen välillä ja siihen sekaan muutama isompi lapsi hurruuttamassa täyttä vauhtia sähkölaudalla muiden seassa ei kuulosta kovin hyvältä idealta. Näihin voisi mielestäni puuttua leirintäalueiden säännöissä. Tämä ei ole pelkästään Kalajärven ongelma, vaan on ollut nähtävissä useimmilla leirintäalueilla tänä kesänä.
Rantamaisemaa, toinen leikkipuisto sekä Ravintola Kalajärvi taustalla.
Kalajärven muita palveluita on mm. Ravintola Kalajärvi, tenniskentät, lentopallokenttä, puistogolf ja luontopolut.
Rannalla
Kaikkein parasta alueella on kyllä mahtava uimaranta maisemineen. Uimaan pääsee niin rannalta kuin laiturilta ja innokkaimmat voivat uida vähän matkan päähän hyppylaiturille.
Rannalla laituri, jonka päässä vetta on noin metri. Taustalla hyppylaituri, jossa hieman enemmän vettä.
Pitkällisen pohtimisen jälkeen päädyimme ajelemaan Suomussalmen kautta Kuhmoon ja matkan varrella kävi niin, että jäi jälkeen monta paikkaa johon täytyy palata ajan kanssa.
Ahkeraa kartan lukua, jotta tietäisi mihin jatkaa.
Vinkkinä teille matkailijoille, jotka ette kuulu karavaanareihin, jäsenyydenmyötä saa todella hyvän leirintäalueoppaan karttoineen. Karttaan on merkitty kaikki Suomen toiminnassa olevat leirintäalueet ja lehdessä lyhyet esittelyt alueista.
Suomussalmella pysähdyimme kahvittelemaan Lounaskahvila-Konditoria Herkkusuussa, joka sijaitsee vitostien varrella Kiantajärven rannalla. Päivä oli lämmin joten nautiskelimme kauniista säästä ja maisemista terassikaffeilla.
Kahvittelua ja haaveilua tulevista reissuista
Samassa rakennuksessa sijaitsee alueen info, josta kävimme haalimassa esitteitä tulevia reissuja varten. Ja haaveita riittää…. mm. Raatteen tien sotahistoriaan liittyvät maisemat, luontopolut jne. Ja puhumattakaan Hossan luonnosta, johon olemme olleet menossa jo viisi vuotta sitten, mutta vieläkin hurruutimme muihin kohteisiin.
Suomussalmelta ajoimme Kuhmoon ja vakaa aikomuksemme oli yöpyä siellä Kalevala campingissä. Mutta, vaikka paikka oli todella viehättävällä paikalla, valitsimme Kalevala matkaparkin.
Maasto ja maisemat alueella ovat pala upeaa Suomen luontoa, toivottavasti toiminta saadaan kunnolla käyntiin.
Leirintäalueen vaunupaikat sijaitsevat korkealla mäntykankaalla, Lammasjärven rannalla, mutta alue on vasta heräilemässä vuosien tauon jälkeen henkiin ja ilmeisesti matkailijat eivät ole vielä paikkaa löytäneet. Alueella ei ollut yhtään majoittujaa keskellä vilkkainta sesonkia.
Tässä parkkeerattiin hetki mietiskelemässä.
Alueen miinuksia olivat varsinaisten vessojen remontti. Tällä hetkellä vessat ja suihkut sijaitsivat ainoastaan uimarannalla todella jyrkkien portaiden alapuolella.
Uimarannan vessat
Sauna
Mielestäni tällä leirintäalueella on tulevaisuus, jos asiat saadaan järjestettyä ja matkailijat löytävät tiensä paikalle. Lähiympäristössä löytyy mahtavat kuntoilumaastot, uimarantoja, frisbee-golfrata, rullasuksirata, Talvisotamuseo ja Luontokeskus Petola.
Matkaparkin ympäristöä
Kalevala matkaparkki sijaitsee Kalevalan liikuntakeskuksen parkkipaikoilla, josta löytyy kahdeksan sähköpaikkaa. Hinta on 15 euroa yö ja hintaan sisältyy liikuntakeskuksen suihkujen ja WC:n käyttö.
Matkaparkiksi tämä oli loistava, sillä läheskään kaikkiin parkkeihin ei kuulu suihkua. Herkkäunisia ja aikaisin nukkumaan menijöitä saattaa häiritä vieressä olevalta tenniskentältä kuuluvan pallon pompottelu ja huudahtelu, joka jatkui puoleen yöhön saakka. Parkkipaikka on asfalttikenttää, mutta kuvat puuttuu varsinaisesta yöpymispaikasta.
Jotenkin tuntuu tällä reissulla vastuksia riittävän ja seuraava olikin jo ihan nurkan takana. Mieheni alkoi liittämään vaunua sähköön ja yritti irrottaa caravan liitäntäkaapelista adapteria, joka ei irronnut millään. Kaikki keinot käytettiin yhdessä ja yksin ja miehen sormenpääkin ehti haljeta ennen kuin adapteri irtosi. Tiukkuuden syy selvisi sen irrottua eli siitä oli kärähtänyt joku osa. Onneksi se piti irrottaa tässä vaiheessa, ettei sattunut suurempaa vahinkoa tai tulipaloa.
Sen verran meni aikaa tässä rassailussa, että päätimme hakea pitsat paikallisesta Maken pizzeria Kebab-Ravintolasta ja ihan hyvät pitsat saatiin ja nälkä lähti.
Iltauinnille
Lapset pääsivät vielä pitsan päälle iltauinnille Kuhmon keskustan tuntumassa olevalle Ruukinrannnan uimarannalle, joka on todella mahtava uimapaikka. Oululaisena meinaa käydä kateeksi isojen järvien upeat ja hyvin hoidetut uimarannat. On Oulussakin siistejä rantoja Oulujoen varrella, mutta joki on aina joki ja pikkujärvi on pieni 🙂
Kesäilta Ruukinrannassa
Laiturin päässä on vettä 330 cm.
Hyppy!
Aamupäivällä lähtiessämme kohti uusia seikkailuja, kävimme Kuhmon keskustassa ostamassa uuden adapterin kärähtäneen tilalle ja en voinut vastustaa pientä shoppailuhetkeä ihastuttavan näköisessä kaupassa, Rusasen Kulmassa. Leluja, sisustusta, kosmetiikkaa ja askartelua.
Sisustustavaraa
Leluja vai sisustusta?
Luvassa oli sadepäiviä, joten tästä kaupasta löytyi lapsille mukavaa tekemistä tylsistymistä vastaan.
Seuraavaa paikkaa arvoimme minne mennä, Rautavaaran Metsäkartano vai Vuokatissa sijaitseva karavaanareiden oma alue Kattivankkuri. Kiertue jatkuu…..
Meidän pikku-ukkeli on puhunut koko talven, että kesällä lähdetään reissuun ja käydään eläinpuistossa. Hetken jo luulin kevään aikana sen olevan mahdoton haave toteuttaa kuluvan kesän aikana, koska korona. Niin vain päästiin reissailemaan ympäri kaunista Suomenmaata ja niin myös kutsui meitä Ranuan eläinpuiston jääkarhut, hirvet, ahmat, myskihärät, pöllöt ja muut ihmeelliset eläimet.
Ranuan eläinpuisto sijaitsee Ranuan keskustasta Rovaniemen suuntaan muutama kilometri. Samasta pihapiiristä löytyviä palveluita ovat mm. Fazerin myymälä, kahvila, ravintola, lomakylä ja leirintäalue.
Tästä se matka alkaa, peremmälle vaan!
Sää oli vaihtelevan lämmin ja oli mahdotonta aavistaa, mitä kannattaisi päällensä laittaa, joten vuoron perään riisuttiin ja puettiin, mutta onneksi yhdet elikot puuttuivat eläinpuistosta eli sääskiä ei ollut juuri nimeksikään.
Juoksujalkaa, että ehtii nähdä ja kokea varmasti kaiken.
Alkumatkasta lapsilla vauhti oli hurja ja ensimmäiset eläimet vilkaistiin aika nopealla tahdilla. Saukot ja majavat vain vilistivät silmissä, mutta pöllöjen kohdalla jo vähän himmailtiin ja joudettiin häkkien kohdalta lueskella lajien nimiä.
Korppi esitteli komeaa ääntänsä.
Koronan vuoksi kaikki eläinten ruokintanäytökset oli kesän ajalta peruttu, todennäköisesti sen takia, etteivät ihmiset pakkaudu yhteen paikkaan. Suurimmaksi osaksi puistossa olikin hyvin väljää, mutta joillakin ihmisillä on ilmeisesti tarve liimautua outojen ihmisten kylkeen kiinni, vaikka itse yrittää nykiä jälkikasvuaan kauemmaksi. 🙂
Mikä lintu olet?
Viirupöllöt rivissä
Melko monta eläinlajia jäi näkemättä eläinten pysytellessä piilossa, mutta karhut olivat aktiivisia ja yksi ruskeakarhu innostui pitämään kylpemisnäytöksiä vierailleen. Valitettavasti karhu oli sen verran kaukana, etten saanut yhtään hyvää kuvaa.
Jääkarhu jolkotteli aitauksessa
Jääkarhun vieressä
Mittasuhteita jääkarhuun verrattuna
Susilla oli pentuja, joten nekin olivat piilossa jossain kolossa. Pennut olivat saaneet nimeksi Ruska ja Routa.
Villisiat olivat näkösällä, osa kuopimassa maata ja osa nukkumassa auringonpaisteessa.
Paljon erilaisia kiviä näytillä.
Loppujen lopuksi puiston parasta antia oli upouusi Lappsetin leikkipuisto, Tiger Park, kierroksen lopussa, sekä ihan tuikitavalliset kotieläimet, kuten lehmä, possut, lampaat ja hevonen.
Tervetuloa leikkimään!
Upea leikkipuisto, jossa riittää kiipeilemistä ja mäkiä.
Onko tää oikia traktori?
Pikkuinen karitsa tervehti hennolla määkäisyllä
Tyttären suosikki
Ranuan reissu oli tässä ja matkasuunnitelmat olivat pitkään epävarmat, mihin suuntaan haluamme jatkaa. Mutta se on varmaa, että matka jatkuu….
Karavaanarielämän parasta antia on juuri se, että tutkitaan karttaa ja säätietoja vuoronperään ja mennään sinne missä ennusteen mukaan on parhaat ilmat. Meillä on tapana tehdä suunnitelma muutoksia matkan varrella välistä tiuhaankin tahtiin ja joskus on jopa tehty täyskäännös kesken ajon ja päätetty mennä täysin eri suuntaan.
Tämän vuoden ensimmäinen karavaanarikiertue starttasi pitkän ja hartaan odottelun jälkeen viikko juhannuksen jälkeen. Monien vaiheiden jälkeen asuntovaunu saatiin reissukuntoon ja pääsimme sovittuun kokoontumiseen sukulaisten kanssa.
Karavaanarin unelmahetki, vihdoin tien päällä! 🙂
Vaunumme ongelmat ovat olleet viime kesänä lentoon lähtenyt ikkuna ja muutama halkeama etulaatikossa. Etulaatikon korjaus onnsitui hyvin, joskin aikaa vievästi, mutta ikkunaongelma ei ratkennut muutoin kun itse tekemällä polykarbonaatista uusi ikkuna rikkoutuneen tilalle. Välttämättä tämä ei ole pysyvä ratkaisu, mutta toistaiseksi ainoa mahdollisuus ja se toimii eli pitää tuulen ja tuiskun vaunun ulkopuolella.
Poro laukotti meidän edellä pitkät matkat tien laidasta laitaan.
Täytyy kyllä antaa isolla risulla sapiskaa maamme karavaanari- ja tarvikeliikkeille asiakaspalvelusta. Melko monessa firmassa on tarjouspyyntölomake tai pyydetään sähköpostilla tarkemmat tiedot tarvittavasta varaosasta kuvien kera, mutta viesteihin ei koskaan vastata. Puhumattakaan puheluiden sujumisesta, kun ei olla maksavalle asiakkaalle valmiita tilaamaan sopivaa ikkunaa. Kuulemma voisi joutua tilaamaan Saksasta as sen. Onneksi Biltema myy tarvikkeita asiakkailleen ja mieheni veisteli vaunuun uuden ikkunan.
Ranuan Kristillisen opiston päärakennus ja upea iltavalaistus
Reissumme ensimmäinen määränpää oli Ranuan Kristillisen opiston matkaparkki. Opisto sijaitsee Ranuan keskustan läheisyydessä, josta on opasteet perille. Matkaparkki pitää varata etukäteen ja maksaa opiston verkkkokaupassa ennen alueelle saapumista. Matkaparkin hinta vaihtelee perhekoon ja sähköntarpeen mukaan välillä 20-45 euroa. Halvin hinta on pieni perhe ilman sähköä ja kallein iso perhe sähköpaikalla.
Sähköpaikoilla
Matkaparkin hintaan kuuluu:
WC avoinna ympäri vuorokauden
Suihkut klo 9-20
Juomavesipiste
Kemssan ja harmaaveden tyhjennys
Tiskipaikka kylmällä vedellä, tosin tämä tiskauspaikka ei kyllä houkuttanut tiskaamaan, vessan käsienpesupaikan yhteydessä oli järjestetty paikka tälle toiminnolle.
Lisäksi alueelta löytyy ilamaiseksi:
Frisbeegolf-rata (kiekkoja mahdollista vuokrata, jos ei ole omia)
Lasten ulkoleikkipaikka hiekkaleluineen
Ulkopelejä lasten leikkipaikan yhteydessä
Keppariesteet kepparifaneille
Beach volley- kenttä
Uimaranta
Nuotiopaikka
Luontopolku
Uimaranta ja kelit kohdallaan.
Maksullista lisätekemistä:
Kajakkeja
Rantasauna
Kota
Golf-kenttä, tarvittaessa välineet voi vuokrata
Rantasaunan yhteydessä oleva uimaranta on kaikkien käytössä.
Alueella on laajasti tilaa parkkeerata mieleiselleen paikalle opiston päärakennuksen ympäristössä. Löytyy nurmikenttää, sorakenttää, järvimaisemaa jne. Lapsilla on runsaasti tilaa leikkiä ja vaikkapa pyöräillä alueen peltoteillä ja muissa maisemissa.
Paikkoja riittää alueella 70 matkailijalle vaunulla, autolla tai teltalla.
Alueelta ja paikoista on harmittavan vähän kuvia monestakin syystä, ensimmäisenä ne tuhannat itikat, jotka ensimmäisen vuorokauden aikana piinasivat meitä yötä päivää ininällään ja pistoillaan. Eka yönä nukuttiin noin kaksi tuntia ja muu aika läiskittiin käsiä yhteen. Onneksi saatiin seuraavaksi
