Suppailua Iijoella

Iin sillat

Tyttäriemme yksi haaveista on ollut päästä tänä kesänä kokeilemaan sup-lautailua. Sunnuntaina päätimme lähteä Iin silloille, joka on Pohjois-Pohjanmaalla Iissä oleva pieni leirintäalue.

Leirintäaluee sijaitsee nelostien välittömässä läheisyydessä Iin keskustan ja vanhan Iin eli Iin Haminan tuntumassa ja Iijoen rannalla. Leirintäalueeseen kuuluu myös pieni saari, johon voi matkaajat pystyttää leirinsä.

Kesän aikana törmäsin somessa Iin siltojen mainontaan ja heidän hinnastoonsa, joka on todella edullinen ja sai meidän perheen lähtemään Iihin päiväretkelle. Vuokrahinta ladoille on 5 euroa tunti, joten raskii suppailla vähän kauemminkin. Samoten vuokrattavissa on edullisesti fatbiket.

Suppailupaikka on pieni ja melko virtaamoton joen kohta, jossa on hyvä harjoitella ensikertalaisten. Miinus puoli harjoittelulle on se, että lähtö tapahtuu laiturilta, jonka vieressä on noin metri vettä. Helpon näköisesti kumminkin tyttäret pääsivät polvilleen laudan kyytin.

Kovin kauas tytöt eivät halunnet mennä suppaillen, vaikka pikkumatkan päästä olisi auennut yläjuoksulla avarammat maisemat, kun olisi ohittanut saaren ja alittanut kaksi joen ylikulkevaa siltaa.

Laituripaikalla sai olla täysin rauhassa suppailemassa, ketään muita ihmisiä ei ollut läsnä. Ainoat jotka näkivät paikalle olivat nelostiellä ohi ajelevat autoilijat ja yhtä korkealta paikan ylitti pyörätie.

Sen verran itsekin tutisevin jaloin testailin sup-lautaa, että selkävaivaisen kannattaakin kokeilla lajia vain pienissä erissä, tuntui nimittäin aika rankasti selässä. Toko voisihan se olla rennonpaa harjoittelua, jos ei olisi yllä ainoat mukana olevat kuivat vaatteet. 🙂

Leirintäalue itsessään on kokemut vuosien varrella melkoisen muodonmuutoksen mm. vessat ja suihkut on uudistettu kokonaan muutama vuosi sitten. Karavaanareille ja telttailijoille on tarjolla siistin näköinen nurmikenttä majoittumiseen.

Lueskelin ennakkoon, että leirintäalueella on erikoinen venesauna vuokrattavissa, joten pakkasimme varalta myös saunakamppeet mukaan, mutta kolmen tunnin suppailun jälkeen ei ollut enää oikein innoikkaita saunojia vaan ennemminkin hyvin nälkäistä porukkaa.

Nelos-Grilli

Iissä on muutamia ruokapaikkoja mm. pari pizzapaikkaa ja grilliä, mutta kuuluisin taitaa olla Nelos-Grilli, josta saa valtavia hampurilaisannoksia jokaiseen makuun. Tästäkin paikasta on usein puhuttu, että pitäis käydä, mutta silti on aina vaan tyylikkäästi pyyhkäisty ohi.

Nelos-Grilli valmistaa hampurilaisiin pihvit itse, samoin majoneesit sekoitellaan omalla reseptillä ja sämpylät tulevat lähileipomosta. Sisutus on todella mielenkiintoinen, sisätiloissa on amerikkalainen sisustus 50-luvun värein ja tyylein.

Ulkona katetulla pihalla voi kesäaikaan syömisen lisäksi ihastella mitä erilaisempia sisustuksen ihmeitä ja löytyypä sieltä lapsille leikkinurkkauskin.

Mielenkiintoinen ulkoilupäivä oli uuden lajin ja ruokapaikan suhteen. Tulevia reissuja ei ole kauheasti suunniteltu, koska tytöillä koulut ovat alkamassa. Toki vaunu on vielä pihassa viittä vaille valmiina lähtöön. Nähtäväksi siis jää! 🙂

Paluu Manamansaloon!

Tänne täytyi taas päästä, Manamansalon maisemat suorastaan kutsuivat meitä, tulkaa tänne. 🙂

Vanhin tyttäremme oli kesätyö- ja lomamatkalla Ivalossa puolitoista kuukautta ja hänen kotiuduttuaa kysyimme häneltä, että haluaako hän tänä kesänä perheen kesken karavaanarireissulle ja jos haluaa niin minne. Vastaus tuli hetkeäkään empimättä, Manamansalon leirintäalueelle.

Hiukan varovaisesti ehdotin hänelle, että miltä kuulostaisi viikon reissu? Nyt ollaan viikko oltu täällä ja aika on rientänyt niin nopsaan, että vielä venytämme lomaamme yhdellä päivällä.

Saavuimme perjantaina tänne koko perheellä ja lisäksi menossa mukana ovat minun vanhempani omalla vaunullaan. Sunnuntaina mieheni täytyi lähteä kotia ja töihin, koska hänen lomansa on jo loppunut. Alunperin suunnitelma oli, että hän hakee meidät perjantai-iltan kotia, mutta ei raaski vielä kotiutua täältä ja ollaan ainakin yksi yö.

Kauheasti täältä leirintäalueelta ei ole uusia näkökantoja esittää, joten linkitän tähän aiemmat postaukset ja kuvien kautta saatte elää tämän vuotista reissuamme.

Manamansalossa mieli lepää 2019

Manamansalo – Oulujärven helmi 2018

Maisemat ovat yhtä hurmaavat vuodesta toiseen, joten niitä jaksaa kuvata. Samoin pehmeän hiekkainen uimaranta jaksaa ihastuttaa vuodesta toiseen uimareita ja heidän rantavahtejaan.

Ilmat tällä lomalla ovat olleet kovasti vaihtelevat, kylmistä sadepäivistä lähes hellelkeleihin. Sadepäivinä on otettu rennosti vaunulla lueskellen, somettaen ja ulkoillen sadekuurojen välissä. Aurinkoisina päivinä on ulkoiltu enemmän ja tietysti vietetty aikaa rannalla ja osa porukasta on ahkeroinut keräämällä mustikoita talven varalle pakkaseen.

Välistä leirintäalue on ollut lähes täynnä ja kaikista kurjimmilla keleillä koko isolla alueella ei ollut kuin muutama muu vaunu meidän lisäksi. Nyt viikonloppua kohden näyttää taas liikenne vilkastuvan ja sopivasti aurinkokin pilkistelee pilviverhon takaa.

Jälleen kerran voin todeta, että tämä on maailman paras lomanviettopaikka meidän perheelle.

Metsäkartano – rauhan tyyssijä

Pikällisen pohdinnan jälkeen päädyime ajamaan Etelä-Pohjanmaalta noin 400 km lähes suoraan kohti itärajaa, Rautavaaran Metsäkartanoa. Tarkoituksenamme oli päästä tällä matkalla vähemmillä ajokilometreillä, mutta houkutus oli liian suuri.

Matkalla oli pakko pysähtyä kahvittelemaan, jotta jaksaa päivän ajaa. Karstulassa stoppasimme ihan keskelle keskustaa ostamaan take away -kahvit ja samalla pistäydyin paikallisessa pikkuputiikissa, Matissa ja Maijassa, katsomassa olisiko siellä minulle shortseja. Olin vahingossa viikannut omat kesäpökät kotona vaatekaappiini ja siellä ne sitten oli. Onneksi Karstulasta sai lomakaappiin täydennystä.

Kohteenamme oli siis Rautavaaran kunnassa, Savon syvänmaalla sijaitsevä Metsakartanon nuoriso-ja matkailukeskus eli tuttavallisemmin Metsis. Paikka on ympärivuotisessa käytössä, joka on opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksymä nuorisokeskus. Nuorisokeskuksista ja niiden tarkoituksesta voit lukea täältä.

Paikassa voi harrastaa omatoimimatkailua majoittumalla huoneistoissa tai caravanalueella vaunussa, autossa tai teltassa.

Saavuimme alueelle vasta illansuussa, joten opastuksessa pyydettiin ilmoittautumaan vastaanottoon seuraavana päivänä ja majoittua sai vapaasti haluamaansa paikkaan. Leirintäalueella on neljä erillistä puiden reunustamaa taskua, joissa jokaisessa oli kymmenkunta paikkaa majoittumiseen.

Ensivaikutelma karavaanaripaikoista oli hieman hämmentävä, mutta paikka osoittautui loppujen lopuksi mitä mainioimmaksi paikaksi. Huoltorakennukset ovat hieman vanhanaikaisen näköiset, mutta siistit ja tilavat. Paitsi viimeisen vuorokauden aikana siellä kulki joku sotkemassa enemmälti paikkoja.

Saniteettitilojen takana Ylä-Keyrityn rannalla on keittiötilat, jossa on runsaasti tilaa useammalle tai isommallekin seurueelle kokkailuun ja useita pöytäryhmiä. Rakennuksessa oli myös iso jääkaappi ja missään ei ainakaan näkynyt kieltoa kaapin käyttämiselle.

Väkeä oli koko medän oleilumme aikan vähän alueella leiriytymässä, ensimmäisenä yönä vain kaksi muuta porukkaa meidän lisäksi. Viimeiseinä yönä meitä oli kaiken kaikkian peräti yhdeksän vaunukuntaa. Tilaa olisi kyllä riittänyt vaikka kuinka.

Kalajärven vilkkaan vilinän jälkeen Metsäkartanon ihan rauha ja hiljaisuus oli suorastaan taivaallista. Ihana oli vetäistä oikein syvään henkeä ja vain nauttia ympärillä olevasta kauniista luonnosta ja oman perheen seurasta. Täydellistä!

Täytyy sanoa, että henkilökunta Metsäkartanossa on uskomattoman ihanaa ja osaavaa. Ja juttua tulee savon murteella vääntäen. Hintataso on edullinen caravan-paikoilla, alkaen 9 euroa/vrk ja henkilömakstu aikuisilta 4 euroa ja lapsilta 2 euroa. Lisäksi joka kolmas yö on ilmainen lukuunottamatta sähköä, joka on 6 euroa/vrk.

Rautavaaralla luontoa riittää nähtäväksi ja koettavaksi. Metsäkartanon alueella on useita lyhyitä luontopolkua, mutta lisäksi merkattuja reittejä on ties kuinka pitkälle. Rautavaaralla on kymmenen Natura 2000 -aluetta, esim. Älänne, Tiilikka ja Pumpulikirkko.

Kirjoitan erillisen postauksen kahdesta luontopaikasta ja uimarannasta, jossa ehdimme käydä tällä reissulla.

Luonnon kauneudesta nauttimassa

Viimeisenä lomailtana lähdimme kahden perheen voimin käveleskelemään ympäri leirintäaluetta ja vähän väliä joku ehdotti, että käydäänkö vielä tuolla asti. Iltakävelylle kertyi aiottua enemmän matkaa ja lopulta se muuttui yökävelyksi.

Rauhalahden leirintäalueen yhdestä nurkasta lähtee polku, joka vie laitureille, mäenpäälle ja metsään. Kun lähtee kävelemään johonkin tuntemattomaan maastoon, tulee vastustamaton uteliaisuus kurkistaa vielä seuraavan mutkan taakse.

Mikäs oli kävelleskellessä, kun ilma oli leppeän lämmin ja iltaaurinko värjäsi maisemaa kauniin punertavaksi. Tossujen alla hyvä polku, hieman mäkistä maastoa, kaunista metsää ja heinäkuun alun vehreys ympärillä.

Tasamaantallaajalle pienikin mäki tuo luontoon eksotiikkaa. Oulussa ei juuri mäkiä ole ja haavekuvieni kaunein paikka on ison järven rannalla, korkealla mäntykankaalla oleva mökki tai muu paikka, vaikka sitten asuntovaunumajoitus. Ja tietysti kaiken kruunaisi rannassa oleva sauna. 🙂

Illan kuljeskelut kaikessa rauhassa ja luonnonhelmassa tuntuivat koko loman kohokohdalta. Sen vuoksi päätimme lähteä seuraavana päivänä autoajelulle ja etsiä jonkun toisen luonto/maisema kohteen. Kävimme ajelemassa ensin Saaristokaupungin kierroksen ja sen jälkeen suuntasimme Väinölänniemen virkistyalueelle uimarannan tuntumaan parkkiin ja lähdimme kävelylle.

Puijon maisemat jäivät meillä tällä kertaa välistä, sillä olemme vuosien saatossa vierailleet siellä useita kertoja, toki ennen blogiani. Ehkä ensi kerralla voisi jälleen käydä siellä kuvausretkellä.

Lapsille yksi kävelyn kohokohdista oli tavata polulla hääpari, jolla oli kuvaushetki menossa ja varsinkin kiinnostava oli heidän menopelinsä. Polun loppupäässä hääparia odotteli hevonen ja rattaat kuskeineen.

Kuopion reissun jälkeen tapasimme ensimmäsen punkin eläissämme. Ilmeisesti jonkun meidän vaatteiden mukana oli kulkeutunut vaunuun ja siellä se kipitteli kaikessa rauhassa sänngyn päädyssä ikkunalaudalla . Onnistui onneton matkustamaan Kuopiosta Ouluun vain kokeakseen täällä karun kohtalon.

Tämä oli ensimmäisen lomaviikkomme viimeinen postaus ja seuraavana suunnitelmissa on kokoontua isommalla porukalla Etelä-Pohjanmaalle ensi viikon alkupuolella. Ehkäpä tiedossa on Miljoonativoli ja muuta mukavaa. Satavarmasti ainakin asuntovaunulla ollaan liikenteessä. 🙂

Kuopijoon käy tie

Tämän reilun viikon reissun viimeinen etappi on Kuopio Rauhalahden leirintäalue. Kyseisellä aluella olemme olleet kerran aiemmin, noin kymmenen vuotta sitten ja silloin paikasta jäi ihan hyvät fiilikset.

Olemme olleet varsinaisia karavaanareita ja omalla vaunulla kulkijoita vuodesta 2014 asti ja sitä ennen kuljimme useampana kesänä viikon reissuja vanhempieni asuntoautolla. Sinä aikana olemme olleet puskaparkeissa ja sekä SF Caravan- alueilla että muilla leirintäalueilla.

Omat kokemukseni näiden alueiden välillä on hiukan ristiriitaiset, karavaanareiden omilla alueilla on yleensä siisitimpää (vessat yms. tilat), rauhallisempaa, edullisempaa, paremmin hoidetut alueet ja rakennukset. Muilla leirintäalueilla, varsinkin isoilla, siisteys kärsii väkimäärän paljoudesta ja on rauhattomampaa elämää, juhlijoita enemmän.

Nämä on minun havaintojani ja omat mieltymykseni vaikuttavat mielipiteeseeni ja käytämme yhtälailla kaikkia alueita, mikä parhaiten osuu matkamme varrelle.

Rauhalahden leirintäalue on Suomen viidestä viiden tähden leirintäalueista yksi. Tästä linkistä voit lukea enemmän tähtien vaatimuksista ja tästä linkistä, miten Suomen luokitus eroaa muiden maiden vaatimuksista. Ihan mielenkiintoista luettavaa.

Suomessa siis leirintäalueiden tähtiluokitusta parantaakseen pitää mm. olla paljon erilaisia palveluita tarjolla ja anniskelualueiden pitää olla kunnossa. Kaikki tämä on minulle toisarvoista ja tärkeämpää olisi hyvät majoitusalueet, siistit ja puhtaat saniteettitilat ja muut huoltorakennukset, hyvät lasten puistot ja kunnolliset uimarannat.

Rauhalahti kärsii mielestäni tästä viidestä tähdestä, sillä palveluita löytyy alueelta laidasta laitaan. Esimerkkinä monenlaista välinevuokrausta, anniskelualueet, eläinpuisto jne.

Vaikka joka paikassa toitotetaan koronaviruksen myötä tehostettua siivousta, se ei käytännössä näkynyt millään lailla WC-tiloissa. Illalla vessat olivat haisevat, likaiset, käsipyyhepapaperit lopppuivat kesken ja tilat olivat yksinkertaisesti paljon käytetyt. Toki käyttäjät itse voisivat omalta osaltaan huolehtia siisteydestä, mutta silti välisiivous olisi ollut paikallaan.

Toinen häiriötekijä alueella oli remuavat ukkoporukat mökeissään, kun vaunupaikkamme sattui liian lähelle heitä. Heillä varmaan oli ihan mukavaa, mutta alkoi jo korvissa soida aikuisten miesten känninen räkätys kun sitä oli kuunnellut tunti toisensa perään.

Luonnollisesti tähtiluokitus nostaa palveluiden ohella myös hintaa. Meillä yksi lapsistamme ei ollut mukana reissussa, joten neljältä hengeltä kaksi vuorokautta omassa asuntovaunussa maksoi 86 euroa sähköineen.

Nyt voi kuulostaa siltä, että koko paikka on ihan kökkö, mutta ei se sitä ole. 🙂 Henkilökunta on todella ystävällistä, huoltotilat ovat isot ja niihin ei tarvinnut koskaan jonottaa väkimäärästä huolimatta. Juomavesipisteitä on runsaasti ympäri aluetta, hieno uimaranta leikkipuistoineen ja mitkä upeat maisemat niin leirintäalueella kuin koko Kuopiossa ja lyhyitä luontopolkuja kulkee Rauhalahden alueella.

Monilla leirintäalueilla on tarkat saapumis- ja poistumisajat, esim. klo 12 täytyy olla alueelta ulkona ja meidän kesälomarentoutujayökukku-perheelle tämä monesti tuottaa hankaluuksia ja varsinkin kiirettä. Rauhalahteen voi saapua aamu kuudelta ja poistua täytyy illalla klo 23 mennessä.

Saavuttuamme Rauhalahteen, pystytimme leirin, söimme ja lähdimme ystäväperheen kanssa Koskilaivoilla risteilylle Saaristokaupunkiin. Sää oli mitä mainioin 1,5 tunnin risteilylle M/S Koskella. Risteilyt lähtevät Kuopion Matkustajasatamasta, mutta ainakin M/S Salmetar ottaa matkustajia kyytiin myös Rauhalahdesta.

Risteilyllä seilataan Kallaveden saaristossa ja mm. Kuopion asuntomessualueen ranta-asunnot näkyivät risteilijöille. Risteilyt on mitä mainioin kohde myös lapsiperheille ja varsinkin 3-vuotiasta kovasti kiinnosti laivan “ratti” ja torven töräyttely oli mieliinpainuva ja jopa vähän pelottava. Perhelipun (2+2) hinta on 40 euroa.

Risteilyn jälkeen palloilimme hetken satamassa katselemassa maailman menoa ja siinä seisoskellessamme paikalle saapui riksakuski kyselemään olisiko kyydin tarvitsijoita. Kyyti satamasta leirintäalueelle olisi maksanut 3o euroa kolmelta hengeltä. Sen sijaan Vänärin uimarannan kierros maksoi kymmenen euroa, joten kolme innokkainta pääsi testaamaan tätä hupia.

Seuraavana päivänä oli vuorossa pakollinen shoppailupäivä ja suuntasimme Matkuksen ostoskeskukseen. Ensimmäisenä lapsilla kiinnittyi huomio isoon leikkipuistoon kauppakeskuksen pihalla, joka ilmeisesti oli melko uusi. Lupasimme, että ensin shoppaillan ja syödään ja sitten leikitään.

Tämmöseen paikkaan kun eksyy lomareissulla, tulee väkisillä mieleen, että heittää aikaa niin hukkaan, mutta nyt oli oikeasti pakko käydä ostoksilla. Aikaa kului tuntikaupalla täällä ja syödäkin täytyi, mutta onneksi Ikean lihapullat auttoivat jaksamaan vielä lasten Olopuistoonkin.

Illalla leirintäalueella kävin tyttären kanssa rannalla hetken kuvaamassa, mutta varsinaisia luontokuvauksia enemmän seuraavassa postauksessa.

Kattivankkurissa Vuokatinvaaran kupeessa

Suunnitelmissa oli matkustaa Kuhmosta Rautavaaralle, mutta sääennusteet olivat karua kertomaa vähän joka puolelle Suomenmaata. Metsäkartanon alueella on pajlon isoja puita, jotka vaunun päälle kaatuessaan tekisivät tuhoisaa jälkea, joten valitsimme Kattivankkurin. Tiesimme ennakolta, ettei siellä ole puita juuri ollenkaan.

Tässä linkki viime syksyiseen Vuokatin postaukseen.

Ennen olin suurien kaupunkien ja nähtävyyksien ystävä, mutta yhä enemmän sydämeni sykkii pienille kunnille ja metsäisille konnuille. Pikkuisilla paikkakunnilla on viehättäviä putiikkeja, joita isoimmista kaupungeista ei löydy. Luontokohteita toki löytyy molemmista, mutta pienissä paikoissa nämä molemmat tulevat samassa paketissa.

Mielikuvissani Vuokatin seutu kuulosti hieman tylsältä ja usein käydyltä paikalta, vaikka itse leirintäalue onkin entuudestaan tuntematon. Joten ei muuta kuin rohkeasti päin mielikuvia ja muuttamaan käsityksiä ko. paikasta.

Kattivankkuri sijaitsee ihan Vuokatinvaaran syleilyssä kaikkien palvelujen läheisyydessä ja Sotkamon keskustaankin on vain matkaa alle kymmenen kilometriä.

Kattivankkuri on SF Caravan Kainuun-jäsenalue, joka tarkoittaa sitä, että kainuulaiset karavaanarit pyörittävät aluetta talkoilla. Kaikki, jotka ovat maksaneet Suomen karavaanareiden jäsenmaksun kerran vuodessa, tänä vuonna maksu on 43 euroa, saavat jäsenalennuksen kaikilla Suomen SF Caravanalueilla. Kattivankkurin hinta on jäsenille kesäkaudella 20 euroa/vrk riippumatta perhekoosta ja hintaan sisältyy sähkö, sauna yleisillä vuoroilla ja kaikki muut leirintäalueen palvelut. Ei jäsenille hinta on 33 euroa/vrk. Muiden vastaavien alueiden hinnat ovat samaa luokkaa, mutta joitain eroja hinnoittelussa voi olla.

Alueella on lapsille ilmaista tekemistä mm. Katinkolo, josta löytyy Pleikkari ja muita peleja, siisti aidattu leikkipuisto, polkupyöriä ja huiput polkuautot.

Tuloiltana testasimme Kattivankkurin perhesaunan, joka on varattavissa varsin kohtuulliseen hintaan, 50 min/15 euroa. Siistit ja isot tilat isommallekin seurueelle.

Sää Vuokatissa oli hyvin vaihteleva, välistä aurinko paistoi ja lämmitti ja seuraavassa hetkessä vettä tuli niskaan kuin saavista kaataen. Taivaalla näkyi milloin uhkaavia ukkospilviä ja sateenkaaria, mutta uskomattominta olin yhden illan auringonlasku, joka muutti tiuhaan tahtiin taivaanrannan värisävyjä.

Kuvasin auringon värittämää maisemaa ensin leirintäalueella, mutta pikapikaa hurruutimme myös ylös Vuokatinvaaran huipulla olevalle parkkipaikalle, josta aukenivat upeat näkymät Kainuun maisemiin.

Ja kyllä, pakko todeta, että Vuokatti oli ennakko-odotuksiani pajon parempi paikka! Hyvät tilat majoittua vaunulla, siistiä, tilavaa, upeat maisemat ulkoiluun, paljon tekemistä niin lapsille kuin aikuisille ja turvallista majoittua myös myrskyllä. Pienimuotoinen myräkkä oli ensimmäisenä yönä ja muutaman kerran tuuli puisteli vaunua oikein kunnolla, mutta eipä sitä jaksanut loputtomiin pysytellä hereillä kuuntelemassa tuulen vinkunaa ja sateen ropinaa, vaan uni otti vallan lopulta aikuisistakin matkaajista.

Rantaloma Himangalla

Kesä on tulla tupsahtanut ihan huomaamatta ja blogin 1-vuotissynttärit siinä samalla. Viime kesäkuussa kirjoitin ensimmäisen juttuni blogiin: http://www.kotimaaetsimessä.fi/lahimatkailua-asuntovaunulla/. Reissu oli mieheni sisarusten perheiden kanssa sovittu viikonloppukokoontuminen.

Leirintäalueen päärakennus

Tapasimme samalla kokoonpanolla tänä kesänä Himangalla Sautinkarin leirintäalueella https://www.sautinkari.info/# . Sautinkari oli meille kaikille ennestään tuntematon paikka ja valitsemme sen sijainnin vuoksi eli Oulusta sopiva etäisyys, ajokilometrejä ei kerry turhan paljon viikonlopun reissua varten. Leirintäalue sijaitsee sekä Lestijoen, että Perämeren rannalla.

Leirintäalue on aika iso, yli 250 paikkaa. Päähuoltorakennus löytyy keskeltä aluetta, jossa on kaikki tarpeellinen: suihkut, vessat, saunat jne. Iltasella on vakiona leirintämaksuun kuuluva yleinen saunavuoro ja joenrannassa on lisäksi vuokrattavissa ulkosauna, josta pääsee laiturilta uimaan Lestijoessa. Edelleen mainostan SFC-alueiden edullisuutta, varsinkin jos on jäsen. Jäsenille 18€/vrk ja muille 25 euroa. Lisäksi kaikille sähkö samalla hinnalla 5 euroa/vrk.

Leirintaalueelta löytyy siis uimapaikat laiturilta jokeen tai hiekkarannalta mereen. Viikonloppu sattui olemaan tämän kesän kuumin viikonloppu ja ukkosia oli ennustettu tulevaksi usempia, mutta onneksi ennustajat erehtyivät ja ainoastaan sunnuntaiaamuna oli hetken aikaa ukkonen yllä. Muuten lapset nauttivat mahtavista uintikeleistä useamman kerran päivässä.

Leirintäalue elää pienoisen epävarmuuden alla vuodesta toiseen, kun Kalajoen kaupunki on suunnitellut alueen kaavoittamista mökkikäyttöön ja leirintäalueen vuokrasopimus uusitaan vuodeksi kerrallaan. Luonnollisesti tämä vaikuttaa siihen, miten leirintäaluetta kannattaa kehittää. Harmi sinänsä nämä suunnitelmat, että rakennetaanko alueelle muutamia mökkejä joillekin ihmisille vai voiko alueesta nauttia kesän aikana isompi joukko porukkaa?

Leirintäalueen rajalla on kesäkioski, jossa järjestetään pari kertaa kesässä karaokea ja tansseja ja se osui nyt tälle viikonlopulle. Lauantai-iltana mökä oli melkoinen ja eräs nainen oli miehelleni kuvaillut mekkalaa osuvasti: – Tuo päihtyminen saa ihmiset kuvittelemaan, että he osaavat laulaa. Muuta harmia siitä ei tosiaan ollut kuin ääni.

Sunnuntaina koukkasimme vielä pienen lisälenkin Lohtajan Ohtakarin kautta, jossa on kerrassaan mahtavat hiekkarannat. Alueesta on aika vähän tietoa ja sitä ei kauheasti mainosteta, mutta suosittelen poikkeamaan. Alueelta löytyy kioski ja sieltä voi varata vaunulle sähköttömiä yöpymispaikkoja, joihon sisältyy wc, suihku ja kemssan tyhjennys, hinta 15 euroa/vrk. Lähin nuotiopaikka löytyy huoltorakennuksen vierestä ja uimarantaa on lähes silmän kantamattomiin.

Ohtakariin täytyy ehdottomasti joskus palata ajan kanssa ja Sautinkari kannattaa myös muistaa. Lämmintä ja aurinkoista kesää! 🙂

Vikakönkäällä puskaparkissa

Vikaköngäs Rovaniemellä

Tänä kesänä olemma matkustelleet poikkeuksellisen paljon asuntovaunun kanssa ympäri Suomen ja suurimmaksi osaksi olemme yöpyneet leirintäalueilla ja jonkin verran huoltoasemien parkkipaikoilla. Meillä on periaatteena, että vaunun vessaa ei käytetä eli yöpymispaikalla täytyy olla vessa käytössä aamusta iltamyöhään, yöllä sitä ei tarvita. Tämä on seikka, joka rajoittaa yöpymispaikan valintaa.

Kuivakäymälä ja ekopiste. Tosin vessassa ei ollut kuiviketta, mutta muuten oli siistit hyyskät. Ekopiste oli hiukan kaaoksessa. Siellä oli kyllä selkeät ohjeet mitä minnekin kuuluu lajitella, mutta ilmeisesti osa ihmisistä on lukutaidotonta.

Leirintäalueella olemme yleensä sen takia, että siellä on helppo ylläpitää kaikkia mukavuuksia, kuten ladata kaikkien kännykät, keitellä mikrossa puurot, suihkut löytyy, helppo laittaa hiukset ja vessat avoinna aina kun sinne haluaa mennä. Tämä oli ensimmäinen reissu täysin puskaparkissa ilman edellä mainittuja mukavuuksia. Hyvin onnistui ja minä tykkäisin tehdä reissuja enemmänkin tuolla tyylillä, mutta tämä asia jakaa perheessämme mielipiteet, joten täytyy jatkaa harjoituksia aina silloin tällöin.

Vikakönkään perimmäisessä nurkassa leiriytyminen oli kielletty ja pitihän se käydä katsomassa mitä siellä on. Matonpesupaikka kyläläisille.

Yleensä minä olen matkanjohtaja ja suunnittelen paikat minne mennään, tietenkin yhdessä mieheni kanssa tehdään lopullinen ratkaisu, että onko paikka hyvä. Tälle reissulle oli tarkoitus löytää paikka, jossa on rauhallista, luontoa, nuotiopaikka ja wc. Rovaniemen esteettömistä luontopoluista löytyi hyvin tietoa ja paikkoja oli useampi mistä valita. Lisäksi paikan valintaan vaikuttaa ajomatka, kun lomat on pidetty ja aikaa on vain viikonloppu. Rajana yleensä viikonlopun reissulle on pidetty noin 200 kilometriä. Vikakönkäälle tosin tuli vähän pidemmästi matkaa.