Rantaloma Himangalla

Kesä on tulla tupsahtanut ihan huomaamatta ja blogin 1-vuotissynttärit siinä samalla. Viime kesäkuussa kirjoitin ensimmäisen juttuni blogiin: http://www.kotimaaetsimessä.fi/lahimatkailua-asuntovaunulla/. Reissu oli mieheni sisarusten perheiden kanssa sovittu viikonloppukokoontuminen.

Leirintäalueen päärakennus

Tapasimme samalla kokoonpanolla tänä kesänä Himangalla Sautinkarin leirintäalueella https://www.sautinkari.info/# . Sautinkari oli meille kaikille ennestään tuntematon paikka ja valitsemme sen sijainnin vuoksi eli Oulusta sopiva etäisyys, ajokilometrejä ei kerry turhan paljon viikonlopun reissua varten. Leirintäalue sijaitsee sekä Lestijoen, että Perämeren rannalla.

Leirintäalue on aika iso, yli 250 paikkaa. Päähuoltorakennus löytyy keskeltä aluetta, jossa on kaikki tarpeellinen: suihkut, vessat, saunat jne. Iltasella on vakiona leirintämaksuun kuuluva yleinen saunavuoro ja joenrannassa on lisäksi vuokrattavissa ulkosauna, josta pääsee laiturilta uimaan Lestijoessa. Edelleen mainostan SFC-alueiden edullisuutta, varsinkin jos on jäsen. Jäsenille 18€/vrk ja muille 25 euroa. Lisäksi kaikille sähkö samalla hinnalla 5 euroa/vrk.

Leirintaalueelta löytyy siis uimapaikat laiturilta jokeen tai hiekkarannalta mereen. Viikonloppu sattui olemaan tämän kesän kuumin viikonloppu ja ukkosia oli ennustettu tulevaksi usempia, mutta onneksi ennustajat erehtyivät ja ainoastaan sunnuntaiaamuna oli hetken aikaa ukkonen yllä. Muuten lapset nauttivat mahtavista uintikeleistä useamman kerran päivässä.

Leirintäalue elää pienoisen epävarmuuden alla vuodesta toiseen, kun Kalajoen kaupunki on suunnitellut alueen kaavoittamista mökkikäyttöön ja leirintäalueen vuokrasopimus uusitaan vuodeksi kerrallaan. Luonnollisesti tämä vaikuttaa siihen, miten leirintäaluetta kannattaa kehittää. Harmi sinänsä nämä suunnitelmat, että rakennetaanko alueelle muutamia mökkejä joillekin ihmisille vai voiko alueesta nauttia kesän aikana isompi joukko porukkaa?

Leirintäalueen rajalla on kesäkioski, jossa järjestetään pari kertaa kesässä karaokea ja tansseja ja se osui nyt tälle viikonlopulle. Lauantai-iltana mökä oli melkoinen ja eräs nainen oli miehelleni kuvaillut mekkalaa osuvasti: – Tuo päihtyminen saa ihmiset kuvittelemaan, että he osaavat laulaa. Muuta harmia siitä ei tosiaan ollut kuin ääni.

Sunnuntaina koukkasimme vielä pienen lisälenkin Lohtajan Ohtakarin kautta, jossa on kerrassaan mahtavat hiekkarannat. Alueesta on aika vähän tietoa ja sitä ei kauheasti mainosteta, mutta suosittelen poikkeamaan. Alueelta löytyy kioski ja sieltä voi varata vaunulle sähköttömiä yöpymispaikkoja, joihon sisältyy wc, suihku ja kemssan tyhjennys, hinta 15 euroa/vrk. Lähin nuotiopaikka löytyy huoltorakennuksen vierestä ja uimarantaa on lähes silmän kantamattomiin.

Ohtakariin täytyy ehdottomasti joskus palata ajan kanssa ja Sautinkari kannattaa myös muistaa. Lämmintä ja aurinkoista kesää! 🙂

Vikakönkäällä puskaparkissa

Vikaköngäs Rovaniemellä

Tänä kesänä olemma matkustelleet poikkeuksellisen paljon asuntovaunun kanssa ympäri Suomen ja suurimmaksi osaksi olemme yöpyneet leirintäalueilla ja jonkin verran huoltoasemien parkkipaikoilla. Meillä on periaatteena, että vaunun vessaa ei käytetä eli yöpymispaikalla täytyy olla vessa käytössä aamusta iltamyöhään, yöllä sitä ei tarvita. Tämä on seikka, joka rajoittaa yöpymispaikan valintaa.

Kuivakäymälä ja ekopiste. Tosin vessassa ei ollut kuiviketta, mutta muuten oli siistit hyyskät. Ekopiste oli hiukan kaaoksessa. Siellä oli kyllä selkeät ohjeet mitä minnekin kuuluu lajitella, mutta ilmeisesti osa ihmisistä on lukutaidotonta.

Leirintäalueella olemme yleensä sen takia, että siellä on helppo ylläpitää kaikkia mukavuuksia, kuten ladata kaikkien kännykät, keitellä mikrossa puurot, suihkut löytyy, helppo laittaa hiukset ja vessat avoinna aina kun sinne haluaa mennä. Tämä oli ensimmäinen reissu täysin puskaparkissa ilman edellä mainittuja mukavuuksia. Hyvin onnistui ja minä tykkäisin tehdä reissuja enemmänkin tuolla tyylillä, mutta tämä asia jakaa perheessämme mielipiteet, joten täytyy jatkaa harjoituksia aina silloin tällöin.

Vikakönkään perimmäisessä nurkassa leiriytyminen oli kielletty ja pitihän se käydä katsomassa mitä siellä on. Matonpesupaikka kyläläisille.

Yleensä minä olen matkanjohtaja ja suunnittelen paikat minne mennään, tietenkin yhdessä mieheni kanssa tehdään lopullinen ratkaisu, että onko paikka hyvä. Tälle reissulle oli tarkoitus löytää paikka, jossa on rauhallista, luontoa, nuotiopaikka ja wc. Rovaniemen esteettömistä luontopoluista löytyi hyvin tietoa ja paikkoja oli useampi mistä valita. Lisäksi paikan valintaan vaikuttaa ajomatka, kun lomat on pidetty ja aikaa on vain viikonloppu. Rajana yleensä viikonlopun reissulle on pidetty noin 200 kilometriä. Vikakönkäälle tosin tuli vähän pidemmästi matkaa.

Pääportti Vikakönkään laavuille.

Upea nuotiopaikka ja kolme laavua. Mahtuu isommallakin porukalla tulistelemaan.

Linkistä löytyy kaikki  Napapiirin retkeilyalueen reitit. Tässä muutama hyvä luontokohde lapsiperheille ja liikuntaesteisille Rovaniemen pohjoispuolella.

  • Olkkajärvi
  • Vaattunkiköngäs
  • Vikaköngäs
  • Norvajärvi

Kävimme kaikki muut paikat katselemassa viikonlopun aikana paitsi Norvajärvelle emme ehtineet käydä. Ahkeran googlettelun tuloksena selvisi, että Norvajärvelläkin pitäisi olla vessa. Kuvien perusteella erittäin kaunis paikka ja siellä yleinen uimaranta. Muista kohteista löytyy muutamia valokuvia.

Ilmat viikonlopun aikana olivat kohtuullisen hyvät ja pahimmat vesisateet osuivat yöaikaan. Lomaan kuului lepoa, ruokaa, luontoa, amppareiden väistelyä ja tyttärelle yksi ampiaisen pistos, nuotioilta, korttipelejä ja kotiinlähtiessä appiukon luona vierailu. Kuulostaa hyvälle ja oli sitä. 🙂

Nuotiopaikka ja leveät kulkuväylät.

Leveä väylä vai pitkospuut? Ei ainakaan ihan perinteiset pitkospuut.

Vikakönkään esteettömäksi tarkoitettu reitti on alkanut lahota ja huonot kohdat on osittain merkattu kivillä.

Ystävyyden siltaa pitkin Vaattunkijoen yli.

Ystävyyden lukkoja sillalla.

Upeat maisemat ja aurinkoinen päivä, joskaan ei kovin lämmin ilma.

Tässä itse Vikaköngäs.

Satuimme sillalle, kun kumiveneellä koskea laskeva porukka antoi taidonnäytteen koskenlaskusta.

Sillalta toiseen suuntaan hieman rauhallisemman näköinen joki.

Sillan jälkeen loppuu varsinainen helppokulkuinen osuus, mutta kävimme Ukkoharrin laavulla kärryjen kanssa. Muuten hyvä, mutta puunjuurakot teki matkasta poukkoilevan kyydissä olevalle. Matka yhteen suuntaan 300 metriä.

Ukkoharrin laavu, löytyy puita nuotiointiin ja vessat.

Ystävyyden silta kuvattuna Ukkoharrilta.

Vikakönkään helppokulkuinen luontopolku on vielä hetken aikaa kuljettavassa kunnossa, mutta aika pian kannattaisi aloittaa kunnostustyöt kyseisellä paikalla, jos sen haluaa säilyttää helppokulkuisena.

Vaattunkiköngäs

Tästä lähtee esteetön reitti, mutta myös useita muita reittejä.

Vaattunkiköngäs eli Könkäänsaaren esteetön luontopolku on pituudeltaan 1,5 km, tosin tällä hetkellä siellä on kunnostustyöt menossa ja polkua ei pääse kiertämään ympäri. Paitsi että, minä menin siltikin nuorimman tyttäreni kanssa työmaan reunaa noin 200 metriä. Mies palasi lopun porukan kanssa takaisin samaa reittiä.

Uskomattoman upea Könkäänsaaren luontopolun alkupää.

Tälläkin luontopolulla ylitetään Vaattunkijoki.

Pikkupöllöjä reitin varrella.

Nuotiopaikalle asti pääsi helposti kulkemaan, mutta sen jälkeen alkoi työmaa-alue.

Kuivakäymälät, hienoja rakennuksia on reitille rakennettu.

Könkäänsaaren nuotiopaikasta ei ole parempaa kuvaa, koska siellä oli niin paljon muuta porukkaa retkeilemässä.

Meillä oli tarkoitus olla leikkimielinen kisa eri reittejä pitkin, että kumpi porukka on ennemmin autolla tai sillalla, niin kuin minä luulin. Kuvat kertokoot miksei me voitettu. 🙂

Luontopolun kunnostus käynnissä. Ihan varovasti hiippailimme tyttären kanssa tästä ohi ja edessä häämötti mielenkiintoinen vanha silta.

Näyttää mielenkiintoiselta, vaikka on vähän huteran näköinen…

Uskaltauduimme sillalle, sillä se oli kumminkin ihan virallisen reitin varrella. Alla lähes kuiva uoma.

Yhtäaikaa niin kaunista luontoa ja karua kivikkoa.

Kaunis paikka, pakko pysähtyä ja kädet olikin jo männyn pihkassa. Ei käy enää mielessäkään, että toiset ehkä kilpailee tosissaan.

Vielä hetki levätään kauniilla paikalla ja tietysti kuvataan myös lepohetki.

Kyllä tällä uusitulla reitillä kelpaa kävellä.

Riippusillan alla odottelemassa, että missä muut. Ai niin, pitikin mennä autolle ja muut ovat jo siellä. Taidettiin vähän hävitä kisa. 🙂

No pikaisesti vielä yksi kuva yläjuoksulle ja sitten autolle.

Olkkajärvi

Olkkajärvellä kävimme melko pikaisen reissun, lähinnä katsastamassa paikan mahdollisia tulevia reissuja varten ja nuorempi tytär halusi välttämättä päästä uimaan. Tässä vaiheessa keli oli jo aika hyytävä ja tuuli iski suoraan järveltä uimarannalle. Tyttö oli sitkeä ja kävi pulahtamassa hyiseen veteen. 🙂

Olkkajärven uimaranta.

Olkkajärvi näytti mielenkiintoiselta paikalta tulevia reissuja ajatellen, joten ei siitä sen enempää tällä kertaa.

Takaisin Vikakönkäälle

Illaksi ajelimme takaisin leiripaikallemme ja tarkoituksenamme oli syödä iltapala nuotiolla. Nuotiopaikalla oli tulet valmiina ja liityimme notskilla olevan porukan seuraksi viettämään lauantai-iltaa. Seuraksemme sattui innokas karavaanari-kullanhuuhtoja-muusikko Lapista, entisen kotikuntani naapurikunnasta lähtöisin oleva pariskunta. Juttua olisi riittänyt heidän kanssaan vaikka aamuun asti.

Iltanuotiopaikkamme päivällä kuvattuna.

Iltapalan saimme syötyä turinoinnista huolimatta, mutta tarkoitukseni oli kuvata nuotiotulta, joka kyllä unohtui. Ainoa kuva minkä ehdin ottaa, on kuva hiipuvasta hiilloksesta. Aina ei välttämättä tarvitse olla kuvia, kun voi jäädä muutenkin mukavia muistoja. Vaikka, jos totta puhutaan, tämä kuvaaminen on niin mukavaa. 🙂

Hiipuva hiillos hehkuu vielä hetken.

Jännitystä kotimatkalla

Sunnuntaina kyläilimme appiukolla ja jälleen kerran meillä meni kotimatkalla myöhään, vaikka useimmiten aiomme olla ajoissa kotona. Aikomukseksi jäi tälläkin kertaa. Vielä viime hetken reissun pidennystä saimme sillä, että ajoimme poikkeuksellisesti kotiin Ranuan kautta. Siellä ehdimme kävästä Fazerin myymälässä ostamassa kahviherkkuja vaunussa kahvitteluun.

Tulevan talven törröttäjä

Ranualla olisi pitänyt ehdottomasti tankata auto, mutta eipä kumpikaan muistanut, että täysi tankki tuo turvallisuuden tunnetta kotimatkalle. Noin 50 km oli matkaa Pudasjärvelle, kun muistimme tankkauksen ja kaikki siellä päin liikkuneet tietää, että Ranuan ja Pudasjärven välillä ei ole yhen yhtäkään huoltoasemaa. Tankki piippaa tyhjyyttään keskellä suomaisemia ja minulla jalat tärisee kun laskeskelen, että kuinka paljon matkaa on kävellä huoltsikalle, kauanko siihen menee aikaa ja milloin olemme vihdoin kotona. Pääsimme Pudasjärvelle ja kaarsimme ensimmäiselle huoltsikalle tankkaamaan järkyttävän kallista dieseliä. 55 litran tankkiin mahtui 55.23 litraa, joten hilkulla oli. Mieheni mielestä oltaisi vielä päästy ajamalla seuravalle halvemmalle asemalla. 🙂 Kotiin ehdimme jo kymmenen aikaan illalla.

Syksy saapuu hiljalleen, vaikka lämpöisiä ilmoja edelleen riittää. Väistämättä edessä ovat kohta haikeat jäähyväiset karavaanarikaudelle, mutta toistaiseksi meillä on vielä tälle syksylle suunnitelmia. Tulevat säätilat vaikuttavat kumminkin paljon syksyn reissuihin. Talvella emme ole kumpikaan innostuneet karavaanarielämästä, joten vaunu menee viimeisen reissun jälkeen talviunille.

Johanna

Nallikari – kesäisen Oulun keidas

 


Nallikari on kotikaupunkini ylpeys, joka sijaitsee Oulun Hietasaaressa. Meiltä on matkaa sinne vain viisi kilometriä. Ehkäpä juuri sen läheisyyden vuoksi meillä ei tule käytyä siellä kuin kerran kesässä ja lapsetkaan eivät ole koskaan välittäneet  meressä uimisesta.

Nallikari
Nallikarin uimarantaa

Nallikari on etenkin norjalaisten hehkuttama paikka ja muutkin  ulkomaalaiset turistit ovat löytäneet paikan hyvin. Alueella sijaitsee neljällä tähdellä merkitty Nallikarin lomakylä eli sieltä löytyy niin mökkejä kuin  paikkoja karavaanareille.

Omat kokemukset varsinaisesta leirintäalueesta liittyvät lähinnä Kalevan uutisointiin, aidan yli kurkkimiseen ja lapsuuden muistoihin eli viimeisen käyntikerran jälkeen muutoksia on tapahtunut runsaasti. Toki monesti olemme leikitelleet ajatuksella, että tekisimme viikonloppumatkan asuntovaunulla Nallikariin, mutta ei se oikein houkuttele maksaa kotinurkilla oleilusta.

Muutaman vuoden aikajaksolla leirimökkejä on uusittu ja rakennettu alueelle lisää, mutta paras muutos on ollut uimarantaan kohdistunut siistiminen ja maisemointi. Kyllä sitä nyt kehtaa esitellä turisteille ja oululaisten köllötellä rannalla. 👍

Hiekkarantaa

Yksi parannusehdotus tosin olisi Oulun kaupungille, rannalle kannattaisi rakentaa käytäviä helpottamaan lapsiperheiden kesäeloa. Oli nimittäin aika tuskaista kiskoa Emmaljungia rantaan ja varmasti tätä muutosta kiittelisivät myös liikuntaesteiset. Käytävien rakentamisesta hyvä esimerkki löytyy vaikkapa Kalajoen hiekkarannoilta

Tekemistä rantaloman lisäksi Hietasaaressa löytyy mm:

– Beach Volley -kentät

– Minigolf

– Mahtava leikkipuisto lapsille

– Kuntoiloijoille muutama väline rannan tuntumassa

Vauhtipuisto (auki koululaisten kesälomien aikana)

Ravintola Nallikari

Ravintola Nallikari Lomakylän läheisyydessä.

– Nallikarin majakka, jossa kesäisin kahvila

Nallikarin Majakka

Kylpylähotelli Eden

Rantaa ja taustalla Kylpylähotelli Eden.

Nallisport

Hietasaaren ponipiha

Kävellen tai pyörällä matkaa Oulun torin laitaan kertyy lyhyimmillään 3,5 km, mutta vaihtoehtoisia kauniita reittejä löytyy vaikkapa Tuiran siltoja ja rantoja kulkien. Uudehko Valkean ostoskeskus ja muut kaupat siis ihan lyhyen matkan päässä.

Eräänä iltana sain suostuteltua perheeni mukaan kuvausreissulleni ja tyttäret uimaan meressä. Meidän perheen uintireisssut ovat koko hellejakson ajan sijoittuneet iltayöhön, johtuen meidän kodin kuumuudesta. Uinnin jälkeen on helpompi nukkua, kun koko kroppa on viilentynyt.  Tyttärien tuomio rannalle oli vähän tyly, mutta kyllä minä edelleen suosittelen sitä tutustumisen arvoisena paikkana. Tytöt haluavat jatkaa uintia mieluummin Valkiaisjärvellä ja ehkä täytyy esitellä sekin ranta  teille joku kerta.

Uimakopit


Yöaikaan ei näkyvnyt kopilla uinninvalvojaa.

Majakalle johtaa hyvä reitti vaikka pyöräillen.

Turvallista – lämpimänä kesäyönä poliisit näyttäytyivät paikalla useamman kerran.

Hetkeksi kannattaa istahtaa aloilleen ja ihastella maisemia.

Laivaväylä kulkee Nallikarin edustalla.

Valoja ja varjoja. Tunnelmallisia kuvia maisemavalaistuksen avulla.

Jostain kumman syystä jäätelökioski oli kiinni jo ennen puolta yötä. 🙂

Valopalloja hiekalla.

Kuvaaja. Näyttää olevan tukka pystyssä, lommo takaraivossa ja naula ranteessa. 🙂

Perhepotretti, pikku-ukko kärryissään näkyy vähän huonosti.

Suomen kesä on vaan niin kaunis!

Vielä on luvattu loppuviikoksi muutama hellepäivä, ei muuta kuin rannalle nauttimaan kesästä. Ainakin he, ketkä haluavat aurinkoa palvoa, minä hiivin liikkeelle taas auringonlaskun aikaan. 🙂

Johanna


 

Joulupukki keskellä kesää

Napapiirillä

Käymme Rovaniemellä tai ajamme siitä ohitse kerran vuodessa ja joka kerta toiveena on käydä Joulupukin luona. Jostain syystä Napapiiriltä löytyy nykyisin kaksi joulupukkia, mikä aikalailla hämmensi tyttäriämme kun he olivat pienempiä. Meinasi mennä lapsilla uskottavuus pukista liian aikaisin. Nyt myöhemmin ainoa oikea ja aito pukki tyttöjen mielestä löytyy Joulupukin kammarista.

Joulupukin kammari ja monenlaisia kauppoja.

Joulupukki kutsuu luokseen.

Jännittävää…

Tässäpä mielenkiintoisia linkkejä Napapiiriltä:

Joulupukin Pajakylä

Joulutalo

Joulupukin kammari

Molemmat paikat ovat mielenkiintoisia ja erilaiset keskenään ja aika samannäköiset pukit löytyy molemmista taloista. Mennessä Ivaloon kävimme tällä epäaidolla pukilla ja paluumatkan herkkupalaksi säästimme oikean pukin. Samalla systeemillä toimivat kummatkin paikat: pukin luona ei saa itse ottaa kuvia vaan tontut kuvaavat vierailun ja lopuksi voi tilata kuvan ja jopa koko vierailun videoituna.

Luonnollisesti kuvien tilaaminen ei ole  mitään halpaa lystiä ja tällä kertaa jätimme kuvat väliin, sillä meidän taapero ei tykännyt pukista niin yhtään. Isot kyyneleet valuivat pitkin poskia lähes koko vierailun ajan. Lopuksi kyllä innokkaasti vilkutti pukille, kun pääsi siitä kummajaisesta eroon. Käydään taas joskus uudelleen niin, että miehenikin on mukana kuvissa. 🙂

Uskaltaisiko tänne mennä?

Joulupukin reki

Polku Joulupukin luo on hienosti rakennettu ja matkalla on monenlaista ihmeteltävää. Kuljetaan mm. hehkuvan hiilloksen ja ritisevän jäätikön yli. Katossa pyörii valtavan kokoinen ratas.

Matka pukin luo on täynnä elämyksiä.

Katossa pyörivä ratas ja hieno kello. Laskeeko ne aikaa joulukiireiden alkuun?

Liekkö oli uusia puiset ovet, joissa oli kurkisteluaukkoja tonttujen kiireisiin vai olemmeko useamman vuoden voineet ohittaa ne täysin huomaamatta. En tiedä, mutta hauskoja olivat. 🙂

Kurkistus Tonttulaan.

Kaikki kuvat ovat matkalta Joulupukin kammariin, jossa on se meidän oikea Joulupukki. Muistutuksena vielä, että nämä ovat meidän perheen mielipiteitä ja jokainen voi käydä muodostamassa oman mielipiteensä paikan päällä.

Presidentti Martti Ahtisaari on käynyt tapaamassa Joulupukkia.

Kierros päättyy tähän kauppaan, jossa on laitettu näyttävästi esille leluja ja muuta tavaraa.

Onko tontut valmistanut kaikki nämä lelut?

Hetken aikaa kiertelimme muutenki paikkoja Napapiirillä. Paljon oli ulkomaalaisia paikalla ja vähän suomalaisia. Etupäässä kiinalaisia ja japanilaisia ja kuulemma Korealainen pikkupoikien jalkapallojoukkue oli meitä ennen tapaamassa Joulupukkia. Hyvin suosittu ja mielenkiintoinen paikka.

Jouluseimi oli hänen mielenkiinnon kohteena.

Niin kovasti olisi tehnyt mieli koskettaa, varsinkin vauvaa.

Keskellä Napapiiriä

Täällä on joulu keskellä kesääkin.

Yövyimme Napapiirilla yhden yön ns. puskaparkissa ja hauskaa oli yöllä huomata, että joulukuusissa syttyi jouluvalot illan hämärtyessä.

Muovipukista kuva, kun oikeaa ei saanut kuvata.

Tämän jälkeen ajoimme Ruotsin puolelle Haaparantaan ja aikomuksenamme oli olla yö Ikean parkkipaikalla, mutta meille kaikille tuli väsy matkustamiseen. Reissumme naapurimaahan koostui pottujen keittämisestä asuntovaunussa ja syötyämme hurautimme kotiin yöksi. Siitä reissusta ei jäänyt paljon juttua kerrottavaksi eikä varsinkaan kuvamateriaalia.

Johanna

 

 

 

Manamansalo – Oulujärven helmi

Manamansalo Camping – Suomen paras leirintäalue

Tervetuloa Manamansaloon!

Vuodesta toiseen minun mieleni halajaa tänne nauttimaan ja lepäämään. Missään muualla en ole koskaan osannut rentoutua ja rauhoittua niin hyvin kuin Manamansalossa. Vaikka täälläkin on yleensä paljon ihmisiä paikalla, täällä ei ole mitään ylimääräistä. Ja yksi ehdoton plussa, täällä ei ole shoppailupaikkoja ja täältä ei tarvitse lähteä merta edemmäs etsimään nähtävyyksiä, sillä itse paikka on nähtävyys.

Toki Manamansalossa on nähtävyyksiä mm. Kassu Halosen taidetalo ja muistomerkkikirkko. Aiempina vuosina olemme käyneet niihin tutustumassa, mutta nyt halusimme vain olla täällä leirintäalueella. Leirintäalueitakin Vaalan kunnan alueella on useita mistä valita, mutta meillä on aina sama suunta.

Luonto tulee lähelle joka nurkalla, lapset viihtyvät puistossa, rannalla ja metsäpoluilla. Vähintään täällä pelataan kerran vuodessa minigolf-turnaus ja ratkaistaan perheen kunkku, joka on lähes poikkeuksetta mieheni. 🙂

Vastaanotossa työskentelee iloista porukkaa

Hintatasoltaan leirintäalue ei ole halvimmasta päästä. Meidän perheeltä yö sähköineen maksoi 40,5 euroa. Eikös se niin ole, että hyvästä kannattaa ja täytyy maksaa. Leirintäalueella löytyy pari erilaista tarjousta, perhehinta max. 2 aikuista ja kolme lasta 7 vrk / 154 euroa + sähköt. Toinen tarjous on viides peräkkäinen majoitusvuorokausi ilmaiseksi, mutta sähköt täytyy maksaa.

Vastaanottorakennuksessa on pieni kauppa ja kahvila.

Orvokki-istutukset reunustaa terassialuetta.

Notskipaikkoja riittää niin rannalla kuin kauempana metsässäkin hyvien polkujen varrella. Mikä parasta, täällä monilla poluilla voi hyvin kulkea lastenrattailla. Innokkaat kalastajat voivat kalastella rannoilta tai vuokrata veneitä. Tenniksen peluu ei kuulu minun harrastuksiini, mutta alueelta löytyy hyväkuntoiset kentät. Lisäksi Manamansalon retkeilyalue on todella mahtava paikka pyöräilyyn. Pyöriä voi vuokrata vastaanotosta, mutta useimmilla leiriytyjillä näytti olevan omat pyörät mukanaan.

Saapumisaikaan sadepilvet alkoivat väistyä.

Leirintäalueella on kolme erillistä huoltorakennusta, joista löytyy eritasoisia huoltotiloja. Uusin rakennus, josta löytyvät vessat, suihkut, inva-WC ja lastenhoitotilat, tiskipaikat, kemssan tyhjennys ja puhtaan veden piste, on erittäin siisti.

Uusin huoltorakennus

Vessat ja suihkut

Tiskipaikka rakennuksen päädyssä ulkokatoksessa.

Huoltorakennuksen lähellä on myös harmaaveden tyhjennyspaikka. Taustalla maksullinen vaunujen ja autojen pesupaikka.

Yleisnäkymää, kalustolle on suurimmaksi osaksi sähköistetyt asfalttipaikat.

“Keski-ikäisestä” huoltorakennuksesta löytyy suihkujen ja vessojen lisäksi isot keittotilat ruokailumahdollisuuksineen ja samassa yhteydessä on lasten sisäleikkipaikka. Pyykkitupa sijaitsee myös tässä rakennuksessa.

Keski-ikäinen huoltorakennus on lähellä uimarantaa.

Huoltorakennuksen päädyssä on pieni ulkoleikkipaikka ja lentopallokenttä.

Keittiötiloja

Vanhin huoltorakennus on Teerilammen rantamilla, missä sijaitsee leirintäalueen mökit. Ei erityisen hyvässä kunnossa, mutta kyllä siellä vielä käy.

Kuulostaa melkoiselta hehkutukselta, mutta mielestäni tämä on täysin ansaittua Manamansalo Campingille. Leirintäalue sijaitsee metsähallituksen mailla, joka pitää huolen maastosta ja siitä, että nuotiopaikoilla riittää puita poltettavaksi.

Useilta notskipaikoilta voi ihastella nuotioinnin lomassa auringonlaskuja.

Täällä valmistuu kalasaaliitkin.

Tämä paikka on vaunualueella vähän syrjemmässä törmällä, tännekin näkyy auringonlasku.

Ensimmäisen illan pilviset kuvaukset.

Hiekkarantaa riittää Manamansalossa

Hienoja kuvia tulee pilviselläkin säällä

Manamansalossa mukana matkassa vanhempani.

Manamansalon Teeriniemen vierassataman laituri oli poissa käytöstä laiturin lahojen rakenteiden vuoksi. Tietoa en löytänyt, että onko siihen tulossa korjauksia. Yksi yksinäinen vene keikkui laituriin kiinnitettynä.

Teeriniemen laituri ei ole käytössä.

Reetan maja Teeriniemen nokassa.

Reetan maja on kalastajien vuonna 1946 rakentama mökki.

Nykyisellään maja toimii retkeilijöiden taukotupana.

Heijastuksia ikkunasta

Näkymä Reetan majalta alas Oulujärvelle.

Reetan maja ja Oulujärvi iltayöllä, täällä on monesti nähty telttailijoita yöpymässä.

Puun takaa

Lapsille leikkipaikka

Halutessaan oman majoituksensa voi sijoittaa vaikka ihan leikkipaikan viereen, mutta muistaakseni siinä ei ole kovin montaa sähköpaikkaa.

Minigolf kutsuu meidän perhettä vähintään kerran kesässä.

Aamumaisemaa törmältä

Aamulla on hyvä kuvata rantaa, kun se on vielä tyhjä.

Hiekkarantaa riittää ja uimapaikat ovat ihanteelliset pienille lapsille. Isommat joutuvat vähän kahlailemaan syvemmän uimapaikan toivossa.

Päivisin ohjelmassa oli uintia ja iltaisin lähdimme lyhyille luontopoluille ja söimme iltapalat nuotiopaikoilla. Lapset odottivat, että tulisi pimeä ja voisimme seikkailla pimeässä takaisin asuntovaunulle, mutta oli valoisa kesäyö ja pimeä ei tullut vielä auringonlaskun jälkeenkään.

Kohti auringonlaskua ja makkaranpaistopaikkaa Painanteeseen.

Luontopoluilla on niin hyvät opasteet, että uskalsimme päästää tytöt juoksemaan metsään keskenään.

Osa porukastamme valitsi reitiksi penkereellä kulkevan maisemareitin, jota periaatteessa ei saisi kulkea, mutta ne maisemat. Puita oli kaatunut viime käynnin jälkeen lisää ja kulku oli hankalaa.

Taitaa tulla kiire ehtiä notskipaikalla ennen auringonlaskua.

Juuri ja juuri ehdittiin. Niin kaunista.

Mies testaa kestääkö puu tyttöjen kiipeilyä.

Tyttäret aitiopaikalla. Manamansalossa on hirmu vähän sääskiä, mutta päivällä paarmoja jonkin verran.

Sueraavana päiväna oli lämmintä pilvipoutaa, eipä satanut nuokaan pilvet. 🙂

Jälleen illalla nuotioimaan, mutta vähän edellisiltaa aikaisemmin.

Leirinuotiolle ohi mökkien.

Pikkumökkejä Teerijärven rannalla.

Ennen kuin meillä oli omaa vaunua, vuokrasimme kerran täältä pienimmän mökin, jossa ei ole suihkua tai edes vessaa. Ihan hyvin meni loma sielläkin. Mökissä oli jääkaappi, mikro, kahvinkeitin, televisio ja kylmä vesi tuli sisälle. Nukkumapaikkana ainakin silloin oli kaksi kerrossänkyä.

Pieni kulkija, näillä poluilla on hyvä tallustaa pikkujaloilla.

Matkan varrella nähtyä, karhu puussa, luulivat tytöt iltahämärissä.

Kyllä kelpaa kuljeskella lempimetsikössä.

Perillä odottaa Särkinen.

Leirintäalueelta voi vuokrata veneen Särkiselle.

Vastarannalla on toinen nuotiopaikka ja siellä kuulosti olevan kalastajia.

Särkisen rantamaisemaa, ainakaan tällä nuotiopaikalla ei ole kunnollista uimarantaa.

Tuulessa huojuen

Tämä polku lähtee kiertämään Särkistä ympäri.

Tästä vielä olisi päässyt lastenrattailla, mutta edempänä en käynyt katselemassa.

Meillä on metsässä nuotiopiiri… Viimeinen ilta Mananmansalossa.

Mutta kaikki hauska loppuu aikanaan ja reissumme on lopussa. On aika suunnata takaisin kotikonnuille Ouluun.

Meillä oli erittäin mahtava kahden ja puolen viikon vaunuloma ja kilometrejä auton mittariin tuli reilu 2100. Itse olen intohimoinen reissaaja vaunun kanssa, mutta muut matkalaiset alkavat pitkällä reissulla hyytyä, joten parempi antaa periksi ja painella välistä kotiin.  🙂

Johanna

Ps. Näillä näkymin olen lähdössä lasten ja asuntovaunun kanssa Lappiin lomalle ja ihan itte vetelen vaunua mutkasta ja mäkistä tietä näkymättömiin. Miehelläni loppuu nimittäin loma ja siltä osin alkaa arki.

Koli – pala kauneinta Suomea

Holiday Koli Camping ja Kolin kansallispuisto

Kolin kansallispuiston maisemat ovat olleet minulle monivuotinen haave ja nyt se vihdoin ja viimein toteutui. Tarkoituksenamme oli olla siellä useampi yö, mutta säät muuttuivat niin sateiseksi, että loma Kolilla jäi aiottua lyhyemmäksi. Ei kuulosta kovin hyvältä ajatukselta olla kahlittuna pienehköön asuntovaunuun kolmen lapsen ja miehen kanssa sateista kesäpäivää viettämässä. Siitä myöhemmin, että missä aurinko paistoi. 🙂

Loppujen lopuksi ehdimme olla kahden vuorokauden ajan näissä maisemissa ja yöt olimme Holiday Koli Campingillä.

Vastaanottorakennus illan hämyssä

Holiday Koli on suurien ristiriitaisuuksien leirintäalue. Alueesta on vaikea antaa helposti oikeanlaista ja rehellistä kuvaa ja tässä kohtaa onkin syytä muistuttaa, että nämä kaikki postaukset ovat suurimmalta osalta minun mielepiteitäni ja kokemuksiani, mutta luonnolisesti saan taustavaikutteita mieheltäni ja lapsiltani.

Leirintäalueen kuvat ovat vähän tummahkoja, koska siellä ollessä oli yö tai pilvistä. Hyvällä säällä ja päivällä olimme retkeilemässä.

Alueelta löytyy kaikki palvelut, mitä leirintäalueelta voi odottaa, mutta osa paikoista on aika huonossa kunnossa.

Sisäänkäynti kokkaus- ja tiskispaikoille.

Ruoanlaittoon löytyy uuni, hellat ja mikroja.

Samasta tilassa voi syödä laittamansa ruoan.

Ja lopuksi vielä tiskata astiansa. Paikat on pidetty puhtaina.

Alue on äärettomän kaunis Pielisen rannalla mahtavine hiekkarantoineen ja auringonlaskuineen, mutta vastakohtana tälle, huoltorakennukset ovat vanhoja, tosin hyvin siivottuja. Henkilökunnalle pikkuvinkkinä, että tupakakointia voisi harrastaa vähän kauempana vastaanoton sisäänkäynnistä ja keittiötiloista.

Myös pyykinpesu onnistuu. Täällä en käynyt sisällä.

Pienen pettymyksen sivumaun alueeseen toi se, että olimme haaveilleet tästä kohteesta useamman vuoden ajan ja kuvitelmissamme kaikki Kolilla olisi kaunista ja satumaisen hohtavaa. Vähän epärealistiset ajatukset??? 🙂

Alue on kauttaaltaan mäntykangasta.

Seuraavan aamun aloitimme siitä, että kävimme tutustumassa Koli Freetime -leirintäalueeseen. Siellä oli huomattavasti paremmassa kunnossa olevat rakennukset, mutta maisema hävisi edelliseen 100-0, joten meillä oli mietinnän paikka mitä tehdä.

Makkaranpaistopaikka. Voisiko muovituolit poistaa tästä maisemasta?

Kurkistus nuotipaikan taakse.

Lapsille löytyivät trampoliini..

… ja keinut.

Keittelimme vaunulla kaffet ja listasimme hyviä ja huonoja puolia ja miksi olimme näin pettyneen oloisia leirintäalueeseen. Kauniit maisemat, alueen melko hyvä sijainti Kolin luontokeskukseen nähden,  kohtuullinen hinta, 25 euroa vuorokausi sähköineen, vei voiton paikan vaihtamisen sijaan ja olisi pitänyt purkaa koko leiri.

Auringonlaskun aikaan maisema värjäytyy upeasti.

Lisäksi aloimme pohtia läpi kaikkia käymiämme leirintäalueita ja loppujen lopuksi useammalla pienemmällä ja vanhemmalla leirintäalueella on aika surkeat WC- ja suihkutilat. Eli lippu korkealle ja nautitaan lomasta.

Vierekkäin kolme erilaista nuotiopaikkaa.

Vuokrattavissa olevat vene ja kanootti.

Uimaranta on lapsiystävällinen hiekkaranta.

Uimarannalla on vuokrattavissa uudehko peräkärrysauna, jonka vuokrasimme tunniksi käyttöömme. Onneksi lapset jäivät vaunulle siksi aikaa, sillä mielestäni se ei ole tarkoitettu lapsiperheille ahtautensa ja kiukaan suojaamattomuuden vuoksi. Hyvät löylyt saunassa saatiin, mutta vaunun sijoittelusta miinusta, silla se oli aikalailla keskellä rantaa ja pukeutuminen kuistilla ja tai läkähdyttävissä sisätiloissa. Saunavuokra 20-24 euroa, karavaanareille hiukan edullisempi.

Sauna oli niin suosittu, että en viitsinyt mennä missään välissä sinne kameran kanssa heilumaan ja omalla vuorollakaan ei tullut otettua kameraa mukaan.

Sueraavan illan maisemaa uintiaikaan, noin yhdeksältä.

UImarantaa

Ukko-Koli

Ajoimme auton parkkiin Sokos Hotellin parkkipaikalle, josta on ilmainen kiskohissi hotellille ja Kolin maisemiin. Ja ups, ei yhtään kuvaa hissistä.

Vieralun kolin kansallispuiston maisemissa aloitimme ruokailulla Break Sokos Hotelli Kolilla, josta löytyy kaksi ravintolaa Grill it! ja  Pitsakahvila Kahpitsa. Periaatteessa tämä oli meidän mittapuulla turha tuhlaus, mutta toisaalta taas, miksei joskus voisi syödä kunnolla ja helpolla karavaanarireissulla. Söimme Kahpitsasn listoilta, minä Ukko-Kolin ja ja mieheni Akka-Kolin. Teinityttö halusi hamppariaterian ja 9-vuotias suosikkiruokaansa eli lohta ja perunamuusia. 1-vuotias ei saanut listalta mitään, vaan hänelle annettiin kaikilta vähän.

Kuvia ei ole ravintolasta muuta kuin Sokos hotellin näköalaterassilta, jossa on mahdollista ruokailla.

Break Sokos Hotelli Kolin näköalaterassi.

Maiseman ihailija

Ruokailun jälkeen jaksaa kiipeillä Ukko-Kolille, Akka-Kolille ja Paha-Kolille. Kaikki kolme paikkaa kävimme läpi pienin rajoittein. Ukko-Kolilla kävimme koko perheellä ja sinne pääsikin lähes huipulle lastenvaunuilla ja ihan viimeiset portaat mieheni kantoi pikkuista. Muilla vaaroilla vierailimme tyttöjen kanssa vuorotellen.

Kolin luonto on kyllä maineensa veroinen paikka ja hyvin onnistuu käydä pientenkin lasten kanssa. Helpotusta elämään toisi, jos olisi lapsenkantorinkka, mutta meillä se on edelleen hankkimatta ja kohtuudella, luovuudella ja joustamisella ollaan pärjätty ilmankin.

Ukko-Kolille on merkattu invareitti, ja sitä pitkin oli helppo kulkea rattailla, vaikka aika jyrkkä paikoitellen onkin.

“Kärrypolkua” Ukko-Kolille.

Jyrkänteitä ja metsämaisemaa ennen Kolin huippua.

Melkein huipulla oleva näköalatasanne. Tänne asti pääsee loistavasti vaunuilla ja pyörätuolilla, vaikkakin nousut ovat paikoitellen jyrkkiä.

Eipä nämä maisemat paljon selittelyjä kaipaa.

Pieliselle avautuva maisema

 

Koli ja Pielinen

Luonnollisesti ihania känkkyräisiä mäntyjä.

Portaat Akka-Kolille, tänne ei ole vaunujen kanssa asiaa.

Maisemapenkki Akka-Kolilla

Tummat pilvet alkoivat kasautumaan Akka-Kolin maiseman ylle, mutta sadetta ei vielä tullut.

Akka-Kolin Hiljaisuuden temppeli. Temppelissä vihitään vuosittäin reilu 30 hääparia. Aiemmin päivällä täällä oli ollut konsertti, mutta me emme osuneet silloin paikalle.

Vaihtoehtoinen reitti Akka-Kolille, pitihän se testata.

Kolin polkuja

Kolin maisemaa vielä, olisikohan Paha-Kolia. Paha-Kolin huippu jäi minulta näkemättä ja olin muiden kiipeillessä syöttämässä poikaa.

Maisemakuvausta Kolin satamassa

Kolin satamassa kävimme ajalemassa ja se oli pelkkä kuvausmatka. Niin kuin joka reissulla, kaikkea ei pysty kokemaan kerralla ja jääpä jotain takataskuun ensi reissulle.

Ravintola Alamaja

Satamasta löytyy mm. Koli Activ Oy, jossa on ravintola Alamaja ja risteilyjä Pieliselle Kantosiipialus HF Suvi Expressillä.

Sataman maisemia

Kyllä tuolla penkillä kelpaa katsella Pielisen selälle.

Laituri

Seuraavana aamuna iski todella rankat sateet ja me siis päätimme vaihtaa maisemaa. Leiri purettiin kaatosateessa ja kaikki tavarat jouduimme pakkaamaan litimärkänä vaunuun ja autoon. Onneksi seuraavassa paikassa oli luvassa lämpöä ja aurinkoa.

Mielenkiintoisina kohteina jäi käymättä Pirunkirkko ja Hiekkasaaret, jossa olisimme seuraavaksi käyneet sään salliessa. Hiekkasaaret ovat osittain saavutettavissa ilman venettä ja niitä osia olisimme käyneet tutkimassa. Retkipaikka.fi tarjoaa Hiekkasaarista hyvän kattauksen.

Valkoinen horsma Käränkälammella.

Holiday Koli Campingiä ei kannata sekoittaa Loma-Kolin leirintäalueeseen, joka on tätä nykyä autioitunut lukuunottamatta vuokramökkejä. Kävimme katselemassa aluetta Käränkälammen ympäristössä ja sääli, että kaikki rakenteet pääsevät rapistumaan pilalle. Vieläkin pidemmälle ajettaessa, löytyy hylätyt Loma-Kolin rinteet. Sen sijaan Ukko-Kolin laskettlurinteet ovat käytössä.

Lomareissut jatkuu, joten tavataan seuraavassa kohteessa. 🙂

Johanna

 

Keski-Suomen Riviera

SF-Caravan Keski-Suomi, Hietasaari

Keski-Suomen Rivieraksi kutsuttu karavaanareiden alue oli meille entuudestaan täysin tuntematon,  mutta päätimme siitä huolimatta kokeilla. Matka nelostieltä oli pitkähkö, noin 30 kilometriä Hirvaskankaan ABC:n risteyksestä.

Tervetuloa Hietasaareen

Tänne todellakin kannattaa ajaa vähän kauempaakin. Hietasaari on karavaanareiden oma alue, joten hintataso on edullinen, karavaanareille sähkön kanssa 20 euroa ja muille 30 euroa. Isännät olivat vastaanoottamassa portilla ja toivottivat tervetulleeksi ja kyselivät paikkatoivetta. Poikkeuksellisesti olimme leirintäalueella vain yön yli, saavuimme iltasella ja poistuimme aamuaskareiden jälkeen, joten toivoimme paikkaa läheltä huoltorakennusta ja sehän toteutui, sillä matkaa oli ehkä 20 metriä vessaan ja suihkuihin.

Tästä rakennuksesta löytyy pyykkitupa, tiskipaikat, WC:t ja suihkut.

Wc:t ja suihkutilat olivat todella siistit ja hyvässä kunnossa ja oli mukava suihkuttaa pikkuinenkin siisteissä tiloissa. Toki joka leirintäalueella on sama ongelma, että tilat ovat ahtaahkot käydä lapsen kanssa pesulla.

Ovi auki pyykille ja tiskaamaan. Pyykinpesu 3 euroa koneellinen.

Yksi asia mitä olen usein ihmetellyt, joka korostuu karavaanareiden omilla alueilla, on suihkujen ja vessojen vähäinen määrä verrattuna alueella olevien leiriytyjien määrään. Eikö karavaanarit käy suihkussa ja vessassa. 😉 Vai onko vasta sitten todellinen karavaanari, kun on omavarainen ja käyttää vaunun vessaa? Ilmeisesti he myös mielellään peseytyvät yleisillä saunavuoroilla, joita onkin tarjolla runsaasti kesäkaudella joka päivä. Itse taas arvostan omaa koppia sekä vessassa että suihkussa. 🙂 🙂 🙂

Grillikotaan mahtuu isommallakin porukalla kokkailemaan.

Jos kalaonni on ollut myötäinen järvellä tai kaupassa, täällä voi käydä savustamassa kalat.

Lasten leikkipaikka on aidattu aluea, jossa on turvallinen leikkiä pientenkin.