Cityluontopolulla

Hietasaari Oulussa

Hietasaari on minulle melko tuntematon paikkana, lukuun ottamatta Nallikarin aluetta ja usein tuleekin kuljettua samoja vanhoja polkuja. Tällä kertaa vähän laajensin reviiriä ja tutustuin alueen luontoon ja rakennuksiin. Tosin tämä on vain pikkukattaus laajasta alueesta.

Pojan kanssa parkkipaikalla lähdössä kävelylle.

Loppukesän ja syksyn aikana minulla on tullut tavaksi lähteä sunnuntaiauumuisin yksin liikeenteeseen, kun muut vielä nukkuvat viikon aikana kertyneitä univelkojaan pois.

HIetasaaren veneilykeskus ja taustalla Vihreäsaaren tehtaan sauhut.

Useimmiten en tiedä tarkaan minne menen. Tällakin kertaa lähdin autolla ajelemaan ja vasta matkalla päätin mennä Hietasaareen. Lopullinen kohde, missä sununtaina kuvasin, oli Hietasaaren veneilykeskuksen  ja Johteenpookin välinen ranta.

Kaksi koivua ihastelemassa aamun raikkautta.
Sunnuntaiaamun tutustelua Hietasaareen.

Sen jälkeen menin Hietasaaren ponipihan ohitse merenrantaan ja huomasin sieltä lähtevän luontopolun, Hietasaaren kierroksen, jonka pituus oli 5.2 km. Päätin, että tuo polku on kierrettävä ja kuvattava blogiin. Valitettavasti en voinut tehdä sitä heti, joten maanantaiaamuna pakkasin pojan kärryineen autoon ja lähdettiin aamupäiväkävelylle. Tästä linkistä alueen kartta. Kiersin siis valkoisella merkatun reitin, paitsi loppumatkasta löysin mielenkiintoisemman polun ennen Edeniä, joten poikkesin merkatulta reitiltä.

Hietasaaren ponipihan pari pollea kuuraisella laitumella.

Maanantaiaamu valkeni yhtä upeana ja kuulaana kuvausilmana kuin sunnuntaikin. Pakkasta muutama aste, maa kuurassa alkumatkan ja aurinko hiljalleen nousee ylöspäin, tosin loppumatkasta alkoi olla harmaata ja sadepilvet kerääntyivät taivaalle.

Polkua tuli kuvattua paljon. Upea pakkasaamu ja aurinko houkuttelivat räpsimään kuvia.

Kulkiessani en voinut olla pohtimatta kaupungin ja muiden tahojen suunnitelmia Kalevala Parkista, joka tulisi olemaan Kalevala-aiheinen huvipuisto keskellä Hietasaarta. Mietiskelin, että minkä kohdan he haluavat tuhota tästä kaupungin ytimessä säilyneestä kauniista luonnosta. Ymmärrän kyllä, että sijoittajia houkuttavat sijainti ja alueella ennestään olevat runsaat palvelut, mutta silti… Pikaisen googlettelun tuloksena löysin, jutun, minkä mukaan huvipuistolle olisis tarjottu paikka Kempeleen Linnakankaalta. Mutta jätetään tämä aihe ja mennään vielä paikoillaan olevaan luontoon. 🙂

Polun alkupäässä Pohjanlahti näkyy kaislikon takana. Loppupäässä polkua ollaan metsässä ja asutuksen keskellä. Kuva otettu lintutornista.
Kiva poikkeama pääpolulta, mutta oli niin märkä polku, etten viitsinyt yrittää sinne.
Oulun eläkeläisten paikan, Vaaskelan rakennuksia.
Auringonpilkahduksia.
Yksi nuotiopaikka löytyy merinäköalalla.
Reitit ovat matkan varrella merkattu hyvin.

Metsään on joku laittanut useita linnunpönttöjä.
Rantakurvin lintutorni
Näkymät lintutornista. Poika vaunuihin ja minulla pikainen kurkistus maisemiin tornista.
Oulun Jousimiesten Hietasaaren harjoittelupaikka. Tämä olisikin kiva harrastus., joskus olen kokeillut tätä lajia.
Hietasaarentien ylitys. Tie päättyy Vihreäsaaressa olevan tehtaan portille.
Luonto on upea ja monimuotoinen HIetasaaressa.
Hietasaaressa on paljon lehtimetsää, joten upea väritys on sen mukainen syksyllä.
Hietasaaren veneilykeskus. Osa veneistä on jo kuivalla maalla.

Lähiaikoina olen kulkenut ympäri Oulua ja huomannut, että Oulussa tehtaan savupiiput osuvat kuviin todella usein. Hallitsevat maisemaa voimakkaasti, mutta usein antaa kuvalle myös kauneutta erilaisine savumuodostelmineen ja auringon osuessa niihin.

Ruskaa ja vanhoja taloja

Ihastuttavia vanhoja puutaloja piilosilla.

Luonto on saanut olla rauhassa. Tässäkin on taloja lähes joka puolella.
Aleniuksen puutarha aidan takana piilossa.
Erään talon villiintynyt puutarha.
Toisten tonteille ei ole asiaa.
Lisää paatteja matkan varrella.
Taas uusi yllätys edessä, puusilta.

Upea ruska saa auringonpaisteesta ja Mustasalmen heijastuksista lisää potkua.
Mustasalmi toiseen suuntaan.
Tämä kyltti herätti ihmetystä ja jälleen kerran Google auttoi asiassa. Ilo Oulu – mukavuusalue on Hietasaaressa ennen toiminut seurakunnan leirikeskus, nykyistä toimintaa voi katsella linkin takaa.
Nallikariin johtava Holstinsalmentie on kilometrin pituinen – syksyllä täyttä väriloistoa.
Tien varrella iso kuusi, joka on täynnä käpyjä.
Edessä näytti olevan pitkä ja tylsä pikitie, joten hetken mielijohteesta käännyn näihin maisemiin Jaalantielle ja sieltä Mustasaarentielle. En ollut varma pääseekö täältä, mutta lähdin tutkimaan asiaa.
Jälleen yksi upea talo.
Hietasaaren viljelypalstoja
Viljelykausi on ilmeisesti ohi.
Ensimmäiset Irjalan kyltit osoittivat metsään, mutta paikka löytyi edestäpäpin. Irjala on Oulun Invalidiyhdistyksen paikka.
Nallisportin takaa matka jatkuu ja valittavana on taas kaksi reittiä.
Lisää viljelyspalstoja.
Maininkisillan kautta uudelleen Mustasalmen ylitse.
Lintujen ruokintapaikka
Käävät eli lahottajasienet työn touhussa.
Päätepiste häämöttää edessä.
Oulun eläkeläisten paikka Vaaskela julkisivun puolelta.

Vaaskelan pihassa oleva torni, en löytänyt tästä tietoa mikä on tai on ollut.

Arviolta reilun viiden kilometrin matkalla oli asfalttia alle kaksi kilometriä ja muuten sai käveleskellä leveitä ja hyväkulkuisia polkuja pitkin. Hyvät ja esteettömät polut voi kulkea vaunujen kanssa ja vaikka pyörätuolillakin. Hietasaaressa menee useita reittejä ristiin rastiin eli paljon jäi tällä reissulla näkemättä, mutta jäipä katseltavaa seuraavaan kertaan. 🙂

Nallikari – kesäisen Oulun keidas

 


Nallikari on kotikaupunkini ylpeys, joka sijaitsee Oulun Hietasaaressa. Meiltä on matkaa sinne vain viisi kilometriä. Ehkäpä juuri sen läheisyyden vuoksi meillä ei tule käytyä siellä kuin kerran kesässä ja lapsetkaan eivät ole koskaan välittäneet  meressä uimisesta.

Nallikari
Nallikarin uimarantaa

Nallikari on etenkin norjalaisten hehkuttama paikka ja muutkin  ulkomaalaiset turistit ovat löytäneet paikan hyvin. Alueella sijaitsee neljällä tähdellä merkitty Nallikarin lomakylä eli sieltä löytyy niin mökkejä kuin  paikkoja karavaanareille.

Omat kokemukset varsinaisesta leirintäalueesta liittyvät lähinnä Kalevan uutisointiin, aidan yli kurkkimiseen ja lapsuuden muistoihin eli viimeisen käyntikerran jälkeen muutoksia on tapahtunut runsaasti. Toki monesti olemme leikitelleet ajatuksella, että tekisimme viikonloppumatkan asuntovaunulla Nallikariin, mutta ei se oikein houkuttele maksaa kotinurkilla oleilusta.

Muutaman vuoden aikajaksolla leirimökkejä on uusittu ja rakennettu alueelle lisää, mutta paras muutos on ollut uimarantaan kohdistunut siistiminen ja maisemointi. Kyllä sitä nyt kehtaa esitellä turisteille ja oululaisten köllötellä rannalla. 👍

Hiekkarantaa

Yksi parannusehdotus tosin olisi Oulun kaupungille, rannalle kannattaisi rakentaa käytäviä helpottamaan lapsiperheiden kesäeloa. Oli nimittäin aika tuskaista kiskoa Emmaljungia rantaan ja varmasti tätä muutosta kiittelisivät myös liikuntaesteiset. Käytävien rakentamisesta hyvä esimerkki löytyy vaikkapa Kalajoen hiekkarannoilta

Tekemistä rantaloman lisäksi Hietasaaressa löytyy mm:

– Beach Volley -kentät

– Minigolf

– Mahtava leikkipuisto lapsille

– Kuntoiloijoille muutama väline rannan tuntumassa

Vauhtipuisto (auki koululaisten kesälomien aikana)

Ravintola Nallikari

Ravintola Nallikari Lomakylän läheisyydessä.

– Nallikarin majakka, jossa kesäisin kahvila

Nallikarin Majakka

Kylpylähotelli Eden

Rantaa ja taustalla Kylpylähotelli Eden.

Nallisport

Hietasaaren ponipiha

Kävellen tai pyörällä matkaa Oulun torin laitaan kertyy lyhyimmillään 3,5 km, mutta vaihtoehtoisia kauniita reittejä löytyy vaikkapa Tuiran siltoja ja rantoja kulkien. Uudehko Valkean ostoskeskus ja muut kaupat siis ihan lyhyen matkan päässä.

Eräänä iltana sain suostuteltua perheeni mukaan kuvausreissulleni ja tyttäret uimaan meressä. Meidän perheen uintireisssut ovat koko hellejakson ajan sijoittuneet iltayöhön, johtuen meidän kodin kuumuudesta. Uinnin jälkeen on helpompi nukkua, kun koko kroppa on viilentynyt.  Tyttärien tuomio rannalle oli vähän tyly, mutta kyllä minä edelleen suosittelen sitä tutustumisen arvoisena paikkana. Tytöt haluavat jatkaa uintia mieluummin Valkiaisjärvellä ja ehkä täytyy esitellä sekin ranta  teille joku kerta.

Uimakopit

Yöaikaan ei näkyvnyt kopilla uinninvalvojaa.
Majakalle johtaa hyvä reitti vaikka pyöräillen.
Turvallista – lämpimänä kesäyönä poliisit näyttäytyivät paikalla useamman kerran.
Hetkeksi kannattaa istahtaa aloilleen ja ihastella maisemia.
Laivaväylä kulkee Nallikarin edustalla.
Valoja ja varjoja. Tunnelmallisia kuvia maisemavalaistuksen avulla.
Jostain kumman syystä jäätelökioski oli kiinni jo ennen puolta yötä. 🙂
Valopalloja hiekalla.
Kuvaaja. Näyttää olevan tukka pystyssä, lommo takaraivossa ja naula ranteessa. 🙂
Perhepotretti, pikku-ukko kärryissään näkyy vähän huonosti.
Suomen kesä on vaan niin kaunis!

Vielä on luvattu loppuviikoksi muutama hellepäivä, ei muuta kuin rannalle nauttimaan kesästä. Ainakin he, ketkä haluavat aurinkoa palvoa, minä hiivin liikkeelle taas auringonlaskun aikaan. 🙂

Johanna


 

Keski-Suomen Riviera

SF-Caravan Keski-Suomi, Hietasaari

Keski-Suomen Rivieraksi kutsuttu karavaanareiden alue oli meille entuudestaan täysin tuntematon,  mutta päätimme siitä huolimatta kokeilla. Matka nelostieltä oli pitkähkö, noin 30 kilometriä Hirvaskankaan ABC:n risteyksestä.

Tervetuloa Hietasaareen

Tänne todellakin kannattaa ajaa vähän kauempaakin. Hietasaari on karavaanareiden oma alue, joten hintataso on edullinen, karavaanareille sähkön kanssa 20 euroa ja muille 30 euroa. Isännät olivat vastaanoottamassa portilla ja toivottivat tervetulleeksi ja kyselivät paikkatoivetta. Poikkeuksellisesti olimme leirintäalueella vain yön yli, saavuimme iltasella ja poistuimme aamuaskareiden jälkeen, joten toivoimme paikkaa läheltä huoltorakennusta ja sehän toteutui, sillä matkaa oli ehkä 20 metriä vessaan ja suihkuihin.

Tästä rakennuksesta löytyy pyykkitupa, tiskipaikat, WC:t ja suihkut.

Wc:t ja suihkutilat olivat todella siistit ja hyvässä kunnossa ja oli mukava suihkuttaa pikkuinenkin siisteissä tiloissa. Toki joka leirintäalueella on sama ongelma, että tilat ovat ahtaahkot käydä lapsen kanssa pesulla.

Ovi auki pyykille ja tiskaamaan. Pyykinpesu 3 euroa koneellinen.

Yksi asia mitä olen usein ihmetellyt, joka korostuu karavaanareiden omilla alueilla, on suihkujen ja vessojen vähäinen määrä verrattuna alueella olevien leiriytyjien määrään. Eikö karavaanarit käy suihkussa ja vessassa. 😉 Vai onko vasta sitten todellinen karavaanari, kun on omavarainen ja käyttää vaunun vessaa? Ilmeisesti he myös mielellään peseytyvät yleisillä saunavuoroilla, joita onkin tarjolla runsaasti kesäkaudella joka päivä. Itse taas arvostan omaa koppia sekä vessassa että suihkussa. 🙂 🙂 🙂

Grillikotaan mahtuu isommallakin porukalla kokkailemaan.
Jos kalaonni on ollut myötäinen järvellä tai kaupassa, täällä voi käydä savustamassa kalat.
Lasten leikkipaikka on aidattu aluea, jossa on turvallinen leikkiä pientenkin.
Aikuisille hyvä paikka istahtaa katsomaan lasten leikkejä.
Tälläkin karavaanareiden alueella on monenkokoisia polkuautoja lapsille.
Suvipuoti on pieni kioski
Suvipuodin piha-alue

Joka paikassa missä käymmekin, kiinnitän erityistä huomiota alueen kasvillisuuteen ja miten se on hoidettu. Hietasaaressa on runsaasti kukkia, kukkapenkkejä ja havuistutuksia. Mielestäni ne tuovat eri alueille kivasti oman leimansa ja luovat yleistä viihtyisyyttä. Luultavasti kaikki eivät kiinnitä samoin asioihin huomiota ja ehkä oma mielenkiintoni on niissä senkin takia, että pidän kasvien ja luonnon kuvaamisesta.

Yleisnäkymää majoitusalueesta

Hauska käsilaukkutaideteos
Keski-Suomen Riviera, en yhtään ihmettele tätä nimeä. 🙂
Uimarantaa kahdella puolella hiekkaista tietä, joka vie kesäsaunalle saaren päähän.
Veneet ovat vuokrattavissa.
Aluekartan mukaan tämä on varasto, mutta on aikalailla paraatipaikalla.
Kyynämöinen ja siellä oleva uimataso.
Beach volley -kenttä, takana näkyy rantasauna.

Illalla kun saimme lapset asettumaan yöpuulle, lähdin rannalle yksin kameran kanssa kuljeskelemaan. Maisemat ovat niin uskomattoman kauniit. Ensin kuvasin vain auringonlaskua, mutta onneksi hoksasin kääntyä katsomaan selkäni taakse toiselle rannalle. Siellä oli täysin erinäköinen ja erivärinen maisema.

Aurinko mailleen laskee…

Nurkan takaa
Ja yllätys selän takana.

 

Öinen ranta kuun puolella.

Hiljainen tienoo
“Tervetuloa uudelleen!” Kiitos mielellään, paremmalla ajalla.

Mainittakoon vielä, että alueella on kuulemme erinomaiset lenkkipolut, jotka käyvät useammalla lammella, mutta valitettavasti näitä emme ehtineet testaamaan. Onpa seuraavalla reissulla jotain uutta katseltavaa. 🙂

Johanna