Maalaiselämyksiä Tyrnävällä

Tyttäremme on parin vuoden tauon jälkeen koko kesän halunnut hevosen selkään, mutta reissatessa se on aina siirtynyt ja siirtynyt. Toki matkan varrellakin on katseltu mahdollisuuksia esim. issikkavaelluksille. Tosin kulun päällä on saanut huomata, että Oulun seudulla on runsaasti tarjontaa talleista moniin muihin isoihin paikkoihin verrattuna, mutta Oulussa myöskin on aika vaikea mahtua tunneille mukaan.

Olin kuullut kehuja muilta ja ihastellut facebookissa tyrnäväläisen Kirstinän tilan sivustoja ja lopulta varasin täältä tyttärelleni ratsastustunnin. Lisäksi mukaan lähti lastemme serkkutyttö, joten tunnilla oli mukana vain yksi tuntematon ratsastaja, sillä tunneille mahtuu kerrallaan kolme ratsastajaa.

Ajattelin ensin, että mitenhän sitä itse viihtyy 90 minuuttia tyttöjä odotellessa, mutta hyvin, sillä ympärillä riittää toimintaa koko rahan edestä. 🙂

Kirstinän tila on peltojen keskellä, täydellisesti maaseudun rauhassa. Pihapiiri on vanha maalaistalo navettoineen, jossa eläimet saavat juoksennella vapaana ympäri pihamaata. Meiltä Oulusta matkaa kertyy Tyrnävän Peräojantielle vain 28 km.

Hevosia ja poneja tallista löytyy yhteensä yli kymmenen. Pihamaalla kirmaa pari lammasta, joita välistä innostuu ajattamaa perheen labradorinnoutaja Iita. Lisäksi joukon jatkona kotkotellen kipittää muutamia kanoja ja pari upean värikästä kukkoa, jotka ilmeisesti yrittävät hetkittäin selvitellä siipiveikkojen herruutta. Hieman poikaamme arveluttivat pari tauotonta kaakattajaa, mustavalkoiset ankat. Tosin siivekkäät eläjät taitavat loppupelisstä pelätä enemmän meitä kuin me niitä

Tallissa asustaa kaksi pupua ja tallin ylisiltä kaikkea tohinaa vartioi Olli-kissa, vaikka välistä näytti vartiointi menevän nautiskelun puolelle ja uni voitti.

Varmaan voitte jo arvata, ettei kaupunkilaisten aika tullut kaikkea tätä tohinaa katsellessa pitkäksi, vaan aika vierähti hyvinkin nopeasti. Tunnelma tilalla on rento, iloinen ja ystävällinen eli kaikin puolin viihtyisä.

Pikku-ukkelin (3v.) tuomio paikasta oli, että voin lähteä sinne uudestaan sitten kun kanat ja koira on myyty. 🙂 Kotona mieli oli muuttuut jo sen verran, että enää hänen mielestään tarvisi myydä vain kanat. Ja jos isoin sisko lähtee mukaan, niin kaikkia eläimet saavat olla tilalla.

Ratsastajatyttösten mielestä tallilla kaikki oli ihan parasta! Ja autossa matkalla kotiin sain kuulla melko monta kertaa saman kysymyksen: – Äiti, milloin mennään uudestaan???

Ookko nää hevostellu

Hieman laahaa jutut jäljessä, mutta viikko sitten oli Oulussa Äimäraution raviradalla Ookko nää hevostellu -tapahtuma. Se on hevosista ja erilaisista hevosiin liittyivstä harrastuksista kiinnostuneille järjestettävä tapahtuma.

Pääjärjestäjä tapahtumassa tiettävästi on Kaleva, mutta mukana on monia muitakin tahoja, kuten Oulun OP, Kultajousi, Lakupiste, SRL Pohjois-Suomi jne.

Tapahtuma olisi alkanut aamulla kymmeneltä, mutta me otettiin rento lähtö tapahtumaan ja olimme paikalla vasta puolen päivän maissa. Varsinaiset näytökset, kuten katrilli, vikellys ja etseratsastus olivat jo ohi, mutta tärkeintä lapsille olikin päästä silittelemään ja harjaamaan heppoja ja mahdollisesti päästä käymään hepan selässä.

Pikku-ukko kyllä kävi istumassa pienehkän ponin selässä, mutta alahuuli alkoi väpättämään hänellä siihen malliin, etten ehtinyt edes kuvaa ottaa todisteeksi. Hänelle riitti ratsastus leikkihepojen kyydissä. Tytär onneksi pääsi kierroksen ison hevosen selässä.

Tapahtumassa oli mahdollista askarrella itselle keppihevonen ja sen jälkeen vaikka testata omaa uutta pollea keppariradalla. Lisäksi tapahtumasta löytyi ratsastustarvikkeiden kirppispöytiä ja erilaisia näytöksiä esim. kengitys.

Tapahtuma oli maksuton lukuunottamatta kahvila ja ravintola palveluita. Tapahtuma päättyi iltapäivällä poniraveihin, jonka jälkeen meno jatkui lauantairavejen merkeissä. Myös raveihin sai jäädä tutustumaan ilmaiseksi, jos oli jo paikalla.

Katsoimme raveja pari kierrosta, kun kerran paikan päällä olimme, mutta eipä meillä riittänyt kovin kauan mielenkiintoa toljottaa radalla kehää kiertävää hevosia.

Tapahtuma on järjestetty useamman vuoden ajan ja toivottavasti jatkoa on luvassa. Kannattaa ehdottomasti käydä tässä tapahtumassa jos perheistänne löytyy innokkaita heppatyttöjä ja -poikia.

Asuntovaunustamme löytyi keulasta hieman kosteutta ja mies otti vaunun käsittelyyn, joten taitaa olla seuraava vaunureissu vasta ensi kesänä luvassa. Nyt täytyy keksiä muunlaisia kuvausreissuja.

Leppoisaa syksyä teille sinne jonnekin! 🙂