Rovaniemellä minilomalla

Muutama hetki taaksepäin olimme koko perheellä viikonlopun minilomalla Rovaniemellä.

Joka syyskesäinen asuntovaunulla matkustamisen laiskuus iski tänä vuonna ennätysaikaisin ja viime hetkeen asti pohdimme erilaisia vaihtoehtoja yöpymisen suhteen. Airbnb, hotelli, mökki, vaunu….

No vaunu jäi kotipihaan ja varasimme tyylikkään Tuomas luxurious Kaakkuri -huoneiston Rovaniemen keskustasta Booking.comin kautta. Tosin tämä olisi ollut mahdollista varata myös Airbnb:n kauttakin.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun olimme tällaisessa huoneistossa yötä, mutta ei varmasti viimeinen. Kaakkuri-huoneisto on Kansankadulla, lähes kaikkien palveluiden ollessa kävellen saavutettavissa.

Huoneen vuokraaja oli pihalla vastassa opastamassa meidät parkkihalliin ja tuli sisälle esittelemään meille huoneiston ja kertoi, että heihin voi tarvittaessa olla yhteydessä ympäri vuorokauden.

Itse huoneisto on lähes uudenveroinen 43 neliön kaksio eli yksi makuuhuone, tupakeitttiö ja sauna. Majoitushintaan sisältyy lakanat ja pyyhkeet, loppusiivous, kahvinkeittotarvikkeet ja kaapeista löytyy hyvät perusvälineet kokkailuun.

Talon takana on kuntoilupuisto, leikkipuisto ja Rovaniemen keskuskenttä. Noin 300 metrin päässä ostoskeskukset Revontuli, Rinteenkulma ja Sampokeskus sekä kaikki muut keskustan palvelut.

Eipä sitä kummoisia ehdi yhden viikonlopun aikana, varsinkaan jos tytöt haluavat shoppailla. 🙂 Lauantaina kaupoissa kiertelyn lisäksi oli luvassa vierailu appiukon luona ja ilta-ajelulla muutama räpsäisy auringonlaskusta ja Rovaniemen ikiomasta maamerkistä eli Jätkänkynttilä-sillasta.

Sunnuntaina ehdimme hetken ulkoilla Ropsin kotikentän laidalla ja siellä olikin mitä erilaisimpia mahdollisuuksia kiipeillä ja kuntoilla. Jos Oulua verrataan vastaaviin paikkoihin, niin väkeä oli todella vähän liikenteessä ja kovin oli rauhallista.

Vähiin käy taas matkustelu ja reissut syksyn tullen, mutta täytyy yrittää jollain keinoin blogia päivittää myös talven yli.

Etelä-Pohjanmaan huvituksia

Tämän reissun pääasiallinen tarkoitus oli kokoontua leirintäalueelle tapaamaan mieheni sisaruksia perheineen, mutta toki muutaman päivän aikana ehtii tehdä paljon muutakin. Meitä oli Kalajärvellä koolla kolme asuntovaunullista ja kaksi asuntoautollista porukkaa

Välistä harrastimme yhdessä ja välistä oman perheen kesken. Porukkaan mahtui kalastajaa, uimaria, shoppailijaa, huvittelijaa, pyöräilijää, marjastajaa, luontoihmistä, frisbeegolffaajaa, minigolffaajaa ja monta muuta tekijää ja mikä parasta, kaikille löytyi tekemistä sukulaisten kanssa seurustelun lisäksi.

Pienimmille lapsille parasta oli serkkujen kanssa leikkiminen ja uiminen, keskikokoiset tyttäserkkuset uivat ja kikattelivat keskenään ja isoimmat pojat olivat vannoutuneita kalamiehiä. Onnekseen kalastajat saivatkin ainakin kuhaa Kalajärvestä.

Meidän perhe vieraili pari kertaa loman aikana Tuurissa, ensin oli shoppailureissu ja toisena päivänä oli vuorossa Miljoonativoli ja äidille vielä vähän lisää shoppailua.

Vaikkei olisi kauheasti asiaa kyläkauppaan, mutta on se kauppa vaan on jo itsessään ihan huikea nähtävyys. Me olemme käyneet viimeisen viiden vuoden aikana muistaakseni joka vuosi kyläkaupassa ja tivolissa ja joka kerta kaupan puolella on jotain uutta nähtävää.

Miljoonativolissa oli tänä vuonna ihan poikkeuksellisen paljon porukkaa, johtuen kotimaanmatkailun kasvamisesta ja varmasti myös siitä, että Miljoonativoli on tänä vuonna kaikille ilmainen. Aiempina vuosina se on ollut ilmainen alle 13-vuotiaille. Tivolissa on käytössä Tivoli Sariolan kaikki laitteet.

Porukkaa siis riitti ja laitteisiin sai jonottaa lähes tunnin päästääkseen huvittelemaan yhdellä laitteella. Olimme noin kolme tuntia tivolin alueella ja tytöt ehtivät käydä kolmessa laitteessa ja sen lisäksi jonottaa hattarat. Pienten lasten laitteisiin oli vähän lyhyemmät jonot.

Yksi perheemme joka vuotinen perinne on pelata vähintään kerran kesässä kierros mini-/puistogolfia. Päätimme jo ennen reissua, että Kalajärvellä pelaamme kierroksen, koska tiesimme siellä olevan radan näyttävän hyvältä. Emme ole ennen pelanneet siellä, mutta ohiajaessa olemme ihastelleet erikoista ja hyvin hoidettua rataa.

Kalajärven puistogolf on helppo rata, josta löytyy 18 erilaista rataa. Radio Novan äänestyksessä tämä rata on valittu Suomen kauneimmaksi 2008. Hinnat ovat melko suolaiset, itseasiassa kalleimmat mitä olemme tästä pelistä maksaneet. Aikuiset 6,5 euroa ja alle 10-vuotiaat lapset 5,5 euroa.

Vinkkinä, että myös Tuurissa on kaunis minigolf-rata. Olemme joskus pelannet siellä kierroksen ja ratoja löytyy monenmoisia.

Tässä oli reissumme Etelä-Pohjanmaalle, kiitos Lakeus upeista kohteista. Matka jatkuu pitkällisen pohdinnan jälkeen paikkaan, josta olimme kuulleet puhuttavan hyvää aiemmin ja joka oli sen pohjalta ollut pakko joskus käydä -listalla. Joten pysykää kuulolla! 🙂

Juhannuksen maisema-ajelu

Tänä vuonna vietimme Juhannuksen kotona, eikä yhtään hullumpi ratkaisu ollutkaan. Grillailua, vieraita, uintia, grillailua, ajelua, pihapelejä, jouten oloa ja vielä kerran grillailua.

Lauantaina päätimme lähteä myöhään iltapäivällä luontopolulle Muhokselle. Olin joskus lukenut, että siellä on todella kaunis polun pätkä Oulujokivarressa. Polku lähtee Montan leirintäalueelta ja päättyy Leppiniemeen Pyhäkosken voimalaitokselle. Tai oikeastaan siellä kulkee merkattuja reittejä ties kuinka pitkästi, mutta tuo olis ollut meille sopiva matka lasten kanssa eli reilu neljä kilometriä yhteensä.

Idea oli hyvä, sää oli kaunis, mutta vähän matkaa käveltyämme totesimme ettei ajatus kumminkaan ollut hyvä. Meistä kenelläkään ei riittänyt sinni taivaltaa miljoonan pikkuvihulaisen kanssa yhtämatkaa. Kerkesimme kävellä muutaman sadan metrin lenkin ja olimme pakotettuja auton suojaan. Sellainen oli meidän juhannuksen luontopolku. Muutamat kuvat luonnollisesti aina ehtii ottaa. 🙂

Näihin maisemiin täytyy ehdottomasti palata joskus toisella kertaa.

Eväät olivat syömättä, joten ei muutakuin jotain kaunista paikkaa etsimään, joka löytyi Pyhäkosken voimalaitoikselta. Kävimme monessakin paikassa pikaulkoilulla, joka päättyi useimmiten kaikkien autoon syöksyyn.

Pyhäkosken voimalaitos on ylivoimaisesti Oulujoen suurin vesivoimalaitos ja se on valmistunut 1951. Voimalaitoksen ja Leppiniemen työntekijöiden asuinalueen on suunnitellut Aarne Ervi. Voimalaitoksella sijaitsee sähkömuseo, johon voi varata maksuttomia ryhmävierailuja. Alue on todella mielenkiintoinen, voimalaitoksen kauniit maisemat ja asuinalueen erikoiset talot ihastuttavat katselijaa. Asuinalueella ajellessa en viitsinyt pysähdellä kuvaamaan taloja.

Muhokselta lähdimme ajelemaan pikkuhiljaa Oulua kohti, mutta matkassa oli vielä monta mutkaa, pysähdystä, näkemistä ja valokuvattavaa.

Kiekonmajalla lapset kävivät purkamassa avoimessa maastossa energiaansa juoksemalla ja kisailemassa keskenänsä. Hauskaa oli myös käydä vilkuttamssa latukameralle ja katsoa omaa kuvaansa isän kännykältä. Toivottavasti ei ollut kovin monta muuta katsojaa tutkailemassa medän perhekuvaa, koska kuva oli ihan tunnistettavissa. 🙂

Kiekon maja on enää vain paikannimi entisten aikojen muistoksi, sillä itse maja paloi jo aikoja sitten. Täältä löytyy siis kuntoradat kesä- ja talvikäyttöön ja sinne löytää ajamalla Oulusta Vaalantietä kohti Muhosta. Kiekon majan kyltti on tien vasemmalla puolella juuri risteyksen kohdalla.

Nuorenaparina kävimme usein nuotioimassa kavereiden kanssa Sanginjoen Lemmenpolun maisemissa. Sanginjoen tieltä kääntyy oikealle pieni tie, jossa on melko huomaamaton kyltti Lemmenpolulle.

Muistelin, että Lemmenpolun tien varressa olisi kuusi nuotipaikkaa, mutta viidennen jälkeen tie meni sen verran huonoksi, että emme ajaneet eteenpäin tarkistamaan muistikuvia. Yhdellä paikalla oli kalastajia ja toisen paikan nuotio oli vielä lämmin kävijöiden jäljiltä, mutta muuten ympärillä oli rikkumaton luonnonrauha. Osalla paikoista on polttopuita saatavilla.

Hyttyskesä on tällä hetkellä aika armoton, jopa meidän pihalla iltaisin on vaikea olla ulkona, joka yleensä on melko vapaa alue itikoista. Toivottavasti tilanne kehittyisi pian parempaan suuntaan, sillä mieheni loma lähestyy ja tarkoituksenamme olisi lähteä asuntovaunulla lomalle hieman pohjoisemmaksi. 🙂

Oulangan kansallispuistossa

Kiutaköngäs

Olen joskus nuorena kiertänyt Karhunkierroksen ja sieltä on muistoihin jäänyt useita kauniita kohteita, joissa olen halunnut käydä uudelleen. Yksi niistä on Kiutaköngäs

Kiutakönkäälle lähtee noin kilometrin mittainen polku Oulangan luontokeskuksesta, jonka varrella on useita rappusia, joten reitti soveltuu vain jalkaisin kuljettavaksi.

Kesäkuun alkupuolella reitti on jo kuiva lukuunottamatta pari märkää kohtaa, jotka pääsee kiertämään helposti lenkkareilla. Nähtävillä on, että rinteestä virrannut puro on vielä hetki sitten kulkenut polun ylitse.

Sää on aurinkoinen ja melko lämmin edellisen päivän hyisen kelin jälkeen. Luonto hehkuu alkukesän vihreyttä ja mustikkaa näyttäis tulevan hyvin, jos mikään ei pilaa satoa.

Jos Rukalla on ollut hiljaiseloa, niin täällä riittää porukkaa. Ja miten on mahdollista, että joka paikassa voi tulla tuttuja vastaan. Kuusamon erämaassa tapasin koulukaverini reilun 20 vuoden takaa. 🙂

Kiutaköngäs on uskomattoman upea paikka, jossa vesimassat kulkevat 325 metrin pituisen kosken läpi ja korkeusero tuolla matkalla on 14 metriä. Korkein pudotus on ylimpänä, jossa vesi syöksähtää alas noin neljän metrin matkan. Kuvissa paikka ei pääse oikeuksiinja luonnollisesti kuvista puuttuu myös korviahuumaava kosken pauhu.

Paikka on sykähdyttävän kaunis, mutta ylimääräisiä sykähdyksiä se antaa vielä mukana olevien lasten ja vieläpä muidenkin läsnäolevien lasten vuoksi. Onneksi meitä on kaksi aikuista mukana, minä voin kuvata rauhassa ja mies pitää kokoajan herkeämättä kiinni 3-vuotiaasta parkouraajasta.

Alueen mukavuuksiin kuuluu myös WC ja taukopaikka, mutta niitä palveluja emme tarvinneet tällä reissulla.

Käylänkoski

Matkalla majapaikkaan pysähdymme Käylänkoskelle, joka Kitkajoessa olea pieni koski. Parkkipaikalta kävelymatkaa koskelle on muutamia kymmeniä metrejä.

Vetta virtaa runsaasti eri pikkuhaaroja pitkin ja kymmenkunta erilaista pientä siltaa johdattaa kulkijan paikasta toiseen, tosin tällä hetkellä kaikille silloille ei ole asiaa. Tänne ei huolittu pikkuseikkailijaa mukaan.

Virta näytti mielestäni älyttömän voimakkaalta, mutta niin vain seisoi yksi kalastaja virrassa kahluusaappaineen. Omaa päätä pelkkä ajatuskin huimasi.

Leenan Koskitupa näyttää kauemaa katsottuna olevan keskellä virtaa ja lähempää katsottuna portailla on tainnut vesi virratakin. Koskitupa on auki kesäkuukausina, josta mainoksen mukaan saa kahvin lisäksi lohikeittoa joka päivä.

Vielä illalla viimeisenä kävimme katsomassa Myllykosken lähtöpaikalla, mutta oli jo niin väsy päivän riennoista, että päätimme jättää kokemuksia seuraavan kertaan.

Vinkkinä vielä muille matkailjoille, että Kemi-Oulu välillä nelostie on remontissa ja nopeurajoitus on useammassa kohdassa kilometritolkulla 50 km/h. Siltätyömaita, ohistuskaistoja ja räjäytyksiä eli siellä ajellaan todella hitaasti. Varatkaa matkoillenne aikaa ja hyvät hermot. 🙂

Hiljainen Ruka

Meille tarjoutui hyvin nopealla aikataululla mahdollisuus lähteä pitkäksi viikonlopuksi Rukalle. Keskiviikkona sisko soitti, että hänellä on loma varattuna ja ei pääse lähtemään, menettekö te huomenna sinne. Hetki mietintää ja soitto miehelle töihin, onnistuuko mitenkään? No onnistui ja torstai-iltana oltiin matkalla kohti Kuusamoa ja Rukaa. Kiitos systeri hienosta lomasta! 🙂

Majoituspaikkamme Kumparehuoneistot sijaitsevat Länsi-Rukan keskustassa Kauppakeskus Kumpareen yhteydessä eli kaikki mahdolliset palvelut ovat käytössä kävelyetäisyydellä, ainakin talvikaudella. Kesäpalveluista en osaa sanoa mitään, mitä ne olisivat normaalisti, mutta nyt olivat kaikki kaupat, ravintolat jne. kiinni. Välistä tuntui kuin olisi kulkenut unohdetussa aavekaupungissa.

Huoneistojen käytävillä kuului välistä ääniä, mutta yhtään kertaa emme tavanneet muita ihmisiä sisätiloissa. Luulisin, ettei montaa porukkaa ollut meidän lisäksi. Huoneistojen äänieristys käytävälle/käytävältä on olematon, joka selvisi meille vasta, kun ensimmäiset ihmiset kulkivat ovemme ohitse jutellen.

Käytössämme oli iso kolmio kahdella makuuhuoneella, tupakeittiöllä, parvella, vaatehuoneella, saunalla, kahdella vessalla ja suihkulla. Tilaa oli siis varsin reippaasti lapsiperheelle ja makuupaikkoja olisi ollut parvella useammallekin. Kuvissa kaikki näyttää aina täydelliseltä, mutta todellisuus ei aina ihan vastaa kuvien kertomaa.

Kohteessa oli todella siistiä sinne mennessämme, varsinkin kun majoitus on sallittu myös eläimille. Isoimmat puutteet olivat uudistetuissa wc- ja pesu-tiloissa, sillä missään ei ollut minkäänlaista laskutilaa tavaroille ja pyyhekoukkuja muutama hassu kahdeksan hengen tiloissa.

Huoneistoihin kuuluu aina valmiiksi pedatut sängyt lukuunottamatta parven sänkyjä ja loppusiivous. Tämän huoneiston parvi onkin niin matala, ettei siellä mahdu kuin ihan pienet lapset kävelemään suorassa, mutta siellä on sängyt neljälle.

Sääennusteet lupasivat viikonlopulle paljon sateita, joten lähdimme sillä asenteella, että nyt levätään oikein kunnolla. Sen vuoksi tuloiltana oli pakko lähteä väsyneenä ajelulle ja kuvaamaan yöauringossa hehkuvia maisemia, jotka olivat niin mykistävän kauniita. Suurin osa maisemakuvista on otettu puolen yön kieppeillä.

Ensimmäisen yön kauneus oli suorastaan mykistävä ja onneksi olen luonteeltani yökukkuja, ettei ollut mitään vaikeuksia valvoa ikkunan ääressä katsomassa alati väriään muuttavaa maisemaa. Vaikea oli uskoa, että seuraavanana päivänä olisi kylmä ja sataisi vettä oikein kunnolla.

Olen jakanut Rukan reissun kolmeen osaan ja toivottavasti huomnenna ennätän kirjoittaa sateisesta ajelusta ja ulkoilusta.

Manamansalossa mieli lepää

Missä mun on hyvä olla, missä tuntee olevansa vapaa, missä mieli tyhjenee turhasta ja missä ihminen voi vain nauttia olostaan. Se paikka on Manamansalo.

Tänne meidän perhe palaa vuosi toisensa jälkeen ja aina siellä on yhtä rauhoittavaa, kaunista ja aurinkoista. Mikä tästä paikasta tekee niin ihmeellisen? Varmaan yksi suurimmista vaikuttimista on se, että koko perhe pitää tästä paikasta. Siellä on rauhallista, ei mitään ylimääräistä ohjelmaa, ei shoppailumahdollisuuksia, vain puhdasta ja raikasta suomalaista luontoa parhaimmillaan: mäntykangasta ja paljon vettä.

Tänä kesänä olimme vakaasti päättäneet, että tällä kertaa Manamansalossa emme mene vakipaikkaan, vaan testaamme naapurialuetta eli Kultahiekkoja. Takapenkillä alkoi kova vastustus ja itselläkin oli petturi fiilis, ettei me voida mennä minnekään muualle kuin Manamansalon Leiritnäalueelle. Kävimme Kultahiekkojen portilla tekemässä U-käännöksen ja äkkiä nokka kohti ainoaa oikeaa paikkaa.

Olen esitellyt alueen viime kesänä ja tässä linkki siihen postauksen. Täytyy vielä mainita erikseen paikan miinukset: hinta yöpymiselle on kallis (2 aik. + 3 lasta +sähköt 78 euroa 2 yötä), vanhin huoltorakennus haisee pahalle ja alueelta on poistumisaika klo 15. Kaikki muu alueella on mielestäni plussaa.

Tuo alueelta poistumisaika on monessa paikassa kompastuskivi ja sen takia saatamme etsiä jonkin toisen leirintäalueen yöpymiseen. Voisko joku kertoa miksi tuo aika määritellään joillekin leirintäalueille? Itse en ole keksinyt yhtään hyvää selitystä sille monellakaan alueella, koska ne eivät yleenäs ole niin täysiä. Karavaanareiden omilla alueilla poistumisaikoja ei ole ja hyvin hommat toimivat. Toki ymmärrän suosituilla alueilla sen, esim. Tuuri, Nallikari, Rastila jne.

Hyvä esimerkki Muhoksen Montasta, että yrittäjä jättää mieluummin kokonaan rahat ottamatta ja katselee tyhjää aluettaan, kuin antaa ylittyä yhtään poistumisajasta klo 14. Olisin mennyt lasteni kanssa sinne sunnuntai-illasta maanantaihin, mutta mieheni olisi ehtinyt hakemaan vaunun ja meidät vasta klo 17. Alueella ei ollut kuin yksi vaunu ja me käännyttiin pois, kun maksu olisi pitänyt maksaa kahdelta vuorokaudelta. Ja mitä me oltais kulutettu sinä aikana enemmän? Ehkä vetäisty WC-pönttö muutaman kerran useammasti. Mitä muut olette asiasta mieltä ja miksi leirintäalueilla on tuollaisia poistumisaikoja?

Kommenttikenttä tosiaan on edelleen pois käytöstä, mutta helpoiten palautetta voi antaa Instassa yksityisviestillä tai Facessa blogin omilla sivuilla.

Olin jo etukäteen päättänyt avautua tuosta aiheesta, mutta palataanpa kauniimpiin maisemiin ja annetaan kuvien puhua puolestaa.

Lauantainä iltapäivällä kävimme käveleskelemässä metsäpolkuja. Polkojua riittää Manamansalossa tallattavaksi ja varmasti jokaiseen makuun sopivia matkoja. Me lähdimme ihan pikaiselle kävelylle, mutta päädyimme kiertämään Teerilammen, noin 3,5 km ja aikaa kului aika monta tovia, sillä pikkumies olisi halunnut syödä metsän tyhjäksi puolukoista ja mustikoista.

Elokuun viimeinen päivä oli sekä Suomen luonnon päivä että Nuku yösi ulkona -päivä. Luonnosta nautimme koko perheellä, mutta vanhin tyttäremme nukkui yön riippumatossa vaunun vieressä.

Oli kyllä uskomattoman kauniit ja lämpimät kelit siihen nähden, että sunnuntai oli jo syyskuun puolella. Sunnuntaina nautiskeltiin rannalla olosta ja koko valtava hiekkaranta oli lähes koko ajan ainoastaan meidän perheen käytössä.

Loppujen lopuksi aina on palattava arkeen ja kotiin, vaikka kuinka haluaisia vielä jäädä “metsään”. Perinteeksi on muodostunut kotiinpaluu Alassalmen lossirannan kautta.

Vähän haikein mielin kirjoittelen tätä postausta, sillä toistaiseksi ei ole suunnitteilla yhtään reissua ja vaunuakin olisi pakko huoltaa. Jospa vielä pääsisi jonnekin… 🙂

Miljoonativoli ja shoppailuparatiisi

Olemme käyneet Tuurin Kyläkaupassa ja Miljoonativolissa (Tivoli Sariola) lastemme kanssa lähes joka kesä ja sinne suuntasimme jälleen viime viikonloppuna. Tuuriin meitä vetää lapsille ilmainen viihdyke. Luonnollisesti itse tivoli, mutta lisäksi löytyy Muumipuisto ja kyläkaupan ilmainen kesäjuna ja jostain kummallisesta syystä he tykkäävät myös itse tavarapuodista.

Tyttäret ovat ihastuneet kaupassa kaikkiin nähtävyyksin ja isosti ja näyttävästi esille laitettuun tavaraan. Varsinaisesti kauppa ei ole minun mielestäni shoppailuparatiisi, koska kaikkea on ihan liian paljon ja tulee vähän levoton olo, että mihin sitä oikein silmänsä asettaisi ja mihin suuntaan kannattaisi kulkea.

Toisaalta arvostan Keskisen luomaa paratiisia keskelle ei mitään ja siellä vielä käy porukkaa ympäri Suomen jopa bussilasteittain. Tuskin tavallinen kauppakeskus menestyisi lakeuksien pelloilla, mutta hieman yliampuva tyyli sinänsä on nähtävyys ja herättää ihmisten mielenkiinnon. Alueen suosiosta kertoo myös karavaanareiden määrä aina täpötäydellä Tuurin omalla Onnela-leirintäalueella ja lisäksi parkkipaikoilla yötään viettävät matkailijat.

Tuuriin saavuimme perjantain ja lauantaina välisenä yönä vasta puolenyön aikaan, joten ensimmäisen yön nukuimme parkkipaikalla, mutta olimme jo etukäteen päättäneet, että yritämme mahtua toiseksi yöksi leirintäalueen puolelle.

Lauantaina puolen päivän aikaan menimme jonottelemaan ja saimme toisen kerran Onnelasta leirintäaluapaikan Tuurin vierailujemme historiassa. Majoitus leirintäalueen puolella maksaa 20 euroa/vrk ja siihen sisältyy sähkö.

Vinkkinä, että Tuurin kylästä löytyy kaksi muutakin lierintäaluetta: Sepänniemen lomakylä ja Tuuri Resorts. Molemmissa olemme yöpyneet aiempina vuosina ja ihan ovat hyviä paikkoja, mutta ei niistä nyt enempää tässä postauksessa.

Leirintäalueella on todella hyvät paikat parkkeerata kalusto tasaiselle maastolle. Huoltotilat olivat pääasiassa siistit, mutta käyttäjiä oli aika runsaasti, joten väkisin näkyy jonkin verran siisteydessä. Suihkuja, vessoja ja roskiksia alueella on poikkeuksellisen paljon, verrattuna moneen muuhun alueeseen.

Onneksi jälleen kerrran emme uskoneet säätiedotuksia, vaan lähdimme paikan päälle katsomaan. Ennuste viikonlopulle oli varsin sateinen, mutta loppujen lopuksi pilvisistä kuvista huolimatta vettä satoi vain muutamia pikkukuuroja.

Ilman kommelluksia ei selvitty tästäkään reissusta. Asuntovaunun etuikkunan päällykerros oli matkan varrella lentänyt vunun katon yli jonnekin pientareelle. Oltiin aika järkyttyneitä tapahtuneesta, mutta ilmeisesti ikkuna ei ole aiheuttanut kenellekään vaaraa omille teille kadotessaan. Isoimmaksi murheeksi siis jäi raha ja mistä saa hommattua uuden ikkunan.

Uusia lomareissuja suunnnitellaan heinäkuun loppupuolella Lapin suuntaan ja ehkä pistoja Norjan ja Ruotsin puolelle. (Kun vaan sais kaluston kuntoon…..)

Rantaloma Himangalla

Kesä on tulla tupsahtanut ihan huomaamatta ja blogin 1-vuotissynttärit siinä samalla. Viime kesäkuussa kirjoitin ensimmäisen juttuni blogiin: http://www.kotimaaetsimessä.fi/lahimatkailua-asuntovaunulla/. Reissu oli mieheni sisarusten perheiden kanssa sovittu viikonloppukokoontuminen.

Leirintäalueen päärakennus

Tapasimme samalla kokoonpanolla tänä kesänä Himangalla Sautinkarin leirintäalueella https://www.sautinkari.info/# . Sautinkari oli meille kaikille ennestään tuntematon paikka ja valitsemme sen sijainnin vuoksi eli Oulusta sopiva etäisyys, ajokilometrejä ei kerry turhan paljon viikonlopun reissua varten. Leirintäalue sijaitsee sekä Lestijoen, että Perämeren rannalla.

Leirintäalue on aika iso, yli 250 paikkaa. Päähuoltorakennus löytyy keskeltä aluetta, jossa on kaikki tarpeellinen: suihkut, vessat, saunat jne. Iltasella on vakiona leirintämaksuun kuuluva yleinen saunavuoro ja joenrannassa on lisäksi vuokrattavissa ulkosauna, josta pääsee laiturilta uimaan Lestijoessa. Edelleen mainostan SFC-alueiden edullisuutta, varsinkin jos on jäsen. Jäsenille 18€/vrk ja muille 25 euroa. Lisäksi kaikille sähkö samalla hinnalla 5 euroa/vrk.

Leirintaalueelta löytyy siis uimapaikat laiturilta jokeen tai hiekkarannalta mereen. Viikonloppu sattui olemaan tämän kesän kuumin viikonloppu ja ukkosia oli ennustettu tulevaksi usempia, mutta onneksi ennustajat erehtyivät ja ainoastaan sunnuntaiaamuna oli hetken aikaa ukkonen yllä. Muuten lapset nauttivat mahtavista uintikeleistä useamman kerran päivässä.

Leirintäalue elää pienoisen epävarmuuden alla vuodesta toiseen, kun Kalajoen kaupunki on suunnitellut alueen kaavoittamista mökkikäyttöön ja leirintäalueen vuokrasopimus uusitaan vuodeksi kerrallaan. Luonnollisesti tämä vaikuttaa siihen, miten leirintäaluetta kannattaa kehittää. Harmi sinänsä nämä suunnitelmat, että rakennetaanko alueelle muutamia mökkejä joillekin ihmisille vai voiko alueesta nauttia kesän aikana isompi joukko porukkaa?

Leirintäalueen rajalla on kesäkioski, jossa järjestetään pari kertaa kesässä karaokea ja tansseja ja se osui nyt tälle viikonlopulle. Lauantai-iltana mökä oli melkoinen ja eräs nainen oli miehelleni kuvaillut mekkalaa osuvasti: – Tuo päihtyminen saa ihmiset kuvittelemaan, että he osaavat laulaa. Muuta harmia siitä ei tosiaan ollut kuin ääni.