Joulupukki keskellä kesää

Napapiirillä

Käymme Rovaniemellä tai ajamme siitä ohitse kerran vuodessa ja joka kerta toiveena on käydä Joulupukin luona. Jostain syystä Napapiiriltä löytyy nykyisin kaksi joulupukkia, mikä aikalailla hämmensi tyttäriämme kun he olivat pienempiä. Meinasi mennä lapsilla uskottavuus pukista liian aikaisin. Nyt myöhemmin ainoa oikea ja aito pukki tyttöjen mielestä löytyy Joulupukin kammarista.

Joulupukin kammari ja monenlaisia kauppoja.
Joulupukki kutsuu luokseen.
Jännittävää…

Tässäpä mielenkiintoisia linkkejä Napapiiriltä:

Joulupukin Pajakylä

Joulutalo

Joulupukin kammari

Molemmat paikat ovat mielenkiintoisia ja erilaiset keskenään ja aika samannäköiset pukit löytyy molemmista taloista. Mennessä Ivaloon kävimme tällä epäaidolla pukilla ja paluumatkan herkkupalaksi säästimme oikean pukin. Samalla systeemillä toimivat kummatkin paikat: pukin luona ei saa itse ottaa kuvia vaan tontut kuvaavat vierailun ja lopuksi voi tilata kuvan ja jopa koko vierailun videoituna.

Luonnollisesti kuvien tilaaminen ei ole  mitään halpaa lystiä ja tällä kertaa jätimme kuvat väliin, sillä meidän taapero ei tykännyt pukista niin yhtään. Isot kyyneleet valuivat pitkin poskia lähes koko vierailun ajan. Lopuksi kyllä innokkaasti vilkutti pukille, kun pääsi siitä kummajaisesta eroon. Käydään taas joskus uudelleen niin, että miehenikin on mukana kuvissa. 🙂

Uskaltaisiko tänne mennä?
Joulupukin reki

Polku Joulupukin luo on hienosti rakennettu ja matkalla on monenlaista ihmeteltävää. Kuljetaan mm. hehkuvan hiilloksen ja ritisevän jäätikön yli. Katossa pyörii valtavan kokoinen ratas.

Matka pukin luo on täynnä elämyksiä.
Katossa pyörivä ratas ja hieno kello. Laskeeko ne aikaa joulukiireiden alkuun?

Liekkö oli uusia puiset ovet, joissa oli kurkisteluaukkoja tonttujen kiireisiin vai olemmeko useamman vuoden voineet ohittaa ne täysin huomaamatta. En tiedä, mutta hauskoja olivat. 🙂

Kurkistus Tonttulaan.

Kaikki kuvat ovat matkalta Joulupukin kammariin, jossa on se meidän oikea Joulupukki. Muistutuksena vielä, että nämä ovat meidän perheen mielipiteitä ja jokainen voi käydä muodostamassa oman mielipiteensä paikan päällä.

Presidentti Martti Ahtisaari on käynyt tapaamassa Joulupukkia.
Kierros päättyy tähän kauppaan, jossa on laitettu näyttävästi esille leluja ja muuta tavaraa.
Onko tontut valmistanut kaikki nämä lelut?

Hetken aikaa kiertelimme muutenki paikkoja Napapiirillä. Paljon oli ulkomaalaisia paikalla ja vähän suomalaisia. Etupäässä kiinalaisia ja japanilaisia ja kuulemma Korealainen pikkupoikien jalkapallojoukkue oli meitä ennen tapaamassa Joulupukkia. Hyvin suosittu ja mielenkiintoinen paikka.

Jouluseimi oli hänen mielenkiinnon kohteena.
Niin kovasti olisi tehnyt mieli koskettaa, varsinkin vauvaa.
Keskellä Napapiiriä
Täällä on joulu keskellä kesääkin.

Yövyimme Napapiirilla yhden yön ns. puskaparkissa ja hauskaa oli yöllä huomata, että joulukuusissa syttyi jouluvalot illan hämärtyessä.

Muovipukista kuva, kun oikeaa ei saanut kuvata.

Tämän jälkeen ajoimme Ruotsin puolelle Haaparantaan ja aikomuksenamme oli olla yö Ikean parkkipaikalla, mutta meille kaikille tuli väsy matkustamiseen. Reissumme naapurimaahan koostui pottujen keittämisestä asuntovaunussa ja syötyämme hurautimme kotiin yöksi. Siitä reissusta ei jäänyt paljon juttua kerrottavaksi eikä varsinkaan kuvamateriaalia.

Johanna

 

 

 

Jäniskosken riippusilta

Juutuanjoella

Jäniskosken riippusillalle on täysin esteetön kulku pyörätuolilla. Perillä odottavat todella upeat maisemat ja nuotiointipaikka, josta voi ihastella Jäniskosken kuohuja. Nuotiopaikan lisäksi siellä on iso invakuivakäymälä, joka on ilmeisesti aika uusi. Paikat ovat todella siistissä kunnossa. Valitettavasti ei tullut otettua kuvaa tästä yhdistetystä wc:stä ja puuliiteristä.

Polku Jäniskoskelle on erinomaisessa kunnossa.
Kivikkojen yli on rakennettu pari kappaletta uusia siltoja.
Riippusilta Juutuanjoen ylitse.
Jälleen kuvasin käkkyräisiä mäntyjä.
Suosittelen noudattamaan opasteita.
Koski pauhaa voimakkaasti ja riippusillalla on voimakas jyly.
Riippusillalta maisemia.

Jäniskoskelta parkkipaikalle päin.
Makkaranpaistopaikalla on tilaa.
Kukkulankuningas!
Laavulta näkymät.

Juutuanpolku jatkuu laavulta eteenpäin.
Polulle matka jatkuu portin läpi. Porot eivät pääse nuotiointipaikalle.
Polku muuttuu portin jälkeen hieman epätasaisemmaksi, mutta ainakin lastenrattaiden kanssa ihan hyvä kulkea. Virallinen esteetön reitti käsittääkseni loppuu laavulle.
Maisema on kivikkoista ja karuhkoa.

Kaikilla reissuillamme oli voimassa metsäpalovaroitus, joten tärkeimpänä eväänä joka paikassa oli vesipullo. Juuri Lapinloman aikaan Venäjän puolella riehui valtavat metsäpalot, jotka uhkasivat levitä Suomen puolelle. Suurimpana pelastuksena taisivat sillä kertaa olla Lapin kohdalle osuneet rankkasateet ja kaikki palot sillä kertaa saatiin sammutettua.

Järviä ja lampia

Aurinko laskee Inarijärvelle.

Jäniskosken jälkeen ajelimme vielä ympäriinsä ja paluumatkalla pysähdyimme useamman järven ja lammen rannalle ottamaan kuvia. Reitti Ivalosta Inarin keskustaan on uskomattoman hieno, tie kulkee useiden vesistöjen välissä ja rantamilla ja taustalla kohoaa tunturit. Lapsilla ei aina meinaa mielenkiinto riittää äidin kuvausharrastukseen ja nykivään matkan tekoon. Pysähdys, kamera, ajetaan hetki, pysähdys… 🙂

Tunturit kohoaa Inarijärven takana.
Sisko poikansa kanssa.
Martinkotajärvi

Ei lienee kuulu luontoon? Löytö Martinkotajärveltä.
Myössäjärvi

Tuntematon

Ennen nukkumaan menoa ajelimme Ivalon keskustan tuntumassa ja sattumalta vastaan tuli usvainen peltomaisema.

Ja kun selän käänsi usvalle, toisella puolella oli vastassa auringon värjäämä taivas.

Tämä oli viimeinen osa Ivalon ja Inarin maisemista ja on aika suunnata pikkuhiljaa kotia kohti ja alkaa miettimään uusia seikkailuja. Kiitos ja kumarrus kaikille osallisille ja lukijoille! 🙂

Johanna

Saariselkä – Tuntureita ja turisteja

Kaunispään huipulla

Yhtenä iltana ajelimme Saariselälle Kaunispään huipulle ihastelemaan maisemia. Tämä on ainoa tunturi jonka huipulla minä kävin ja siihen on muutama syy, miksi vain yksi tunturin huippu. Ensinnäkin minun kroppa  ei ole koskaan sietänyt tämmöisiä helteitä ja se höystettynä selkäkivuilla ja  vielä lisäksi täytyy ottaa huomioon pikkutaapero näillä reissuilla. Onnkesi siis pääsimme kumminkin käveleskelemään Kaunispäälle.

Tämä sinnikäs kulkija jaksaa ikäisekseen kulkea yllättävän paljon, mutta kun väsy tulee, se on sitten totaalinen.

Tunturissa on helteellä ihan erilainen ilmasto kun alempana, ihanan raikas tuuli puhaltaa vaikka tarkeneekin hyvin.

Aurinko paistaa vielä korkealta ilta myöhällä.
Nelostie näkyy huipulle
Maisemat ovat karun kauniita.
Horisontissa siintää Venäjän tunturit.

Tunturin huipulla ja näköalatornilla oli aika paljon muitakin ihmisiä, mutta kun lähdimme kulkemaan leveää polkua Kaunispäältä alaspäin, emme nähneet yhtään ihmistä. Saimme ihastellle näitä maisemia kaikessa rauhassa ja hiljaisuuden rikkoi ainoastaan meidän omien lastemme kiljahdukset.

Ihmisten rakentamia kivikasoja.
Siskonpoika tunturissa.

Jotku tunturissa kulkijat kuljettavat tunturien huippujen läheisyyteen kiviä isoihin kasoihin merkiksi huipulla käynnistään ja Kaunispään näköalatornista alas katsoessa huomasin, että ympäristö oli täynnä kivistä tehtyjä nimiä. Minun mielipiteeni tähän on, että annettaisko luonnon olla rauhassa, sillä kauniimmalta se näyttää ilman ohikulkijoiden tekemiä taideteoksia. 🙂

Kulkijoiden rakentama kivikasa Kaunispäällä.
Hei, olemme käyneet täällä!
Tällä “polulla” olisi päässyt esteettömästi kulkemaan vaunujen kanssa, ainakin jonkin matkaa.
Isot ja pienet kulkijat olivat innoissaan.
Kiire eteenpäin, mitä sieltä löyty!

Pikkupojille tuli väsy matkalla.
Jos haluaa katsella maisemia vielä vähän korkeammalta.
Sisko ja minä. Kuvan ottanut siskoni.

Karvaselän kummituskämppä ja raunioita

Kaunispään huipulta suuntasimme Saariselän keskuksen tuntumaan lyhyelle luontopolulle, jossa on esteetön kulku pääreittejä pitkin. Tosin huomioitavaa esim. pyörätuolilla kulkijalla suhteellisen jyrkät mäet, mutta lastenrattaiden kanssa pääsee hyvin kulkemaan. Sivupolut taas ovat asia erikseen, sillä ne ovat kivikkoisia ja kapeita.

Taustalla, halkovajan takana, näkyy varsinainen kulku-ura.
“Seikkailupolkuja” puron vartta pitkin ja raunioille on mahdoton kulkea muuten kuin jalkaisin tai hyvällä pyörällä.
Joku kämppä.
Kämpän takana aukeava maisema.
Oululainen pettynyt kullankaivaja Piponius on asunut tässä kämpässä 1870-luvulla.
Piponiuksen kämpästä ei ole paljon jäljellä.
Pieni puro polun varrella.

Alkuperäinen kummituskämppä on palanut vahingossa tai joidenkin huhujen mukaan poromiehet ovat polttaneet sen, kun eivät kestäneet kummituksen tekosia. Tiedäpä tuota, mutta googlettamalla löytyi mielenkiintoisia tarinoita tästä kämpästä. Itse on huomannut kyllä mitään erikoisia tuntemuksia Karvaselän kummituskämpässä, mutta jokanen voi halutessaan käydä itse fiilistelemässä. 🙂 Tämä uusi kämppä on rakennettu ensin alkuperäisen tilalle ja siirretty 1997 Saariselän lomakylän lähettyville.

Taustalla Karvaselän kummituskämppä.
Kummituksen turinoita…
Karvaselän kummituskämpän tyylikäs piippu.
Karvaselän kämpän tunnelmaa sisältä.
Nämä käkkyräiset kelottumassa olevat männyt ovat aina yhtä upeaa taidetta.

Iso sarvipää. Näitä lapset bongailivat ja mitä komeammat sarvet, sen parempi.

Saariselältä lähtiessä kävimme kiertelemässä mökkialueet ja hotellien ympäristöt ja paljon näytti olevan lomailijoita, mutta luontokohteissa oli rauhallista. Joko he kulkevat erilaisissa kohteissa kun me tai sitten he ovat liikenteessä ihmisten aikaan. 🙂

Yöajelulla

Illalla eli alkuyöstä minä otin mukaani neljä pienintä lasta ja lähdimme  vielä ajelulle ja katselemaan maisemia. Siskoni lähti vanhimman tyttäreni kanssa Kiilopään huipulle muutaman tunnin yövaellukselle.

Aurinko alkoi värjäämään kauniisti taivaanrantaa ja houkutteli ottamaan kameran esille. Nämä kuvat on otettu nelostien varresta Kaunispään alarinteiltä.

Maisemia voisi ihastella loputtomiin.

Ihan nelostien varresta.

Magneettimäen tie

Vanha museotie

Magneettimäen tie on lyhyt museotien pätkä Ivalossa. Nelostieltä lähtee todella jyrkkä soratie alas, jonka kävin lasten riemuksi ajelemassa.

Museotie Ivalossa

Tiellä sinänsä ei ole mitään ihmeellistä ja sitä ei pääse ajamaan läpi, vaan perillä on kääntöpaikka. Tie jatkuu eteenpäin, mutta on puomilla suljettu liikenteeltä. Kääntöpaikan kohdalla keskellä metsää on muistomerkki Petsamon kuljetuksille 1940-1941.

Muistomerkki keskellä ei mitään.

Minä tykkään ajella pieniä sorateitä ja katsella, että jos siellä olisi jotain mielenkiintoista. Ainakin näkee kaunista suomalaista metsää, jos ei muuta. Joskus taas tulee mielenkiintoisia yllätyksiä vastaan. 🙂

Nimetön joki tai puro nelostien varressa.
Nyt on aika suunnata nukkumaan ja jatkaa matkaa seuraavana iltana.

Johanna

Ivalo – asuntovaunulla Lappiin

Ivalossa

Miehelläni loppui loma ja päätin lähteä lasteni kanssa asuntovaunulla Lapin lomalle. Olen kerran aiemmin yksin vetänyt vaunua pitkän reissun ja nyt minun täytyi todistaa miehelleni, että viime kesän tempaisu ei ollut pelkästään synnytyksen jälkeisissä hormonihuuruissa saatu päähänpisto, vaan pystyn oikeasti lähteä reissuun milloin vaan vaunua vetelemään.

Saariselän kohdalla maisemat ovat hulppeat ja määränpää lähestyy.

Siskoni perheineen muutti kolmisen viikkoa sitten Liedosta, Turun kupeesta, Ivaloon vuodeksi. Sanoisin, että aikamoinen harppaus kulttuurista toiseen. Liedossa kaikki on lähellä ja joka paikkaan on helppo mennä ja täällä taas pitkät välimatkat ja luonnon lisäksi paljon muuta ei olekaan tarjolla. 🙂

Sisko perheineen asustelee näissä maisemissa Alajärven rannoilla seuraavan vuoden.

Ivalon keskustasta löytyy kaikki peruspalvelut perinteisten ketjujen tarjoamine kauppoineen. Saariselällä taas saa äkkiä aikaiseksi kunnon turistifiiliksen, matkamuistoja, isoja hotelleja, ulkomaalaisia kuvaamassa joulupukkeja jne.

Lappi on mielestäni vähän ristiriitainen paikka. Turisteille on tarjolla monenmoista tekemistä ja siihen voi upottaa lähes  koko omaisuutensa tai sitten voi valita täysin toisin ja tehdä ilmaiseksi vaikka mitä. Luonto on joka paikassa lähellä, ei muutako kuin eväät reppuun ja metsään tai tunturiin. Meidän kohteet olivat näitä ilmaisia, mutta niistä kirjoitan myöhemmin erilliset postaukset.

Ulkosauna
Mikä lie on tarkoitus tällä, mutta hieno kohde kuvattavaksi.
Köysikeinuja ja muita koristeita
Pihan reunalta löytyy iso kota, mutta valitettavasti näillä keleillä siellä ei tee mieli viettää aikaa.

Itselläni on tällä reissulla olo jostain sukulaisvierailijan ja turistin välimaastosta. Omat kiinnostuksen kohteet ovat tähän mennessä olleet luonnon kuvaamisessa ja ei ole kiinnostanut lähteä katselemaan markkinahumua mihinkään. Tällä hetkellä täällä on menossa Tankavaarassa kullanhuudonnan SM-kisat ja Inariviikot.

Kamala kiire rantaan uimaan.

Omat rajoituksensa tuovat nämä erittäin helteiset kesäpäivät. Joka päivä on ollut yli 30 astetta lämmintä, joten lapset ovat päivisin uineet ja me kaikki olemme siirtäneet rytmiä ilta ja yö painotteiseksi. Aamulla nukutaan pitkään, joten moni tapahtuma on ehtinyt mennä ohi. Kummallista, ettei koko Lappi ole meidän kanssa samassa rytmissä. 🙂

Lapset viihtyvät vedessä tuntikausia.

Poroja näkee myös uimarannalla.

Luonnollisesti kun Lapissa ollaan, niin tytöt odottivat, että poroja näkisi runsaasti. Toistaiseksi niitä on näkynyt vähän ja yhtään kunnolista porotokkaa emme ole nähneet. Pihalla on muutaman kerran pyörähtänyt yksittäisiä poroja. Tosin täällä niitä voi nähdä mitä kummallisimmissa paikoissa.

Ivalon keskustassa leikkipuistossa muutama poro.

Yötön yö

Lapin reissun ensimmäisenä yönä kävin vanhimman tyttäreni kanssa kuvaamassa auringonlaskua ja -nousua ja muutenkin maisemia. Suuntasimme ensin kohti Ivalon keskustaa, mutta päätimme jatkaa vielä siitä eteenpäin kohti Inaria, Ukonjärvelle. Kuvausmatkalle lähdimme yöllä vähän ennen kahta ja takaisin tulimme neljän aikaan. On niin uskomattoman lämpimät ilmat, että yölläkin on T-paita kelit. Kuvausretken aikana aurinko ei vielä laskenut horisontin alapuolelle, sillä edelleen tällä korkeudella vietetään yötöntä yötä.

Ivalojoki täysin tyynenä.

En tiedä mikä tarkoitus lukuisilla P-paikoilla nelostien varrella on, mutta olen monta kertaa tällä reissulla kiitellyt niitä, aivan mahtavia kuvauspaikkoja. Näin kesäaikaan lähes joka paikalla on vähintään yksi karavaanariporukka yöpymässä.

Kohti aurinkoa
Erään mutkan jälkeen aurinko putkahti yhtäkkiä esiin ja hetken tuntui, ettei näe mitään.
Ukonjärvellä aurinko lähtee uudelleen nousuun.

Auringon kultaamia maisemia.

Auringonalaskua ihastelemassa, kukapa täällä edes malttaisi nukkua.

Seuraavassa Lapinloman osassa retkellä Saariselän maisemissa.

Johanna

 

Päivä maalla

Päivä maalla -tapahtuma Muhoksella

Sattumalta huomasin Facebookissa tällaisen tapahtuman ja ajattelin heti, että tuonne täytyy lapset viedä. Itse olen kasvanut maalaiskaupungissa naapurien ja kavereiden lehmien ympäröimänä ja kokenut monenlaisia tapahtumia maatiloilla. Usein olen harmitellut kun omat lapset harvoin pääsevät edes lehmiä tai muita maaseudun asukkeja läheltä näkemään.

Näin hulppealla kyydillä pääsimme parkkipaikalta maatilalle.

Tapahtumapaikkana oli Raili ja Jari Haapasalon maatila Muhoksen Kylmälänkylällä ja täytyy sanoa, että tapahtumaan oli panostettu pajon. Ei ihan itsestään nouse tuollainen tapahtuma pystyyn. Kiitos siis Haapasalon pariskunnalle ja kaikille muille osallistujille. 🙂

Muhoksen keskustasta olisi ollut ilmainen bussikuljetus maatilalle, mutta me menimme omalla autolla. Parasta oli se, että parkkipaikka oli noin puolen kilometrin päässä maatilasta ja sieltä oli traktorikyyditys keskelle maatilan pihaa. Tämä yllätys oli varsinkin meidän pikkupojan mieleen, kun hän fanittaa heti kaivureiden jälkeen eniten traktoreita.

Täytyy vielä mainita tässä, että olen kysynyt Haapasalon pariskunnalta luvan heidän kuvan julkaisemiseensa ja blogipostaukseen.

Raili ja Jari Haapasalo
Suomenhevostamma Vieno
Lämminverinen ravihevonen Pete. Petellä on korvatulpat, ettei melu häiritse.
Perheen pienimmät pääsivät pientä korvausta vastaan poniajelulle Kotirinteen Jipulla eli Kirpulla. Kirppu on Shetlanninponi.
Kaikkien kävijöiden kesken arvonta.
Pihalla oli tarjolla monenlaisia virvokkeita, esittelyitä ja tehtäviä.
Navetan ovella
Navetan ovelta sai kurkistella sisälle.

Paikan päällä oli mm. Valio, joka tarjosi kävijöille mehua ja smoothieta, Kylämälänkylän kyläyhdistys myi kahvia ja pullaa, Sortolan jäätelö, ompelimo Helmikki, heinähyppelyä, maa- ja metsätalouteen liittyviä koneita ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, paikalla oli myös ne eläimet.

Valion pisteellä sai testata käsin lypsämistä ja palkinnoksi sai hienon lypsydiplomin.
Traktoriajokorttia suorittamassa. Tarvisiko hän ihan vielä korttia?
Ja vähän isompia koneita
Innokkaita puimurissa kävijöitä oli välistä ihan ruuhkaksi asti.
Penttiä ja Perttiä väsyttää kuumuus, onneksi heillä oli varjoisa katos.
Lehmät köllöttelivät pellolla kaikessa rauhassa. Päivä oli kuuma ja ilmassa ukkosta.
Mitä nämä ihmiset tuijottaa, tuijotan kyllä takaisin.
Jos kumminkin vähän yrittäisi tutustua noihin…
Tulisiko tämä hieho ottamaan meiltä heinää?
Nämä kaverukset eivät ensin suostuneet katsomaan päin, mutta lopulta uteliaisuus vei voiton. Lampaat ovat nimeltään Lumi, Luumu ja Lotta.
Voisin vaikka vähän poseerata.
Vuohet olivat aika ilmeikkäinä. Mahtavvat sarvet ja tuima tuijotus. Tummempi sarvellinen on Turre, Palle on toinen sarvipää ja Ode sarveton.
Pieniä kesäkuussa syntyneitä karvapalleroita sai pidellä sylissä.
Komea oli kukko, mutta ei suostunut näyttämään kameralle naamaansa.
Eläinkuljetusautoon pääsi tutustumaan sisälle.
Vanhat traktorit vastaan uudet. Kehitys on ollut melkoinen vuosikymmenten saatossa.
Ferguson vuosimallia 1949
Massey Ferguson vuosimallia 1967. Mielestäni nämä vanhemmat mallit veivät voiton kauneuskisassa.
Vanhoja ja uusia koneita heinäntekoon.
Loikkaus heinäkasaan ja heinät pöllyää! En suosittele kovin allergisille.
Heippa lehmät ja muut eläimet, oli hauska nähdä.

Meillä tuli todella kiire hypätä traktorin lavalle ja hurruutella kohti parkkipaikkaa, sillä etäinen ukkosen jyrinä alkoi pikkuhiljaa voimistumaan  ja pisaroita tuli jo satunnaisesti. Ehdimme juuri ja juuri juoksujalkaa kulkien autolle ennen kaatosadetta.  Vettä tuli hetken kuluttua niin rajusti, ettei meinannut nähdä autolla ajella.

Onneksi sade tuli vasta kahden jälkeen ja tapahtuma ehti melkein loppua ennen sadetta. Oli hienoa käydä tuoksuttelemassa muutama tunti maalaisilmaa lasten kanssa ja ihana nähdä miten yksivuotias nautti silmät ymmyrkäisinä erilaisista elämyksistä. Ja siskot innokkaina esittelee pikkuveljelle kaikkea uutta ja ihmeellistä. 🙂

Mukavaa viikkoa kaikille!

Johanna

 

Manamansalo – Oulujärven helmi

Manamansalo Camping – Suomen paras leirintäalue

Tervetuloa Manamansaloon!

Vuodesta toiseen minun mieleni halajaa tänne nauttimaan ja lepäämään. Missään muualla en ole koskaan osannut rentoutua ja rauhoittua niin hyvin kuin Manamansalossa. Vaikka täälläkin on yleensä paljon ihmisiä paikalla, täällä ei ole mitään ylimääräistä. Ja yksi ehdoton plussa, täällä ei ole shoppailupaikkoja ja täältä ei tarvitse lähteä merta edemmäs etsimään nähtävyyksiä, sillä itse paikka on nähtävyys.

Toki Manamansalossa on nähtävyyksiä mm. Kassu Halosen taidetalo ja muistomerkkikirkko. Aiempina vuosina olemme käyneet niihin tutustumassa, mutta nyt halusimme vain olla täällä leirintäalueella. Leirintäalueitakin Vaalan kunnan alueella on useita mistä valita, mutta meillä on aina sama suunta.

Luonto tulee lähelle joka nurkalla, lapset viihtyvät puistossa, rannalla ja metsäpoluilla. Vähintään täällä pelataan kerran vuodessa minigolf-turnaus ja ratkaistaan perheen kunkku, joka on lähes poikkeuksetta mieheni. 🙂

Vastaanotossa työskentelee iloista porukkaa

Hintatasoltaan leirintäalue ei ole halvimmasta päästä. Meidän perheeltä yö sähköineen maksoi 40,5 euroa. Eikös se niin ole, että hyvästä kannattaa ja täytyy maksaa. Leirintäalueella löytyy pari erilaista tarjousta, perhehinta max. 2 aikuista ja kolme lasta 7 vrk / 154 euroa + sähköt. Toinen tarjous on viides peräkkäinen majoitusvuorokausi ilmaiseksi, mutta sähköt täytyy maksaa.

Vastaanottorakennuksessa on pieni kauppa ja kahvila.
Orvokki-istutukset reunustaa terassialuetta.

Notskipaikkoja riittää niin rannalla kuin kauempana metsässäkin hyvien polkujen varrella. Mikä parasta, täällä monilla poluilla voi hyvin kulkea lastenrattailla. Innokkaat kalastajat voivat kalastella rannoilta tai vuokrata veneitä. Tenniksen peluu ei kuulu minun harrastuksiini, mutta alueelta löytyy hyväkuntoiset kentät. Lisäksi Manamansalon retkeilyalue on todella mahtava paikka pyöräilyyn. Pyöriä voi vuokrata vastaanotosta, mutta useimmilla leiriytyjillä näytti olevan omat pyörät mukanaan.

Saapumisaikaan sadepilvet alkoivat väistyä.

Leirintäalueella on kolme erillistä huoltorakennusta, joista löytyy eritasoisia huoltotiloja. Uusin rakennus, josta löytyvät vessat, suihkut, inva-WC ja lastenhoitotilat, tiskipaikat, kemssan tyhjennys ja puhtaan veden piste, on erittäin siisti.

Uusin huoltorakennus
Vessat ja suihkut
Tiskipaikka rakennuksen päädyssä ulkokatoksessa.
Huoltorakennuksen lähellä on myös harmaaveden tyhjennyspaikka. Taustalla maksullinen vaunujen ja autojen pesupaikka.
Yleisnäkymää, kalustolle on suurimmaksi osaksi sähköistetyt asfalttipaikat.

“Keski-ikäisestä” huoltorakennuksesta löytyy suihkujen ja vessojen lisäksi isot keittotilat ruokailumahdollisuuksineen ja samassa yhteydessä on lasten sisäleikkipaikka. Pyykkitupa sijaitsee myös tässä rakennuksessa.

Keski-ikäinen huoltorakennus on lähellä uimarantaa.
Huoltorakennuksen päädyssä on pieni ulkoleikkipaikka ja lentopallokenttä.
Keittiötiloja
Vanhin huoltorakennus on Teerilammen rantamilla, missä sijaitsee leirintäalueen mökit. Ei erityisen hyvässä kunnossa, mutta kyllä siellä vielä käy.

Kuulostaa melkoiselta hehkutukselta, mutta mielestäni tämä on täysin ansaittua Manamansalo Campingille. Leirintäalue sijaitsee metsähallituksen mailla, joka pitää huolen maastosta ja siitä, että nuotiopaikoilla riittää puita poltettavaksi.

Useilta notskipaikoilta voi ihastella nuotioinnin lomassa auringonlaskuja.
Täällä valmistuu kalasaaliitkin.
Tämä paikka on vaunualueella vähän syrjemmässä törmällä, tännekin näkyy auringonlasku.
Ensimmäisen illan pilviset kuvaukset.
Hiekkarantaa riittää Manamansalossa
Hienoja kuvia tulee pilviselläkin säällä
Manamansalossa mukana matkassa vanhempani.

Manamansalon Teeriniemen vierassataman laituri oli poissa käytöstä laiturin lahojen rakenteiden vuoksi. Tietoa en löytänyt, että onko siihen tulossa korjauksia. Yksi yksinäinen vene keikkui laituriin kiinnitettynä.

Teeriniemen laituri ei ole käytössä.
Reetan maja Teeriniemen nokassa.
Reetan maja on kalastajien vuonna 1946 rakentama mökki.
Nykyisellään maja toimii retkeilijöiden taukotupana.
Heijastuksia ikkunasta
Näkymä Reetan majalta alas Oulujärvelle.
Reetan maja ja Oulujärvi iltayöllä, täällä on monesti nähty telttailijoita yöpymässä.
Puun takaa
Lapsille leikkipaikka

Halutessaan oman majoituksensa voi sijoittaa vaikka ihan leikkipaikan viereen, mutta muistaakseni siinä ei ole kovin montaa sähköpaikkaa.
Minigolf kutsuu meidän perhettä vähintään kerran kesässä.
Aamumaisemaa törmältä

Aamulla on hyvä kuvata rantaa, kun se on vielä tyhjä.
Hiekkarantaa riittää ja uimapaikat ovat ihanteelliset pienille lapsille. Isommat joutuvat vähän kahlailemaan syvemmän uimapaikan toivossa.

Päivisin ohjelmassa oli uintia ja iltaisin lähdimme lyhyille luontopoluille ja söimme iltapalat nuotiopaikoilla. Lapset odottivat, että tulisi pimeä ja voisimme seikkailla pimeässä takaisin asuntovaunulle, mutta oli valoisa kesäyö ja pimeä ei tullut vielä auringonlaskun jälkeenkään.

Kohti auringonlaskua ja makkaranpaistopaikkaa Painanteeseen.
Luontopoluilla on niin hyvät opasteet, että uskalsimme päästää tytöt juoksemaan metsään keskenään.
Osa porukastamme valitsi reitiksi penkereellä kulkevan maisemareitin, jota periaatteessa ei saisi kulkea, mutta ne maisemat. Puita oli kaatunut viime käynnin jälkeen lisää ja kulku oli hankalaa.
Taitaa tulla kiire ehtiä notskipaikalla ennen auringonlaskua.
Juuri ja juuri ehdittiin. Niin kaunista.
Mies testaa kestääkö puu tyttöjen kiipeilyä.
Tyttäret aitiopaikalla. Manamansalossa on hirmu vähän sääskiä, mutta päivällä paarmoja jonkin verran.
Sueraavana päiväna oli lämmintä pilvipoutaa, eipä satanut nuokaan pilvet. 🙂

Jälleen illalla nuotioimaan, mutta vähän edellisiltaa aikaisemmin.
Leirinuotiolle ohi mökkien.
Pikkumökkejä Teerijärven rannalla.

Ennen kuin meillä oli omaa vaunua, vuokrasimme kerran täältä pienimmän mökin, jossa ei ole suihkua tai edes vessaa. Ihan hyvin meni loma sielläkin. Mökissä oli jääkaappi, mikro, kahvinkeitin, televisio ja kylmä vesi tuli sisälle. Nukkumapaikkana ainakin silloin oli kaksi kerrossänkyä.

Pieni kulkija, näillä poluilla on hyvä tallustaa pikkujaloilla.
Matkan varrella nähtyä, karhu puussa, luulivat tytöt iltahämärissä.
Kyllä kelpaa kuljeskella lempimetsikössä.
Perillä odottaa Särkinen.
Leirintäalueelta voi vuokrata veneen Särkiselle.
Vastarannalla on toinen nuotiopaikka ja siellä kuulosti olevan kalastajia.
Särkisen rantamaisemaa, ainakaan tällä nuotiopaikalla ei ole kunnollista uimarantaa.
Tuulessa huojuen
Tämä polku lähtee kiertämään Särkistä ympäri.
Tästä vielä olisi päässyt lastenrattailla, mutta edempänä en käynyt katselemassa.
Meillä on metsässä nuotiopiiri… Viimeinen ilta Mananmansalossa.
Mutta kaikki hauska loppuu aikanaan ja reissumme on lopussa. On aika suunnata takaisin kotikonnuille Ouluun.

Meillä oli erittäin mahtava kahden ja puolen viikon vaunuloma ja kilometrejä auton mittariin tuli reilu 2100. Itse olen intohimoinen reissaaja vaunun kanssa, mutta muut matkalaiset alkavat pitkällä reissulla hyytyä, joten parempi antaa periksi ja painella välistä kotiin.  🙂

Johanna

Ps. Näillä näkymin olen lähdössä lasten ja asuntovaunun kanssa Lappiin lomalle ja ihan itte vetelen vaunua mutkasta ja mäkistä tietä näkymättömiin. Miehelläni loppuu nimittäin loma ja siltä osin alkaa arki.

Koli – pala kauneinta Suomea

Holiday Koli Camping ja Kolin kansallispuisto

Kolin kansallispuiston maisemat ovat olleet minulle monivuotinen haave ja nyt se vihdoin ja viimein toteutui. Tarkoituksenamme oli olla siellä useampi yö, mutta säät muuttuivat niin sateiseksi, että loma Kolilla jäi aiottua lyhyemmäksi. Ei kuulosta kovin hyvältä ajatukselta olla kahlittuna pienehköön asuntovaunuun kolmen lapsen ja miehen kanssa sateista kesäpäivää viettämässä. Siitä myöhemmin, että missä aurinko paistoi. 🙂

Loppujen lopuksi ehdimme olla kahden vuorokauden ajan näissä maisemissa ja yöt olimme Holiday Koli Campingillä.

Vastaanottorakennus illan hämyssä

Holiday Koli on suurien ristiriitaisuuksien leirintäalue. Alueesta on vaikea antaa helposti oikeanlaista ja rehellistä kuvaa ja tässä kohtaa onkin syytä muistuttaa, että nämä kaikki postaukset ovat suurimmalta osalta minun mielepiteitäni ja kokemuksiani, mutta luonnolisesti saan taustavaikutteita mieheltäni ja lapsiltani.

Leirintäalueen kuvat ovat vähän tummahkoja, koska siellä ollessä oli yö tai pilvistä. Hyvällä säällä ja päivällä olimme retkeilemässä.

Alueelta löytyy kaikki palvelut, mitä leirintäalueelta voi odottaa, mutta osa paikoista on aika huonossa kunnossa.
Sisäänkäynti kokkaus- ja tiskispaikoille.